Millä keinoin voimme nostaa jalkapallon asemaa Suomessa?

[torcida]

Tämä on kyllä sellasta puppua, että oksat pois. Myös suurimassa osassa harjoitusryhmät ja junioreiden toiminta muodostuu iän mukaan.

Lukisitko tuosta lihavoimasta pätkästä lauseen alkupäänkin.

[kulmahiomakone]

->Lämmittämättömänä tekonurmea käyttää Etelä-Suomessa vähintään 8 kuukautta. Lämmitettynä ja järkevillä kustannuksilla pari kuukautta enemmän ja kuplan kera sitten ympäri vuoden. Kylmimpinä kuukausina kattamattoman tekonurmen lämmittäminen on älyttömän kallista.

Taloudellisesti järkevintä olisi rakentaa Etelä-Suomeen tekonurmia ilman lämmitystä ja kattaa tarvittava määrä niistä ilmanpainehallilla talveksi. Lämmitetyt keinonurmet ovat lähinnä poromiesten hommia - että saavat sarjakauden vietyä läpi.

[Armfelt]

Jalkapallon asema harrastusmuotona on mietityttänyt minua jo pidemmän aikaa. Itse olen harrastanut viittä lajia elämäni aikana ja näihin kuuluu sekä yksilö- että joukkuelajeja. Joukkuelajeista on mieleeni jäänyt selvästi vahvimpana kaksi asiaa: yhteishenki ja ystäväpiiri. Yhdessä tsemppaaminen ja voittaminen, ja siitä syntyvä huikea fiilis on jotain mitä ei muuten voi kokea. Tätä kautta syntyvä kaveripiiri on yleensä erittäin tiivis ja ystävyyssuhteet kestävät useasti läpi elämän.

Selatessani Ilta-Sanomia jäin tarkemmin lukemaan kahta juttua. 15-vuotiaan tytön järkyttävä tappaminen sekä "Liiku jengissä"-uutisointi.

Ensimmäisen uutisen kaltaisia surmia, joissa tekijän on annettu ymmärtää olleen nuori, jollain tavalla yhteiskunnasta syrjäytynyt on tässä lähiaikoina tullut esiin, ja syitä näihin sekä keinoja tämän kaltaisten veritekojen estämiseksi etsitään kuumeisesti.

Toinen uutinen taas kertoo miten liikkuminen on hauskempaa ja mielekkäämpää suuremmassa porukassa. Siinä myös korostetaan hauskanpidon ja yhdessäolon merkitystä.

Nämä kaksi uutista luettuani aloin miettiä, että tässähän olisi tavallaan jalkapallolla mahdollisuus nostaa arvostustaan suomalaisten silmissä. Futisvaikuttajathan voisivat tarjota jalkapalloa yhdeksi ratkaisuksi vähentämään nykynuorison syrjäytymistä. Tietynlaista syrjäytymisen ennaltaehkäisyä tarjoamalla hyvä ja halpa harrastus, jonka kautta saa pitkäaikaisia ystäviä. Seuraavassa muutama pointti:


- Jokaisella lapsella täytyisi olla joku harrastus, oli se sitten urheilua, musiikkia tai mitä tahansa. Tosin liikunnan kautta voidaan vaikuttaa lasten yleiskuntoon, joka on huolestuttavasti ollut laskusuunnassa.

20-luvulla nämä natsailut  :keskari:

[S.K.]

Hohhoijaa.

Le Godin ja 100% toisilleen vittuilulle useassa topikissa  .

[harmooni]

"Klubirakennus" ja ylpeys omasta tekemisestä.

Tämä tulee ihan yksittäisenä asiana mieleen, koska
a) ns. klubirakennuksiin törmää muualla Euroopassa, myös naapurissa Ruotsissa
b) olen itse toi minut seurassa, jolla on hirsinen rakennus, joka toimii turnauspäivinä kioskina. Vuoden kaikkina muina päivinä rakennuksen ikkunat on peitetty graffitein töhrityin luukuin, jotka tietysti pimentävät sisätilat, jotka ovat kuin räjähdyksen jäljiltä. Joukkueitten ja seurojen kokouksetkin pidetään kaikkialla muualla kuin ko rakennuksessa.

Ehdottomasti samaa mieltä! Ruotsissahan klubirakennuksia tosiaan löytyy runsaasti, joten miksei Suomessakin? Tuollainen oma rakennus kuitenkin loisi seuralle tietynlaista identiteettiä. Suomessa seuraan sitoutuminen on muutenkin selvästi alhaisempaa kuin Ruotsissa, jossa yhteisöllisyys on aivan eri tasolla Suomeen verrattuna.

