Täällä ryhdytään superjunnujen valmentajaksi

[Matthias Sindelar]

Ja onhan juokseminenkin osittain taitolaji. Monet seurat käsittääkseni pitävät talvisin juoksureenejä yleisurheiluvalmentajan johdolla. Tämä on kai oikein. Se että minkälainen askel futaajalle kannattaisi opettaa on sitten tämän topikin aihe.

[Kaihlamo]

Tottakai nopeusominaisuuksia voi kehittää 10-vuotiaana ja nuorempanakin, mutta silloin kannattaa keskittyä liiketiheyttä, reaktiokykyä, rytmitajua ja taitoa kehittäviin harjoitteisiin, ja nehän nyt periaatteessa ovat mukana jokaisessa harjoitustapahtumassa.

En ymmärtänyt pointtia?

[John Rambo]

On kyllä tullut tutustuttua, ja testattukin on niin maan perusteellisesti jokaista valmentamaani joukkuetta. Käytössä ollut SPL:n testipatteri ja muutama oma testi niille osa-alueille, joissa mielestäni SPL:n testi ei ole ollut kovin hyvä (esim nopeuskestävyys).

Tottakai nopeusominaisuuksia voi kehittää 10-vuotiaana ja nuorempanakin, mutta silloin kannattaa keskittyä liiketiheyttä, reaktiokykyä, rytmitajua ja taitoa kehittäviin harjoitteisiin, ja nehän nyt periaatteessa ovat mukana jokaisessa harjoitustapahtumassa.

Kyse on siis ns herkkyyskausista, joiden aikana kannattaa se painopiste keskittää niihin ominaisuuksiin, jotka silloin kehittyvät helpoimmin - mutta toki koko ajan muitakin ominaisuuksia ja kehityskohteita on varmasti tarpeen kehittää. Kannattaa myös miettiä kuinka paljon energiaa ja aikaa kannattaa panostaa mihinkin asiaan - osa kehittyy varsin rajallisesti ja sellaisen ominaisuuden kehittämiseen ei kannata määräänsä enempää ruutia tuhlata.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tällä jalkapallon ehkä helpoimmin hoidettavalla osa-alueella (fyysinen suorituskyky) osaamista on aika kehnosti junnuvalkuilla. Toivottavasti olen väärässä.

Eikö esimerkiksi juuri askeltiheyden ja reaktiokyvyn kehittäminen paranna tuloksia myös noissa nopeustesteissä, kuten em. 10 & 30 metrin juoksut? Kirjoitat mielestäni varsin ristiriitaisesti, sillä juuri nuo 10-vuotiaat elävät herkkyyskautta askeltiheyden ja ketteryyden suhteen, ja minun ymmärtääkseni nuo kuuluvat kyllä nopeusominaisuuksiin.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tällä jalkapallon ehkä helpoimmin hoidettavalla osa-alueella (fyysinen suorituskyky) osaamista on aika kehnosti junnuvalkuilla. Toivottavasti olen väärässä.

Aika vanhanaikainen näkökulma fyysisiin ominaisuuksiin ylipäänsä, mutta se sinulle sallittakoon. Muuten olen kyllä sama mieltä valmentajien suhteellisesti heikosta osaamisesta fyysisten ominaisuuksien suhteen noin ylipäänsä, ja olenkin erittäin tyytyväinen siihen että käytännössä ne tavoitteellisimmat seurat vetävätkin telinevoimistelua, painia, taekwondoa tms. oheislajia noita juttuja parantaakseen, ja onhan siinä hyvää oppia tarjolla valmentajillekin.

[John Rambo]

Nopeuteen kun vaikuttavat oleellisesti hermotus, taito ja voimataso. Tuossa 10-vuoden kypsässä iässä kannattaa siis keskittyä tuohon hermotukseen ja taitoon, nopeusvoiman herkkyyskausi on sitten vähän vanhempana.

