http://www.hifksoccer.fi/uutiset.php?aid=13703:
Kausi 2008: loppusanatKotimainen jalkapallokausi päättyi lokakuussa. Viime syksynä Kolmosesta noussut HIFK pärjäsi kohtalaisesti saavuttaen lopulta seitsemännen sijan Kakkosen A-lohkossa. Tähtirintojen sarjapelit sujuivat vaihtelevissa merkeissä, sillä matkan varrelle mahtui niin nousuja kuin laskujakin. Seuraavassa käydään vielä kerran läpi HIFK:n jalkapallokausi 2008.
Tasapelien jälkeen sarjakärkeen
Innokkaasti odotettu jalkapallokausi alkoi HIFK:n osalta hiukan ennen vappua, jolloin tähtirinnat isännöivät paikallisvastustaja FC Kontua Finnair Stadiumilla. Punapaitojen selvästä kenttätapahtumien hallinnasta huolimatta ottelu päättyi numeroihin 1-1. Tämä antoi esimakua tulevasta, sillä alkukaudesta HIFK pelasi muutenkin paljon tasapelejä. Tappioita joukkue ei kuitenkaan kärsinyt ja voittotilikin aukesi komeasti, kun maineikas kotkalaisseura KTP kaatui Finnair Stadiumilla maalein 3-0!
Toukokuun lopulla HIFK pääsi oikein kunnolla vauhtiin. Parin suurinumeroisen voiton jälkeen edessä oli sarjan kärkiottelu ja vastustajana Klubi 04, HJK:n farmiseura. Pitkästä aikaa nähty tähtirintojen ja raitapaitojen kohtaaminen herätti melkoisesti kiinnostusta. Finnair Stadiumille kerääntyi tuhatpäinen yleisö ja ottelu noteerattiin seuraavana päivänä näkyvästi mm. Helsingin Sanomien ja Hufvudstadsbladetin urheilusivuilla.
Itse ottelussa HIFK nousi vaikeuksien kautta voittoon. Tauolle mentiin Klubin johtaessa, mutta toisella puoliajalla tähtirinnat marssivat kentälle määrätietoisina ja voitontahtoisina. Kentän hahmoksi nousi HIFK:n hyökkääjä Sami Okkonen, jonka maaleilla punapaidat kirivät Klubin ohi. Ottelun loppunumeroiden (2-1) myötä HIFK siirtyi sarjan kärkeen. Tässä vaiheessa elettiin kesäkuuta ja sarjasta oli pelattu vajaa kolmannes.
Laskua ja nousua
Kauan ei HIFK valitettavasti paalupaikalla viihtynyt. Otteluruuhka oli kesäkuussa pahimmillaan ja Suomen Cup lisäsi jo muutenkin tiivistä ohjelmaa. Kolmen peräkkäisen tappion myötä HIFK putosi sarjan terävimmän kärjen tuntumasta ja juhannuksen alla myös tähtirintojen cup-taival katkesi, kun torniolainen Ykkösen joukkue TP-47 nousi niukkaan vierasvoittoon Bolliksella. Parin viikon kesätauko teki kuitenkin punapaidoille hyvää ja pian alkoi tulostakin taas tulla.
Seuraavan puolentoista kuukauden aikana HIFK kärsi vain yhden tappion ja nousuhaaveet palasivat kannattajien mieliin. Kesän kohokohtana voidaan pitää elokuun alussa Kotkassa pelattua vierasottelua. Paikan päälle matkusti Helsingistä väkeä lähes kolmen bussin täydeltä eli yhteensä peräti 140 HIFK:n kannattajaa. Lukema on suomalaisessa jalkapallossa niin huikea että siihen on harva, jos yksikään seura edes liigatasolla tällä kaudella yltänyt. Hieno osoitus HIFK:n vetovoimasta ja kannattajien intohimosta!
