Arsenal 08/09: A Future Uncertain
YLEISTÄ:Uuden kauden lähestyessä jo kovaa vauhtia lienee syytä vihdoin avata uusi kausitopic myös Arsenalille.
Taakse ovat jääneet viime kesä ja Thierry Henryn lähtö Barcaan, erittäin lupaava kauden alku sekä erityisen katkera kevätjakso helmikuun lopusta alkaen, joka jätti Arsenalin jälleen ilman pokaalia. Vaikka katkera maku kaudesta jäi, selkeää eteenpäinmenoa nähtiin toissakauteen verrattuna niin kentällä kuin tuloksissa ja lopulta kausi 07/08 oli varmasti vähintäänkin hyvä jokaisen Arsenal-kannattajan mielestä. Hyvä kausi suhteellisen nuorella ja kokemattomalla joukkueella jätti erittäin hyvät lähtökohdat tulevaan kauteen, vai jättikö?
Vielä välittömästi kauden päättymisen jälkeen tilanne Arsenalin leirissä näytti hyvin valoisalta. Joukkue jäi vain muutaman pisteen Valioliigan ykköspaikan vieneestä Manchester Unitedista sekä putosi niukkaakin niukemmin Liverpoolille Mestarien liigan puolivälierissä. Jossitteluille jäi varaa ja varmaan kovin paljon väärin ei voi mennä, jos arvioi Arsenalin kaatuneen lopulta hieman kapeaan rinkiin ja ennen kaikkea nuoren rungon kokemattomuuteen kovissa paikoissa. Manageri Arsene Wenger aloitti jo hyvissä ajoin muutaman pelaajan ohella rummutuksen, että kaudella 08/09 Arsenal tulee olemaan entistä vahvempi hänen pelaajaryhmänsä ollessa vuoden kokeneempi ja samalla valmiimpi. Viime kauden jälkeen moni oli sitä mieltä, että Arsenal tarvitsisi ainakin yhden uuden laitapelaajan keskikentälle sekä mahdollisesti myös uuden topparin. Myös Jens Lehmannin jättämä aukko tulisi paikata, Manuel Almuniaan vain harva oli valmis luottamaan täydellisenä ja kiistattomana ykkösmaalivahtina. Hyökkäyspäässäkin oli suuri kysymysmerkki nimeltä Robin van Persie, jonka pelikunnosta ei voi koskaan olla varma. Wengerin odotettiin kesän aikana korjaavan ne muutamat puutteet, jotka viime kauden joukkueesta löytyivät, ja tämän jälkeen Arsenal todella olisi valmis haastamaan Chelsean ja Manchester Unitedin Valioliigan ykkösseurana.
Kesän aikana tapahtui kuitenkin jotain, mihin loistava manageri Wenger ei osannut varautua. Hänen viimeisin taideteos, Wengerin Arsenal nro. III rupesi hajoamaan ennen kuin se oli edes puhjennut täyteen loistoonsa. Suurin syy tähän oli raha. Ensin lähti viime kauden kantaviin voimiin kuulunut Mathieu Flamini, joka löysi uuden ja paremman työnantajan AC Milanista. Flamini hylkäsi Arsenalin uuden sopimustarjouksen ja käveli bosmanina paremman palkan perässä Milaniin. Ei seurauskollisuutta, ei kiitosta managerille, joka oli pelastanut Flaminin uran sen ollessa aikamoisessa vastatuulessa. Flaminin lähdön jälkeen Wenger julisti, että hän pyrkii pitämään nykyisen joukkueensa yhdessä eikä kukaan muu pelaaja ole kaupan. Ei onnistunut, sillä heinäkuun puoliväliin mennessä Arsenalista ovat poistuneet myös Jens Lehmann (Stuttgart), Alexander Hleb (Barcelona) ja ilmeisesti myös Gilberto (Panathinaikos). Myöskin Emmanuel Adebayorin on vahvasti huhuttu hakevan siirtoa suuremman palkan perässä Barcelonaan tai AC Milaniin. Tulopuolella ovat toistaiseksi vasta walesilaisnuorukainen Aaron Ramsey, Espanjasta lainalta palaava Carlos Vela sekä Marseillen erittäin lupaava pelimies Samir Nasri.
