Jalkapalloaiheiset kirjat

[Edmundo]

Tarkkuuden vuoksi -  nimi on Tudjman.

Tuđman

[LechW]

"muu maailma" -versio olisi kiva nähdä. Etelä-Amerikan lisäksi ainakin Meksikosta (America vs Chivas) ja Egyptistä (Ahly Vs Zamalek) irtoaisi helposti juttu, todennäköisesti myös muutamasta muusta Lähi-idän maasta. Vink vink Rissaselle kun tätä kuitenkin luet.

Syöttö tuli jalkaan, mutta haltuunoton sijaan jatkan yhdellä kosketuksella eteenpäin. Hieno idea, mutta omat kyvyt eivät riitä viimeistelyyn, kun kulttuurintuntemus ja kielitaito loppuu Bosporinsalmeen. Myös Latinalainen Amerikka on itselle kulttuuriympäristönä niin vieras, että tuollaisen kirjan kirjoittaminen jää jollekulle toiselle. Pallo on vapaasti ilmassa.

Muuten, joistakin yllä mainituista (mm. Al Ahly - Zamalek, Tel Avivin derby ja Buenos Airesin Superclásico) löytyy ottelukuvaukset kevyellä taustoituksella Andy Mittenin kirjasta Mad for it. From Blackpool to Barcelona. Football's greatest rivalries.

[Heppatiitti]

Syöttö tuli jalkaan, mutta haltuunoton sijaan jatkan yhdellä kosketuksella eteenpäin. Hieno idea, mutta omat kyvyt eivät riitä viimeistelyyn, kun kulttuurintuntemus ja kielitaito loppuu Bosporinsalmeen. Myös Latinalainen Amerikka on itselle kulttuuriympäristönä niin vieras, että tuollaisen kirjan kirjoittaminen jää jollekulle toiselle. Pallo on vapaasti ilmassa.

Seinäsyöttö takaisin. Miten olisi saman tien jatko-osa Euroopasta? Arsenal vs Tottenham, AC Milan vs Inter Milan, Dortmund vs Schalke, Benfica vs Sporting, Marseille vs Lyon, Sevilla vs Real Betis jne... Mä pyydän, vaadin, anelen.

[LechW]

Seinäsyöttö takaisin. Miten olisi saman tien jatko-osa Euroopasta? Arsenal vs Tottenham, AC Milan vs Inter Milan, Dortmund vs Schalke, Benfica vs Sporting, Marseille vs Lyon, Sevilla vs Real Betis jne... Mä pyydän, vaadin, anelen.

Harkinnassa

[Ringo Star]

Syöttö tuli jalkaan, mutta haltuunoton sijaan jatkan yhdellä kosketuksella eteenpäin. Hieno idea, mutta omat kyvyt eivät riitä viimeistelyyn, kun kulttuurintuntemus ja kielitaito loppuu Bosporinsalmeen. Myös Latinalainen Amerikka on itselle kulttuuriympäristönä niin vieras, että tuollaisen kirjan kirjoittaminen jää jollekulle toiselle. Pallo on vapaasti ilmassa.

Muuten, joistakin yllä mainituista (mm. Al Ahly - Zamalek, Tel Avivin derby ja Buenos Airesin Superclásico) löytyy ottelukuvaukset kevyellä taustoituksella Andy Mittenin kirjasta Mad for it. From Blackpool to Barcelona. Football's greatest rivalries.

En ole vielä lukenut kirjaa, mutta ihan uteliaisuudesta: Olivatko pohjoismaiset derbyt missään vaiheessa harkinnassa? Lähinnä Tukholman, Kööpenhaminan tai Skånen derbyjä tarkoitan.

[LechW]

Olivatko pohjoismaiset derbyt missään vaiheessa harkinnassa? Lähinnä Tukholman, Kööpenhaminan tai Skånen derbyjä tarkoitan.

Tukholma ja Kööpenhamina olivat, Skånederby ei. Kun kirja rajautui futiskirjalle otolliseen yhteentoista seurapariin, kolme viimeistä ulkopuolelle jäänyttä kaupunkia olivat Lissabon, Tukholma ja Helsinki.

[Alty]

MIKA RISSANEN: KADUT, KENTÄT JA KATSOMOT – JALKAPALLODERBYJEN KIIHKO JA LUMO. Ilmestymisvuosi 2022 ja sivuja 246.

Kirjan tapahtumat: Rissanen on valinnut yksitoista derbyä yhdestätoista Euroopan maasta. Tämä tekee 23 joukkuetta, kun Turkista käsitellään Istanbulin kolme suurta Fenerbache, Galatasaray ja Besiktas. Rissanen keskittyy urheilun ja yhteiskunnan leikkauspisteeseen. Mikä saa kannattajan kiintymään omaan joukkueeseensa ja jopa vihaamaan vastustajia?

Turkista käsitellään poikkeuksellisesti Istanbulin kolme jättiläistä. Satavuotta sitten Galatasaray oli eliitin suosikki, Fenerbache porvariston ja Besiktas työväestön joukkue. Toisen maailmansodan jälkeen seurojen yhteiskunnalliset erot hälvenivät ja istanbulilaisseuroista tuli koko kansan omaisuutta. Seurojen stadionit sijaitsevat edelleen niiden synnyin kulmilla. Turkin mestaruudesta on pelattu 92 kertaa ja vain 16 kertaa sarjavoitto on livahtanut Istanbulin ulkopuolelle. 1980-luku oli erityisesti huligaanien jengisodan aikakautta. Taistelut levisivät katsomoista kadulle, eikä kuolonuhreilta vältytty. Vuonna 1996 kolmen ultrajärjestön johtajat solmivat katsomorauhan. Tappeluita esiintyy yhä, mutta tilanne on siistiytynyt. Vuosina 2011-16 oli vierasfaneilta kielletty pääsy derbyotteluihin, mutta se siirsi väkivaltaisuudet vain kauemmas stadioneilta. Toimittaja Volkan Agir kuvaa kotikaupunkinsa kannattajakulttuuria: ”Jos et ole ykkösmenestyjä työssäsi, perhe-elämässä tai sosiaalisessa elämässä, jalkapalloseuran kautta voit silti tuntea itsesi voittajaksi. Fanit eivät ole jalkapallohulluja – he ovat menestyshulluja, haluavat tuntea voittavansa ja kuuluvansa johonkin itseään suurempaan.”

