Signori
 Poissa
Suosikkijoukkue: S.S Lazio
|
 |
: 30.07.2008 klo 16:21:48 |
|
Harva laziale haluaa muistella viime kautta. Se oli yhdistelmä kaikkia niitä ongelmia, jotka italialainen jalkapalloseura saattaa kohdata. Loukkaantumisia, tappioita, korruptiosyytteitä, epäonnistuneita hankintoja, sisäisiä riitoja.. Kausi 2007-08 jää Lazion historiaan turhauttavana pettymysten sarjana.
Suurimmat virhearviot seurassa tehtiin jo viime kesän siirtomarkkinoilla. Joukkue ei vahvistunut juuri lainkaan. Carrizon kanssa koettu byrokraattinen katastrofi ja Makinwaan tuhlatut miljoonat osoittavat yksittäisinä esimerkkeinä kuinka pahasti urheilutoimenjohtaja Sabatini ja vihattu presidentti Claudio Lotito vetivät riman alta. Kun kausi alkoi oli Delio Rossilla käsissään epävarma Lazio ja niskassaan fanien valtavat odotukset. Kävi juuri niin kuin pahanilmanlinnut osasivat ennustaa.
Syksyllä Lazio kohtasi eurokenttien rasitukset pahimman kautta menettäen lähes kaikki avainpelaajansa lasaretin puolelle. Siitä huolimatta Mestareiden liigassa taisteltiin odotuksiin nähden hyvin. Pelillisesti syksyn parhaana otteluna voidaankin pitää Real Madridin kohtaamista täpötäydellä Olimpicolla. Silloin toivo nousi vain romahtaakseen parin päivän päästä Milania vastaan numeroin 1-5. Kannattajat hermostuivat entisestään, kun Lotito paikkaili loukkaantumisten tuottamia aukkoja Vignarolin kaltaisilla kehäraakeilla. Vielä synkempää oli luvassa. 11. marraskuuta tunnettu laziale Gabriele Sandri joutui poliisin ampumaksi ollessaan matkalla San Sirolle. Murhenäytelmä löi varjon koko loppukauteen. Vuorollaan Firmani ja De Silvestri omistivat maalinsa Sandrille ja keväällä koko derby pelattiin Sandrin muistolle.
Societan selvittyä pahimmasta järkytyksestä sinnitteli joukkue joululomalle. Tammikuussa alkoivat siirtohulinat, joilla Lazion kurssi pelastettiin välttäväksi. Tippumisvaara oli todellinen vielä helmikuussa, mutta jumalaisen derbyn jälkeen oli lupa hengähtää. Joukkue käsitti tilanteen nurinkurisesti ja loppukeväästä kehittyi uusi via dolorosa. Tuntui kuin päivät pidentyisivät samaa tahtia kuin peliminuutit lazialelle. Viimeinen oljenkorsi oli pelastaa kausi voittamalla Coppa. Semifinaalin ratkaiseva osa päättyi siihen, kun Lotito ajettiin stadionilta ulos ja Rossin odotettiin ilmoittavan erostaan. Lotito palasi täysimittaisesti ruoriin heti kesäkuussa, eikä Rossikaan saanut lupaa lähteä. Sikariportaan ainoaksi uhriksi jäikin surkeasti epäonnistunut urheilutoimenjohtaja Walter Sabatini, jolle ei edelleenkään ole löydetty korvaajaa.
Ennen kuluneen kesän kertausta katsastetaan lähtötilanne, jossa ei kehumista ole:
Marco Ballotta (29) 6+: 44 vuotta ja still going strong.. tai sitten ei. Maalivahtimaailman isoisä sai yllättävän mahdollisuuden eläkepäivien korvilla Peruzzin lopeteuttua, Carrizon siirron kaaduttua ja Musleran flopattua. Nämä kolme jokseenkin yllättävää tekijää eivät anna anteeksi seurajohdon virhettä luottaa papparaiseen, jonka ura alkoi samaan aikaan, kun suurin osa Lazion nykypelaajista pallotteli vielä ala-asteen liikuntatunneilla. Ei sillä, että Ballotta olisi pettänyt odotuksia. Muutamissa otteluissa hän jopa loisti maalillaan, mutta toisaalta ottelut Fiorentinaa, Sienaa ja cupin elintärkeässä semifinaalissa Interiä vastaan päättyivät Lazion kannalta murheellisesti pitkälti Ballottan virheiden vuoksi. Kun monta vuotta lazialet olivat saaneet ihailla Serie A:n ehdottomaan maalivahtieliittiin kuuluneen Peruzzin otteita tiputtiin nyt korkealta ja kovaa. Tämä näkyi myös puolustuksen surkeina esityksinä, maalivahtiin ei voitu enää luottaa, tolppien välistä puuttui se johtaja, joka sieltä koko 2000-luvun oli hallinnut. Ballottan suurin vahvuus ovat edelleen reaktiot, jotka eivät tunnu tottelevan fysiikan lakeja, vaan pysyvät yhtä vireinä kuin ennenkin. Valtavan kokemuksen taas luulisi auttavan keskityspallojen hallinnassa, mutta juuri tällä osa-alueella Ballotta aiheutti lazialeille sydämentykytyksiä, eikä ikävä kyllä vain niitä. Niin kuin todettua puolustuksen johtajaksi Ballotta ei koskaan noussut.
Tulevaisuus: Vielä talvella ”Nonnon” uskottiin jatkavan taivaansinisissä, mutta nyt tilanne on toisin. Carrizon saavuttua Laziolla on jälleen uskottava veräjänvartija, eikä Rossi ilmeisesti aio luottaa edes kakkosvahdin vastuullista tehtävää Ballottalle. Onko tämä siis uran loppu? Ei jos on miestä itseään uskominen, mahdollisina jatkopaikkoina on väläytelty Sassuoloa ja Modenaa. Ballottan sisukkuus pistää miettimään nähtiinkö viime kaudella edes hänen viimeistä Serie A-otteluaan.
Fernando Muslera (9) 5: ”Tässä teille uusi Buffon” mainosti Musleran agentti, kun Lotito upotti kätensä uruguaylaiseen sontaan ja hankki Carrizon hätävaihtoehdon Roomaan viime elokuussa. Ensimmäiset ottelut olivat hermostuneita, kuten odottaa sopi, mutta ennen ensimmäistä todellista testiä Milania vastaan luottamus Musleraan oli jo vankistunut. 90 minuutissa Muslera teki itsestään täysin naurunalaisen (kuvaavasti Gazzetta dello Sport otsikoi seuraavana aamuna ”Muslera, jopa Dida on parempi”). Kun Milan-ottelu alkoi vähitellen unohtua ja Musleralle annettiin onnistuneesti vastuuta Coppassa oli moni valmis antamaan nuorukaiselle uuden mahdollisuuden. Sen hän sai Parmaa ja Sienaa vastaan. Kinkkukaupungissa Muslera pelasi hyvin, mutta Sienaa vastaan hän hörppäsi jälleen pahemman kerran. Siihen meni monilta lopullisesti usko. On varmasti totta, että Muslera joutui liian nuorena näin kovaan paikkaan, eikä hän pystynyt käsittelemään suuria paineita, mutta yksinkertaisesti noin paljon kammottavia virheitä noin vähällä peliajalla kertoo muustakin. Jos puolustuksen luotto oli Ballottaan horjuva Musleran kohdalla sitä ei ollut nimeksikään. Johtajuudesta on turha edes puhua uruguaylaisen kanssa samassa lauseessa, hän näytti useasti olevan niin eksyksissä kuin se jalkapallokentällä vain suinkin on mahdollista.