Harjoitusotteluiden alkaessa virallisesti lauantaina Arsenal on, ainakin vielä, täynnä kysymysmerkkejä lähes joka rintamalla. Wengerin viime kauden joukkueesta ovat karanneet sen kaksi ehdottoman tärkeää pelaajaa Hlebin sekä Flaminin muodossa. Myös Lehmannin lähtö jättää maalivahtiosastolle aikamoisen vajauksen varsinkin silloin, jos Manuel Almunia ei pysty pitämään viime kauden tasoaan. Saapuneista pelaajista suurimmat odotukset kohdistuvat luonnollisesti Samir Nasriin, jonka pitäisi pystyä täyttämään Hlebin jättämä aukko keskikentän vasemmalla puoliskolla. Ranskalaisnuorukaisen potentiaali on kaikkien tiedossa ja tulevaisuudessa voi olla huikeakin pelimies, mutta pystyykö heti debyyttikaudella pelaamaan toivotulla tasolla? Flaminin ja Gilberton lähtö jättää keskikentän keskustaan suuren aukon ja on varmaa, että Wenger tälle pelipaikalle vielä joukkuetta täydentää. Kulisseissa on huhuttu Gareth Barrya ja Xabi Alonsoa, sekä vähemmän tunnettua nuorukaista Amaury Bischoffia. Pystyykö Wenger ratkaisemaan keskikentän alimman miehen ongelman? Lähteneiden pelaajien myötä vielä on myös ratkomatta viime kauden aikana esiintyneet pelilliset ongelmat. Mikäs ihme tämä, korvaavien pelaajien metsästyksessä näyttää olevan Wengerillä ja johtoportaalla ihan tarpeeksi tekemistä.
Arsenal lähtee kauteen 2008/2009 jälleen tavoittelemaan Valioliigan mestaruutta, mutta sen täytyy ensin pystyä ratkaisemaan ongelmat joukkueen sisällä. Kysymysmerkkejä ja epävarmuutta on ilmassa kenties enemmän kuin koskaan, mutta eiköhän tässä ennen kauden alkua saada vastaus suurimpaan osaan niistä. Toivottavasti ainakin, sillä epäonnistumisiin ei ole kovin paljon varaa, muuten karkaavat Chelsea ja Manchester United kärjessä nopeasti ja Liverpoolkin sinkoaa takaa ohi. Jos Wenger onnistuu jälleen selvittämään käsissään olevan palapelin tyylillä ja Arsenal ottaa kauteen hyvän lähdön, se haastaa jälleen Chelsean ja Unitedin kärkitaistelussa. Jos ongelmat räjähtävät käsiin, on luvassa taistelua neljännestä sijasta Tottenhamin ja Manchester Cityn kanssa.
JOUKKUE KAUDELLA 2008/2009 – Pelaaja & Osa-alueetMaalivahdit:Tulevan kauden menestyksen yksi kulminaatiopisteistä on ilman muuta maalivahtipeli, jonka yllä leijuu tällä hetkellä suuria kysymysmerkkejä. Siinä missä Manchester Unitedilla on heittää maaliin kaiken nähnyt ja kokenut Edwin Van der Sar, Chelsealla Petr Cech ja Liverpoolilla Pepe Reina, Arsenalin ykkösmaalivahtina tulevalla kaudella aloittanee Espanjan maajoukkueessa debytoimaton Manuel Almunia, jolla kokemusta ykkösmaalivahtina olosta on kauniisti sanottuna vähän. Varamaalivahteina Arsenalilta löytyy Valioliigassa käytännössä kokeilematon Lukas Fabianski sekä Vito Mannone. Tulevalla kaudella paljon tulee riippumaan siitä, miten hyvin Almunia kestää ykkösmaalivahdin roolin mukanaan tuomat paineet, sillä ainakaan tällä hetkellä ringistä ei löydy spanskille kovinkaan tasokasta korvaajaa. Kuitenkin, on osattava antaa Almunialle tunnustusta hyvin hoidetusta viime kaudesta sekä uskottava, että se taso löytyy jatkossakin. Jos se ei löydy, mestaruustoiveet voi Arsenal hautaa heti alkuunsa.
1. Manuel Almunia Espanjalainen käytti viime kaudella annetun mahdollisuuden hyödykseen ja valloitti Arsenalin ykkösmaalivahdin tontin ansaitusti varmoilla ja hyvillä esityksillä. Jens Lehmannin syrjäyttäminen ja ennen kaikkea hullun saksalaisen pitäminen takana koko kauden osoitti, että Almuniasta on tosiaan pelaamaan kärkijoukkueen avauskokoonpanossa illasta toiseen. Perusvarma ja hyvä torjuja johon joukkue pystyi viime kaudella luottamaan. Ansaitsi viime kauden jälkeen tulevaksi kaudeksi ykköstorjujan paikan, mutta kysymysmerkkejäkin miehen kohdalta löytyy. Ei ole ns. voittava maalivahti mallia Casillas tai Buffon ja on epävarmaa, miten hyvin henkinen kantti kestää jos taso rupeaa laskemaan ja helppoja palloja lipsuu taakse. Aloittaa siis ykkösenä ja on hyvin selkeä sellainen, jos uutta hankintaa maalivahtiosastolle ei nähdä.