Ymmärrän, että Besiktas on otettu mukaan kun hyvin merkittävästä instituutiosta Turkissa on kyse. Silti jännitteet Besiktasia kohtaan on paljon pienempiä kuin Fenerin ja Galan välillä. Iso osa Gala- tai Fener-faneista suhtautuu Besiktasiin suhteellisen neutraalisti.

[Jinete]

Rissanen keskittyy urheilun ja yhteiskunnan leikkauspisteeseen. Mikä saa kannattajan kiintymään omaan joukkueeseensa ja jopa vihaamaan vastustajia? Mitkä historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat synnyttäneet seurojen ja kannattajien välisen kilpailun? Mikä on yhteisö, joka muodostaa seuran identiteetin?

Kuulostaa hyvältä lähestymiskulmalta ja varmaan täytyykin kirja lisätä kesän lukulistalle. Derbyt sinänsä ovat kärsineet minin paikoin sekä kaupallisuuden tuomasta laantumisesta että kaupallisuuden tuomasta muovisuudesta, jonka seurauksena erilaisia "derbyjä" mainostetaan kaikkialla, mistä esimerkkinä vaikkapa wikipedian listaus espanjalaisista derbyistä: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Spanish_football_rivalries

[ntorvi]

Onko jotain taktiikkakirjojen klassikkoa jota voisi suositella mahdollisesti valmennuksesta kiinnostuneelle ihmiselle? Siis sellaista jossa tehtäisiin syväanalyysia erilaisiin taktiikoihin, pelaajatyyppeihin, roolittamiseen, joukkueisiin jne.

[Metsän poika]

Onko jotain taktiikkakirjojen klassikkoa jota voisi suositella mahdollisesti valmennuksesta kiinnostuneelle ihmiselle? Siis sellaista jossa tehtäisiin syväanalyysia erilaisiin taktiikoihin, pelaajatyyppeihin, roolittamiseen, joukkueisiin jne.

Perusklassikko taktiikasta on tietenkin Jonathan Wilsonin Inverting the Pyramid - The History of Football Tactics (suom. Pelien peli - Jalkapallon taktiikan historia.).
 Muita esim Michael Coxin The Mixer - Story of Premier League Tactics, from Route One to False Nines.
 Kotimaisista vaikka Knud Lundbergin Jalkapallon strategiaa tai Jalkapallo. Tai uutena voi mainita vaikka tuon Sami Kolamon Jalkapallotaktiikat.

[Vorssander]

Onko jotain taktiikkakirjojen klassikkoa jota voisi suositella mahdollisesti valmennuksesta kiinnostuneelle ihmiselle? Siis sellaista jossa tehtäisiin syväanalyysia erilaisiin taktiikoihin, pelaajatyyppeihin, roolittamiseen, joukkueisiin jne.

Tuota edellä mainittua Inverting the Pyramidia ei tosiaan voi sivuuttaa, mutta Michael Coxin kirjoista mainitsisin The Mixerin sijaan Zonal Markingin, joka siis käsittele pelkän Valioliigan sijaan koko eurooppalaista jalkapalloa. Kirja kattaa viimeiset 30 vuotta alkaen Mestarien liigan uudelleenbrändäyksestä vuonna 1992. Inverting the Pyramidin ja Zonal Markingin lukemalla saa jo aika kattavan kuvan eurooppalaisen jalkapallon taktisesta kehityksestä kuluneen reilun 120 vuoden aikana.

Itse ehdin nyt vihdoin lukemaan tuota Jonathan Wilsonin tuoreinta teosta The Names Heard Long Ago: How The Golden Age of Hungarian Football Shaped the Modern Game. Tuo on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista lukemistani jalkapallokirjoista. Aivan uskomaton taustatiedon ja -työn määrä. Mikäli jalkapallo, historia ja jalkapallohistoria kiinnostavat, suosittelen tuota ehdottomasti.

[Hasan Sas]

Edellämainittujen lisäksi Wilsonin tuotannosta löytyy myös pelkästään maalivahdin rooliin keskittyvä The Outsider: A History of the Goalkeeper, jota sitäkin voi suositella.

[Metsän poika]

Play.comista irtoaa tosiaan (käytettyjä) kirjoja vaikka pukinkonttiin tuolla hyvin edullisesti. Neljällä eurolla lähtevät muun muassa suosikkini Italian Job, Why England Lose (=Soccernomicsin 1. painos), loistava Brian Clough -kirja Provided You Don't Kiss Me ja moni moni muu. Postikulut sisältyvät hintoihin. Uusista opuksista joutuu luonnollisesti maksamaan vähän enemmän, mutta jo 2-3 vuotta vanhat brittiläiset sujahtavat sulavasti neljän eskon kategoriaan.

Mitä taas tulee Numeropeliin, niin kirjoitin siitä ja Soccernomicsista juuri pidemmän jutun blogiin (http://toinenjakso.wordpress.com/2013/12/09/numeropeli-vai-soccernomics/). Numeropeli vaatii lukijalta kriittisyyttä. Jo alkuperäinen alaotsikko "Why Everything You Know About Football Is Wrong” kertoo, että lukijalta vaaditaan hieman suhteuttamista ja suodattamista. Anderson ja Sally syyllistyvät aika ajoin turhaan liioitteluun. Oman rinnan takomista tulee sivuilla vastaan aina silloin tällöin, pahimmillaan jopa asian ja lukijan kustannuksella.

Ajoittaisesta mittasuhteiden hukkaamisestaan huolimatta Numeropeli on hyvä kirja. Sen faktat ovat kunnossa (joskin osa on tarkoituksellisesti valittuja ja esiteltyjä, mutta niin tilastopainotteisissa kirjoissa tuppaa olemaan), eikä tekstissä viljellä turhaan ammattijargonia. Opus on parempi kuin Ken Brayn Jalkapallon salat, mutta se jää urheiludatakirjallisuudessa kakkoseksi Soccernomicsille. Ja jos kyseisen genren parasta teosta etsitään, niin siitä ei ole epäilystäkään: se on edelleen alan läpimurtoteos Moneyball.

