Noista Roipan sanoista innostuneena päätän virittää keskustelua (asiallista) raahelaisesta juniorivalmennuksesta sekä juniorijalkapallosta:
Nämä ovat sitten minun mielipiteitä, eivätkä ole sidoksissa kehenkään henkilöön tahi seuraan.
Joukkueet:
Tytöt?
PD13 FC Raahe, joukkueessa vain kourallinen 98 syntyneitä, luultavasti y-ikäisenä muutama 97 ja loput ali-ikäisiä 99-syntyneitä.
PD12 FC Raahe yksi joukkue ja PaTe yksi joukkue. Tässä ikäluokassa näyttäisi vielä harrastajia olevan.
PE11 FC Raahe. Jonkun verran 00- syntyneitä. Nähtävästi ottavat 01- syntyneitä mukaan sekä y-ikäsiä 99-syntyneitä.
Nappulaliiga??? Joukkueet arviolta 6-8? Osa pelaa nähtävästi piirisarjaa.
Yhteenvetona voisi mainita, että joukkueita (harrastajia) aivan liian vähän. Miksi? Onko kukaan koskaan pohtinut mistä tämä johtuu? Jos ei, niin seuraavana vähän olettamuksia (on mukana parannusehdotuksiakin):
1. Muut harrastukset: Futista pidetään hyvänä oheisharjoitteluna, joka pelaajan arvoasteikossa tulee kaukana toisen lajin perässä. Syksyllä jopa toisen lajin treenit menevät futispelien edelle. Mitä tästä seuraa joukkueen tasolla? Treeneissä kävijämäärät tipahtavat -> tunnelma lässähtää -> niitä joita futis on joskus kiinnostanut ei enää kiinnostakkaan -> lopettavat.
2. Vanhemmat: Vanhemmille ei ole missään vaiheessa pystytty "markkinoimaan" futista. Kyse on lähinnä tiedottamisesta (tai sen puutteesta). Vanhemmille ja lapsille tulee olla tarjolla sekä harraste- että kilpatoimintaa. Näin ei ole oikein koskaan ollut vaan joukkueissa on pidetty sekaisin sekä motivoituneita, tavoitteellisia pelaajia sekä lähinnä harrastuksena pelaavia. Tästä seuraa auttamattomasti näiden harrastajien Drop-out. Varsinkin jos valmentaja suhtautuu valmentamiseen intohimoisesti. Jälleen ajaudutaan tilanteeseen, jossa treeneissä alkaa käymään entistä vähemmä porullaa -> tunnelma lässähtää -> myös ne, jotka ovat olleet jonkun verran motivoituneita menetävät "kipinän" -> joukkue lakkaa olemasta. Jäljelle jää vain kaikkein motivoituneimmat, jotka etsivät peliaikaa jostain toisista joukkueista.
3. Valmentajat (tähän olen syyllistynyt itsekin): Suurin synti on valmentaa oman lapsen joukkuetta. Mutta jonkunhan se homma on tehtävä, jos mielii toimintaa pyörittää. Kuten jo yllä mainitsin intohimoinen vaativa valmentaja tiputtaa yleensä pois heikoimmin motivoituneet harrastelijapotkijat ja liian vähän vaativa valmentaja karkottaa motivoituneet pelaajat muille maille vierahille. Lisäksi kun alkaa näyttämään siltä, että joukkuetta ei enää seuraavaksi vuodeksi saada kasaan niin joukkueesta häipyy pelaajan ohella valmentajakin -> suuri drop-out pelaajien määrä.
4. Seurojen periaatteet: Jos seura on profiloitunut kilpaseuraksi, sen pitää markkinoida itseään kilpaseurana. Tällöin ei toimintaan oteta mukaan pelkkiä puuhastelijoita (pelaajia eikä valmentajia) vaan ne pitäisi ohjata johonkin sellaiseen seuraan, jossa periaatteena on hauskanpito ja harrastelu. Linjan tulisi mennä koko junioriakselin. Tällöin ainut vaihtoehto näin vähäisillä pelaajamäärillä on tehdä joukkue minimissään kahdesta, mieluummin kolmesta ikäluokasta. Harrastelijoilla pitäisi pyöriä oma junnupuulaaki, missä saavat tasoisiaan pelejä ja mukavaa yhdessäoloa. Systeemissä pitäisi olla tarkka kontrolli, jolloin joku futiksesta myöhemmin innostuva voisikin pompata "edustusjoukkueeseen" ja päin vastoin kipinänsä menettänyt pidettäisiin lajissa mukaan harrastepuolella. Tarvitaan siis lisää seurojen välistä yhteistyötä ja toimintatapojen selkiyttämistä. Tarvitaan ihmisiä, jotka miettivät koko raahelaisen futiksen uusiksi. Tietoa on jonkun verran, taitoakin löytyy, mutta onko tahtoa?
5. Tieto-taidon "karkaaminen": Viimeaikojen trendi on ollut, että nuoria aletaan kuskaamaan toiselle paikkakunnalle treeneihin ja peleihin. Yllätys yllätys, tähän hommaan lähtevät juurikin isä-poika-valmentajat. Taustalla lienee kaikki yllämainitut drop-out jutut sekä yleensä kauaskatsova vanhempi / valmentaja, joka pystyy ennustamaan tulevaa. Yhteistyön lonkerot tulee ulottaa myös kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kaikkien valmentajien tulee käsittää, että junioreiden kanssa toimiminen on kehittävää toimintaa, ei tulosurheilua. Näin ajattelemalla voidaan lähteä kehittämään yhteistyötä. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä voisin mainita Pattijoen Tempauksen ja OsPa-98 joukkueen yhteistyö. Meillä on pari poikaa, jotka treenaavat pääsääntöisesti PaTen edustusjoukkueen mukana, käyvät kerran viikossa Oulunsalossa treeneissä ja pelaavat pääsääntöisesti OsPan 98-joukkueesa, mutta myös PaTen edustusjoukkueessa. Näille motivoituneille pelaajille on rakennettu "pelaajapolku", joka mahdollistaa kehittymisen muiden samanikäisten pelaajien tahdissa. Niin siis tässäkin kävi niin, että vielä viime vuonna PaTella oli 97/96-joukkue. Alkukaudesta kävi treeneissä ja peleissä jonkun verran porukkaa, mutta loppukaudesta pelattiin jo vajaalla. Talvella pelaajat eivät sitten enää ilmoittautuneetkaan joukkueeseen, joten pistettiin nappulat sen joukkueen osalta naulaan. Tuulimyllyjä vastaan kun ei kannata lähteä taistelemaan (vai mitä Roippa).
Kai tuossa nyt jotain asiaakin tuli kaiken skeidan seassa