Tulevaisuus: Ilmeisesti ensi kauden kakkosmaalivahti, mikä pitää pelon pinnassa. Tarvitsisi paljon peliaikaa ja onnistumisia, jotta viime kauden traumat unohtuisivat. Sitä on luvassa vain lainasopimuksella, johon Muslera ei kuulemma ole valmis suostumaan, ellei se vie toiseen Serie A-joukkueeseen.
PUOLUSTUS:
Lionel Scaloni (12) 6-: Argentiinalaisen oli tarkoitus korvata lopullisesti Oddon panos ja samalla tuoda joukkueeseen siitä uupunutta eurokokemusta. Scaloni ei täyttänyt kumpaakaan tavoitetta, vaan floppasi juuri niin pahasti kuin Lazion aikaisemmatkin hankinnat La Ligast. Positiivista Scalonissa oli vain hänen ajoittainen hyökkäysvireensä, jossa siinäkin hän lopulta hävisi De Silvestrille. Puolustussuuntaan argo epäonnistui totaalisesti, mikä pistää miettimään missä mielenhäiriössä Rossi oli pistäessään Scalonin aluksi pelaamaan topparina. Pahin näyte Scalonin kurittomuudesta ja Serie A-kokemuksen puutteesta saatiin joulukuun alussa, kun Del Piero pyöritti kahdesti Scalonin täysin pihalle varmistaen näin Juventukselle täyden pistepotin. Siinä vaiheessa varmaan molemmat osapuolet ymmärsivät, ettei mies ole oikeassa paikassa. Paluu maitojunalla Espanjaan tapahtuikin heti tammikuussa.
Tulevaisuus: Epäsopiva pelaaja Serie A:han. Tulevaisuus lienee jossain Iberian niemimaalla. Jatkaminen Mallorcan riveissä sopii ainakin Laziolle.
Lorenzo De Silvestri (24) 7: Lazion juniorimyllyn kultakimpale kasvoi viime kaudella silmissä. De Silvestri tiedettiin tietenkin jo entuudestaan lupaavaksi, mutta harva uskoi, että hän yltäisi yli kymmeneen Serie A-starttiin. Lopulta De Silvestri tiputti tieltään kokeneen Scalonin ja nousi fanien suurimmaksi puheenaiheeksi. De Silvestrillä on erityinen asema, onhan hän paljasjalkainen roomalainen, jonka otteet kentällä heijastivat kaikkea sitä mikä muilta pelaajilta usein uupui. Jatkosopimuksen varmistuttua suurimmat optimistit vaativat De Silvestrille jo kapteeninauhaa. Monipuolinen, taitava ja fyysisesti loistava De Silvestri ei noussut vain Lazion avaukseen, vaan vakuutti azzurrinien päävalmentajan Casiraghinkin kyvyistään. Pekingissä De Silvestrin on hyvä valaa kansainvälisen uran pohja, itse veikkaan hänen kuuluvan ehkä jo isojen azzurrien MM-joukkueeseen kahden vuoden päästä. Harva paikalla ollut myöskään unohtaa De Silvestrin Coppassa tekemää maalia Napolin verkkoon. Itkevin silmin De Silvestri omisti osumansa tapetulle ystävälleen Gabriele Sandrille ja vakuutti loputkin lazialet siitä, että tähän pelaajaan voi luottaa.
Tulevaisuus: Laziossa, eikä asiaa saa nostaa edes puheeksi. Pahat kielet tosin jo huhuilevat, että pohjoisen suuret odottavat kieli pitkällä uuden sopimuksen umpeutumista.
Luciano Zauri (18) 6: Mihin katosi Zauri, jota harvoin edes näki kentällä ja jos näki niin silloin positiivisessa mielessä? Siinä kysymys jota moni mietti katsellessaan viime kauden kapteenin otteita. Oliko sittenkin niin, että Zaurin kehuttu työteliäisyys ja näkymättömän työn määrä olivat enemmän myyttejä, joilla keskinkertaisuuden avauspaikka perusteltiin? Tuskin kuitenkaan, mutta jotain meni viime syksystä lähtien pitkäaikaisella lazialella pieleen, kenties peruuttamattomasti. Esitykset olivat voimattomia, ne sisälsivät rutkasti merkkausvirheitä ja ponnetonta hyökkäyspeliä. Muun puolustuksen kaatuessa Zaurista ei ollut tasonnostajaksi. Talvella Zauri joutui epäonnisen loukkaantumisen vuoksi lasaretin puolelle ja hänen paikkansa meni Stefan Radulle. Tuntui kuin vasemmalla laidalla olisi vihdoin alkanut elämä. Kolarov oli hyökkäyssuuntaan huomattavasti tehokkaampi, Radu taas puolustuksen turva. Zaurin palattua kentille mikään ei oleellisesti muuttunut. Muutamia tasapaksuja suorituksia seurasivat virheet. Pahiten/Parhaiten mieleen jäi vieraspeli Cataniaa vastaan, jossa Zauri jäi täysin Vargasin jyrän alle, kruunaten iltapäivänsä punaisella kortilla.
Tulevaisuus: Fiorentina lainasi lopulta kokeneen Zaurin osto-option kanssa tulevaksi kaudeksi. Jos on Zaurin omia sanoja uskominen hän ei enää Lazioon palaa. Saattaa olla, että Artemio Franchin katsomossa Zauri tulee miettineeksi kerran jos toisenkin puheitaan.
Aleksandar Kolarov (24/1) 6+: Serbian alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa väläytellyt Kolarov tuli Lazioon vuosi sitten ilman suurta kohua. Pian hänen potkutekniikkansa nosti hänet kaikkien tietoisuuteen niin hyvässä kuin osittain pahassakin. Calabriassa tekemänsä upean kaukolaukausmaalin jälkeen Kolarov tuntui yrittävän samaa joka hyökkäyksestä, mikä vei turhaan hyökkäyspään tehoja. Puolustuspäässä Kolarov oli läpi syksyn kysymysmerkki. Alkeelliset virheet paitsioansan pitämisessä sekä merkkauspelissä maksoivat pisteitä, eikä serbin kokemattomuutta voinut olla huomaamatta. Kolarov onnistui kuitenkin aina kääntämään katseen vapaapotkuihinsa ja hyökkäyspeliinsä, kun tarve vaati. Fiorentinan Kolarov tiputti käytännössä henkilökohtaisesti Coppasta ja kauden toisessa derbyssä häntä saattoi hyvällä syyllä pitää jopa ottelun parhaana pelaajana. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Kolarov oppimaan virheistään. Jos puolustustyöskentely paranee niin Laziolla on käsissään seuraava Serie A:n suuri serbialainen. Mihajlovicin vapaapotkuihin ei ainakaan ole pitkä matka.
Tulevaisuus: Ensi kaudella varmasti Laziossa. Saattaa nousta keskikentälle Radun viedessä paikan puolustuksesta. Mikäli kehitystä ei tapahdu vastuu vähenee viime kauden peliminuuteista runsaasti.