Haluaisin nähdä myös, että niille lähikentille saataisiin joukkueet reenaamaan ja erityisesti pitäs painoa tehdä sille, että ns. huonompien lähiöiden lapsia saataisiin seuratoiminnan piiriin, sillä vaihtoehtona voi olla päätyminen ostarilla hengailemaan ja sikailemaan. Ehkä kuitenkin terveempää ois se futisharrastus.

Myös tästä samaa mieltä. Lisäksi useasti nuo "huonompien lähiöiden lapset" ovat erittäin motivoituneita harjoittelijoita, jos vain lajin pariin eksyvät. Jokaisessa kylässä ja lähiössä olisikin erittäin tärkeää olla seura perustettuna, johon kaikki halukkaat lapset voisivat liittyä. Jalkapallo kuitenkin on halpa harrastus, joka toivottavasti myös pysyy sellaisena.

[Leka Harkko]

Paljon ideoita, muttei vastausta kuka maksaa?

Lajin halpuushan perustuu pitkälti emoseurojen pieniin puitteisiin, joihin ei sidota kuluja juurikaan sekä valtakunnalliseen tukeen. Kulujen kasvaessa tukipotti ei juurikaan kasva, jolloin harrastusmaksut kasvavat ja siinä meneekin sitten se edullisuus. Esimerkkinä vaikk junnuille tarkoitettut futiskoulut, seura joka toimii pääasiassa talkoo hengellä verottaa 50 € koulusta, kun naapuripitäjän "suurseura" ammattikoutseineen (tai valmennuspäälliköineen/-koordinaattoreineen) ottaa tuosta hupailusta kolminkertaisen summan.

150 €:a on helvetin kova summa noin 12 viikon höntsäilystä, kun jotkut sählybändikoulut ja luistelukoulut maksaa 20-50 €:a.

[MitäMitä]

Näitä harjoituskeskuksia on pakko rakentaa, jos jalkapalloa halutaan harrastaa muulloinkin kuin 2kk:ta kesällä.

Kyllähän noita lisää tarvitaan (ja tulossa onkin) vaikka tilanne on jo kohtuullisen hyvä. Lisenssipelaajista Uudenmaan ja Helsingin piirissä lähes kaikilla mahdollisuuksia harjoitella talvella hallissa. Lisäksi halleja/tekonurmia on muuallakin Suomessa. Isommista paikoista ainakin Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Vaasassa, Mikkelissä, Lappeenrannassa, Oulussa, Valkeakoskella ja Porissa voi treenata koko talven. Taitaa olla lisenssiharrastajista 2/3 jotka pystyvät kohtuullisella vaivannäöllä järjestämään treenit myös talvella OK ympäristössä. Ihan pienillä paikkakunnilla ei välttämättä ole hallia/tekonurmea mutta monesti niillä on etuna että kesällä on tarjota aidot nurmikentät kaikille harrastajille.

[jiibzter]

Itse koitan saada junnut viihtymään treeneissä ja ehkä hieman aivopesuakin sille että kendo, pesis brömbröm yms ovat suolesta. 

Jos näkisin heidät 10 vuoden päästä pelailemassa niin se riittäisi minulle, ei paljon muuta voi tehdä.

[rummenigga]

25 vuoden ikäinen ja melko mitättömällä pelikokemuksella varustettu opiskelija voi nostaa jalkapallon asemaa Suomessa käymällä katsomassa mahdollisimman monta jalkapallo-ottelua, puhumalla jalkapallosta ihmisille, ottamalla kavereita ja sukulaisia peleihin mukaan ja totta kai tekemällä näitä aktiivisesti.

Nämä keinot riittävät minulle ja uskon näiden keinojen riittävän myös jalkapallon aseman nousuun.

Helvetin helppoa ja mukavaa 

[Zlatanic]

25 vuoden ikäinen ja melko mitättömällä pelikokemuksella varustettu opiskelija voi nostaa jalkapallon asemaa Suomessa käymällä katsomassa mahdollisimman monta jalkapallo-ottelua, puhumalla jalkapallosta ihmisille, ottamalla kavereita ja sukulaisia peleihin mukaan ja totta kai tekemällä näitä aktiivisesti.

Nämä keinot riittävät minulle ja uskon näiden keinojen riittävän myös jalkapallon aseman nousuun.