21. Lukasz Fabianski Fabianski siirtyi viime kaudeksi Arsenaliin kotimaastaan Puolasta ja toimi sivustakatselijana Almunian ja Lehmannin kinastellessa ykkösmaalivahdin paikasta. Lupaava nuorukainen, joka pelasi lähinnä cupeissa ja oli maalissa Arsenalin ottaessa rumasti turpaan White Hart Lanella Carling cupissa. Teki myös Valioliigadebyytin viime kaudella. Fabianskin taso heilahtelee eikä vielä ole pahemmin vakuuttanut Arsenalin paidassa kentällä ollessaan, mutta ilmeisesti Wenger hänessä jotain näkee kun kakkosmaalivahtina taitaa päästä kauden aloittamaan.
24. Vito Mannone Italialaisnuorukainen, josta ainakaan allekirjoittaneella ei ole juuri mitään käsitystä. Tulevalla kaudella kolmosmaalivahti, ellei Wenger päätä hankkia kokeneempaa maalivahtia taistelemaan Almunian kanssa ykkösmaalivahdin postista.
Puolustajat:Puolustukseen Arsenalilla on tarjota kenties Valioliigan parhaat laitapakit sekä kaksi erinomaista topparia, joiden vahvuudet eivät kuitenkaan kombinoi keskenään parhaalla mahdollisella tavalla. Puolustus on kuitenkin nykyjoukkueen osa-alueista se, joka on parhaiten kunnossa, ainoastaan Toure-Gallas kaksikolle kunnon haastaja uupuu. Senderos kuuluu viime kauden pettymyksiin, josta ei sittenkään taida koskaan tulla tarpeeksi laadukasta topparia Arsenalin alakertaan. Djourou on pätevä ja lahjakas neljäs vaihtoehto keskustaan ja omista nuorista löytyy tarvittaessa lahjakasta reserviä. Traore ja Hoyte eivät ole ehkä niitä parhaimpia vaihtoehtoja korvaajiksi laitoihin, mutta tarvittaessa Wenger voi istuttaa Djourouta, Gallasia sekä Tourea myös laitaan. Viime kaudella topparina nähtiin myös Gilbertoa ja tällä kaudella hätävarana saatetaan nähdä myös Alexandre Songia.
3. Bacary Sagna Viime kaudella suorastaan erinomainen Sagna on valioliigan yksi parhaimmista oikeista laitapuolustajista. Vahvana ja nopeana tukee myös hyvin hyökkäyksiä ja hoitaa puolustajan tärkeimmän rooli eli puolustamisen moitteettomasti. Ehdoton ykkösvalinta oikeaksi laitapuolustajaksi, jota sitten kirittää Justin Hoyte. Noussee tulevalla kaudella vihdoin myös Ranskan ykkösvaihtoehdoksi oikealle, jos Domenech ymmärtää jalkapalloa edes vähää alusta. Kenties Wengerin yksi parhaista hankinnoista koskaan.
5. Kolo Toure Fanien suosikkeihin lukeutuva Toure on sementoinut paikkansa Arsenalin toisena topparina William Gallasin parina. Toure on nopea ja perushyvä puolustaja, mutta valitettavasti viime kaudella nähtiin yhä lisääntyvässä määrin miehen sekoiluja. Tämä johtunee ylipeluuttamisesta, Wenger kun tunnetusti ei hirveästi ykköspuolustuslinjaansa kierrätä. Gallas ei myöskään ole aivan optimaalinen pari Kololle, mutta kaksikko nähdään jälleen tulevana kautena ykkösvaihtoehtona puolustuksen keskustaan. Kovan luokan kirittäjästä ei olisi ainakaan haittaa Tourelle. Pystyy myös pelaamaan oikealla laidalla tai keskikentän keskustassakin.
6. Philippe Senderos Fanien hampaissa viime kaudella ollut hidas ja kankea Senderos jatkaa monien yllätykseksi Arsenalin kolmostopparina vielä tulevallakin kaudella. Senderos on vahva ja erinomainen ilmassa, muodostaa ominaisuuksiltaan periaatteessa sopivamman toppariparin Touren tai Gallasin kanssa kuin nämä keskenään, mutta taso ei vaan (ainakaan vielä) riitä. Tekee välillä karmeita virheitä eikä meinaa pysyä nopeiden kärkien perässä, mistä hyvä esimerkki nähtiin keväällä UCL puolivälierissä Liverpoolia vastaan Torresin pitäessä Senderosia pilkkanaan. Myös Drogba on aiempina kausina kyykyttänyt välillä rajustikin Senderosia. Aloittaa siis kauden kolmostopparina.