Onko tästä joku ollut eri mieltä? Johan tuo huomattavasti paremmin todettiin tuossa aiemmin:

10-vuotiaan juoksunopeuteen vaikuttaa perimän (nopedien solujen määrän) lisäksi olennaisesti askeltiheys, jota pitää kehittää harjoittelun avulla. Kun sitten taas b-junnuikäisen nopeutta testaan tulee nopeusharjoittelussa pelaajan nopeutta kehittää mm. oikeaoppisella voimaharjoittelulla.

Aivan liian usein aletaan testaamaan ominaisuuksia C- tai jopa B-juniori-iässä, ominaisuuksa joita olisi tullut kehittää paljon aiemmin, ja sitten todetaan että eipä näille enää mitään ole tehtävissä. Tärkeitä testaamisessa ei ole testata "testamisen ilosta" vaan tulosten tule oikeasti ohjata harjoittelua oikeaan suuntaan.

Et kuitenkaan suoranaisesti vastannut kysymykseeni, kuten et vastannut myöskään Keijo K. Kojootin kysymykseen aiemmin. Jos kerran myös sinun mielestäsi ko. tekeminen vaikuttaa nopeuteen ja sitä tehdään kuten kuuluukin, niin miksi ihmeessä nopeutta ei sitten saisi testata?

Minusta myöskään näkökulmani ei ole vanhanaikainen, päinvastoin.

Liiton ja SHA:n lajianalyysin perusteella aiemmin mututuntumaan perustuen suomalaisfutareiden vahvuutena pidetty fysiikka ei tutkitun tiedon mukaan ollutkaan vahvuus, vaan jopa päinvastoin. Jos ymmärtää fysiikan kehittämisen helpoimpana (tämä lainaus sinulta) ja jopa myöhemmin kehitettävänä irrallisena ominaisuutena, niin ollaan mielestäni jo pahasti hakoteillä. Keijon kysymykseen (myös tuossa alempana) ja mielestäni asialliseen viestiin vastasit:

Lisäksi pitää miettiä mitä kannattaa testata missäkin iässä ja mitä sillä haetaan. Olisi suotavaa testata sellaisia ominaisuuksia, joihin kyseisen kauden harjoittelu tulee oikeasti vaikuttamaan ja joilla on jotain merkitystä --- Täytyisi vaan testata niitä ominaisuuksia, joita ollaan kehittämässä.

Tämän lausunnon kuitenkin käytännössä peruit myöhemmin, kun tunnustit itsekin askeltiheyden ja hermoratojen kehittämisen entisestään kehittävän myös nopeusominaisuuksia. Ei ihme, että jäi monelle epäselväksi. Edelleen sama kysymys pätee, ja olisi kiva jos voisit vastata selkeästi:

Sinulla on varmaankin joku syy tähän miksi 10-vuotiaiden nopeutta ei saisi testata?

Ilmeisesti en osaa ilmaista itseäni riittävän selkeästi.

Tässä päätelmässä olemme varmasti samoilla linjoilla, en näköjään ollut ainoa jolle pointtisi jäivät epäselviksi.

[A.I.Virtanen]

Eiköhän se näy harkkojen ja pelien perusteella muutenkin kuka on nopea ja kuka hidas.

Eiköhän se näy harkkojen perusteella minkä tasoisesta joukkueesta on kyse. Miksi turhaan pelata mitään pelejä?

