Hieno osio, hyviä juttuja, kannan kortsuni kekoon.
Tiistai 31/10/06
Töiden tekemisestä ei juurikaan tullut koko päivänä yhtään mitään. Tuijotin herkeämättä joko ulos toimiston ikkunasta tai sitten PSV:n kotisivuja. Ulkona joko satoi tai paistoi tai sitten satoi ja paistoi. PSV:n sivuilla ei mainittu sanallakaan mitään Väyrysestä. Toisinsanoen, pelkkää pettymystä molemmilla rintamilla.
Kello 18.00 löin tietokoneeni kiinni ja kiiruhdin autollani Boxtelin rautatieasemalle. Lippu piti ostaa automaatista kiiruhtaen, koska Eindhovenin juna jo odotti laiturillaan. Aivan kauhea katastrofi ei junasta myöhästyminen olisi ollut, koska n. 15 minuutin välein kyseinen kulkupeli Boxtelin laiturilta Eindhovenin suuntaan operoi. Vartin junailun jälkeen pääsin ottelupaikkakunnan asemalle ja suoraan mellakkapoliisien syleilyyn.
Nostin asemalla kaulukset pystyyn ja lähdin selkä kyyryssä kohti myrskyävää ilmaa ja keskustan anniskeluravintoloita. Koska ruokatuntikin oli tullut vietettyä tiedonvaltaväylällä tuntui kevyt ruokailu tässä vaiheessa iltaa hyvältä idealta. Nopea pysähdys uudessa Wok Paradise-pikaruokallassa herautti janon palloiluturistin kielelle. Tulinen Thai kerrysaus teki tehtävänsä, sillä puolijuoksua jouduin kiiruhtamaan kantakippolaani, O´Sheas nimiseen Irkkubaariin. Pari pinttiä kuivui poskiin katsellessani screeniltä tapahtumakoostetta aikaisemmilta Mestareidenliigan kierroksilta. Kusin ja lähdin kohti stadionia. (kuva kantabaaristani on L'pool matsista)
Muutaman sadanmetrin kävely vaakatasossa tapahtuneessa vesisateessa kiristää pinnaa ihan kivasti. Päästyäni Philips stadionille suunnistin suoraan PSV:n fanikauppaan. Tarkoituksena oli katsastaa, josko jotain kivaa löytyisi itselleni sekä eräälle urheilusuorituspaikoilta tutulle porilaiselle joukkueurheilusta pitävälle kättelijälle. Me kumpikin jäimme ilman PSV-krääsää tällä kertaa. Oli aika suunnistaa kohti XX-katsomonosaa.
PSV:n Mestareidenliigan otteluun menessä ihminen aina odottaa, että mitähän kivaa sitä tällä kertaa on penkille laitettuna. Esimerkiksi parivuotta sitten löytyi jossakin matsissa minihuivi jokaiselta stadionin penkiltä. Odotukset penkkiyllätyksestä olivat tälläkin kertaa korkealla, koska otteluohjelmat jaettiin jo heti stadionin porteista sisään päästyämme. Vaikka ottelun alkuun oli vielä tunti, kiipesin yläkatsomoon oravanraivolla. Pettymys oli melkoinen, kun penkiltä löytyi vain valkoinen greppipaperirulla. Yllätyksenä ei tullut, että palloilupyhättö puhkui vielä tässä vaiheessa tyhjyyttään. Kuva stadionin rappukongista ei kieli sanallakaan tulevasta ottelusta.
Yllätyksenä ei myöskään tullut se, että stadion täyttyi erittäin nopeasti ja laulut alkoivat raikaamaan. Tietämättä mitään lauluista tahi niiden sanoituksista, otin osaa jok'ikiseen veisuun, jonka päätykatsomon toverit illan aikana veisasivat. Joukkueiden alkuverytellessä petyin, kun huomasin ettei Leuka ole aloittavan miehistön ryhmäveryttelyssä mukana. Mika kikkaili muiden vaihtureiden muassa omassa nurkkauksessaan.
Yksi parhaimmista hetkistä näissä tapahtumissa on se, kun pelaajaesittelyssä alkaa stadionin kaiuttimista raikaamaan Mestareidenliigan tunnusmusiikki. Se sama musiikki kaikui ainakin aina Nelosen palloiluehtoissa. YLE:n lähetyksiä en ole nähnyt, mutta oletan että sama kuoro-osuus myös näiden tunnarissa kuuluu.
Ottelun ensimmäinen puoliaika meni statistiikan puolesta Galatasarayn hallinnassa. Oma tuntemus ekan puoliajan jälkeen oli, että kivaa futista molemmilta joukkueilta. Maaleja ei nähty, mutta yritystä riitti molemmilla osapuolilla. Tauolla näyteltiin mielenkiintoinen episodi AA-katsomossa. Muutama turkkilainen lähti virittelemään Turkin lippua erään PSV-fanien asettaman banderollin päälle. Katsojat muista katsomonosista alkoivat viheltämällä osoittamaan, että Turkinpojat ovat väärällä asialla ja lipun asettaminen kyseiseen kohtaan on tuhoon tuomittu idea. Vääräuskoiset kuitenkin jatkoivat lippunsa asettelua viheltelystä piittaamatta. Parin minuutin vislailun jälkeen noin kymmenkunta PSV-paidan omaavaa kaveria meni turkkilaisille ilmoittamaan, että lippu pois. Tämän jälkeen nähtiin kavalkaadi erilaisia potku- ja lyöntityylejä, joka päättyi stewardien paikalle saapumiseen. Lippu kerättiin pois ja turkkilaiset kuskattiin ulos katsomosta.
Kun toista puoliaikaa oli pelattu noin vartin verran pääsi Simons pukkaamaan PSV:n 1-0 johtoon. Pian maalin jälkeen syttyi vieraskannattajien katsomonosassa soihtu, tuo tunnettu väärä kannatusmuoto. Hetken soihtua polteltuaan, päätti Turkkimän heittää värkin alas alemmassa katsomonosassa istuvien ihmisten niskaan. Tämä hämmästyttävä episodi tapahtui kolmesti putkeen. Kuinka turkistanit tulipuikulat katsomoon kuljettivat, kenen on vastuu ja kuka maksaa sakot selvinnee myöhemmin. Heti tapahtumien tiimellyksessä tuli mieleeni mukailtu kysymys: What you think, next burning now?
Väykkä kirmaisi kentälle, kun peliä oli pelaamatta vielä noin varttitunti. Ihmeitä ei "meidän mies" esittänyt, joskaan ei myöskään mitään hazardeja. Olisi varmasti hoitanut tonttinsa ihan ensimmäisestä peliminuutista lähtienkin. Arouna Kone viimeisteli ottelun päätösluvuiksi 2-0 ja näin PSV varmisti pääsynsä Herkkusieniliigan jatkokierroksille.
Joulukuun 5. päivä pelaa PSV UCL:n lohkovaiheen viimeisen ottelunsa Bordeauxia vastaan. Varmuudella menen paikalle, jos raportoin niin raportoin.
Se vielä jäi sanomatta, että pelistä en yhtään kuvaa ottanut, mutta pieniä videoclippejä kuitenkin. Linkissä kuvaa, kun jengit tulevat vihreälle.
http://www.youtube.com/watch?v=AZQO21mM7k4