10. William Gallas Viime kauden joukkueen kapteeni, jonka pelinumero jaksaa ainakin allekirjoittanutta vituttaa. Omien sanojensa mukaan pelaaja, joka elää voittamisesta. Parhaimmillaan ainakin ollut maailman ehdotonta huippua topparina, mutta kesän EM kisoissa oikeastaan ensimmäistä kertaa näytti vähän hidastuneelta ja kangistuneelta. Gallas pystyy pelaamaan keskellä sekä molemmissa laidoissa, mutta lähinnä topparina esiintyy tulevallakin kaudella. Gallasin ja Touren yhteispeli, tai pikemminkin sen heikkous on asia, jonka sopii toivoa parantuvan jos Gunners meinaa viime kaudesta pistää paremmaksi. Yksi harvoista kokeneista pelaajista Arsenal-leiristä ja joukkueen ykköstoppari.
20. Johan Djourou Toissakaudella lupaavasti esiintynyt Djourou näytti jättäneen Senderosin taakseen nokkimisjärjestyksessä, mutta viime kaudella Big-Phil ajoi taas ohi ja Djouroun kohtalona oli hakea peliaikaa lainalta. Lainaseura löytyi Birminghamista, missä vietti syksyn. Djourou on monikäyttöinen pelaaja, viihtyy laidalla, topparina ja on ”peruskoulutukseltaan” keskikentän ankkuri. On itse puhellut toiveistaan päästä pelaamaan mielipaikalleen keskikentän pohjalle topparin sijaan. Haastaa tulevalla kaudella Senderosin kolmostopparin tontista ja tuurannee aina välillä muillakin paikoilla. Toivottavasti Djourou saa uransa oikeille raiteille, lupaava kaveri kyseessä ja tulevaisuudessa voisi olla hyötyäkin Arsenalille.
22. Gael Clichy Viime kausi oli Clihyltä suorastaan erinomainen ja ranskalainen vakiinnutti paikkansa Arsenalin ykköskokoonpanossa. Tukee hyvin hyökkäyksiä ja pelaa alakerrassa suurella itseluottamuksella, joskin viimeinen ratkaisu ylöspäinpelaamisessa on yleensä heikko. Clichyn valttia on nopeus ja kova taistelu, heikkous puolestaan ajoittaiset karkeat virheet alakerrassa, jotka selittyivät kuitenkin vielä viime kaudella kokemuksen puutteena. Arsenalilla on Clichyssä ja Sagnassa kenties Valioliigan parhaimmat laitapuolustajat.
30. Armand Traore Nuori ranskalainen toimi viime kaudella Clichyn kirittäjänä vasemmalla eikä hirveästi peliaikaa saanut. Todella lupaava kaveri, jolta odotetaan tulevaisuudessa suuria. Tulevalla kaudella kohtaloksi jää todennäköisesti jälleen statistin rooli, ellei sitten lainata peliaikaa hakemaan johonkin pienempään seuraan. Fyysiset ominaisuudet vielä liian heikot, ylöspäin pelaaminen on kuitenkin kunnossa.
31. Justin Hoyte Kuuluu niihin harvinaisiin englantilaisiin pelaajiin, jotka ovat nousseet Arsenalin akatemian läpi aina ykkösjoukkueeseen. Imagollisesti tärkeä pelaaja, täytyyhän näitä omia kasvatteja olla, kentällä vähemmän hyödyllinen. Puolustuspelaamisessa on puutteita eikä Hoyte tue tarpeeksi hyvin hyökkäyksiä, mikä Arsenalin pelitavassa on tärkeää. Tulevalla kaudella jatkaa Sagnan kirittäjänä, joka saa mahdollisuuksia lähinnä kotimaisissa cup-kilpailuissa. Toinen vaihtoehto on, että Hoyte laitetaan rahoiksi osamaksuna Gareth Barrysta, mutta tämä lienee epätodennäköinen skenaario. Joka tapauksessa en näe tulevaisuutta Arsenalissa, valitettavasti roikkuu mukana lähinnä tuon englantilaisstatuksensa johdosta.
Keskikenttäpelaajat:Keskikenttäpelaajista on tällä hetkellä suurin pula, kun alimman keskikenttämiehen roolista ovat poistuneet niin Flamini kuin Gilberto. Tämä jättää toistaiseksi vielä täyttämättömän aukon ja ongelman Wengerin ratkaistavaksi. Ihan noin numeroidenkin perusteella olisi välttämättömyys saada yksi kyseisen paikan pelimies mukaan rinkiin. Amaury Bischoffin tulosta on kovasti huhuiltu, mutta ainakaan toistaiseksi mitään varmistusta ei ole kuulunut suuntaan tai toiseen, eikä kaveri ainakaan ensimmäisessä harjoitusottelussa ole mukana.