[rukkanen]

Tässä kun mainittiin aiemmissa viesteissä taitokisat ja niitä varta vasten harjoittelu, niin realismia taitaa kuitenkin olla se, että kun kerran taitokisoja järjestetään, niin aika monissa joukkueissa niihin myös varta vasten harjoitellaan, olipa tämä sitten mielekästä tai ei. Eikö näin ollen olisi pelaajakehityksen näkökulmasta hedelmällisempää, että nykymuotoiset taitokisalajit korvattaisiin erilaisilla ikäluokan mukaan vaihtelevilla 1v1-, 2v2-, 3v3- ja 4v4-peleillä? Tämä kun toteutettaisiin huolella, saataisiin "pelkkiä taitokisamitaleja haalivat" seuratkin harjoittelemaan enemmän ns. oikeita asioita (vaikka kyllähän tuossakin muodossa asiat saa päin honakkeja tehtyä jos oikein haluaa). Viime kaudellahan järjestettiin jo Master of 1v1, mikä oli sinällään ihan jees pelinavaus siihen suuntaan, että yksilötaidossakin voidaan kisailla pelinomaisesti.

[Ricardo Leite]

Tässä kun mainittiin aiemmissa viesteissä taitokisat ja niitä varta vasten harjoittelu, niin realismia taitaa kuitenkin olla se, että kun kerran taitokisoja järjestetään, niin aika monissa joukkueissa niihin myös varta vasten harjoitellaan, olipa tämä sitten mielekästä tai ei.

Ei siinä mitään mielekästä ole. Siis jos tämä tapahtuu seurajoukkueen harjoituksissa. Paitsi, jos kisojen sisältöä sitten esitellään joissain harjoituksissa, jotta pelaajat tietävät mistä on kyse ja voivat siten harjoitella kisoihin omalla ajallaan.

Viime kaudellahan järjestettiin jo Master of 1v1, mikä oli sinällään ihan jees pelinavaus siihen suuntaan, että yksilötaidossakin voidaan kisailla pelinomaisesti.

Tälle kaksi peukkua .

[rukkanen]

Tälle kaksi peukkua :yl os: :yl os:.

Ja tulinpa jakaneeksi väärää tietoa. Näemmä jo 2010 on kisailtu Helsingin Piirissä 1v1:sten parissa, tosin vain 12–15-vuotiaissa. Nyt tosin en löytänyt äkkiseltään mitään tietoa siitä, jäikö parivuotiseksi kokeiluksi, onko kisan nimeä muutettu vai miksi on kadonnut kuin pieru Saharaan. Eli taitaa sittenkin mennä osastolle :

[joks11]

Ja tulinpa jakaneeksi väärää tietoa. Näemmä jo 2010 on kisailtu Helsingin Piirissä 1v1:sten parissa, tosin vain 12–15-vuotiaissa. Nyt tosin en löytänyt äkkiseltään mitään tietoa siitä, jäikö parivuotiseksi kokeiluksi, onko kisan nimeä muutettu vai miksi on kadonnut kuin pieru Saharaan. Eli taitaa sittenkin mennä osastolle :

Tietääkseni homma on hautautunut hieman koska järjestäjää on ollut vaikea löytää. Piiriltä ei ole löytynyt organisoijaa kaiketi, ja kisaa on yritetty hoitaa jonkun seuran kautta(tietty niin että piiri tarjoaa vuorot ja muun sälän).

[rukkanen]

Tietääkseni homma on hautautunut hieman koska järjestäjää on ollut vaikea löytää. Piiriltä ei ole löytynyt organisoijaa kaiketi, ja kisaa on yritetty hoitaa jonkun seuran kautta(tietty niin että piiri tarjoaa vuorot ja muun sälän).

Täältä selvisi, että kisa on PPJ:llä vakituisesti kausiohjelmassa. Tälle se

Jos nyt suoraan sanotaan, niin tähän suuntaan taitokisoja pitäisi mielestäni viedä. Olipa perinteet sitten mitä tahansa. Tai ainakin niin, että noiden perinteisten taitokisalajien rinnalle tuotaisiin myös näitä pelitaitoa mittaavia lajeja. Voisihan tuosta sitten vääntää sarjat tekniselle lajitaidolle, pelitaidolle ja kokonaiskilpailulle.

