Kysy (taktiikoista) - forum vastaa!

[koera]

Viiden alakerralla (nyt jätän huomioimatta Nice10:n ihan oikeat huomiot puolustavan kk:n mahdollisesta melkein topparimaisesta roolista)
käytetyimmät vaihtoehdot ovat 5-4-1 ja 5-3-2. Kolmen alakerralla saadaan 3-5-2 ja 3-4-3.

Taktisesti monipuolisen Serie A:n joukkueista Napoli tosiaan pelaa ihan tänä päivänäkin 3-5-2:ta. Livorno pelasi samalla systeemillä vielä kaudella 05/06, mutta on sittemmin vaihtanut neljän alakertaan. Hiddinkin Etelä-Korea pelasi 3-4-3:ta, vaikka ukkojen juoksumäärän ja paikkojenvaihtelun takia tuota ei ihan heti välttämättä rekisteröinyt. Muistaakseni myös Bayern München niin ikään 3-4-3:ta vuonna 2001 voittaessaan herkkusieniliigan.

Mielenkiintoinen oli myös brassien joukkue 2002 -kisoissa, joissa se tulkinnasta riippuen pelasi joko 3-4-3:a tai 5-2-3:a. Tulkinnanvaraiseksi homman tekee laitapelaajat Cafu ja Roberto Carlos, jotka seurajoukkueissaan olivat nousevia laitapakkeja, mutta brassien totaalisen pallokontrollin ansiosta tilastollisesti hääräsivät enemmän keskikentällä ja usein jopa hyökkäyskolmanneksella.

Yksinkertaisin vastaus kysymykseen lienee laitapelaaminen. Oikeastaan vain 5-4-1:ssä on mahdollisuus normaaleihin keskikentän laitureihin.
Muissa formaatioissa laitapelaajat vastaavat pelin leveydestä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Tämä asettaa todella kovat vaatimukset pelaajan fysiikalle ja jättää pallonriistoon päättyvässä nousussa väjäämättä tilaa oman puolustuksen laidoille. Modernissa moduulimaisessa 4-4-2:ssa, jossa käytetään pakkien nousuja, on usein topparimainen keskikentän ankkuri, joka voi vastahyökkäyksen tullessa tarvittaessa siirtyä linjaan tehden topparista väliaikaisesti pakin. Samaa kikkaa voi toki käyttää vaikkapa 3-4-3:ssa (ja esim. mainitsemani Hiddinkin Korea käyttikin), mutta vain yksillä laitapelaajilla näitä melko vaarallisia tilanteita (hidas toppari vs. laitakiiituri) tulee huomattavasti useammin.

[afganistan]

Hyviä pointteja!

Kuten Nice10 jo totesi, oppii suurin osa pelaajista pelaamaan nuoresta pitäen neljän alakerralla, mutta eikö homma toimi myös toisinpäin? Hyökkääjä joka on tottunut pelaamaan kahta topparia vastaan voi ollakin pulassa kolmannen ollessa linjassa.

[Holmgård]

Yksinkertaisin vastaus kysymykseen lienee laitapelaaminen. Oikeastaan vain 5-4-1:ssä on mahdollisuus normaaleihin keskikentän laitureihin.
Muissa formaatioissa laitapelaajat vastaavat pelin leveydestä sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan.

Tässä se on, neljä laitapelaajaa on tuplasti enemmän kuin kaksi. Laitaetenemisen mantra tuli vahvana 90-luvulla, ja trendit säilyvät aikansa. Kuten Nice10 hieman enteili, pelin trendit tulevat muuttumaan ja silloin ei välttämättä 40 % kenttäpelaajista ole laidoilla.

Kolmen miehen puolustusta on totta vieköön vaikeampi / aikaavievämpää organisoida, se ei ole semiautomaattinen kuten nykyinen neljän linja. Valmentaminen on stressaavaa puuhaa, joten ymmärrettävästi on helpointa valita neljän linja. Ei joudu monkään menneen pelin jälkeen lukea paikallislehdestä että " X:n peli surkeaa 80- lukulaisen taktiikan takia". Toki kolmen linjalla on hyviä puolia molempiin suuntiin.

Nykymoduulissa keskikentän tehtävä on lähinnä ahertaa ja jakaa postia laitaan. Keskikenttäpelaajien pelintekokyky on Suomessa mennyt silmämääräisesti taaksepäin. Kentän tärkeimmällä leveyssektorilla eli keskellä ei juurikaan osata välisyötöillä, hidastetuilla tai muilla parin syötön sarjoilla luomaan murtautumis- tai maalipaikkoja. Toki nykymoduulissa on selvästi vähemmän resursseja kentän tärkeimmälle sektorille.

Toinen seikka on sitten laitapakkien anti hyökkäämiselle. Voitte laskea, montako maalia ja maalin johtanutta syöttöä seuraamanne joukkueen laitapakit ovat saaneet aikaiseksi. Aika vähän tai nolla, jos Suomen tasolla liikutaan. Vaikka laidoista jatkuvasti pusketaan. Nämä kaksi pelaajaa ovat kuitenkin poissa muualta, jossa hyöty voisi olla suurempaa.

