Täällä ryhdytään superjunnujen valmentajaksi

[jiibzter]

Erään erittäin potentiaalisen tulevan valmentajan, entisen pelikaverin, kouluttautumisinnon D-kurssi onnistui tappamaan täysin.

Jos motivaatio on tuota luokkaa niin potentiaali on todella heikossa hapessa.  :

[jykke]

D-kurssia itse pitäisin täysin yhdentekevänä hapatuksena valmentajanaluille, jotka ovat jalkapalloa seurajoukkueessa enemmän pelanneet. Enkä ole ollut mielipiteeni kanssa yksin, kun asiasta on ollut puhetta entisten pelikavereiden kanssa. Ei jalkapalloa esimerkiksi 20 vuotta aktiivisesti pelanneen kaverin tulisi välttämättä istua samalla kurssilla ensimmäistä kertaa jalkapalloon tutustuvien pikkujunioreiden isien ja äitien kanssa.

Eri. Seurajoukkueessa oppii pelaamaan, valmennuskurssilla valmentamaan.

[Väärä Cowboy]

D-kurssia itse pitäisin täysin yhdentekevänä hapatuksena valmentajanaluille, jotka ovat jalkapalloa seurajoukkueessa enemmän pelanneet. Enkä ole ollut mielipiteeni kanssa yksin, kun asiasta on ollut puhetta entisten pelikavereiden kanssa. Ei jalkapalloa esimerkiksi 20 vuotta aktiivisesti pelanneen kaverin tulisi välttämättä istua samalla kurssilla ensimmäistä kertaa jalkapalloon tutustuvien pikkujunioreiden isien ja äitien kanssa.

Johonkin raja on aina vedettävä, mutta esimerkiksi kokeneet pelimiehet, joilla ei kuitenkaan "huippupelaajan valmentajatielle" vaadittavaa liiga- tai ykkösdivarikokemusta ole, voisi surutta ohjata suoraan C-kurssille. Erään erittäin potentiaalisen tulevan valmentajan, entisen pelikaverin, kouluttautumisinnon D-kurssi onnistui tappamaan täysin.

Aivan samoilla linjoilla. Omalla d-kurssilla kouluttaja vain kehui itseään ja oli vielä kertomansa mukaan keksinyt puolet maailman treeneistä ja taktiikoista. Mitään en oppinut, muuta kuin että vähään aikaan en noille kursseille mene.

[Pixie]

Hyvä topic!

Mukava lukea kommentteja aiheesta, joka on lähellä itseä. En käynyt jokaista kommenttia läpi, mutta kerrotaan nyt parin vuoden valmennuskokemuksen perusteella omasta mielestä aiheellisia asioita pikkujunnujen (n 7v) valmennuksesta:
- koulutusta tai sen puutetta ei tarvitse pelätä
- kaikkein oleellisinta on luoda pikkujunnuille sellainen into, että he haluavat tulla treeneihin ja etenkin että he haluavat pelata ja treenata joukkuetreenien ulkopuolella
- lapset kehittyvät eri aikaan - tänään joukkueen kömpelöin voi olla kesällä ketterin (no ehkä ei ihan, mutta idea tuli varmaan selväksi...)
- parin ekan vuoden ajan yhtenä merkittävänä tavoitteena voi pitää sitä ettei yksikään junnu lopeta harrastusta
- toisena tavoitteena sitten se, että jos joukkueessa on lahjakkaita, ei joukkueen tai valmentajan taso ole este kehittymiselle. Tätä ei valmentaja välttämättä yksin voi ratkaista, mutta valmentajan kypsyyttä osoittaa se, että jos osaa tunnistaa tällaisen pelaajan ja kertoa siitä valmennuspäällikölle, vanhemman ikäluokan valmentajalle tms.
- alle 10 v junnut eivät hahmota kenttää -> taktiikkaa ei tarvita. Pääpaino kuljetuksiin ja harhautuksiin!

Touhu on todella mukavaa, vaikkakin hyvin sitovaa!

[Dr. Ed]

Moikka!

Asiat on kääntynyt siihen malliin, että minäkin olen ryhtynyt osalliseksi superjunnujen valmentamiseen. Touhu täällä päin on jokseenkin retuperällä, mutta parhaani koetan tehdä. Se tosin ei ole paljon mitään. Kuitenkin aina välistä jotakin harjoituksia on minunkin vastuulla. Omat muistikuvat hohdokkaalta uraltani ovat tosin jo hieman sumeat. Olisko jotain hyviä linkkejä netistä, josta löytyis harjotuksia tai muuta hyödyllistä? Nämä junnut ovat tosiaan suurin piirtein 10-vuotiaita, mutta nuorempiakin löytyy, kuten myös tasoeroja....