[joks11]

Täältä selvisi, että kisa on PPJ:llä vakituisesti kausiohjelmassa. Tälle se

Jos nyt suoraan sanotaan, niin tähän suuntaan taitokisoja pitäisi mielestäni viedä. Olipa perinteet sitten mitä tahansa. Tai ainakin niin, että noiden perinteisten taitokisalajien rinnalle tuotaisiin myös näitä pelitaitoa mittaavia lajeja. Voisihan tuosta sitten vääntää sarjat tekniselle lajitaidolle, pelitaidolle ja kokonaiskilpailulle.

Kyllä. Omassa joukkueessa pidämme kerran kuussa 2v2-turnauksen, eli harkkavuorolla pelataan vain ja ainoastaan 2v2-pelejä. Sijoitukset kirjataan ylös ja pisteytetään, ja kauden päätyttyä parhaat palkitaan diplomilla(). Pojat ovat ottaneet kisan hyvillä mielin ja hauskaa on ollut.

[Kaihlamo]

SHA:n sivuilla Vallan hyvä blogi (no pun intended!) taitokisoista. Kannattaa lukea!

Edit. näköjään rukkanen oli juuri linkittänytkin kyseisen blogin tänne. Mulle

[Jortsukka]

Aiemmin tuli tuo blogi eteen ja mielestäni oikein osuvasti Valla siinä puhuu asioista. Eli periaatteessa ilman sitä perustekniikkaa ei voi olla tulevaisuutta, mutta taas se pelkkä perustekniikka ei takaa sitä kehitystä myöskään.

Noista rajoista vielä mistä Vallakin puhuu, niin on kyllä aikalailla väärä signaali että F8/9:ssa saat niin helposti kullan ja sitten ihmetellään että miten 10:ssä sama kaveri saakin juuri ja juuri pronssisen merkin. Lapsia pitää kannustaa, muttei asiat saa olla liian helppoja. Nyt esim. 6/7-vuotiaat paukuttivat noita F8 kultamerkkejä mitenpäin vain. Toki hienoa pojille, mutta mitä nyt sitten enää tavoitella(poikien mielessä), toki osaa on helppo motivoida sen oman suorituksensa parantamiseen, mutta osalle tuo tuo liikaakin tyytyväisyyttä varmasti.

Mitä tulee vielä perustaitoon, niin kyllä mielestäni, varsinkin noilla nykyisillä rajoilla, itse odotan joukkueeltani(joka siis pelaa noissa nuorimmissa ikäluokissa) kaikilta sitä kulta-rajaa, muuten on tehty väärin asioita tai niitä ei ole tehty ollenkaan.

Lyhyesti oma mielipide taitokisoista, ovat vähän kuin pomputtelu kiteytettynä. Jos et saa pomputeltua kuin 5 tai 10, niin pallotuntuma on aivan liian heikko. Mutta toisaalta on aivan sama saatko pomputeltua 200 vai 2000. Se ero ei enää kerro pelitaidoista mitään.

[Vilu]

Millaiset säännöt tuossa Master of 1v1-kisassa on (alueen koko, miten maalit tehdään, miten peli päättyy jne)?

[joosar]

SHA:n sivuilla Vallan hyvä blogi (no pun intended!) taitokisoista. Kannattaa lukea!

Onkos sulla Kaihlamo tietoa kun Taljan Jukka aikoinaan kurssilla mainitsi ettei hänen pojat ole koskaan erikseen harjoitelleet taitokisoja varten ja hyvin ovat pärjänneet niin ainakin kun tänävuonna katsoi tuloksia eipä sieltä Jukan joukkueen poikia näkyny. (vai eivätkö ole osallistuneet ollenkaan?)

[Kaihlamo]

Onkos sulla Kaihlamo tietoa kun Taljan Jukka aikoinaan kurssilla mainitsi ettei hänen pojat ole koskaan erikseen harjoitelleet taitokisoja varten ja hyvin ovat pärjänneet niin ainakin kun tänävuonna katsoi tuloksia eipä sieltä Jukan joukkueen poikia näkyny. (vai eivätkö ole osallistuneet ollenkaan?)