Puolustussuuntanhan nykymoduulissa on tärkeimmällä sektorilla, keskellä- omaa maalia suojaamassa- vain kaksi miestä. Kolmannen kun tuo tuohon niin helpot selustaan pääsyt, selvät merkkausvirheet ja muut halvat takaiskut vähenevät huomattavasti. Creéer, non plus carcasse, vastustaja joutuu ansaitsemaan maalipaikkansa.

[Ricardo Leite]

Ymmärtäkää nyt kuitenkin se perusajatus, että neljän miehen linja on aluepuolustamisen evoluution tulos. Kenttä on yksinkertaisesti liian leveä puolustettavaksi kolmen miehen linjalla. Siinä se selitys lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aluetta puolustaessa koko kentän leveyden puolustaminen vaatii neljän miehen linjan.

Näitä linjoja tarvitaan kaksi, jottei alimman linjan ohittaminen pystysyötöllä olisi liian helppoa. Toisinaan näiden linjojen välissä valmentajat käyttävät vielä ankkuripelaajaa tilkkimässä aukkoja ja katkomassa pystysyöttöjä.

[defcon1]

Pari kommenttia, ei vastaväitteinä mutta että keskustelu jatkuisi (tästä ketjusta on löytynyt pohdittavaa valmennukseenkin):

Keskikenttäpelaajien pelintekokyky on Suomessa mennyt silmämääräisesti taaksepäin.

Kunnollinen (alue)puolustus tukkii syöttösuunnat ylöspäin, joten ei ole keskikenttäpelaajien huonoutta että palloa pelataan laidoille.
Nopean hyökkäyspelin/suunnanmuutospelin korostaminen perustuu siihen, että vastustaja on (tai valmennuksessa sen oletetaan olevan) vielä huonosti ryhmittyneenä.
Tästä johtuen ns. kymppipaikan roolia ei riittävästi valmenneta pelin (tässä: hyökkäyksen) rytmittämiseen ja monipuolistamiseen.
(Kokonaan toinen juttu on sitten se, kannattaako  nopeassa hyökkäyksessä pistää pallo sektorista laidalle...)

Kenttä on yksinkertaisesti liian leveä puolustettavaksi kolmen miehen linjalla

Ei niitä sivurajoja tarttekaan puolustaa, 30 m sektori tukkoon keskeltä niin kaikki hyvin ;-).
Ei vaiskaan, mutta minä pidän tärkeämpänä syynä neljän puolustuslinjaan hyökkäyspeliä: ne nousevat laitapakit on se mantra jolla saadaan ylimääräinen ja toivottavasti merkkaamaton pelaaja sinne vastustajan maalintekosektoriin.

pelin trendit tulevat muuttumaan ja silloin ei välttämättä 40 % kenttäpelaajista ole laidoilla

Jep. Takakierto on jo muuttunut sisäänkierroksi, linkit heittää pallon aikaisemmin alueelle, vapareita vedetään matalina suoraan maalille... ollaan menossa peliin, jossa pallo pyritään saamaan maalintekoalueelle kulkematta ensin lähtöruudun (laitojen) kautta.

[Ricardo Leite]

Viiden alakerralla (nyt jätän huomioimatta Nice10:n ihan oikeat huomiot puolustavan kk:n mahdollisesta melkein topparimaisesta roolista).

Pelipaikka puolustavalla keskikentällä voi olla hyvin lähellä toppareita ja toisinaan puolustava keskikenttä joutuu toki tiputtamaan itsensä myös linjaan. Nyt on kuitenkin hyvä erottaa käsitteet "pelipaikka" tai "sijainti ryhmityksessä", sekä "rooli". Paitsi, että puolustavan keskikentän ja topparin roolit ovat poikkeuksetta täysin erilaiset, on myös toppariparin osatekijät roolitettu toisistaan poiketen ja toisiaan tukien.

Kuten Nice10 jo totesi, oppii suurin osa pelaajista pelaamaan nuoresta pitäen neljän alakerralla, mutta eikö homma toimi myös toisinpäin? Hyökkääjä joka on tottunut pelaamaan kahta topparia vastaan voi ollakin pulassa kolmannen ollessa linjassa.

Niin. On kovin loogista, että pelaajan on sitä vaikeampaa pelata, mitä enemmän vastustajia hänellä on alueellaan vastassa...

Takakierto on jo muuttunut sisäänkierroksi, linkit heittää pallon aikaisemmin alueelle, vapareita vedetään matalina suoraan maalille... ollaan menossa peliin, jossa pallo pyritään saamaan maalintekoalueelle kulkematta ensin lähtöruudun (laitojen) kautta.

Tähän taas sanoisin, että jalkapallossa, kuten kaikissa muissakin maalintekopeleissä tavoitteena on aina ollut mennä maalille mahdollisimman suoraa ja esteetöntä, sitä helpointa reittiä. Pallo pyrittiin samaan mahdollisimman vähin syötöin ja kosketuksin, helpoimmin, maalintekosektorille jo kun jalkapallo vasta alkoi pelinä synnyttää itseään...

[Zapista]

Tähän taas sanoisin, että jalkapallossa, kuten kaikissa muissakin maalintekopeleissä tavoitteena on aina ollut mennä maalille mahdollisimman suoraa ja esteetöntä, sitä helpointa reittiä. Pallo pyrittiin samaan mahdollisimman vähin syötöin ja kosketuksin, helpoimmin, maalintekosektorille jo kun jalkapallo vasta alkoi pelinä synnyttää itseään...

