Täällä ryhdytään superjunnujen valmentajaksi

[Noviisi]

Mainittakoon myös että kun kuka tahansa ulkomaalainen valmentaja kertoo mielipiteensä Suomen huippujunioreiden puutteista, niin vaihtelu on isoa lukuunottamatta yhtä asiaa: pelikäsitys.

Mielenkiintoista. Voitko tarkentamaan mitä asioita puutteelliseen pelikäsitykseen erityisesti liittyy?

Vaikuttaa järkevältä menetelmältä se, ettei tekniikka- ja pallonhallintatreenit ole erotettu kokonaan erillisiksi harjoitteiksi, vaan ainakin osa näistä harjoitteista liittyy kiinteästi pelinomaisiin tilanteisiin ja pelikäsitystä hioviin harjoitteisiin. Tässä varmaan osittain vaikuttaa myös lasten ikä?
Mielenkiintoista keskustelua ja kaikki konkreettiset esimerkkiharjoitteet kiinnostavat myös minua.

[rukkanen]

Puutteellinen pelikäsitys on kiteytettynä sitä, että pelaaja ei osaa (kovinkaan usein) tehdä hyviä valintoja pelitilanteessa. Esimerkiksi niin, että syöttää pelaajalle, joka joutuu heti syötön vastaanottaessaan vastustajan prässäämäksi, vaikka tarjolla olisi ollut syöttösuunta sellaisellekin pelaajalle, jolla aikaa seuraavan liikkeen valmisteluun olisi ollut huomattavasti enemmän. Tai että ei itse osaa liikkumalla tehdä itseään pelattavaksi.

Tässä omia tulkintojani tekniikka- ja pelikäsitysharjoitteiden yhdistämisestä:

Sen sijaan, että laitettaisiin esim. 8-vuotiaat kuljettamaan palloa tötsältä toiselle ja neuvottaisiin yksityiskohtaisesti, miten siellä tötsällä kannattaa kääntyä, kehotetaan kuljettamaan pallo tötsälle ja KOKEILEMAAN, millä tekniikalla kääntyminen pallon kanssa sujuu nopeiten/parhaiten (tämän edellytyksenä tietysti on, että pelaajilla on suurin piirtein tiedossa, millä kaikilla tavoin palloa voi jalalla käsitellä).

Hiukan monimutkaisempi harjoite-esimerkki voisi olla syöttäminen ja syötön vastaanottaminen juostessa, jolloin pelkän käskemisen sijaan voi kysyä, mihin pallo kannattaa juostessa (myöskin juoksevalle) kaverille syöttää (haetaan tietysti vastausta malliin "kaverin eteen", johon voi pyrkiä johdattelevilla jatkokysymyksillä, jos ensimmäinen vastaus on hakoteillä).

Ja jos vielä monimutkaisempi taso otetaan, niin voihan ajatella esimerkiksi, että harjoite, jossa tarkoituksena on pitää palloa oman joukkueen hallussa mahdollisimman pitkään (höynätyyppiset harjoitteet), toimii samalla syöttö- ja haltuunottoharjoitteena (ja tilanteen mukaan myös yhden kosketuksen pelin harjoitteena), koska näitä perustekniikan osa-alueitahan kyseisessä tilanteessa ainakin tarvitaan. Vastaavasti harjoite, jossa tarkoituksena on tehdä maali nopealla hyökkäyksellä, edellyttää pallon syöttämistä joukkuetoverin syöttölinjalle, yhden kosketuksen syöttöjä ja laukauksia (juoksusta).

[Lortto]

Ihan mielenkiintoisia tulkintoja, mutta omasta mielestäni nuo kaksi ensimmäistä harjoite esimerkkiä ovat puhtaasti teknisiä (mikäli tuo toinenki harjoite on drilli) enkä laske niitä taktiseen osa-alueeseen kuuluviksi. Omasta mielestäni kuitenkin taktinen osa harjoituksessa on nimenomaan pelikäsityksen oppimista tukevaa ja nuo viimeisen kappaleesi harjoitteet kuuluvat nimenomaan taktiseen osa-alueeseen. Esimerkiksi maalinteko 2vs1 tilanteessa vaatii syöttöjä juoksuun jne.

[kurwaslobo]

Tänään sitten olisi vuorossa Tampereen derby

[rukkanen]

Ihan mielenkiintoisia tulkintoja, mutta omasta mielestäni nuo kaksi ensimmäistä harjoite esimerkkiä ovat puhtaasti teknisiä (mikäli tuo toinenki harjoite on drilli) enkä laske niitä taktiseen osa-alueeseen kuuluviksi. Omasta mielestäni kuitenkin taktinen osa harjoituksessa on nimenomaan pelikäsityksen oppimista tukevaa ja nuo viimeisen kappaleesi harjoitteet kuuluvat nimenomaan taktiseen osa-alueeseen. Esimerkiksi maalinteko 2vs1 tilanteessa vaatii syöttöjä juoksuun jne.