Ei sen enempää ole tietoa. Näköjään seuran omissa skaboissa olivat saaneet yhden hopea- ja kaksi pronssimerkkiä.

Sen tiedän, että kyseisen seuran taitokilpailuissa menestyneet pelaajat ovat noita lajeja pääsääntöisesti hinkanneet ns. ihan vitusti sekä omalla ajalla että joukkueen treeneissä. Mutta ei siitäkään sen enempää.

[joosar]

Ei sen enempää ole tietoa. Näköjään seuran omissa skaboissa olivat saaneet yhden hopea- ja kaksi pronssimerkkiä.

Sen tiedän, että kyseisen seuran taitokilpailuissa menestyneet pelaajat ovat noita lajeja pääsääntöisesti hinkanneet ns. ihan vitusti sekä omalla ajalla että joukkueen treeneissä. Mutta ei siitäkään sen enempää.

Eli ei sitä pelkästään pelikeskeisellä harjoittelumuodolla saada  taitokilpailun kultamerkkisuorituksen arvoisia suorituksia. (Näin olin ymmärtäneeni Taljan puheista että taitokilpailu ratoja ei hinkata joukkueharkoissa yhtään.)

[Mersault]

Eli ei sitä pelkästään pelikeskeisellä harjoittelumuodolla saada  taitokilpailun kultamerkkisuorituksen arvoisia suorituksia. (Näin olin ymmärtäneeni Taljan puheista että taitokilpailu ratoja ei hinkata joukkueharkoissa yhtään.)

Palloliiton koulutuskiertueella korostettiin sitä, että taidon oppii parhaiten pienpeleillä ja kehoitettiin käyttämään pienpelejä taidon opettamisessa. Aikanaan tuli kateltua muutamia videonpätkiä Clairefontainessa mm. Sahaa, Henryä, Papinia, Gallasta, Anelkaa... kouluttaneen Andre Merellen treeneistä ja niissä Andre pisti kaverit nenät vastakkain syöttelemään ja opetti jalasta kiinni pitäen, että missä asennossa jalan pitää olla syöttöhetkellä ja sen jälkeen kiltisti syöteltiin palloa ihan perinteisellä menetelmällä. Pienpelit on ihan nasta juttu, mutta kyllä ainakin allekirjoittanut opettaa taitoa ihan perinteisillä menetelmillä ja noissa pienpeleissä sitä syöttötaitoa ei enää harjoitella, vaan sen pitää olla hallussa. Menee pienpelit harakoille jos pienpelin tarkoitus on esimerkiksi syöttötaidon opettaminen. Samaten jos joku on joskus sattunut näkemään Barcelonan, Ajaxin, Chelsean... taitotreenaamista, taitoa ei treenata pienpeleillä, vaan kyllä noissa seuroissa esimerkiksi tuota syöttötekniikkaa treenataan ihan noilla perinteisillä tylsillä menetelmillä ja sitä mukaa kun tekniikka kehityy, mukaan tulee pienpelejä tukevia drillejä ja sen jälkeen pienpelejä. 

[Ricardo Leite]

Niin siis taitosuoritusta (pelinomainen) on hyvin vaikea oppia ellei puhdas tekninen suorittaminen ole ensin hallussa. Ei kerrostalojakaan voi hiekalle rakentaa. Pienpeleissä siis harjoitellaan taitoa, tylsässä vastakkain syöttelyssä tekniikkaa.

[Riq8]

Antakaas viisaammat vinkkejä, miten saan kannustettua paria junnua pelaamaan rohkeammin!