Vaikka syöttämistä pidettiinkin raukkojen epämiehekkyytenä.

[koera]

Ymmärtäkää nyt kuitenkin se perusajatus, että neljän miehen linja on aluepuolustamisen evoluution tulos. Kenttä on yksinkertaisesti liian leveä puolustettavaksi kolmen miehen linjalla. Siinä se selitys lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan. Aluetta puolustaessa koko kentän leveyden puolustaminen vaatii neljän miehen linjan.

No viiden miehen linjalla tämä ei sitten onnistu? Esimerkiksi 5-3-2 -systeemissä nämä ns. wing backit puolustavat hyvin usein linjassa. Siinäkin tapauksessa että toinen on juuri tehnyt laitanousun, eikä ennätä takaisin tontilleen puolustamaan, jäljellä on neljän miehen linja. Aika harvoin nimittäin molemmat laitapelaajat nousevat samanaikaisesti.

Pelipaikka puolustavalla keskikentällä voi olla hyvin lähellä toppareita ja toisinaan puolustava keskikenttä joutuu toki tiputtamaan itsensä myös linjaan. Nyt on kuitenkin hyvä erottaa käsitteet "pelipaikka" tai "sijainti ryhmityksessä", sekä "rooli". Paitsi, että puolustavan keskikentän ja topparin roolit ovat poikkeuksetta täysin erilaiset, on myös toppariparin osatekijät roolitettu toisistaan poiketen ja toisiaan tukien.

Joskus "pelipaikka", "sijainti ryhmityksessä" ja "rooli" ovat veteen piirretty viiva. Tulee mieleen Paul Incen aikainen Englanti, joka pelasi periaatteessa kolmen alakerralla, mutta hyökkäysten tullessa leveinä kaavioissa puolustavaksi keskikentäksi merkitty Ince siirtyi systemaattisesti linjaan. Samantapaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein ja näistä kiistely menee herkästi semantiikan puolelle.

Näitä linjoja tarvitaan kaksi, jottei alimman linjan ohittaminen pystysyötöllä olisi liian helppoa. Toisinaan näiden linjojen välissä valmentajat käyttävät vielä ankkuripelaajaa tilkkimässä aukkoja ja katkomassa pystysyöttöjä.

Taas tulee mieleen Englanti. Esimerkkinä Svenniksen Englanti on pelannut selvästi kahta linjaa. Yleisempi puolustussuunnitelma on kuitenkin yrittää ohjata vastustajan hyökkäys tiettyyn haluttuun suuntaan, lähtien siitä minkä syöttösuunnan kärki/kärjet yrittävät peittää. Tällöin ohjauspelissä jo lähtökohtaisesti rikotaan mahdollisuus selvän keskikenttälinjan syntymiseen ja toisaalta yksi aluepelin vahvuuksistahan on puolustavan joukkueen alueellinen miesylivoima, joka katsomoiden yläriveille näyttää enemmänkin suloiselta sekamelskalta kuin kauniilta riveiltä. Todella selkeä kahden linjan peli (esim. Svenniksen puolustusformaatio 4-1-4-1) on puolustusmuotona passiivinen ja jättää hyökkäävälle joukkueelle mahdollisuuden valita hyökkäystapansa. Jopa niin, että hyökkäävällä joukkueella on se alueellinen miesylivoima.  

e.

Tähän taas sanoisin, että jalkapallossa, kuten kaikissa muissakin maalintekopeleissä tavoitteena on aina ollut mennä maalille mahdollisimman suoraa ja esteetöntä, sitä helpointa reittiä. Pallo pyrittiin samaan mahdollisimman vähin syötöin ja kosketuksin, helpoimmin, maalintekosektorille jo kun jalkapallo vasta alkoi pelinä synnyttää itseään...

Itse sanoisin, että jalkapallo pelinä ja taiteenmuotona alkoi synnyttää itseään vasta silloin, kun palloa ruettiin pelaamaan maalintekosektorille mahdollisimman ovelasti, esteettisesti ja röyhkeästi, yllättäviä ylimääräisiä syöttöjä tai kääteitä käyttäen, vastustajaa nöyryyttäen, ja ennen kaikkea kauniisti.

[Ricardo Leite]

Ihan oikeita huomioita koeralta, mutta:

No viiden miehen linjalla tämä ei sitten onnistu? Esimerkiksi 5-3-2 -systeemissä nämä ns. wing backit puolustavat hyvin usein linjassa. Siinäkin tapauksessa että toinen on juuri tehnyt laitanousun, eikä ennätä takaisin tontilleen puolustamaan, jäljellä on neljän miehen linja. Aika harvoin nimittäin molemmat laitapelaajat nousevat samanaikaisesti.

Eli puolustettaessa kyseessä on siis käytännössä neljän linja?

Joskus "pelipaikka", "sijainti ryhmityksessä" ja "rooli" ovat veteen piirretty viiva. Tulee mieleen Paul Incen aikainen Englanti, joka pelasi periaatteessa kolmen alakerralla, mutta hyökkäysten tullessa leveinä kaavioissa puolustavaksi keskikentäksi merkitty Ince siirtyi systemaattisesti linjaan. Samantapaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein ja näistä kiistely menee herkästi semantiikan puolelle.