Stefan Radu (11) 7: Stefan Radu oli viime tammikuun hätähankinnoista onnistunein. Nuori romanialainen joutui olosuhteiden pakosta vasemmalla laidalle, muttei ollut kohtalostaan moksiskaan. Itse asiassa Radun parhaat pelit nähtiin juuri laitapakin paikalta, vaikka alun perin hänestä kaavailtiin horjuvan keskuspuolustuksen pelastusta. Radu voitti hyvillä otteillaan nopeasti puolelleen koko stadion kannatuksen, vaikka eräät tahot höpisivät romanialaisen pelaajan olevan ongelma Curvalle. Ongelma Radu tuntui olevan enemmänkin Rossille, joka piti viimeiseen asti kentällä topparipari Siviglia-Cribarin. Missään vaiheessa ei siis saatu varmistusta siihen onko Radu yhtä pätevä keskellä kuin laidassakin. Radusta on äkkiseltään vaikea keksiä heikkouksia, hän kun tuntuu olevan pelaajana hyvin dynaaminen molempiin suuntiin. Muutamia arviointivirheitä saatiin nähdä, mutta verrattuna muihin Lazion puolustajiin niistä on turha pitää suurta mölyä. Yksi kesän parhaista uutisista olikin Radun hankkiminen vakituisesti Lazioon.
Tulevaisuu: De Silvestrin ja varauksin Kolarovin kanssa Lazion puolustuksen tulevaisuus. Taisi olla suuri onni, ettei esiintynyt EM-kisoissa ja näin herättänyt suurseurojen kiinnostusta. Jos kehitys on suotuisaa noussee Serie A:n puolustajaeliittiin parissa vuodessa.
Emilson Cribari (31) 6: Ensimmäinen kausi Laziossa oli Cribarilta paljon lupaava, toisella virheet yleistyivät ja viime kaudella saavutettiin pohjanoteeraus. Iso ja hoikka brasilialainen oli Lazion puolustuksen ruumiillistuma. Arviointivirheitä sattui joka toinen sunnuntai ja jo entuudestaan tuttu hitaus korostui. Hyökkäyspäässä Cribarista ei ole edelleenkään iloa, vaikka kokonsa puolesta hänen pitäisi nousta erikoistilannevaihtoehdoksi. Tästä kaikesta huolimatta Cribari pelasi puolustajista eniten, eikä menettänyt Rossin luottoa. Yksi syy olivat tietenkin loukkaantumiset, joilta Cribari välttyi, toinen taas misterin ja Stendardon välirikko. Stendardon lähdettyä Cribari saattoi olla varma avauspaikastaan koska Rozehnalin sopeutuminen venähti pitkälle kevääseen ja Radu luuti laitapakkina. Cribarin tasoon tuntui vaikuttavan myös se, ettei Siviglian pelikunto ollut entisensä. Kokeneen parin puuttuessa Cribarista ei ollut nousemaan johtajaksi.
Tulevaisuus: Puhuu Laziosta kunnioittaen, pysyy joukkueessa halvalla ja lienee valmis penkityksiin, siispä jääminen näyttää hyvin todennäköiseltä. Sivullekirjoittaneelle Cribari on mitäänsanomaton pelaaja. Toivottavasti Rozehnal tiputtaa Cribarin lopullisesti penkille ensi kaudella.
Sebastiano Siviglia (19/1) 6+: Lazion puolustuksen nestorilla oli vaikea, loukkaantumisten sävyttämä, kausi. Oltuaan sivussa lähes koko syksyn Siviglian moottori kuumeni hitaasti, käyden lopulta ylikierroksilla turhan useasti. Muihin toppareihin nähden Siviglia ei tehnyt niinkään paljon esimerkiksi alkeellisia merkkausvirheitä, mutta myöhästymiset taklauksissa ja ajoittainen kankeus laskevat roimasti yleisarvosanaa. Parhaimmillaan Siviglia on edelleen pätevä Serie A-tason pelaaja, mutta edelliskauden tasolle on tuskin paluuta. Jatkosopimus vuoteen 2010 asti varmistaa käytännössä sen, että Siviglian ura myös päättyy Laziossa ja sen hän on myös ansainnut. Pari vuotta iästä pois ja puolustuksen voisi edelleen rakentaa Siviglian ympärille.
Tulevaisuus: Uuden sopimuksensa loppuun asti Laziossa. Tarvittaessa hyvä korvaaja Rozehnalille tai Radulle, omasta mielestäni jopa selkeästi Cribaria parempi.
Guglielmo Stendardo (13) 6+: Fanien arvostama tulisieluinen toppari sai viime kaudella kaksi suurta haastetta. Siviglian loukkaannuttua Stendardon odotettiin astuvan parrasvaloihin positiivisessa mielessä. Ainutlaatuista tilaisuutta Stendardo ei kuitenkaan osannut käyttää, vaan esitykset olivat totutun epätasaisia. Cribaria paremmin Stendardo kyllä pelasi, muttei missään nimessä niin hyvin, että se olisi oikeuttanut pelaajalta nähtyyn ylimielisyyteen. Vaatimus varmasta avauspaikasta suututti Rossin ja parivaljakon välirikko syveni niin pahaksi, että romuluinen Stendardo päätettiin ulostaa seurasta. Juventus tarttui halpaan syöttiin ja lainasi Stendardon loppukaudeksi riveihinsä. Jos toppari tosiaan luuli pääsevänsä suuremmille minuuteille kuin Laziossa niin hän palasi varmasti maan pinnalle. Huippuhyvästä pääpelistään huolimatta Stendardosta ei koskaan tule Serie A:n paremman puoliskon joukkueen vakiotopparia. Asenne, Stendardon entinen valttikortti saatiin todeta liian mädäksi.
Tulevaisuus: Lähtee varmuudella muihin maisemiin, todennäköisimpänä vaihtoehtona on pidetty Bolognaa. Ikävä tulee lopulta harvalle. Rozehnal ja Radu ovat yksiselitteisesti parempia pelaajia.
David Rozehnal (10) 7-: Rozehnalilta odotettiin paljon, kun hänen hankintansa varmistui talvisen siirtoikkunan viime sekunneilla. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin tsekki sopeutui uuteen ympäristöönsä ja sittenkin hän jäi kysymysmerkiksi. Kauden lopussa Rozehnalilta nähtiin jo otteita, joista hänet PSG:ssä muistetaan. Pitkään vaikutti myös siltä, ettei Rossi luota Rozehnaliin, vaan hirttäytyy mieluummin Cribarin kanssa. Onkin vaikea sanoa halusiko valmentaja Rozehnalin jatkavan Laziossa yhtä kipeästi kuin Lotito. Rozehnalilla, kuten niin monella muullakin Lazion puolustajalla on potentiaalia paljon nähtyä parempaan. Tieltä väistyneeseen Stendardoon nähden tsekki on huomattavasti varmaotteisempi, joskin hyökkäyspäässä tehottomampi pelaaja. Toivottavasti jatkaa EM-kisoissa nähdyllä tasolla.
Tulevaisuus: Sekavan vuoden jälkeen ensimmäinen tehtävä on voittaa Rossi puolelleen. Jos ja kun näin tapahtuu Rozehnal noussee ensi kauden ykköstoppariksi. On omien sanojensa mukaan hyvin sitoutunut Lazioon.