Kyseessä 10-vuotiaiden kilparyhmä (14 poikaa), joista lähes kaikki ovat erittäin itsevarmoja pallon kanssa. Ollaan painotettu (ehkä joskus liikaakin) haastamista ja rohkeutta pyrkiä 1v1-tilanteisiin, mikä näkyy valtaosan otteissa kentälläkin.

1. tapaus: keväällä meille tuli toisesta seurasta kaveri, jolla on joukkueen parhaat fyysiset ominaisuudet monessa suhteessa, omaa silminnähden kovimman laukauksen ja pallonkin kanssa kohtuu taitava (kilparyhmässämme siinä kuitenkin korkeintaan keskitasoa). Kaikissa mahdollisissa testeissä/kisoissa siis kärkeä, mutta pelitilanteessa (etenkin oikeissa otteluissa) puuttuu kokonaan rohkeus yrittää asioita. Antaa jatkuvasti "alibisyöttöjä", en ole kertaakaan nähnyt haastavan (E: ilman rohkaisua) 1v1 (vaikka harjoituksissa väläyttelee niitä), jotenkin pelokkaan oloinen ja häviää kaksinkamppailut arkailemalla (jotka fysiikkansa puolesta pitäisi olla vahvuus).

Onko muilla ollut tällaisia joukkueessanne? Miten olette motivoineet? Olen yrittänyt ennen peliä antaa hänelle "erityistehtäväksi" pelata hieman riskillä - haastaa rohkeasti ja virheitäkin uhmaten, tuloksetta. Mitenköhän saisi kaverin pelaamaan osaamisensa mukaan...

2. mielenkiintoinen tapaus samasta ryhmästä - taidot, asenne, fysiikka, pelikäsitys yms. kunnossa, mutta pitää haastamista pelin syöpänä. Ilmeisesti kotoa tullut vaikutuksia, koska vanhemmat välillä avautuneet muiden poikien "yksinyrittämisestä" (jota kieltämättä on välillä liikaakin). Pelaa sitten ilmeisesti isää miellyttääkseen niin, että mieluumin vaikka laittaa pallon sivurajasta yli kuin yrittää itse vastustajasta ohi. Tässä tapauksessa kyse ei ole ns. arkailusta, koska kaksinkamppailuihin menee erittäin kovaa.

Kaikilla muilla pojilla onkin sitten käytännössä päinvastoin, eli heidän kanssaan joutuu puhumaan siitä, että yritetään laittaa pallo nopeammin liikkeelle. Tuo on ollut mielestäni paljon helpompi asia vaatia, kuin toisinpäin. Harmittaa ja turhauttaa siinäkin mielessä, että uskoisin noiden kahden pojan olevan ryhmän parhaita/johtavia pelaajia, jos vain olisivat hieman itsevarmempia. En mitään coast-to-coast pujotteluita odota (tai halua), mutta ihan vaan poikien pitävän harhautusta yhtenä luonnollisena vaihtoehtona muiden joukossa pallon saadessaan.

[Superjunnukoutsi]

Antakaas viisaammat vinkkejä, miten saan kannustettua paria junnua pelaamaan rohkeammin!

Kyseessä 10-vuotiaiden kilparyhmä (14 poikaa), joista lähes kaikki ovat erittäin itsevarmoja pallon kanssa. Ollaan painotettu (ehkä joskus liikaakin) haastamista ja rohkeutta pyrkiä 1v1-tilanteisiin, mikä näkyy valtaosan otteissa kentälläkin.

1. tapaus: keväällä meille tuli toisesta seurasta kaveri, jolla on joukkueen parhaat fyysiset ominaisuudet monessa suhteessa, omaa silminnähden kovimman laukauksen ja pallonkin kanssa kohtuu taitava (kilparyhmässämme siinä kuitenkin korkeintaan keskitasoa). Kaikissa mahdollisissa testeissä/kisoissa siis kärkeä, mutta pelitilanteessa (etenkin oikeissa otteluissa) puuttuu kokonaan rohkeus yrittää asioita. Antaa jatkuvasti "alibisyöttöjä", en ole kertaakaan nähnyt haastavan 1v1 (vaikka harjoituksissa väläyttelee niitä), jotenkin pelokkaan oloinen ja häviää kaksinkamppailut arkailemalla (jotka fysiikkansa puolesta pitäisi olla vahvuus).