Korviahuumaava meteli ja kaikin puolin värikäs katsomotoiminta innosti myös joukkueen panemaan parastaan. HIFK löi KTP:n jo toistamiseen tällä kaudella vankistaen näin asemaansa sarjassa. Heinä-elokuu oli muutenkin hyvää aikaa tähtirinnoille. Paikallisotteluissa kaatuivat Gnistan ja FC Kontu eikä pisteittä jääty myöskään pitkillä, Varkauteen ja Mikkeliin suuntautuneilla pelimatkoilla. Lisäksi kotikentällä otettiin pari murskavoittoa sarjan alakastin joukkueista.
Loppukaudesta hiljaisempaa
Mikkelin ottelussa HIFK oli pitkään kiinni täydessä pistepotissa, mutta isäntäjoukkue MP onnistui tasoittamaan pelin lisäajalla. Ja muutamaa päivää myöhemmin lahtelainen City Stars vei pisteet sateiselta Bollikselta.Tämä epäonninen elokuun viikko näytti valitettavasti suunnan tähtirintojen loppukaudelle. Alkoi HIFK:n pisin tappioputki vuosikausiin: joukkue hävisi viisi ottelua peräkkäin pudoten samalla kärjen tuntumasta sarjan keskikastiin. Lahtelaisten jälkeen täyttä pistepottia HIFK:n kustannuksella pääsivät vuorollaan juhlimaan Klubi 04, LPS, PK Keski-Uusimaa sekä FC Kuusankoski.
Elokuun aikana kävi myös selväksi ettei Pasi Pihamaa jatka HIFK:n vastuuvalmentajana kauden 2008 jälkeen. Hyvää työtä tehneen Pihamaan valmentajasopimus oli mallia 1+2 vuotta, mutta yhteistä säveltä jatkokuvioiden suhteen ei löytynyt ja näin optio jäi käyttämättä. Lopulta Pihamaan HIFK-kausi jäi kesken hänen siirryttyään Atlantikseen. Mukana seurasi pelaajavalmentaja Juha Jussila. Loppukauden ajan HIFK:ta luotsasi seuran urheilutoimenjohtaja Tom Jokinen.
Tähtirintojen tappioputki jatkui syyskuun lopulle. Tuolloin HIFK matkusti Lappeenrantaan kohtaamaan sarjajumbo Rakuunat. Pakkopisteet irtosivat selvin numeroin (1-4) ja HIFK pääsi pitkästä aikaa voiton makuun. Valitettavasti seuraava ottelu oli jälleen todellinen rimanalitus, sillä HIFK hävisi Warkaus JK:lle murskalukemin kauden viimeisen kotiottelunsa! Joukkueelle jäi onneksi vielä yksi tilaisuus pestä kasvonsa. Se myös käytettiin: sarjan päätöskierroksella Gnistan kaatui Oulunkylässä maalein 2-1.
Tasaisuus jäi puuttumaan
Jos HIFK:n yleisesitystä päättyneellä jalkapallokaudella pitäisi kuvata yhdellä sanalla, olisi se "ailahteleva". Voitot ja tappiot eivät seuranneet toisiaan, vaan ne kasautuivat vuorotellen putkiksi. Samaa voidaan sanoa tähtirintojen ilmeestä kentän puolella. Parhaimmillaan HIFK pelasi viihdyttävää ja aktiivista jalkapalloa, puolustaen samalla kurinalaisesti. Välillä taas joukkueen peliajatus ja motivaatio vaikuttivat olevan täysin hukassa ja silloin ei tietenkään mikään onnistunut.
Tästä kaudesta jääkin hiukan ristiriitainen jälkimaku hyvine ja huonoine muistoineen. Viiden vuoden tauon jälkeen liiton sarjoihin palannut HIFK osoitti joka tapauksessa olevansa paikkansa arvoinen. Klubi 04:n kaataminen Finnair Stadiumilla sekä KTP:n lyöminen Kotkassa, molemmat suurilukuisen ja äänekkään yleisön edessä, olivat tämän kauden kohokohtia. Miinuspuolelle on laskettava loppusyksyn saamattomat esitykset. HIFK hävisi Töölön Pallokentällä viisi ottelua peräkkäin ja pari kertaa tähtirintojen peliesitys oli suorastaan ala-arvoinen.