Eli puolustettaessa kyseessä on siis käytännössä neljän miehen linja? Lisäksi kyse oli nykyajasta ja nykyaikaisesta aluepuolustamisesta. Incen aikainen Englanti kun mielestäni oli jo omana aikanaan taktisesti melkoisen takaperoinen maajoukkue, puhumattakaan nykykäsityksestä.

Lisäksi tarkoin organisoidussa, lue: menestyvässä, joukkueessa ei ole todellisuudessa sijaa, joissa "roolit", "pelipaikat" tai "sijainnit ryhmityksessä" olisivat veteen piirrettyjä viivoja, vaan ne ovat hyvinkin tarkkaan rajattuja, kuten hyvin tiedät. Luulen kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat.

Taas tulee mieleen Englanti. Esimerkkinä Svenniksen Englanti on pelannut selvästi kahta linjaa. Yleisempi puolustussuunnitelma on kuitenkin yrittää ohjata vastustajan hyökkäys tiettyyn haluttuun suuntaan, lähtien siitä minkä syöttösuunnan kärki/kärjet yrittävät peittää.

Toki pelin ohjaaminen haluttuun suuntaan rikkoo kauniin, symmetrisen kahden linjan muodostelman muistuttamaan hallittua kaaosta etenkin silloin kun alueprässiä toteutetaan agressiivisesti.

[defcon1]

jalkapallossa, kuten kaikissa muissakin maalintekopeleissä tavoitteena on aina ollut mennä maalille mahdollisimman suoraa ja esteetöntä, sitä helpointa reittiä. Pallo pyrittiin samaan mahdollisimman vähin syötöin ja kosketuksin, helpoimmin, maalintekosektorille jo kun jalkapallo vasta alkoi pelinä synnyttää itseään...

Tuo tarkoittaa kai käytännössä että joukkueen kovapotkuisin pelaaja vetää pallon sektoriin, johon kaikki muut ryntäävät? Nappulaliigan voittotaktiikka, hurraa.

Lisäksi tarkoin organisoidussa, lue: menestyvässä, joukkueessa ei ole todellisuudessa sijaa, joissa "roolit", "pelipaikat" tai "sijainnit ryhmityksessä" olisivat veteen piirrettyjä viivoja, vaan ne ovat hyvinkin tarkkaan rajattuja, kuten hyvin tiedät. Luulen kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat.

Minusta kehitys menee juuri päinvastaiseen suuntaan. Menestyvässä joukkueessa kiinteimpiä vaan ei jähmeitä ovat alin ja ylin osa joukkuetta, mutta keskikentällä jokainen pelaaja voi ja hänen pitää osata pelata sekä ylös että alas, vaihtaen sekä sijaintia että roolia että pelipaikkaa tilanteen mukaan...
Parhaassa (lue: mielenkiintoisimmassa, sekä seurattavaksi että pelaajille) futiksessa maalipaikat syntyvät luovuudesta; siitä kun rikotaan totuttu kaava ja yllätetään sillä vastustaja ja yleisökin.

[Nice10]

Pelipaikkaa, toimintasädettä, roolia, tehtäviä jne vaihdetaan pelitilanteiden mukaan hyvinkin monipuolisesti nykyään ja paperille piirretty kenttäryhmitys on yleensä esimerkiksi huipputasolla kaikkea muuta kuin miltä pelitilanteessa näyttää. Kyse on kuitenkin siitä, että kaikki on suunniteltua ja pitkälle kontrolloitua. Esimerkiksi tietyissä tilanteissa tietyksi hetkeksi jokin pelaaja saa täysin vapaan roolin toteuttaa luovuuttaan tai esimerkiksi joltain laitapakilta poistuu hetkeksi kokonaan puolustuvelvotteet jne. Kaikki tämä pohjaa kuitenkin tarkkaan laadittuun pelitapaan ja nämä hetket ovat kaikkien selkäytimessä ja kaikki tietävät miten toimia, kuka tukee, kuka paikkaa, kuka tarjoaa syöttösuuntia, kuka tekee juoksut ja minne jne.

Ei tarvitse edes mennä kovin korkealle tasolle kuin esimerkiksi puolustettaessa pallon ollessa missä tahansa päin kenttää tietyssä liikkeessä ja tietyllä vastustajan pelaajalla, niin jokaisen oman joukkueen pelaajan pitäisi tietää melko säännöllinen sijaintinsa aluepuolustamisessa tuolla hetkellä noin 3x3 metrin tarkkuudella. Hyökätessä toki pitää monesti rikkoa sovittuja suunnitelmia pakostikin, mutta kaikki tapahtuu sovitun rajoissa pelitilanteen riskiasteikon mukaan jne, vaikka se näyttäisikin vähemmän kontrolloidulta.

Hallittu kaaos on aika hyvä sana kuvaamaan tulevaisuuden jalkapalloa, tai kuten oikeastaan mitä tahansa peliä kun sen evoluutio kehittyy huippuunsa.

[Ricardo Leite]

Tuo tarkoittaa kai käytännössä että joukkueen kovapotkuisin pelaaja vetää pallon sektoriin, johon kaikki muut ryntäävät? Nappulaliigan voittotaktiikka, hurraa.

