FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
17.09.2019 klo 21:58:41 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 22 [23]
 
Kirjoittaja Aihe: Meksikon maajoukkue  (Luettu 112966 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #550 : 02.09.2018 klo 11:18:40

Ulkomaalaisista ehdokkaista ei ole tällä hetkellä sen kummempaa tietoa mitä nyt ikuisuustavoite Marcelo Bielsa taisi ehtiä taas kieltäytymään. Jos nyt näistä Liga Mx:n ulkopuolisista ehdokkaista pääsisin itse valitsemaan, niin Atlanta Unitedin Tata Martino kelpaisi hyvin; kokemusta löytyy huipputasolta sekä seura- että maajoukkueuralta ja lisäksi hän on tehnyt hyvää jälkeä MLS-kuvioissa. Uskoisin, ettei olisi myöskään mikään mahdoton irrotettava nykypestistään. Jorge Sampaoli on puolestaan vapailla markkinoilla ja vaikka MM-kisat menivätkin yhden miehen taktiikalla poskelleen, niin pitäisin miestä kuitenkin yhä ihan laatukoutsina. Molempien koutsien perustaktiikan/-tyylin uskoisi myös sopivan aika hyvin Meksikolle. Celtan Antonio Mohamed voisi olla kanssa kova sana, sillä Tony tuntee meksikolaisfutiksen todella hyvin ja pyttyjäkin on tullut. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Eurooppaan viime toukokuussa siirtynyt mies lotkauttaisi korvaansa FMF:n kuherteluille.
Tuli myös mieleen, että José Pékerman voisi olla yksi potentiaalinen ehdokas. Näyttää nimittäin siltä, ettei jatkopestiä Kolumbian liiton kanssa sittenkään tule. Jos Pekermania ajattelee niin positiiviselle puolelle menee hyvä työ Kolumbian peräsimessa ja mies tuntee myös entuudestaan meksikolaista futista toimittuaan maassa seurajoukkuevalmentajan. Ikää on kuitenkin aika paljon (69 v), mikä arveluttaa vähän ja lisäksi hän ei ole varsinaisesti mikään mediapersoona. Vastaavasta tilanteestahan saatiin näyttöä vuoden 2006 karsinnoissa, kun La Volpen ja lehdistön suhteet olivat pahimmillaan melko kylmät. Pekermanista on spekuloitu jonkun verran myös Meksikon futista seuraavilla nettisivuilla, oten ei tämä näköjään pelkästtän omaa ajatteluani ole :-).

Jos em. spekulaatioita katsoo, niin niiden kiintoisin nimi on André Villas-Boas. Portugalilainen on tällä hetkellä vapailla markkinoilla ja pelityylinkin luulisi sopivan Meksikolle. Eri asia tietysti on kiinnostaako Villas-Boasta palata näin nopeasti futiskuvioihin, kun rallibrömistely tuntuu olevan varsin korkealla miehen intressilistalla. Noo, ehkä sitä pääsisi Meksikossa ajamaan rallia, joskaan liitto ei olisi täsätä välttämättä hirveän innostunut :).

Guadalajarasssa asuva Tom Marshall, jonka juttuja arvostan, nostaa esiin myös muutaman yllätysnimen, joista monet ovat toki aika epätodennäköisiä...mutta spekulointi on aina hauskaa.

http://www.espn.com/soccer/club/mexico/203/blog/post/3573203/mexico-coaching-options-after-osorio-matias-almeyda-and-andre-villas-boas-the-front-runners

Jutuissa mainituista ainakin Frank de Boer ja Klinsmann ovat tapauksia, joita ei tullut kyllä lainkaan omaan mieleeni. Molemmat ovat kortistossa, joten Meksikon koutsaaminen voisi heitä tietysti kiinnostaakin. En ole kuitenkaan kummastakaan hirveän vakuuttunut; Klinsillä on tietysti kokemusta aivan huipputason majukoutsin hommista ja lisäksi CONCACAF-futiksen tunteminen on plussaa. Median ja pelaajien käsittelyssä taisi olla kuitenkin USA-pestin aikana toivomien varaa ja Osorion tapaan hänelläkin oli taipumusta peluuttaa pelaajia vierailla tonteilla. Myös tausta USA;n ex-päävalmentajana voi olla jonkin sortin painolasti. De Boerilla taas on huipputason kokemusta eurooppalaista futiksesta sekä pelaajana että valmentajana, mutta vastaavasti Meksikon futiksen osalta lienee aika noviisi. Svennishän tuli aikoinaan El Trin peräsimeen samalla taustalla ja jälki oli mitä oli.


 

Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #551 : 08.09.2018 klo 12:18:01

Meksikon uuden sukupolven ensimmäinen matsi päättyi 1-4 tappioon Uruguaylle, mutta tuloksessa on aika lailla ilmaa. Vieraat kun iskivät kolmasti erikoistilanteista (vapari, kulmuri & pilkku) ja muutenkin pelissä oli hyviä elementtejä. Varsinkin nopeat vastaiskut toimivat aika hyvin ja paremmalla tuurilla sieltä olisi tullut enemmänkin maaleja. Chucky oli näkyvin pelaaja hommaamalla kaksi pilkkupaikkaa, joista tosin jälkimmäistä ei hämmästyttävästi tuomittu. Laituri oli myös kertaalleen lähellä maalia, mutta Muslera kauhoi jotenkin puskun alanurkasta selville vesille.

Debytanteista Guzmánilta hyvä  peli, vapautti kertaalleen Chuckyn ja ja Jimenezin läpisyöksyyn ja oli lopusa lähellä myös todellista golazoa, kun saksipotku kumahti veskarin käsien kautta ylärimaan. ManU-skouttien tarkkailema Roberto Alvarado taas järjesti omalla soolollaan Jimenezillle toisen pilkun, mutta Muslera torjui hyökkääjän vedon. Tänä kesänä 18 vuotta täyttäneelle Lainezille tuli myös A-maajoukkuedebyytti olkoonkin, että American laituri ei hirveän näkyvästi pelissaä esillä ollut.

Ja olihan pelissä paljon huonoakin ja esim. ilmapuolustus on yhä vaikeaa, kun kaksi maaleista tuli keskityspalloista. Uruguayn Suarezilta muuten pari hyvää maalia ja varsinkin Panenka-tyylinen pilkku oli teknisesti hieno suoritus.  

Meksiko (4-2-3-1): G, Ochoa; L. Rodríguez, H. Ayala, J. Angulo, J. Gallardo; J. dos Santos (J. González) , E. Gutiérrez (60. V. Guzmán);  Elias Hernández (66. D. Lainez), A. Pulido (46. Roberto Alvarado),  H. Lozano (72. A. Zaldivar); R. Jiménez
https://www.youtube.com/watch?v=dvwXOQgbcyE

Seuraava peli on sitten 11.9. USA:ta vastaan; mielenkiintoinen matsi sikälikin, että USA:n leirissä tilanne on aika lailla sama eli päävalmentaja haussa ja ovat liikkeellä aika nuorehkolla porukalla. Jännä nähdä, että kuinkahan moni näiden jengien pelaajista on vääntämässä parin vuoden päästä MM-karsintapisteistä...Meksikon osalta arvioisin, että vähintäänkin puolet.

edit. Sekin on nyt sitten varmistunut, että Pekerman jättää Kolumbian maajoukkuekoutsin hommat. Tämä tietysti vahvistaa huhuja Meksikon majun suuntaan, mutta edelleenkään en ole täysin innostunut miehestä. Jotenkin Sampaoli sytyttäisi enemmän ;)








« Viimeksi muokattu: 08.09.2018 klo 12:47:59 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #552 : 06.10.2018 klo 12:14:59

Päävalmentaja on yhä haussa ja näillä näkymin päätös mennee vähintäänkin marraskuulle. Homma on toki pikkasen edennyt ja esim. Tuca Ferretti oli yllättäen valmis ryhtymään koutsiksi edellyttäen, että Tigres tähän suostuu. No tuota lupaa ei sitten koskaan tullut, sillä Tigres-dirigat sekä seuran  omistavan CEMEX:in pääjehut suhtautuivat asiaan hyvin nihkeästi. Ainoa vaihtoehto olisi ollut, että FMF olisi kaivanut kuvetta ja maksanut irtisanomislausekkeen vaatimat kahdeksan miljoonaan taalaa. Lehdistön mukaan summa olisi sitten vielä tuplaantunut, kun Tucalle olisi pitänyt maksaa varsin korkeata palkkaa, joka olisi korvannut Tigres-sopparissa luvatut ansiot. (Brassilla on sopimus seuran kanssa vuoteen 2020 asti).

FMF joutuukin nyt sitten katselee muihin suuntiin. Kuumin ehdokas - ainakin median mielestä - on Atlantan koutsi Tata Martino, jonka sopimus MLS-seuran kanssa päättyy marraskuussa. Argo on vihjannut itsekin, että kiinnostusta voisi olla, mutta toisaalta miehellä riittää vahtoehtoja. On näet täysin mahdollista, että hän tekee jatkosopimuksensa seuransa kanssa ja ilmeisesti myös USA;n futisliitto olisi halukas tekemään Tatasta oman maajoukkueensa päävalmentajan. Eli aika hyvissä neuvotteluasemissa mies on.

Aiemmassa löpinässä mainitussa kahden kokeilujengin matsissa USA:a vastaan tuli niukka tappio ja USA-ketjusta lötyy muistaakseni raportti pelistä, joten tässä ei siitä sen enempää. Tämän kuun FIFA-kiekalla Meksiko kohtaa kotipeleissä Costa Rican ja Chilen ja Ferretti on nimennyt näihin peleihin alla olevan ryhmän:

Porteros: Gibrán Lajud (Tijuana), Hugo González (Necaxa) y Raúl Gudiño (Chivas).

Defensas: Josecarlos Van Rankin (Chivas), Luis Rodríguez (Tigres), Néstor Araujo (Celta), Edson Álvarez (América), Diego Reyes (Fenerbahce), Gerardo Arteaga (Santos Laguna), Jesús Angulo (Santos Laguna) y Jesús Gallardo (Monterrey).

Mediocampistas: Jonathan González (Monterrey), Javier Güémez (Querétaro), Erick Aguirre (Pachuca), Jesús Dueñas (Tigres), Víctor Guzmán (Pachuca), Erick Gutiérrez (PSV), Marco Fabián (Eintracht Frankfurt), Roberto Alvarado (Cruz Azul) e Isaac Brizuela (Chivas).

Delanteros: Jürgen Damm (Tigres), Jesús Manuel Corona (Porto), Hirving Lozano (PSV), Henry Martin (América), Ángel Zaldívar (Chivas) y Raúl Jiménez (Wolves).

Varsin nuori jengi on taas kyseessä, sillä joukossa ei ole ainuttakaan 30 vuotta täyttänyttä ja kymmenen pelaajalla on mittarissa maksimissaan 23vuotta. Tämä on tietysti varsin luonnollista ja järkevää valintapolitiikkaa, koska Meksikolla on edessään sukupolvenvaihdos, joten uusia nimiä kannattaa ajaa sisään  & testata treenipelien kautta. Selkeimmin tämä näkyy maalivahtiosastolla, jossa veteraani-ikäiset Chuy Corona ja Alfredo Talavera ovat nähneet viimeiset MM-kisansa ja Memolle pitää etsiä uusia haastajia. Tässä ryhmässä oleva trio on kyllä hyvin potentiaalinen ja ei olisi mikään ihme, jos 1-2 heistä nähtäisiin Quatarin kisoissa - edellyttäen, että Meksiko sinne asti selviää. Esim. Porton omistamaa Gudiñoa on pidetty jo useamman vuoden ajan vahvana ehdokaana El Trin uudeksi veskariksi ja nyt napsahti ensimmäinen maajoukkuekutsu. Nuori jannu on myös sikäli poikkeuksellinen meksikolaisveskari, että mittaa on 196 cm, mistä on torjuntahommissa etua.

Samanlaista kokeilun makua näkyy myös hyökkäyksessä, jonne kutsun ovat saaneet Martin sekä Chelo Zaldivar. Omaan makuun nämä valinnat kuvaavat meksikolaisen futiksen vaisua sentteritilannetta aika hyvin, sillä kumpaakaan herraa ei voi kutsua varsinaiseksi sateentekijäksi. Toki aika nuorista kavereista heidänkin kohdallaan puhutaan, joten voihan se olla, että puhkeavat kukkaan hieman myöhemmin. Esim. Oribehan oli vähän vastaavanlainen tapaus eli vähän vaisua menoa alkuun, mutta lainakaudella Jaguaresissa ryhtyi verkko heilumaan ja loppu onkin historiaa. Toi Zaldivar on muuten sikäli mielenkiintoinen tapaus, että hyökkääjä valmistui tällä viikolla yliopistostaan tuotantotalouden insinööriksi, joten ihan kova suoritus ammattifutaajalta Ylos Tuoppi. Vaimo ja pari tytärtäkin löytyy, joten ihan mukavasti elämä hymyilee tällä hetkellä nuorelle miehelle.

Joitakin paluitakin ryhmässä nähdään, sillä MM-kisat missanneet Araujo ja Reyes kutsuttiin Euroopan sarjoista mukaan. Jälkimmäinenhän vaihtoi tosiaan Turkin liigaan loppukesästä ja viime aikoina näkyy minuuttejakin tulleen. Marco Fabian kuuluu samaan kastiin, sillä edelliset majupelit  jäivät väliin seuraongelmien takia. Mies kun oli ns. ylijäämäkamaa Frankfurtissa ja tarkoituksena oli siirtyä myös Fenerbacheen, mutta homma kaatui viime metreillä. Syy sitten vaihtelee kysyykö pelaajalta vai seuralta, Marcon mukaan kyseessä raha-asiat kun taas seuran mielestä kyseessä lääkärintestin tulokset. Oli miten oli keskikenttäpelaaja jatkaa ainakin toistaiseksi Saksassa ja näkyy  mahtuneen kertaalleen jopa avaukseen. Voisi kuitenkin kuvitella, että muuttoa muihin maisemiin yritetään seuraavaksi talven siirtoikkunassa.