Onko muilla ollut tällaisia joukkueessanne? Miten olette motivoineet? Olen yrittänyt ennen peliä antaa hänelle "erityistehtäväksi" pelata hieman riskillä - haastaa rohkeasti ja virheitäkin uhmaten, tuloksetta. Mitenköhän saisi kaverin pelaamaan osaamisensa mukaan...

2. mielenkiintoinen tapaus samasta ryhmästä - taidot, asenne, fysiikka, pelikäsitys yms. kunnossa, mutta pitää haastamista pelin syöpänä. Ilmeisesti kotoa tullut vaikutuksia, koska vanhemmat välillä avautuneet muiden poikien "yksinyrittämisestä" (jota kieltämättä on välillä liikaakin). Pelaa sitten ilmeisesti isää miellyttääkseen niin, että mieluumin vaikka laittaa pallon sivurajasta yli kuin yrittää itse vastustajasta ohi. Tässä tapauksessa kyse ei ole ns. arkailusta, koska kaksinkamppailuihin menee erittäin kovaa.

Kaikilla muilla pojilla onkin sitten käytännössä päinvastoin, eli heidän kanssaan joutuu puhumaan siitä, että yritetään laittaa pallo nopeammin liikkeelle. Tuo on ollut mielestäni paljon helpompi asia vaatia, kuin toisinpäin. Harmittaa ja turhauttaa siinäkin mielessä, että uskoisin noiden kahden pojan olevan ryhmän parhaita/johtavia pelaajia, jos vain olisivat hieman itsevarmempia. En mitään coast-to-coast pujotteluita odota (tai halua), mutta ihan vaan poikien pitävän harhautusta yhtenä luonnollisena vaihtoehtona muiden joukossa pallon saadessaan.

Viisaammasta en tiedä, mutta yritetään.

10-vuotiaat pelaavat 7v7-peliä, eikö? Pistäisin itse noita kavereita pelipaikoille, joissa joutuu tahkoamaan mahdollisimman paljon pystysuunnassa (ja hyvistä suorituksista ja yrityksestä asianmukainen kannustava palaute). Itse pistin 5v5-peleissä noita ujoja kavereita laitaan ja kehitys oli huikeaa.

Jos yksinyrittäminen on pelaajan mielestä huono ratkaisu, voisit koittaa ohjata lapsen peliä siihen suuntaan, että ohitetaan ensin ja syötetään sitten; vapaata tilaa antaa hyviä syöttöjä pelikavereille.

Sitten nopeatempoiset pienpelit, joissa ei ehdi jäädä ujostelemaan voisivat toimia yhtälailla.

[Ricardo Leite]

Itse lähtisin purkamaan asiaa hieman toisesta päästä. Vaikuttaa, että tapauksen avain on ensisijaisesti psykologisella puolella. Ennemin kuin siinä millaisiin pelillisiin tilanteisiin tämä tulisi saattaa.

Oletko ihan kahden kesken kysynyt syytä sille, etteivät pelaajat tahdo haastaa vastustajiaan 1 vs 1 -tilanteissa? Jos et, siinä on ensimmäinen vinkki ja askel parempaan. Jos olet, jaa ihmeessä tieto meidän kanssamme, jotta meillä olisi edes mahdollisuus auttaa.

[Superjunnukoutsi]

^Totta tuokin. Jo pelkästään pään asento tilanteisiin mennessä antaa osviittaa siitä missä mättää.

[ErkkiPalloilija]

Antakaas viisaammat vinkkejä, miten saan kannustettua paria junnua pelaamaan rohkeammin!