Ei tarkoita, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Se ei nimittäin suinkaan ole välttämättä se sekä suorin, että esteettömin reitti.

Minusta kehitys menee juuri päinvastaiseen suuntaan. Menestyvässä joukkueessa kiinteimpiä vaan ei jähmeitä ovat alin ja ylin osa joukkuetta, mutta keskikentällä jokainen pelaaja voi ja hänen pitää osata pelata sekä ylös että alas, vaihtaen sekä sijaintia että roolia että pelipaikkaa tilanteen mukaan...
Parhaassa (lue: mielenkiintoisimmassa, sekä seurattavaksi että pelaajille) futiksessa maalipaikat syntyvät luovuudesta; siitä kun rikotaan totuttu kaava ja yllätetään sillä vastustaja ja yleisökin.

Roolin ja pelipaikan käsiteet lienevät vähän epäselvät? Eivät roolit ja pelipaikat kentällä mihinkään muutu, ellei niitä tietoisesti valmentajan käskystä muuteta. Sen sijaan sijainti kentällä muuttuu toki tilanteen mukaan.

Pelipaikkaa, toimintasädettä, roolia, tehtäviä jne vaihdetaan pelitilanteiden mukaan hyvinkin monipuolisesti nykyään...

Nice10 oli jo hyvin mukana kartalla, mutta roolit ja pelipaikat eivät kuitenkaan vaihdu pelitilanteiden mukaan, vaan roolitukseen kuuluu esimerkiksi se, että hyökkäävä keskikenttäpelaaja paikkaa puolustavamman aisaparinsa nousua. Kyse ei ole pelipaikan vaihtamisesta, vaikka se hetkellisesti muuttuukin näiden välillä. Kyse ei ole myöskään roolien vaihtamisesta, vaan molempien roolitukseen kuuluu tukea toisen peliä.

[A. Del Piero]

Tervehdys ja nöyrä kumarrus näin aluksi! Olen ollut Forumin lukija jo pitkän aikaa mutta vasta hiljattain päätin myös rekisteröityä. Kiitos hyvistä mielipiteistä ja kommenteista. 

Toki pelin ohjaaminen haluttuun suuntaan rikkoo kauniin, symmetrisen kahden linjan muodostelman muistuttamaan hallittua kaaosta etenkin silloin kun alueprässiä toteutetaan agressiivisesti.

Kertoisitko oman näkemyksesi alueprässistä? Oman näkemykseni mukaani alueprässi on suomennos Ball Centered Defence:stä? Useimmille tämä puolustustapa on uusi käsite. Mielestäni kuitenkin hyvin kiehtova tapa puolustaa!

Kommenttina aiheeseen: Kaikki on suunniteltua enemmän tai vähemmän, ja jos pelaajat käyttävät luovuuttaan jossain ottelussa saattaa se seuraavassa ottelussa olla suunniteltu teko. Esim. MM-kisoissa Grosson nousu femman rajan tuntumaan tuntuu olevan joillakin pelaajilla erittäin suosittu paikka päästä luomaan maalintekotilanne.

Jalkapallo, lajien kuningas on mahtava, ja kehittyy jatkuvasti. Ainakin itse pidän puolustamista kurinalaisempana ja suunnitellumpana kuin hyökkäämistä, joskin jokut joukkuet hyökkäävät hyvinkin suunnitellusti esim. sovitun kierrätyskerran jälkeen hyökätään, jne.. itse pidän vapaasta hyökkäämisestä ja pelaajien omien teknisten, taktisten ja henkisten ominaisuuksien luovasta toteuttamisesta. Tähän tietysti liittyy lukematon määrä asioita joita voi ja tulee ottaa huomioon, ehkäpä keskustelu näistä jatkuu myöhemmin..

[Nice10]

Nice10 oli jo hyvin mukana kartalla, mutta roolit ja pelipaikat eivät kuitenkaan vaihdu pelitilanteiden mukaan, vaan roolitukseen kuuluu esimerkiksi se, että hyökkäävä keskikenttäpelaaja paikkaa puolustavamman aisaparinsa nousua. Kyse ei ole pelipaikan vaihtamisesta, vaikka se hetkellisesti muuttuukin näiden välillä. Kyse ei ole myöskään roolien vaihtamisesta, vaan molempien roolitukseen kuuluu tukea toisen peliä.

Niin no tuota suurinpiirtein tarkoitankin, tosin ihan aitoa pelipaikan vaihtoa tapahtuu myös pelin aikana. Tämä tapahtuu esimerkiksi vaihdettaessa taktiikkaa, helppona esimerkkinä esimerkiksi 4-4-2 -> 4-3-3 jne. Huippujoukkueilla pelisysteemi voi elää monestikin pelin sisällä. Pelipaikka/järjestelmä voi vaihtua myös vaihtojen myötä jne. Ennen luovien ja taitavien mutta fyysisten heikkojen ja haluttimien playmakereiden aikaan ei ollut ollenkaan harvinaista, että tämä taiteilija (Valderrama jne) pelasi puolustettaessa yksinäistä vähän puolustustehtäviin osallistuvaa hyökkääjää, mutta riiston tapahtuessa siirtyi playmaker rooliin koko kentän säteellä jonkun muun noustessa puhtaaksi hyökkääjäksi.

