.. asiatekstiä, eli huomaa kyllä kirjoittajan tietävän mistä puhuu. Tässä tulee nyt taas hieman lisää jaarittelua eli kannattaa suosiolla hypätä yli jos tuntuu siltä ettei ole kohderyhmää, mutta kyllähän kannattajan rooli on traaginen, sillä tekee hän mitä tahansa se on aina väärin. Asian laidanhan huomaa osuvaan tapaan reaaliesimerkillä mm. täällä suomalaisen jalkapalloilun tekijät yhteen kokoavalla futisfoorumilla, ja ennen kaikkea kulttuuripuolen painoarvoltaan merkittävästä kuvaotsikosta "Suomalaista futiskulttuuria", jossa epäolennaisuuksiin keskittyvät valitukset ja ininät täyttävät viikko toisensa jälkeen suurimman osan tilasta. Aikaa ja ihan oikeaa työtä vaatineet ideat ja toteutukset jäävät jatkuvasti paskanjauhannan jalkoihin. Kun nyt vielä ajatellaan, että tämän palstan lukijaprofiili kuitenkin stadionien kannattajakulttuurin osalta on poikkeuksellisen hyvä, monet tekijät lukevat palstaa ja jopa kirjoittavat tänne, voisi lähtökohtaisesti ajatella, että viimeinen asia mitä täällä nähtäisiin olisi kuseminen omaan nurkkaan. Tai että moista näkisi ainakin huomattavasti vähemmän kuin muualla. Tavallista kansaa katsomolarppauksenne ei nimittäin keskiarvoisesti kiinnosta paskan vertaa, muulloin kuin nimenomaan silloin, kun on jotain valitettavaa. Ja sitähän riittää: "huutosakin" sanat ovat rivoja, niiden kohteet ovat väärät, ne kaikuvat liian kovaa tai liian hiljaa, väärässä paikassa, askartelukerhot kuuluvat päiväkoteihin, tappelut grillille tai jäähalliin ja niin edelleen, mutta mitäpä muuta kuin moista lipustaan maksaneen katsojan epäkunnioitusta voisi odottaa lapsellisilta elämäänsä merkitystä haeskelevilta tyhjäntoimittajilta, jotka kaiken lisäksi jatkuvalla syötöllä vaarantavat tavallisen katsojan fyysisen turvallisuuden sekä mukana olevien lasten terveen henkisen kehityksen. Eli ei ihme, että stadioneilla kautta maailman ei ole enemmän väkeä (pl. Englanti ja Saksa, jossa katsomot ovat aina täynnä).
Toki tarpeen tullen, nämä piripäät ja huligaanilarpparit kelpaavat edustamaan myös laajaa tavallisten pelistä nautiskelijoiden suurta enemmistöä: koti- ja vierasotteluissa läsnä oleva seuran värien edustuston on kuin onkin syytä saattaa vastustajan edustajat häpeään, koska onhan itsestään selvää, että "meitä kaikkia" yhdistävien seuran värien ja kotikaupungin mainetta on syytä vaalia. Kuinka monta kertaa aurinkokatsomossa täten onkaan kuultu seuraavan kaltainen lause: "katso nyt noita, miksei meillä ole tollasia faneja ?" Samat henkilöt sopivat hyvin värikuvissa myös seuran monenlaisiin markkinointitarkoituksiin, erilaisten etumahdollisuuksien organisointikoneistoksi sekä erityisesti kansainvälisenä ilmiönä nimim. Nice10:n mainitsemaan tapaan tarpeen mukaan suojakilveksi tavallisen kansan sujuvalle ottelutapahtumalle, kun tiedossa on, että vastustajan joukoissa liikkuu epäkristillistä ainesta, eivätkä seurojen - tai kaupunkilaisten - väliset suhteet ole historiallisessa perspektiivissä kovinkaan mairittelevat. Saman gangsteriryhmän kautta on syytä vaatia myös välitöntä ja kovaakin toimintaa kaikkien edun nimissä, kun seura on kokemassa selvää vääryyttä ulkopuoliselta tai sisäiseltä taholta.
.. mutta teki kannattaja mitä tahansa, pysyvää arvostusta on turha odottaa, sillä seurajohto näkee heidät liian vaikutusvaltaisina (mm. suhteessa pelaajiin, joihin tavataan kiintyä tai joita vihataan), siis potentiaalisena uhkana, media ja sen myötä yleinen mielipide rikollisina ja/tai elämäntapaluusereina, stadionin muihin osioihin sijoittuva katsoja aina kulloisenkin tilanteen mukaan hänelle parhaiten sopivasti taas negatiivisessa tai hieman vähemmän negatiivisessa valossa. Täsmälleen saman ympärillään päivästä toiseen kokevilta vastustajan järjestäytyneiltä kannattajiltakaan on varsin turha odottaa suoraa ja rehellistä kiitoksen sanaa, koska antipatiat ovat tiellä ja siksi kaikki mitä "ne" tekevät täytyy kuitenkin olla hieman enemmän perseestä kuin onkaan, paitsi silloin kun koko organisoidun kannatuksen maailma on uhattuna, jolloin kaikki ovat ystäviä (kertoo tosin nimenomaan ulkopuolisille varsin suljetun alakulttuurin erittäin vahvasta sisäisestä koheesiosta, oman maailmankuvan ylivertaisuus -ajatuksesta ja me vastaan muut -asenteesta.)
Kyllähän totuus on silti kaiken jälkeenkin se, että median välittämistä jutuista n. 90 prosenttia on paskaa, mutta sehän ei ole pelkästään median vika. Stadionin kaarteille on ominaista vahva elitistisyys ja suljetun yhteisön
omertà -piirteet, ulkopuolisia vierastetaan ja laajalti halveksitaan, journalisteja taas pidetään synkän yhteisen historian takia suoranaisina vihollisina, mistä seuraa se, että ulos ei vakooja -leiman uhalla puhuta - "
chi c’era sa", kuka oli paikalla tietää, kuka ei ollut ei tiedä (eikä tulekaan tietämään) - ja jos joskus puhutaan, se tehdään tarkoitushakuisesti ja omilla säännöillä.
