Ehkä tosta matkasta vois jo jotain yrittää kirjoittaa :
Riian päässä matsiin näytti tulevan aika kiire, koska bussi oli perillä kaksi tuntia ennen matsia. Kaksi tuntia on kyllä riittävästi, mutta olin senverran hukassa siihen alkuun, kun ei paljon kotonakaan ehtinyt tutustua, minne oli menossa. Franks Hostelliin löydettyäni kauniit, ystävälliset ja auttavaiset "virkailija"neitoset ottivat selvää, miten pääsisin Skonto Stadiumille. Kulkeminen julkisilla osoittautui kuitenkin haasteelliseksi, joten tyydyin kiireessä taxiin. Lopulta olin stadionilla tuntia ennen matsia! Ihan kävelymatkan päässähän stadion siis olisi ollut.
Stadionin lipunmyynnissä ei silloin ollut paljoa jonoa, joten 7 latin (9,9€) lippu O-katsomoon hoitui helposti. Koska aikaa matsin alkuun oli vielä suht runsaasti, päätin haistella vähän tunnelmaa Vanhassa kaupungissa. Portugalilaisia faneja näkyi lähimaastossa paljon, ja baareissa porukka katseli jotain lätkämatsia. Pienen kävelyn jälkeen sisään stadionille, joka osoittautui sisältäpäin aika vaatimattomaksi ja jotenkin kylmäksi. Myyntipisteinä pääkatsomon vastaisella sivustalla toimi kaksi käytävälle asetettua pöytää. Vessatkaan ei ollut kummalliset, eikä lämmintä vettä tullut hanoista. Itseasiassa en ole aivan varma tuliko niistä vettä ollenkaan.
Matsin alussa Ventspilsin reilun sadan hengen kannattajajoukko toi lukuisilla sinikeltaisilla lipuillaan väriä katsomoon. Sportingin fanit olivat puolestaan vallanneet toisen päädyn banderolleilleen. Kotijoukkueen faneilta lähti kiitettävästi ääntä, vierasjoukkueen laulut eivät kantautuneet korviini lähes ollenkaan. Matsin alkuun näytti, että Ventspils ei pysyisi Sportingin vauhdissa mukana, sillä niin selvästi hallinta oli vierasjoukkueella. Paikkoja siunaantui portugalilaisille tiuhaan tahtiin, mutta tauolle Venspils selvisi kuitenkin vain yhden maalin takaa-ajoasemassa. Puoliajan lopulla huomasin, että kentällä oli avustavien erotuomarien lisäksi kolme tuomaria! Molemmissa päädyissä sinipaitainen tuomari seisoi kuudentoista alueen kulmilla, kun peliä käytiin vastakkaisessa päädyssä. Aika oudolta ja huvittavalta se näytti, mutta kai siinä oli kyse jonkunlaisesta kokeilusta. Ehkä rankkarialue- ja maalituomareista?
Puoliaikavihellyksen jälkeen lähdin jonottamaan teetä ja nakkipiirakkaa. Jonottamiseen kuluikin koko 15 minuuttia, sillä jonot olivat pitkät ja palvelu hidasta. Ostoksia lähdin nauttimaan katsomoon kylmästä täristen. Pitkät kalsarit ois ollut kivat. Toinen puoliaika näytti kotijoukkueen osalta jo paljon lupaavammalta, ja näin myös muu yleisö innostui. Viimeistään Ventspilsin rankkarista tehty tasoitusosuma sai stadionille aikaan hurmoksen. Kotijoukkue pelasi toisen puoliajan todella hyvin, mutta niin vain Joao Moutinhon uskomattoman hieno kanuunamaali hiljensi stadionin täydellisesti viisi minuuttia ennen loppua. Toisella puoliajalla havaitsin, että Matias Fernandeskin pelaa Sportingissa. Ei kuitenkaan esittänyt silkinpehmeän kosketuksensa lisäksi mitään kummoisempia ja otettiinkin vaihtoon lopussa.
Matsi loppui todella myöhään, kello 24. Lähdin Vanhan kaupungin kautta seikkailemaan takaisin hostellia kohti. Mäkkisafkaamisen jälkeen hostellilla juttelin vähän aikaa samassa huoneessa nukkuneen britin kanssa. Oli aika innoissaan, kun kerroin olevani Suomesta. Sillä oli ilmeisesti jotain hyviä kavereita siellä koulussa.
Seuraavana päivänä sitten kaupunkiin tutustumista ennen illalla lähtevää bussia. Paljon tuli käveltyä, ja useimmiten vielä hämmästyttävällä taidolla juuri siihen päinvastaiseen suuntaan, mihin oli tarkoitus mennä. Päivän kohokohta oli oluen nauttiminen Skyline Barissa. Aivan uskomattomat näkymät!
Matkat Riian ja Tallinnan välillä sujui todella mukavasti ja nopeasti Eurolinesin Lux -busseilla. Nukkuminen maistui musiikin soidessa hiljaa taustalla.
Olisin kyllä viihtynyt tuolla pidempäänkin kuin yhden päivän. Vähän tyhmänä ostin kuitenkin bussilipun jo seuraavalle päivälle, vaikka pidempäänkin visiittiin olisi ollut mahdollisuuksia. Paljon jäi siis seuraavaa kertaa varten!
