Kysy (taktiikoista) - forum vastaa!

[defcon1]

Ja minun junnuvalmennuksessa riistoon pyritään aina jos pallo on vastustajalla

Tähän tulisikin pyrkiä, tavallaan. Eli joukkue tulisi valmentaa niin, että pelaajilla on koko ajan pallottomana pyrkimys saada mahdollisimman nopeasti pallo omalle joukkueelle ja kaikilla tulisi olla tilannekohtaisesti selvillä; miten, milloin ja missä tuo riisto tapahtuu. Nyt kuitenkin pitää muistaa, että pallonriisto on aina joukkuetaktiikkaa ja pelaajat tulee opettaa tiedostamaan oikea riistohetki, joka ei aina ole nyt.

Tuohon minun "riistä aina"-kantaan on kaksi funktionaalista syytä:
1. Pyrin opettamaan joukkuetta hallintapeliin, jossa meidän joukkue kontrolloi palloa ja pelin kulkua, ja
2. Tyttöjoukkueessa (ei tietenkään koske kaikkia pelaajia, mutta yleistyksenä) ollaan helposti aika passiivisia: odotetaan mitä se vastustaja tekee, annetaan tilaa ja aikaa. Minusta silloin on parempi alussa pyrkiä opettamaan tiukkaa prässiä, ja jättää myöhemmälle tuo "oikean riistohetken" opettelu.

ongelmana on vastustajan pallollinen laitapakki, jota toinen kärki ohjaa syöttämään keskikentän keskustaan. Kun tämä syöttö lähtee, laitapakki oletettavasti nousee.

Huipputasolla nousee, kotimaan alempien sarjojen peleissä usein putoaa varmistamaan alemmas...
Yleisemmin: ohjauspelin ongelma on aina se, että vastustaja ei teekään niin kuin ohjaaja haluaa. Pakki ohjaa 1v1-tilanteessa laitaan, mutta pallollinen meneekin keskelle. Jätetään tilaa syöttää keskelle, mutta pakki päättääkin pistää vastakkaiselle laiturille juoksupallon kulmalipulle.
--> Ratkeaa tiukemmalla prässillä ja nopealla riistolla.

[joks11]

Yleisemmin: ohjauspelin ongelma on aina se, että vastustaja ei teekään niin kuin ohjaaja haluaa. Pakki ohjaa 1v1-tilanteessa laitaan, mutta pallollinen meneekin keskelle. Jätetään tilaa syöttää keskelle, mutta pakki päättääkin pistää vastakkaiselle laiturille juoksupallon kulmalipulle.
--> Ratkeaa tiukemmalla prässillä ja nopealla riistolla.

Mikäs ongelma näissä muka on? Kai siellä kentällä muitakin pelaajia on kuin vain se 1v1-tilannetta pelaava pakki. Jos pallollinen lähtee keskelle niin joko a) prässäävä pelaaja vaihtuu tai b) pakki saa tuen ja 1v1 vaihtuukin 1v2:een. Kumpikaan ei ole pallollisen kantilta katsottuna kovin edullinen tilanne ja jos taitoero ei ole niin iso että 1v2 ei haittaa niin tuskinpa tekee tuota toiste.
Aluepelaamisessa krossien aikana vastakkaisen laidan pakki saa jo jonkinlaisen paineen sille laiturille tai vähintäänkin ehtii blokkaamaan suoran nousun. Ei mitään haittaa siis. Noita näkee lähes jokaisessa aikuisten pelissä useita.

[defcon1]

Mikäs ongelma näissä muka on?

Rautalankaa: Yritin tuossa edellisessä viestissä ottaa kantaa junnuvalmentajan näkökulmasta valinnan ohjaava puolustuspeli vs. tiukka prässi+riisto välillä. (Valinta ei käytännössä tietenkään ole joko/tai, vaan yhdistelmä).
"Ongelma" syntyy kun oma gameplan ei toimikaan niin kuin on suunniteltu (vrt. Moldova-Suomi). Jokainen pelissä syntyvä ongelma ei tietenkään ole katastrofi.

Jos pallollinen lähtee keskelle niin joko a) prässäävä pelaaja vaihtuu tai b) pakki saa tuen ja 1v1 vaihtuukin 1v2:een.

Tai sitten toppareilla on jo pari kärkeä pidossa ja kymppipaikalta nousee toinen aalto, ja se pakin ohittanut pallollinen sekoittaa koko pakan. Noitakin näkee lähes jokaisessa aikuisten pelissä useita.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Tuohon minun "riistä aina"-kantaan on kaksi funktionaalista syytä:
1. Pyrin opettamaan joukkuetta hallintapeliin, jossa meidän joukkue kontrolloi palloa ja pelin kulkua, ja
2. Tyttöjoukkueessa (ei tietenkään koske kaikkia pelaajia, mutta yleistyksenä) ollaan helposti aika passiivisia: odotetaan mitä se vastustaja tekee, annetaan tilaa ja aikaa. Minusta silloin on parempi alussa pyrkiä opettamaan tiukkaa prässiä, ja jättää myöhemmälle tuo "oikean riistohetken" opettelu.