Kakkosen A-lohkon voitti lopulta Klubi 04, joka samalla nousi Ykköseen. Putoamiskamppailu taas oli jopa odotettua kovempi. Viime vuonna FCJ Blackbird keräsi 24 sarjapistettä ja säilyi; nyt City Stars sai kasaan 31 pistettä mutta putosi. Lahtelaisten kohtalo oli yllätys, sillä joukkuetta oli veikkailtu pikemminkin sarjan kärkipäähän. Muut putoajat olivat FC Kontu sekä Rakuunat. Viimeksi mainittu oli todellinen muukalaislegioona jota tuskin kukaan edes Lappeenrannassa jää kaipaamaan.
Tämän vuoden Kakkosen A-lohkossa merkillepantavaa on sekin kuinka hyvin nousijajoukkueet pärjäsivät. Yleensä 1-2 tulokasta putoaa sarjasta, mutta näin ei tällä kertaa käynyt. KTP, HIFK ja PK Keski-Uusimaa olivat sijoilla 5-8 eikä niistä yhdenkään sarjapaikka ollut uhattuna. Ensi kauden lohkojako ei vielä ole varmistunut, mutta helsinkiläisjoukkueiden lukumäärä Kakkosessa pysyy viidessä. Klubin ja Kontun jättämät aukot paikkaavat Ykkösestä pudonnut KäPa sekä Kolmosesta noussut Kiffen.
Pelaajien otteista
HIFK lähti tähän kauteen vahvasti uusiutuneella joukkueella jossa oli paljon nuoria pelaajia. Heistä useimmat pelasivat nyt ensimmäistä kertaa isossa roolissa miesten joukkueessa. Vastuuta oli siis tarjolla ja ilahduttavaa on todeta että vastuuta myös kannettiin. Puolustuksessa Miikka Kärkkäinen piti oikean laitapakin paikkaa vakituisesti hallussaan kunnes heinäkuussa kävi kutsu armeijan harmaisiin. Topparin tontilla nigerialainen Ojembe "Jimbi" Olatuga oli vastustajien kauhu ja fanien kulttisuosikki.
Keskikentän pohjalla Henri Määttä raatoi uhrautuvasti joukkueen eteen. HIFK:n maalinteosta vastasivat pitkälle Sami Okkonen ja Esa Terävä, joskin kaksikko hiipui syksyä kohden. Kautensa hyvin aloittanut Alimamy "Mamy" Jalloh olisi niinikään kaivannut tasaisuutta otteisiinsa. Yleensä vaihdosta peliin tulleen laitalinkki Anton Swanljungin roolina oli tuoda lisävirtaa tähtirintojen hyökkäyspeliin. Nuorisokolmikko Auror Zadrina, Ali Asad ja Nehari Sallahi täytti paikkansa, mutta peliaika jäi vähäiseksi.
Huonosti ei pärjännyt myöskään HIFK:n kokeneempi kaarti. Joukkueen kapteeni Mikko Halmeen panos oli korvaamaton - riippumatta siitä pelasiko mies topparina vai keskikentän pohjalla. Veljeksistä toinen eli Jukka Halme kuului jälleen tähtirintojen avainpelaajiin, vaikka oli loukkaantumisen takia kuukausikaupalla sivussa. Puolustusta tukivat ansiokkaasti Markus Tanner, Kimmo Sivula sekä kesäkuussa Englannista palannut Riku Pyhälä. HIFK:n maalia vartioi lähes kaikissa otteluissa Ville Rapeli.