Silti ei ole mitään syytä tyytyä yhteen. Jalkapalloihmisten ja varsinkin seurojen päättäjien hyllyissä pitäisi olla tilaa kaikille kolmelle teokselle.

Aivan helvetin turhauttava kirja lukea tuo The numbers game. Suurimman osan aikaa tuossa vain jauhetaan, kuinka analytiikkaan suhtaudutaan epäillen, eikä ymmärretä kuinka paljon siitä voisi olla hyötyä.
 Sitten kun vihdoin aletaan sitä tilastoanalyysiä tekemään, sekoitetaan korrelaatio sekä kausaliteetti ja oikeastaan todistetaan, että tilastoanalyysillä mennään edelleen yhtä helposti pieleen, kuin Reep aikanaan.
 Toki tuolla ajatuksia herättäviäkin oivalluksia on ja tuon oman hännän noston lomassa myös myönnetään, ettei tämä niin eksaktia tiedettä ole. Pallonhallinnasta puhutaan paljon mutta mielenkiintoisempi on huomio, että tilanteenvaihdot ovat olleellisempi asia. Tilanteenvaihtoihin kirjan puitteissa ei kuitenkaan tilastollisessa analyysissä oikein päästä kiinni.
 Toinen kiinnostava huomio on, etenkin puolustuspeliin liittyen, että passiivisia tapahtumia (oikea sijoittuminen, joka ehkäisee tilanteen) on vaikeampi havaita, kuin aktiivisia (esim taklaus). Tosin tähänkään kirja ei onnistu kuvaamaan tilastollista tapaa päästä kiinni asiaan, vaikka implikoikin, että ongelma on nimenomaan perinteisessä, ei-tilastoanalyyttisessä, tavassa katsoa peliä.
 Kasikappaleesta eteenpäin yrityskin perustaa teksti mihinkään tilastofaktoihin jää pinnalliseksi. Parempaa tajunnanvirtaa, mielipiteitä ja olkiukkoja lukee forkalta. Yksittäisenä mielenkiintoisena informaation jyväsenä on tutkimus jonka perusteella pelissä tappiolla olevan joukkueean kannattaa tehdä vaihtoja varsin aikaisessa vaiheessa. Tuotakaan tietoa tosin ei erityisemmin analysoida (taustatekijöitä, tutkimuksen, heikkouksia, yleistettävyyttä jne), vaan otetaan sellaisenaan ja maalaillaan johtopäätöksiä, joita löydös ei välttämättä edes tue.
 
 Ajatus mitä kirja voisi olla, on hyvä, mutta kirja itsessään on huono pamfletti. Englanninkielinenkin kirja oli ihan sujuvasti luettavaa, joten siitä sentään plussaa. Toki kirja alkaa olla jo vanha nykyajassa. Saa suositella, jos joku analyyttisempi ja konkreettisempi kirja aiheesta tulee mieleen.

[Heppatiitti]

JIMMY BURNS: MARADONA – MAAILMAN PARAS JALKAPALLOLIJA? Ilmestymisvuosi 1996 ja sivuja 347. Kirjasta on tehty täydennetty painos vuonna 2010, joka on suomennettu 2016. Kirjan alkuperäinen nimi on: Maradona – The Hand of God.

Taustaa kirjoittajasta: Jimmy Burns syntyi vuonna 1953 Madridissa. Hänen äitinsä oli espanjalainen ja isä britti. Burns on työskennellyt mm. BBC:lle ja Financial Timesille sekä toiminut Latinalaisen Amerikan kirjeenvaihtajana asemapaikkanaan Buenos Aires. Burnsin laaja kirjallinen tuotanto liittyy yleensä Espanjaan tai Latinalaiseen Amerikkaan. Jalkapalloa Maradona teoksen lisäksi käsittelevät kirjat: La Roja: A Journey throught Spanish Football, When Beckham Went to Spain, Barca – A Peoples Passion sekä Cristiano & Leo. Burns on naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä.

Kirjan päähenkilöstä: Diego Maradona syntyi 1960 Buenos Airesissa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Lyhyt mutta roteva Maradona oli hyvin taitava ja tekninen pelaaja. Maradona oli nopea, loistava antamaan vapaapotkuja ja oivaltavia syöttäjä. Seurajoukkueissa hänelle kertyi Argentiinassa, Espanjassa ja Italiassa yhteensä 491 ottelua, joissa teki 259 maalia. Maajoukkueessa hän voitti nuorten maailmanmestaruuden 1979, jalkapallon maailmanmestaruuden 1986 ja hopeaa 1990. Argentiinan maajoukkueessa kaikkiaan 91 ottelua, joissa teki 34 maalia.

Aktiivipeliuran jälkeen värikäs, joskaan ei kovin menestyksekäs valmentajan ura. Maradona oli pitkään naimisissa Claudia Villafanen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. Lisäksi Maradona tunnusti olevansa ainakin kuuden muun aviottoman lapsen isä. Maradona kuoli vuonna 2020 sydäninfarktiin epäselvissä olosuhteissa.

Kirjan tapahtumat: Diego Maradona syntyi vuonna 1960 Buenos Airesin Villa Fioriton slummissa. Maradonan äiti Dona Dalma tunnetaan nimellä Tota ja isä myöskin nimeltään Diego tunnetaan nimellä Chitoro. Vanhemmat ovat muuttaneet pääkaupunkiin Esquinasta 50-luvulla. Chitoro on saanut töitä luujauhotehtaalta ja rakentanut perheelle alkeellisen talon romumetallista, löytötiilistä ja pahvista. Kaikkiaan perheeseen syntyy kahdeksan lasta. Chitoro on pelannut veljensä Cirilon kanssa jalkapalloa alasarjoissa. Kolmevuotias Diego saa jalkapallon ja siitä lukien poika ja pallo ovat erottamattomat. 1968 Cebolitaksen – joka on Argentinos Juniorsin juniorijoukkue – valmentaja Francisco Cornejo ottaa lahjakkaan ja taitavan pojan valmennukseensa ja suojelukseensa. Poika on tanakka mutta lyhyt – melkein kuin kääpiö – ja Cornejo vie Maradonan lääkäri Cacho Paladinon luokse, joka on erikoistunut nyrkkeilijöiden kehonmuokkaukseen ja hoitaa Maradonaa pistoksilla. Myöhemmin Paladino kommentoi hoitoja sanomalla: ”Minun käsittelyni jälkeen hän oli kuin potkiva villiori.”

