Hrrhrr...
Oi niitä aikoja. Keijo Kousa ja Kuusysin mestaruuspokaali 1989.
Kyykkä ei palaa koskaan?Maa on musta, vesisade piiskaa ja kaipuun kaljakori kilisee. Suomalainen syksy vetää joskus mielen matalaksi. Tekee mieli ulista kuuta ja kohottaa malja reippaan juomalaulun säestyksellä. Mitenkäs se FC Lahden Kannattajien värssy alun perin menikään...
”Kyykkä ei palaa koskaan,/
Reipas ei palaa koskaan,/
MyPa ei voita mestaruutta koskaan.”
Musiikkiesityksenä, oikeassa promillemäärässä ja sopivan kokoisen kuoron voimalla veisattuna FCLK:n kappale edustaa kotimaisen kannatuslauluperinteen huippua. Sillä saralla lahtelaiset ovat kiistatta Suomen ykkösiä. Uudempien kannatuslaulujen Top Tenissä on 6–8 FCLK:n rallia. Mikä lie Lennon–McCartney biisejä onkaan leiponut?
Laululyriikkaa ei yleensä pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta tällä kertaa on pakko hieman viilata pilkkuja. FCLK:n kappaleen totuusarvo on nimittäin vuosien varrella rapautunut. Erityisesti poiminnan viimeinen säe: ”MyPa ei voita mestaruutta koskaan.” Kuten jalkapalloa seuraavat tietävät, tuo ei enää pidä kutiaan. MyPa voitti kauan ja jo hieman epätoivoisesti metsästämänsä liigamestaruuden 2005. Se meni ansion ja olosuhteiden mukaan. Niillä rahoilla ja sillä joukkueella piti jossain kohden napsahtaa. Onnittelut Myllykoskelle.
Entäpä sitten ensimmäinen säe, ”Kyykkä ei palaa koskaan”. Vielä vuosi sitten useimmat olisivat olleet valmiit merkitsemään tämän kohdan varmaksi, jos se olisi jollekin vetolistalle päätynyt. Kuusysi ja Reipas tyytyivät kasvattamaan pelaajia FC Lahdelle ja muille liigaseuroille. Omia intohimoja ei ollut.
Tänä syksynä kaikki muuttui. Pettymys FC Lahden urheilumenestykseen eteni kulona kuivassa maassa ja kuumensi myös Viljasten klaanin pesäkkeen. Kuusysin kaadereissa muhinut revanssihenki sai tuhannen taalan paikan City Starsin noustua. Kakkonen oli liian iso rintamalohko Keijo Lähdesmäen yhden miehen sodalle. Apuun ratsasti Kyykkä sponsoreineen. Avulle asetettiin vain muutama ehto... Ja valta siirtyi Kuusysin toimistolle.
Jos pitää veikata, niin veikkaan, että kahden vuoden päästä City Stars muuttuu Kuusysiksi ja vaihtaa valkoiseen paitaan. Ei siinä sen kummempaa juonta ole, se on ihan luonnollinen juttu. Se voi olla jopa hyvä juttu: se muuttaa läpinäkyväksi sen, mikä tosiasiallisesti on jo tapahtunut.
Se, mitä Reipas sen jälkeen tekee, on kuviossa se suurin jännityksen aihe. Lähtevätkö vanhat Viirupaidat vastaiskuun? Muutama kohtuuvarakas ammattipelaaja myös sen leirin nuotiolle löytyy. Ihan takuulla Reipas ei luovuta.
Hyvä vai huono asia? Tärkeintä on liike. Se, mikä kerran FC Lahdeksi betonoitiin, ei ole sen enempää ikuinen kuin KOP, Highbury Arsenalin kotikenttänä tai Kolmas Valtakunta. Vuoden kuluttua kasvattajat voivat irtisanoa ja uudistaa sopimuksensa FC Lahden kanssa ja jotain sensuuntaista ilmeisesti myös tapahtuu.
Vaikka Kuusysi ja Reipas palaisivatkin ja muuttaisivat koko FC Lahden Kannattajien värssyn virhearvioksi, itse FC Lahti on yhä hengissä ja potkii. Uuden puheenjohtajan Urpo Karjalaisen kannanotot tiistain ESS:ssä kuulostivat selväjärkisiltä ja innostavilta. Karjalainen katsoi tosiasioita silmiin ja naulasi oikeankokoiset tavoitteet stadionin oveen: rahaa, menestystä ja katsojia. Ja Kisapuisto.
Nyt sitten odotetaan, minkä biisin entinen tiskijukka Dj. Upi levylautaselle asettaa. Katri-Helenan Syysunelma ei nyt juuri sytytä, Clashin White Riot paremminkin. Entä miten olisi Queenin urheiluklassikko We Are The Champions?
Kalle Veirto
ESS 25.11.2006