Monissa joukkueissa esimerkiksi laitapelaajat vaihtavat päikseen pelipaikkoja, näin nähtiin esimerkiksi ihan c-liigafinaalissa Rooneyn ja Ronaldon osalta. Monilla laitapelaajilla on vollisuus pelata iso osa pelistä keskellä tai jopa toisena kärkenä, tyypillistä Ronaldon aikaista Manua. Tai kärjeksi merkattu pelaaja voi pelata ison osan pelistä vapaassa roolissa laidassa (Zlatan interissä, Ato Pohja joskus Tamussa jne). Myös esimerkiksi laitapakit voivat monissa joukkueissa ottaa puhtaan linkin paikan linkin tyhjentäessä laidan siirtymällä pelaamaan keskustan avuksi. Mitenkään harvinaista ei ole myöskään esimerkiksi 4-3-3 systeemissä pelata, niin että kolmas kekikenttämies on hyökätessä takaa-ajoasemassa kahden muun yläpuolella piilokärkenä, mutta johtoasemassa ottaa puhtaan vartiointiroolin rinnan toisen kk:n kanssa ja yhden pelaajan siirtyvän pysyvästi kaksikon alle ja toppareiden eteen.

On sitten täysin makuasia, että onko tuo roolien vaihtoa vai pelipaikan vaihtoa.

[defcon1]

Ei viitsisi nyt enää jauhaa tuolla R.Leiten linjalla, jossa "pelipaikka ja rooli ei kentällä muutu ellei niitä valmentajan käskystä muuteta..."  Täh?
Nice10llä tuossa yllä on jo listattu muutama esimerkki roolin/pelipaikan vaihtumisista. Vois vielä lisätä että futsalin tapainen pelipaikan/roolin kierto on alkanut näkyä monen joukkueen keskikenttäpelissä. Optimisti voisi ajatella että käsitteet ei enää vastaa pelin todellisuutta.

Taktisesti mielenkiintoisempaa voisi olla pohtia tätä juttua:

hyökkäävä keskikenttäpelaaja paikkaa puolustavamman aisaparinsa nousua

Paikkaako, ja pitääkö paikata? Sama kysymys tulee esille, kun pakki nousee peruspaikaltaan hyökkäykseen. Noiden yllätykseen pyrkivien nousujen ideanahan on saada ylimääräinen pelaaja sektoriin. Pitäiskö silloin sieltä pudottaa paikkaajaksi joku muu?

[rukkanen]

Pitäiskö silloin sieltä pudottaa paikkaajaksi joku muu?

Kyllähän tuossa tilanteessa (tavallisesti) hyökkäävämmän pelaajan on järkevää pudottautua hieman jo pelkästään hyökkäämisen kannaltakin, jotta hyökkäyksessä säilyisi syvyyssuunta.

[A. Del Piero]

Kyllähän tuossa tilanteessa (tavallisesti) hyökkäävämmän pelaajan on järkevää pudottautua hieman jo pelkästään hyökkäämisen kannaltakin, jotta hyökkäyksessä säilyisi syvyyssuunta.

Eli toisin sanoen: Pelijärjestelmässä alempana pelaavien pelaajien nousut paikkaa joku muu pelaaja mikäli se on pelin tilanteeseen sillä hetkellä kannattavaa. Jos ollaan häviöllä kannattaa saada pelaajia enemmän maalille jolloin hyökkääjä on maalilla muiden lisäksi ja haetaan maalia paremmaalla todennäköisyydellä koska pelaajia on maalilla enemmän, jos ollaan häviöllä paikkaus on todella kannattavaa vastahyökkäyksien hidastamiseksi / estämiseksi, joskin pakin nousutkin saattaa olla jo rajoitettuja. Pelin ollessa tasan onkin mielenkiintoinen tilanne, paikataanko vaiko ei, otetaanko riski ja haetaan maalia vai varmistellaanko hieman jotta vastustaja ei pääse iskemään vai kenties ollaan tässä tilanteessa sijoittuneina niin että tukeva/varmistava pelaaja kerkeää molempiin tilanteisiin hieman jälkeenpäin, pelaajien pelikäsitys ja pelin ymmärtäminen on koetuksella ja koska jalkapallo on päätöksenteko peli ja on valinta tehtävä. Valmentaja huutaa hurraata kun otetaan riski ja joukkue tekee maalin ja sitten kun kolisee omissa niin tulee huutoa..

[YES]

Kysymys "jalkapallomaallikolta",jolla ei tällä keskustelupalstalla esitetyistä pelijärjestelmistä yms. ole todellakaan asiantuntemusta.Katselen mielelläni kuitenkin euroopan huippuliigojen otteluita,joissa yleensä pallo tuodaan maata pitkin syöttelemällä maalintekotilanteisiin taidokkailla syöttöyhdistelmillä.Suomen veikkausliigan pelejä katsoessa jalkapallo muuttuu kaaripalloksi,jossa vastustajat potkivat kilpaa  keskenään "toivotaan toivotaan" palloja toistensa päätyyn(yleensä jo paljon ennen keskiviivaa),jotka päätyvät yleensä maalivahdin syliin tai päädystä ulos.Tästä johtuen kotimainen kaaripallo ei jaksa millään kiinnostaa(en ihmettele vähäisiä yleisömääriä!!!).Miksi meillä pelataan näin?Eikö pelaajien taito riitä tuomaan palloa ylöspäin maata pitkin pelaamalla?Veikkausliigan pelit näyttävät mielestäni "junnupeleiltä",joissa pelataan yleisesti tällä "pitkä päätyyn ja halukkaat perään" systeemillä.Vai enkö vain ymmärrä meidän kotimaan jalkapallon hienouksista mitään?