KESKIKENTTÄ:
Valon Behrami (22/1) 7+: ”Goran..ce solo Rocchi..attenzione Mutarelli…GOOOOOL! AVE BEHRAMI!” karjui De Angelis, kun viimeisin derby tikitti jo lisäaikaa. Valon Behrami teki sen mihin viimeksi Lazion riveistä oli pystynyt Lucas Castroman vuonna 2000, nöyryytti romanistoja derbyn viimeisillä sekunneilla. Tuulettaessaan kauden ainokaista maaliaan hurmiossa harva epäili, ettei nuorukaisen tulevaisuus olisi Laziossa. Ikävä kyllä Behrami oli ensimmäinen laivan jättänyt rotta. Viimeiseksi jääneellä Lazio-kaudellaan Behrami pelasi yleisesti ottaen hyvin, paljon paremmin kuin useimmat kollegansa. Behramin monipuolisuus oli useasti loukkaantumisista kärsineen joukkueen pelastus. Puolustaminen sujui jo melkein yhtä hyvin kuin hyökkääminen, eivätkä kortit viuhuneet entiseen malliin, vaikkakin vastustajia Behrami ärsytti tuttuun tyyliin. Pikku koiruuksia seurasivat aina näyttävät harhautukset ja valtava määrä työtä pallollisena ja pallottomana pelaajana. Älykkään Dabon palattua seuraan, suojaamaan keskikentältä heikkoa puolustusta, Behrami sai entistä enemmän virtaa hyökkäyksiinsä. Kiitos lukuisten loukkaantumisten sweitsiläistynyt kosovolainen ei sittenkään päässyt täyteen lentoon. Tulevaisuus näyttää tuleeko Behramista se huippupelaaja, jota Rossi hänestä aikoinaan ennusti. Joka tapauksessa paljosta Behramin on kiittäminen Laziota.
Tulevaisuus: Maratonneuvotteluiden jälkeen valitsi useiden halukkaiden joukosta West Hamin uudeksi seurakseen.
Gaby Mudingayi (27) 7-: Kongolaissyntyinen viikatemies ei onnistunut jatkamaan pronssikauden loistoesityksiä, vaan tippui Dabon tultua penkkimieheksi. Ongelma ei, toisin kuin monilla muilla, ollut asenteessa. Mudingayi pelasi jälleen sydämellä, omistautuen joukkueelleen täysin rinnoin, mutta yksinkertaisesti taitotaso ja peliäly pettivät. Gabyn syöttöpeli on alkeellista, sen todisti viimeistään Dabo, joka samalla tontilla pisti pallot perille (lue Ledesmalle) huomattavasti paremmin. Hyökkäyssuuntaan Mudingayi kävikin turhan suureksi rasitteeksi, vaikka belgin pallonhallinta on kehittynyt huomattavasti. Saman huomioi Rossi, joka kauden päätteeksi päätti luottaa Mutarelliin enemmän kuin Mudingayihin. Nyt vantteran Gabyn matka vie muualle, luultavasti Bolognaan.
Tulevaisuus: Siirtyi kovalla 6-8 miljoonan summalla rauhallisempaan Bolognaan. Sinällään suuri harmi sivullekirjoittaneelle koska Mudingayi on lukeutunut ilmeisistä vioista omiin suosikkeihini.
Massimo Mutarelli (24/2) 7-: Kun kentällä tapahtuu todennäköisimmin Mutarelli on menossa mukana. Lazion oma kovanaama taklasi tai puhui itsensä ulos kentältä kolmesti, tilausta oli useammallekin ulosajolle. Kurittomuus onkin Mutarellin perisynti, muuten hän olisi päässyt urallaan jo pitemmälle. Toisaalta ”Mutan” asennetta kunnioitetaan suuresti. Hänen ei ole tapana antaa periksi. Ero samantyyppiseen Mudingayihin muodostuu herrojen hyökkäysavuista. Olisi väärin sanoa, että Mutarelli on luova tai älykäs pelaaja, mutta energisyydellään hän hämmentää vastustajien puolustusta, eikä miehellä ole hassumpi laukauskaan. Parhaimmillaan Mutarelli kykenee kontrolloimaan koko omaa laitaansa ja samalla suojaamaan Ledesman selustan. Jostain kertoo sekin, että Mutarellin arvosanakeskiarvo Gazzetta dello Sportissa on korkeampi kuin kenenkään muun Lazion keskikenttäpelaajan.
Tulevaisuus: Hankittiin aikoinaan Dabon paikkaajaksi, muttei menettänyt paikkaansa, vaikka patonki palasikin jo joukkueeseen. Alkukesästä vaikutti olevan lähtökuopissa ja täysin mahdotonta maisemanvaihto ei Matuzalemin tultua nytkään ole. Eri asia on miten kauan Mutarelli haluaa jatkaa nykyisen alhaisella palkallaan, ottajat tuskin tarjoavat paljon parempaa.
Ousmane Dabo (13) 7+: ”Mustan pantterin” paluu Ikuiseen kaupunkiin nosti tunnelmia jokaisessa leirissä. Karismaattinen keskikenttäpelaaja osoitti omistautumisensa solmimalla sopimuksen minimipalkalla, ilman vaatimuksia peliajasta. Mutta peliaikaahan Rossin vanhalle suosikille tuli ja paljon, sitä mukaa kasvoi Dabon itseluottamus. Dabo syrjäytti nopeasti Mudingayin Ledesman ”henkivartijan” paikalta. Pääsyy nopealle läpimurrolle oli Dabon tarkka syöttötyöskentely, mihin eivät Mutarelli tai Mudingayi kyenneet. Dabo onkin älykäs puolustava keskikenttäpelaaja. Dabon suurimmat plussat löytyvät toki fyysiseltä puolelta, mutta patonki pystyy myös ottamaan Ledesman massiivisesta pelinrakentelutaakasta osan kontolleen.
Tulevaisuus: Lazion keskikentän tulevaisuus ei rakennu Dabon varaan, mutta niin hyvin hänen ”kotiinpaluu” onnistui, että avauspaikan pitäisi olla selviö tulevalla kaudella. Tämän puolesta puhuu niin Rossin luotto kuin fanienkin suosio. Sivullekirjoittaneen henkilökohtaisia suosikkeja.
Christian Ledesma (32/3) 7: Lazion tärkein yksittäinen pelaaja pelasi vaihtelevan kauden. ”Pirlomaisesta” pelityylistään tunnettu argentiinalainen oli parhaimmillaan kovissa otteluissa, mutta auttamattoman hidas monia pikkuseuroja vastaan. Ledesma oli liian helppo sulkea pelistä pois kovalla prässillä, eikä kuntonsa menettänyt Mauri tällä kertaa pelastanut Lazion hyökkäyspeliä. Tämä selittää osin miksi kaikki meni, varsinkin vieraskentillä, liian useasti täysin pieleen. Ilman laitureita ja kunnollista trequartistaa Ledesman vastuu kasvoi valtavaksi. Ei Ledesma varsinaisesti pettänyt kantaessaan vastuun joukkueen hyökkäyspelistä, mutta monta kertaa miehen flegmaattisuus hermostutti fanit. Kesän siirtomarkkinoista onkin voinut huomata, että Rossi ja Lotito rakentavat keskikenttää uuteen ”ledesmattomamapaan” suuntaan. Matuzalem ja mahdollisesti Fernandez tasaavat keskikentän vastuun, eikä Lazio enää kaadu Ledesman loukkaantumisten tai vaihtelevien mielialojen mukana.