Ihan hyvät perustelut ja olen myös itse samaa mieltä opetusjärjestyksestä. Tärkein puolustuspeliin liittyvä asia nuorimmilla pelaajilla on räjähtävä prässi. Hyökätään palloon, kuten Helenio Herrera sanoisi. Tämä asia on niitä, joiden automatisointi myöhemmällä iällä on erittäin hidasta. Kuitenkin terävän prässivaiheen opettelun tulisi kestää enintään kolme vuotta, jonka jälkeen homma pitäisi olla jotakuinkin hanskassa.

Huipputasolla nousee, kotimaan alempien sarjojen peleissä usein putoaa varmistamaan alemmas...
Yleisemmin: ohjauspelin ongelma on aina se, että vastustaja ei teekään niin kuin ohjaaja haluaa.

Ensimmäisestä kohdasta olen erimieltä. Omiin havaintoihini perustaen väitän, että nimenomaan alemmilla divaritasoilla ja junioreissa keskikenttäpelaajat eivät ole riittävän taitavia ja aktiivisia pelin painopisteen muuttamisesta laidalta toiselle, vaan pallo palautuu keskeltä usein juuri siihen laitaan, mistä se keskelle pelattiin. Mielestäni alemmilla tasoilla ja junioreissa onkin – luultavasti tämän oppimisen seurauksena – erittäin yleinen ratkaisu laitapakilta pelata seinäsyöttö keskustan kautta itselleen. Huipputasolla laadukkaampi prässi (puolustavan pelaajan valmius pudottaa heti, kun pallo pelataan hänen alueeltaan pois) ehkäisee tämän. Joka tapauksessa junioreille ei tulisi opettaa asioita sen takia, että ne toimivat juuri sillä hetkellä vastustajan osaamattomuuden takia, vaan valmentajan tulisi tiedostaa, mitkä ovat vaatimukset huipulla tai tasolla, jonne pelaaja tähtää.

Ohjauspelissä ei ole ongelmia vaan haasteita. Mikäli vastustaja ohittaa ohjauksen, yleisimmin syynä on ohjaavan pelaajan tekninen virhe, joka on aina korjattavissa harjoittelulla. Muutenkin joukkueella tulee olla tieto siitä, mitä tehdään, jos ohjaus ei onnistu. Kuten aiemmin sanoin, riistoalueita ja hetkiä tulee olla useampia.

[joks11]

Ohjauspelissä ei ole ongelmia vaan haasteita. Mikäli vastustaja ohittaa ohjauksen, yleisimmin syynä on ohjaavan pelaajan tekninen virhe, joka on aina korjattavissa harjoittelulla. Muutenkin joukkueella tulee olla tieto siitä, mitä tehdään, jos ohjaus ei onnistu. Kuten aiemmin sanoin, riistoalueita ja hetkiä tulee olla useampia.

Näin.

Yleisesti hyökkäyspelin yksi iso osa on vastustajan virheet. Ne pystyjuoksutkin pystytään ideaalitilanteessa ottamaan pois. Todellisuudessa osa menee läpi, mutta ei virheetöntä peliä tule ikinä. Oikeanlaisella ohjauksella voidaan kuitenkin parantaa riiston mahdollisuutta. Sehän siinä pointtina on.

[susu]

Tässä kohtaa tulee esiin taktiikkasi suurin kompastuskivi. Jos toisen kärjen tehtävänä on – pallon ollessa vastustajan laitapakilla – peittää laitasyöttö ja toisen kärjen tulisi kaventaa keskelle ehkäisemään puolustuslinjan kautta kierrättämistä sekä toppareiden pallollisia nousuja, juoksumatkat käyvät kärjille kohtuuttomiksi. Kun taktiikkasi ei mahdollista vastustajan maalivahdin prässäämistä, vihulainen pystyy juoksuttamaan kärkiäsi kierrättämällä maalivahdin kautta laidalta toiselle.

Otetaan esimerkki. Vastustajalla on maalipotku. Miten kärkesi sijoittuvat? He eivät voi sijoittua liian lähelle laitoja, koska tällöin vastustajan topparit saavat tilaa nousta. Kärkien on kuitenkin sijoituttava niin, että he ehtivät estämään laitapakin mahdollisen laitasyötön linkille tai laitahyökkääjälle. Toisin sanoen kärkiesi on sijoituttava suunnilleen niin, että he muodostavat kolmion vastustajan topparin ja pakin kanssa. Vastustajan maalivahti avaa toiselle laitapakille. Kärkesi säntää peittämään laitasyötön. Tämä matka on noin kymmenen metriä. Toinen kärki juoksee noin kaksikymmentä metriä sijoittuakseen toppareiden väliin. Koska pallon liikkuma matka on vain noin 30 metriä, juoksuvauhdin on oltava erittäin kova. Pallon saanut laitapakki palauttaa pelivälineen maalivahdille, joka jatkaa sen vastakkaisen laidan pakille. Nyt molemmat kärkesi juoksevat 30 metriä hoitaakseen velvoitteensa. Eli yhden jopa alle kymmenen sekuntia kestäneen tilanteen aikana toinen kärkesi on jo ravannut 50 metriä kovalla vauhdilla. Luultavasti saat varautua jo ennen 20 minuutin täyttymistä ensimmäisiin pelaajavaihtoihin.

