Jalkapalloaiheiset kirjat

[Din]

Mistäköhän tuo littikirjan voisi löytää?

Kirjastosta?

[bamse]

Ulrich Hesse-Lichtenbergerin Tor! (Goal). Teos saksalaisen futiksen historiasta nykypäiviin (2003). Itselläni on tuo englannin kielisenä ja lukenut noin kolmasosan tähän mennessä. Erittäin mielenkiintoinen, suosittelen kaikille! Futiksen rantautuminen Saksaan, seurojen syntyminen, lajin leviäminen, muuttuminen keskiluokan ja gentlemenien pelistä työläisten peliksi, lajin raju kasvu jne. Kirja on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja se on hyvin kirjoitettu. Mielenkiintoista myös muun muassa se, että Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 1954 amatöörijengillä, ja bundesliiga perustettiin vasta 1963

Olen vasta lukenut pari ensimmäistä lukua, mutta vaikuttaa erittäin hyvältä. Pakollista luettavaa kaikille saksalaisen futiksen ystäville!

[Xalcido]

Kirjastosta?

Etsin joskus netistä oman kaupungin kirjaston sivuilta eikä näyttänyt olevan...

[Vorssander]

Pakollista luettavaa kaikille saksalaisen futiksen ystäville!

No jos niin sanot! Täytyy varmaan jostain etsiä kyseinen opus käsiini.

[Totaalvoetbal]

Etsin joskus netistä oman kaupungin kirjaston sivuilta eikä näyttänyt olevan...

Kävele sinne kirjastoon ja pyydä tilamaan naapurikunnasta. Pari päivää ja pääset jo lukemaan.

[Bossu]

Jallu Rantasen elämänkerta 100 kiloa Jallua tuli luettua ja hyvin viihtyi sen parissa. Hyvä läpileikkaus 70-80-90 lukujen kotimaiseen jalkapalloskeneen, höystettynä miehen ulkomaanreissuilla. Kerronta muistutti mielestäni paljon Atikin elämänkerran tyyliä.

[Puoliaika]

^ 100 kiloa Jallua on hyvä ja viihdyttävä elämäkerta. Sama pätee myös Atik Ismalin Klubin kundeihin sekä Kai Pahlmanin Banaanipotkuun. Litmasen Kultakenkää ja Hyypiän Voikkaalta Valioliigaan -teoksia en sen sijaan pidä kovinkaan erikoisina lukunautintoina. Kumpaakin kirjaa vaivaa se, että ne on kirjoitettu kesken pelaajan uran, jolloin muutenkin diplomaattiset pelaajat ovat ehkä tulleet vieläkin varovaisemmiksi.

Jos joku muuten haluaa mullistavan hyvän urheilukirjan, niin Michael Lewisin Moneyball on sellainen. Moneyball ei ole oikeastaan jalkapallokirja (se kertoo baseball-joukkueesta), mutta se on parasta aikaa mullistamassa jalkapallomaailmaa. Lisää aiheesta: http://puoliaika.wordpress.com/2012/01/24/moneyballin-opetukset/

Moneyball on kenties paras urheilukirja, jonka olen lukenut. Olen sitä mieltä, että ketään ei saisi päästää jalkapalloseuran toimitusjohtajaksi ennen kuin on varmistettu, että hän osaa Moneyball-kirjan kannesta kanteen. Moneyballin innoittaman "Why England Lose"-kirjan voisi laittaa myös tj:en pakolliselle lukulistalle.

[k-211619]

Olen sitä mieltä, että ketään ei saisi päästää jalkapalloseuran toimitusjohtajaksi ennen kuin on varmistettu, että hän osaa Moneyball-kirjan kannesta kanteen.

Miksi? Tilastot ja suomifutis .

[murdock]

Ylipäätään tilastot ja jalkapallo. Vain suurimmassa liigoissa pidetään auttavaa tilastointia, mutta tilastot eivät ole yhteneviä keskenään ja pelaajakohtaiset tilastot ovat erittäin puutteelliset. Jalkapallon yksilötason tilastointi on myös vaikeaa verrattuna esimerkiksi staattisiin pohjois-amerikkalaisiin lajeihin (koripallo, baseball, jefu, jääkiekko).