Äh, nyt meni jossain käsitteet ristiin. En itsekään varsinaisesti tarkoittanut, että nuo ensimmäiset esimerkit olisivat "taktisia", vaan että tuollaisissakin harjoitteissa voi "haastaa" pelaajat käyttämään päätään. Kyllähän sekin kuuluu pelikäsitykseen, että millainen kosketus (tai koskematta jättäminen) palloon kannattaa missäkin tilanteessa suorittaa. Toki näistä muodostuu sitten ajan myötä (toivottavasti) hyvin pitkälti automaation oloisia tekoja.

En ole varma, osasinko vieläkään pukea sanoiksi tarkalleen sitä, mitä hain takaa, mutta toivottavasti tämä edes vähän selvensi...

[Tukeem Abdullah Jafer]

Lorton ja Rukkasen keskusteluun liittyen, taktiikka on käsitteenä melko laaja ja sillä yleensä ymmärretään sovittuja joukkuespesifejä toimintamalleja useamman pelaajan yhteistyössä. Joskus kuulee puhuttavan pelipaikkakohtaisesta taktiikasta, mutta tämäkin on enemmän joukkuesidonnainen juttu, jolla on suora yhteys joukkuetaktiikkaan. Pelikäsitys on puolestaan enemmän intuitiivisempaa reagointia kuin sovittujen toimintamallien ymmärtämistä ja noudattamista. Lisäksi voidaan vielä erottaa yksilötaktiikka (henkilökohtainen taktiikka), jolla tarkoitetaan

Annan esimerkin, joissa tarkastellaan kärjen aloitteita erikseen pelipaikka- ja yksilötaktisesta sekä pelikäsityksellisestä näkökulmasta. Kuvitellaan tilanne, jossa pallo on omalla joukkueella kentän keskikolmanneksella. Kun keskikenttäpelaaja A syöttää pallon keskikenttäpelaaja B:lle, tulee kärjen tehdä ratkaisunsa. Pelipaikkakohtaisessa taktiikassa valmentaja on saattanut sopia kärjen kanssa, että pallon ollessa matkalla pelaajalta toiselle kärki liikkuu aina pystyyn ja tarjoaa näin keskikenttäpelaaja B:lle mahdollisuuden pelata ensimmäisellä kosketuksella peliväline puolustuslinjan taakse. Jos Keskikenttäpelaaja B ottaakin pallon haltuunsa, kärki muuttaa suunnan ja liikkuu vastaan. Pelikäsityksellinen puoli tulee nyt esiin. Palloa voi liikkua vastaan moniin eri paikkoihin. Pelikäsitys vastaa siihen, minkä aukon pelaaja valitsee. Yksilötaktiikka voi jo osin vastata tähän kysymykseen, koska yksilötaktinen oppi kärjelle voi olla esimerkiksi se, että palloa liikutaan vastaan puolustus- ja keskikenttälinjojen väliin. Toisaalta yksilötaktiikkaa voi olla sekin, miten kärki tekee itselleen tilan joko pystyjuoksulleen tai vastaantulolleen.

Kuitenkin kaikki ne tilanteet, joita ei ole taktisella puolella sovittu, ratkaistaan pelikäsityksellä. Tämän vuoksi taktisia asioita ei tulisi opettaa liian nuorille junioreille. Pelikäsitykselle tulisi antaa riittävästi tilaa. Tämä jo senkin vuoksi, että jos ajatellaan vaikkapa 10-vuotiasta pelaajaa, jolle opetetaan tietty taktiikkaan perustuva ratkaisumalli. Hän saattaa pelata vielä 30-vuotiaana jalkapalloa. 20 vuodessa jalkapallo saattaa muuttua hyvinkin paljon taktisessa mielessä – pelikäsityksellisesti ei juurikaan. Edelliseen esimerkkiin kärjen aloitteista viitaten voidaan myös kuvitella tilanne, että ikävuosien 10-16 välillä kärki on aina opetettu liikkumaan vastaan pelattavaksi tietylle alueelle tiettynä hetkenä. 17-vuotiaana vastustajat ovat ehkä pelikäsityksellisesti sillä tasolla, että he oppivat lukemaan yksipuoliset ratkaisut tai vastustajan valmentaja keksii asettaa aina linjojen väliin liikkuvan kärjen eliminoimiseksi keskikentälle ankkurin, joka tukkii puolustus- ja keskikenttälinjan välin. Jos opettaminen on ollut liian taktiikkapainotteista pelikäsityksen kustannuksella, ei kärki keksi tilanteeseen uusia ratkaisumalleja, vaan jää aseettomaksi.

Tässä omia tulkintojani tekniikka- ja pelikäsitysharjoitteiden yhdistämisestä:

Sen sijaan, että laitettaisiin esim. 8-vuotiaat kuljettamaan palloa tötsältä toiselle ja neuvottaisiin yksityiskohtaisesti, miten siellä tötsällä kannattaa kääntyä, kehotetaan kuljettamaan pallo tötsälle ja KOKEILEMAAN, millä tekniikalla kääntyminen pallon kanssa sujuu nopeiten/parhaiten (tämän edellytyksenä tietysti on, että pelaajilla on suurin piirtein tiedossa, millä kaikilla tavoin palloa voi jalalla käsitellä).

Tässä harjoitteessa ei sinällään ole pelikäsityksellistä elementtiä, sillä valintaa ei tehdä pelitilanteen mukaan. Harjoitteessa on myös kompastuskiviä. Pelaaja saattaa osata erittäin hyvin esimerkiksi ulkosyrjäkäännöksen ja tämän takia se on pelaajalle nopein tapa kääntyä. Tässä tilanteessa Cruyff-käännös saattaisi kuitenkin olla nopeampi tapa kääntyä, jos sen osaisi yhtä hyvin kuin ulkosyrjäkäännöksen. Ulkosyrjäkäännös saattaa myös kääntää pelaajan rintamasuunnan pois kentältä tai suunnalta, joka olisi optimi. Pelikäsityksen opettamiseen parhaat harjoitteet ovat teemapelejä tai jotain muuta, jossa on mukana vastustaja. Tässä tapauksessa esimerkiksi kentälle voisi rakentaa tötsäneliöitä. Ryhmä jaetaan kahtia. Puolella porukasta on pallot. Pallolliset pyrkivät kuljettamaan tötsäneliön sisään ja pääsemään sieltä vielä ulos, kuitenkin niin, että palloa ei saa kuljettaa neliön läpi vaan neliön sisällä on käännyttävä oikealle, vasemmalle tai takaisinpäin. Pallottomat pyrkivät riistämään itselleen pelivälineen.

Hiukan monimutkaisempi harjoite-esimerkki voisi olla syöttäminen ja syötön vastaanottaminen juostessa, jolloin pelkän käskemisen sijaan voi kysyä, mihin pallo kannattaa juostessa (myöskin juoksevalle) kaverille syöttää (haetaan tietysti vastausta malliin "kaverin eteen", johon voi pyrkiä johdattelevilla jatkokysymyksillä, jos ensimmäinen vastaus on hakoteillä).

Tämä on nyt luokiteltavissa yksilötaktiikkaan. Pelikäsitys vaatii aina ratkaisuvaihtoehdon, joka voi muuttua tilanteesta riippuen. Esimerkkiharjoitteessahan syöttö kaverin eteen on aina ja ikuisesti oikea ratkaisu.

Ja jos vielä monimutkaisempi taso otetaan, niin voihan ajatella esimerkiksi, että harjoite, jossa tarkoituksena on pitää palloa oman joukkueen hallussa mahdollisimman pitkään (höynätyyppiset harjoitteet), toimii samalla syöttö- ja haltuunottoharjoitteena (ja tilanteen mukaan myös yhden kosketuksen pelin harjoitteena), koska näitä perustekniikan osa-alueitahan kyseisessä tilanteessa ainakin tarvitaan. Vastaavasti harjoite, jossa tarkoituksena on tehdä maali nopealla hyökkäyksellä, edellyttää pallon syöttämistä joukkuetoverin syöttölinjalle, yhden kosketuksen syöttöjä ja laukauksia (juoksusta).

Höynätyyppiset harjoitteet ovat erinomaisia, sillä toistojen määrää ja haastavuutta voi säädellä pallollisen joukkueen miesylivoimasuhteilla. Näissäkin peleissä olisi ihannetapauksessa aina, joku ”maali” – jokin tavoite, joka määrää kulloisenkin hyökkäyssuunnan.

[Benny Hill]

Pelitaktiikkaa ja pelijärjestelmiä 9-11 vuotiaille... hm. Ehdottomasti kyllä. Ja nuoremmillekin.

Lapset oppivat koulussa paljon vaikeampia asioita, mitä pelikentällä yritämme heille spedemäisesti viestiä.
Itsellä oli viime kaudella 9 -10 vuotiaat pojat ja helposti meni jakeluun pelijärjestelmä ja yksinkertaiset pelitaktiikat.
Kentällä oppii liikkumaan ja sijoittumaan (pelipaikkakohtainen tehtävä) sujuvasti, jos kenttä ja joukkueen sijoittumiset
eri tilanteissa (pallo missä kohtaa kenttää ja kenellä) opiskellaan rauhassa kävellen. Eri värisiä tötsiä kentälle, jotka merkitsevät pallon sijaintia (puolustus pelaaminen). Hyökkäyskuviot (avaukset ja murtautumiset) voidaan hioa   esim. kuudentoista alueella pienessä tilassa. Otetaan (tennis) pallo käteen ja heitellään peli auki. Näin pääsee heti kiinni oikeaan peliin heikommallakin tekniikalla. Unohtamatta toki niitä perustaito harjoitteita. 

[Lortto]

Ja yksilötaktiikkakin jakautuu vielä kahteen eri kategoriaan eli yksilötaktiikka pallolisena ja pallottomana. Ja näihin molempiin kuuluu viisi kohtaa eli pallolisena sijoittuminen että voi saada pallon, pallon haltuunottaminen ja suojaaminen, syöttö, harhauttaminen ja laukaus. Pallottomaan kuuluu sitten sijoittuminen että voi riistää pallon, miehen pitäminen, pelinluku, taklaus, maalin puolustaminen.

Kyllähän tuon syöttö-maalinteko-drillin voi laskea myös taktiseksi, mutta mielestäni yksilöllisen taktiikan harjoitteet ovat pelejä tai 1vs1, 2vs1, 3vs2 jne tilanteita.

Ja Bennylle sanoisin, että itse en mielelläni tuhlaa ainakaan ennen C-juniori-ikää harjoitusaikaa mihinkään pelitaktiikan hiomiseen kävellen. Tärkeintä on kuitenkin kehittää pelaajien tekniikkaa ja motorisia kykyjä harjoituksissa ja tuollaisessa kävelyn kautta tapahtuvassa joukkuetaktisessa harjoitteessa saa vain helposti tuhrattua 15-30 minuuttia tehokasta harjoitusaikaa. Kyllä noita joukkuetaktisia asioita voi kertoa loppupelissä välillä keskeyttämällä ja otteluissa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Ja yksilötaktiikkakin jakautuu vielä kahteen eri kategoriaan eli yksilötaktiikka pallolisena ja pallottomana. Ja näihin molempiin kuuluu viisi kohtaa eli pallolisena sijoittuminen että voi saada pallon, pallon haltuunottaminen ja suojaaminen, syöttö, harhauttaminen ja laukaus. Pallottomaan kuuluu sitten sijoittuminen että voi riistää pallon, miehen pitäminen, pelinluku, taklaus, maalin puolustaminen.

Itse asiassa yksilötaktiikka jakautuu kolmeen osa-alueeseen; toiminta pallottomana pallon ollessa omalla joukkueella, toimiminen pallollisena ja toimiminen pallottomana pallon ollessa vastustajalla - lisäksi kaikki samat normaalipelitilanteessa ja erikoistilanteissa. Näiden allehan kätkeytyy vielä lähes loputtomasti alakohtia. Miksi muuten kategorioit esimerkiksi suojaamisen, harhauttamisen ja laukaisemisen yksilötaktiikan alle, mutta et kelpuuttanut mukaan vaikkapa kääntymistä ja kuljettamista?

[Nice10]

En vittu voi ymmärtää miksi taktinen osaaminen ja pelinäkemys, siis pelin yksi tärkeimmistä kulmakivistä, nähdään jonain peikkona ja kaiken muun tappavana syöpänä junnufutiksessa. Junnuvalmentajien päähän pitää iskostaa, että taktiikka ei tarkoita välttämättä mitään orjallista pelitapaa jolla hakataan vastustajat kymmenvuotiaissa. Taktinen harjoittelu junnuilla on aivojen stimuloimista, pelimiehen vaistojen kasvattamista ja asteittain otetaan mukaan asioita, jotka minkäkin ikäiselle on tärkeää jo osata.. ne joukkuetaktiikatkin jossain vaiheessa jo nuorena, koska se auttaa kaiken muunkin, esimerkiksi taidon oppimista.

Kyllä ihan 8-vuotiaidenkin pelatessa harjoituksissa voi valkku viheltää pilliin ja pysäyttää peli vaikka kysellen kaikilta pelaajilta, että "Hei huomaatteko, että te kaikki juoksette pallon perässä ja seisotte samassa kasassa? Tuleeko kenellekään mieleen missä kentällä olisi tilaa?" ... ihan samalla tavalla lapselle voi jo opettaa, että joskus kannattaa pelata palloa hieman alaspäin tai vaikka potkaistakin se kulmapotku yllättäen takaviistoon mistä juoksee joku innokas poika pamauttamaan vastapallomaalin. Tai hyökkääville pelaajille kertoa, että eniten saa maaleja tehtyä kun maalipaikassa hätäilyn ja täysillä kärsällä vetäisemisen sijaan rauhoittaa hieman, katsoo maalivahdin sijainnin ja potkaisee tarkan sisäsyrjällä nurkkaan. Nämä kaikki asiat ovat sitä yksilötaktiikkaa ja pelinäkemyksen stimulointia. Kannattaa kysyä pelaajilta ja auttaa lapsia itse ajattelemaan mitä missäkin tilanteessa on kannattaa tehdä. Lapsihan vasta innostuukin oppimaan kun joku kertoo helppoja tapoja miten niitä kanssapelaajia voi jallitella myös ajatuksen tasolla.

[tamman siika]

Sen sijaan, että laitettaisiin esim. 8-vuotiaat kuljettamaan palloa tötsältä toiselle ja neuvottaisiin yksityiskohtaisesti, miten siellä tötsällä kannattaa kääntyä, kehotetaan kuljettamaan pallo tötsälle ja KOKEILEMAAN, millä tekniikalla kääntyminen pallon kanssa sujuu nopeiten/parhaiten (tämän edellytyksenä tietysti on, että pelaajilla on suurin piirtein tiedossa, millä kaikilla tavoin palloa voi jalalla käsitellä).

Harjoitehan on kieltämättä tässä muodossaan motivoiva ja pienen juniorin luovuutta stimuloiva, mutta kuten Tukeemkin mainitsi, on sillä omat ongelmansa. Ensinnäkin se, että keila/tötsä ei itsessään anna minkäänlaista pelillistä haastetta pelaajalle. Se on vain piste jossa harjoituksen osa suoritetaan. Ja kun toistoja tulee useita peräkkäin, niin vapaat kädet saadessa syntyy riski mennä sieltä mistä aita on matalin, eli tehdä niitä käännöksiä jotka hallitsee tai osaa. Kuitenkin jos 8-vuotiaista puhutaan, niin ollaan vielä sen ikäisissä, joissa perustaidon kehittäminen on tärkeässä asemassa ja tälloin se myös vaatii järjestelmällistä ohjeistamista. Kun tietää tarkalleen mitä pelaajan pitäisi harjoitteessa tehdä, niin valmentaja voi keskittyä parhaiten niiden virheiden ja onnistumisten tarkkailuun.

[Lortto]

Kääntyminenhän käytännössä kuuluu pallon haltuunottamisen/pysäyttämisen alle. Kuljettamisen puuttuminen on muuten hyvä kysymys Kyllähän kuljettaminenkin tuohon voisi kuulua. Tuli vain mieleen että millainen olisi sitten kuljettamisen taktinen harjoite? Toki 1vs1, 2vs1 jne tilanteet harjoittavat myös pallon kuljettamista, mutta onko jotain muuta ideaa myös?

[Lortto]

Harjoitehan on kieltämättä tässä muodossaan motivoiva ja pienen juniorin luovuutta stimuloiva, mutta kuten Tukeemkin mainitsi, on sillä omat ongelmansa. Ensinnäkin se, että keila/tötsä ei itsessään anna minkäänlaista pelillistä haastetta pelaajalle. Se on vain piste jossa harjoituksen osa suoritetaan. Ja kun toistoja tulee useita peräkkäin, niin vapaat kädet saadessa syntyy riski mennä sieltä mistä aita on matalin, eli tehdä niitä käännöksiä jotka hallitsee tai osaa.

Tässä kannattaisikin käyttää kilpailua motivointi keinona. Pallon kuljettaminen tietyille tötsalinjoille ja vaikka 2-5 käännöstä suorituksen aikana ja paluu omalle paikalle. Aikuiset voisivat puhua tälläisesta harjoitteesta, että se on viivajuoksua pallon kanssa, mutta juniorit eivät ota sitä sillä tavalla. Kaiken lisäksi kilpailussa saadaan pelaajan kuljettamiseen ja kääntymiseen ns. täysi paine (full pressure) joka käytönnössä on peleissäkin mukana.

Toki itse suosittelen myös että ennen kilpailua käydään harjoiteltava asia läpi kokonaan ilman painetta (tässä tapauksessa ilman kilpailua) eli kuljetetaan se pallo vaikka sille tötsälle ja tehdään käännös. Toki hyvä olisi tehdä käännökset myös puolella paineella joka onnistuu vaikkapa niin että kaksi pelaajaa kuljettaa palloa toisiaan kohti ja juuri ennen kuin törmäävät toisiinsa tekevät käännöksen.

[tamman siika]

Tuli vain mieleen että millainen olisi sitten kuljettamisen taktinen harjoite? Toki 1vs1, 2vs1 jne tilanteet harjoittavat myös pallon kuljettamista, mutta onko jotain muuta ideaa myös?

Niin...voiko kuljetukselle olla ideaalitilannetta riippuen taktiikasta? Mielestäni ei. Kuljetustaitoa itsessään voidaan toki kehittää esim. pujotteluradan viestillä päästä päähän vaihdellen keilojen välimatkaa toisistaan tarpeen mukaan ja monella muulla eri treenitavalla, mutta mielestäni kuljetus, pallon hallinta samanaikaisesti, kyky pitää katse ylhäällä pallosta ja muut vastaavat osa-alueet suorituksesta kannattaa irrottaa harjoittelussa itse pelistä.

[Tukeem Abdullah Jafer]

En vittu voi ymmärtää miksi taktinen osaaminen ja pelinäkemys, siis pelin yksi tärkeimmistä kulmakivistä, nähdään jonain peikkona ja kaiken muun tappavana syöpänä junnufutiksessa.

Itse en ole kohdannut ongelmaa ihan tuollaisena. Täällähän on nyt yleisesti todettu, että mahdollisimman moneen tekniikkaharjoitteeseenkin pitäisi saada pelikäsitystä kehittävä elementti. Samanlaista puhetta kaikuu korviin kenttien laidoilla, jossa aina puhutaan suomalaisten pelikäsityksen puutteista. Näkisin ongelman johtuvan – ei niinkään asenteesta pelikäsitystä kehittävää treeniä kohtaan – vaan osaamisen puutteesta. Todella harvalla junnuvalmentajalla on riittävä innostus harjoitusten suunnitteluun ja vielä harvemmalla on riittävän kattava näkemys lajista pystyäkseen opettamaan näitä asioita.

Kääntyminenhän käytännössä kuuluu pallon haltuunottamisen/pysäyttämisen alle. Kuljettamisen puuttuminen on muuten hyvä kysymys Kyllähän kuljettaminenkin tuohon voisi kuulua. Tuli vain mieleen että millainen olisi sitten kuljettamisen taktinen harjoite? Toki 1vs1, 2vs1 jne tilanteet harjoittavat myös pallon kuljettamista, mutta onko jotain muuta ideaa myös?

Kääntyminen ja haltuunottaminen/pysäyttäminen voivat olla täysin eri asioita. Kääntymistapoja on monia eikä ne aina tapahdu haltuunoton yhteydessä eikä kääntyäkseen tarvitse välttämättä pysähtyä. Jos kuljettamisesta haluaa kaivaa pelikäsityksellisiä puolia esiin, voimme pohtia asiaa sen mukaan, minne tulee kussakin toistuvassa tilanteessa kuljettaa. Esimerkkinä ajatelkaamme vaikka 3v2-tilannetta. Tällöinhän yleisesti järkevin toimintamalli on kuljettaa palloa kahden puolustajan väliin. Tilanne aiheuttaa puolustajille valintavaikeuden ja puolustajat joutuvat kaventamaan, jolloin kahdelle kanssahyökkääjälle syntyy tilaa.

Niin...voiko kuljetukselle olla ideaalitilannetta riippuen taktiikasta? Mielestäni ei.

Kyllä voi. Esimerkiksi Barcan taktiikassa Messin saadessa pallon hän lähtee kuljettamaan lähes poikkeuksetta keskustaa kohti. Tämä on nykyisin melko yleinen tapa luoda tila pakin nousulle. Eli toisin sanoen voi olla joukkueen sopimus, että laiturit eivät ensisijaisesti juokse pystyyn vaan hakevat palloa jalkaan, jolloin he pääsevät ajamaan keskelle. Ihannetapauksessahan tämä pääsee tapahtumaan hyökkäyskolmanneksella vastustajan keskikenttä- ja puolustuslinjojen välissä, jolloin laituri saa joko tilaa vedolle, tai jos puolustuslinjasta joku nousee peittämään, voidaan pallo pelata tähän peittävän puolustajan jättämään aukkoon. Tällaisessa tilanteessahan kärki tietää kärkkyä ja odottaa puolustajan ratkaisua ja pystyy hyödyntämään juoksullaan tyhjän tila

[linko]

Eilen oli sitten viimeiset treenit junnujen kanssa Vähän haikea fiilis näin kolmen kauden mittaisen rupeaman jälkeen, mutta oli nyt pakko lopettaa toistaiseksi, kun ei oikein aika tahdo enää riittää täyspainoiseen valmentamiseen. Ei viitsi puolitehoilla silloin tällöin osallistuen kuitenkaan hoitaa hommaa. Sehän ei olisi reilua junnuja kohtaan, eikä semmoinen puuhastelu motivoisi itseäkään.

Joskus taas sitten...

[tamman siika]

Kyllä voi.

Taisin hieman hätäisesti vastata Lorton kysymykseen, koska jälkeenpäin mietittynä vastaavanlaisia tilanteita nykyfutiksessa on useimmin laitahyökkääjien voimakas kavennus keskelle, jolloin nouseville laitapakeille saadaan pelattua pallo juoksuun jota seuraa kuljetus hyökkäyskolmannekselle, tai laitapuolustajat hyödyntävät pallollisena pallottomien tilanteon ja lähtevät pitkään kuljetukseen omalta puolustusalueelta.

[Benny Hill]

Ja Bennylle sanoisin, että itse en mielelläni tuhlaa ainakaan ennen C-juniori-ikää harjoitusaikaa mihinkään pelitaktiikan hiomiseen kävellen. Tärkeintä on kuitenkin kehittää pelaajien tekniikkaa ja motorisia kykyjä harjoituksissa ja tuollaisessa kävelyn kautta tapahtuvassa joukkuetaktisessa harjoitteessa saa vain helposti tuhrattua 15-30 minuuttia tehokasta harjoitusaikaa. Kyllä noita joukkuetaktisia asioita voi kertoa loppupelissä välillä keskeyttämällä ja otteluissa.

Tämä ajan käyttökysymys nousee useasti esille. Varsinkin talvella, kun ei ole tiloja saleja niin lämmöt otetaan ennen kenttäaikaa ja se aika käytetään maksimaalisesti. Jos tämän pelijärjestelmäjutun näkee tarpeelliseksi, sille kannattaa varata oma leiripäivä kauden alussa. Itselläni oli "ei niin taitava" ryhmä, mutta motivaatio pelaamiseen ja harjoitteluun oli korkeampi (ja toivottavasti tehokkaampi), kun kentällä oli homma hanskassa ja peli kulki vähän puisemmallakin jalalla.
 

[Lortto]

Kääntyminen ja haltuunottaminen/pysäyttäminen voivat olla täysin eri asioita. Kääntymistapoja on monia eikä ne aina tapahdu haltuunoton yhteydessä eikä kääntyäkseen tarvitse välttämättä pysähtyä. Jos kuljettamisesta haluaa kaivaa pelikäsityksellisiä puolia esiin, voimme pohtia asiaa sen mukaan, minne tulee kussakin toistuvassa tilanteessa kuljettaa. Esimerkkinä ajatelkaamme vaikka 3v2-tilannetta. Tällöinhän yleisesti järkevin toimintamalli on kuljettaa palloa kahden puolustajan väliin. Tilanne aiheuttaa puolustajille valintavaikeuden ja puolustajat joutuvat kaventamaan, jolloin kahdelle kanssahyökkääjälle syntyy tilaa.

Tällaista itsekin ajattelin kuljettamisen taktiseksi harjoitteeksi ja tuossahan on mukana myös syöttö, harhauttaminen, laukaus ja pallolliselle näyttäytyminen taktisina elementteinä. Mukaan voi ottaa myös pallon pysäyttämisen/kääntymisen riippuen harjoitteen lähtötilanteesta. Ajattelin vain, löytyykö muunlaisia kuljettamisen taktisia harjoitteita kuin ylivoima/tasatilanteet?

Tämä ajan käyttökysymys nousee useasti esille. Varsinkin talvella, kun ei ole tiloja saleja niin lämmöt otetaan ennen kenttäaikaa ja se aika käytetään maksimaalisesti. Jos tämän pelijärjestelmäjutun näkee tarpeelliseksi, sille kannattaa varata oma leiripäivä kauden alussa. Itselläni oli "ei niin taitava" ryhmä, mutta motivaatio pelaamiseen ja harjoitteluun oli korkeampi (ja toivottavasti tehokkaampi), kun kentällä oli homma hanskassa ja peli kulki vähän puisemmallakin jalalla.

No itse en tykkää antaa kovinkaan tarkkoja taktisia ohjeita koska pelaajat helposti alkavat tekemään ne konemaisesti ajattelematta. Jos esimerkiksi on sovittu pallon ollessa topparilla pelataan aina laitaan päin ja vastustaja pyrkii vielä prässäämään pallon reunaan niin välillä on parempi pelata vapaalle keskikentän keskustan pelaajalle prässin purkamiseksi. Itse ainakin suosin antaa pelaajalle vapauksia ja ratkaista itse onko tietyssä tilanteessa reunaan vai keskustaan syöttäminen järkevin ratkaisu. Pelaajan pitää siis reagoida pelitilanteen mukaan ja tälläinen pelitapa parantaa peliälyä. Tottakai jokaisella joukkueella pitää olla tietty pelitapa, mutta en itse lähtisi pelaajien tiettyjä paikkoja, esimerkiksi pallon ollessa vastustajan laitapakilla, harjoituttamaan. Toki asia erikseen on vanhimmat juniorit.

[Yeovil Town]

En jaksanut lukea kuin jonkun verran alusta, joten kysyn että miten pääsee junnuvalmentajaksi jos ei tiedä mitään junnuporukkaa? Käytävä ahkerasti eri seurojen nettisivuilla uutisia katsastamassa, jos vaikka joku sattuisi hakemaan juuri junnuvalmentajaa?

[BrDead]

En jaksanut lukea kuin jonkun verran alusta, joten kysyn että miten pääsee junnuvalmentajaksi jos ei tiedä mitään junnuporukkaa? Käytävä ahkerasti eri seurojen nettisivuilla uutisia katsastamassa, jos vaikka joku sattuisi hakemaan juuri junnuvalmentajaa?

Kaikki hakee aina ja jatkuvasti. Pätevistä ja sitoutuneista junnuvalmentajista on ISO pula ihan joka paikassa. Otapa ekana yhteyttä jonkin lähialueen seuran valmennuspäällikköön/junioripäällikköön. Jos sellaista ei seurassa ole, niin sitten puheenjohtajaan. Joku näistä henkilöistä tietää varmasti mikä on tilanne heidän seurassaan.

Juuri tämä vuodenaika on se, jolloin valmentajia haravoidaan kissojen ja koirien kanssa uusiin perustettaviin joukkueisiin ja vanhoihin, joissa valmentaja syystä tai toisesta lopettaa.

[Lortto]

Omat junnut kävivät hakemassa ensimmäisen turnausvoittonsa tänään päättyneestä Saimaa CUP:sta Vaikka turnaus ei hirveästi tiukkoja pelejä tarjonnut niin mukavaa oli poikien puolesta saada turnausvoittojen pää auki. Voitto oli toki myös ensimmäinen omalla reilun 1,5 vuotta kestäneellä valmennus urallani

[Noviisi]

Ketjun keskusteluissa on sivuttu käsitettä sisäinen motivaatio, joka eittämättä on yksi keskeisimpiä asioita liittyen junnufutaajan pitkäjänteiseen harjoitteluun ja kehittymiseen. Jos junnulla on vahva sisäinen motivaatio ja haave tulla ammattifutaajaksi, tuloksia varmasti syntyy kunhan valmennus ja olosuhteet ovat suotuisia. Valmentajan näkökulmasta on mielenkiintoista kysyä, kuinka hän voi edesauttaa sisäisen motivaation synnyssä, vahvistumisessa ja ylläpidossa.

Tässä linkki tutkimukseen, jossa käsitellään sisäistä motivaatiota nimenomaan junnufutaajien näkökulmasta.
Esim. sivulta 16 alkaen asiaa sisäisestä motivaatiosta. Tutkimuksen nimi on:
"JUNIORIJALKAPALLOILIJOIDEN SISÄINEN MOTIVAATIO, TAVOITEORIENTAATIO JA KOETTU MOTIVAATIOILMASTO KAHDEN PELIKAUDEN AIKANA".

http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/35161/file/Dufvanlisuri.pdf

[JarinToveri]

Aika on nyt sitten käsillä, kun henkilökohtainen polte päästä valmentamaan on huipussaan.

Paikallinen seura etsii 00-01 tytöille valmentajaa ensi vuodeks (aloitus tammikuussa).

Mikä on tyttöjen kohdalla suurin haaste (verrattuna esim. poikiin)? Onko tyttöjen valmentaminen "helpompaa"? Tarkoittaen, että tahtoisin pehmeän laskun hommaan, vaikka missään nimessä puolivaloilla ei ole tarkoitus lähteä tekemään mitään. Ja tietysti se, että mulla ei mitään tutkintoja ole, että tuskinpa edes 10v pojat huolisivat.

Yksi syy, miksi tuo kuulostaisi sopivalta haasteelta on se, että aikaisempaa kokemusta junnujen valmentamisesta ei tosiaankaan juuri löydy. Junnutoimintaa olen kyllä seurannut vierestä pari vuotta ja myös jollain tapaa olen ollut mukana, jopa muutamia treenejäkin on joskus tullut vedettyä. Jonkun näköistä kokemusta ja näkemystä pitäisi siis löytyä.

Löytyyköhän foorumilta ainuttakaan mimmifutiksen parissa toimivaa? Mitkä ovat suurimmat erot valmentajan näkövinkkelistä poikien ja tyttöjen välillä.. Sellaisen havainnon/olettamuksen olen tehnyt, että tyttöjen kohdalla sosiaalinen puoli painottuu enemmän, eli tullaan näkemään kavereita.

Mietteitä?

[Satupekka]

Itse valmensin kauden tuossa pari vuotta sitten 96-97 syntyneitä tyttöjä, oli todella mukavia kersoja ja sain puhuttua ujoimmatkin mukaan jalkapallon saloihin omalla innokkuudellani, tuossa jengissä oli muutamia jotka olivat vasta aloittamassa harrastusta.

Suurin ero poikiin lienee se, että tytöt ovat arempi, tämän takia yritinkin viimeisen päälle saada tytöt puskemaan ja ottamaan palloja haltuun. Myöskin aika usein voi keskittyminen olla vähän katkolla kun koulussa se ja se on pussaillut ja se oli ostanut samanlaisen paidan kuin toinen.

Kuitenkin nautin enemmän tuosta tyttöjen valmentamisesta kuin hieman vanhempien poikien valmentamisesta joita myös valmensin jonkin verran muutamia vuosi sitten. Tyttöjen kanssa harjoitukset sujuivat paljon rauhallisemmin ja muutenkin mimmifutiksen kehittäminen oli jotenkin antoisampaa puuhaa.

Erona toki myös se, että mimmien vanhemmat ostivat minulle 50 € lahjakortin kauden jälkeen Intersporttiin, mutta kundien vanhemmilta en saanut mitään