Ja onhan tuolla jokunen varsin yllättäväkin valinta. Esim. Jesus Dueñas on tällainen, sillä kyseessä ei ole tosiaan enää mikään poikanen. Keskikenttäpelaaja on toki ollut viime vuodet Tucan luottomiehiä Tigreksessä, joten siltä perusteelta valinnan voi jotenkin ymmärtää. Ja olisihan se tietysti felinos-kasvatille varmaan melkoinen elämys päästä pelaamaan maajoukkuepaidassa omalla kotistadionillaan. Joten olen vähän kyyninen, mutta pikkuisen saunakaverimeininkiä tässä valinnassa on...olkoonkin, että Tucaa ei ole yleensä moisesta pehmoilusta tunnettu. Conejitoa Brizuelaa taas ei ole maajoukkeessa nähty moneen vuoteen ja kun Meksikosta tunnetusti löytyy laitureita/hyökkääviä keskikenttäpelaajia yli oman tarpeen, niin valinta on aika jännä. Keskikentän Güemez kuuluu vähän samaan kastiin, aikoinaan hyvinkin lupaava pelaaja, mutta ihan odotuksiin asti ei ole yltänyt; toki paha polvivammakin vaikuttanee asiaan. Pikkusen kyllä epäilyttää, että onko tässä joku Gallosin kiintiöpelaaja, toinen matseista kun pelataan Querétarossa.

edit. Täytyy sekin sanoa, että en olisi iki päivinä kuvitellut näkeväni Van Rankinia maajoukkueessa. Pumas-aikoinaan laitapakki kuului mielestäni lähinnä liigan ynnä muut osastoon ja oli myös jonkin sorttinen riskitekijä puolustussuuntaan. Sikäli valintaa voi perustella, että Chivasissa tekeminen on ollut vahvaa ja esim. klassikossa vieraiden maali oli aika pitkälti hänen ansiotaan. Ja tuli mieleen sekin, että Vuohien Alan Pulido puuttuu maajoukkueen hyökkäyskalustosta, mikä selittää osaltaan Martinin/Zaldivarin kutsua. Tässä tapauksessa Rebaño-johto vaikutti liiton suuntaan tyyliin "emme ahalua, että yksi avainpelaajistamme, Pulido, kutsutaan mukaan".



« Viimeksi muokattu: 06.10.2018 klo 12:30:50 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #553 : 02.12.2018 klo 14:00:38

Aika vahvasti näyttää siltä, että Tata Martinosta tulisi Meksikon uusi päävalmentaja. Argo ei uusinut sopimustaan Atlantan kanssa ja MLS:n johtoportaan suunnalta on annettu haastatteluja, joissa on vihjaltu, että El Tri olisi Martinon seuraava joukkue. Mitään virallista ei ole tosin asiasta vielä ilmoitettu, mikä on ymmärrettävää, sillä Atlantalla on vielä edessään MLS:n finaali, joka pelataan reilun viikon päästä.

Oli miten oli, niin Meksikolla on edessään maajoukkueryhmän reipas uudistaminen seuraavan neljän vuoden aikana ja tämä näkyi myös väliaiaikaiskoutsi Tuca Ferrettin valinnoissa syksyn maaotteluihin. Brassi kun nimesi eriasteisia kokeiluryhmiä ja varsinkin nuorille pelaajille annettiin näyttöpaikkoja. Tuloksellisestihan nuo pelit eivät kovin kummoisesti menneet, sillä ainoa voitto irtosi Costa Ricasta, kun taas Argentiinaa, Chileä, Uruguata ja USA:ta vastaan tuli tappiot. Sinälläänhän noille tuloksille ei kannata antaa liikaa painoarvoa tässä vaiheessa, kun prosessi on täysin alkuvaiheessa.

Näin sunnuntaisin on joutoaikaa, joten ajattelin pohdiskella hieman minkälaista uudempaa porukkaa voisi tulla maajoukkueen käyttöön lähivuosina. Käytännössä kyseessä nuoret lupaukset tai sitten hieman kokeneemmat pelaajat, jotka ovat olleet parhaimmillaankin vain maajoukkuekuvioiden ulkoreunalla. Aloitetaan vaikkapa hyökkäyksestä, joka on ollut perinteisesti Meksikolle ongelmakohta


HYÖKKÄÄJÄT / SENTTERIT

Muutoksia vanhaan runkoon


Täällä tapahtunee pakostakin muutoksia, sillä Oribe lopetti jo maajoukkuekuvioissa ja myös Chicharito on reippaasti päälle kolmenkympin Qatarin kisojen aikoihin. Tokihan hän voi olla tuolloin vielä mukana maajoukkuekuvioissa, mutta parhaat päivät on kyllä silloin jo varmuudella nähty. Lisäksi Chicharito on vihjaillut hieman siihen suuntaan, että maajoukkueura päättyisi ennen seuraavia MM-kisoja.

Luultavaa onkin, että Raúl Jimenéz (27 v) nousee lähivuosina maajoukkueen ykkössentteriksi ainakin, jos terveenä pysyy ja Euroopassa jatkaa. Lisäverta kuitenkin kaivataan ja tältä osin tilanne ei näytä kovin hyvältä, sillä maajoukkueessa jo piipahtaneet ovat - ainakin tällä hetkellä -  lähinnä oman aikamme bofobautistoja, joiden varassa ei kv. kentillä pitkälle pötkitä. Toki muutama mielenkiintoinen lupauskin löytyy, joten tiedä vaikka sieltä joku uusi Borgettikin kuoriutuisi - vetoja tämän puolesta en kyllä sinällää lähtisi lyömään. Pelaajamateriaalissa on tietysti omat puutteensa, mutta paljolti hyökkääjäpulasta voi syyttää myös Meksikon liigan sarjasysteemiä, joka kannustaa seurapomoja ja managereita lyhytjänteisiin ratkaisuihin. Suomeksi sanottuna seurat ovat haalineet vuosien varrella maahan bussilasteittain ulkomalaisia pelaajia, jotka ovat sitten vieneet peliaikaa kotimaisilta kyvyiltä. Tämä on vaikuttanut tietysti kaikkiin pelipaikkoihin, mutta varsinkin nuoret meksikolaiset hyökkääjät ovat pääosin olleet huutolaispojan asemassa tässä sirkuksessa. Onneksi Meksikon liittokin on herännyt tähän tosiasiaan ja palauttanut käyttöön säännön 20/11, jonka on katsottu osaltaan auttaneen aikoinaan mm. Guardadon ja Chichariton läpimurtoa. Ko. sääntöhän edellyttää, että seurojen on annettava tietty minuuttimäärä peliaikaa 20 v tai sitä nuoremmille pelaajille pisterangaistuksen uhalla.


Jonon kärki - kv. tasolla arvioiden melko keskinkertaista puksutusta

* Alan Pulido (27 v, 13 maaottelua / 5 maalia)
* Ángel Zaldivar (24 v, 6 maaottelua / 0 maalia)
* Alexis Vega (21 v, 0 maaottelua)
* Luis Madrigal (25 v, 0 maaottelua)
* Henry Martin  ( 26 v, 5 maaottelua / 1 maali)

Yllä mainitusta porukasta Chivasin Alán Pulido on tällä hetkellä ehkä se kovin tapaus, mutta sekään ei nyt niin hirveästi ole ainakaan mitä kv. tasoon tulee.Teki oikestaan läpimurtonsa 5-6 vuotta sitten mikä poiki myös paikan Brasilian MM-kisoihin, joissa peliaikaa ei kuitenkaan irronnut. Tämän jälkeen homma on ollut melkoista vuoristorataa, jota värittävät aallonpohjien osalta kitkerä siirtoriita Tigresin kanssa sekä lukuisat uraa sotkeneet loukkaantumiset. Positiivisella puolella sitten peliaikaan nähden suht hyvät tehot Olympiakosissa, paluu Meksikoon sarjan ennätyssiirrolla sekä Chivasin johtaminen mestaruuteen toissa keväänä. Tämä vuosi on mennyt sitten aika vaisusti, sillä kokonaissaldo on seitsemän maalia ja olinkin aika yllättynyt, että noilla näytöillä yllettiin maajoukkuepaluuseen. Viime aikoina on puhuttu aika paljon Pulidon siirtymisestä Monterreyhyn ja tämä voisi olla pelajan uran kannalta hyvä liike. Kyseessä on kuitenkin selkeästi kovempi ryhmä, jossa voisi kilpailun kautta olla pakotettu nostamaan tasoaan. Hyökkääjän vahvuuksiin kuuluu myös hyvä liike/ennakointi boksin sisällä, minkä ansioista pystyy hakeutumaan hyvin maalipaikkoihin. Rayadosissa palvelu on lähtökohtaisesti parempaa, joten verkotkin voisivat heilua ahkerammin ja itseluottamus nousta. Tämä voisi sitten heijastua maajoukkueuraankin. Sanotaanko, että jonkinlaista potentiaalia Jimenezin haastamiseen on, mutta en oikein jaksa kuitenkaan uskoa, että hänestä koskaan mitä Matadorin, Borgettin tai Chichariton tasoista majustaraa tulee. 

Toista Chivas-pelaajaa Ángel Zaldivaria ollaan kanssa ajamassa kovasti maajoukkueeseen, sillä hyökkääjä oli mukana viidessä Tucan kauden harjoituspelissä. Sanoisin, että tämä heijastaa aika karulla tavalla sitä hyökkääjäkatoa, mikä Meksikon futiksessa tällä hetkellä vallitsee. Zaldivaria kun ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua miksikään hyväksi viimeistelijäksi, vaikka miehen maaliluvut sellaista saattaisivatkin vihjata. Tuotantotalouden inssi kun sattuu omaavan varsin hyvän potkutekniikan, joten merkittävä osa miehen maaleista on syntynyt pilkuista. Neljässä vuodessa voi toki tapahtua paljon, mutta ainakaan nykytasollaan Zaldivarilla ei ole paljoakaan annettavaa maajoukkueelle. Eli jos selkeätä tasonnostoa ei tapahdu, niin toivottavasti taustalta kiilataan edelle.

Yksi joka voisi tällaisen kiilauksen tehdä on Tolucan nuori hyökkääjälupaus Alexis Vega, joka murtautui pari vuotta sitten Diablosin kokoonpanoon ja on noussut tällä kaudella joukkueensa ykkösstykiksi. Regla 20/11:n paluu on varmasti hyödyttänyt oelaaajaa, mutta hän on myös käyttänyt saamansa mahdollisuuden täysimääräisesti. Maajoukkuekutsu on hänen osaltaan pahasti myöhässä, mutta voisin kuvitella, että asia korjaantuu Clausuran aikana. Ja jos taso pysyy lähelläkään samaa, niin hänet nähtäneen myös ensi kesän Gold Cupissa, jonne Meksikolla on tapana kutsua mukaan myös nuoria lupauksia. Siirtomarkkinoista voisi todeta sen, että Chivas on kovasti kiinnostunut ostamaan Vegan ja periaatteessa tuo voisi olla ihan hyvä liike pelaajan kannalta.   

Monterreyn Luis Madrigal olisi kanssa pelaaja, jonka näkisin mielelläni saavan näyttöpaikan kevään maaotteluissa ja miksei myöskin Gold cupissa. pelaajatyyppinä hän on ainakin hyvin erilainen kuin standardiluokkaan kuuluva meksikolaisfutaaja, sillä pituutta on päälle 190 senttiä ja massaakiin löytyy. Eli tosi kyllä selkeästi erilaisen vaihtoehdon maajoukkueelle ja miehen urakin näyttäisi olevan tällä hetkellä noususuunnassa. Rayados-kasvatti kun vietti kaudet 2017-18 lainassa Ascensossa ja saldona oli 25 maalia. Hyökkääjä palasi kasvattajaseuraansa ja on esiintynyt pirteästi silloin kun on peliaikaa tähtisikermässä irronnut. Maaleja kuitenkin kolme ja voisi olla pari enemmänkin, jos tolpat eivät olisi osuneet tielle ja tuolla saldolla oltaisiin meksikolaisten sisäisessä kisassa aivan kärkipäässä.

Listan viimeisenä on sitten Américan Henry Martin joka pompsahtelee aina ajoittain maajoukkueeseen, vaikka koutsitkin ovat vaihtuneet. Itse olen tätä aina ihmetellyt, sillä kyseessä on lähinnä ok-tason meksikolaishyökkääjää, jolla on toki tekemistä avaukseen pääsemisessä nykyseurassaan. Kaipa tässäkin on taustalla se, että valinnanvaraa ei meksikolaissentterien osalta ei tällä hetkellä ihan hirveästi ole. Eli lonkalta heitettynä sanoisin, että voi hyvinkin löytyä esim. ensi kesän Gold Cup-ryhmästä, mutta pitkässä juoksussa hänen varaansa ei voi miehen nykytasolla juurikaan laskea. Toki vuosia on jäljellä ja tiedä vaikka hänestäkin kehkeytyisi todellinen Liga Mx-maalitykki, kunhan Oribe eläköityy ja vapauttaa tonttinsa. Tämänkään puolesta en kyllä vetoja lähtisi lyömään.

Oikeastaan oli tarkoitus raapustella tähän viestiin jotain myös noista tulevaisuuden lupauksista, mutta jatketaan paremmalla ajalla...


Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #554 : 06.12.2018 klo 12:28:42

Yllä tuli löpistyä Meksikon sentteritilanteesta ja siitä, ettei se niin hirveän hyvä ole. Aiemmassa viestissä oli siis ne jannut, joilla uskoisi olevan mahdollisuuksia isompaan rooliin maajoukkueessa jo ensi vuoden puolella. Seuraavaksi sitten nuorempia haastajia, joista toivotaan apuja maajoukkeelle tämän ja seuraavan MM-syklin aikana. Parhaimmassa futaajan iässään monet alla olevista ovat vasta kotikisojen aikana, mutta voi näistä joku El Trin portteja kolkutella lähivuosien aikana. Ensin pitäisi tietysti saada kunnolla peliaikaa ja kuten tuli todettua, niin Liga MX:ssä se on nuorille kotimaisille hyökkääjille melko haastavaa. Toki regla 20/11:sta paluu auttaa kuten nähdään esim Alexis Vegan tapauksessa.

Tässäpä näitä, neljän vuoden päästä voi sitten katsoa osuiko yksikään sinne päinkään.  

Joao Maleck (19, Sevilla)
Santoksen kasvatti, joka lainattiin viime vuonna Portoon ja siirtyy vuoden vaihtuessa Sevillaan. Esitykset Porton U19 jengin peleissä UEFA:n Youth Leaguessa olivat varsin lupaavia ja Maleck on ehkä tämän kaartiin mielenkiintoisin tapaus. Omaa myös Kamerunin passin, joten maajoukkuevaihtoehtoja on, mutta hyökkääjä on korostanut haluavansa edustaa nimenomaan Meksikoa. Jokunen maaottelu onkin jo plakkarissa sekä U17 että U20-ryhmissä ja varmaan seuraavana realistisena tavoitteena paikka olympiakarsintoihin lähtevässä ryhmässä.