Keskikentän laitoihin on tarjolla ensisijaisesti Samir Nasria, Tomas Rosickya, Theo Walcottia sekä Emmanuel Eboueta. Myös Abou Diabya nähdään tulevalla kaudella välillä laidassa. Cardiffista saapunut Aaron Ramseyn kohdalla puhutaan sen verran suuresta hyppäyksestä isompiin ympyröihin, joten hänen kohdalleen ei voida vielä laittaa suurempia odotuksia. Myös tässä listassa hyökkääjäksi merkitty Carlos Vela on vaihtoehto laidalle, vaikka käsittääkseni Wenger on puhunut hänestä enemmänkin puhtaana kärkenä kuin laitapelaajana. Myös Theo Walcottin rooli tulevaisuudessa löytynee hyökkäyksestä.
Keskikentän keskustan ja samalla koko Arsenalin timanttina häärii Cesc Fabregas, joka on tulevallakin kaudella joukkueelle lähes kaikki kaikessa. Viime kaudella pääsi ainakin alkukaudesta mukaviin maalimääriin ja tulevalla kaudella odotukset Cesciä kohtaan ovat jälleen suuret.
Arsenalilla on siis heittää keskikentälle paljon hyökkäysvoittoisia pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan useilla eri pelipaikoilla. Puolustussuuntaan tarvitaan kuitenkin vielä ainakin yksi kovemman luokan hankinta, jotta mestaruustoiveita voidaan elätellä – ellei sitten nähdä esimerkiksi Songin kohdalla samanlaista eteenpäinmenoa, mitä Flamini esitti toissakauden ja viime kauden välillä. Kaikki varmaan ymmärtävät, ettei sellaista kovin usein tapahdu. Laitapelaaminen on edelleen kysymysmerkki, hyökkäyspäähän ei-mitään antava Eboue on vieläkin lähellä avauspaikkaa. Walcott ja Vela ovat pikemminkin hyökkääjiä ja Rosicky ei tahdo pysyä kunnossa, joten kysymysmerkkejä riittää tälläkin osastolla. Paljon riippuu siitä, miten nuorukaiset Denilson, Diaby, Nasri, Walcott ja Song ottavat tarjotun haasteen vastaan ja pystyykö edes osa näistä nostamaan tasoaan toivotusti. Itse uskon Theo Walcottin olevan tulevan kauden komeetta ja sementoivan paikkansa avauksessa helpottaen näin laitapelin kysymysmerkkejä.
2. Abou Diaby Viime kaudella vaihtelevasti esiintynyt Diaby on tunnettu vanhan gunners-suosikin Patrick Vieiran look-alikena, joka pari kautta sitten siirtyi joukkueeseen. Diaby on kohtuullisen lahjakas keskikenttäpelaaja, joka on pallollisena hyvä, nopeutta löytyy ja voimaakin on kohtuullisesti. Pelasi viime kaudella pääasiassa pakon sanelemana keskikentän laidalla eikä omalla mielipaikallaan keskustassa, joten ihan monipuolisesta kaverista on kyse. Diabyn ongelma tuntuu olevan asenne, peliesitysten taso vaihtelee rajustikin eikä puolustuspelaaminen näytä kiinnostavan. Sortuu myös ajoittain itsekkääseen peliin. Diaby kuuluu siihen ryhmään, jolta Wenger varmasti odottaa enemmän tulevalla kaudella ja toivottavasti näyttöpaikan saadessaan tarraa siihen kaksin käsin kiinni. Potentiaalia olla kauden komeetta, realismi lienee toinen.
4. Cesc Fabregas Joukkueen sydän ja aivot. Arsenalin koko pelitapa on rakennettu jo muutaman vuoden ajan Cescin vahvuuksien mukaan ja ensi kaudella paljon riippuu jälleen spanskin onnistumisesta. Kuuluu joukkueen harvoihin todellisiin tähtiin ja pelikunnossa pysyminen on menestyksen kannalta tärkeää. Cesc oppi viime kaudella laukomaan ja teki syksyllä komeasti maaleja, toivottavasti tulevalla kaudella samaa itsekkyyttä nähdään ja verkot pullistuvat jopa tiheämpään tahtiin. Nasrin hankinta kuitenkin hieman vähentää taakkaa ja painetta Cescin ympärillä, sillä Nasri pystyy myös pelaamaan Cescin roolissa esimerkiksi loukkaantumisten aikana. Jatkaa ainakin tulevalla kaudella Arsenalin riveissä, mutta muutaman kauden sisään nähtäneen siirto takaisin Espanjaan.