[Hong Song]

www.insidesoccer.com

Tuolla on ainakin suuri määrä erilaisia harjoituksia, joista on muutaman minuutin videoklippi ja englanninkielinen kerronta päälle. Voit valita kategorian ihan pikkujunnujen harjoitteista vanhempien nuorten juttuihin. Harjoitteet on tämän lisäksi jaettu tekniikka-, taktiikka- ja maalivahtikategorioihin. Lisäksi sivuilla on tekstimuodossa tietoa valmentamisesta.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sivun harjoitteita ei kannata sokeasti lähteä vetämään omissa treeneissä, vaan aina tulee ensin miettiä, onko tämä harjoite sopiva juuri MINUN porukan taitotasolle jne. Eli suodatin päällä kannattaa niitä katella.

[Ganea]

http://www.tanoke.com/fi/blog/mika_alavaikko/mita_pitaisi_harjoitella

Mielenkiintoista pohdintaa 1vs1 harjoitteista ja pienpeleistä, kannattaa lukea.

[Lortto]

http://www.tanoke.com/fi/blog/mika_alavaikko/mita_pitaisi_harjoitella

Mielenkiintoista pohdintaa 1vs1 harjoitteista ja pienpeleistä, kannattaa lukea.

Prkl on noita uusia kirjoituksia odoteltukin. Hyvä kirjoitus

[koera]

Siirretään keskustelu tänne, kun rupesi menemään Miklun ketjussa hiukan aiheen ulkopuolelle.

Olen itse valmentajana Bn/C "perussarja"joukkueessa jossa on isot ryhmäkoot (harjoituksissa keskimäärin n.23 pelaajaa), mutta silti tällaisen konstruktivistisen metodin käyttö onnistuu hyvin. Omien kokemuksieni mukaan juuri ne teinit reagoivat mielekkääseen opetukseen paljon paremmin kuin tähän perisuomalaiseen "minä kerron miten sinä teet" tyyliin, toki se helpottaisi jos samaa opetusmenetelmää olisi heihin iskoistettu jo aiemmin (yleensä onkin, nimittäin koulussa).

Ihan samaa mieltä tuosta pedagogisesta lähestymistavasta. Nuoret ymmärtävät yllättävän paljon ja kuuntelevat, kunhan heidät ottaa vakavasti. Puhuinkin aiemmin oikeastaan siitä, miltä junnutreeneissä turhan usein näyttää. Monet valmentajat aliarvioivat nuoria, tai, kuten sanoit, eivät ymmärrä aiheesta tarpeeksi. Kovan kurin ja behavioristisen oppimiskäsityksen yhdistelmä kun ei välttämättä ole kovin motivoiva.

Toisaalta joukkeisiin, joihin pääsee kuka tahansa pelaamaan, tulee välillä näitä häirkkötyyppejä. Oma havaintoni on, että keskimäärin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla nuoret käyttäytyvät ja toimivat paremmin ryhmissä, kun taas varsinkin pääkaupunkiseudulla joukkueisiin saattaa mahtua useampikin ongelmatapaus.

b) Valmentajat eivät osaa/ymmärrä tätä opetustyyliä.

B-kohta lienee kuitenkin se ymmärrettävin ja suurin syy. Kyseisen opetusmenetelmän käyttö on vaativaa ja vaatii opetuksellista osaamista, suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja substanssin (pelikäsityksen) erinomaista hallintaa. Suomestahan tätä opetuksellisen osaamisen huippua löytyisi, mutta jostain kumman syystä sitä ei ole saatu jalkapallon pariin valjastettua.

Niin, todella moni valmentaja on itse entinen pelaaja, klassisimmassa tapauksessa vielä epäonnistunut omalla urallaan. Nämä kaverit eivät usein paljoa ole koulun penkkejä kuluttaneet ja "kaiken maailman tutkimukset ja metodit" aiheuttavat vastareaktion. Omat valmennusmetodit on peritty aikaisemmilta valmentajilta, ja niihin kuuluu usein kova kuri yhdistettynä fyysisen kunnon, asenteen ja taistelemisen korostamiseen. Onneksi asenneilmasto on hiljalleen muuttumassa, ja kaltaisiasi kavereita ilmaantuu.