[HÄI]

Jos joku muuten haluaa mullistavan hyvän urheilukirjan, niin Michael Lewisin Moneyball on sellainen. Moneyball ei ole oikeastaan jalkapallokirja (se kertoo baseball-joukkueesta), mutta se on parasta aikaa mullistamassa jalkapallomaailmaa. Lisää aiheesta: http://puoliaika.wordpress.com/2012/01/24/moneyballin-opetukset/

Moneyball on kenties paras urheilukirja, jonka olen lukenut. Olen sitä mieltä, että ketään ei saisi päästää jalkapalloseuran toimitusjohtajaksi ennen kuin on varmistettu, että hän osaa Moneyball-kirjan kannesta kanteen. Moneyballin innoittaman "Why England Lose"-kirjan voisi laittaa myös tj:en pakolliselle lukulistalle.

Minä en ole vielä ihan vakuuttunut näiden sabermetrics-opuksien vaikutuksesta futikseen. Kuten tuossa ylempänä mainittiin, vaikkapa jefu ja etenkin baseball ovat hyvin staattisia pelejä jalkapalloon verrattuna: ylivoima tietyssä osassa kenttää luo alivoiman toisella puolella, ja pelissä on kyse pääasiassa tilan hallinnasta. Tuollaisia kuvioita on hankala iskostaa tilastoihin, vaikka yksittäisten pelaajien suorituksista ne voivatkin sanoa paljon.

Why England Losessa oli muutamia mielenkiintoisia huomioita, mutta kirjan ainoat Moneyballin tapaan puhtaasti numeroihin ja tilastoihin nojaavat kappaleet toistivat itsestäänselvyyksiä: hyvät rankkarinvetäjät ampuvat satunnaisiin kulmiin, ei-rasistiset jengit pärjäävät paremmin kuin taloudellisesti yhtä vahvat jengit jotka eivät osta mustia pelaajia. No shit. Futiksen Moneyballin täytyisi ensisijaisesti keskittyä muutamaan lajin staattiseen tilanteeseen ja niiden hyödyntämiseen, eikä yrittää niin holistista analyysia kuin Kuper ja kumppaninsa.

[Puoliaika]

On toki totta, että futis ja baseball ovat erilaisia lajeja ja että kuningaslajissa Moneyball-metodi on vielä kehitysvaiheessa. Tähän mennessä paras saavutus on käsittääkseni se, että nollapelien määrä korreloi joukkueen sarjamenestyksen kanssa paremmin kuin tehdyt maalit.

Yksi syy tähän on jalkapallon tilastointi. Futista on vaikeampi pukea numeroiksi. Silti monet suuremmat seurat ovat jo kohta vuosikymmenen ajan ostaneet dataa pelaajien syöttöjen määrästä ja onnistumisprosentista, taklauksista ja juossuista kilometreistä. Tähän mennessä data on auttanut lähinnä arvioimaan yksittäisiä pelaajia. Mutta sekin on iso apu, sillä monet seurat saattavat käyttää jopa 70 prosenttia liikevaihdostaan 2-3 kalleimpaan pelaajaansa.

En väitä, että tilastot selittävät jalkapallon. Minusta toimitusjohtajien pitäisi lukea Moneyball ja Why England Lose -kirjat ihan siksi, että he saisivat lajiin hieman toisenlaisen näkökulman. Kyseenalaistaminen on harvoin pahasta. Ja voiko joku väittää, että näissä havainnoissa ei olisi perää? http://puoliaika.wordpress.com/2010/01/29/siirtomarkkinoiden-salaisuudet/

Kyllä, osa noista huomioista on itsestään selvyyksiä vähänkään enemmän ajattelevalle ihmiselle. Mutta kun seuraa kuinka jalkapallon siirtomarkkinat toimivat (tai pikemminkin miten huonosti ne toimivat), niin täytyy välillä ihmetellä, ajattelevatko toimitusjohtajat ollenkaan.

[HÄI]

On toki totta, että futis ja baseball ovat erilaisia lajeja ja että kuningaslajissa Moneyball-metodi on vielä kehitysvaiheessa. Tähän mennessä paras saavutus on käsittääkseni se, että nollapelien määrä korreloi joukkueen sarjamenestyksen kanssa paremmin kuin tehdyt maalit.