José Juan Macias (19, Chivas)
Toinen aika lupaava hyökkääjä, joka teki liigadebyyttinsä jo vuosi sitten ja on ehtinyt myös jo heiluttelemaan verkkoja, vaikkei ihan hirveästi ole vielä peliaikaa. Sen mitä olen junnua nähnyt, niin omaa erinomaisen kudin ja käyttää sitä myös herkästi boksin ulkopuolelta. On myös tyypinä aika fyysinen, vaikkei mikään valtavan pitkä olekaan (179 cm). Sanoisin, että omaa hyvät saumat nousta kisaamaan Chivasin ykköshyökkääjän tontista vuoden-parin sisällä ja en pitäisi mahdottomana, että kokeiltaisiin jossain vaiheessa myös A-maajoukkueessa ennen vuotta 2022. Maleckin tapaan hänelläkin lienee kuitenkin olympialaiset se seuraava maajoukkuetavoite.
edit: Tie vei sitten Chivasista vuoden lainapestille Leóniin ja ainakin siellä jälki on ollut vakuuttavaa. On tällä hetkellä sarjan maalikunkkukisan paras meksikolaispelaaja ja löytyy ko. pörssistä aivan kärkipäästä. Täytyy sanoa, että olin itse erittäin innostunut ko siirrosta ja ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut pettyä :)

Eduardo Aguirre (20, Santos/Tampico Madero)
Olympiajoukkueen tämän vuoden maalipyssy, joka voitti mm. Toulonin turnauksen maalikuninkuuden ja nimi on varmaan ainakin pienillä kirjaimilla ulkomaalaisten skouttien muistikirjoissa. Aika sitten näyttää mihin ura vie; positiivista on tietysti se, että Santoksella on taipumusta antaa peliaikaa omille kasvateilleen, mutta vastaavasti Laguneroksen hyökkys on niin kova, että avaukseen murtautuminen on vaikeaa. Aguirre onkin ollut kuluvan vuoden hakemassa kokemusta Ascenson puolella Santoksen "kakkosjoukkueessa". Siirto esim. Chivasiin voisi olla pitkässä juoksussa ihan fiksu liike.  

Jesús Godinez (21, Chivas)
Chivasin junnujoukkueiden maalitykki, joka osunut kohtuullisella teholla myös Meksikon nuorisomaajoukkueille viimeisten vuosien aikana. Liigajoukkueessakin on ottanut askeleen eteenpäin, sillä peliaikaa on tullut kohtuullisen hyvin viimeisen vuoden aikana olkoonkin, että lähinnä vaihtomiehen roolissa. Täyttää jo 22 v vuoden alussa, joten mistään junnusta ei varsinaisesti enää puhuta. Pikku hiljaa pitäisikin myös murtautua kunnolla Vuohien avaukseen ja homma meni tietysti astetta vaikeammaksi, kun Chivas on ostamassa parikymppisen Alexis Vegan Tolucalta yhdeksällä miljoonalla taalalla.  

Ronaldo Cisneros (21, Chivas)
Kohtuullisen kova lupaus aikoinaan, jota tituleerattiin usein A-maajoukkueen tulevaksi hyökkääjäksi. Tämän taustalla on tietysti se, että oli esim. viime vuonna U-20 maajoukkueen selkeä maatykki ja jälki oli hyvää myös Santoksen junnujengeissä. Varsinainen läpimurto jäi kasvattajaseurassa kuitenkin tekemättä ja siirtyi reilu vuosi sitten Chivasiin ns. hankintana, jolle odotetaan "tuottoa" vasta pidemmällä aikavinkkelillä. Tämä vuosi menikin lainapestillä Ascensossa, mutta tehot olivat aika heikot. Palaa nyt sitten ensi kaudeksi Vuohiin ja kisaa Zaldivarin, Vegan ja edellä mainittujen hyökkääjälupausten kanssa seura- ja olympiajoukkueen avauspaikoista. Suht isokokoinen ja viimeistelykykyinen sentteri on kyseessä ja vuosia paljon edessä; niinpä ihan suoralta kädeltä en lähtisi häntä dumaamaan, vaikka alku Chivasissa on ollut hieman takkuinen. Niin, ja onhan tuo ehtinyt ensimmäisen liigamaalinsakin tekemään Rebañon riveissä, vaikkei peliaikaa ei hirveästi avauskaudella tulltkaan.

Paolo Yrizar (21, Querétaro)
No joo, Yrizarin ottaminen mukaan kuvaa aika hyvin Meksikon liigan nuorten hyökkääjien tilannetta olkoonkin, että hänen asemansa on himpun verran parempi Querétaron pelaajapolitiikan takia. Yrizar kuului Gallosin junnujengien ns. kultaiseen sukupolveen, joka ehti voittamaan mestaruudenkin ja hyökkääjä on pyörinyt liigajoukkueen kuvioissa 18-vuotiaasta lähtien. Avaukseen on tosin tällä hetkellä hyvin vaikea päästä, sillä  sentterin paikka on varattuna joukkueen suurimmalle tähdelle Camilo Sanvezzolle ja kun brassilla on huippuvuosia jäljellä ainakin tollaiset 2-3 niin Yrizarinkin kannattaisi ehkä lähteä hakemaan enemmän peliaikaa jostain toisesta seurasta. Olympiajoukkueen rinkiin hänkin kuuluu, joten se on tietysti se paras näyteikkuna. Pelaajatyyppinen aika lailla aiemmassa viestissä mainitun Madrigalin tapainen, joten toisi vaihtoehtoja target-pelaajana A-maajoukkueelle. Toinen asia on se, että ensin pitäisi saada säännöllistä peliaikaa jossain seurassa ja mahdollisen tasonnoston jälkeen voidaan sitten ehkä puhua A-maajoukkueesta :-).

Rafael Duran (21, Tigres)
Melkoinen longshot tämäkin, vaikka herättikin jonkun verran lätinää meksikolaismediassa kuluneen syksyn aikana. Isokokoinen hyökkääjä hyötyi näet regla 20/11:sta, mikä toi hieman peliaikaa. Puolessatoista ottelussa tehty 1+1 on tietty varsin hyvä saldo, mikä selittää osaltaan em. vesilasikohinaa. Mun on kyllä hyvin vaikea nähdä, että hän saisi koskaan mitenkään merkittävimmin peliaikaa Tigresissä, joten siirto muihin ympyröihin olisi omalle kasvatille se viisain veto. Eri asia on sitten se toisiko tuokaan koskaan A-maajoukkuepaikkaa (olympiajoukkueen rinkiinhän hyökkääjä kuuluu)

Roberto de la Rosa (18 v, Pachuca)
Kuuluu Pachucan juniorimyllyn tämän hetken kuumimpiin lupaukseen olkoonkin, että hänen osaltaan A-maajoukkuepuheet lienevät realismia pikemminkin jaksolla 2022-2026. Tämä jo senkin puolesta, että junnu pelaa tällä hetkellä lähinnä Tuzosin U20-jengissä. Pachucan pelaajapolitiikan tietäen ykkösjoukkueesta voi kyllä löytyä peliaika tulevan vuoden aikana ja onhan hyökkääjä ehtinyt jo tekemään virallien avausmaalinsa pachucan miesten joukkueelle. Tämä syntyi viime joulukuun seurajoukkueiden MM-turnauksessa, kun de la Rosa heilutti verkoa vajaan vartin mittaisen vaihtopelaajastinttinsä aikana.
« Viimeksi muokattu: 27.02.2019 klo 20:39:04 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #555 : 15.12.2018 klo 12:41:03

Jatketaanpa tulevaisuuden pohdintaa, onpahan sitten hauska nähdä noin neljän vuoden päästä kuinka metsään meni :).

KESKIKENTTÄ & LAITAHYÖKKÄÄJÄT

Chucky Lozanon ja Herreran johdolla Qatariin - kipparin ja "Lontoon sankareiden" maajoukkueura päättyy ?

Meksikon vahvin osa ja tilanne jatkunee samana myös lähivuodet. Avainosaston puolella kun ei nähdä lähivuosina ihan samanlaista myllerrystä kuin sentteripuolella ja lisäksi maajoukkueeseen on nousemassa varsin lupaava nippu pelaajia. Nykykaartista Chucky Lozano noussee lähivuosina maajoukkueessa yhä suurempaan rooliin ja syytä tietysti onkin, kun El Trin hyökkääjätilanne on melko valju. Muista runkomiehistä myös Tecatito Coronalla ja Héctor Herreralla on täydet edellytykset olla mukana myös neljän vuoden päästäkin. Itse näkisin HH:n myös aika vahvana ehdokkaana Meksikon seuraavaksi kippariksi jahka Andrés Guardado lopettaa maajoukkepelit. Aika sitten näyttää milloin tämä tapahtuu, mutta joka tapauksessa Principitolla on neljän vuoden päästä ikää jo 36 vuotta, mikä on kieltämättä ainakin miehen nykyisessä roolissa varsin paljon. Yksi sopiva paikka maajoukkueuran päättämiseen voisi olla vuoden 2020 Copa America, jos Meksiko nyt sinne kutsun saa. Myös Gio dos Santoksen ja  Marco Fabianin kaltaisten Lontoon kisojen sankareiden aika A-maajoukkueessa alkaa kaartua loppusuoralle ja ainakin minun on vaikeaa kuvitella, että heitä nähtäisiin maajoukkueessa neljän vuoden päästä. Itse asiassa soisin, että ko. kaksikko siirtyisi pikku hiljaa hieman sivummalla ja että tilaa annettaisiin uusille pelaajille.


Uusi sukupolvi - jalokivet

* Erick Gutiérrez (23v, 12 maaottelua)
* Rodolfo Pizarro (24 v, 15 maaottelua)
* Diego Lainez (18 v, 2 maaottelua)
* Victor Guzmán (23 v, 5 maaottelua)

Tästä porukasta Gutierrezia ei voi pitää enää varsinaisena keltanokkana, sillä hän on lukeutunut vuosikaudet  Meksikon liigan suuriin tähtiin. ja erinäisten loukkaantumisten vuoksi pelaaja oli myös mukana viime kesän MM-ryhmässä. Varsinainen maajoukkueläpimurto on kuitenkin vielä tekemättä, mutta Gutyn voisi uskoa nousevan varsin nopeastikin El rin runkokalustoon. pelaajatyyppinä hän on Herreran tapainen kahden suunnan keskikenttämies, joka taitaa puolustuksen ohella myös maalinteon. Jos tulevaisuuden maajoukkuekuvioita ajattelee, niin hän on kuitenkin ehkä selkeimmin tyrkyllä keskikentän pohjalle. Pachucan kipparin siirtymisestä Eurooppaan oli puhuttu jo useamman vuoden ajan ja tämä toteutui sitten viime syksynä PSV:n ostaessa keskikenttämiehen.

Pizarro on Gutierrezin tapaan Pachucan junnumyllyn tuote, joka on noussut viime vuosina Liga Mx:n suurimpien tähtien joukkoon. Tämä on näkynyt myös siirtosummissa ja tällä hetkellä hänellä on nimissään Meksikon liigan sisäisten siirtojen ennätys. Tarkkaa summaa en muista, mutta mielestäni taalakasa oli pikemminkin yli kuin ali 15 miljoonaa. Em. korkea hintalappu on myös vaikuttanut siihen, että paljon puhuttu siirto Eurooppaan ei ole vielä toteutunut. Erilaisia huhuja ja tarjouksiakin on ollut, mutta toistaiseksi homma on kaatunut erimielisyyksiin hinnasta. PSV on yksi seura, joka on Rodolfosta kiinnostunut ja olisihan se tavallaan hauskaa, jos tuonne päätyisi. Silloin näet Pachucan "kolme muskettisoturia" olisi taas samassa jengissä. Pizarro aloitti aikoinaan oikeana laitapakkina ja oli tossa roolissa jopa suht vahvasti tyrkyllä vuoden 2014 Meksikon MM-ryhmään. Sen jälkeen rooli on muuttunut selkeästi hyökkävämmäksi ja tulivoimaltaan Pizarro kuuluukin nykyisin liigan vaarallisimpiin meksikolaispelaajiin. Viihtyy parhaiten hyökkäävässä roolissa kärjen alla tai laiturina ja näissä rooleissa miestä myös testattiin viime MM-kisoja edeltävissä treenipeleissä. Uskon, että nousee hyökkäyspotentiaalinsa ansiosta aika nopeastikin uuden majukoutsin runkokalustoon kunhan vaan pysyy terveenä. Tämän kanssa on ollut hieman epäonnea mm. sääriluumurtuman vuoksi.  

Diego Lainez on puolestaan taitava vasenjalkainen laitúri, jonka voi sanoa olevan Meksikon futiksen tämän hetken suurin lupaus. Nykykehityksellä siirto  Eurooppaan on myös vain ajan kysymys ja  tarjouksia junnusta on jo tullutkin. Kiinnostusta ei ainakaan hillitse valinta viime kevään Toulonin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, mutta ainakin toistaiseksi América on ilmoittanut, ettei kiinnostusta myyntiin vielä löydy. Aguilas ja sen koutsi Miguel Herrera kun haluavat kehittää pelaajaansa pikku hiljaa ja askel askeleelta. Lainezhan teki liigadebyyttinsä vain 16-vuotiaana ja otteet olivat sitä luokkaa, että hype nousi meksikolaismediassa pilviin.Herreran alaisuudessa peliaikaa tuli alkuun huomattavasti maltillisemmin ja laituria peluutettiin esim. alkuvuodesta huomattavasti enemmän seuran U20-joukkueessa ja liigavauhtia nuuhkittiin lähinnä vaihtomiehen roolissa. Tänä syksynä Lainez on ollut avauksessa jo säännöllisemmin  ja uran ensimmäiset liigamaalitkin on nähty. Näitä on kasassa itse asiassa viisi kappaletta ja tällä ollaan meksikolaisten omassa maalipörssissä aivan kärkikaartissa Ylos . Hyvät esitykset poikivat superupaukselle myös A-maajoukkuedebyytin Tuca Ferrettin kokeilukaudella, muta en oikein usko, että Lainez vielä vuoteen-pariin A-maajoukkueessa säännöllisemmin esiintyy. Ensi vuoden U20 MM-kisat sekä olympiajoukkue lienevät hänelle se luontevin tapa edetä maajoukkueen kanssa. Toki jossain FIFA-kierroksen ulkopuolisissa treenipeleissä tai Gold Cupissa saattaa olla tilaisuus nuuhkia myös A-maajoukkueen kuvioita.  