Nuori Diego alkaa esiintyä miesten otteluiden puoliajalla kikkailemalla pallon kanssa. Vuonna 1970 yleisö innostuu tempuista niin, että alkaa huutaa - ”Antakaa hänen jäädä! Antakaa hänen jäädä!” – kun varsinaisen ottelun pitäisi jatkua. Maradona tekee selvää jälkeä juniorisarjoissa ja pelaa jopa salanimellä vanhempia poikia vastaan. 15-vuotiaana Argentinos tarjoaa perheelle kunnollisen asunnon ja Diegosta tulee koko suurperheen elättäjä. Maradona tapaa jo tuolloin tulevan vaimonsa Claudian ja ystävystyy Jorge Cyterszpilerin kanssa, josta tulee Maradonan ensimmäinen agentti ja taloudellisten asioiden hoitaja. Maradona debytoi Argentiinan pääsarjassa alle 16-vuotiaana ja pelaa 1977 ensimmäiset maaottelunsa. Cesar Luis Menotti ei valitse Maradonaa vuoden 1978 MM-kisoihin, mitä pelaaja pitää elämänsä suurimpana pettymyksenä.

Argentiinassa vallan kaapannut Videlan sotilasjuntta on valjastanut maan jalkapallomenestyksen käyttöönsä. 1979 Maradonan johtama Argentiina voittaa nuorten maailmanmestaruuden ja asepalvelukseen astuva Maradona paistattelee juntan mannekiinina saaden melkein heti sotilaspassin. Maradona on herättänyt mm. Barcelonan ja Juventuksen mielenkiinnon, mutta juntta ilmoittaa, että Maradona ei ole myytävänä. Veloissa oleva Argentinos saa maan palloliitolta tukea 400.000 dollaria, jotta se voi kilpailla Barcelonan kanssa, mutta seuran rahat loppuvat ja sovitaan Maradonan siirtymisestä vuonna 1981 lainaan Boca Juniorsiin, jotta pelaaja pysyy Argentiinassa ainakin vuoden 1982 MM-kisoihin asti.

Samaan aikaan Cyterspzpiler on perustanut Maradona Productions-yhtiön, joka tekee sopimuksia mm. Puman ja Coca-Colan kanssa. Maradona ostaa perheelleen ylellisen talon Villa Devotosta. Myös ensimmäinen kausi Bocassa tuo mestaruuden ja La Bombonera ylistää sankariaan, mutta Maradona alkaa olla liian kallis pelaaja ja Boca joutuu talousvaikeuksiin. Maradona valittelee kipuja ja paineita ja pitää tauon futiksesta.

Argentiinan juntta on ottanut tavoitteekseen Falklandin-saarten valtauksen. MM-kisoihin valmistautuva Argentiinan joukkue poseeraa kyltin edessä, jossa lukee ”Las Malvinas son Argentinas” (Falklandin/Malvinassaaret kuuluvat Argentiinalle). Sekä kisat että sota päättyvät huonosti. Argentiina putoaa aikaisessa vaiheessa ja Maradonan kisat päättyvät ulosajoon. Argentiina häviää myöskin sodan brittejä vastaan ja sotilashallinto kaatuu. Maradona solmii Barcelonan kanssa kuuden vuoden sopimuksen, joka tekee hänestä monimiljonäärin ja takaa 70.000 dollarin kuukausipalkan. Sopimusta kutsuttiin Maradollariksi.

Maradona tuo Barcelonaan oman hovinsa, joka koostuu sukulaisista, ystävistä ja siipeilijöistä. Argentiinasta tuodaan Maradonan luottolääkäri Oliva ja Maradonan kuntovalmentajana aloittaa yövartija/tenniksenopettaja Fernando Signorini, joka työskenteli yksityisklubilla, jossa yksi Maradonan veljistä ja tyttöystävä Claudia kävivät. Maradona juhlii ja käyttää ensimmäistä kertaa kokaiinia, vaikka Barcelonan kaupunginjohtaja on pestannut Maradonan huumeidenvastaiseen kampanjaan. Barcelonan Napoleon-kompleksinen puheenjohtaja Josep Luiz Nunez ja pelaaja ajautuvat pian törmäyskurssille ja Nunez jopa takavarikoi Maradonan passin.

Barcelonan valmentajaksi tulee hetkeksi Maradonalle tuttu Cesar Luis Menotti, mutta sitten ”Bilbaon teurastajan” Andoni Goikoetsean taklaus teloo Maradon kolmen kuukauden sairaslomalle. Barcelonan lääkärit ja Oliva ovat erimieltä hoidosta ja kuntouksesta. Barcelonan yleisö ei arvosta Maradonaa ja Cyterszpiler tekee huonoja sijoituksia. Maradona ajautuu talousvaikeuksiin. Kuntoutuksen jälkeen vastaan tulee uudestaan Bilbao ja Maradona lyö vastustajaa ottelun jo päätyttyä. Barcelonan mitta on täysi ja Maradona myydään vuonna 1984 Napoliin.

Napoli ei ole koskaan voittanut Italian mestaruutta ja Maradona otetaan kaupungissa vastaan vapahtajana. Myös Napolin Camorra haistaa mahdollisuuden tehdä rahaa Maradonalla ja Maradona-tuotteilla, niin että Maradona Productions tekee sopimuksen saadakseen edes osan tuotoista itselleen. Maradona alkaa hengailla mafiapomo Carmine Giulianon kanssa. Pelaamisesta Maradona kuitenkin taas nauttii ja on kuin hyvän ja pahan yläpuolella oleva kuningas Napolissa. Pelaaja antaa potkut ystävälleen Cyterszpilerille ja manageriksi tulee Guillermo Coppola. Maradonalla on suhde Cristiana Sinagran kanssa. Kun Cristiana tulee raskaaksi lopettaa Maradona suhteen.

