Vastapallo
 Poissa
Suosikkijoukkue: Isabelle Forrerin massiivinen juomapullo
|
 |
Vastaus #1403 : 31.10.2007 klo 15:25:32 |
|
Quintonin kanssa löimme viisaat päämme yhteen ja teimme Hakan pelaajille lopputodistuksen kaudesta 2007:
#1 Alexander Dovbnya, 26 ottelua, 8,5
Nuoren venäläisen kykyjä epäiltiin kauden alla moneen kertaan, mutta mies näytti epäilijöilleen. Sasha pelasi kauden kaikki ottelut Hakan maalilla, joissa oma maali pysyi puhtaana peräti 12 kertaa. Sashan ja hyvin toimineen puolustuksen johdolla Haka päästi sarjassa vähiten maaleja (23) kahden maalin hajuraolla seuraaviin. Silti miehen otteista voidaan olla montaa mieltä, reaktiot ja torjunnat ovat aivan mahtavia, mutta oman puolustuksen kanssa kommunikoiminen, pelin ohjaus ja avaukset ovat asiat joista löytyy paljon parannettavaa. Lähes joka otteluun mahtui parikin hienoa torjuntaa, mutta ne unohtuvat helposti kun vastapainoksi jokaiseen otteluun mahtui jokin kömmähdys. Osittain myös onni oli pelissä, että näinkin harvoin oma verkko heilui selän takana.
#2 Juuso Kangaskorpi, 22 ottelua, 8,5
Juuso pelasi hyvän kauden, vaikka ei aivan 2006 kauden kaltaiseen lentoon yltänytkään – varsinkaan hyökkäyspäässä. Johti joukkuettaan kuitenkin kapteenin ottein aina kentällä ollessaan ja antoi täyden 100% panoksen joka pelissä. Valitettavasti kauden huipennus meni pilalle Oulussa tulleen pohjevamman takia. Tärkeä pelaaja Hakalle joka tapauksessa.
#3 Petri Viljanen , 10 ottelua, 8
Petun valmistautuminen menneeseen kauteen olisi voinut olla parempikin. Viime kauden TamU- kotipelissä tullut jalkavamma oli hädin tuskin ehtinyt kuntoutua, kun jalka meni jo uudestaan. Edessä oli jälleen monen kuukauden tauko peleistä. Kuntouduttuaan avauskokoonpanopaikan takaisin ottaminen oli vaikeaa, sillä Kalle Parviaisella oli takanaan aivan loistava kausi. Batin loukkaannuttua avautui kuitenkin Petulle jälleen paikka avauksessa ja pelasikin topparina ihan mallikkaasti. Esityksissä laitapuolustajana puolestaan olisi voinut olla toivomisen varaa. Täytti kuitenkin paikkansa, kunnes joutui olemaan loppukaudesta Honka- ja IFK-ottelut sivussa. Paljolti loukkaantumisten sotkema kausi.
#4 Jarkko Okkonen, 22 ottelua, 9-
Puolustuksen henkinen johtaja, joka äänenkäytöllään ohjaa ja auttaa eniten muun puolustuksen peliä. Maalivahti Dovbnyan puutteellisen pelinohjauksen takia joutui keskittymään ehkä liikaakiin puolustuksen organisointiin, joka saattoi näkyä otteissa. Ogi tuo myös tarvittavaa fyysisyyttä Hakan alakertaan ja mies osaa tarvittaessa myös vastustajan kuumentamiset pienillä koiruuksilla. Puhtaasti pelillisiä asioita arvioiden jäi toppariparinsa Kalle Parviaisen taakse, mutta kuitenkin niin vähän, että pystyi muodostamaan Batin kanssa yhden Veikkausliigan parhaista topparipareista. Ogilla loukkaantumiset häiritsivät puolestaan kauden alkupuolikasta.
#5 Ville Pajula, 3 ottelua, 7
Vipille kolme ottelua Veikkausliigaa vyölle kuluneelta kaudelta. Maarianhaminassa pelasi varsin kelvollisesti ja kesti muun joukkueen kanssa kotijoukkueen hurjan painostuksen. HJK:n satavuotisjuhlaottelu taisi kuitenkin olla jo liikaa ja ihasteli peliä käytännössä vierestä. Ja lopuksi vielä loppuminuutit Vuosaaressa, joiden aikana ei juuri kerennyt peliin mukaan. Ehkä ensi kaudella sitten enemmän minuutteja.