Hyökkäyspelissä puolestaan on usein mahdoton määritellä yhtä oikeaa ratkaisua, yleensä hyviä ratkaisuja on useita. Tällöin pelikäsityksen opetuksessa tulisi saada pelaaja ymmärtämään perustavat hyökkäyspelin elementit, tila liike ajoitus, syöttövarjo, seinäsyöttö, 2vs1, jnejnejne. Kun pelaaja oppii näihin erilaisia ratkaisumalleja on hänen kanssaan helpompaa pikkuhiljaa siirtyä miettimään miten niitä pystyisi kentällä tehokkaasti hyödyntämään, missä ja miksi. Pelaajalle jätetään näin vapaus valita mielestään paras mahdollinen ratkaisu yksittäisiin tilanteisiin.

Tällainen lähestymistapa (vaatii toki muutakin) myös antaa vapauden pelaajan luovuudelle yrittää jotain uutta, soveltaa oppimaansa uudella tavalla tai tehdä hyvässä mielessä ennalta-arvaamattomia liikkeitä.

Tämä pelin osa-alueisiin jakaminen ja sen mukaan treenien suunnittelu on kyllä hyvä suuntaus, ja leviämässä laajemmin vihdoinkin myös tänne Suomeen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hyökkäämään ei opi pelkästään pelaamalla aina oikein. Hyökkääjän tulee rakastaa palloa vielä enemmän kuin muiden pelaajien. Kovat pihapelit vähän vanhempien pelaajien kanssa, joissa tilaa on vähän ja nöyryyttämiseen tähtäävät kikat sallittuja ovat varsin kehittäviä. Aina oikean ratkaisun tehdessä ei välttämättä joudu niihin opettavaisiin pahoihin paikkoihin.

Loppuun vielä joko pilkun viilaus tai oman sivistykseni aukon paikkaaminen, eikös produktiivinen tarkoita tuottavaa?

Myös sitä. Käytin sanaa kuvaamaan toiminnan laatua.

[Raian]

Konstruktivistinen opetystyyli on loppujen lopuksi aika uusi ilmiö. Kehityksen kärki kulkee jossain kymmenen vuoden aikana valmistuneiden opettajien keskuudessa. Edelleen koulumaailmassa on suunnaton määrä opettajia, jotka on koulutettu opettamaan eri tavalla. Ennen oppimisen prosessin ajateltiin olevan toisenlainen kuin nykyään.

En ihmettele, ettei valmentajien keskuudessa keskusteleva ja tietoa prosessoiva opetustyyli ole vielä ottanut tuulta purjeisiin. Edellinen sukupolvi on elänyt koulussa ja joukkueharjoituksissa täysin erilaisessa maailmassa. Ei tähän auta parin päivän koulutusjaksot muuttamaan käsityksiä. Tulevaisuus varmasti luo yhä enemmän valmentajia, joiden lähtökohta on opettamisessa on tarjota mahdollisuuksia keskustella ja pohtia.

[Johnny99]

Siirretään keskustelu tänne, kun rupesi menemään Miklun ketjussa hiukan aiheen ulkopuolelle.

Hyvä siirto ja hyvää tekstiä.

Tämä pelin osa-alueisiin jakaminen ja sen mukaan treenien suunnittelu on kyllä hyvä suuntaus, ja leviämässä laajemmin vihdoinkin myös tänne Suomeen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hyökkäämään ei opi pelkästään pelaamalla aina oikein. Hyökkääjän tulee rakastaa palloa vielä enemmän kuin muiden pelaajien. Kovat pihapelit vähän vanhempien pelaajien kanssa, joissa tilaa on vähän ja nöyryyttämiseen tähtäävät kikat sallittuja ovat varsin kehittäviä. Aina oikean ratkaisun tehdessä ei välttämättä joudu niihin opettavaisiin pahoihin paikkoihin.

Olen ehdottomasti samaa mieltä boldatun kanssa! Yritän kuvata näkemykseni selvemmin.