Parhaiten suuri yleisö tuntee Ledesman tämän millintarkoista kaukolaukauksista, jotka viime kaudellakin tuottivat kolmasti tulosta. Roman verkkoon uponnut vapaapotku oli hyvää jatkoa argentiinalaisen ensimmäisen derbyn fantastiselle osumalle.
Tulevaisuus: Moni pettyi jo viime kesänä Ledesman uhkavaatimuksiin ennen ratkaisevaa karsintapeliä Dinamo Bukarestia vastaan. Sama vaikuttaa toistuvan nytkin, kun Ledesman agentti yrittää parhaansa mukaan vetää Lotitolta euroja välistä. Tietenkin Ledesma ansaitsee palkankorotuksen, mutta asennetta pelaaja voisi agenttinsa kanssa vaihtaa. Jos näin ei käy pitää viimeistään vuoden päästä tarkistaa Ledesman tulevaisuus taivaansinisessä paidassa.
Roberto Baronio ( 8 ) 6: Viime elokuun lopussa moni ehti jo kilistellä laseja Baronion lähdön kunniaksi, mutta toisin kävi. Surkuhupaisa ex-lupaus halusi väen vängällä jäädä Lazioon. Syy lienee taloudellinen, värien puolesta kun Baronio ei ole koskaan osoittanut intohimoa. Baronion kunniaksi on kuitenkin sanottava että viime kaudella hän ei ollut aivan yhtä kamala kuin aikaisemmin. Baronio onnistui tekemään jopa kauniin vapaapotkumaalin Napolia vastaan Coppassa ja pariin otteeseen hän sai kannettavakseen kapteeninnauhan (!). Näistä valonpilkahduksista huolimatta Baronion ura Laziossa on ollut synkkää alisuorittamista. Ilmeisesti Baronio alkaa jo itsekin olla kypsä viheltäviin kannattajiin ja huonoihin muistoihin, joten pysyvän lähdön pitäisi olla selviö.
Tulevaisuus: Päässee vanhalla maineellaan jonnekin Serie A:n tai La Ligan alemman keskikastin seuraan. Suuri toive Lazion puolelta on, että uusi seura veisi kokonaisuudessaan mukanaan myös Baronion palkkakustannukset.
Fabio Firmani (7/3) 7+: Vaivaiset seitsemän ottelua pelannut Firmani todisti vähäisestä peliajastaan huolimatta ansaitsevansa paikkansa Laziossa. Tämä varmistui sillä hetkellä, kun hän teki loppuhetkien maalin Parmaa vastaan Sandrille omistetussa ottelussa. Firmani keräsi vielä loppukaudesta kaksi maalia lisää, mikä siihen nähden, että Firmanin maalisaldo 2000-luvulta aiemmin oli 1 täysosuma, on melko yllättävää. Firmanin työmoraali pysyi seuran ongelmista huolimatta ihailtavalla tasolla, eikä ihme että hän voitti lopulta fanit puolelleen. Mutarellin ja Mudingayin varjoon Firmani jäi vain jatkuvien loukkaantumisten vuoksi. Nyt on nähty, että Firmanista on siis muuhunkin kuin hutiloivaan taklauspeliin. Nähtäväksi jää riittääkö se sittenkään uudistuvassa Laziossa avauspaikkaan tai edes penkille.
Tulevaisuus: Haluaa itse, jo vain perheensä laziale-taustan takia pysyä Laziossa, mutta mitenkään mahdotonta ei ole, että huhuiltu siirto Sienaan toteutuu vielä tänä kesänä. Ei taidoiltaan Lazion tarvitsemalla tasolla, mutta asenteeltaan joukkueen kärkipäätä.
Christian Manfredini (23) 6: Paluu arkeen. Manfredini pelasi pronssikauden keväällä muutamia loisto-otteluita jopa niin että laiturin Chievo-aikojen loisto palasi monien mieleen. Ei ollut vaikea arvata, että yllättävät onnistumiset olisivat Manfredinin kohdalla vain väliaikainen ilonaihe. Sen sijaan jälleen puskista tuli se kuinka paljon Rossi antoi peliminuutteja Manfrelle. Teknisesti tuuliajolla oleva honkkeli sai tuskin laidaltaan yhtään keskitystä omille kärjille. Puolustussuuntaan Manfredini pystyy peruspeliin, muttei samaan kuin Mutarelli tai Firmani. Onkin vaikea nähdä mitään syytä miksi Manfredini saa tasaisesti vastuuta. Hän ei yksinkertaisesti tuo mitään lisää keskikentälle, ei puolustus- eikä hyökkäyssuuntaan. Ehkä kerran puolessa vuodessa veteraanin ikään ehtineeltä Manfredinilta nähdään hyvää pallonhallintaa, muuten hän antaa itsestään laiskan ja tumpelon kuvan pallon kanssa. Peliväline tuntuu kirjaimellisesti polttelevan miehen jaloissa.
Tulevaisuus: Laziosta suojatyöpaikan saanut Manfredini tuskin jättää joukkuetta edes uusien siirtojen edessä. Parasta mitä fanit voivat toivoa on mahdollisimman vähän peliaikaa Baronion jälkeen joukkueen turhimmalle pelaajalle.
Fabio Vignaroli (9) 6: Lotiton neronleimaus oli viime syksynä napata joukkueeseen 30-kympin väärälle puolelle vanhentunut, Serie B:kin tasottomaksi todettu nallipyssy. Mitättömiin odotuksiin nähden Vignaroli teki kohtuullista jälkeä, muttei missään vaiheessa oikeasti vakuuttanut. Keskikentän ja hyökkäyksen välisenä klikkinä lähinnä jämäminuutteja ja merkityksettömiä otteluita pelannut kaljupää yritti ansiokkaasti ja pystyi pallon kanssa jopa parempaan kuin esim. Manfredini, mutta hutiloi auttamatta viimeisissä ratkaisuissaan. Muistetaan lähinnä viime kesän katastrofaalisen mercaton surkuhupaisana huipennuksena.
Tulevaisuus: Matkamiehen tie käy jälleen kohti Serie B:tä tai C:tä.
Mourad Meghni (19) 6: ”Petit Zidane” ei näytä millään nousevan lempinimensä osoittamalle tasolle. Niin kuin Meghnin tapauksessa aiemminkin loukkaantumiset näyttelivät ikävän suurta roolia hänen kaudellaan. Juuri kun Mauri oli jätetty sivuun pelasi Meghni yhden uransa parhaista otteluista Werder Bremeniä vastaan. Pian tämän jälkeen patonki loukkaantui pahasti ja palasi kentille vasta keväällä. Kausi oli käytännössä siinä koska tällöin elettiin jo tridenten aikakautta, eikä perinteiselle hyökkäävälle keskikenttäpelaajalle löytynyt pelipaikkaa. Pelatessaan Meghnillä vaikutti aina olevan käsijarru päällä. Teknisestä osaamisesta ja luovuudesta ei ole epäilystäkään, mutta jotain puuttuu. Meghnillä ei tunnu olevan mitään esikuviensa ajoittain ylikin kiehuneesta asenteesta. Hiljaisena ja liian nöyränä Meghni ei tule koskaan tekemään läpimurtoaan.
Tulevaisuus: Melko varmasti ensi kaudella Laziossa, mutta mikäli persoonaton puurtaminen jatkuu tie vie muualle vuoden päästä. Jos Meghni ihmeen kaupalla välttäisi loukkaantumiset ja nostaisi profiiliaan kentällä ei nuorukaiselle rajoja löydy.