Kyseessä 10-vuotiaiden kilparyhmä (14 poikaa), joista lähes kaikki ovat erittäin itsevarmoja pallon kanssa. Ollaan painotettu (ehkä joskus liikaakin) haastamista ja rohkeutta pyrkiä 1v1-tilanteisiin, mikä näkyy valtaosan otteissa kentälläkin.

1. tapaus: keväällä meille tuli toisesta seurasta kaveri, jolla on joukkueen parhaat fyysiset ominaisuudet monessa suhteessa, omaa silminnähden kovimman laukauksen ja pallonkin kanssa kohtuu taitava (kilparyhmässämme siinä kuitenkin korkeintaan keskitasoa). Kaikissa mahdollisissa testeissä/kisoissa siis kärkeä, mutta pelitilanteessa (etenkin oikeissa otteluissa) puuttuu kokonaan rohkeus yrittää asioita. Antaa jatkuvasti "alibisyöttöjä", en ole kertaakaan nähnyt haastavan 1v1 (vaikka harjoituksissa väläyttelee niitä), jotenkin pelokkaan oloinen ja häviää kaksinkamppailut arkailemalla (jotka fysiikkansa puolesta pitäisi olla vahvuus).

Onko muilla ollut tällaisia joukkueessanne? Miten olette motivoineet? Olen yrittänyt ennen peliä antaa hänelle "erityistehtäväksi" pelata hieman riskillä - haastaa rohkeasti ja virheitäkin uhmaten, tuloksetta. Mitenköhän saisi kaverin pelaamaan osaamisensa mukaan...

2. mielenkiintoinen tapaus samasta ryhmästä - taidot, asenne, fysiikka, pelikäsitys yms. kunnossa, mutta pitää haastamista pelin syöpänä. Ilmeisesti kotoa tullut vaikutuksia, koska vanhemmat välillä avautuneet muiden poikien "yksinyrittämisestä" (jota kieltämättä on välillä liikaakin). Pelaa sitten ilmeisesti isää miellyttääkseen niin, että mieluumin vaikka laittaa pallon sivurajasta yli kuin yrittää itse vastustajasta ohi. Tässä tapauksessa kyse ei ole ns. arkailusta, koska kaksinkamppailuihin menee erittäin kovaa.

Kaikilla muilla pojilla onkin sitten käytännössä päinvastoin, eli heidän kanssaan joutuu puhumaan siitä, että yritetään laittaa pallo nopeammin liikkeelle. Tuo on ollut mielestäni paljon helpompi asia vaatia, kuin toisinpäin. Harmittaa ja turhauttaa siinäkin mielessä, että uskoisin noiden kahden pojan olevan ryhmän parhaita/johtavia pelaajia, jos vain olisivat hieman itsevarmempia. En mitään coast-to-coast pujotteluita odota (tai halua), mutta ihan vaan poikien pitävän harhautusta yhtenä luonnollisena vaihtoehtona muiden joukossa pallon saadessaan.

Jotain yritystä

2. Laita aisapari tälle jantterille joka pelaa alempana mutta lähempänä et jos menettää pallon niin ei ole mikään "yksinyrittämisen" moka. Jos aisapari on kaukana niin sitte voi pelata hiukan varmemmin mutta muuten haastamalla eteenpäin. Sitten ku homma näyttää toimivan ja rohkeutta on niin siirrä aisaparia poispäin sen oikeaa hommaa. Tietty tämä pari kommunikoi huudellen että suurinpiirtein tietää paikan missä toinen on.

[SirLoser]

Kakkoskohtaan: otat sen pojan isän kanssa asian puheeksi ja teet sille ensinnäkin selväksi, että sinä olet se valmentaja, eikä hän, ja toiseksi, että 10-vuotiaiden ei kehittyäkseen kuulu yrittää pelata kuten aikuiset, vaan he saavat ja heidän pitää olla itsekkäitä.