Vuoden 1986 MM-kisoihin ottaa Maradona mukaan kuntovalmentaja Signorinin ja hieroja Galindesin. Maradonan tulehtunutta nilkkaa hoidetaan pistoksilla. MM-kisojen puolivälierissä käydään Falklandinsodan uusinta. Tunisialainen erotuomari hyväksyy Maradonan käsimaalin. Maradona kutsuu itse maalia Jumalan kädeksi. Nimi ei viitannut siihen, että hän ei olisi käyttänyt kättään, vaan siihen että selvisi siitä Jumalan armosta kuin koira veräjästä. Hetkeä myöhemmin Maradona tekee maalien maalin. Englannin valmentaja Bobby Robson sanoo: ”Yksi pelaaja oli vain niin taitava, että meni puolen joukkueemme läpi ja teki kisojen parhaan maalin.” MM-finaalissa Lothar Matthaus vartioi ja pimittää pitkään Maradonan, mutta lopulta Maradona kääntää ottelun syöttämällä voittomaalin Jorge Burruchagalle.

Napoli voittaa ensimmäisen mestaruutensa 1987 ja koko kaupunki sekoaa riemusta. Cristiana Sinagra on tullut julkisuuteen Maradonan pojan kanssa. Oikeusjuttu kestää viisi vuotta, koska Maradona ei tunnusta lasta omakseen, ennen kuin oikeus ratkaisee asian Cristianan hyväksi. Coppola on neuvotellut Maradonalle viiden vuoden ja seitsemän miljoonan arvoisen jatkosopimuksen Napolin kanssa. Napoli voittaa 1989 Uefa-cupin mutta Maradona alkaa jäädä pois harjoituksista ja otteluista vammojen ja liiallisen juhlimisen takia. Pelaaja uskoo, että häntä ja hänen perhettään vainotaan. Maradona lähtee Argentiinaan ja alkaa menettää erikoisasemaansa Napolissa. Maradona menee viimeinkin naimisiin Claudian kanssa ja palaa Italiaan.

1990 Napoli voittaa toisen mestaruutensa kiistanalaisesti. Argentiinan uusi presidentti Carlos Menem haluaa hyötyä Maradonan kansansuosiosta Argentiinassa ja nimittää tämän lähettilääksi ja antaa diplomaattipassin. Italian MM-kisoissa 1990 Argentiina pelaa likaista peliä – kaikkiaan kuusi ulosajoa, mutta selviää silti loppuotteluun, jossa Saksa saa revanssin viime kisoista. Argentiina on pudottanut Italian Napolissa pelatussa välieräottelussa ja Maradonan lausunnot pilaavat tämän maineen Italiassa. 1991 Maradonan huume- ja prostituutioseikkailut paljastetaan Italiassa. Maradona palaa Buenos Airesiin vain jäädäkseen kiinni ratsiassa kokaiinin käytöstä ja hallussapidosta. Maradona välttää vankilan. Hänet määrätään terapiaan ja kuntoutukseen. Italiassa Maradona on huumetestissä käryämisen takia saanut 15:n kuukauden pelikiellon ja koska maassa odottaisivat muutkin syytteet sopivat Napoli ja Sevilla Sepp Blatterin välityksellä siirron Espanjaan pelikiellon päätyttyä.

Ylipainoinen Maradona pelaa Sevillassa vain 26 ottelua, mutta jää kiinni kaahauksesta, tappelusta ja bordelliseikkailuista. Pelit loppuvat Sevillassa kesäkuussa 1993. Edessä on uusi kuntoutus ja sopimus Rosarion Newells Old Boysin kanssa. Ottelut seurassa jäävät muutamaan, mutta häntä aletaan vaatia mukaan vuoden 1994 MM-joukkueeseen. Vuosi 1994 on katastrofaalinen. Helmikuussa Maradona ampuu ilmakiväärillä neljää toimittajaa ja käryää kesäkuussa MM-kisoissa dopingista. ”He ovat katkaisset jalkani.” Sanoo Maradona testitulosten jälkeen. Seurauksena taas 15:n kuukauden pelikielto jalkapallosta ja pienet sakot.

Pelikiellon jälkeen Maradona yrittää hetken valmentamista huonolla menestyksellä, jonka jälkeen pelaa Boca Juniorsissa lokakuuhun 1997 asti ja yrittää perustaa omaa pelaajaliittoa. Vuonna 2000 hän saa sydänkohtauksen ja vuotta myöhemmin on edessä polvileikkaus. Vuonna 2004 sydänkohtaus uusiutuu sekä tehdään vatsalaukun ohitusleikkaus, jotta hänen vatsansa pienenisi ja ruokahalunsa vähenisi sekä ero Claudiasta, josta kuitenkin tulee Maradonan manageri. Maajoukkueen valmentajaksi Maradona nimetään 2008. Hän vaihtaa kokoonpanoa ja pelistrategiaa jatkuvasti. Kirja päättyy siihen, että Argentiina on niukasti selviytynyt mukaan vuoden 2010 MM-kisoihin, joissa Argentiinan tähtisikermä putoaa puolivälierissä.

Kirjan arvostelu: Kirja on autorisoimaton – eli Maradona ei ole sille hyväksyntäänsä antanut. Kirja on alun perin ilmestynyt 1996 ja myöhäisempään vuoden 2010 uudistettuun painokseen on kirjailija lisännyt hiukan surrealistisen johdannon, jossa kirjailija Burns kuvailee teoksen saamaa mediajulkisuutta ja miten Maradona lyttää kirjan lukematta sitä, sekä viimeisen luvun, jossa hiukan päälle liimatun tuntuisesti kuvataan Maradonan historia vuodesta 1996 vuoteen 2010, johon tarina töksähtävästi päättyy juuri ennen MM-kisoja.