Simone Del Nero (5) 6+: Hiukan sama tarina kuin Meghnin tapauksessa, eli paljon odotuksia, liikaa loukkaantumisia ja vaikeuksia. Del Nero pääsi mukaan yllättäen, eikä kukaan tuntunut tietävän mitä Del Nerolla joukkueessa tehtäisiin. Rooli oli lopulta loukkaantumisten saattelemana hyvin pieni. Del Neron kohokohta osui heti elokuulle, kun hän toisella puoliajalla Bukarestissa auttoi seuran CL:n lohkopaikkaan Pandevin ja Rocchin kanssa. Käytännössä koko talvi ja kevät menivät erinäisten pikkuvammojen kanssa taisteluun, eikä Del Nero saanut kokeilla hänelle varattua vara-Pandevin roolia missään vaiheessa. Taitavahan Del Nerokin on, mutta fysiikka tuskin kestää nousua penkkimiehestä pitemmälle.
Tulevaisuus: On pysynyt kesäleirillä joukkueen mukana, mutta saattaa silti lähteä. Vaikea nähdä todellista roolia ensi kaudella keskikentän vahvistuessa entisestään.
Stefano Mauri (24/3) 6: Viime kauden selvästi suurin pettymys. Vielä syksyllä näytti hyvältä, kun aktiivisesta sekä iloisesta pelistään tunnettu Mauri hio näyttävästi yhteistyötään Pandev-Rocchi-parivaljakon kanssa. Tarvittiin yksi loukkaantuminen ja ”nedvedmäiseksi” kehutun Maurin pasmat sekosivat tavalla, jota harva osasi odottaa. Loukkaantuminen riitti joulu-tammikuun vaikeuksien alibiksi, mutta sen pitemmälle siihen ei voinut vedota. Mauri pelasi sanalla sanoen katastrofaalisesti. Syöttöprosentti omille jäi luultavasti Mudingayin vastaavaa huonommaksi, eikä pallo pysynyt trequartistan mukana millään. Maurin turhautuminen heijastui naurettavina filmauksina ja flegmaattisena hölköttelynä. Ledesman jälkeen keskikentän tärkein pelaaja syöksi Lazion hyökkäyspelin turmioon, kunnes Rossi ymmärsi vaihtaa tridenten kentälle. Penkkikomennuksesta suivaantunut Mauri aloitti nopeasti murjottamisen ja uhkaili lähtevänsä seurasta. Ilmeisesti Mauri huomasi hänen suorituksiensa laskeneen miehen arvostusta niin kohtalokkaasti, että hänen oli pyydettävä Rossilta puheitaan anteeksi. Toisin kuin Stendardon tapauksessa Mauri sai synninpäästön. Aivan kauden lopussa entinen maajoukkuemies sai myös peli-ilonsa takaisin ja pelasti sen mitä pelastettavissa oli. Kaiken kaikkiaan perustasoonsa nähden Lazion pahin alisuorittaja.
Tulevaisuus: Torinon tiedetään olevan Maurin perässä, mutta muuta on vaikea sanoa. Kilpailun kiristyessä saa luvan tehdä todella valtavasti töitä avauspaikkansa puolesta. Paluu edelliskauden tasolle tarkoittaisi, että Laziolla on käytössään yksi sarjan monipuolisimmista ja parhaimmista hyökkäyssuunnan keskikenttäpelaajista.
HYÖKKÄYS:
Stephen Makinwa (14) 6-: Ensimmäisellä kaudellaan Laziossa kohtuullisesti esiintynyt nigerialainen menetti vuodessa itseluottamuksena, maalit ja varamiehen paikkansa. Makinwa sai syksyllä paljonkin mahdollisuuksia, mutta tuhlasi niistä jokaisen. Fyysisesti voimakas ja äärimmäisen nopea Makinwa häviää kuvasta, kun vaaditaan viileitä ratkaisuja. Toivotaan toivotaan-mentaliteetilla maalin edessä huseerannut afrikkalainen joutui talven kynnyksellä kuuntelemaan vihellyksiä jo Olimpicollakin. Bianchin saavuttua Makinwa lainattiin vähin äänin Regginaan, jossa hän haroi edelleen tyhjää. Maaliton kausi näyttää aina huonolta hyökkääjän papereissa ja luultavasti Lotitonkin korvia punoittaa aina, kun nimi Makinwa mainitaan. Yli 6 miljoonaa on kallis summa kolmesta maalista.
Tulevaisuus: Taren ja Bianchin lähdettyä näyttää palaavan Lazioon neloskärjen kunnioitettavaan rooliin. Syöksykierre Atalanta-ajoista on ollut kieltämättä poikkeuksellisen synkkä.
Rolando Bianchi (15/4) 7-: Bianchin piti olla Lotiton ensimmäinen suursiirto, mutta toisin kävi. Alku oli ikimuistoinen, kun Bianchi nappasi punaisen kortin oltuaan kentällä vain kuusi minuuttia. Aivan näin huonosti hujopin Lazio-ura ei jatkunut ja välillä hänen todella odotettiin siirtyvän pysyvästi taivaansinisiin. Bianchin onnistumiset rakentuivat kuitenkin muiden varaan. Yksin hän ei pystynyt missään vaiheessa ihmeisiin, joita häneltä odotettiin. Rocchin ja Pandevin leikitellessä palolla Bianchi vaikutti hyvin yksinäiselle, vaikka hänen piti olla tridenten todellinen viimeistelijä. Päätös luopua Bianchista olikin lopulta helppo. Mielenkiintoista nähdä pystyykö uusi tähti Mauro Zarate parempaan Pandevin ja Tommasinon rinnalla.
Tulevaisuus: Toivottavasti palaa Italiaan pelastamaan uransa. Hyvä hyökkääjä, joka oikeassa systeemissä pystyy varmasti tekemään päälle 15 maalia per kausi.
Igli Tare (18/1) 6: Albanialainen kummajainen pelasi juuri niin kuin osattiin ennustaa. Tare toimi hyökkäyksessä hitaana tornina, jonka tehtäväksi jäi hoitaa jämäminuutit otteluista kuin otteluista. Palermoa vastaan tullut maali oli ensimmäinen 1,5 vuoteen, mikä nosti hänet yhtä tehokkaaksi viimeistelijäksi kuin Makinwa ja huomattavasti Simone Inzaghia paremmaksi. Näillä eväin Tare sai penkinlämmittäjän roolin loppukaudeksi. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, ettei albaanin pallonkäsittely”taitoja” tarvitse olla enää koskaan todistamassa. Sympaattinen kaveri varmasti, muttei koskaan Lazion tasoinen pelaaja.
Tulevaisuus: Lopetti pelaajauransa ja sai välittömästi paikan Lazion valmennusportaasta. Rooli on toimia seurajohdon ja joukkueen välisenä klikkinä, ei niinkään opettaa Zaratea ja kumppaneita pelaamaan paremmin. Se jos mikä olisikin ollut ironista.
