Mutta tosiaan jenkkilästä ja muualtakin löytyy aika kovan luokan voima/nopeusvalmentajia, joilla on hieman erilainen näkemys asioista.
Voima- ja nopeusharjoittelu sekä sen asiantuntemus on aina lajispesifiä. Fyysinen harjoittelu noudattaa kuitenkin samoja periaatteita, joten esimerkiksi asiaan syvälle perehtynyt painonnostovalmentaja varmasti tuntee yleisesti voimaharjoittelun periaatteet paremmin kuin hyvin. Jalkapallossakin käytetään monesti nopeusharjoittelussa vaikkapa pikajuoksuvalmentajia. Yleensä nämä valmentajat eivät kuitenkaan käytä jalkapallojoukkueiden harjoittelussa aivan samoja metodeja kuin sprinttereitä valmentaessa. Terävimmänkin huipun nopeusvalmentajan on tutustuttava jalkapallon voimavaatimuksiin ennen kuin suunnittelee heille harjoitusohjelmaa.
Ja vielä tuosta liikojen lihasten pelosta, kuinkas paljon vaikka Veikkausliigasta löytyy pelaajia joilla on liikaa voimaa ja lihaksia? Kuinka moni olisi parempi pelaaja, jos olisi vähemmän lihaksia ja voimaa? Ei nyt äkkiä tule yhtään mieleen. Sen sijaan voimaharjoittelusta suurta hyötyä saavia löytyy pilvin pimein. Johtopäätös: voimaharjoittelua on lisättävä.
Kuten jo olen useampaan otteeseen maininnut, voimaharjoittelu on tärkeä osa pelaajien kehittymistä. On kuitenkin huomioitava minkälaista voimaa tarvitaan. Ulkonäöllisesti on myös vaikea päätellä, kuka tarvitsee lisää voimaa tai lihasmassaa. Kyse on paljolti juuri pelaajaprofiilista. Jos ajatellaan Veikkausliigaa tai muita selkeästi ammattimaisia aikuisten sarjoja, ovat pelaajien yksilölliset pelitavat jo rakentuneet melko pitkälle heidän omien vahvuuksien mukaan. Jos pidämme esimerkkinä Shefki Kuqia, hänen pelaamisensa perustuu paljolti voimaan, joka on hänen vahvuutensa. Sama pätee vaikkapa Interin Adrianoon, joka on myös puhdas voimahyökkääjä. Toisaalta voidaan ottaa myös esimerkeiksi Messi, Robinho, Crouch, Inzaghi, Benayon tai vaikkapa Rosicky, joiden ulkokuorta katsoessa ei varmasti ensimmäisenä tule mieleen voima. Silti moni näistäkin pelaajista tunnustetaan yleisesti nopeiksi ja jopa räjähtäviksi. En pysty ehdottomasti väittämään, että kyseisistä pelureista tulisi millään tapaa parempia lisäämällä heidän voimaharjoittelua tai lihasmassaa. Yksilöllisyys on kaiken perusta eikä voimaharjoittelu saa olla pelaajien kehittämistä ohjaava tekijä.
"Kunnollinen" saliharjoittelu on aika pitkälti sitä, mistä Sportacus on puhunut. Se ei tee futareista bodareita, kuten liian monet futisvalmentajat luulevat. Ei myöskään nosta kehonpainoa liian korkeaksi, jonka puolestaan liian suuri rasvaprosentti tekee hyvinkin helposti. Hyvänä vertauksena 100 metrin juoksijoiden painoindeksit siitä huolimatta, että lihasta on riittävästi.
Kuulostaa yleistykseltä. Itse en tunne ammattilais- tai puoliammattilaisjalkapallovalmentajaa, joka luulee, että Sportacuksen metodeilla futareista tulisi bodareita. Tosin on huomioitava, että Sportacuksen teksteissä ei ole harjoittelun ohjelmointiin menty sen syvemmälle. Sehän kertoo enemmän siitä, millaiseksi pelaajien vartalot lopulta muotoutuvat.
Nyt kun pikajuoksijat tuntuvat koko ajan putkahtavan esimerkeiksi, on huomioitava, että laji on täysin eri kuin jalkapallo. Yksi merkittävimmistä pointeistani on se, että ihan yleisestikin palloilulajien fyysinen – etenkin nopeuden – valmennus mukailee liikaa yleisurheilun fyysistä valmennusta. Jalkapallossa nopeuden vaatimukset ovat monella tapaa erilaiset. Jos hallijutut jätetään huomioimatta, pikajuoksun lyhinkin matka on jalkapallokentän mittainen. Jalkapallossa pääsääntöisesti spurtit ovat alle 20 metriä ja useimmat kaksinkamppailutilanteet ratkaistaan alle kymmenen metrin pyrähdyksillä, lähtöaskelilla ja terävillä suunnanmuutoksilla. Yleisurheilun juoksusuorituksen lihastyö on eteenpäin suuntaavaa – pääsääntöisesti myös kaarrejuoksussa. Jalkapallossa mennään eteen, taakse, sivulle ja ylös. Tämä on huomioitava myös voima- ja nopeusharjoittelussa, mutta myös manipuloidessa pelaajien vartaloiden mittasuhteita. Pikajuoksussa tekniikka on tiedostettua – jalkapallossa pääasiallisesti tiedostamatonta toimintaa muuttuvissa tilanteissa. Maksimaalisen nopeuden merkitys futiksessa on myös vain näennäinen, mutta kyky kontrolloituun hidastamiseen on puolestaan hyvinkin arvokas.