Helvetin helppoa ja mukavaa 

sama tähän...

ja kunnon junioriakatemia toiminta x10 .. tyyliin Fc midjylland

[Möpsi]

käymällä katsomassa mahdollisimman monta jalkapallo-ottelua,

Nämä keinot riittävät minulle ...

Joku käy jopa peleissä  .

[Nahka_Tapsa]

Seinäjoellahan juuri korvattiin vanha, hiekkapohjainen kuplahalli tekonurmipohjaisella hallilla. En tarkasti tiedä, kuinka suuri osuus hankkeen rahoituksesta tuli yksityisiltä tahoilta ja mikä oli kunnan osuus, mutta ei tuollaisten hallien pykäämisen luulisi olevan mikään mahdottomuus.

Toki täällä pesisjanarit vievät edelleen oman osansa harjoitusajoista, mutta kyllä tilanne nyt on parempi kuin varmaan ikinä, kun talvellakin on käytössä kaksi täysimittaista tekonurmea.

[Herkkä Pipari]

Paljon ideoita, muttei vastausta kuka maksaa?

Lajin halpuushan perustuu pitkälti emoseurojen pieniin puitteisiin, joihin ei sidota kuluja juurikaan sekä valtakunnalliseen tukeen. Kulujen kasvaessa tukipotti ei juurikaan kasva, jolloin harrastusmaksut kasvavat ja siinä meneekin sitten se edullisuus. Esimerkkinä vaikk junnuille tarkoitettut futiskoulut, seura joka toimii pääasiassa talkoo hengellä verottaa 50 € koulusta, kun naapuripitäjän "suurseura" ammattikoutseineen (tai valmennuspäälliköineen/-koordinaattoreineen) ottaa tuosta hupailusta kolminkertaisen summan.

150 €:a on helvetin kova summa noin 12 viikon höntsäilystä, kun jotkut sählybändikoulut ja luistelukoulut maksaa 20-50 €:a.

Kaikki ei ole pelkästään rahasta kiinni, vaikka isompi taloudellinen satsaus harrastukseen varmasti lisääkin sitoutumista ja arvostusta. Myös seurojen ja joukkueiden toimintakulttuuri muokkaa lajin arvostusta junnujen ja heidän vanhempiensa silmissä.

Esimerkkinä toimikoon broidini, joka myös otti asian puheeksi, kun pohdimme futiksen heikkoa arvostusta Suomessa. Hän pelasi nuorempana sekä kiekkoa että futista. Kummassakin lajissa homman pyörittäminen nojasi vahvasti vanhempien vapaaehtoiseen työhön, mutta asenne ja tekemisen järjestäytyneisyys olivat kiekossa aivan eri tasolla kuin futiksessa.

Futis oli kevyttä kesäkauden puuhastelua, jossa harjoitusten pitäminen oli enemmän satunnaista ja epämääräistä kuin kiekossa, jossa kalliit mutta säännölliset jääajat pyrittiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Sama homma päti myös pelireissujen ja turnausten suhteen. Kaikki oheisjärjestelyt bussikuljetuksista ruokailuihin oli järjestetty kiekon puolella jämptisti ja hyvissä ajoin ja tiedonkulku kaikista järjestelyistä joukkueen sisällä oli selvää. Futiksen puolella sitten soiteltiin vanhempia viime tingassa kyyditsemään poikia ja jokainen huolehti itse eväistään jnpp.

Vaikka kysymys osittain onkin rahasta, itse haluasin nähdä seurojen toteuttavan mahdollisuuksien mukaan sellaista yhtälöä, jossa jalkapallo on vakavastiotettava ympärivuotinen harrastus, jossa harrastamisen taloudellinen kynnys koitetaan kuitenkin pitää mahdollisimman alhaisena. Esimerkiksi futsal tarjoaa kustannustehokkaan mahdollisuuden pyörittää futistoimintaa ympärivuotisesti.

[Maanantaivalmentaja]

Itse sanoisin että futis oli ehkä aikoinaan kevyttä kesäkauden puuhastelua ennen halleja ja tekonurmia. Nykyään olen sitä mieltä että heinäkuu on ihan järkevää pitää kesälomaa joukkueharjoituksista kun on perheillä kuitenkin silloin on paljon lomamatkoja jne. Kyllä se 11kk vuodessa riittää ihan hyvin.

[Savon keisari]

Samat ituhipit jotka täälläkin inisevät ilmaston lämpenemisestä eivät ilmeisesti tajua että tällainen kehitys on suomalaiselle jalkapalloilulle vain hyväksi.