Goran Pandev (32/14) 8: Pieni suuri mies Makedoniasta oli eittämättä viime kauden Lazion paras pelaaja. Pandev ei vain noussut joukkueen maalikuninkaaksi, vaan pelasi muutenkin loistavan kauden. Jo pitkään nähty talentti puhkesi kukkaan niin että puoli Eurooppaa kääntyi Pandevin agentin ja Lotiton puoleen. Aikaisemmasta poiketen Pandev teki tulosta yhtä lailla vieraissa ja kotona, niin pieniä kuin suuriakin seuroja vastaan. Telepaattinen yhteistyö Rocchin kanssa jatkui läpi kauden tehokkaana, mutta kirkkaammin loisti tällä kertaa Pandev. Pallon kanssa leikkimistä rakastava makedonialainen on tarpeen tullen itsekäs, toisaalta taas paikkojen luomisessa velho. Pandevin merkitys korostui Maurin menetettyä kuntonsa. Loppukauden riippui pitkälti Pandevista tekeekö Lazio maaleja vai. Vastuu oli kohtuuton, mutta Pandevinho kantoi sen hyvällä asenteella. Hyvin harvoin saattoi huomata merkkejä balkanilaisen mentaliteetin miinuspuolista. Pandevissa on puolia niin Mutusta kuin Lavezzistakin ja kyvyt päästä edellä mainittua kaksikkoa paljon pidemmälle.
Tulevaisuus: Paljon puhetta, vähän tekoja. Lotiton kultakimpale tietää, että hän voi vaatia paljon koska nykyinen palkka on naurettava verrattuna muihin kanssapelaajiin. On kuitenkin huomattava, että presidente harvoin suostuu uhkavaatimuksiin. Tällä kertaa niin saa luvan tapahtua tai Lazion hyökkäyksen tulevaisuus hämärtyy makinwamaisen synkäksi. Ottajia Pandeville löytyy runsaasti, mikäli Lazion tuleva sopimustarjous ei miestä tyydytä.
Tommaso Rocchi (36/14) 8-: Rokki ei soinut viime kaudella aivan totuttuun tahtiin, mutta tarpeeksi hyvin kuitenkin. Rocchin maaliton kausi osui hänen sopimusneuvotteluidensa kanssa yksiin, mutta kun uusi viisivuotinen sopimus ja ansaittu palkankorotus lopulta tulivat alkoi vanha vire löytyä. Rocchin suurimmat avut ovat puhtaassa viimeistelyssä ja ihailtavassa työmoraalissa. Rocchi raataa niin paljon joukkueen eteen kuin vain hyökkääjältä pyytää voi. ”Tommasino” näytti esimerkkiä silloin, kun joukkueen varsinaisesta kapteenista ei siihen ollut. Ei siis voida pitää yllätyksenä, että hän lopulta sai nauhan käsivarteensa. Eniten harmaita hiuksia faneille aiheuttivat Rocchin onnettomat rangaistuspotkut, joista suurin osa osui aivan maalivahdin ulottuville. Tärkein kaikista eli derbyssä lauottu rankkari kuitenkin hujahti maaliin. Se olikin jo arvostettavasti neljäs kerta, kun Rocchi iskee maalin Roman verkkoon. Yhteys Pandeviin ei hajonnut, vaikka väliajoin pakkaa sekoitettiin kolmannella pyörällä. Pandev-Rocchi-kaksikko tuntee toisensa täydellisesti ja vain heidän ansioistaan viime kausi ei päättynyt vielä suurempaan suruun. EM-kisat jäivät kauas, mutta Pekingin olympialaiset ovat hyvä lohdutuspalkinto Rocchille. Jos joku niin Lazion työhevonen on sen ansainnut.
Tulevaisuus: Kannattajien suosikki ja Lotiton aikakauden positiivinen symboli, siispä ura voi jatkua vain taivaansinisissä väreissä. Viisivuotinen sopimus oli toisten mielestä liioittelua, mutta mikään ei olennaisesti puhu Rocchin kuntokäyrän alenemisen puolesta. Hyvin loukkaantumiset välttänyt kaljupää lienee ensi kaudellakin Lazion paras maalintekijä.
VALMENTAJA, Delio Rossi 7: Rossista moni sanoi monenlaista viime kaudella, mutta kun nyt on vedetty pari kuukautta henkeä on aika myöntää tosiasiat; valmentajaa ei voi pitää syyllisenä viime kauden pettymykseen. Kuka olisi todella voinut operoida Rossille annetulla materiaalilla menestykseen? Mestareiden liigassa ja Coppassa saavutettiin oikeastaan se mihin Lazio saattoi pystyä. On kuitenkin tosiasia, että sarjassa olisi pitänyt päästä vähintään kymmenen parhaan sakkiin. Ei hävettäviä vierasotteluita Cagliaria, Empolia, Cataniaa tai Juvea vastaan voi niitäkään pistää täysin Rossin piikkiin, mutta jotain oleellista hän teki väärin. 4-3-1-2 ei voinut toimia ilman Ledesmaa ja kunnollista Mauria, silti Rossi jätti kokeilut tekemättä, kunnes hänen työpaikkansa oli todella vaarassa. 4-3-3 tuotti parempia tuloksia, mutta voitokkaan derbyn jälkeen valmentaja menetti otteen joukkueesta. Pelaajien asenne oli kauttaaltaan niin surkea, ettei vastaavaa olla Formellossa nähty vuosikausiin. Hyvänä motivoijana pidetty Rossi jäätyi ja kasasi valtavat paineet Coppaan, josta lähtö tuli yllätyksettömällä tavalla. Silloin moni vannoi, ettei Rossi saa uutta mahdollisuutta, mutta Lotito oli toista mieltä. Ja lopulta kuka oikeasti haluaisi nähdä Rossin tilalla Bruno Giordanon tai Leonardo Acorin?
Ensi kaudeksi kaikki muuttuu pelisysteemistä lähtien. Harjoitusotteluissa Rossi on suosinut eri variaatioita, kuten esimerkiksi 3-4-3 ja 3-4-1-2. Mielenkiintoista nähdä nouseeko Rossi Lazion kanssa uudestaan vai käykö hänelle, kuten Novellinolle Sampdoriassa, jossa parin menestyksekkään kauden jälkeen seura jähmettyi paikalleen valmentajansa kanssa.
MERCATO
Sana ristiriitainen kuvaa parhaiten Lazion liikkeitä siirtomarkkinoilla. Joukkueen arimmille paikoille on tehty vahvistuksia ja ilme on muuttumassa luovempaan suuntaan, mutta toisaalta jatkuva epävarmuus suurimpien tähtien jatkamisesta seurassa epäilyttää. Behrami lähti jo kuinka käy Pandevin ja Ledesman?
Telenovela Lazio & Juan Carrizo päättyi lopulta onnellisesti. Lazio sai maailmanluokan maalivahtinsa, innokkaat virkamiehet vaatimansa paperit ja River kasan kahisevaa. Peruzzin todellinen perillinen on siis saapunut ja odotukset ovat sen mukaiset. Carrizo vaikuttaa täydelliseltä hankinnalta. Hän nostaa maalivahtipelin uudelle tasolle ja luo puolustukseen luottavaisemman ilmapiirin, näin ainakin periaatteessa. Lazion maalivahdeista puhuttaessa voi läpi tulevan kauden lohduttautua sillä, että huonompaan suuntaan on tuskin mahdollista mennä.