7. Tomas Rosicky Viime kaudella tavallistakin enemmän aikaa sairastuvalla viettänyt Rosicky kuuluu tulevalla kaudella jälleen joukkueen avainpelaajiin. Kunnossa ollessaan tärkeä vahvistus laitapeliin ja tuo ennen kaikkea hyökkäyspeliin lisää luovuutta. Rosicky aloittaa kauden lasaretissa, mutta palannee pelikentille viimeistään syyskuun aikana. Rosicky on taitava ja hänellä on hyvä laukaus, kovuuden puute on ainoa selkeä miinus maalinteon ohella. Lisää itsekkyyttä tarvittaessa peliin niin maaliverkot soisivat paljon useammin. Eihän Rotsi voi ainakaan enemmän enemmän matseja missata kuin viime kaudella, eihän?
8. Samir Nasri Pitkien vitkuttelujen jälkeen siirto lopulta toteutui ja Nasrista näyttää tulevan suora korvaaja Hlebille. Nuori ranskalainen pystyy pelaamaan keskellä, kärjen takana tai molemmissa laidoissa ja pelaajana on erittäin tekninen ja taitava, joten Wengerin näköisestä hankinnasta on kyse. Viime kausi Marseillessa meni loukkaantumisten sävyttämänä eikä ollut paras mahdollinen, tähän lisättynä siirto kovempaan liigaan kovine odotuksineen, joten parhaista mahdollisista lähtökohdista ei voida puhua. Tulevalla kaudella ainakin osa ajasta menee totutteluun. Mitä vähemmän sen parempi, sillä Hlebin lähdön myötä Nasrille lohkeaa aika iso rooli keskikentältä. Tulevaisuuden tähti, mutta riittääkö taso vielä tulevalla kaudella?
14. Theo Walcott Walcott rupesi viime kauden lopussa pikkuhiljaa täyttämään niitä valtavia odotuksia, joita häneen on kohdistettu suurin piirtein siitä lähtien, kun siirto Arsenaliin varmistui. Raivannee tulevalla kaudella tiensä pysyvästi Arsenalin avauskokoonpanoon, joko oikealle laidalle tai kärkeen. Edellytykset ovat olemassa, Theo on salamannopea ja omaa hyvän tekniikan, kunhan vain saisi hieman lisää kovuutta peliinsä. Wenger on nimenomaan kuuluttanut lisää kovuutta pelitilanteissa tältä fanien lemmikiltä, joka viime kauden loppupuoliskolla loisti ja murtautui ansaitusti viimeisiin peleihin avauskokoonpanoon ohi Ebouen. Tekee tulevalla kaudella ainakin 10 valioliigamaalia ja murtautuu myös Englannin maajoukkuekuvioihin pysyvästi mukaan.
15. Denilson Nuori brassikeskikenttäpelaaja, jonka viime kausi kului lähinnä katsomossa tai sairastuvalla. Taitava keskikentän pohjalla pelaava syöttökone, jonka vahvuuksia ovat tekniikka ja syöttötyöskentely, heikkoina puolina taas kokemattomuus ja pehmeys. Omaa Diabya paremman potentiaalin ja on myös tunnollisempi puolustussuuntaan, asennekin vaikuttaa olevan kunnossa. Tulevalla kaudella odotetaan tasonnostoa sen verran, että pelaisi huomattavasti enemmän kuin viime kaudella ja tarjoisi varteenotettavan vaihtoehdon Wengerille, kun tämä keskikentän palapeliään miettii. Walcottin ja Diabyn ohella tulevalla kaudella odotetaan läpimurtoa.
16. Aaron Ramsey Nuori walesilainen siirtyi Manchester Unitedin nenän edestä suoraan Arsenalin ykkösjoukkueeseen Cardiffista. Ramsey on vasta 17-vuotias ja ehdottomasti tulevaisuuden nimi, tulevalla kaudella tuskin pelannee kovinkaan paljon Valioliigassa. Lähinnä irtominuutit tulevat kyseeseen. Wenger on pitkään puhunut siitä, miten tärkeää on saada joukkueeseen myös englantilais-/brittiverta, ja Ramseyn hankinta edustaa juuri tätä uutta suuntausta.
17. Alexandre Song Flegmaattinen kamerunilainen pääsi oikeastaan vasta kauden loppupeleissä enemmän peliin mukaan Senderosin munattua täysin Liverpoolia vastaan UCL puolivälierissä. Song pystyy pelaamaan topparina, kuten viime keväänä, mutta pääasiallisesti viihtyy keskikentän pohjalla puolustavassa roolissa. Songin liikkuminen näyttää flegmaattiselta, mutta loppujen lopuksi kyseessä on vahva ja taitava ankkuri, jonka pallon kanssa työskentelyssä ei ole valittamista. Tulevalla kaudella voi saada yllättävänkin paljon peliaikaa ja saa nyt myös vihdoin mahdollisuuden osoittaa tasonsa Flaminin ja Gilberton lähtöjen jälkeen. Odotukset eivät ole valtavat, mutta varmasti moni fani hiljaa toivoo näkevänsä Songin kohdalla samantyyppistä eteenpäin menoa mitä Flamini tarjosi viime kauden alkajaiseksi.