Victor Guzmán taas on omalla tavallaan yksi Meksikon liigan kuumimmista nimistä, mikä johtuu pitkälti miehen maalintekotaidosta. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja kun latoi haarukalla elokuu 2017-marraskuu 2018 seitsemäntoista liigamaalia ja tämän saavutuksen arvoa nostaa se, että tämän vuoden alussa meni puoli vuotta polven ristisidevammaa parannellessa. Pochon maalijuhlia selittää osaltaan se, että hän osaa lukea hyvin peliä boksissa ja tämän ansiosta ajoittamaan nousunsa tyhjään tilaan tehokkaalla tavalla. Aika moni Guzmánin maaleista tuleekin tämän ansiosta lähietäisyydeltä tai jopa puskuilla vaikkei mies järin pitkä olekaan. Mitä maajoukkueeseen tulee, niin pidin Pochoa varsin vahvana ehdokkaana kesän MM-ryhmään, mutta valitettavasti alkutalven polvivamma pilasi nämä unelmat. Syksyn kokeilupeleissä tuo pitkän odotettu maajoukkuedebyytti sitten tuli ja Pocho on ehtinyt avaamaan myös maalitilinsä El Trin riveissä ja esiintyi myös varsin pirteästi Argentiina-peleissä. Kokonaisuudessaan sanoisin, että pelaajatyyppi, joka tuo selkeästi lisäarvoa Meksikon hyökkäykseen ja noussee terveenä pysyessään runkokalustoon jo tämän vuoden aikana.Pidemmällä aikajanalla näen myös aineksia maajoukkueen tähtiosastoon siirtymiselle. Mainittakoon nyt sekin Guzmán on herättänyt jonkin verran kiinnostusta myös Euroopassa, mutta Pachuca ei ole toistaiseksi lämmennyt näille lähentelyille viitaten siihen, että haluavat edetä samalla "ensin muutama vuosi huipulla Liga Mx:ssä ja sitten Eurooppaan"-tyylillä mitä noudattivat Lozanon ja Gutierrezin kanssa. Voisin kyllä kuvitella, että myös 13 miljoonan dollarin hintalapulla voi olla vaikutusta asiaan :D.


Uusi sukupolvi - aineksia runkokalustoon

Näistä sitten myöhemmin...

Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #556 : 16.12.2018 klo 14:22:45

Jatkoa keskikentälle;  editointi ja tallennus ei näköjään toimi, joten menköön sitten kokonaan uutena viestinä :-)

KESKIKENTTÄ & LAITAHYÖKKÄÄJÄT

Uusi sukupolvi - aineksia runkokalustoon

* Orbelin Pineda (22 v, 15 maaottelua)
* Alfonso González (23 v, 3 maaottelua)
* Roberto Alvarado (20 v, 5 maaottelua)
* Jonathan González (19 v, 2 maaottelua)
* Erick Aguirre (21 v, 3 maaottelua)
* Omar Govea (22 v, 3 maaottelua)


Tästä porukasta Pineda on ehkä se kovin nimi ja hän kuuluikin aika lailla säännöllisesti Osorion MM-karsintaryhmään olkoonkin, että peliaika oli varsin minimaalinen. Tämän vuoden puolella Orbelin tosin putosi kuvioista, sillä tammikuisen Bosnia-pelin cameo-esiintymisen jälkeen kolumbialainen ei löytänyt Pinedalle enää käyttöä. Tämä johtuu tietysti pitkälti siitä, että viimeisen vuoden aikana keskikenttämiehen taso on hieman laskenut, joten kovemmat kaverit ovat kiilaneet ohi. Kyseessä on kuitenkin vielä varsin nuori jannu, jotes jos/kun onnistuu palaamaan vanhalle tasolleen, niin omaa kyllä hyvät mahdollisuudet nousta vakituisemminkin Meksikon uudistuvaan maajoukkueeseen,  Ja hänhän nousi pinnalle nelisen vuotta sitten Querétarossa lähinnä hyökkäävänä keskikenttäpelaajaana, mutta on valunut Chivasissa hieman puolustavampaan rooliin. Omaa varsin hyvän tekniikan ja ns. näkee kentän hyvin, joten pystyy kyllä avaamaan peliä ja luomaan vaaratilanteita myös tuolta hieman syvemmältä.

Poncho González on puolestaan näitä vuoden 2011 maailmanmestareita ja hän on tosta porukasta pystynyt luomaan parhaan uran. Laituri/hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi tossa jokunen vuosi sitten Atlaksen avainkalustoon, mikä poiki sitten kohtuullsen rahakkaan siirron Monterreyhyn. Alku oli siellä suhteellisen nihkeää, mutta pelasi viime keväänä parasta futistaan pitkään aikaan ja itse veikkailin, että on lähellä ainakin alustavaa MM-ryhmää. Loukkaantuminen pilasi sitten nuo toiveet ja huono onni on jatkunut sen jälkeenkin, sillä polven ristisiteet menivät elokuussa palasiksi. Kunhan tuosta kuntoutuu, niin Gonzálezilla on omissa papruissani mahdollisuudet palata maajoukkuekuvioihin; laatua kun löytyy olkoonkin, että kilpailu hyökkäävien keskikenttämiesten/laiturien tonteista on Meksikossa tulevaisuudessakin kova. Mainittakoon sekin, että nuo edelliset maaottelut ovat neljän vuoden takaa.

Roberto Alvarado
taas on tämän vuoden läpimurtopelaaja, joka ihastutti ensin Necaxassa ja on noussut tänä syksynä mestaruutta jahtaavan Cruz Azulin avainkalustoon. Teknisesti taitava ja suht nopea vasenjalkainen kiituri, joka viihtyy erityisesti laidoilla, mutta pystyy pelaamaan myös kärkimiehen alla. Hyvät esitykset poikivat Tuca Ferrettin väliaikaiskaudella jo kutsun A-maajoukkueeseen, mutta uskoisin, että Alvaradonkin tapauksessa luontevin polku eteenpään on olympiajoukkueen kautta. Laituri kuuluukin ko. ryhmään ja loi itselleeen varmaan nimeä ulkomaisten skouttien papereissa latomalla kolme maalia viime kevään Toulonin turnauksessa. Anekdoottina voi todeta myös sen, että Alvarado on ollut ammattifutiksen kuvioissa varsin pitkään, sillä hän teki debyyttinsä Meksikon kakkostasolla pelaavassa Celayassa nippanappa 15-vuotiaana Tuoppi .

Erick Aguirre on aika jännä tapaus, sillä tuntuu, että hän ollut liigakuvioissa jo iäisyyden vaikka ikää on vasta 21 vuotta. Tavallaan näin tietysti onkin, sillä Aguirre debytoi liigassa jo neljä vuotta sitten ja on kuulunut tämän jälkeen joukkueidensa vakiokalustoon. Pachucan laitalinkki/-pakki on myös kolunnut läpi Meksikon ikäkausimaajoukkueet U17:sta lähtien ja debyytti A-maajoukkuessa tuli tänä syksynä Tucan kaudella. Potentiaalia miehestä löytyy ja en pitäisi  mitenkään mahdottomana, että hänet nähtäisiin mukana ensi kesän Gold Cup-ryhmässä. El Trin vakiokalustoon nouseminen vaatii toki työtä, mutta toisaalta vuodet ovat tässä vaiheessa vielä Aguirren puolella. Ja senkin voi mainita, että Tigres olisi kiinnostunut ostamaan pelaajan, mutta Pachuca lätkäisi hänelle vaatimattoman 18 miljoonan dollarin hintalapun...Lähinnä ton on tietysti tarkoitus viestittää Tigresille, että olkaa hyvä ja häipykää tarjouksinenne :-).

Tällä listalla olevista Jonathan González on ehkä selkeimmin pidemmän aikavinkkelin tapaus, mutta varsin potentiaalisena maajoukkueen kutospaikan pelaajana häntä voi kuitenkin pitää. Gonzálezin nousu on ollut aika komeettamainen, sillä hän Monterreyn oma kasvatti murtautui vuosi sitten kesällä ykkösjoukkueeseen ja on aika lailla vakiinnuttanut sen jälkeen itselleen keskikentän pohjapaikan. Jotain tästä tempusta kertoo mm. se, että junnu syrjäytti tontilta Jesus Molinan, joka oli kuitenkin pelannut Meksikon maahoukkueeessa varsin usein ko. paikalla. Junnun maajoukkueura on myos varsin mielenkiintoinen, sillä hän on syntynyt rajan pohjoispuolella ja edustikin USA:n nuorisomaajoukkuetta akselilla U14-U20. Viime talvena El Tri ns ryösti hänet omiin riveihinsä ja tosta raapustelin jotain juttua hieman ylempänä.

Govea taas kuuluu pelaajiin, joka edustaa "suoraan Eurooppaan"-linjaa. Keskikenttäpelaaja suuntasi Portoon ja hänellä on sinne vuoteen 2020 asti ulottuva sopimus. Lainahommaahan toi on toistaiseksi ollut, mutta Belgian liigan Royal Mouscronissa meni viime vuonna sen verran hyvin, että tämä poiki sitten A-maajoukkuekutsun Meksikon syksyn 2017 Euroopan kierrokselle kuten myös pariin viime kevättalven treenipeliin. Belgiassa tuli myös siirto pikkuisen suurempiin ympyröihin, kun Royal Antwerpen lainasi keskikenttäpelaajan. Siellä peliaikaa on tullut pikkuisen nihkeämmin, mutta uskoisin, että Govea on varsin tarkassa FMF:n seurannassa tällä hetkellä. On tietyllä tavalla vähän samassa tilanteessa kuin vaikkapa Gio, Vela ja Moreno 6-7 vuotta sitten. Eli jalka on tavallaan jo oven välissä, mutta pitäisi löytää sopiva seura peliaikaa ajatellen. Em. kolmikolle se onnistui ja ihan kelpo ura sieltä kehkeytyi sekä seura- että majutasolla. Aika näyttää kuinka Govean osalta käy.


Uusi sukupolvi - ns. fringe-osasto

* Marcel Ruiz (18 v)
* Gael Sandoval ( 23 v)
* Pablo López  (20 v)
* Uriel Antuna (21 v, 1 maajoukkuekutsu)
* Bryan Garnica (22 v)


Näitten kanssa vedetäänkin kunnon arvaus- ja longshot-linjalla, mutta jos kehitys menee suotuisasti, niin saattaa heistäkin joku tunkea itsensä A-maajoukkueeseen tämän nelivuotissyklin loppupuolella. Ruiz on Querétaron tämän syksyn keskikenttäsensaatio ja jos taso jatkuu nykyisellään, niin tuskin happanee kovin pitkään pikkuseurassa. Sandoval on Santoksen laadukkaan akatemian tuote, joka murtautui vuosi-pari sitten avaukseen. Vasemmalla laidalla viihtyvä pelaaja omaa erinomaisen potkutekniikan ja tämän ansioista kaveri ehtikin kisaamaan pariinkiin kertaa sarjan syöttökunkun tittelistä. Chivas osti hänet pitkän tähtäimen hankintana vuosi sitten ja sanoisin, että kyllä Sandovalilla edellytyksillä maajoukkueeseen on. Harppauksia toki pitää omassa tekemisessä ottaa eteenpäin. López on puolestaan Pachucan canterano-köörin tämän hetken kirkkain helmi. Keskikenttäpelaaja hyödynsi varsin hyvin kipparinsa siirtymiseen Eurooppaan. Junnu murtautui kunnolla avaukseen ja tehojakin tuli ihan mukavasti (2+2). On myös nuorisomaajokkueiden vakionimi ja omalla tavallaan ehkä omalla tavallaan tämän alalistan mielenkiintoisin nimi. Aika lailla pitää toki hänenkin hiipparoida eteenpäin ennen kuin kutsu A-maajoukkueeseen tulee. Eli tuttu juttu, olympiajengin kautta eteenpäin ja sieltä sitten ehkä syklin loppupuolella A-.majuun, jos taso riittää. Antuna taas kuuluu Manchester Cityn loputtomaan pelaajakaartiin ja  on tällä hetkellä parin vuoden lainadiilillä Groningenissa (päättyy keväällä 2019). Govean tapaan sai kutsun tuolle Meksikon syksyn 2017 Euroopan kiertueelle, mutta joutui tyytymään treeniehin ja penkillä kököttämiseen. Henk,kohtaisesti en häneltä kovin suuria tällä hetkellä odota, mutta toisaalta varsin nuori pelaaja on kyseessä. Kuulua mm. tämän hetken olympiaryhmään ja hyvät esitykset noissa kuvioissa voivat toki poikia siirron parempiin ympyröihin.

edit. Lisäsin vielä Garnican noihin potentiaalisiin, kyseessä suht taitava laituri, joka osaa myös maalinteon. Muistini mukaan taisi jo olla kertaalleen kutsuttuna A-maajoukkueeseen Osorion kaudella, mutta loukkaantuminen tms. pilasi sen homman. Siirtyi joulutauon aikana Santokseen ja saanee isommassa seurassa myös enemmän näkyvyyttä suorituksilleen.

« Viimeksi muokattu: 19.12.2018 klo 08:21:01 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #557 : 22.12.2018 klo 11:47:55

Jatkan tulevaisuuden mutuilua ja tällä kertaa puolustuksen osalta.

PUOLUSTUS

Nykyrungolla pitkälti eteenpäin ?

Tässä kalustossa ei välttämättä nähdä suurempaa muutosta lähivuosien aikana, sillä Euroopassa pelaavista runkomiehistä Salcedo, Reyes ja Araujo osuvat haarukkaan 25-28 v eikä se mitenkään mahdotonta ole, että tänä vuonna kolmenkympin rajan puhkaisseet Layún ja Morenokin nähtäisiin neljän vuoden päästä MM-ryhmässä -edelyttäen että Meksiko kisoihin pääseen. Varsinkin Morenon asema on vakaa, sillä vasenjalkaisia toppareita ei Meksikon futiksesta liikaa löydy ja El Tri on usein tuskaillutkin Real Sociedadin miehen poissaolojen paikkailuissa. Parikymppinen Edson Álvarez nousi taasen vuosien 2017-18 aikana Meksikon runkokalustoon ja nuorelle miehelle voi veikkaillakyllä pitkää uraa Meksikon paidassa. Tätä edesauttaa myös Álvarezin monipuolisuus, sillä topparin ohella hän pystyy pelaamaan myös oikeana laitapakkina (kuten MM-kisoissa) ja puolustavana keskikenttämiehenä. Kun myös Jeśus Gallardo (24 v, vlp/vkk) on nuoussut vimeisen parin vuoden aikana vahvasti esiin maajoukkueessa, niin eipä tuonne alakertaan ole kovin helppo ulkopuolisten tunkea. Tietysti noiden "eurooppalaisten" on syytä saada peliaikaa joukkueissaan ja jos tätä ei tapahdu, niin se voi heijastua myös voimakkaammin maajoukkuepuolelle, toisin kuin Osorion aikakaudella.

Haastajat

Edellä mainittujen ohella varastosta löytyy sitten mm. Hugo Ayala ja Osvaldo Alanis, mutta lähinnä he ovat olleet paikkaajan ja rivimiehen roolissa enkä näe aseman tuosta juuri muuksi muuttuvan. Mielellään sitä näkisi mahdollisuuksia annettavan myös uudemmille nimille ja alle olenkin sitten kasannut nipun pelaajia, joilla uskon olevan kykyjä kolkutella vahvemmin maajoukkueen portteja. Osa saattaa tehdä sen jo ensi kesän Gold Cupin merkeissä, kun taas toisten osalta kyseessä on pidempiaikainen projekti.