Itselleni viimeiset Maradona muistikuvat ovat jääneet Netflixin ”Maradona Meksikossa” sarjasta, jossa fyysisesti ihmisraunioksi taantuneella Maradonalla ei ole jäljellä muuta kuin uho ja kiroilu. Itse muistelen mieluummin sitä pelaajaa, joka vuonna 1986 otti pallon haltuunsa omalla kenttäpuoliskolla ja harhautti puolet vastustajista ennen kuin pisti pallon maaliin. Tuntuu että tuo maali teki Diegosta suuremman kanonisoidun jalkapallojumalan, kuin hän todellisuudessa olikaan. Tuohon aikaa MM-kisoja pystyttiin seuraamaan laajasti televisiosta, mutta seurajalkapalloa ei. Napolissa ja Argentiinassa Maradonaa muistellaan varmasti pitkään jalkapallojumalana, mutta käytännössä 80-luvun alun jälkeen jokainen Maradonan pestannut seura huokaisi helpotuksesta, kun lopulta pääsi hänestä eroon.

Tuntuu että oli olemassa kaksi Maradonaa. Reilu, antelias ja kansanrakastama Diego ja tämän vastakohtana Maradona; huumehörhö jolla oli suunnaton ego. Valtavan lahjakas pelaaja, joka asetti itsensä kaiken yläpuolelle. Burns on ihan taitava kirjailija, mutta hänen kritiikkinsä Maradonaa kohtaan lipsahtaa välillä sosiaalipornon puolelle. Annetaan tälle teokselle kolme ja puoli tähteä viidestä. Kustannusyhtiö on taas antanut kirjalle harvinaisen töksähtävän suomalaisen nimen.

[powderfinger]

Edellämainittujen lisäksi Wilsonin tuotannosta löytyy myös pelkästään maalivahdin rooliin keskittyvä The Outsider: A History of the Goalkeeper, jota sitäkin voi suositella.

Tälle suositus, oli erinomainen kirja

[Kikkapaita]

Onko forumisteilla kesän kunniaksi tullut muita hyviä futisaiheisia kirjoja vastaan?

[Hasan Sas]

Onko forumisteilla kesän kunniaksi tullut muita hyviä futisaiheisia kirjoja vastaan?

Tämmöisen luin keväällä ja oli poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua nostalgista takavuosien brittifutiksen fiilistelyä. Duncan Hamilton: Going to the Match - The Passion for Football

https://www.amazon.de/-/en/Duncan-Hamilton/dp/1473661803/

e. Mainitaas vielä tämä pelkästään rankipotkuihin keskittyvä tapaus. Ben Lyttleton: Twelve Yards - The Art and Psychology of the Perfect Penalty Kick

https://www.amazon.de/-/en/Ben-Lyttleton/dp/0143127306/

[rappari]

Onko forumisteilla kesän kunniaksi tullut muita hyviä futisaiheisia kirjoja vastaan?

Ennen kuin kirjailija ja foorumisti ruissalo ehtii opustaan mainostamaan niin : Me ollaan MuSa - nyt -aina.
Tarinallinen läpileikkaus länsiporilaisen lähiöseuran matkaan.

[Näätäkeisari]

Itse ehdin nyt vihdoin lukemaan tuota Jonathan Wilsonin tuoreinta teosta The Names Heard Long Ago: How The Golden Age of Hungarian Football Shaped the Modern Game. Tuo on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista lukemistani jalkapallokirjoista. Aivan uskomaton taustatiedon ja -työn määrä. Mikäli jalkapallo, historia ja jalkapallohistoria kiinnostavat, suosittelen tuota ehdottomasti.

Tämän luin, mutta tietyllä tapaa jäi parantamisen varaa mielestäni. Aika poukkoileva kirja, josta tuntui vähän puuttuvan fokus, muuten kuin "unkarilaiset jalkapallossa meillä ja muualla" mielessä. Tuntuu, että kirjaa olisi aluksi työstetty yksittäisinä esseinä, mutta lopuksi ne on laitettu yksiin kansiin ja yritetty kytkeä mahdollisimman hyvin toisiinsa. Parhaana esimerkkinä päätösluku, jossa vähän väenväkisin haetaan yhteys sen aiheesta vuosisadan alun MTK:n pelityyliin jne, tavallaan tajutaan että kirja päättyy ja jotenkin siitä pitäisi saada nyt eheä teos. Kirjan ehkä parasta antia oli toista maailmansotaa käsittelevä luku, jossa olikin selkeä kehystys - miten unkarilaiset jalkapallohahmot selvisivät toisen maailmansodan aikana. Rakenne olisi ollut ehkä parempi, jos sotaa edeltävät ja sen jälkeiset ajat olisivat selkeämmin jaoteltuina esimerkiksi maanosiin, vuosikymmeniin, tai jollain muulla vastaavalla tavalla. Esimerkkiä olisi voinut ottaa vaikka Wilsonin omasta The Anatomy of England -kirjasta, jossa englantilaisen maajoukkuefutiksen tarina on kehystetty tärkeiden otteluiden ympärille. OK, unkarilaisten vaikutus jalkapalloon ei välttämättä taivu vastaavanlaiseen rakenteeseen, mutta kuitenkin.

Kustannustoimittaja olisi voinut huomauttaa myös nimien ja vuosilukujen tykittelystä, koska usein - ainakin minulle - jäi epäselväksi mistä vuodesta tarkalleen puhutaan, keneen jokin nimi viittaa (joissain kohdissa esim. viitataan johonkin unkarilaiseen sukunimeen, mutta ketään tämännimistä ei löydy edellisiltä sivuilta), ja niin edelleen. Samalla kustannustoimittaja olisi voinut karsia jatkuvia pitkiä suoria sitaatteja lähdemateriaaleista, joita oli ehkä välillä liikaa. Wilson on toki Wilson, tämänhetkisistä jalkapallokirjoittajista suurin ja kaunein, joten hänelle annetaan ymmärrettävästi aika vapaat kädet, mutta omaan silmään kirja tuntui vähän raakaversiolta lopullisesta.