19. Jack Wilshere Keskikentän molemmilla laidoilla viihtyvä vasenjalkainen huippulupaus, jolla on ikää vasta 16-vuotta. Arsenalin akatemian helmiä ja seuran oma kasvatti, joka vakuuttavan pre-seasonin aikana päätettiin nostaa jo tulevaksi kaudeksi ykkösjoukkueen mukaan. Saanee tulevalla kaudella peliaikaa lähinnä Carling cupissa ja tehnee myös liigadebyyttinsä. Taitava, tekninen ja pienestä koostaan huolimatta sisukas pelaaja, josta fanit toivovat uutta englantilaista supertähteä.
27. Emmanuel Eboue Eboue on monen fanin pahin painajainen, joka filmaa, valittaa, repii ja kitisee tuomareille minkä kerkeää. Viime kaudella Ebouella tuntui olevan kausikortti avauskokoonpanoon, sen verran peliaikaa tuli vaikka esitykset olivat mitä olivat. Norsunluurannikkolainen on hyvä puolustussuuntaan mutta todella heikko ylöspäin, ei pysty tukemaan hyökkäyksiä edes nimeksi. Toisaalta, kai se on hyvä että joukkueesta löytyy myös joku laitapelaaja, jonka vahvuuksiin kuuluu puolustuspelaaminen. Eboue pystyy pelaamaan myös oikeana puolustajana, mistä hänet viime kaudeksi keskikentälle siirrettiinkin. Tulevalla kaudella on kuitenkin luvassa enemmän penkkiä kuin viime kaudella, siitä pitänee huolen tulevalla kaudella lopullisen läpilyöntinsä tekevä Walcott.
Hyökkääjät:Arsenalin hyökkäyskalustosta löytyy tällä hetkellä viime kaudella huikean määrän maaleja paukutellut Emmanuel Adebayor, loukkaantumisten riivaava kovien tehojen lentävä hollantilainen Robin van Persie, rajusta loukkaantumisesta toipumaan päin oleva kroaatibrassi Eduardo, nuori ja katsastamaton meksikaani Carlos Vela sekä tulisieluinen ja lupaava tanskalainen Nicklas Bendtner. Adebayorin lähdöstä on liikkunut huhuja, mutta ainakaan toistaiseksi siirtoa muualle ei ole kuulunut ja näyttää vahvasti siltä, että Togolainen jatkaa Tykkimiesten rivissä. Jos ja kun näin tapahtuu, on mielenkiintoista seurata, millä motivaatiolla Ade kauteen lähtee ja miten peli kulkee kun haluttua siirtoa muualle ei tapahdu ja kitupalkalla pitää jatkaa Lontoossa.
Hyökkäyksestä löytyy vähemmän yllättäen siis kysymysmerkkejä oikeastaan jokaisen pelaajan kohdalla. Miten Eduardo toipuu vakavasta loukkaantumisestaan? Pysyykö van Persie kunnossa edes vähän alusta? Tapaus Adebayor? Entä lupaavat nuoret Vela ja Bendtner?
Jos vertaa hyökkäyskalustoa muihin kärkijoukkueisiin, niin tullaan jälleen siihen kysymykseen, että miten hyvin Arsenalin hyökkääjät onnistuvat. Potentiaalia taas löytyy ja jos kaikki natsaa, on Gunnersin hyökkäys yksi liigan parhaista. Jos taas epävarmuustekijät ja kysymysmerkit kääntyvät huonoon suuntaan, näyttää reservi keskinkertaiselta ja kapealta.
9. Eduardo Thierry Henryn korvaajaksi ostettu Eduardo totutteli muutaman kuukauden valjun kovempaan tempoon ja pääsi tämän jälkeen hyvään vauhtiin iskien maaleja toistensa perään. Valioliigamaaleja olisi syntynyt ilman ikävää loukkaantumista heti debyyttikaudella reippaasti yli kymmenen, joten kovasta pelimiehestä on kyse. Oikeastaan Eduardo on tuollainen Filippo Inzaghimainen pelaaja, joka ei peliin paljon osallistu paitsi maalatessaan. Perinteinen sniper, jota jotkut vihaavat ja toiset taas rakastavat. Eduardolla on ihan kohtuullinen laukaus ja tekniikka kohdallaan, pääpeli on sektori jota pystyisi vielä parantamaan. Näyttää toipuneen vakavasta loukkaantumisesta ennätysnopeasti ja saattaa jo pelata syksyllä Valioliigassa. Suuri kysymys kuuluukin, toipuuko Eduardo myös henkisesti yhtä hyvin ja pystyykö palaamaan takaisin samalle tasolle, jolla pelasi ennen loukkaantumistaan? Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
11. Robin Van Persie Pelaaja, jota kohtaan Wengerillä taitaa olla ikuinen kärsivällisyys ja luotto. Hollantilainen on uransa aikana kohdannut jos minkälaista loukkaantumista ja vastoinkäymistä, mutta jatkaa tulevalla kaudella vielä Arsenalin riveissä. Erittäin tehokas pelaaja, sopivan itsekäs hyökkääjä, joka omaa hyvän laukauksen ja tietää missä maali sijaitsee. Luonteeltaan ilmeisesti hieman hankala tapaus, mutta Wenger jos joku on varmasti oikea mies pitämään RvP kurissa. Viime kaudella odotettiin ottavan asema Arsenalin ykköstykkinä Henryn lähdön jälkeen, mutta jatkoi loukkaantumiskierteessä ja Ade nousi hyökkäyksen uudeksi tähdeksi. Tulevalla kaudella toivottavasti nähdään loukkaantumisvapaa van Persie, joka pelaa ehjän kauden tehden 15 valioliigamaalia.