* Hiram Mier (29 v, 13 maaottelua)
* Cesar Montes (21 v, 5 maaottelua)
* Luis Rodríguez (27 v, 10 maaottelua)
* Antonio Briseño  (24 v, 0 maaottelua)
* Luis Romo (23 v, 0 maaottelua)
* Jesús Abella (24 v, 1 maaottelu)
* Hedgardo Marin (25 v, 6 maaottelua)


Itse taisin tituleerata Lontoon kisojen aikaan Mieriä jopa uudeksi Rafa Márqueziksi, mutta ihan odotetun kaltaiseen uraan toppari ei ole yltänyt. Osin tämä johtuu tosin loukkaantumisista, joiden kanssa Mierillä on ollut rodella huono tuuri. Mies kun on esim. joutunut hyppäämään useamman kerran pois maaottelusta tai jopa kv. turnauksista loukkaantumisen takia. Viimeiset vuosi-pari on kitenkin mennyt ihan mukavasti Querétaron riveisä ja tämä palkittiinkin viime syksynä kutsulla Argentiina-maaotteluun. Mier siirtyi talvitauolla Chivasiin ja siellä on tarjolla suurempi ja näkyvämpi rooli. Jos vaan pysyy kunnossa, niin uskoisinkin hänen haastavan tosissaan Gold Cupin paikasta ensi kesänä.

Cesar Montes on taas  tavallaan oman aikansa Mier, sillä 190-senttinen toppari teki läpimurtonsa vain 18-vuotiaana ja liigapelejä onkin ehtinyt kertymään jo yli sata. Hyvät otteet on ehditty huomaamaan myös A-maajoukkueen puolella, sillä jokunen irtominuutti tuli myös MM-karsinnoissa. Oli myös ehdolla nuuhkimaan MM-kisojen tunnelmia, mutta putosi viimeisten joukossa kisaryhmästä. Näen hänessä kyllä selkeästi maajoukkueen tulevaisuuden topparin, joskin lyhyellä tähtäimellä seuranvaihto voisi tehdä terää. Montes kun on jäänyt on jäänyt Monterreyssä parista argotopparista jälkeen ja siirtymisestä Chivasiin puhuttiinkin aika voimakkaasti tässä kuussa. Mierin kaupan myötä tuo tuskin kuitenkin toteutuu, joten Montes joutuu vaan tappelemaan keväällä peliajasta. Voi myös olla, että seuraavat pari vuotta menevät häneltä vielä olympiajengin kanssa. Montes kun kuuluu ko. ryhmän avainkaartiin. Laatukin riittää tuossa ikäluokasa kv. tasolla, mistä kertoo mm. valinta Toulonin turnauksen tähdistöön

Luis Rodríguez on puolestaan pyörinyt jo jonkun aikaa maajoukkueen tuntumassa ja veikkaisin, että hänellä voisi olla hyvinkin saumoja Tata Martinon johtamaan maajoukkueeseen. Chaka kun pelaa juuri niin kuin argo laitapakeiltaan vaatii eli osallistuu erittäin aktiivisesti hyökkäyspelissä ja on tässä roolissa yksi Liga Mx:n parhaita. Se on sitten eri asia riittääkö tämä lähitulevaisuudessa vaikkapa Salcedon, Layunin tai Àlvarezin syrjäyttämiseen - tämä trio kun pystyy myös varsin hyvin pelaamaan oikean laitapakin tontilla.

Antonio Briseño on vuoden 2011 maailmanmestarijoukkueen kippari, jota voisi kutsua tietyllä tavalla jopa Meksikon futiksen unohdetuksi mieheksi. Topparin ura Liga Mx:ssä kun ei lähtenyt koskaan kunnolla lentoon ja hän kiertelikin pääasiassa lainapesteillä pääsarjan pikkuseuroissa ja jopa Ascenso-tasolla. Tämän vuoden alussa pakki teki rohkean liikkeen ja lähti hakemaan peliaikaa Portugalin liigan Feirensestä. Alku oli sielläkin hankalaa, mutta Briseño on noussut kevättalven jälkeen joukkueensa runkokalustoon ja saa jatkuvasti peliaikaa avauksessa. Sanoisin, että olisi ihan kokeilemisen arvoinen pelaaja samaan tyyliin kuin esim. joku Govea tai Antuna viime vuonna. Ja jos muilla "eurooppalaisilla" tulee vakeuksia peliajan kanssa, niin miksei Brisenoa voisi testata vaikkapa jonkun Diego Reyesin tilalla.

Luis Romo on Querétaron tämän vuoden läpimurtopelaajia ja hän kuuluu Liguillaan yllättäen päässeen joukkueen avainpelaajiin. Tällä listalla hän on osittain sen takia, että kyseessä on vasenjalkainen toppari eli selkeä ehdokas Morenon tuuraajaksi. Tällä hetkellä ei ole vielä aineksia suurempaan rooliin maajoukkueessa, mutta ei olisi yllätys, jos häntä kokeiltaisiin  jossain ensi kevään maaottelussa. Ja miksei myöskin Gold Cupissa, jos sinne lähdetään A/B-ryhmällä.

Santos on nostanut viime vuosina profiiliaan erinomaisena kasvattajaseurana ja joukkueen nykyinen kippari José Abella edusti tavallaan ensimmäistä aaltoa tässä prosessissa. Oikea laitapakki debytoi liigassa 19-vuotiaana ja on kuulunut sen jälkeen aika lailla Laguneroksen vakiokastiin. U20-U23 maajoukkueistakin on kokemusta liki kaksikymmentä peliä ja ensimmäistä kertaa Abella puki ylleen A-maajoukkuepaidan tämän syksyn treenipelissä USA:ta vastaan. Valintaan saattoi tosin osiltaan vaikuttaa sekin, että Abella oli hieman vihjaillut siirtymisestä Libanon maajoukkueeseen, joten Tuca Ferretti ja FFM päättivät ns. kiinnittää hänet Meksikolle. Ei nyt ehkä niitä kuumimpia nimiä, mutta toisaalta Meksikolla ei ole täysin selkeää ykkösnimeä oikean laitapakin paikalle, joten Santoksen capi on kyllä jollain tasolla kisassa mukana. Tällä hetkellä näen hänet kyllä enempi Chakan tapaisena A/B-majun pelaajana ja tasoa pitäisi nostaa, jotta alussa mainittua runkokalustoa pystyisi syrjäyttämään. vuosiahan miehellä on toki jäljellä jopa kotikisoihin asti. Pienenä anekdoottina voi mainita myös sen, että Abella on Layùnin pikkuserkku, joten sukulaiset tappelwvat samasta tontista.

Hedgardo Marin on listalla osittain samoista syistä kuin Romokin eli vasenjalkainen toppari eikä ikääkään ole vielä mahdottomasti. Hän on kolunnut aikoinaan läpi erilaiset U20-U23 maajoukkueet ja kipparoi myös Meksikoa vuoden 2015 alle kaksikymppisten MM-kisoissa. Chivasin ykkösjoukkueessa hän on ollut lähinnä kakkos-kolmostopparin roolissa, mutta peliaikaa on irronnut kuitenkin sen verran, että debytoi viime vuonna myös A-maajoukkueen puolella.

  
Nuoret lupaukset

Alla nippu lupaavia puolustuspelaajia, jotka ovat jo lyöneet itsensä läpi pääsarjatasolla ja osalla on myös kokemusta A-maajoukkuekuvioista. Ko. köörillä mennee kuitenkin kohta käynnistyvän  nelivuotissyklin alkupää olympiajoukkueen kuvioissa. Ei ole kuitenkaan mitenkään mahdotonta, että jotkut heistä nousisivat mukaan jo MM-karsinnoissa ja kotikisojen aikoihinkin he ovat vielä ihan hyvässä futarin iässä. Kääntöpuolena myös se, että varmasti osa tästä porukasta hiipuu tavalliseksi sarjajyräksi, jos sellaiseksikaan.  

* Carlos Vargas (19 v, 1 maajoukkuekutsu)
* Jorge Sánchez (21 v)
* Gerardo Arteaga (20 v, 4 maaottelua)
* Jesús Angulo (20 v, 3 maottelua)
* Ismael Govea (21 v)
* Manuel Mayorga (21 v, Gold Cup 2017 viisi penkkipeliä)
* Alan Mozo (21 v)
* Alexis Peña (22 v)

Näistä Vargas on itselleni ehkä se mielenkiintoisin tapaus, sillä teki läpimurtonsa vajaa pari vuotta sitten Tijuanassa ja hyvät esitykset palkittiin myös A-maajoukkuekutsulla. Tie on vienyt sittemmin Americaan ja pelipaikkakin vaihtunut topparista vaspaksi. Toi on junnulle myös luontevampi paikka, sillä alle 180-senttisenä ei oikein pärjäisi keskityspalloissa. Potentiaalia ja laatua jannusta löytyy, mistä kestoo sekin, että nousi Américan avauskausillaan runkokalustoon. Tämä syksy on ollut hieman hiljaisempaa, mutta Américalla on tunnetusti koulia lupaavia junnujaan askel kerrallaan eteenpäin. Itse näkisinkin hänet tulevaisuuden a-maajoukkuepelaajana; jos ei vielä tässä syklissä, niin sitten seuraavassa.

Seuraavaksi sitten Santoksen kasvattama laitapakkitrio Sánchez-Arteaga-Angulo, joista ensimmäinen viihtyy lähinnä oikealla laidalla , kun taas kaksi viimeistä ovat vasemman laidan viilettäjiä. Tämä ominaisuus saattoikin osaltaan selittää osaltaan sitä, että nämä kaksi vasuria nähtiin Tuca Ferrettiin kuluneen syksyn kokeilujoukkueissa. Angulo on pelannut myös topparina, mikä on tietysti Morenon korvaajaa/ tuuraajaa haettaessa mielenkiintoinen piirre. Tosin eipä hänkään mikään hirveän pitkä ole (180 cm), joten turhaa tasoitusta tulisi ilmapalloissa senttereitä vastaan. Seuraamisen arvoisia jannuja toki molemmat, mutta mitään suuria summia en lähtisi lyömään sen puolesta, että murtautuisivat vakavammin maajoukkueen vielä seuraavan parin vuoden aikana. Jotain hassuja irtopelejä voi toki tulla varsinkin, jos "eurooppalaiset" eivät ole käytettävissä. Vähän samat sanat sopivat kyllä ex-seurakaveri Sánchezin, joka pelaa nykyisin Américan riveissä. Hieno vuosihan nuorella miehellä on takanaan, sillä plakkariin tuli kakasi liigamestaruutta ja vieläpä pitkälti pelaavassa kokoonpanossa. Kermana kakukn päällä oli sitten valinta keväällä åidetyn Toulonin turnauksen tähdistöön, joten nimi löytynee ainakin jonllain tasolla skouttien kirjoista. Vaikeata maajoukkueeseen on kuitenkin ihan lähivuosina kammeta, sillä oikean laitapakin tontille on tällä hetkellä huomattavasti kovempia nimiä lähtien Salcedosta ja Layúnista. Seuraavat pari vuotta menneekin enempi olympiajoukkuekuvioissa,  missä hän kuuluukin kieltämättä tärkeisiin pelaajiin.  

Seuraavasta kolmikosta Govea edustaa Atlaksen lupaavaa sukupolvea, josta löytyy liuta pelajia kahdenkympin molemmin puolin. Tämä porukka murtautui rytinällä avaukseen viime keväänä ja Govea on köörin kirkkaimpia helmiä. Kuuluu em. janttereiden tapaan olympiarinkiin ja koittaa sitä kautta hivuttautua mukaan myös A-maajoukkueen kuvioihin. Työtä, vuosia ja kenties jopa parempia seuroja tuo kuitenkin vaatii ja saattaa olla, että laitapakin aika koittaakin vasta omien kotikisojen syklissä. Pumasin oikea laitapakki Mozo on puolestaan tämän syksyn läpimurtopelaajia ja hyvät otteet poikivatkin jo kutsun olympiajengiin. A-maajoukkueseen on vielä matkaa, mutta toisaalta jos jatkaa samanlaisia hyökkäviä otteita, kuten syksyllä  (4 syöttöä), niin Tatan mielenkiinto voi herätä. Tästä jossittelusta huolimatta en pidä pääsyä A-majuun seuraavan parin vuoden aikana kovin todennäköisenä vaihtoehtona. Mayorga on puolestaan listalla pitkälti viime vuoden näyttöjensä perusteella. Kipparoi U20-joukkuetta MM-kisoissa ja hyvät esitykset tuottivat myös kutsun El Trin Confederations cupin treeniryhmään sekä saman kesän Gold Cupiin. Tunnelman nuuhkimiseksi tuo on toistaiseksi jäänyt, mutta kuuluu niihin vasenjalkaisiin nuoriin pelaajiin, jotka saattavat kolkutella tulevien vuosien aikana El Trin portteja. Toki liigassa pitäisi alkuun saada paremmin peliaikaa, syksyllähän tuota tulikin kohtuudella Necaxassa, mutta nähtäväksi jää kuinka käy nyt, kun edessä on paluu Chivasiin. Listan viimeinen Peña kuuluu taasen Pachuca junnumyllyn tuotteisiin. Kyseessä on Montesin tapainen isokokoinen toppari, joka on murtautunut mukaan liigakuvioihin parin iimisen kauden aikana. Jos kehitys jatkuu nykyisillä raitellaan, niin en pitäisi mahdottoman, että häntäkin jossain vaiheessa A-maajoukkueessa kokeillaan.
« Viimeksi muokattu: 29.12.2018 klo 08:03:18 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #558 : 19.01.2019 klo 11:38:58

Ja lopuksi vielä lätinää Meksikon maajoukkueen veskarinäkymistä.

MAALIVAHDIT

Monivuotinen luottotrio ikääntyy

tämä osasto kuuluu niihin, johon voi odottaa jonkun sortin muutoksia alkaneen nelivuotiskauden aikana, sillä nykytriosta Chuy Corona ja Alfredo Talavera huitelevat jo neljänkympin tuntumassa Qatarin kisojen aikoihin. Molemmat ovat toki yhä Liga Mx:n eliittiä omalla tontillaan,mutta uskoisin, että vähitellen annetaan saumoja myös nuoremmille vaihtoehdoille. El Trin ykkösveskari Memo Ochoa on sen sijaan pikkasen nuorempi (33 v) ja en pidä mitenkään mahdottomana sitä, että hänet nähtäisiin maajoukkueessa vielä neljän vuoden päästäkin.

Haastajat

Alla oleva kööri on mielestäni vahvimmin haastamassa Chuyn ja Talan ja veikkaankin, että yksi heistä löytyy myös ensi kesän Gold Cupin ryhmästä. Meksikolla on muutenkin aika reippaasti pelejä tänä vuonna - mm. CONCACAF:in Nations League - joten voisi kuvitella, että näyttöpaikkoja löytyy 1-3 muullekin.

