En kyllä ymmärrä, miksi Curbishley oli niin vihattu manageri Hammers-fanien keskuudessa. Tuli vaikeassa tilanteessa ruoriin ja onnistui pitämään (Tevezin avulla) Hammersin Valioliigassa. Viime kaudella oli järkyttävä määrä loukkaantumisia, jotka sotki kauden, mutta putoamisesta ei ollut mitään vaaraa missään vaiheessa, vaan sijoitus oli turvallisesti keskikastissa. Realismi ja kärsivällisyys, missä pelaa?
En usko että Curbishleyn pelillisillä ansioilla on tässä sopassa suurikaan merkitys.
On kahdenlaisia realiteettejä: urheilullisia ja taloudellisia. Viime tilinpäätöskaudellaan 5/07-08 Hammers teki 49,4 miljoonan punnan liikevaihdolla 18,8 miljoonaa turskaa, mikä jätti seuralle omaa pääomaa yhteensä 39,9 miljoonaa. West Hamilla on siis ilman lisäpääomitusta varaa kahteen tai korkeintaan kolmeen kauteen turvallisesti keskikastissa ennen kuin tase on turvallisesti väärin päin ja seura turvallisesti konkurssissa.
Curbs oli palkattu seuraan 2006 ennen urheilutoimenjohtaja Gianluca Nanin tuloa, ja hänellä oli työsopimuksensa mukaisesti viimeinen sana pelaajasiirtojen suhteen. Seuran hallitus on satavarmasti antanut Curbsille toimeksiannon myydä pelaajia kesän aikana. Veikkaisin, että kun syyskuu alkoi lähestyä eikä myynneistä ollut tietoakaan, hallitus painoi paniikkinappia: ohitti Curbsin ja valtuutti Nanin myymään pelaajia. Curbs irtisanoutui, ja jäänee ilman jäljellä olevan sopimuksensa mukaista palkkaa, mutta saanee läksiäislahjaksi kompensaation sopimusrikkomuksesta.
Tämä tapahtunut oli viimeinen tikki, mutta varmasti Curbishleyn vaakakupissa painoi myös huonot välit seuran hallituksen, lehdistön ja huhuista päätellen myös pelaajiston silmissä. Niihin verrattuna välit fanien kanssa olivat itse asiassa ihan hyvät.
Uuden managerin suhteen varmaa on vain se, että vastuuta tullaan jakamaan siten, että Nanilla on suuri rooli pelaajakaupoissa ja taloudellisten sekä pelillisten tavoitteiden yhteensovittamisessa, mikä on pitkässä juoksussa aivan varmasti seuran etu. Mitään OG-punanaamaa, tyyliin Redknapp, ei tulla UP:lla näkemään – kaltaisensa pikemminkin katsovat vierestä ja kauhistelevat tätä nykymaailmaan menoa.
Ajoitus on toki paskin mahdollinen, mutta paniikkiin ei ole syytä. Tevezgateen ja Magnussonin hulluihin päiviin verrattuna seuraa näytettäisiin jopa hoidettavan pitkäjänteisesti, Itä-Lontoossa on kuitenkin tehty kesän aikana monta oikeaa ratkaisua:
- Medical staff pantiin uusiksi
- Lipunhintoja nostettiin (UP oli käytännössä koko viime kauden loppuunmyyty)
- Pelaajia myytiin, mutta avainpelaajat sidottiin seuraan pitkillä soppareilla
Toisin kuin velaksi elävässä Evertonissa, West Hamissa tehtiin vaikeita ratkaisuja ja tasapainotettiin taloutta - pelillisessä mielessä toimittiin jopa fiksusti: Toppareista oli ylitarjontaa. Zamora ja Cole olivat pelaajatyypiltään toistensa klooneja, di Michelen tulon myötä hyökkääjistö on monipuolisempi kuin viime kautena. Avainpelaajista (Green, Upson ja Ashton) pidettiin kiinni, vain McCartney oli selvä menetys.
Näistä lähtökohdista silly season meni itse asiassa hemmetin hyvin: suhteutetaan nyt kuitenkin siihen, että muuan rikas paikallisvastustaja myi kolme viime kauden suurinta onnistujaansa. Joskus on vähissä raha, joskus massiivisuus.