#6 Sebastian Strandvall, 24 ottelua, 8,5
Heti Pietarsaaressa nähdystä debyytistä alkaen Basti näytti kuuluvansa Veikkausliigatasolle – varsinkin kun pääsee pelaamaan ”omalla tontillaan” eli jompana kumpana laiturina. Muutamat hapuilut vasemman puolustajan tontilla alkukaudesta pudottavat arvosanaa, mutta näytti loppukaudesta – osin pakon edessa - puolustustehtävinkin luonnistuvan varsin mallikkaasti. Lunasti otteillaan paikan myös haastajamaajoukkueessa. Basti on Hakan tulevaisuuden runkopelaajia, jolle ulkomailta löytyy ottajia – ennemmin tai myöhemmin.
#7 Mikko Innanen, 26 ottelua, 9
Pelasi kohtalaisen tasapaksun kauden, johon ei paljoa huonoja otteita mahtunut, mutta ei myöskään suuria loiston hetkiä. Oli toki tyypilliseen tapaansa alati vaarallinen ja vastustajien puolustajat saivat olla joka ottelussa tarkkana nopean Innan kanssa. Innasen tehokkaimmat ajat osuivat kesälle ja sen loppuun, jolloin Hakalla kulki peli muutenkin vahvasti. Innasen hyvällä vireellä oli toki oma merkityksensä. Oli Hakan kauden tehokkaimpia pelaajia viimeistellen 6 maalia ja antaen kolmeen maaliin ratkaisevan syötön.
#8 Jani Kauppila, 25 ottelua, 9
Hakan keskikentän moottorikaksikon aavistuksen puolustavampi osapuoli, jonka työmäärä oli läpi kauden aivan käsittämättömän suuri. Repi, raastoi ja rikkoi, kun vastustajalla oli pallo ja riiston jälkeen toimi useasti hyökkäykseen lähtöjen rytmittäjänä. Puolustavasta roolista huolimatta, myös maalitili aukesi kauden kuluessa, mutta tarkemmalla viimeistelyllä vastustajan verkko olisi voinut soida useamminkin. Hoiti myös kapteenin tehtävät mallikkaasti Juuson poissaollessa.
#9 Mikko Manninen, 26 ottelua, 9-
Manun alkukausi tuntui lähtevän jotenkin kankeasti liikkeelle ja ihan kuin koko ajan olisivat pikku loukkaantumiset kiusanneet. Kauden ohitettua puolivälin alkoi kuitenkin Manninen löytää tutun hyvän vireen ja syksystä olikin jo miltei pitelemätön. Tästä kertoo kauden kolmen viimeisen pelin saldo. Voittomaali Viikinkejä vastaan ja hankitut rankkarit sekä Lahtea että IFK Maarianhaminaa vastaan.
#10 Kalle Parviainen, 9 ottelua, 9,5
Bati oli Hakan puolustuksen pelillinen johtaja. Lukematon määrä oikea-aikaisia katkoja, voitettuja pääpalloja ja onnistuineita pallonriistoja. Hävittyjen kaksinkamppailuiden määrä mahtuu kahden käden sormiin. Tuo Okkosen kanssa pääpelivoimaa myös erikoistilanteisiin ja viimesteli niistä myös kaksi tärkeää maalia kauden aikana.
#11 Toni Lehtinen, 25 ottelua, 9-
Joukkueen paras maalintekijä ja maalipörssin kakkonen. Silti paikkoja olisi ollut ihan hyvin maalikuninkuuteenkin asti. On hyvä suojaamaan palloa ja pystyy luomaan myös pelikavereille paikkoja, mutta silti kuten todettua huomattavasti suurempiinkin maalimääriin olisi mahdollisuus. Kuitenkin loppujen lopuksi vaikka kotiyleisö Tehtiksellä aika-ajoin arvosteleekin Lehtistä jopa yllättävänkin paljon, on tässä vaiheessa paha mennä kritisoimaan sarjan parasta kotimaista maalintekijää.
#12 Tommi Viik, 0 ottelua, -
Tommille ei otteluita edustuksessa suotu, joten numero näyttää viivaa.
#12 Ari-Petteri Tynskä, 0 ottelua, -
Myöskään Raffelille ei otteluja kertynyt. Erikoismaininta kuitenkin Oulusta, jossa totesi kolmihenkisen Hakapeliittaryhmän nähtyään: ”Mitä vittua te täällä teette?”
#13 Erno Rosenberg, 9 ottelua, 7,5
Ei tapahtunut Ernon osalta läpimurtoa tällä kaudella. Antaa kuitenkin aina kentällä kaikkensa ja tuo peliin samalla taistelua. Hieman kokemattomuudestakin johtuen ei vielä ollut täysin valmis avauskokoonpanoon, mutta on kyllä käyttökelpoinen mies vaihdosta. Ei saanut peliaikaa niin paljon kuin viime kaudella johtuen lähinnä siitäkin, että keskikentän parivaljakko Kauppila - Fowler pysyivät terveinä koko kauden.