* Raul Gudiño (22 v, 2 maaottelua)
* Hugo González (28 v, 2 maaottelua)
* Gibran Lajud (25 v, 1 maaottelu)
* Jonathan Orozco ( 32 v, 6 maaottelua)
* Rodolfo Cota (31 v, 2 maaottelua)
* José Antonio Rodríguez (26 v)

Raul Gudiño on tulevaisuutta ajatellen ehkä se kaikkein potentiaalisin tapaus ja Meksikon maajoukkueen tulevaisuuden veskariksi häntä on tituuleerattu jo pidemmän aikaa. Uraputki on myös ollut hieman erilainen kuin em. listan kollegoilla, sllä Gudiño lähti Portoon vain 18-vuotiaana. Euroopan kiekalta cv:lle on tosin tarttunut vasta lainapelejä Portugalin ykkös- ja kakkostasolla sekä APOEL:in riveissä Kyproksen ja mestareiden liigaa. Viime syksynä Gudiño tuli lainapestillle Chivasiin ja hyvät esitykset palkittiin myös A-maajoukkuekutsulla Tuca Ferrettin väliaikaiskaudella. Ja mainittakoon nyt sekin , että on  fyysisesti aika epämeksikolainen veskari, sillä pituutta on 195 cm painoakin tollaiset 85-90 kiloa, joten lähtökohdat ilmataisteluihin ovat hyvät.

Hugo González taas on hivuttautunut viime vuosina Liiga Mx:n kärkipään veskareiden joukkoon ja tämä kehitys on huomioitu parina viime vuonna myös A-maajoukkueen parissa. Jotain veskarin urakehityksestä kertoo mm. se, että hän syrjäytti ensin Américassa Moises Muñozin ja kausilla 2017-18 sama tapahtui Monterreyn nimekkäiden eteläamerikkalaisten veskareiden osalta. Tällä hetkellä González on lainapestillä Necaxassa, missä hän kuului viime syksynä liigan eniten pelastuksia tehneiden veskareiden joukkoon. Oma veikkakseni on, että nousee viimeistään parin vuoden sisällä selkeämmin mukaan maajoukkuekuvioihin.

Meksikon junnumaajoukkueet läpikolunnut Gibran Lajud on kanssa mennyt selkeästi eteenpäin viimeisen vuoden-puolentoista aikana ja osiltaan tämän ansiosta nuori veskari debytoi syksyllä El Trin paidassa. Ehkä positiivisinta on se, että Lajud on saanut selkeästi enemmän tasaisuutta pelaamiseensa, sillä aiemmin paraatitorjuntoja saattoi seurata aivan käsittämättömät kämmäykset. Parilta viime kaudelta en tämmöisiä enää muista ja toivotaan, että tilanne jatkuu samana. Parhaimmillaan lähi- ja nopeissa reaktiotorjunnoissa, mutta monien muiden meksikolaisten maalivahtien tapaan pituutta (182 cm) voisi olla hieman enemmän.

Jonathan Orozco on taasen kuulunut jo vuosikaudet Meksikon liigan veskarieliittiin ja A-maajoukkuekuvioihinkin hän murtautui jo liki yhdeksän vuotta sitten. Spidermanin osana on ollut kuitenkin kamppailla lähinnä maajoukkueen kolmosveskarin tontista, minkä seurauksena varsinaisia maajoukkuepelejäkään ei ole yllä mainittua enempää ehtinyt kertymään. Jona on kuitenkin veskariksi vielä ihan kohtuuiässä, joten hänen saumansa paranevat kyllä, jos esim. Chuy Corona eläköityy maajoukkuekuvioista.

Rodolfo Cotan tarina parilta viime vuodelta on melko samanlainen, sillä maajoukkuekutsuja on tullut sekä Confederations cupiin että MM-karsintoihin, mutta osana on ollut lähinnä penkillä kököttäminen. Maajoukkueen ex-koutsi Osorio kyllä selvästi arvosti miestä, mistä on osoituksena mm. se, että Cota oli mukana  syksyn 2017 Euroopan kiertueella ja esiintyi myös yhdess kisojen alla pelatussa treenipeleissä. Aika näyttää, miten Tata Martino häneen suhtautuu, mutta oma epäilykseni on, että penkkiveskarin paikka on aika lailla maksimia myös argon kaudella.

José Antonio Rodríguezin
ura on puolestaan ollut viime vuosina melkoista vuoristorataa. Lontoon kultamitalisti nousi 21-vuotiaana Chivasin ykkösveskariksi ja puheet Meksikon maajoukkueen tulevasta maalivahdista lähtivät liikkeelle tämän myötä. Itsekin lukeuduin näihin hypettäjiin, mutta viimeiset 2,5 vuotta ovat olleet Rodríguzille kuitenkin vakeita, sillä hän jäi Vuohissa Cotan varjoon, eivätkä lainapestitkään oikein tuoneet peliaikaa. Viime syksynä kuitenkin tärppäsi, sillä maalivahti on noussut uudessa lainaseurassaan Lobos BUAP:ssa avainmiesten joukkoon. Nämä "kauden" 2018-19 otteet ovat osoittaneet, etteivät veskarin taidot ja potentiaali ole kadonneet minnekään, mutta pidemmässä juoksussa hänen pitäisi löytää ympäristö, jossa saa säännöllisesti peliaikaa. Jos tämä toteutuu, niin Toño pystyy kyllä kolkuttelemaan maajoukkueen portteja tämän nelivuotissyklin aikana. Ja todettakoon nyt sekin, että Lobosilla on osto-oikeus pelaajaan ja toivottavasti sen myös käyttävät ensi kesänä.


Tulevaisuuden nimet

* Abraham Romero (21 v)
* José Hernández (21 v)
* Sebastian Jurado (21 v)
* Luis García (26 v)

Nämä ovat vielä aika lailla kaukaa haettuja tapauksia, mutta en pitäisi mitenkään mahdottomana, ettei heistä joku nousisi A-maajoukkueeseen, joskin todennäköisempää on, että vasta kotikisojen syklin (2022-2026) aikana. Romero on Gudiñon tapainen isokokoinen veskari, joka on hallinnut Meksikon U17-U21 maajoukkueiden ykkösvahdin paikkaa viimeiset vuodet. Gudiñon tapaan myös hänestä oltiin aikoinaan kiinostuneita Euroopassa (Porto ja Mallorca), mutta Romero päätyi kutenkin valitsemaan Pachucan. Maajoukkuevalinta olisi voinut mennä toisinkin, sillä mies on syntynyt Kaliforniassa ja kuulunut aikoinaan myös LA Galaxyn organisaatioon. Ymmärtääkseni maajoukkueen vaihtaminen ei ole kuitenkaan enää mahdollista johtuen MM-esiintymisistä junnutasolla.

Hernández taas teki Meksikon liigassa läpimurtonsa viime kevättalvella ja jälki on ollut tämän jälkeen vakuuttavaa. Omassa mielessäni olen jo verrannut häntä nuoreen Memo Ochoaan, mutta aika näyttää mihin asti ura vie. Joka tapauksessa pidän häntä tällä hetkellä kenties Meksikon liigan kiinnostavimpana veskarina ja hyvät otteet ovat tuoneet myös paikan olympiaryhmässä. Torjunnoissa vahvimmillaan läpiajoissa ja lähitilanteissa, selkeä heikkous on taas se, että on veskariksi aika pätkä (177 cm). Tällä taas voi olla vaikutuksensa mahdollisen maajoukkueuran kannalta.

Juradon osalta liikutaankin sitten oikein kunnon longshot-linjalla, sillä nuori veskari debytoi vasta Aperturan viime kierroksilla ja tällöinkin syynä lienee osittain ollut regla 20/11. Nuori jannu käytti kuitenkin saumansa erinomaisesti ja on noussut tämän jälkeen Veracruzin ykkösveskariksi vaikkei em- sääntö enää häntä koskekaan. Vaikea sanoa tietty mihin ura lopulta vie, mutta köyhässä pikkuseurassa tullee jatkossakin peliaikaa ja jos torjuntataso säilyy, niin en pitäisi kutsua mukaan olympiaryhmän peleihin mahdottomana. Mahdollinen A-maju onkin sitten hieman kaukaisempi juttu.
edit. olympiaryhmässä onkin sitten jo mukana ja esitykset ovat olleet Clausurassa sitä luokkaa, että mediassa miestä huudetaan monella taholla jo A-maajoukkueeseen. Oma seurajoukkuekoutsi on kyllä sitä mieltä, että vielä ei ole aika ja samoilla linjoilla liikun itsekin.

García poikkeaa yllä mainitusta kolmikosta siinä, että on selkeästi heitä vanhempi. Nostin mukaan listalle lähinnä sen vuoksi, että vakuutuin toden teolla miehen tasosta syksyllä 2017, kun hän tuurasi Tolucassa polven ristisidevammasta kärsinyttä Talaveraa. Omaan makuuni hyvä veskari, jolla kuitenkin vähän sama ongelma kuin Rodríguezillakin eli pitäisi löytää seura, jossa saa peliaikaa. Jos/kun tämä toteutuu Talan eläköityimisen avulla tai muuta kautta niin Garcialla on mielestäni eväitä nousta liigan meksikolaisten veskareiden kärkikaartiin. Ja aikaahan miehellä on, sillä hän on kuitenkin veskariksi vielä melko nuori.


« Viimeksi muokattu: 27.02.2019 klo 20:34:39 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #559 : 19.01.2019 klo 12:16:35

Tata Martinosta tuli siis odotetusti Meksikon uusi päävalmentaja ja pesti on tuttuun Meksiko-tyyliin nelivuotinen. Onhan toi monellakin tapaa mielenkiinotoinen valinta ja cv:nsä perusteella varmasti yksi kovimmista nimistä, joka on El Tritä luotsannut. Lähtökohtaisesti voisi myös odottaa, että Osorion ajalle tyypillinen pelitavan jatkuva säätäminen sekä ajoittain melko villiksikin mennyt pelaajien kierrättäminen heille oudoilla tonteilla jäänee nyt unholaan. On myös mielenkiintoista nähdä, minkälainen on maajoukkueessa tapahtuva sukupolvenvaihdos. Martino itse on ehtinyt toteamaan, että hän näkee tämän vähittäisenä prosessina ja mikään radikaali uloskippaaminen ei ole tietysti järin järkevääkään.

Ensimmäinen tosikoitos uuden päävalmentajan alaisuudessa on maaliskuussa, jolloin Meksiko kohtaa Kaliforniassa Chilen ja Paraguayn. Vuoden pääturnaus on tietysti Gold Cup ja tämän päälle tulee sitten vielä CONCACAF:in Nations league.
 
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #560 : 15.03.2019 klo 07:45:47

Martino on nimennyt pelaajaryhmänsä tämän kuun  treenimatseihin ja listaus alempana. Jos viime kesän loukkaantuneet laskee mukaan, niin MM-ryhmästä on jäljellä viisitoista pelaajaa ja lisäksi Hector Herrera on sivussa omasta pyynnöstään, kun taas Carlos Vela on poissa muuten vaan. Tata on perustellut hyökkääjän poissaoloa sillä, että tuntee ja tietää tämän jo erittäin hyvin MLS-ajoiltaan. Maajoukkueen pitkäaikaisista sotaratsuista ovat sivussa myös uutta seuraa etsivä Gio dos santos sekä Marco Fabian, joka siirtyi vasta hiljan MLS:ään.

Joku saattaa kaivata alla olevalta listalta myös Elias Hernándezia ja tasonsa puolesta El Patrullero kuuluisikin porukkaan.Laituri on ollut kuitenkin loukkaantuneena ja sama pätee myös Javier Aquinoon. Talven kohusiirto Orbelin Pineda on puolestaan aloittanut hieman vaisusti Cruz Azulissa, oten hänen poissaolonsa ei ole mikään suuri yllätys. Muutama kiintoisa paluukin nähdän, kun Liga Mx:n konkarikalustoon kuukuvat Gallito Vázquez ja Chapo Montes saivat kutsun maajoukkueeseen. Eipä silti molemmat pelaavat hyvää kautta ja valintaa voi pitää ihan perusteltuna. Samat sanat sopivat myös Chivasin Isaac Brizuelaan ja tämä kolmikko onkin varmaa ekaa kertaa yhdessä maajoukkueessa sitten MM-vuoden 2014.

Olen huudellut tuossa ylempänä myös joukkueen nuorentamisesta ja ihan mukavasti tätä uutta sukupolvea on mukana Tatan ensimmäisissä maaotteluissa. Ehkä suurin mielenkiinto kohdistui maalivahtiosastoon eli siihen ketkä kutsutaan Ochoan kavereiksi. Loppupelissä kunnian saivat sitten Chivasin nuori Raul Gudiño ja kokenut Jonathan Orozco, joten mitään järin suurta yllätystä ei täällä nähty. Joka tapauksessa Martinon ensimmäisessä harjoittelu-/leiriryhmässä (helmikuu) mukana olleet Gibran Lajud ja Hugo González jäivät siis vielä sivuun.

Hyökkäyksen osalta olen hieman yllättänyt siitä, ettei hienoa kautta Leónissa pelaava José Juan Macias saanut kutsua ryhmään. Hyökkääjä on viidellä maalillaan Liga Mx:n paras kotimainen sentteri ja olisin kuvitellut tuon riittävän Tatalle. Voi tosin olla, että tässä on käyty pieniä neuvotteluja myös U20-maajokkueen johdon kanssa. A-maajoukkue kun "ryösti" jo Diego Lainezin tältä porukalta, joten ehkäpä tästä syystä Macias jätettiin mukaan alle kaksikymppisten ryhmään. Joukkue kun keskittyy jo toukokuun MM-kisoihin ja reissaa FIFA-kierroksella Eurooppaan pelaamaan Hollantia ja Tsekkejä vastaan. Myös Henty Martinilla (4 liigamaalia) oli varmasti perusteita odottaa kutsua El Trin paitaan, mutta tällä kertaa ei paikkaa ryhmästä löytynyt. Näin uusia hyökkääjiä edustaa yksinään Chivasin Alexis Vega, joka päässee tekemään A-maajoukkuedebyyttinsä näissä matseissa. Vegahan latoi syksyllä roppakaupalla maaleja Tolucalle, mikä poiki sitten liki kymmenen miljoonan taalan siirron Chivasiin. Vuohissa nuoren hyökkääjän tahti ei ole ollut ihan samaa luokkaa, mutta hän on toisaalta pelannut myös osin laiturina.