Aika heikko saavutus sinänsä, kun tuo on jo vuosikymmeniä ollut perustavanlaatuinen ajatus "0-0 on täydellinen peli"-filosofian takana. Baseballissahan Moneyballin huomio, että vapaataipaleiden hakemiseen erikoistuneet pelaajat ovat pitkässä juoksussa hyödyllisempiä kuin kunnariekspertit muutti peliä ihan tosissaan.

Toki on mielenkiintoista nähdä, saadaanko tilastokeskeisellä näkemyksellä jalkapallossa aikaan uusia taktisia innovaatioita, vai pelkästään Wengerin kaltaisi siirtomarkkinailmiöitä. Jalkapallon numeroiden avulla tulkitsemisen vaikeuksia hahmottaa mm. erään Charles Reepin tarina: http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Reep. Mies tulkitsi, että mitä enemmän aikaa pallo viettää lähellä maalia, sitä todennäköisempää maalinteko on, ja että mitä lyhyempiä syöttökuvioita joukkue käyttää, sitä enemmän maalintekomahdollisuuksia. Intuitiivisesti totta, mutta kuten Jonathan Wilson Inverting the Pyramidissa ansiokkaasti osoitti, Reepin numerot itseasiassa osoittavat pitkien syöttökuvioiden olevan tehokkaampia maalinteossa, koska niistä syntyy enemmän maaleja verrattuna niiden esiintyvyyteen kuin roiskaisuista.

Kiinnostavaa mielestäni olisi nähdä vertailuja, miten futiksen suuret taktiset läpimurrot ovat muuttaneet esim. pallonhallintaa, sen sijaintia, keskityksien määrää, rikkeiden määrää yms. Eli siis miten prässäys, neljän puolustuslinja, vetäytyneet laiturit, vetäytyneet kärjet sun muut ovat tilastollisesti muuttaneet peliä.

[Puoliaika]

Baseballissahan Moneyballin huomio, että vapaataipaleiden hakemiseen erikoistuneet pelaajat ovat pitkässä juoksussa hyödyllisempiä kuin kunnariekspertit muutti peliä ihan tosissaan.

Juuri näin. Jargonilla ilmaistuna: On Base Percentage ("pesälle pääsy -prosentti") on tärkeämpi kuin Hitting Percentage (lyöntiprosentti). Ja koska pelaajia arvostettiin jälkimmäisen perusteella, edellisiä osaajia oli saatavilla halvalla. Nythän Moneyballille on käynyt baseballissa samalla tavoin kuin tummien pelaajien hankkimiselle futiksessa: kun kaikki harrastavat sitä, sillä ei saa enää etua.

Se, että Moneyballilla ei ole saatu vielä suuria tuloksia futiksessa ei tarkoita, etteikö niitä joskus vielä saataisi. Jalkapallo on monta potenssia monimutkaisempi peli kuin baseball. On todennäköistä, että "koodi murretaan" ensin esimerkiksi koripallossa. Futiksessakin ollaan päästy monessa seurassa jo siihen tilanteeseen, että yksittäisiä pelaajia pystytään arvioimaan paremmin tilastojen kautta. Sekään ei ole aivan pieni asia.

Mitä Charles Reepiin tulee, niin miehen mietteet ovat minulle tuttuja lähinnä Charles Hughesin kautta. Hugheshan korosti Voittamisen strategia -kirjassaan, että maaleista yli 90 prosenttia syntyy korkeintaan viiden syötön jälkeen. Hughesin yhteenveto kertoo olennaisen tuon ajan tilastoanalyysiongelmista: "Jos ehdottamamme strategiat otetaan käyttöön ja taktiset tavoitteet saavutetaan, voittamisen mahdollisuudet ovat erinomaiset - yli 85%. Mahdollisuudet välttää tappio ovat vielä paremmat. Emme kirjanneet ainuttakaan sellaista ottelua, jossa joukkue olisi hävinnyt ottelun ammuttuaan kymmenen laukausta maalia kohti."