Tähän toki huomautettava, että kirja oli oikein hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta aineksia oli järisyttävän hyvään kirjaan. Kirjojen Theo Walcott - tosi hyvä, mutta väkisinkin miettii että piti olla vielä parempi.

[ruissalo]

Ennen kuin kirjailija ja foorumisti ruissalo ehtii opustaan mainostamaan niin : Me ollaan MuSa - nyt -aina.
Tarinallinen läpileikkaus länsiporilaisen lähiöseuran matkaan.

Juuri näin kuten ystäväni rappari sanoo. Ainakin tämän vuoden tärkein porilainen jalkapallokirja.

[Heppatiitti]

Onko forumisteilla kesän kunniaksi tullut muita hyviä futisaiheisia kirjoja vastaan?

Rissasen uusimman lisäksi tuli juuri luettua: Arrigo Sacchi/Luigi Garlando: The Immortals - (The Season my Milan Team Reinvented Football). Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta oli tiukka teos. Eteni kuin jyrä ja potki kuin villiori.

[Heppatiitti]

ANTTI EEROLA: PUNAPAIDOISTA HUUHKAJIKSI – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia. Sivuja tilastojen kanssa 362 ja ilmestymisvuosi 2015.

Taustaa kirjoittajasta: Antti Eerola syntyi vuonna 1957 Lahdessa ja on opiskellut historiaa Helsingin yliopistossa. Varsinaisen päivätyönsä hän on tehnyt toimittajana mm. rocklehti Rumban toimituspäällikkönä ja STT:n kulttuuritoimituksessa. ”Punapaidoista huuhkajiksi” teoksen lisäksi on Eerola kirjoittanut musiikkiaiheisia tietokirjoja mm. Nylon Beatista.

Kirjan tapahtumat: Kirja etenee aikajärjestyksessä ja käsittelee vähintään muutamalla rivillä kaikki miesten maajoukkueen ottelut yli sadan vuoden ajalta alkaen ensimmäisestä ottelusta Ruotsia vastaan 1911, jossa Suomi johti viiden minuutin pelin jälkeen 2-0, mutta onnistui häviämään 2-5. Suomen suurin menestys tulee heti alkutaipaleella. 1912 Tukholman olympialaisten jalkapalloon osallistuu 13 maata. Suomi voittaa Italian jatkoajalla 3-2. Italian silloinen valmentaja Vittorio Pozzo johdattaa myöhemmin Italian kahteen maailmanmestaruuteen. Seuraavaksi Suomi pudottaa jatkosta emämaa Venäjän 2-1. Seuraavaan reiluun sataan vuoteen Suomi ei ole onnistunut voittamaan Italiaa tai Venäjää/Neuvostoliittoa uudestaan. Semifinaalissa tulee tappio Iso-Britannialle 4-0. Pronssiottelu pelataan päivää ilmoitettua aikaisemmin ja viihteelle vaihtanut väsynyt (krapulainen) Suomi häviää Hollannille 9-0.

Ensimmäisen maailmansodan johdosta ei maaotteluita pelata viiteen vuoteen. 1922 maajoukkue saa ensimmäisen valmentajansa. Jarl Öhman toimii pelaajavalmentajana ja 10-2 voitto-ottelussa tekee Viroa vastaan kuusi maalia. Vuosien 1924 ja 1928 olympialaisiin ei Palloliiton kassavajeen johdosta lähetetä joukkuetta. 1929 alkavat jalkapallon Pohjoismaiden mestaruusturnaukset ja Suomelle kertyy kolme tappiota maalieron ollessa 1-15. Vuoden 1934 MM-kisoihin pelataan ensimmäisen kerran karsintaotteluita, mutta Suomi ei osallistu niihin. Vuoden 1936 olympialaisia varten palkataan saksalainen valmentaja Ferninand Fabra, mutta Perulle kärsitään 7-3 tappio ja siihen päättyy Suomen turnaus. 1937 Suomi osallistuu ensimmäisen kerran MM-karsintoihin ja tuloksena on kolme tappiota maalieron ollessa 0-7.

Sodan takia kotikisat perutaan, mutta syksyllä 1940 kohdataan Leipzigissä Saksa. Suomi häviää 13-0. Selostajalegenda Martti Jukola kommentoi ottelua radiossa näin: ”Hyvät kuuntelijat, varatkaa nyt aluksi viereenne lasillinen kylmää vettä, ennen kuin aloitan kertomukseni. Ottelu on aivan porsasmainen suomalaisten osalta. He seisovat kuin puhelinpylväät ja kivipatsaat.” Merkittävintä ehkä oli, että Fritz Walter – eräs neljätoista vuotta myöhemmin tapahtuvan ”Bernin ihmeen” arkkitehdeistä – aloitteli jo tuolloin maajoukkueuraansa Saksan paidassa. Vuotta myöhemmin Saksa voitti Helsingissä 0-6. Puolasta ”sotasaaliina” saatu Ernst Wilimowski teki hattutempun. Vuoden 1938 MM-kisoissa samainen herra edusti Puolaa ja iski Brasilian verkkoon neljä maalia.

1946 valmentajaksi tulee entinen maalivahtisuuruus Niilo Tammisalo, jonka saldona on 0-12 tappio Norjalle, 2-5 tappio Tanskalle sekä 0-7 tappio Ruotsille ja tämä riitti Tammisalolle. 1949 päättyy lopulta Suomen kymmenen vuoden voitoton putki, kun varamiehinen Tanska kaatuu 2-0. Vuoden 1952 kotikisat päättyvät 4-3 tappioon Itävallalle, vaikka Aulis Rytkönen tekee ”maradonamaisen” maalin peippailemalla omalta kenttäpuoliskolta toiseen päähän asti. 1955 kohdataan sen ajan huippujoukkue Unkari ja Puskas ja Kocsis takovat taululle lukemat 1-9. Kansallinen erikoisuus on valitsemisvaliokunta, joka pitkälle 1960-luvulle asti päättää päävalmentajan sijasta maajoukkueen pelaajavalinnat.