Vasta elokuussa joukkueeseen liittynyt 23-vuotias hyökkääjä Miikka Suikki ehti maalintekoon neljä kertaa. Monikäyttöinen Peter Standertskjöld oli tälläkin kaudella tärkeä osa tähtirintojen palapelissä, ja Timo Lumivaara toi nopeudellaan lisäelementin HIFK:n hyökkäyspeliin. Kesän aikana tähtipaitaa kantoivat lisäksi Juha Jussila, Vitali Suetov ja Visa Eräjärvi sekä maalivahdit Janne Bruun ja Ville Anttonen. Näistä Jussila ja Eräjärvi siirtyivät kesken kauden muualle ja loput kärsivät loukkaantumisista.
HIFK kiinnosti yleisöä
Paluu liiton sarjoihin merkitsi HIFK:n otteluiden muuttumista jälleen maksullisiksi tapahtumiksi. Vaikka tähtirinnoilla oli takanaan viisivuotinen taivallus piirin sarjoissa, riitti katsojia joukkueen otteluihin mukavasti niin Bolliksella kuin Finskilläkin. HIFK:n kotiotteluissa kävi keskimäärin noin 300 katsojaa, mikä on lukemana täysin verrattavissa vuosituhannen vaihteeseen jolloin punapaidat pelasivat Ykkösessä. Suurin yleisömenestys oli Klubi-ottelu kesäkuun alussa Finnair Stadiumilla.
Aivan oma lukunsa oli kannattajaryhmä Stadin Kingit, joka seurasi tähtirintoja uskollisesti maan joka kolkkaan etäisyydestä, viikonpäivästä ja ottelun panoksesta riippumatta. Kingit lanseerasi tälle kaudelle ns. vieraspelikausikortin, joka oikeutti bussikuljetukseen jokaiseen Helsingin ulkopuolella pelattavaan HIFK:n sarjaotteluun. Tämän järjestelyn ansiosta HIFK:lla olikin yleisön äänekäs tuki takanaan jokaisessa pelaamassaan ottelussa, niin kotona kuin vieraissa.
Yleensä kannattajaryhmän koko oli 30-50 henkilöä per ottelu, mutta elokuussa Stadin Kingit juhli 7-vuotista toimintaansa ja samalla ryhmän vanhat ennätykset lensivät romukoppaan. Kotkaan nimittäin matkusti peräti 140 kannattajaa seuraamaan ottelua KTP - HIFK. Tunnelma katsomossa nousi niin kiihkeäksi että Palloliiton kurinpitovaliokunta mätkäisi HIFK:lle jälkikäteen 2000 euron sakot. Valitusvaliokunnan käsittelyssä summa kuitenkin pieneni 500 euroon. Stadin Kingit keräsi keskuudestaan sakkoa vastaavan rahamäärän ja luovutti sen HIFK:lle.
Kohti kautta 2009
Loka-marraskuussa on aika hiukan vetää henkeä ja toipua raskaan kauden tuottamista rasituksista. Eräitä tärkeitä tulevaisuuteen liittyviä päätöksiä on kuitenkin syksyn aikana jo tehty. HIFK:n ensi kauden vastuuvalmentajaksi on nimitetty virolainen Gert Remmel, jolla on nuoresta iästään (32) huolimatta jo melkoisesti kansainvälistä kokemusta tilillään. Taustaryhmään tulee lukuisia uusia nimiä pääscoutista kolmen hengen fysiikkatiimiin. Jatkuvuutta edustavat urheilutoimenjohtaja Tom Jokinen sekä joukkueenjohtaja Christer Forsman.
Pelaajapuolelle on tuttuun tapaan jonkin verran muutoksia odotettavissa. Toisaalta ensi kauden alkuun on vielä puoli vuotta aikaa ja joukkue ehtii hakea muotoaan pitkän talven aikana kerran jos toisenkin. HIFK:n joukkue on siis myös ensi kesänä yhdistelmä vanhoja ja uusia sekä kenties myös uusvanhoja pelaajia. Lisäksi seuran vanhimmat juniori-ikäluokat alkavat lähestyä täysi-ikäisyyttä joten tältäkin suunnalta on vähitellen mahdollista täydentää joukkueen rivejä. Aika näyttää!