Mielestäni valmentajan tulee pyrkiä siihen että hyökkääjällä on monipuolisesti ratkaisuvaihtoehtoja eri tilanteisiin ja ymmärrys siitä mikä saattaisi olla tehokkain ("paras") ratkaisu minkäkin tyyppisessä tilanteessa. Jos pelaaja omaa nämä tiedot ja edelleen valitsee jonkun muun ratkaisun kuin tämän tn tehokkaimman, niin itse yrittäisin selvittää miksi näin tapahtuu (pelaaja harhauttelee korostuneen paljon -> "-no mä kikkailen kun se on kivaa") ja sen jälkeen pyrkisin vahvistamaan pelaajan minäkuvaa harhauttelun suhteen, esimerkiksi kannustamalla harhautteluun ratkaisumallina ja tuomalla esille pelaajan vahvat puolet harhauttelijana. Pitäisin kuitenkin aina mukana myös pelikäsityksellistä puolta, kuitenkin niin että pelikäsityksellinen puoli ajaa yksilön taitojen kehityksen ja luovan vapauden ja ahneuden edelle vasta myöhäisjuniorivaiheessa, jolloin tuloksesta pelaaminen tulee kyseeseen.

[Hong Song]

Hyvää keskustelua 

Esim. hyökkääjien pelaamisesta täysin samaa mieltä siinä mielessä, että valmentajan tulee antaa tietyt perusmallit ja -valmiudet pelaajille, mutta sitten pelitilanteissa ei saa pakottaa heitä tiettyyn suoritukseen (ellei juuri sitä harjoitella esim. uutena asiana). Itse treenautan aika paljon sillein, että ensin saatetaan käydä 1-2 uutta asiaa esim. hyökkäyspelissä (esim. takakierto) ja sitä hinkataan jonkun aikaa. Kuitenkin harjoitteen lopusta jätetään aina aikaa ns. vapaalle suorittamiselle eli pelaajat saavat itse ratkaista vaikka sen ylivoimahyökkäyksen haluamallaan tavallaan. Tottakai näiden suoritusten jälkeen pitää pyrkiä tarjoamaan aina jonkinlainen palaute.

Samaa mieltä myös siinä, että nuoret ovat oikeasti todella fiksuja eikä heidän ajatustensa kuunteleminen mene varmasti hukkaan. Heitä pitää kannustaa tuomaan ajatuksensa ja ideansa esiin ja saada heidät tuntemaan, että heitä kuunnellaan. Tällä on kokemuksieni mukaan todella iso vaikutus motivaatioon. Juuri tämä konstruktivistiseksi nimetty tyyli voi tuntua alkutaipaleella tuskaiselta, mutta pitkässä juoksussa se palkitsee ihan varmasti. Jos saat pelaajien sisäisen motivaation (vs. "nyt vittu punnerratte jos ette juokse riittävästi siellä!") syttymään, ovat asiat helvetin hyvin.

[soininjo]

Allekirjoittanut on nyt sitten vuoden alusta valmentanut 8-vuotiaita superjunnuja. Treeneihin on ilmestynyt taitotasoltaan varsin eritasoisia peli"miehiä". Etenkin yksi tuntuu olevan muita selkeästi edellä ja onkin ajoittain todella haastavaa pitää pikkumiehen mielenkiinto touhussa mukana, kun aivan alkeita täytyy muille kuitenkin opettaa. Seurasin tässä viime viikolla vuotta vanhempien treenejä, missä meno näytti paljon tasokkaammalta ja omassa mielessä kävikin, että ottaisin pikkujampan ja hänen vanhempiensa kanssa puheeksi, kiinnostaisiko pikkumiestä treenata näitten 9-vuotiaiden kanssa. Viime vuonna heidän kanssaan pelasi samassa tiimissä. Mitäs olette mieltä, kannattaako junnarin lähteä vuotta vanhempien kanssa reenaamaan, jäisi allekirjoittaneellekkin enemmän aikaa opettaa niitä ihan perusjuttuja, kuten jalkapallokentän rajoja ja palloon tutustumista. Suurin osa, kun kuitenkin on ihan ekaa kertaa pallon kanssa tekemisissä.

[BrDead]

Mitäs olette mieltä, kannattaako junnarin lähteä vuotta vanhempien kanssa reenaamaan, jäisi allekirjoittaneellekkin enemmän aikaa opettaa niitä ihan perusjuttuja, kuten jalkapallokentän rajoja ja palloon tutustumista. Suurin osa, kun kuitenkin on ihan ekaa kertaa pallon kanssa tekemisissä.