12. Carlos Vela Nuori meksikolaiskärki saapuu Arsenaliin Espanjasta, jossa viime kausi kului siis lainalla. Itsellä ei ole vielä juuri mitään havaintoa kaverista, joten jätetään analysoimatta sen enempää. Pystyy pelaamaan laidalla ja kärjessä, mutta käsittääkseni Wenger on jutellut Velan pelaavan nimenomaan hyökkääjänä.
25. Emmanuel Adebayor Emmanuel Adebayor teki viime kaudella hurjat määrät maaleja ja oli ehdottomasti yksi Arsenalin kantavia voimia Cescin, Hlebin ja Flaminin ohella. Taitava pallon kanssa ja yllättävän nopea pelaaja, joka pystyy pelaamaan kärjessä yksin tai kaksin. Vahvuuksiin kuuluu myös erinomainen työmoraali, Ade jaksaa juosta kentällä ensimmäisestä minuutista viimeiseen todella hyvällä sykkeellä. Viime kauden hurjasta maalimääristä huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että viimeistelijänä Ade on korkeintaan keskinkertainen. Kyllähän se hehtaaripyssykin maaliin osuu jos tarpeeksi yrittää ja juuri tästä oli Aden kohdalla viime kaudella kysymys, hukattuja maalipaikkoja syntyi aivan liikaa jotta mistään kovasta viimeistelijästä voitaisiin puhua. Aden laukaus on myös luvattoman heikko ja tekisi enemmän maaleja jos osaisi laukoa.
Jos ja kun Ade tulevalla kaudella jatkaa joukkueessa, on mielenkiintoista seurata miten miehen työmoraalin kanssa käy. Onko pissa noussut niin paljon, että jalka ei enää nouse ja tuomareihin puretaan kaikki energia? Toivottavasti ei, sillä puutteistaan huolimatta iskussa oleva Adebayor on Arsenalille todella arvokas pelaaja.
26. Nicklas Bendtner Kiukutteleva juutti, joka viime kaudella onnistui odotuksiin nähden hyvin. Teki muutaman tärkeän maalin ja osoitti mielestäni hyvää tasoa ensimmäiseksi Valioliigakaudeksi. Erinomainen pääpelaaja ja hyvä syöttelijä, joka Aden tavoin on hyvä jakamaan palloa kärjessä. Paljon on puhuttu Niken kohdalla ns. kusipäisyydestä, mutta periaatteessa kova usko itseensä ja itsekkyys tiettyyn pisteeseen asti ovat vain hyviä ominaisuuksia kärkipelaajalla. Tulevalla kaudella Nikke saa enemmän peliaikaa ja tekee todennäköisesti enemmän maaleja kuin viime kaudella. Peliestykset myös paranevat jatkuvasti kun vastuuta tulee lisää.
------
Siinä hieman ennakkoa tulevaa kautta silmälläpitäen. Tuleva kausi tulee olemaan varmasti jälleen hyvin mielenkiintoinen ja toivottavasti myös menestyksekäs. Arsenal joukkueena elää tällä hetkellä valitettavasti monien kysymysmerkkien ja epävarmuuksien keskellä ja tämä näkyy uudessa otsikossa. Niin paljon kysymyksiä, vielä niin vähän vastauksia.
Siteeraan edelleen jo viime kausitopicissa ollutta jp:n kommenttia (toivottavasti et pahastu), johon mielestäni on hyvä päättää tämä avausviesti:
Nämä ovat helvetin hienoja aikoja olla Arsenal-kannattaja, tuli menestystä tai ei. En minä ainakaan menestystä rakasta, minä rakastan Arsenalia.
Hieno joukkue, hienot fanit. C’mon Gunners!
