Aikamoista höntsäilyä oli, jossa todelliset maalipaikat jäivät molemmin puolin varsin vähiin. Suomi aloitti melkoisen haparoivasti ja tuntui, että heput pelaavat ensimmäistä kertaa yhdessä, kun helpoimmatkaan syötöt eivät tavoittaneet omia. Vaikka Suomen peli ekan jakson aikana paranikin alun jälkeen, niin mistään kovin systemaattisesta hyökkäämisestä ei ollut tietoakaan. Joukkue tyytyi jäämään varsin helposti makaamaan pallon alle ja Sadik oli varsin yksin piikissä. Varsinkin Hämäläinen ja Petrescu olivat aika unessa, jos he saivatkin hyvän syötön pelattua eteenpäin/laidalle, tuppasivat he sen jälkeen jäävän paikalleen ihmettelemään. Perpa oli avausjaksolla selvästi Suomen ja koko kentän yritteliän, liikkuvin ja paras pelaaja, joka tosin ehkä vähän kulutti energiaansa turhaankin hakien palloa välillä puolustajien jaloista asti. Sadikilla oli avausjaksolla yksi todella hyvä paikka pistää keskitys takanurkalta sisään, mutta muuten varsin väsynyttä pelailua. Perpan loukkaantuminen tuli aika harmittoman näköisessä tilanteessa, jossa hän ensin pyörähti rankkarialueen reunalla osittain irti keskittääkseen ja olisiko sitten potkaistuaan pallon saanut iskun jalkaansa ruotsalaispakin venyttäessä oman jalkansa siihen väliin? Tapauksen jälkeen hän yritti vielä paikkailujen jälkeen palata kentälle, mutta siitä ei sen enempää tullut, muuta kuin Ruotsin johtomaali. Vähän näytti, että koko Suomen joukkue odotteli vain Perpan vaihdon suorittamista ja puoliaikaa, jolloin Ruotsi meni Suomen ja Ahon(?) nukkuessa johtoon. Jos ei Suomella ollut avausjaksolla paikkoja, ei niitä ollut Ruotsillakaan ja peli oli varsin tasaista.
Toisen puoliajan vaihdot toivat "selvästi" eloa Suomen hyökkäyspeliin, ja Suomen peli vaikutti muutenkin toisella jaksolla ensimmäistä paremmalta. Tauolla Suomi teki aika monta vaihtoa ja muutti ryhmityksen 4-3-3:sta 4-4-2:en. Suomen tasoitus tuli aika nopeasti parin hyvän kaksinkamppailuvoiton jälkeen Mehun(?) pelattua Parikan rankkarialueen kulmasta läpi ja tämän ammuttua nätisti pallon taka-alakulmaan. Kuten sanottua vaihtomiehet toivat kauttaaltaan hyvin piristystä Suomen peliin ja oli ilo nähdä, ettei Ruotsi ollut kyllä juuri millään osa-alueella Suomea merkittävästi - jos ollenkaan - edellä, eikä kummankaan suomalaismaalivahdin tarvinnut matsissa kummoisesti venyä.
Suomen parhaita olivat Perpa ja Raitala nyt ainakin. Pulustuslinja oli ihan ok. Ruotsi yritti puhkoa sitä aika paljon pystysyötöillä, mutta jokseenkin aina kun he siinä onnistuivat kyseessä oli paitsio, ja muutenkin Suomi hoiti ne. Pettymyksiä Aho, joka ei oikein näyttänyt sopeutuvan Suomen pelityyliin, joka on tietysti vähän outoa, kun kyseessä on puolustaja sekä vielä puolikuntoinen(?) Petrescu sekä varsin näkymättömissä ollut, mutta toisaalta ilman tukea jäänyt Sadik.
Suuri miinus siitä kun kuulutuksista ei saanut selvää ja siitä ettei otteluohjelmaan ollut merkattu pelaajien numeroita, joten vähän arpomiseksi jäi ketä toisella puoliajalla kentälle tuli. AM joku 700-800. Aurinko paistoi ja makkara oli hyvää. :