Ehdottomasti kannattaa. Kannattaa myös painottaa vanhemmille, miksi järjestely tehdään ja, että se on väliaikainen, kunnes muut saavuttavat hänen tasonsa. Ei sen vuoksi, että poika olisi jotenkin ylilahjakas tai uusi Litmanen, vaan siksi, kun muut ovat vasta alkutaipaleella lajiin tutustumisen suhteen ja hän on ilmeisesti ehtinyt opiskella asiaa jo aikansa.

[soininjo]

Ehdottomasti kannattaa. Kannattaa myös painottaa vanhemmille, miksi järjestely tehdään ja, että se on väliaikainen, kunnes muut saavuttavat hänen tasonsa. Ei sen vuoksi, että poika olisi jotenkin ylilahjakas tai uusi Litmanen, vaan siksi, kun muut ovat vasta alkutaipaleella lajiin tutustumisen suhteen ja hän on ilmeisesti ehtinyt opiskella asiaa jo aikansa.

Noin minäkin asian ajattelin. Pikkujunnun isä ainakin vaikutti ihan mukavalta kaverilta, kun hänen kanssaan tässä yksien treenien jälkeen juttelin. Mainitsi silloin, että ennenkuin selvisi, että 8-vuotiaille on löytynyt valmentaja oli jo ehtinyt soitella 9-vuotiaiden valmentajalle. Isä ainakin epäili, että vuotta vanhemmat pojat olisivat fyysiseltä kehitykseltään omaa poikaansa edellä, poika tosin on syntynyt aivan vuoden alussa, eikä mielestäni ole mitenkään heiveröinen, joten varmasti pärjäisi vuotta vanhempien kanssa. Taidankin ottaa asian seuraavien treenien jälkeen puheeksi.

[Hong Song]

Täysin samaa mieltä, eli ehdottomasti sinne 9-vuotiaiden porukkaan. Jos junnusta ja vanhemmista tuntuu pahalta ajatus jättää se oma porukka ja kaverit (mikä voi olla ihan mahdollista ja ymmärrettävää) niin voisiko tehdä esim. sillein, että käy kerran viikossa siellä 8-vuotiaiden jengissä ns. sosiaalisen puolen vuoksi?

Toki pelitaitojen kehitystä ajatellen täysi siirto sinne vanhempiin tuntuu kuvauksesi perusteella ehdottomasti kaikille parhaalta ratkaisulta. Pojan ollessa täysin ylivoimainen omassa ikäluokassaan, tämä on iso riski taitojen kehittymiselle kun muista ei ole yhtään vastusta. Lisäksi poika voi turhautua helposti, kun joukkuekaverit eivät ole samalla aaltopituudella. Tämä taas voi johtaa siihen, että homma menee täysin yksinyrittämiseksi kun poika oppii että palloa on turha lainata muille kun sitä ei ikinä saa takaisin. Vuotta vanhemmissa poika oppii varmasti paremmin mm. syöttöpeliä sekä tekniikan ja pelikäsityksen voisi kuvitella kehittyvän paremmin kun aikaa pallon hautomiseen on vähemmän eli ratkaisut tehtävä nopeasti.

BrDeadia kompaten, eli jos vanhemmista alkaa tuntua siltä, että pojasta aletaan nyt leipoa supertähteä, niin kannattaa korostaa vanhemmille että ratkaisussa ei ole siitä kyse. Pointti on vain se, että tällä tavalla futisharrastuksesta tulee varmasti mielekkäämpää ja motivoivampaa junnulle. Ja toki se parempi mahdollisuus taitojen kehittymiseen kannattaa mainita myös, mutta tosiaan painottaa ettei poikaa aleta nyt valmistaa tulevaa ammattilaisuutta varten.

[Kakaa]

Moro! Ei nyt ihan tän otsikon aihe ole, mutta kysynpä silti (täällä kuitenkin osaamista pitäis löytyä):

Opiskelen siis liikunnanohjaajaksi ja sain aiheekseni pitää opetusharjoituksen muulle ryhmälle aiheesta sisäsyrjäsyöttö ja haltuunotto. Opetusharjoitus on pituudeltaan 35 min, ja ryhmään kuuluu noin parikymppisiä muita opiskelijoita. Lajikokemusta ei kaikilla (varsinkaan tytöillä) ole välttämättä ollenkaan, joten perusasioiden opettamiseen taitaa iso aika mennä. Toisaalta lajia harrastaneille pitäisi keksiä haastavampaa tekemistä, kun muut opettelevat ns "perusjuttuja". Opetettavan ryhmän koko on vajaat 20.