Varsinainen futiksen harjoitteleminen ja pelaaminen on sen verran rankkaa (nopeuskestävyyslaji), ettei lihas voi kasvaa ja kehittyä mitenkään liian suureksi. Siksi voimatasoja pitääkin pyrkiä kasvattamaan heti kauden jälkeen esim syyskuun puolivälistä tammikuun alkuun, jolloin yleensä varsinaiset joukkueharjoitukset käynnistyvät.
Mikä joukkue pitää taukoa joukkueharjoituksista yli kolme kuukautta?!?!
Oma kokemukseni on tämä: …
Lopetit jalkapallon siinä vaiheessa, kun keskimäärin lihasvoima kehittyisi vielä ilman erityistä voimaharjoitteluakin lähes sata prosenttia sen hetkisestä lähtötasosta. Kokemuksesi substanssi on siis nolla. Muutenhan jykke toikin realismin esiin testitulosten tulkinnan suhteen. Positiivisia testituloksia saadaan yleensä juuri silloin, kun tiettyä ominaisuutta kehitetään. Eri metodit tuovat vain vaihtelun tulosten skaalaan.
Voima on raaka-aine, jota ei voi korvata millään.
Pitää osittain paikkansa, mutta kyse ei ole tästä vaan siitä, että näitä korvaamattomia raaka-aineita on jalkapallossa voiman lisäksi niin monia. Kaikki on huomioitava ja useat niistä ovat voimaa tärkeämpiä. Edelleen, en ole voimaharjoittelua vastaan, mutta rajansa liioittelullakin.
Tuosta lajinomaisuudesta voimaharjoittelussa en nyt ihan vielä saanut selkeätä kuvaa, että mitä Tukeem sillä käytännössä tarkoittaa, eli millaisia liikkeitä pitäisi käyttää salilla perusvoimaa ja maksimivoimaa tehdessä. Ilmeisesti Tukeem ainakin osittain tarkoitti yhden jalan liikkeitä? Voitko Tukeem pistää esimerkkejä mielestäsi sopivista liikkeistä? Miten muuttaisit vaikkapa tällaista liikevalikoimaa perusvoimaa ja maksimivoimaa treenatessa:
-rinnalleveto
-jalkakyykky
-etukyykky
-maastaveto
-askelkyykkykävely
Ennen kuin mitään lähtee muuttamaan tai lisäämään, on tiedettävä, minkä lihasten tai lihasryhmien perus- ja maksimivoimaa haluat kehittää. Mitään en muuttaisi muuttamisen ilosta vaan punainen lanka kulkee sitä pitkin, miten yksittäinen lihas tai sen osa kehittyy tietyssä liikkeessä – eli kuinka lajinomaisesti. Nämä viisi liikettä siis tuskin ovat ainoat tehtävät lihaskuntoliikkeet, joten tarvitsen tietooni ne loputkin. Vasta sen jälkeen voin alkaa muuttamaan ja kehittämään.
Monipuolisuus on jalkapalloa ajatellen tärkein asia voimaa treenatessa. Tietyssä kulmassa tai asennossa tehdyn yksittäisen liikkeen merkitys on hyvin pieni – etenkin jos se tehdään vielä aina samalla nopeudella. Kuten täällä jo aiemmin tuli esiin, on voiman ja massan hankinnassa oltava varovainen myös siinä suhteessa, ettei se häiritse tekniikkaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka joku pelaaja tarvitsisi lisää voimaa tai lihasmassaa, on sen hankinta suunniteltava pitkälle aikavälille. Voidaan puhua jopa viidestä vuodesta.
Lajinomaisuutta ajatellen on huomioitava myös se, että jalkapallossa useat voimaa hyödyntävät liikkeet alkavat vastaliikkeellä. On myös muistettava korostuneen jarruttavan työn merkitys vaikkapa suunnanmuutoksissa. Lisäksi ajatus voimaharjoittelun lajinomaisuudesta lähtee liikkeelle myös faktasta, jonka mukaan harjoitusjakson alkuvaiheessa kehitys kohdistuu hermostolliseen ohjausmekanismiin. Toisin sanoen kyky nostaa suurempia painoja perustuu liikkeen automatisoitumiseen eikä voiman lisääntymiseen. Vasta viikkojen harjoittelun jälkeen voidaan havaita rakenteellisia muutoksia lihassoluissa. Tämä harjoituskausien alkuaika on siis käytännössä liikkeen eikä voiman harjoittamista. Jos liike mukailee lajisuoritusta, on harjoittelu spesifimpää ja näin ollen varmasti tehokkaampaa, kun sitä voidaan hyödyntää lähes sellaisenaan myös itse pelissä.
Niin, ja Kuqin pelaaminen Valioliigassa, Englannin ykkösdivarissa ja Suomen maajoukkueessa kertoo vain niiden jalkapalloilullisesta taitotasosta...
Kyse on siitä, että kovalla fysiikalla pääsee paljon korkeammalle tasolle pelaamaan, kuin mihin tekniset taidot edellyttäisivät.
Onko tämä nyt taidon ja voiman vastakkainasettelua? Ihan yhtä simppelillä ajatuksenjuoksulla voisimme sanoa monista pelaajista, että uskomattomalla taidolla he ovat päässeet paljon korkeammalle kuin mihin fyysiset kyvyt edellyttävät.