[MacGyver]

Why England Lose (tai Moneyball) eivät toki anna mitään dramaattisia uusia ratkaisuja. Ne kuitenkin näyttävät uuden näkökulman tarkastella sekä itse peliä, että seuratoimintaa. Jalkapallossa (kuten aikaisemmin baseballissa) on luotettu vanhoihin totuuksiin jotka taas perustuvat ihan mututuntumaan. Asioiden tarkasteleminen puhtaasti nykyisten pelitapahtumien tilastoihin pohjautuen voi sen sijaan antaa tietoa siitä mitä omassa toiminnassa olisi helpoiten kehitettävissä. Koska huippu-urheilussa mennään kohti yhä pienempiä marginaaleja sekä seura- että joukkuetasolla, olisi Suomessakin tärkeää tunnistaa pieniä asioita joista voitaisiin helposti ottaa löysiä pois.

[John Rambo]

Dougie Brimson tarjoaa paria kirjaansa ilmaiseksi. En juurikaan pidä miehen tekeleistä, mutta pakkohan nuo on ilmaiseksi ottaa.

Tänään laitoin tilaukseen Teslan & Armstrongin Football, Fascism and Fandom: The UltraS of Italian Footballin

Joko on luettu, onko tilaamisen arvoinen?

Anteeksi, unohdin vastaamisen kokonaan. Tuon Teslan ja Armstrongin kirjan suurin ongelma on keskittyminen pelkästään UltraS-ilmiöön, enkä voi kylliksi itsekään korostaa merkityseroja ultrán ja UltraSin välillä. Teos keskittyy nimensä mukaisesti todella paljon nimenomaan poliittiseen (ääri-)ilmiöön roomalaisjengien kaarteiden johtohahmojen puolelta, joten itse futiksen kannalta teos ei ole niinkään merkittävä. Itse odotin kyllä huomattavasti parempaa, joten en voi suositella tilaamaan.

[Sambavaali]

HaPK:n historiikin Vihreävalkoiset Vuosikymmenet voi jokainen jalkapallonystävä halutessaan tilata tai noutaa HaPK:n toimistolta 10e:n hintaan.
Ennen maksoi vielä 30e, joten nyt kannattaa ostaa vielä kun ehtii.

Kaarlonkatu 3, Hamina, puh. 05-230 2030.

[k-211619]

HaPK:n historiikin Vihreävalkoiset Vuosikymmenet

Kiitoksia tilaustiedoista. Selviääpähän tarkemmin mikä on ollut Turusten veljesten (Tuomo ja Teemu) kasvattajaseura.

e. Tiedoksi muillekin etätilaajille, että postiennakoilla tilatessa luonnollisesti joutuvat panemaan tuohon kympin alehintaan postituskulut lisää. Hyvää oli palvelu kun soitin, toimiston tyttö soitti perään, että tulee postitusmaksu, edelleen kymppi + pm kuulostaa edulliselta.

[HÄI]

No nyt löytyi hieno kirja. Gabriel Kuhnin "Soccer Vs. the State: Tackling Football and Radical Politics"

[el_capitan]

Tänään posti toi Pelé Jalkapallo - Elämäni-kirjan alkuperäispainoksena vuodelta 1977. Hipit tuoksuu kirjan sivuilla

[Houba]

No nyt löytyi hieno kirja. Gabriel Kuhnin "Soccer Vs. the State: Tackling Football and Radical Politics"

Oli myös aika kovat odotukset tuolle, mutta suhteellisen tyhjänpäiväinen artikkelikokoelmahan tuo oli. Ei Kuhn tarjoa uutta tulokulmaa aiheeseen eikä artikkeleissa mitään uutta ollut, vanhoja kirjoituksia vähän "otetaan nyt kaikki liippaavat jutut mukaan" -metodilla kokoon kursittu. Erik Nivan artikkeleita nyt voi lukea muualtakin...

[Houba]

Dougie Brimson tarjoaa paria kirjaansa ilmaiseksi. En juurikaan pidä miehen tekeleistä, mutta pakkohan nuo on ilmaiseksi ottaa.
Joko on luettu, onko tilaamisen arvoinen?


Anteeksi, unohdin vastaamisen kokonaan. Tuon Teslan ja Armstrongin kirjan suurin ongelma on keskittyminen pelkästään UltraS-ilmiöön, enkä voi kylliksi itsekään korostaa merkityseroja ultrán ja UltraSin välillä. Teos keskittyy nimensä mukaisesti todella paljon nimenomaan poliittiseen (ääri-)ilmiöön roomalaisjengien kaarteiden johtohahmojen puolelta, joten itse futiksen kannalta teos ei ole niinkään merkittävä. Itse odotin kyllä huomattavasti parempaa, joten en voi suositella tilaamaan.