[Kaihlamo]

Kysymys "jalkapallomaallikolta",jolla ei tällä keskustelupalstalla esitetyistä pelijärjestelmistä yms. ole todellakaan asiantuntemusta.Katselen mielelläni kuitenkin euroopan huippuliigojen otteluita,joissa yleensä pallo tuodaan maata pitkin syöttelemällä maalintekotilanteisiin taidokkailla syöttöyhdistelmillä.Suomen veikkausliigan pelejä katsoessa jalkapallo muuttuu kaaripalloksi,jossa vastustajat potkivat kilpaa  keskenään "toivotaan toivotaan" palloja toistensa päätyyn(yleensä jo paljon ennen keskiviivaa),jotka päätyvät yleensä maalivahdin syliin tai päädystä ulos.Tästä johtuen kotimainen kaaripallo ei jaksa millään kiinnostaa(en ihmettele vähäisiä yleisömääriä!!!).Miksi meillä pelataan näin?Eikö pelaajien taito riitä tuomaan palloa ylöspäin maata pitkin pelaamalla?Veikkausliigan pelit näyttävät mielestäni "junnupeleiltä",joissa pelataan yleisesti tällä "pitkä päätyyn ja halukkaat perään" systeemillä.Vai enkö vain ymmärrä meidän kotimaan jalkapallon hienouksista mitään?

Kyllähän varsinkin Englannista vieläkin löytyy pääsarjastakin vastaavanlaisen pelityylin omaavia joukkueita. Ja vastauksena kysymykseen, kyllä se liittyy aika pitkälti taitoon tai pikemmin taidon puutteeseen. Toisaalta itse valmentajana näen asian myös niin, että Suomessa usein myös pitkän pallon pelaaminen liittyy valmentajien laiskuuteen. Lyhytsyöttöpeliä ei vaivauduta opettamaan, koska se on paljon työläämpää kuin pitkän pelaaminen oppia/opettaa. Onneksi myös poikkeuksia on ja varsinkin viime aikoina olen huomannut tälläisiä valmentajia tulleen esille pelaavan pelityylin puolestapuhujina.

[Nice10]

Toki myös paljon seassa on mielikuvia ja sitä, että seurataan ulkomailtakin vain niitä abosluuttisia huippujoukkueita. Ei siellä Espanjassakaan joka joukkue pelaa kuin La Ligan kärkijengit, puhumattakaan Englannista jne. Myöskään jalkapallon seuraaminen ei rajoitu vain näihin Barceloniin ja Manuihin, vaan jalkapalloa käydään maailmalla +90 prosenttisesti seuraamassa otteluissa, jotka ovat ulkoisesti sitä samaa kuin Veikkausliigakin.

Lienee myös järkevää ymmärtää se taloudellisten resurssien ero mikä väkisinkin johtaa siihen, että pelaajat ovat kautta linjan parempia. Onko kyse sitten suomalaisuudesta vai jostain muusta, mutta jokainen varmaan ymmärtää, että jos Valioliigan ulkomaalaispelaajat vaihdettaisiin päikseen Veikkausliigan ulkomaalaisiin, niin peli hieman kohentuisi Veikkausliigassa. :

Eniten ihmetyttää Suomessa kyllä tämä vuosikymmeniä jatkunut "roiskimisen" kritisointi noin yleensä, kun suomalaisten suosikkisarja Englannin liiga on ollut sata vuotta juuri sitä roiskimista ja vasta viime vuosina muutaman mannermaisen valmentajan johdolla on alkanut syntymään pelitapoja, joissa tätä vältellään.

70-90 lukujen lädipallon perseenroiskiminen sai suomalaiset rakastumaan lädipalloon, Veikkausliigassa kuitenkin tämä on joku iso synti ja pitäisikin pelata kuin brasilialaiset

[muumi]

Enkä sanoisi, etteikö suomalaisilla ole taitoa, vaan suomalaisilla ei ole hyökkäystaitoa yhtä paljon kuin puolustustaitoa. Johtuu niin junnuvalmentajista kuin kansanluonteestakin, mutta pikkujunnuista lähtien puolustuspelaaminen painottuu ja hyökkäyspelaamista karsitaan pois. Tämä kaikki tekee yhä vaativammaksi Kaihlamon mainitseman asian, eli sen, miten paljon vaikeampaa ja työläämpää on hyökkäämisen opettaminen puolustamiseen verrattuna.