[Elmslie Ender]

Haluaisin nähdä myös, että niille lähikentille saataisiin joukkueet reenaamaan ja erityisesti pitäs painoa tehdä sille, että ns. huonompien lähiöiden lapsia saataisiin seuratoiminnan piiriin, sillä vaihtoehtona voi olla päätyminen ostarilla hengailemaan ja sikailemaan. Ehkä kuitenkin terveempää ois se futisharrastus.

Tämä olisi arvokasta sosiaalityötä.

Suomalaisen jalkapallon tasonnostoon tällä on vähän vaikutusta. Jos halutaan tasokasta valmennusta, se maksaa, vaatii kovaa työtä ja sitoutumista karsien osallistujat vain niihin, joilla on oikeasti kova motivaatio. Tasoa ei voi uhrata massoille.

Massoille pitäisi silti tarjota myös jotain. Kun mennään yli 12-vuotiaisiin, monet huomaavat, ettei heillä ole suurta tulevaisuutta jalkapalloilijana. Keskinkertainen osaaminen eikä halua uhrata puolta elämäänsä lajille, mutta pelailu kavereiden kanssa on silti kivaa. Näille nuorille olisi todella terveellistä, jos heillä olisi mahdollisuus harrastaa jalkapalloa lähellä kotiaan ja edullisesti, jolloin he pysyisivät harrastuksen parissa.

Ongelma on vetäjien puute. Haluatko sinä valmentaa nuoria, joista ei koskaan tule jalkapalloilullisesti yhtään mitään ja joiden motivaatio harjoitteluun vaihtelee? Jotka ovat jo ikävässä ylä-aste- tai ammattikouluiässä ollen hankalia tapauksia? Korvaus on nimellinen, koska harrastuksen pitää olla halpaa.

[rokelvis]

Ongelma on vetäjien puute. Haluatko sinä valmentaa nuoria, joista ei koskaan tule jalkapalloilullisesti yhtään mitään ja joiden motivaatio harjoitteluun vaihtelee? Jotka ovat jo ikävässä ylä-aste- tai ammattikouluiässä ollen hankalia tapauksia? Korvaus on nimellinen, koska harrastuksen pitää olla halpaa.

Kyllä silti uskoisin, että näilläkin pelaajilla on kunnianhimoa tulla paremmiksi futaajiksi ja näiden valmentaminen voi olla ihan yhtä palkitsevaa. Tosin näiden valmentajan homma on enemmän nuoriso-ohjaajan hommaa kuin varsinaista valmentamista. Ihan yhtä lailla nämäkin nuoret haluavat pelata muissa kaupungeissa ja tosissaan, vaikkeivät totisesti pelaakaan ja huipulle tähtää.

Mutta tällä pohjatyöllä voi olla suurempi merkitys jalkapalloyhteiskunnan rakentamisessa kuin uskotaankaan. Jalkapallosta tulee näille nuorille elämäntapa ja sitä kautta jalkapallon arvostus nousee. Varsinkin jos tällä sosiaalityöllä saadaan hyviä tuloksia aikaan, niin pian laji on Suomen ykkönen.

[kulmahiomakone]

->Tuo harrastusfutaaminen on mielestäni keskeisin kysymys matkalla kohti futisyhteiskuntaa. Mutta ei tarvitse kuin etsiä yksi ff:n junnufutista käsittelevä ketju, niin sieltä löytää lukemattomia kertoja toistettuna sen näkemyksen, että junnufutista pitäisi pelata vain lahjakkaiden kakaroiden kehittämiseksi kohti ammattilaisuutta, että kaikki pelaa on perseestä ja että mitä sitten jos ne läskit lopettavat. Ehkä vähän kärjistin...

Ongelmahan on se, että seuroissa ei monesti riitä mielenkiinto näiden vähemmän tosissaan pelaavien joukkueisiin. Siinä vaiheessa kun edareita kasataan, kakkosseuroille ei meinaa löytyä valmentajia ja muita aikuisia, jotka vastaisivat joukkueen pyörityksestä. Pitäisi tapahtua asennemuutos. Sen lisäksi, että yritetään kasvattaa hyviä futaajia, pitäisi alkaa kasvattamaan elämäntapafutaajia ja katsojia. Voisi olla taloudellisestikin hyvä veto. Harva jengi saa koskaan yhdenkään juniorinsa myynnistä mitään, mutta kovalla yrityksellä yhestä junnujengistä voisi saada muutaman vakiokatsojan seuran peleihin.

[Juuti]

Sitten, kun Suomessa evoluution kehittyminen jatkuu kohti tunteikkaampaa yksilöä, on jalkapallo turvattu Suomen ykköslajiksi.