Ja jos omasta näkövinkkelistä joitain muita pelaajia kaipaisin, niin olin ajatellut että topparit Hiram Mier ja Antonio Briseño saattaisivat saada mahdollisuuden kevään ensimmäisissä majumatseissa. Varsinkin Briseno on esiintynyt hyvin portugalilaisessa seurassaan, mutta ei näköjään vielä riittänyt. Toisaalta eipä tuota puolustusta hirvesti kyllä ole rukattu eli aika tutulla Martino on liikkeellä ensimmäisissä peleissään. Clausuran "kohupelaajista" taas Veracruzin veskari Sebastian Jurado ja Pumasin laitapakki Alan Mozo ovat mukana Jimmy Lozanon olympiaryhmässä, joka pelaa tulevalla maajoukkuetauolla pari treenipeliä Espanjassa.


 

MAALIVAHDIT
Guillermo Ochoa         33, Standard Liège
Jonathan Orozco         32, Santos Laguna
Raúl Gudiño             22, Chivas

PUOLUSTAJAT
Héctor Moreno           31, Real Sociedad
Néstor Araujo           27, Celta Vigo
Miguel Layún            30, Monterrey
Carlos Salcedo          25, Tigres
Diego Reyes             26, Leganes
Edson Álvarez           21, América
Jesús Gallardo          24, Monterrey
César Montes            22, Monterrey
Luis Rodríguez          28, Tigres
Jorge Sánchez           21, América *

KESKIKENTTÄ
Andrés Guardado         32, Betis  
Jonathan dos Santos     28, LA Galaxy   
Luis Montes             32, León
José Juan Vázquez       30, Santos Laguna
Rodolfo Pizarro         25, Monterrey
Isaác Brizuela          28, Chivas
Érick Gutiérrez         23, PSV
Víctor Guzmán           24, Pachuca
Roberto Alvarado        20, Cruz Azul
Diego Lainez            18, Betis
Carlos Rodríguez        22, Monterrey *

HYÖKKÄÄJÄT
Javier Hernández        30, West Ham
Raúl Jiménez            27, Wolves
Jesús Manuel Corona     26, Porto
Hirving Lozano          23, PSV
Alexis Vega             21, Chivas *


* = debytantti


Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #561 : 16.03.2019 klo 10:55:16

Muutoksia tuli myös heti, sillä Jonathan Orozco joutui vetäytymään ryhmästä loukkaantumisen vuoksi ja tilalle kutsuttiin Necaxan Hugo González. Aika odotettu valinta, sillä veskari oli jo mukana Martinon pitämällä minileirillä ja kuten ylempänä tuli löpistyä, niin on vahvasti mukana kisaamassa maajoukkueen kakkos-/kolmosveskarin tontista. Toki Juradon nopea nousu on tuonut tähän kisaan uuden elementin ja nykyotteiden jatkuessa Veracruzin veskari saatetaan nähdä A-maajoukkueryhmässä jo tämän vuoden aikana.

Ulkomaalaispelaajien käyttö on uuden valmentajan myötä noussut myös tapetille, mutta ainakaan toistaiseksi Tata ei ole esittänyt kovin vahvoja kantoja tämän puolesta. Rogelio Funes Mori on joka tapauksessa ilmaissut vahvan kiinnostuksensa Meksikon maajoukkuetta kohtaan ja anonut myös FIFA:ltä erikoislupaa, jotta tämä onnistuisi. Hyökkääjä kun pelasi Argentiinan paidassa vuoden 2011 Conmebolin U20-mestaruusturnauksessa ja nykysäännöillähän tämä estää lähtökohtaisesti toisen maan maajoukkueen edustamisen. Funes Morin mahdollisuudet näyttävät ainakin tällä hetkellä melko heikoilta, sillä Meksikon liitto ei ole ollut aktiivisesti tukemassa hakemusta, mikä olisi yksi edellytys sille, että moisella anomuksella olisi mitään saumoja mennä läpi. Toinen Meksikon edustamisesta kiinnostunut pelaaja on Santoksen argentiinalaishyökkääjä Julio Furch, mutta hänellä alkaa olla jo ikää aika paljon (täyttää tulevana kesänä kolmekymmentä vuotta). Taustat miehellä olisi kyllä mielenkiintoiset, sillä Furch on sukujuuriltaan volgansaksalainen.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #562 : 21.03.2019 klo 07:50:52

Tata Martinon kauden ensimmäinen pikkukonfliktikin on sitten syntynyt, kun Tecatito Corona vetäytyi maaliskuun treenipeleistä vedoten nilkkavammaansa. Maajoukkueen johto taas pillastui siitä, että Porton lääkärit eivät ole lähettäneet minkäänlaista tietoa ao. vammasta ja ilmassa on epäilyä, että kyseessä on keksitty juttu. Tata myös ilmoitti laiturille, että tulisit nyt, loukkaantuneena ei tarvitse pelata tai treenata, mutta tärkeintä olisi tutustua uuteen maajoukkuejohtoon ja uudistuvaan ryhmään. Corona on kieltäytynyt tästäkin kunniasta ja maajoukkuejohdon suunnalta on vihjailtu, että asiasta voi tulla vakavia seurauksia Tecatitolle.

Vähän vaikea sanoa, mitä tästä jutusta nyt tuumisi. Olen vähän itsekin taipuvainen epäilemään vamman vakavuutta, mutta toisaalta pelaajan mahdolliset motiivitkin ovat täysin ymmärrettäviä. Corona pelaa erinomaista kautta, mutta vastaavasti rasituskin on viime aikojen parin matsin viikkotahdilla on ollut kova. Pieni huilaaminen ennen mestareiden liigan puolivälieriä sekä Portugalin sarjan kärkitaistelun jatkumista tekee varmasti terää. Tästä näkökulmasta pitkä reissu USA:n eteläosiin ei ymmärrettävästi kuulosta välttämättä niin hokuttelevalta. Ja Portonkin suunnalta on tullut vihjailua, että reissu ei olisi niin järkevä.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #563 : 23.03.2019 klo 10:32:03

Meksiko kaatoi Chilen 3-1, joten tuli ainakin hyvä aloitus uuden valmentajan alaisuudessa. Voisi myös kuvitella, että tällä voitolla katosi myös pari Chile-mörköä pelaajien mielestä. Martino lähti matsiin varsin odotetulla 4-3-3 taktiikalla ja pelaajien osalta ehkä merkittävimpinä yllätyksenä voi pitää sitä, että tulokas Carlos Rodríguez oli nostettu suoraan avaukseen keskikentän oikealle laidalle. Myöskään Rodolfo Pizarron normipaikka ei ole varsinaisesti oikea laitahyökkääjä, mutta hän selvisi kuitenkin kohtuudella ja syötti myös joukkeen viimeisen maalin. Maininnan arvoista sekin, että Raúl Jimenez aloitti kärjessä ja tämä on tietysti perusteltua huomioiden miehen hyvän vireen Wolvesissa. Tässäkin pelissä tuli pilkkumaali eikä toinenkaan osuma ollut kaukana, sillä hyökkääjä löi sijotuksellaan Chilen veskarin, mutta tolppa tuli "vieraiden" pelastukseksi.

Ja aika kaksijakoinen matsihan tämä oli, sillä Chile oli ensimmäisellä puolella vaarallisempi, mutta sadannen maaottelunsa pelannut Memo Ochoa oli oikeissa paikoissa hereillä tehden pari hienoa torjuntaa. Varsinkin reaktiotorjunta Arturo Vidalin puskuun on katsomisen arvoinen Ylos . Toinen puoliaika oli puolestaan Meksikon heiniä ja El Tri meni parissakymmenessä minuutissa kolmen maalin johtoon. Jimenez osui tosiaan ensin tolppaan ja upotti tämän jälkeen pilkun, Héctor Moreno voitti kulmurissa pääpallotaistelun ja ohjasi puskunsa takakulmaan ja tämän jälkeen Pizarro vapautti Lozanon läpiajoon ja Chucky tsippasi pallon yli vastaan tulevan veskarin. Nico Castillo kavensi Islan hyvästä esityöstä noin parikymmentä minuuttia ennen loppua, mutta kunnon kiriä La Roja ei saanut enää aikaan.

Kooste: https://www.youtube.com/watch?v=7UxxGQMU1C4
Koko ottelu: https://www.youtube.com/watch?v=oy_-JkqTgxg
Pöytäkirja: https://nr.soccerway.com/matches/2019/03/23/world/friendlies/mexico/chile/2957011/

Ja kaipa senkin voi mainita, että Carlos Velan puuttuminen ryhmästä on aiheuttanut jonkun verran parranpärinää mediassa, sillä hyökkäjä on ollut kuitenkin hyvässä vireessä MLS:n puolella. Vela olisi myös ollut itse valmis tulemaan mukaan, mutta Martino päätti tällä kertaa toisin. 
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #564 : 30.05.2019 klo 11:25:46

Gold Cup lähestyy hyvää vauhtia ja aikamoinen liuta vanhoja runkopelaajia on sivussa kieltäytymisten tai loukkaantumisten takia. Chicharito (lapsen syntymä), Héctor Herrera (siirtokuviot + väsymys) ja Carlos Vela (perheasiat ja seurajoukkueura) ovat pyytäneet vapautusta ja sellaisen myös saaneet. Hirving Lozano ja Miguel Layún joutuivat puolestaan vetäytymään alustavasta ryhmästä loukkaantumisten vuoksi.

Oma tapauksensa on sitten Porton Jesús Corona, joka ei saanut kutsua lainkaan. Taustalla on maaliskuinen kärhämä uuden päävalmentaja Martinon kanssa ja tällöinhän Tecatito kieltäytyi maajoukkueesta jalkavammaansa vedoten. Tata olisi kuitenkin halunnut pelaajan mkaan tutustumishengessä, mutta pienen soutamisen ja huopaamisen jälkeen Corona kieltäytyi tästäkin. Martino veti asiasta hieman hernettä nenään ja lupaili, että seurauksia on tulossa. Joten saas nähdä onko tässä uusi tapaus Vela kehittymässä. Peliesityksillään Tecatito olisi ehdottomasti paikan ansainnut, sillä laituri pelasi vahvan kauden ja mm. O'Jogo palkitsi tämän valitsemalla pelaajan ihannekokoonpanoon.

Mitä Velaan tulee, niin hän ei ole tällä kertaa mitenkään sulkenut portteja maajoukkueelta. Kun esim. maaliskuussa ei ollut mukana tatan ensimmäisessä ryhmässä, niin pelaaja totesi että voi olla mielellään mukana jatkossa, mutta Meksikon nousevaa sukupolvea ja sen laatua ajatellen ei koe itseään mitenkään välttämättömäksi pelaajaksi maajoukkueen kannalta. Katsoi tässä yhteydessä, että El tri tulee aivan hyvin toimeen ilman häntäkin. Puolittain naureskellen totesi myös, että hänellä on aika erikoinen asema Meksikon maajoukkueessa: "kun en ole mukana, niin minua huudetaan paikalle ja kun olen mukana, niin toimin sylkykuppina". Vela on tällä hetkellä MLS:n maalipörssin selkeä kärkinimi, joten sen puolesta hänellekin olisi toki kuulunut paikka kisaryhmässä. Hyökkääjä on kuitenkin ilmoittanut Martinolle, että hän haluaisi keskittyä tällä hetkellä seurajoukkueuraansa sekä perhe-elämään.

Jos muita poissaolijoita katsoo, niin Diego Lainez ja José Juan Macias ovat alustavien suunnitelmien mukaan sivussa alle 20-vuotiaiden MM-kisojen takia, mutta Meksikon surkeiden esitysten takia molemmat saattaisivat kyllä ehtiä mukaan. Melkoisena miinuksena Matinon kannalta pidän myös sitä, ettei Feirensen toppari Antonio Briseño mahtunut vieläkään mukaan. Kyseessä on vuoden 2011 maailmanmestareiden kippari, jonka ammattilaisura oli pitkään hakemista, mutta pakki on kuulunut pari viime vuotta joukkueensa avainkalustoon. Tästä kertoo sekin, että em. O'Jogo valitsi Tecatiton ja Herrerann tapaan myös hänet tämän kauden all stars-joukkueeseensa. Feirense  muuten putosi tämän kauden päätteeksi Portugalin pääsarjasta, joten pakilla on edessään uuden seuran etsintä. Chivas on tällä hetkellä vahvin ehdokas, mutta myös jatkaminen Euroopassa on vaihtoehtojen joukossa. No ainakin edellä mainitussa näkyvyys maajoukkuetta ajatellen olisi varmasti suht hyvä.  

Maalivahdit
Guillermo Ochoa (33 v) - Standard Liège
Jonathan Orozco (33 v) - Santos Laguna
Raúl Gudiño (22 v) - Chivas
Hugo González (28 v) - Necaxa

Kisa kolmosveskarin paikasta jää Gudiñon ja Gonzálezin väliseksi. En nyt olisi ollut järin yllättänyt, jos kokeneempi Rayos-maalivahti tämän tontin ottaisi. Meksikon liigan nuorta sensaatioveskaria Sebastian Juradoa (21 v) ovat monet tietysti huutaneet myös mukaan, mutta Veracruzin tähtipelaajan kesä menee olympiajoukkueen ympyröissä (mm. Toulonin turnaus). Tijuanan Gibrad Lajud (25 v) olisi omasta mielestäni voinut hyvin olla kisaamassa tosta viimeisestä paikasta, mutta Tata päätti tällä kertaa näin.

Puolustus
Luis Rodríguez (28 v) - Tigres
Fernando Navarro (30 v) - León
Héctor Moreno  (31 v) - Real Sociedad
Néstor Araujo (27 v) - Celta Vigo
Carlos Salcedo (25v) - Tigres
Diego Reyes (26 v) - Leganés
Edson Álvarez (21 v) - América
César Montes (22 v) - Monterrey
Jesús Gallardo (24 v) - Monterrey
Jorge Sánchez (21 v) - América

Tulokkaat Navarro ja Sánchez lienevät lähinnä liipaisinta, toki molemmat ovat hyökkävinä laitapakkeina sellaisia, jota Tatan systeemi vaatii. Myös Layúnin loukkaantuminen vahvistaa heidän osakkeitaan. Navarro ansaitsisi kyllä paikan maajoukkessa, sillä mies on vetänyt uransa parhaan kauden Leónin paidassa. Cesar Montes lienee puolestaan topparirankingin pohjimmaisia, mutta ikä puoltaisi kisakutsua. Mistään keltanokasta ei toki puhuta, sillä Montes on pelannut liigassa kohta jo neljä vuotta ja kantanut jo pitkään maajoukkueen topparilupauksen viittaa. Toki on täysin mahdollista, että viikate heilahtaa muualla, sillä èsim. Álvarezille, Salcedolle ja Reyesille keskikentän puolustava rooli on varsin tuttua hommaa. Kaksi ensin mainittua pystyvät hoitamaan myös laitapakin tonttia, jos tarve vaatii.