1962 Olavi Laaksonen aloittaa kautensa maajoukkueen valmentajana. Tulosta alkaa tulla. Suomi voittaa ensimmäisen kerran Pohjoismaiden mestaruuden 1964 ja uudestaan 1966. Siinä välissä Suomi voittaa 1965 ensimmäisen ottelunsa MM-karsinnoissa – voittoa oli haettu vuodesta 1937 lähtien. 1969 Suomi voittaa MM-karsinnoissa Espanjan 2-0, mutta vieraissa tulee turpiin 6-0. 1974 päättyy Olavi Laaksosen pitkä pesti ja tilalle tulee Martti Kosma, joka kuitenkin suuttuu kritiikistä ensimmäisen tappiollisen karsintapelin jälkeen ja eroaa saman tien. Aulis Rytkösen johdolla Suomi voittaa 1978 Kreikan 3-0 ja historiansa ensimmäisen EM-karsintaottelun.

Moskovan olympialaisiin 1980 Suomi pääsee takaportin kautta, kun osa länsimaista boikotoi kisoja. Suomi ei kuitenkaan pääse jatkoon Jugoslavian, Costa Rican ja Irakin muodostamasta alkulohkosta. Vuosina 1982-87 päävalmentajana toimii Martti Kuusela ja otteluista aletaan saada jonkinlaista tulosta. 1989 aloittaa Jari Litmanen maajoukkueuransa ja 1992 Sami Hyypiä. Samana vuonna on ensimmäisen kerran tilanne, jossa MM-karsintaottelussa kaikki Suomen avauskokoonpanon pelaajat edustavat ulkomaista seuraa.

1996 valmentajaksi tulee meritoitunut Richard Möller Nielsen mutta unelma arvokisapaikasta kaatuu kuuluisaan tappioon Unkaria vastaan. Möller Nielseniä seuraa valmentajana Antti Muurinen ja Roy Hodgson, mutta suuri menestys kiertää edelleen Suomen. Vuonna 2007 Bubi-huuhkaja tekee kuuluisat kaarroksensa Belgiaa vastaan. Stuart Baxter toimii valmentajana vuodet 2008-10 ja kun Suomi häviää kolme ensimmäistä EM-karsintaotteluaan ottaa Baxter kuuluisat kilarit lehdistötilaisuudessa. Palloliiton silloinen puheenjohtaja Sauli Niinistö saa selitellä tapahtunutta ja Baxterin potkut naamioidaan konsultiksi siirtymiseksi. Olli Huttunen tuuraa valmentajana yhden ottelun verran, joka on 8-0 voitollinen San Marinoa vastaan ja samalla Jari Litmasen viimeinen maaottelu. Rive Kanerva käy väliaikaisena valmentajana ennen kuin päävalmentajan pesti annetaan Mika-Matti Paatelaiselle, joka raahaa paikalle joulukuusen (4-3-2-1 taktiikan). Kirja loppuu siihen, kun EM-karsinnat alkavat syksyllä 2014 ja Suomella on neljän ottelun jälkeen kasassa neljä pistettä, eikä kisoihin pääseminen vaikuta todennäköiseltä.

Kirjan arvostelu: Mixun päävalmennuskausi päättyi potkuihin ja sitä seurannutta Hans Backen aikaa en halua edes muistella. Siten alkoi ”Riveluutio” ja Suomi on kokenut arvokisojen autuuden. Kirja on valitettavasti ilmestynyt muutaman vuoden liian aikaisin, koska satavuotta tappioiden putkea masentaa lukijan (ainakin minut) ja saa ajattelemaan kestäisikö kattokruunun koukku hirttosilmukan ja miehen painon. Sadan vuoden menestymättömyys ei ole tietenkään kirjailijan vika, mutta aikamoinen nihilisti pitää olla, joka tämän kirjan lukee ilman lievää masennusta.

Kirjaa vaivaa myös luettelomaisuus. Aikajärjestyksessä kirjoitetaan muutaman rivi kaikista 755-maaottelusta, mutta esim. haastattelut puuttuvat kokonaan, samoin yhteiskunnan ja historiallisten tilanteiden muutokset eivät heijastu tekstiin mitenkään. Kommentit on poimittu lähinnä sen aikaisten sanomalehtien ottelukuvauksista. Lähde- ja kirjallisuusluettelo on suorastaan epäilyttävän niukka. Tällä kertaa ei voi antaa kuin kaksi tähteä viidestä.

[toksikko]

1996 valmentajaksi tulee meritoitunut Richard Möller Nielsen mutta unelma arvokisapaikasta kaatuu kuuluisaan tappioon Unkaria vastaan.

Toivottavasti kirjassa ei kuitenkaan lukenut näin. Tai no, hävisihän Suomi Budapestissa, ja Rami Niemisen pusku kohti omaa tyhjäksi jäänyttä maalia lienee jäänyt monien muistiin. Käytännössä oma maali Suomelta molemmissa matseissa siis.

[pallojalassa]

Rissasen uusimman lisäksi tuli juuri luettua: Arrigo Sacchi/Luigi Garlando: The Immortals - (The Season my Milan Team Reinvented Football). Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta oli tiukka teos. Eteni kuin jyrä ja potki kuin villiori.

Sacchista on kirjoitettu paljon.

Itse opin aika paljon kirjasta Arrigo Sacchi, Fútbol total, Mi vida contada a Guido Conti.

Tuskin paras, mutta lukemisen arvoinen.

[Lasitten]

Kuuntelin tuossa tuon Rissasen Kadut, kentät ja katsomot: jalkapalloderbyjen kiihko ja lumon ja oli kyllä hyvä. Paljon oppi ympäröivästä yhteiskunnasta ja historiasta samalla. Kysyisinkin vinkkejä samankaltaisista yhteiskuntatieteellisimmistä katsauksista jalkapalloon ja sen fanituksee.

Tilasin helmareiden paidan kanssa Johanna Ruohosen Naisten laji kirjan ja siitäkin tykkään. Alussa tosi vahvasti tekstissä mukana oleva kirjoittajan ääni tökki, mutta siihenkin tottui ja toimii hyvin. Tässä oon kyl päässy vasta puoleenväliin.