Epäonnistunut puolustus on sekin muutosten kourissa. Paljon riippuu tietysti siitä, miten Rossi joukkuettaan peluuttaa. Jos kolmen topparin linja toteutuu tarvitsee Lazio ainakin yhden uuden keskuspuolustajan. Toistaiseksi Lotito on keskittynyt laitojen vahvistamiseen. Valon Behramin tilalle tulee hänen pelillinen peilikuva Stephan Lichtsteiner Lillestä. Lichtsteiner ei ole vain Behramin kollega Sveitsin maajoukkueesta, vaan muutenkin samantyyppinen pelaaja. Sveitsiläinen pystyy pelaamaan oikealla laidalla niin keskikentällä kuin puolustuksessakin. Lichtsteineristä käyd
yn kovan kilpailun perusteella Lazio ei tehnyt yhtään hassumpaa hankintaa. Jostain sekin kertoo, että eräissä julkaisuissa hänet oli nimetty Ligue 1:n viime kauden tähtijoukkueeseen. Vasemmalta laidalta lähtevää Zauria tuskin korvataan suoraan uudella pelaajalla. Kolarov ja Radu pystyvät paikkaamaan kokeneen kapteenin lähdön.
Stendardon mitä todennäköisimmin lähtiessä on Lazioon ehdolla liuta uusia toppareita. Lähimpänä pidetään lupaavan romanialaisen Cosmin Motin hankkimista. Ongelmaksi vaikuttaa muodostuneen kuitenkin Dinamo Bukarestin nuiva asenne. 5 miljoonaa enempää Lotito tuskin Radun maanmiehestä tarjoaa. Mikäli Motia ei hankita löytyvät siirtolistalta ainakin Fiorentinan Dario Dainelli ja puoleen italialaisista seuroista huhuiltu Maurizio Domizzi. Nuori Ivan Artipoli lähtee hankkimaan kokemusta Modenaan ja sama saattaa odottaa pahasta loukkaantumisesta kärsinyttä Mobido Diakitea.
Keskikenttää on uudistettu kovalla kädellä, eikä viime kauden aloittajista avauspaikkaansa voi luottaa kukaan muu kuin Ledesma. Mudingayin lähdettyä uskottiin Mutarellin jäävän, mutta ilmeisesti ”Mutalla” on ollut oma osuutensa pukukopin jakautumisessa eri kuppikuntiin, eikä Rossi näin ollen enää luota keskikentän kovanaamansa. Jos/kun Mutarelli lähtee, tulee hänen paikalleen, joko pitkään vahdattu Udinesen laziale Giampiero Pinzi, tai sitten Rossin henkilökohtainen suosikki Palermon Roberto Guana. Puimuriosaston kokemien muutoksien lisäksi pahasti puolikuntoista Mauria uhkaa putoaminen penkille. Siitä pitää huolen mielenkiintoinen brassi, jo aikoinaan Bresciassa, säväyttänyt Matuzalem. Jos Zaragozasta lainattu Matuzalem ei onnistu saa Pasquale Foggia kauan odotetun tilaisuutensa. ”Pasqualinolla” on kaikki potentiaali nousta, vaikka takaisin maajoukkueeseen. Kaikki riippuu siitä löytääkö Rossi hänelle vihdoin roolin Lazion keskikentältä. Viime kerralla yritys istuttaa suurlupaus kärkien taakse epäonnistui. Jo mainittujen muutoksien lisäksi ainakin yhden taiturin odotetaan vielä siirtyvän Lazioon. Carrizon vanavedessä seuraan halutaan Matias Fernandez, joka oli niin ikään tärkeä osa Riverin mestaruusjoukkuetta. Fernandez pystyy pelaamaan monipuolisesti ympäri keskikenttää, eikä ole vaikea ymmärtää miksi kyseessä on Rossin suosikki. Eikä pidä unohtaa, että argentiinalaiset keskikenttäpelaajat ja Lazio ovat kautta historian sopineet loistavasti yhteen.
Profiilihankinta tehtiin hyökkäyspäähän, kun argentiinalaisista joukkueeseen valikoitui Rodrigo Palacion sijaan Mauro Zarate. Zarate otettiin vastaan suurin toivein. Lotito löi vettä myllyyn vertaamalla hankintaansa Messiin ja fanit ottivat Zaraten vastaan heti lentokentällä ylistäen. Totta onkin, että Zaraten tehot hänen Argentiinan ajoiltaan aiheuttavat kunnioitusta, mutta toisaalta sen jälkeen pelaaja on kulkenut vastatuulessa. Birminghamin ja Lazion vertaaminen suoraan toisiinsa olisi silti typerää. Heikon valmennuskulttuurin alla ja tympeissä maisemissa Zarate on varmasti tuntenut itsensä yksinäiseksi. Roomassa jos missä hänellä on kaikki avaimet menestykseen. Paljon riippuu siitä kuinka Zarate soveltuu Pandevin ja Rocchin rinnalle. Luottaako Rossi siis edelleen tridenteen? Jos luottaa syövätkö samantyyppisinä pelaajina Pandev ja Zarate toistensa tehot? Hyvin mielenkiintoista nähdä kuinka suursijoituksen käy. Zaraten saavuttua ei hyökkäyspäähän ole odotettavissa enää suuria muutoksia. Makinwa jäänee nelsokärjen rooliin ja Inzaghille yritetään edelleen etsiä uuttaa seuraa.
Kaiken kaikkiaan Mercatolle voi antaa kiitettävän arvosanan, jos vain uusi kovatasoinen toppari löydetään. Muuten liian paljon jää viime kaudella epäonnistuneiden Cribarin ja Siviglian varaan. Rimini ehti ensimmäisenä pöllyyttämään edellä mainittua kaksikkoa harjoitusottelussa. Neljän päästetyn maalin jälkeen Rossikin ymmärtänee, että hänellä riittää vielä rutkasti töitä Lotiton kanssa.
…
Kahdeksan vuotta sitten Lazio valmistautui uuteen kauteen hallitsevana mestarina, neljä kesää takaperin joukkue pelastui konkurssilta vain ihmeen kautta. Nämä kaksi tapahtumaa heijastuvat edelleen nyky-Lazioon. Muistellaan Cragnottin rahoittamaa illuusioita ja ihmetellään Claudio Lotiton ristiriitaista Laziota. Mihin le Aquile lentää seuraavaksi?
Sen sijoitusta on viime kausina ollut lähes mahdotonta ennustaa, mutta jos kuitenkin yritetään on huomattava tosiasiat. Haaveet pikaisesta paluusta Mestareiden liigaan on syytä unohtaa. Serie A elää muutosta, joka palauttaa voimasuhteet calciopolia edeltäneelle tasolle. Kolmen kärki karkaa, eikä Riiseä ja Loriaa esittelevällä Romalla ole sinne juuri asiaa. Lazion pitää (ensimmäiseksi) pystyä vakiinnuttamaan asemansa sijoille 5-7. Sen täytyy olla vaatimustaso, josta ei enää tingitä tekosyiden kanssa. Jos Lotito ei nyt tee Laziosta entistä kilpailukykyisempää niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin uhkaa seuraa ikävä väliinputoajan paikka. Jälkeen jääminen Napolista, Sampdoriasta, Genoasta ja Udinesesta olisi surkeinta mitä vain käydä voi. Siihen Laziolla ei ole varaa.
Oli miten oli odottaa Lazion uskollisia kannattajia tälläkin kertaa mielenkiintoinen kausi. Vain kaksi vuotta sitten kohti Camorraa ajettu seura on jaloillaan. Lazion kunnioitettava 109. elinvuosi saapuu tekemään selkoa seuran tulevaisuudesta…
Avanti Lazio!
|