#14 Valeri Popovitch, 21 ottelua, 9
Vallu oli jälleen parhaimmillaan Veikkausliigan suvereenein hyökkäyspään pelaaja. Pystyy edelleen ratkaisemaan yksin otteluita. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kausi, jolloin Vallussa näkyi pieniä taantumisen merkkejä. Vallu on silti pelikäsitykseltään aivan omaa luokkaansa Veikkausliigassa, siitä osoituksena kahdeksan maaliin johtanutta syöttyöä kauden aikana. Teki myös viisi maalia kauden aikana joten Tsaarin kokonaismaalimäärä on nyt Veikkausliigassa 162.
#15 Janne Mahlakaarto, 21 ottelua, 8,5
Jatta osoitti jo alkukaudesta olevansa joukkueelle arvokas pelaaja. Vallun ollessa alkukaudesta pois tositoimista Jatta osoitti pystyvänsä täyttämään Vallun paikan Hakan kapellimestarina. Hakan peli ei ollutkaan niin riippuvainen Tsaarista kuin on luultu ja kaikki ottelut, mitkä Haka pelasi ilman Vallua olivat tappiottomia. Vallun kuntouduttua, Mahlakaartoa pystyttiin käyttämään paljon laidalla. Pelipaikan vaihto ei tuottanut monikäyttöiselle pelaajalle vaikeuksia. Loppukaudesta pelasi osan peleistä vasempana laitapuolustajana ja kauden viimeisen ottelun päätti upealla tavalla iskemällä Hakan hopeamitaleille viimeisen sinetin. Pelasi kelvollisesti jokaisella paikalla, millä tällä kaudella esiintyi ja tuo ehdottomasti taitoa, pallovarmuutta ja tietynlaista oveluutta Hakan peliin. Pystyy tekemään viekkaita ratkaisuja, joiden lisäksi voimaa löytyy myös kaksinkamppailuihin. Osoittautui todella hyväksi lisäykseksi Hakan joukkueeseen.
#16 Joel Sunabacka, 4 ottelua, 7
Jokke pääsi kauden aikana kentälle neljä kertaa ja osoitti, että asenne ainakin riittää Veikkausliigatasolla. Kauden kohokohtana Finskillä Klubi-puolustuksen kautta ammuttu tolppalaukaus.
#18 Jussi Jokela, 0 ottelua, -
Judellekaan ei liigaminuutteja kertynyt vielä. On kuitenkin yksi niistä Hakan junioreista, joille niitä tulevaisuudessa vielä kertynee.
#20 Cheyne Fowler, 25 ottelua 10-
Cheyne oli Hakan pelaajista kauden paras ja teki viimeistään nyt läpimurtonsa Veikkausliigan eliittiin. Toisaalta on yhä Valkeakosken ulkopuolella hämmentävän aliarvostettu pelaaja. Tekee töitä ottelusta toiseen aivan uskomattoman määrän ja kaiken raatamisen lisäksi osallistuu myös aktiivisesti pelinrakentamiseen. Muodostaa Hakan pelin moottorin yhdessä Jani Kauppilan kanssa ja yhteistyö toimikin läpi kauden moitteettomasti. Tulevaisuus Veikkausliigaa kovemmissa sarjoissa, mutta onneksi (todennäköisesti) ainakin vuosi vielä Tehtiksellä.
#21 Pietari Holopainen, 25 ottelua, 8,5
Pietu täytti ruutunsa ja pelasi myös hienon kauden. Alkukauden pelasi vasemman puolustajan paikalla, mutta joutui poissaolojen takia pelaamaan myös topparina, tuuraten sekä Ogia ja myöhemmin loppukaudsta Batia. Pelasi laidalla hyvin ja topparina täytti paikkansa jopa loistavasti. Muutaman minuutin pelasi jopa keskikentän pohjalla. Jo tästäkin käy ilmi, että on monipuolisuutensa vuoksi myöskin arvokas pelaaja Hakalle. Hyvänä pääpelaajana ja hyvän laukauksen omaavana antaa paljon vaihtoehtoja myös hyökkäyspään erikoistilanteille.
#22 Jarno Mattila, 18, ottelua, 7+
Plussa seiskan perään siitä, että oli tämän kauden Veikkausliigassa ainoa Hakan pelaaja joka upotti maalin TamU:n verkkoon. Teki sen vieläpä molemmissa otteluissa. Muuten Jarno ei esityksillään vakuuttanut. Joissakin peleissä pelasi kohtuullisesti, mutta suurimmassa osassa juoksenteli kentällä päämäärättömästi ja vastustajan kannalta vaarattomasti. Suurimmat ongelmat loppukaudesta vasemman pakin tontilla, jossa pelasi kyllä pakon edessä. Tulevaisuus futsal-kentillä?
Edit: Kirjotusvirheitä.
|