Keskikenttä
Andrés Guardado (32 v, c) - Betis
Marco Fabián  (29 v) - Philadelphia Union
Jonathan dos Santos (29 v) - LA Galaxy
Luis Montes (33 v) -  León
Orbelín Pineda (23 v) - Cruz Azul
Érick Gutiérrez (23 v) - PSV
Roberto Alvarado (20 v) - Cruz Azul
Carlos Rodríguez    (22 v) - Monterrey
Uriel Antuna (21 v) - LA Galaxy / Manchester City
José Iván Rodríguez  (22 v) - León

Poissaolot näkyvät selkeimmin täällä ja varsin vahvasti tulevaisuuden maajoukkueen hengessä mennään. Pinedan ja Gutierrezin otteita on kiintoisa seurata, koska kummankaan kausi ei ollut täysin optimaalinen. Gutyn peliaika Hollannissa oli ainakin itselleni odotettua vähäisempää eikä tuo Pinedakaan välttämättä ihan 10-12 miljoonan taalan hintalappunsa mukaisia otteita La Máquinassa esittänyt. Joku saattaa ihmetellä Luis Montesin paluuta maajoukkuekuvioihin, mutta sanoisin, että on täysin ansaittua. Chapo oli kuitenkin yksi Liga Mx:n parhaita hyökkääviä keskikenttäpelaajia ja pelasi hänkin huippukauden. Pari viimeistä eli Antuna ja Rodríguez ovat todellisia yllätysvetoja ja en hämmästyisi, jos pullahtaisivat ulos lopullisesta ryhmästä. Antuna on toki kuulunut uuden seuransa vakiokalustoon ja maajoukkuekutsu lienee jonkin sortin tunnustus tälle. Samalla periaatteella kutsun olisi kyllä ansainnut kuitenkin myös Omar Govea (23 v). Kyseinen jannu nousi kuitenkin hieman vaikean kauden jälkeen maaliskuussa Royal Antwerpin vakioavaukseen ja olihan hän myös jo viime vuonna ehdolla MM-kisoihin. Eli tällainen potentiaalinen tulevaisuuden maajoukkuepelaaja, jota El Tri näissä kisoissa käyttää.

Hyökkäjät
Raúl Jiménez - (28 v) - Wolves
Rodolfo Pizarro (25 v) - Monterrey
Alexis Vega (21 v) - Chivas

Aika ohut hyökkääjäkalusto; loistokauden pelannut  Raúl toki selkeä ykköskärki, mutta eihän Pizarro nyt mikään varsinainen hyökkääjä ole. Osaa toki maalinteon, mutta puhutaan enemmän kymppipaikan pelaajasta ja joskus laiturista. Vega on puolestaan mielenkiintoinen tapaus, Veti huippuvuoden Tolucassa, mutta debyyttikausi Chivasissa ei mennyt ihan suuren siirtosumman (8-10 miljoonaa dollaria) edellyttämällä tavalla. Asiaan tosin vaikutti sekin, että joutui pelaamaan usein laidalla, mikä ei ole ihan se omin paikka. On joka tapauksessa Maciaksen tapaan Meksikon suurimpia hyökkääjälupauksia.

edit. lopullinen joukkue nimetty ja ei tossa mitään suuria pommeja ollut. González päihitti odotetusti Gudiño ja myös yllätysnimet Uriel Antuna sekä Ivan Rodríguez jäivät sivuun. Matco Fabianin putoamiseen saattoi vaikuttaa myös se, että jonkun sortin loukkantumishuolia on ollut myös MLS-uran alkutaipaleella.
« Viimeksi muokattu: 09.06.2019 klo 09:52:35 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #565 : 09.06.2019 klo 09:57:24

Miguel Layúnin poissaololle maajoukkueesta paljastui sitten huomattavasti vakavampi syy, sillä pelaaja tiedotti, että häneltä poistettiin pari viikkoa sitten syöpäkasvain. Onnea oli matkassa sikäli, että kasvain todettiin ilmeisesti hyvin varhaisessa vaiheessa ja Layunin mukaan hän on 100-prosenttisesti parantunut ja valmistautuu sarjakauden alkuun kuukauden päästä.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #566 : 27.06.2019 klo 07:28:10

Yllä tuli löpistyä Meksikon sentteritilanteesta ja siitä, ettei se niin hirveän hyvä ole. Aiemmassa viestissä oli siis ne jannut, joilla uskoisi olevan mahdollisuuksia isompaan rooliin maajoukkueessa jo ensi vuoden puolella. Seuraavaksi sitten nuorempia haastajia, joista toivotaan apuja maajoukkeelle tämän ja seuraavan MM-syklin aikana. Parhaimmassa futaajan iässään monet alla olevista ovat vasta kotikisojen aikana, mutta voi näistä joku El Trin portteja kolkutella lähivuosien aikana. Ensin pitäisi tietysti saada kunnolla peliaikaa ja kuten tuli todettua, niin Liga MX:ssä se on nuorille kotimaisille hyökkääjille melko haastavaa. Toki regla 20/11:sta paluu auttaa kuten nähdään esim Alexis Vegan tapauksessa.

Tässäpä näitä, neljän vuoden päästä voi sitten katsoa osuiko yksikään sinne päinkään.  

Joao Maleck (19, Sevilla)
Santoksen kasvatti, joka lainattiin viime vuonna Portoon ja siirtyy vuoden vaihtuessa Sevillaan. Esitykset Porton U19 jengin peleissä UEFA:n Youth Leaguessa olivat varsin lupaavia ja Maleck on ehkä tämän kaartiin mielenkiintoisin tapaus. Omaa myös Kamerunin passin, joten maajoukkuevaihtoehtoja on, mutta hyökkääjä on korostanut haluavansa edustaa nimenomaan Meksikoa. Jokunen maaottelu onkin jo plakkarissa sekä U17 että U20-ryhmissä ja varmaan seuraavana realistisena tavoitteena paikka olympiakarsintoihin lähtevässä ryhmässä.
Maleckin osalta maajoukkue- ja miksei myös futaajanhaaveet voi sitten unohtaa todennäköisesti melko pitkäksi aikaa. Kevätkausi oli hyökkääjälle monella tapaa vaikea Espanjassa ja nyt pelaaja on saattanut itsensä oikein kunnolla vaikeuksiin. On näet ollut Meksikon lomallaan aiheuttamassa kolarin, jossa kuoli kaksi henkilöä...kyseessä vasta naimisiin menyt pariskunta, 23-vuotiaita molemmat. Alkoholia ollut ilmeiesti veressä ja Maleck passitettu kuudeksi kuukaudeksi vankilaan odottamaan oikeusprosessin etenemistä. Syynä kuulemma se, että viranomaiset oelkäävän hänen yrittävän maasta livistämistä.

Mitä näihin livistäjiin tulee, niin joku saattaa muistaa Jesús "Cabrito" Arellanon, joka pelasi Meksikon maajoukkueessa viime vuosikymmenen puolella lukuisia otteluita. Rayadosin ex-tähti pakoili tässä reilun vuoden päivät Meksikon poliisia, mutta jäi sitten lopulta kiinni. Miestä epäillään sukulaistyttönsä hyväksikäytöstä.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #567 : 07.08.2019 klo 07:30:53

Näyttää olevan Meksikon maajoukkuepelaajilla kova muuttoliike pois Euroopasta, sillä kuten tuli toisessa ketjussa todettua, niin Memo Ochoakin palaa kotimaahansa. Aiemmin tänä vuonna saman liikkeen tekivät jo Carlos Salcedo ja Miguel Layún, kun taas Héctor Moreno siirtyi Qatarin liigaan. Tavallaan samaan kastiin voi lukea myös Antonio Briseñon, joka palasi parin hyvän Portugalin vuoden jälkeen Meksikoon, kun oma joukkue putosi pääsarjasta.

Eli puolustuksen vanhasta runkokaartista on Euroopassa enää Nestor Araujo (Celta) sekä Diego Reyes (Fenerbache) ja näistä jälkimmäinenkin joutunee etsimään itselleen uutta seuraa. Nuoremman polven pelaajista Edson Àlvarez toki siirtyi Ajaxiin, mutta aika lailla vastavirtaan tässä on menty verrattuna siihen mitä Meksikon viimeisimmät maajoukkuekoutsit Osorio ja Martino ovat toivoneet. Toki Memon, Morenon ja Layúnin ratkaisut ovat ymmärrettäviä, sillä kaikki ovat yli kolmekymppisiä pelaajia ja kun tarjolla oli monivuotinen diili hyvällä palkalla, niin miksipä siihen ei tarttuisi.

Nuoremmista pelaajista Chucky Lozanoa on puolestaan viety kovasti Napolin suuntaan ja olisihan mies kieltämättä mielenkiintoista nähdä Serie A:ssa. Mahdolliselle siirrolle on ilmennyt tosin perheeseen liittyviä esteitä, sillä laiturin vaimo ei ole kuulemma kovin innostunut Napoliin muuttamisesta. Liga Mx:n maajoukkepelaajista jonkun verran siirtohuhuja on pyörinyt ainakin Rodolfo Pizarron ympärillä ja ainakin Ranskan liigan suunnasta on ollut kiinnostusta. Monterrey olisi valmis myös 50 prosentin alennukseen eurooppalaisille seuroille eli Pizarro irtoaisi hieman vajaan kymmenen miljoona  euron summalla. Sanoisin, että aika kova hinta enkä oikein jaksa uskoa, että kauppoja tässäkään ikkunassa tulee.
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #568 : 09.08.2019 klo 07:24:38

Niin ne vuodet vierivät, sillä Sebasrian "Loco" Abreun poika Diegokin on päässyt jo maistelemaan maajoukkuepelejä. Debyytti tuli tosin Meksikon U16-maajoukkueessa, joka pelaa tällä hetkellä samaisessa Nordic-turnauksessa kuin Suomen maajoukkuekin. Ystävyysmatseihin verrattavissa oleva kutsuturnaus kyseessä, joten ei ymmärtääkseni estä vaihtamasta aikanaan Uruguayn paitaan, jos eväät muuten vaan sinne asti riittävät. Oma seura on muuten uruguaylainen Defensor ja saas nähdä vieläkö ehtisi pelaamaan isäpapan kanssa joskus samassa jengissä :)
« Viimeksi muokattu: 09.08.2019 klo 07:55:29 kirjoittanut Chamagol »
Chamagol

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Tigres, Meksiko; symppaan: Cruz Azul, TiPS


Vastaus #569 : 07.09.2019 klo 10:35:46

Meksiko otti yllättävänkin selvän 3-0-voiton USA:sta tämän aamun matsissa, joskin ymmärtääkseni isännät olivat liikkeellä hieman kokeiluhengellä. Meksikon tilanne on taas toinen, sillä vanhoista runkopelaajista mukana ovat pitkästä aikaa mm. Chicharito, Héctor Herrera, Hirving Lozano, Jesús Corona  sekä Marco Fabián. Osaa heistä toki säästeltiin tulevaan Argentiina-peliin.

Mitä tähän matsiin tulee, niin täysin ansaittu El Trin voitto oli, sillä USA ei epäonnistunutta pillkua sekä yhtä pystypalloa lukuunottamatta juuri vaarapaikoilla juhlinut. Meksikolla niitä taas oli kohtuullinen nippu, mutta voisko sanoa, että joukkue tuhlasi ne parhaimmat, kun taas lopun pari maalia tuli USA:n puolustuksen avustuksella. Chicharito avasi maalinteon parinkymmenen minuutin kohdalla, mutta varsinainen kunnia osumasta menee Coronalle, joka irtautuu laidallaan parista pakista pienellä kikalla ja pisti sitten hallitun keskityksen avopaikkaan. Tecatitollahan oli alkuvuodesta sukset pahasti ristissä valmentaja Martinon kanssa, mutta on hienoa nähdä, että nämä asiat on lakaistu syrjään. Porton mies on kuitenkin tärkeä osa maajoukketta ja esiintyi varsin pirteästi tässä matsissa, joskin sihti oli parissa maalipaikassa pikkuisen kierossa. Meksikon toinen maali tuli sitten USA:n puolustuksen söhellyksen seurauksena, sillä veskari pisti pikkaisen huolimattoman syötön pakille, joka menetti sitten pallon boksin rajalla. Minuutin kentällä ollut Erick Gutierrez pääsi sitten pistämään lahjapallon verkkoon. Myös Meksikon kolmannessa maalissa USA:n puolustamisessa oli toivomisen varaa; vaihdosta sisään tullut Chucky Lozano antoi kyllä hyvän passin Uriel Antunalle, mutta aika vapaahan tuo kaista oli ja laituri hyödynsi sen sitten maalin muodossa. Toi oli muuten Antunalle jo viides maajoukkuemaali tämän "kesän" aikana, joten aika hyvää tahtia on mies pitänyt. Itselläni on ollut aika pitkään epäilykseni hänen suhteensa, että tuleeko tosta mitään, mutta ilmeisesti siirtyminen Manchester Citystä/Hollannista MLS:ään on ollut ihan fiksu liike. Hyökkääjä sopii muuten ikänsä puolesta myös niukasti olympiaryhmään, joten on kiintoisaa nähdä käytetäänkö häntä vielä tuolla puolella.

Meksiko: Jonathan Orozco; Jorge Sánchez, Diego Reyes, Héctor Moreno, Jesús Gallardo (87. Fernando Navarro); Carlos Rodríguez (89. Orbelin Pineda), Héctor Herrera, Andrés Guardado (77. Erick Gutierrez); Jesús Corona (70. Hirving Lozano), Javier Hernández (87. Alexis Vega), Roberto Alvarado (76. Uriel Antuna)
https://www.youtube.com/watch?v=lBNLd31pb3U

Meksikon ryhmästä tuli yllä jo löpistyä, mutta aika optimiporukkalla Tata on liikkeellä sekä konkareiden että nousevan sukupolven osalta. Edellisistä kaipaa lähinnä Gioa, Aquinoa sekä Velaa. Kaksi edellistä ovat sivussa loukkantumisten takia kun taas velan maajoukkeura on pelaajan omasta tahdosta tällä hetkellä vähän kiikun-kaakun. MLS:ssä maaleja syntyy hurjaan tahtiin, mutta maajoukkeesta hyökkääjä pysyy sivussa ymmärtääkseni omasta tahdostaan. Nuoremmasta polvesta olisin kaivannut mukaan Meksikon liigan maalipörssiä johtavaa José  Juas Maciasta sekä Betiksen Diego Lainezia, mutta ilmeisesti molemmat on haluttu olympiajoukkueen käyttöön. Omasta puolestani näkisin myös mielelläni, että Chivas-toppari Antonio Briseñon sekä Zulte-Waregimin Omar Govea saisivat näyttöpaikan tatan maajoukkueessa. 



 
Sivuja: 1 ... 22 [23]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines