Baxter ulos!

[Jasseri]

Nyt heräsi kiinnostus. Millä muutoksilla Bäxter tämän ottelun muka oikein käänsi?

Litmasen vaihto tehtiin pakon edessä. Tekikö Bäxter jotain ovelia taktisia muutoksia sitten? Eikö miestä ole pikemminkin syytetty juuri siitä, että matsin aikana reagoi usein päin persettä, jos ollenkaan?

Tresorhan tuohon jo hienosti vastasikin. Ja niin kuin matsin katsoneet jo tiesivätkin, muutoksia tehtiin- Tainion vaihto Litmaseen oli pakon sanelema, mutta se ei ollut ainoa. Ja niin kuin matsin katsoneet myös tietävät, miestä syytellään jossain foorumeilla turhaan. Ja niin kuin matsin katsoneet ja lajista ymmärtävät tietävät, on voitto tuolta- oli esitys miten nihkeä tahansa- ihan kelpo suoritus.

[Moviola]

Siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että Baxterin johdolla Suomen peli on ollut näitä jalkapallokääpiöitä vastaan aivan samanlaista kuraa kuin Hodgsonin aikanakin, kertovat tulokset sitten mitä tahansa. Kotivoitto azereista irtosi helpohkolla pilkulla ja Lankaranissa pallo ei tv-kuvien perusteella edes käynyt maalissa voitto-osumassa. Eiväthän nämä pelit toki mitään läpihuutojuttuja ole kenellekään. Muurisen ajoista pikkumaat ovat varmasti menneet eteenpäin, joten vertailu vuosituhannen alkuun on turhaa, varsinkin kun Suomen materiaali oli silloin huomattavasti tasokkaampi etenkin hyökkäyspäässä. Mursun aikana huippukuntoisen Litin ja Miklun varaan saattoi laskea paljon ja silloin kun jompikumpi em. kaksikosta oli poissa kuvioista, niin selitykset tappiolle olivat valmiina yleensä jo ennen ottelua. 

[Nispe]

Suomihan aloitti pelin 4-1-4-1-systeemillä, ja se toimikin melko hyvin n. puoli tuntia.

Tainion loukkaannuttua siirryttiin 4-2-3-1:een, ja azerit tekivät maalin ja saivat Suomen jokseenkin sekaisin. Litmasen ansiota kuitenkin oli suurelta osin se, että pelin ote alkoi pikku hiljaa kääntyä Suomelle, ja ainakin Johansson sanoi myös azerien väsymisen johtaneen siihen. Toinen muutos tuli Sjölund-Kuqi-vaihdon yhteydessä, jolloin jatkettiin samassa muodossa mutta paikat ja sen myötä taktiset kuviot vaihtuivat melko paljon.

Tämä muutoshan sen ottelun sikäli käänsi, että ensimmäinen maali tuli sen jälkeen. Tästä kaiketi voi antaa Baxterille pisteet sikäli, että muutos oli harkinnan, ei pakon, sanelema krittisessä tilanteessa tehty muutos. Tarkoitus oli joka tapauksessa saada kärkeen uutta virtaa ja ideaa, ja antaa Romalle mahdollisuus pelata ylempänä. Ilmeisen hyvä ajatus.

Harkittua ei sen sijaa ollut Kolkan otto kentälle loukkaantuneen Dajan tilalle. Joka tapauksessa maali siitäkin vaihdosta seurasi.

Mä itse aloitin pelin katsomisen vähän myöhässä ja jossain vaiheessa korviin tarttui Innasen höpinöistä sen verran, että Suomi kuulemma pelasi jotenkin normaalista poikkeavalla systeemillä. Mun mielestä se näytti nimittäin alusta lähtien hyvinkin paljon samanlaiselta kuin aina ennenkin...

Joten joo, nimellisesti ehkä pelattiin jopa kolmellakin eri ryhmityksellä ottelun aikana, mutta mun mielestä yksilötasolla nuo muodostelman vaihdokset eivät näkyneet juuri ollenkaan. Siis jampat kyllä vaihtoivat pelipaikkaa, mutta ei siellä kukaan yksilötasolla ruvennut mitään tekemään eri tavalla. Samaa vanhaa, mutta hieman eri kohdassa kenttää. Tietyt yksilöiden tuomat erot (Litmanen) ja tuuri toivat ne vaaditut pisteet, taktiset muutokset eivät kääntäneet peliä meille.

[Jasseri]

Mä itse aloitin pelin katsomisen vähän myöhässä ja jossain vaiheessa korviin tarttui Innasen höpinöistä sen verran, että Suomi kuulemma pelasi jotenkin normaalista poikkeavalla systeemillä. Mun mielestä se näytti nimittäin alusta lähtien hyvinkin paljon samanlaiselta kuin aina ennenkin...

Joten joo, nimellisesti ehkä pelattiin jopa kolmellakin eri ryhmityksellä ottelun aikana, mutta mun mielestä yksilötasolla nuo muodostelman vaihdokset eivät näkyneet juuri ollenkaan. Siis jampat kyllä vaihtoivat pelipaikkaa, mutta ei siellä kukaan yksilötasolla ruvennut mitään tekemään eri tavalla. Samaa vanhaa, mutta hieman eri kohdassa kenttää. Tietyt yksilöiden tuomat erot (Litmanen) ja tuuri toivat ne vaaditut pisteet, taktiset muutokset eivät kääntäneet peliä meille.

Sitä, että muutetaan ryhmitystä ja koitetaan avata vastustajan peliä iskemällä sinne missä on tilaa, sanotaan taktiikaksi.
Tuurilla ei voiteta vittu yhtään peliä; jos pelaa aktiivisesti, tulee paikkoja ja jos tulee paikkoja, tulee myös maaleja. Onnekkaita pomppuja voi tulla mutta pelin kestäessä 90 minuuttia niiden merkitys on häviävän pieni.

[Hincha en cancha]

Siitä nyt ei vaan pääse mihinkään, että Baxterin johdolla Suomen peli on ollut näitä jalkapallokääpiöitä vastaan aivan samanlaista kuraa kuin Hodgsonin aikanakin

Kyllä siitä johonkin pääsee. Peli noissa peleissä nimittäin ei todellakaan ole ollut samanlaista kuraa kuin Hodarin aikana. Peli on ollut lähtökohtaisesti hyökkäysvoittoisempaa (on haettu voittoa), taktisia vaihtoehtoja on käytetty enemmän ja tulokset ovat olleet parempia. Kyllä siitä johonkin pääsee.

[Picard]

Tresorille kiitos erinomaisesta selityksestä. Tresorin analyysissä tosin ei sanottu, että tarkalleen ottaen miten nämä vaihdot ja taktiset muutokset edesauttoivat maalien synnyssä. Jos jollain on käsitystä myös tästä, niin pistäkääpä lisää analyysiä.

[Nispe]

Sitä, että muutetaan ryhmitystä ja koitetaan avata vastustajan peliä iskemällä sinne missä on tilaa, sanotaan taktiikaksi.
Tuurilla ei voiteta vittu yhtään peliä; jos pelaa aktiivisesti, tulee paikkoja ja jos tulee paikkoja, tulee myös maaleja. Onnekkaita pomppuja voi tulla mutta pelin kestäessä 90 minuuttia niiden merkitys on häviävän pieni.

No mä nyt kirjoitin kai sitten hieman epäselvästi, mutta siis pointtini oli se, että mun mielestä mikään ei muuttunut vaikka me muutettiin ryhmitystä.

Näkemyksiä on monia, mutta mun mielestä tuosta Suomen touhusta tulee/tuli välillä mieleen koulun liikuntatuntien tai pikkujunnujen pelit, jossa ennen peliä jaetaan pelipaikat, mutta kukaan ei pysty sanomaan, mitä milläkin pelipaikalla pitäisi tehdä. Tietysti tuolla tasolla yksilötkin pystyvät päätöksiä tekemään ihan ilman kertomista, mutta se taas yleensä tarkoittaa paljon ristiin menneitä ajatuksia pelaajien kesken eli keskityksiä/syöttöjä sinne, missä kukaan ei ole tai juoksuja paikkoihin, minne palloja ei tule. Toisin sanoen peli ei ole silloin kovinkaan kontrolloitua.

[fingerström]

Sitä, että muutetaan ryhmitystä ja koitetaan avata vastustajan peliä iskemällä sinne missä on tilaa, sanotaan taktiikaksi.
Tuurilla ei voiteta vittu yhtään peliä; jos pelaa aktiivisesti, tulee paikkoja ja jos tulee paikkoja, tulee myös maaleja. Onnekkaita pomppuja voi tulla mutta pelin kestäessä 90 minuuttia niiden merkitys on häviävän pieni.

Aivan niin. Myöskään vanhoilla vanhoilla maagisilla pallokosketuksilla ei ole juuri merkitystä. Mitä luin valmennusjohdon kommentteja, niin ne olivat aika samansävyisiä kuin omani, joita rouva joutui kuuntelemaan joskin siistimipiä kieliasultaan.

Pelin alku oli Suomella aika hyvin hallussa, vaikkakin peli oli hivenen hankalaa ja näytti siltä, että eiköhän tuosta työvoitto tule. Eremenkot ja Tainio pyörittivät sitä oikein kivasti. Kyllä joku näistä plus JoJo olisi sen maalin ennemmin tai myöhemmin tehnyt.

Valmennusjohdonkin lausuntojen mukaan pelin sotki PAKOLLINEN TAKTIIKAN MUUTOS, joka aiheutui Tainion loukkaantumisesta. Se, että Tainio loukkaantuu, ei ole sattumaa ja näin ollen Tainiota ei voi pitää runkopelaajana, joten hänen tilalleen olisi katsastettava jotakuta muuta, mutta se on toinen juttu.

No mitäpä silloin tapahtui? Litti tuli kehiin ja peli alkoi pyöriä hänen ympärillään ja samalla keskikentän pohjaa jouduttiin vahvistamaan ja peli alkoi painua kohti Suomen maalia. Jos totta puhutaan, peli sekosi täydellisesti kun Shefkikin hyppi puolustuksessa, Litin keskitykset menivät minne sattui ja kaveri hävisi jokaisen pallon tuottaen tuskaa eritoten Romanille. Isännät menivät johtoon.

Seuraavalla vaihdolla Baxter korjasi tilanteen.

Eli musta tässä tulee Baxterille kolme kysymystä:
- olisiko alun perin kannattanut lähteä liikkeelle ilman varsinaista piikkiä? Nythän siitä piikistä oli Suomen pelille vain haittaa.
- kun lähdettiin näin, niin olisiko Tainion loukkaantuessa kannattanut vaihtaa Litmasen sijaan Sjölund ja saada näin peli pysymään suht. tasapainossa?
- ja sitten yksi mielenkiintoinen juttu: miksi Tihinen pelasi vapautuneemmin kuin Hyypiän rinnalla? Olisiko sittenkin niin, että Tihinen klaaraisi maajoukkuekomennukset, jos hänen rinnallaan olisi joku toinen toppari eli käytännössä Moisander? Slloinhan toppareissa vaihtoehtoina olisivat Moisander-Hyypiä/Tihinen ja ongelmana olisi vain enää vasen laita ja sinnehän on tulossa Raitala.

[Jasseri]

No mä nyt kirjoitin kai sitten hieman epäselvästi, mutta siis pointtini oli se, että mun mielestä mikään ei muuttunut vaikka me muutettiin ryhmitystä.

Näkemyksiä on monia, mutta mun mielestä tuosta Suomen touhusta tulee/tuli välillä mieleen koulun liikuntatuntien tai pikkujunnujen pelit, jossa ennen peliä jaetaan pelipaikat, mutta kukaan ei pysty sanomaan, mitä milläkin pelipaikalla pitäisi tehdä. Tietysti tuolla tasolla yksilötkin pystyvät päätöksiä tekemään ihan ilman kertomista, mutta se taas yleensä tarkoittaa paljon ristiin menneitä ajatuksia pelaajien kesken eli keskityksiä/syöttöjä sinne, missä kukaan ei ole tai juoksuja paikkoihin, minne palloja ei tule. Toisin sanoen peli ei ole silloin kovinkaan kontrolloitua.

Niin, tässähän tulee vastaan se yleinen ongelma: siellä kentällä on toinenkin joukkue. Azerithan iskivät keskikentällä alusta saakka kovin kiinni Eremenkoihin ja Tainioon, koska tiesivät pelinrakentelun kulkevan sitä kautta. Tilaa oli kovin vähän ja etenkin ensimmäisellä puoliajalla palloa pelattiin (pakotettiin pelaamaan) laitoihin, joissa kuitenkaan ei ollut juoksuvoimaisia nousijoita, ja kun näitä tuli, olivat keskitykset helppoja Azeritoppareille. Näillä muuten ei ollut mitään ongelmaa pitää Shefkin "fyysistä preesensiä" kurissa. Vogts oli varmasti lukenut läksynsä ja tiesi Suomen pelitavan rajoitteet ja oman joukkueensa vahvuudet.
Peli kääntyi mielestäni fysiikassa tulleisiin eroihin- kun Suomi piti palloa suuren osan pelistä (toisen puoliajan alkua lukuun ottamatta) joutuivat Azerit kirmaamaan päättömästi pallon perässä joka hajotti heidän pakkansa. Tämä johti lisäpaineeseen omassa päässä, erikoistilanteisiin ja lopuksi maaleihin. Aivan kuin Saksa teki Suomelle Helsingissä.

[Viinioksa]

Kun sitä seuraavaa valmentajaa sitten joskus jostain ruvetaan etsimään, niin kääntäisin katseeni kyllä saksanmaalle. Mielestäni saksalainen pelityyli on kuitenkin lähimpänä suomalaisille sopivaa tyyliä euroopan huippumaista. Kurinalaista, fyysitä, loppuun asti raatamista, kaikenkaikkiaan joukkuepeliä. Ja monet saksalaiset valmentajat ovat myös aika hyvin nostaneet valmentamien maajoukkueiden tasoa. Toki toisenlaisiakin tuloksia on varmasti tullut, mutta paras valmentajalotto voisi kuitenkin osua tuolta suunnalta.

Ajatus, että ulkomaalainen päävalmentaja pitäisi valita syntymämaan perusteella, on aivan älyvapaa. Ainoa mikä synnyinmaan kohdalla merkitsee olisi kotimaisuus, mutta Suomesta ei oikein löydy riittävän uskottavaa nimeä ennen kuin Litti aloittaa valmentamisen.

[Maikson]

Ajatus, että ulkomaalainen päävalmentaja pitäisi valita syntymämaan perusteella, on aivan älyvapaa. Ainoa mikä synnyinmaan kohdalla merkitsee olisi kotimaisuus, mutta Suomesta ei oikein löydy riittävän uskottavaa nimeä ennen kuin Litti aloittaa valmentamisen.

Pasi Rautiainen? Ei mielestäni vielä maajoukkuekamaa, mutta tulevaisuudessa voisi sitä hyvin ollakin.

[Jii]

Tresorille kiitos erinomaisesta selityksestä. Tresorin analyysissä tosin ei sanottu, että tarkalleen ottaen miten nämä vaihdot ja taktiset muutokset edesauttoivat maalien synnyssä. Jos jollain on käsitystä myös tästä, niin pistäkääpä lisää analyysiä.

Ainakin Litmasen tuominen kentälle vaikutti voimakkaasti siihen, kuka Suomen joukkueesta antaa ratkaisusyötöt ja missä tilanteessa niitä yritetään.

Vrt. Losa tai Roma keskiviivan tuntumasta heti kun on vähänkin tilaa <-> Kunkku hyökkäysalueen puolestavälistä silloin kun syötön paikka oikeasti on.

edit. Syötöt sitten tietysti voivat onnistua tai epäonnistua itse kultakin, mutta tuo oli selkeä ero minun silmissäni.

[SirLoser]

Ainakin Litmasen tuominen kentälle vaikutti voimakkaasti siihen, kuka Suomen joukkueesta antaa ratkaisusyötöt ja missä tilanteessa niitä yritetään.
Vrt. Losa tai Roma keskiviivan tuntumasta heti kun on vähänkin tilaa <-> Kunkku hyökkäysalueen puolestavälistä silloin kun syötön paikka oikeasti on.
edit. Syötöt sitten tietysti voivat onnistua tai epäonnistua itse kultakin, mutta tuo oli selkeä ero minun silmissäni.

Jep. Lisäksi nopeutti Suomen pelin tempoa vähillä kosketuksilla tapahtuneilla syötöillä, kun koko pelin aikana siihen mennessä ei oltu montaa yhden kosketuksen syöttöä nähty. Pallo oli jatkuvasti joko Roman tai Losan jalassa aivan liian kauan ennen sitä epätoivoista läpisyöttöyritystä.

Litin tultua kentälle, pelin painopiste saatiin lähemmäs vastustajan maalia ja päätyrajaa, kun aiemmin peli pyöri pääosin vastustajan ryhmityksen edessä josta nostettiin palloja boksiin. Painopisteen siirtyessä lähemmäs päätyrajaa Suomi sai myös useita kulmapotkuja, joista molemmat maalitkin lopulta syntyivät. Monta kulmapotkua Suomella oli ennen kuin Litmanen tuli kentälle?

[Jasseri]

Jep. Lisäksi nopeutti Suomen pelin tempoa vähillä kosketuksilla tapahtuneilla syötöillä, kun koko pelin aikana siihen mennessä ei oltu montaa yhden kosketuksen syöttöä nähty. Pallo oli jatkuvasti joko Roman tai Losan jalassa aivan liian kauan ennen sitä epätoivoista läpisyöttöyritystä.

Litin tultua kentälle, pelin painopiste saatiin lähemmäs vastustajan maalia ja päätyrajaa, kun aiemmin peli pyöri pääosin vastustajan ryhmityksen edessä josta nostettiin palloja boksiin. Painopisteen siirtyessä lähemmäs päätyrajaa Suomi sai myös useita kulmapotkuja, joista molemmat maalitkin lopulta syntyivät. Monta kulmapotkua Suomella oli ennen kuin Litmanen tuli kentälle?

Painopiste siirtyi pysyvästi lähemmäs vastustajan päätyä vasta jossain 60 minuutin jälkeen, tauosta eka vartti oli Azereilta vahvaa peliä.
Alleviivattuun: olen eri mieltä, etenkin Romanilla on taipumus kääntyä pää pystyssä heti kun pallo napsahtaa jalkaan ja pistää pallo eteenpäin suoraan ja nopeasti. Lauantaina oli vaan kaukaasi heti iholla- Vogts oli tutkinut Suomen peliä ennakkoon. Mitä tulee Losaan, olen samaa mieltä. Pallo ei lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, ja kun lähti oli syöttö sellainen 40 metrin Hollywood-pallo johon ei ehtinyt kuin Tainio kerran.

[suomifani91]

Baxter on saanut Johanssonista enemmän irti kuin kukaan muu valmentaja
http://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/miesten_a-maajoukkue/pelaajat/johansson_jonatan/

[Nispe]

Niin, tässähän tulee vastaan se yleinen ongelma: siellä kentällä on toinenkin joukkue. Azerithan iskivät keskikentällä alusta saakka kovin kiinni Eremenkoihin ja Tainioon, koska tiesivät pelinrakentelun kulkevan sitä kautta. Tilaa oli kovin vähän ja etenkin ensimmäisellä puoliajalla palloa pelattiin (pakotettiin pelaamaan) laitoihin, joissa kuitenkaan ei ollut juoksuvoimaisia nousijoita, ja kun näitä tuli, olivat keskitykset helppoja Azeritoppareille. Näillä muuten ei ollut mitään ongelmaa pitää Shefkin "fyysistä preesensiä" kurissa. Vogts oli varmasti lukenut läksynsä ja tiesi Suomen pelitavan rajoitteet ja oman joukkueensa vahvuudet.
Peli kääntyi mielestäni fysiikassa tulleisiin eroihin- kun Suomi piti palloa suuren osan pelistä (toisen puoliajan alkua lukuun ottamatta) joutuivat Azerit kirmaamaan päättömästi pallon perässä joka hajotti heidän pakkansa. Tämä johti lisäpaineeseen omassa päässä, erikoistilanteisiin ja lopuksi maaleihin. Aivan kuin Saksa teki Suomelle Helsingissä.

Näinhän se tietysti on eli vastustaja tietenkin tekee sen oman taktiikan toteuttamisen hankalaksi. Silti mun mielestä Azereista tehdään tässä nyt parempaa joukkuetta kuin mitä se oikeasti on!? No tähän kyllä syyllistyy koko joukkuekin, kun ennen ottelua annetaan haastatteluja, joissa muistutetaan tavallista kansaa Azerien vaarallisuudesta jne.jne. Onko silloin kumma, että ollaan hetkittäin pulassa, kun itsekin näytetään uskovan siihen, että Azerit on tosi kova jengi. Toisaalta Azerit eivät olleet tehneet maaliakaan näissä karsinnoissa, joten ennakkoon pelkäämiselle ei oikein ollut perusteita. Se tietenkin oli selvää, että Azerit tekevät kaikkensa hankaloittaakseen meidän pelaamista.

En nyt tietenkään kehota mihinkään vastustajan aliarvioimiseen, mutta jotain olisin tehnyt toisin. Kuten sanoit, Suomi piti palloa ja Azerit väsyttivät itsensä. Noinhan sitä pitääkin tällaisia maita vastaan pelata eli kontrolloidaan sitä peliä mahdollisimman paljon. Tämä huomioon ottaen olisin itse odottanut, että kentällä olisi alusta lähtien ollut Heikkisen tilalla joku toinen kaveri, esimerkiksi Sjölund. Tämähän olisi tarkoittanut sitä, että puolustussuuntaan pelaaminen olisi keskikentän osalta heikentynyt, mutta samalla keskikentälle olisi saatu miehitys, joka on enemmän sinut pallon kanssa ja siis sopivampi noudattamaan tätä totaalista (tai ainakin mahdollisimman suurta) pallon pitämistä. Sjölundin tai Tainion olisi voinut kiinnittää pelaamaan pikkaisen alempana eli ottamaan vähän sitä Heikkisen puolustussuunnan roolia. Kun otetaan huomioon, että Azerit eivät olleet tehneet maaliakaan näissä karsinnoissa, niin todellakin uskon, että Heikkiselle ei ollut käytännössä tarvetta ja joku enemmän hyökkäyssuuntaan pelaava pelaaja olisi kyennyt hoitamaan saman tontin.

[Metso]

Ajatus, että ulkomaalainen päävalmentaja pitäisi valita syntymämaan perusteella, on aivan älyvapaa. Ainoa mikä synnyinmaan kohdalla merkitsee olisi kotimaisuus, mutta Suomesta ei oikein löydy riittävän uskottavaa nimeä ennen kuin Litti aloittaa valmentamisen.

Onneks tajusit että tarkoitin, että riittää kuhan on saksalainen.

Mutta joidenkin valmentaja ehdotus perustukseiksi tuntuu riittävän kuhan on joku, jostain, joka on hyvä, ei kallis, joku joka valmentaa hyvin, kuhan ei oo ainakaan se tai se. Perusteluita ei nyt oo muutakuin, että minun mielestä.

[Jasseri]

Näinhän se tietysti on eli vastustaja tietenkin tekee sen oman taktiikan toteuttamisen hankalaksi. Silti mun mielestä Azereista tehdään tässä nyt parempaa joukkuetta kuin mitä se oikeasti on!? No tähän kyllä syyllistyy koko joukkuekin, kun ennen ottelua annetaan haastatteluja, joissa muistutetaan tavallista kansaa Azerien vaarallisuudesta jne.jne. Onko silloin kumma, että ollaan hetkittäin pulassa, kun itsekin näytetään uskovan siihen, että Azerit on tosi kova jengi. Toisaalta Azerit eivät olleet tehneet maaliakaan näissä karsinnoissa, joten ennakkoon pelkäämiselle ei oikein ollut perusteita. Se tietenkin oli selvää, että Azerit tekevät kaikkensa hankaloittaakseen meidän pelaamista.

En nyt tietenkään kehota mihinkään vastustajan aliarvioimiseen, mutta jotain olisin tehnyt toisin. Kuten sanoit, Suomi piti palloa ja Azerit väsyttivät itsensä. Noinhan sitä pitääkin tällaisia maita vastaan pelata eli kontrolloidaan sitä peliä mahdollisimman paljon. Tämä huomioon ottaen olisin itse odottanut, että kentällä olisi alusta lähtien ollut Heikkisen tilalla joku toinen kaveri, esimerkiksi Sjölund. Tämähän olisi tarkoittanut sitä, että puolustussuuntaan pelaaminen olisi keskikentän osalta heikentynyt, mutta samalla keskikentälle olisi saatu miehitys, joka on enemmän sinut pallon kanssa ja siis sopivampi noudattamaan tätä totaalista (tai ainakin mahdollisimman suurta) pallon pitämistä. Sjölundin tai Tainion olisi voinut kiinnittää pelaamaan pikkaisen alempana eli ottamaan vähän sitä Heikkisen puolustussuunnan roolia. Kun otetaan huomioon, että Azerit eivät olleet tehneet maaliakaan näissä karsinnoissa, niin todellakin uskon, että Heikkiselle ei ollut käytännössä tarvetta ja joku enemmän hyökkäyssuuntaan pelaava pelaaja olisi kyennyt hoitamaan saman tontin.

Mikään lohkon joukkueista ei ole kävellyt Azereiden yli, eli ei ollut syytä odottaa että Suomikin näin tekisi. Azereitten suurin tappio näissä karsinnoissa on ollut 0-2 Moskovassa.
Ja pelihän oli hyvin hallussa ekat parikymmentä minuuttia, sitten oli hiljaisempaa kunnes taas 35 minuutin kohdalla painettiin. Hyökkäysvoimaa oli, tästä kertoo Tainion ja JoJon maalintekopaikat. Se, miten olisi pitänyt pelata, on jossittelua tässä vaiheessa. Pisteisiin täytyy olla todella tyytyväinen ja toki myös joukkueen henkeen - voittoon nousu ei ole Suomen vahvuus ollut lähivuosina. Tämäkin osaltaan kertoo Baxterin motivaatiotaidoista; täällä on huudeltu auktoriteetin puutteesta jne. mutta eiköhän tuo todista ihan päinvastaisesta.

[Nispe]

Mikään lohkon joukkueista ei ole kävellyt Azereiden yli, eli ei ollut syytä odottaa että Suomikin näin tekisi. Azereitten suurin tappio näissä karsinnoissa on ollut 0-2 Moskovassa.
Ja pelihän oli hyvin hallussa ekat parikymmentä minuuttia, sitten oli hiljaisempaa kunnes taas 35 minuutin kohdalla painettiin. Hyökkäysvoimaa oli, tästä kertoo Tainion ja JoJon maalintekopaikat. Se, miten olisi pitänyt pelata, on jossittelua tässä vaiheessa. Pisteisiin täytyy olla todella tyytyväinen ja toki myös joukkueen henkeen - voittoon nousu ei ole Suomen vahvuus ollut lähivuosina. Tämäkin osaltaan kertoo Baxterin motivaatiotaidoista; täällä on huudeltu auktoriteetin puutteesta jne. mutta eiköhän tuo todista ihan päinvastaisesta.

Niin, kertooko tämä sitten motivointitaidoista tai auktoriteetista (joilla ei muuten välttämättä ole mitään tekemistä keskenään), niin sitä en tiedä. Voisi kuvitella, että pelaajien ammattiylpeydelläkin on jotain tekemistä asian kanssa, sillä nöyryytyksenä tappiota tai tasapeliä olisi pidetty vaikka Azerit ei näissä karsinnoissa mikään heittopussi olekaan ollut.

Mutta pisteisiin todellakin kannattaa ja täytyykin olla tyytyväinen. Kuitenkaan voiton varjolla ei saa sivuttaa mahdollisia puutteita ja epäkohtia.

[niftan]

Niin, kertooko tämä sitten motivointitaidoista tai auktoriteetista (joilla ei muuten välttämättä ole mitään tekemistä keskenään), niin sitä en tiedä. Voisi kuvitella, että pelaajien ammattiylpeydelläkin on jotain tekemistä asian kanssa, sillä nöyryytyksenä tappiota tai tasapeliä olisi pidetty vaikka Azerit ei näissä karsinnoissa mikään heittopussi olekaan ollut.

Kumma homma, että foorumilla varsin autoritäärisenä valmentajana pidetty Hodgson ei saanut Suomen pelaajista sen vertaa ammattiylpeyttä kaivettua esiin, että Bakussa pari vuotta takaperin voitto (tai edes tasapeli) oltaisiin kaivettu vaikka väkisin.

Suoraan sanoen, itse voisin kuvitella motivoitumisen olevan helvetin vaikeata, mikäli pelejä lähdetään aina pelaamaan tasan. Kyllä ne on ne voitot, mistä urheilija elää.

[Callit]

Ajatus, että ulkomaalainen päävalmentaja pitäisi valita syntymämaan perusteella, on aivan älyvapaa.

Olen samaa mieltä. Tarkoitus kai oli vähän provota. Bundesliigaan on muuten palkattu aika monta valmentajaa hollantilaisuuden takia. Tuloksena nolla mestaruutta.

Ainoa mikä synnyinmaan kohdalla merkitsee olisi kotimaisuus, mutta Suomesta ei oikein löydy riittävän uskottavaa nimeä ennen kuin Litti aloittaa valmentamisen.

Kyllä ja ei, mielenkiintoisella tavalla. Kertoo kyllä aika paljon pelaajien henkisestä tasosta, että asenne mitä ilmeisemmin tosiaan on sellainen "mää pelaan jumankauta Pööminghämisä/Koplenzizza/misä-ikinä, vittu mää mitään kolmikertasia veikkausliikavoittajavalkkuja rupee uskomaan". Niinpä kotimaisella valmentajalla olisi melkoinen uskottavuusongelma, johon tosin Palloliiton johto pystyy vaikuttamaan antamalla valkulle kaiken tukensa. No joo, tuttuahan toi on, 11 tyhmää poikaa päättää valmentajan kohtalon.

[Alfredo]

Kertoo kyllä aika paljon pelaajien henkisestä tasosta, että asenne mitä ilmeisemmin tosiaan on sellainen "mää pelaan jumankauta Pööminghämisä/Koplenzizza/misä-ikinä, vittu mää mitään kolmikertasia veikkausliikavoittajavalkkuja rupee uskomaan".

Niinpä kotimaisella valmentajalla olisi melkoinen uskottavuusongelma, johon tosin Palloliiton johto pystyy vaikuttamaan antamalla valkulle kaiken tukensa. No joo, tuttuahan toi on, 11 tyhmää poikaa päättää valmentajan kohtalon.

"Ongelma" lienee, ettei meillä ole kotimaista, suurissa sarjoissa marinoitua mestarivalmentajaa.  Martti Kuusela on ollut lähimpänä ja saanut, mielestäni, parhaimpia tuloksia aikaan.  Aikana jolloin jalkapallo oli vielä vähemmän suosittua täällä kuin nykyisin (80-luvun puoliväli).  Silloinhan olimme "niin lähellä, mutta niin kaukana".  Litmanen tullee muuttamaan tämän, mutta Luoja ja herra itse tietää kuinka kauan tähän hetkeen on aikaa.   

[SirLoser]

Alleviivattuun: olen eri mieltä, etenkin Romanilla on taipumus kääntyä pää pystyssä heti kun pallo napsahtaa jalkaan ja pistää pallo eteenpäin suoraan ja nopeasti. Lauantaina oli vaan kaukaasi heti iholla- Vogts oli tutkinut Suomen peliä ennakkoon. Mitä tulee Losaan, olen samaa mieltä. Pallo ei lähtenyt tarpeeksi nopeasti liikkeelle, ja kun lähti oli syöttö sellainen 40 metrin Hollywood-pallo johon ei ehtinyt kuin Tainio kerran.

Roma pelaa kyllä usein juuri kuten sanot, mutta on hänelläkin taipumusta yrittää liian vaikeita syöttöjä pallon hautomisen jälkeen, Losa nyt on tässä tietenkin vielä eri kastissa. Toki heillä oli varmasti valmentajan ohjeistus yrittää niitä nostoja kärkeen, mutta liika on aina liikaa. Roman pelasi lauantaina pääosin 3-5 kosketuksella palloa eteenpäin, jossa valtava ero esimerkiksi Litmasen 1-2 kosketukseen; peli kulkee aivan eri tempolla.