Miten ja millä kaavalla tuollainen tunti kannattaa suunnitella/toteuttaa? Aluksi perusopetusta, syöttelyä parin kanssa, joku syöttöpeli loppuun? Täältä luulisi ainakin tietoa löytyvän, kun junioreille reenejä vedätte - olis mukava saada apua 

[Luís Fernando]

Miten ja millä kaavalla tuollainen tunti kannattaa suunnitella/toteuttaa?

Alkuun ainakin "isäni on kannattanut *jotain* 70-luvulta lähtien jne." -kertomus ja pari Litti-videota juutupesta näille tytöille ja kendojanareille, jotta ymmärtävät futiksen syvimmän olemuksen. Sen jälkeen opetellaan Miika Juntusen lannetuuletus, jossa taitaa mennäkin koko lopputunti

[Kakaa]

Alkuun ainakin "isäni on kannattanut *jotain* 70-luvulta lähtien jne." -kertomus ja pari Litti-videota juutupesta näille tytöille ja kendojanareille, jotta ymmärtävät futiksen syvimmän olemuksen. Sen jälkeen opetellaan Miika Juntusen lannetuuletus, jossa taitaa mennäkin koko lopputunti

kiitos viestisi perusteella oot hieno mies ja varmasti hyvä valmentaja

[koera]

Miten ja millä kaavalla tuollainen tunti kannattaa suunnitella/toteuttaa? Aluksi perusopetusta, syöttelyä parin kanssa, joku syöttöpeli loppuun? Täältä luulisi ainakin tietoa löytyvän, kun junioreille reenejä vedätte - olis mukava saada apua 

Tuo pohja kuulostaa ihan hyvältä. Jos joukossa on pitempään pelanneita, voit varmaan lähteä siitä liikkeelle, ettei heille noin lyhyessä ajassa voi mitään mullistavaa opettaa. Itse jakaisin porukan vahva-heikko -pareihin (jossa vahvempi saa kantaa osan opetusvastuusta) ja ehkä nämä parit vielä kisailemaan keskenään leikkimielisesti vaikkapa syöttöympyrään (eli porukka 6-7 hengen ympyrään, jossa yksi keskellä yrittää saada pallon pois, syöttelijöillä rajattu määrä kosketuksia), siten että pallonmenetyksestä keskelle joutuisi aina parin vahvempi lenkki.

Alkuun toki demot ja vähän parineppailua. Jos vielä saat samanikäisistä(?) poika-tyttöpareja, niin luulisin että hauskaa on niilläkin, jotka eivät pelillisesti hirveästi kostu.

[Alain Robbe-Grillet]

Tuolla voi suunnitella tuleville superjunnuille treenejä:

http://www.suunnittelentreeneja.fi

[linko]

Tuolla voi suunnitella tuleville superjunnuille treenejä:

http://www.suunnittelentreeneja.fi

Tuttu palvelu, jota on tullut käytettyäkin Vähän huono käyttää, mutta hyviä ja monipuolisia harjoitteita tuolta(kin) löytyy. Itse haen tuolta yleensä erilaisia leikkejä ja muita liikunnallisia harjoitteita, jotta saa jotain muutakin sisältöä harjoitusvuoroille kuin lajiharjoitteita. Esim koordinaatio- ja tasapainoharjoituksia on tullut tuolta otettua suoraan junnujen treeneihin

[Atmosphere]

Tuolla voi suunnitella tuleville superjunnuille treenejä:

http://www.suunnittelentreeneja.fi

Juu löytyhän ne. Paljon kaikkee siel näyttäis olevan mutta mitään uutta ei ole vielä tullu vastaan.

[Yourworstnightmare]

Tuolla voi suunnitella tuleville superjunnuille treenejä:

http://www.suunnittelentreeneja.fi

Hyvä linkki, mutta miksi ei ole tarjontaa vielä 13-16-vuotiaille?

[Atmosphere]

Hyvä linkki, mutta miksi ei ole tarjontaa vielä 13-16-vuotiaille?

Samaa ihmettelen. Aika perusjuttujahan tuolla on mutta palutuu ainakin mieleen kaikennäköstä kun noita selailee.
9-12 vuotiaiden kategoriassa on hyviä treenejä miesten alasarjaporukoillekin.