Näistä Italiankin kuvioista ihan asiallisen selvityksen voi lukea Jonas Gablerin diplomityöstä Ultrakulturen ind Rechtsextremismus - Fussballfans in Deutschland und Italien.

[HÄI]

Oli myös aika kovat odotukset tuolle, mutta suhteellisen tyhjänpäiväinen artikkelikokoelmahan tuo oli. Ei Kuhn tarjoa uutta tulokulmaa aiheeseen eikä artikkeleissa mitään uutta ollut, vanhoja kirjoituksia vähän "otetaan nyt kaikki liippaavat jutut mukaan" -metodilla kokoon kursittu. Erik Nivan artikkeleita nyt voi lukea muualtakin...

Juup, samat fiilikset jäi. Myös virheellisiä faktoja saatu mukaan jonkin verran, mutta kyllä tuosta pari ajattelemisen arvoista anekdoottia tarttui mieleen.

[k-211619]

HaPK:n historiikin Vihreävalkoiset Vuosikymmenet voi jokainen jalkapallonystävä halutessaan tilata tai noutaa HaPK:n toimistolta 10e:n hintaan.
Ennen maksoi vielä 30e, joten nyt kannattaa ostaa vielä kun ehtii.

Kaarlonkatu 3, Hamina, puh. 05-230 2030.

Olipas hienosti kirjoitettu (Jorma Yläjääski). Tuli seuran lisäksi infoa Haminan futistaustoista. HaPK on päässyt parhaimmilllaan vain Kolmosdivariin (4-tasolle), mutta uskomatonta miten komeaa paikallista futishistoriaa noinkin ns. vaatimattoman kansallisen tason seuran historiaan liittyy, kilpailullisena huippuna Klubia vastaan Suomen Cupissa niukka häviö (1-2) 1985.

Tuli selväksi (mulle) se oleellisin, eli seuran sarjatasot, millä kunakin vuonna. Muuten pelaajatilastollisesti noudatti perikansallista tyyliä, samoin tekevat pääsarjaseuratkin omissa historiikeissaan eli ottavat tilastonsa Jalkapallokirjasta, eli tässä koska Kolmosdivarista ei Jalkapallokirjoissa ole mitään, ja koska liitto/piiri on heittänyt aineistot mäkeen, ei ole käytettävissä yhdenkään pelaajan ottelut/maalit lkm tietoja (tässä ei mulle niin oleellisia). Hienosti kuitenkin kirjoittaja oli nostanut esiin seuraa ansioikkaimmin palvelleita pelaajia, valmentajia, puheenjohtajia. Sentään yhdet tilastot olivat tässäkin historiikissa täydelliset, pääsarjaseurahistoriikkien tapaan: complete listat seuran puheenjohtajista ja sihteereistä. Paperikeräysten kokonaismäärä toki oli tilastoitu, oli ollut seuralle hyvin tärkeä rahankeräysmuoto, 12 Mkg yhteensä alkaen 1966!

En pahalla kritisoi, lukukokemuksena ainutlaatuinen, satasen sivua meni aivan liian nopeasti. Sain vähän realismia omaan lähinnä pääsarjatason (Suomi) seurojen seurantaan, ruohonjuuritasolla aito ja arvokas työ tehdään juuri hapkeissa. Seuran perustamispäivä oli 20.2.1950, eli HaPK täyttää kohta suomalaisseuralle hyvin kunnioitettavat 62 vuotta, onnea!

[Bunuel]

Onko Zlatanin elämäkerta ilmestynyt suomeksi? Hesarin sivuilla pyörii tällainen mainos: "Jalkapallosensaatio Zlatanin elämäkerta nyt vain Elisa Kirjasta! 22.90€"

[Elukka]

Elisalla on ekirja myynnissä. Toukokuulle tuota luvattiin, ja WSOY:n sivuilta jo löytyykin, mutta tarkkaa päivämäärää ei ollut, että koska tulee kauppoihin.