[rukkanen]

Kyllähän tästä kertoo jo sekin, miten lähes aina nykyään saa lukea jonkun suomalaisen nuoren siirtyessä ulkomaille, miten "ensimmäisenä on pitänyt opetella kentällä sijoittumista ja muita taktisia juttuja". Eli peliäly on heikolla tasolla. Ja totta on, että osin homma menee myös valmentajien laiskuuden piikkiin. Toisaalta Veikkausliigassa on pakko tehdä myös tulosta. Ei Lehkosuokaan saisi joga bonitoaan harrastaa, jos Honka vuodesta toiseen taistelisi sarjapaikastaan tai jopa hisseilisi jatkuvasti. Suurin vastuu tässä on mielestäni suomalaisilla seurapomoilla, joiden tulisi sisäistää, että Veikkausliigan tasoisessa sarjassa ei ole mitään järkeä pitkällä tähtäimellä pelata pelkästään menestysorientoituneesti. Pelaajien kehittämisen pitäisi olla niin kauan etusijalla kuin sarjan taso on näin alhainen. Ja toki tuo kehitystyö on aloitettava junioreista alkaen.

[Nice10]

Yksinkertainen pienten resurssien ja pienen futismaan ongelma, eikä olla ainoa maa samassa jamassa.

Niin kauan kun futis ei ole edes ykköslaji näin saatanan pienessä maassa, niin hyvin vaikea on kuvitella, että tuotettaisiin talkoovoimin yhtä hyvää peliä, jota tuotetaan tekijämaissa kymmenkertaisilla harrastajamäärillä, satakertasilla taloudellisilla resursseilla, suurten kansakuntien perinteillä sekä tuella ja historiallisesti huippuunsa viedyllä tietotaidolla.

Jos jotain vertailua halutaan käydä, niin oikeudenmukaisempaa on vertailla niitä maita, joissa toimitaan edes suurin piirtein samoilla resursseilla. Näitä tosin löytyy lähinnä kehitysmaapuolelta maista, joissa urheilukulttuuri ja etenkin urheilun taloudellinen tukeminen on yhtä surkeaa kuin Suomessa.

Iso apu olisi, jos nämä jotka "eivät jaksa suomifutista seurata" seuraisivat sitä ja tukisivat sen nousua mielummin kun odottaisivat mahdollisuutta hypätä valmiiseen pöytään

Suomifutis on kuitenkin sitä mitä on täällä pelataan ja Englannissa tai Espanjassa sitten jotain muuta. Telkkarista jalkapallon kyttääminen ei itseäni ole koskaan kiinnostanut pahemmin ja suomifutiksesta noin muutenkin on tullut saatua paljon enemmän irti kun ulkomaisista ökysarjoista.

[YES]

Iso apu olisi, jos nämä jotka "eivät jaksa suomifutista seurata" seuraisivat sitä ja tukisivat sen nousua mielummin kun odottaisivat mahdollisuutta hypätä valmiiseen pöytään

Itse olen mielestäni tukenut suomifutista kohtuullisesti ikäkausijoukkueessa pelaavan juniorin vanhempana  jo monen vuoden ajan(en viitsi edes laskea euroja,saatika ajettuja kilometrejä,mitä juniorin harrastukseen on mennyt!).Ilokseni olen törmännyt myös juniorivalmentajaan,joka on opettanut joukkuettaan määrätietoisesti rakentamaan hyökkäykset pääsääntöisesti maata pitkin pelaamalla tietäen,että tuloksellisesti joukkue pärjäisi paremmin tyytymällä muiden tapaan "roiskimaan" palloa ylöspäin,mutta pitkässä juoksussa voimasuhteet kääntyvät kuitenkin aina ennen pitkää "taitojalkapalloa" pelaavien joukkueiden eduksi.Toivottavasti tämä ideologia leviäisi yleisesti koko Suomen juniorivalmennukseen ja sitä kautta pelitapa päätyisi lopulta veikkausliigaan...(voihan sitä aina kaikkea haaveilla )

[defcon1]

Suomen veikkausliigan pelejä katsoessa jalkapallo muuttuu kaaripalloksi,jossa vastustajat potkivat kilpaa  keskenään "toivotaan toivotaan" palloja toistensa päätyyn (yleensä jo paljon ennen keskiviivaa), jotka päätyvät yleensä maalivahdin syliin tai päädystä ulos. [...]
Miksi meillä pelataan näin?

Pari syytä:
1. Liian aikainen voittamisen korostaminen pelaamisen kustannuksella. Monen valmentajan ja vanhemman perisynti. Ks. tuosta ylempää se nappulaliigan voittajataktiikka: joukkueen kovapotkuisin pelaaja vetää pitkän, ja joukkueen nopeimmat juoksevat maalintekoon. Puolustuksen pallonhallintakaan ei vielä riitä katkoihin, joten tulosta syntyy.

2. Alasarjat erittäin monessa tapauksessa.
Ensin junnupuolella treenataan ja pelataan pallonhallintapeliä, jossa pallo pysyy syötöillä oman joukkueen hallussa, haetaan vapaata tilaa ja pyritään todella tekemään maalipaikkoja (välikommentti: haastamista tuetaan yhtä paljon, hyvä 1v1-pelaaminen on tärkeää).
Sitten ne junnut huomataan, ja ne pääsee kokeilemaan paikkakunnan edustukseen jonnekin 2/3/4/5 divariin. Tässä joukkueessa pitää voittaa, onpa se sitten ison seuran kakkosjoukkue tai pienen paikkakunnan ainoa ylpeydenaihe. Pelataan taas pitkää ja perään, kun tällä tasolla se on suhteellisen tehokasta jos pari pelaajaa on nopeita. Junnut alkaa tehdä niin kuin ne muutkin tekee.