Litin tultua kentälle, pelin painopiste saatiin lähemmäs vastustajan maalia ja päätyrajaa, kun aiemmin peli pyöri pääosin vastustajan ryhmityksen edessä josta nostettiin palloja boksiin. Painopisteen siirtyessä lähemmäs päätyrajaa Suomi sai myös useita kulmapotkuja, joista molemmat maalitkin lopulta syntyivät. Monta kulmapotkua Suomella oli ennen kuin Litmanen tuli kentälle?

Vastaan itse itselleni tarkistuksen jälkeen: ei yhtään.

[el_Diablo]

Niin makuasioita pitääkö vaikka Suomen joukkueessa esiintyneita Rantasta, Nylundia, Heliniä, Grönlundia, Ylöstä, Wissiä puujalkoina. Vaikka kutsuin puujaloiksi niin faktahan on, että ne oli Suomen parhaimpia pelaajia silloin.

näille kavereille kertyi tilastoihin yhteensä 18 karsintaottelua mursun aikakaudella. karsintapelejä oli 22 ennen mursun potkuja, eli yhteensä maaottelumerkintöjä oli jaossa tuolla aikakaudella 308 (jos vaihtopelaajat lasketaan mukaan).

minuuteissa nuo luetellut puujalat pelasivat yhteensä 986 minuuttia (jaossa oli 21780 minuuttia).

voisi jopa sanoa, ettei näillä puujaloilla ollut kovin suurta roolia maajoukkueessa, varsinkaan ensimmäisten karsintojen jälkeen, joissa englanti ja saksa olivat historiallisen heikkoja verrattuna heidän omaan tasoonsa.

mursun maajoukkueet karsintakohtaisesti:

2002: niemi - helin/reini/pasanen, tihinen, hyypiä, saarinen - riihilahti, wiss/valakari/tainio - nurmela, litmanen, kolkka - forssell/johansson

2004: niemi - pasanen, tihinen, hyypiä, saarinen - tainio, riihilahti/väyrynen/valakari - nurmela, litmanen, kolkka - forssell/johansson/kuqi (sumiala)

2006: niemi - pasanen, kuivasto/tihinen, hyypiä, saarinen/kopteff - riihilahti, väyrynen/tainio - nurmela, litmanen/eremenko jr, kolkka - kuqi/forssell

baxterilla ei ole yksinkertaisesti käytössään mitään mursun karsintaa vastaavaa materiaalia. erityisesti ongelma koskee hyökkäyspäätä.

[SirLoser]

Jos hivenen viilaan pilkkua, niin kyse on siitä, uskotaanko valmentajaa. Tietenkin on niin, että hyvää valmentajaa/valmennusta todennäköisemmin uskotaan kuin huonoa, mutta löytyyhän noita esimerkkejä muustakin. Esim. Bayernin pelaajat eli van Pimmel karkottivat Magathin seurasta, kun keksivät, että van Pimmel tietää paremmin.Hemmetin mielenkiintoinen pohdiskelun kohde ja erittäin osuva arvio Muurisen ajan lopusta. Baxterin asemaa jatkossa voi(si) helpottaa se, jos joukkueesta puuttuisi kaksi kaiken nähnyttä, tiedätte kyllä ketkä, joilla on omia näkemyksiä ja kokemusta Baxteria meritoituneemmista valkuista, ja vastaavasti joukkueessa olisi paljon janareita, jotka ovat kiitollisia Baxterille siitä, että hän on nostanut heidät Huuhkajiin. Mutta riski Baxterin arvovallan pettämisestä on totta vieköön koko ajan ilmassa. Kaverihan on hiton hyvä valitsemaan sanansa, muta jos tulokset pysyvät koko ajan huonoina, alkaa pelaajien usko jossain vaiheessa rapisemaan. - "Puhu sie Päxteri, mie pijän hevosta"

Katsoin äsken pelin uudestaan ja mieleeni muistui Baxterin valittelut, kun joukkue ei pysynyt muodossa. Puolustusryhmitelmä oli siis 4-1-4-1, joka piti kohtuullisen hyvin n. 20 minuuttia ottelun alusta. Tässä vaiheessa tuntui, että varsinkin Roma ei jaksanut enää "kyttäillä", vaan lähti prässäämään voimakkaasti jopa ylimmäksi mieheksi ja tuskastui jopa välillä kun muut eivät osallistuneet prässiin. Jos tätä ei ollut valmennuksen puolelta ohjeistettu, kuten Baxterin kommenteista muodon kadottamisesta voisi päätellä, niin viittaa vahvasti ettei koko joukkue ollut Baxterin laatiman taktiikan takana. Oli kyse tästä tai ei, niin lopputuloksena oli aika sekavaa peliä.