Samaa mieltä. Timantin kanssa mielestäni kannattaa ohjata vastustajan peli laidoille käyttämällä pelotetta tiiviin näköisellä keskikentän ryhmityksellä. Jos vastustajan annetaan tulla keskeltä, jäävät hyökkääjät merkitykettömiksi painostettaessa ja keskikentän laidat jäävät auki. Tämä antaa mahdollisuuden laidalta rakennetaviin hyökkäyksiin koko timantin tullessa pelatuksi ulos 1-2 syötöllä. Pahimmillaan ensimmäisen puoliajan jälkeen sekä kärjet, että koko tilamtti ovat väsyneitä sivuttain sahaamisesta ja pakitkin puuskuttavat, kun täytyy hilata jatkuvasti alas keskityksien ja pystysyöttöjen perässä ja toisaalta tukea "painostusta" ylhäällä. Toisaalta kuviota ei kannata mielestäni pudottaa alaspäin sellaisenaan, sillä siihen sitten sopii tehokkaammin 4-4 linjojen pelaaminen. Mielestäni siis kyseisellä timantti - ohjaus keskelle on kuluttavaa ja tehotonta. Siinä ikäänkuin annetaan vastustajalle yksi askel eteen koko ajan.

Muutenkin, jos tavoitteenasi on luoda ylivoima laidalle (laitapakki ja MF vastaan vastustajan laitapelaaja), miksi vastustajan peli pitäisi ohjata keskikentän kautta sinne? Eikö kärjet voisi antaa vastustajan laitapakin pelata suosiolla laitasyöttö, jonka aikana joukkueesi laitapakki ja MF iskevät kiinni vastustajan laitapelaajaan? Syötön tullessa laitaa pitkin, joukkueesi laitapakki pystyy estämään vastustajan laitapelaajan kääntymisen, jolloin aiemmin mainitsemani linjan taakse pelaaminen muuttuu huomattavasti hankalammaksi. Tällöin pakka voisi sijoittua selvästi ylemmäs, jolloin myös mahdollinen riisto tapahtuisi lähempänä vastustajan maalia.

Juurikin näin. Timantilla painostaessa tämä on kokemuksieni mukaan tehokkainta. Pakan pitää olla ylhäällä, jotta vihulle edullisimalta näyttää laidan kautta tuleminen. Itse pidän vihun pallollisen laitapakin motittamisesta MF:llä ja ohjaavalla hyökillä. Tähän ei tarvitse edes käyttää paljon energiaa, vaan tukitaan syöttösuunnat keskelle. Syöttösektorista muodostuu kapea timantin läheisyyden vuoksi ja laidalla on pakkikin härnäämässä vihun laituria. Vastustaja on pakotettu pitkään ja (joka tapauksessa) vaikeaan syöttöön (useimmiten purkuun). Toinen hyökki tietenkin estää syötön topparille tai maalivahdille ja toinen laitapakki on valmiina reagoimaan korkeaan puolenvaihtoon.

Itse käytän tästä kuviosta nimitystä "piiska". Kun ohjataan vihun peliä laidoille timantissa, pakka ikäänkuin "piiskaa" vihun laidoille ohjautuvaa peliä. Jos vihu jää oikein "piiskan" alle,  saadaan pallo takaisin ja vihun peli on sekaisin.

Erittäin tehokas painostuskuvio, mutta pelin psykologiasta riippuen vastustaja oppii pelaamaan tätä peliä ja kuvio on haavoittuvainen nopeille vastahyökkäyksille johtuen siitä, että toimiakseen kuva on pidettävä verrattaen korkealla. Jos vastustajilla on osaavat topparit ja hyvin liikkuvia keskikenttämiehiä, on jo taktiikan hyvin toteuttaminen vaikeaa.

[Jykä]

Samaa mieltä. Timantin kanssa mielestäni kannattaa ohjata vastustajan peli laidoille käyttämällä pelotetta tiiviin näköisellä keskikentän ryhmityksellä. Jos vastustajan annetaan tulla keskeltä, jäävät hyökkääjät merkitykettömiksi painostettaessa ja keskikentän laidat jäävät auki. Tämä antaa mahdollisuuden laidalta rakennetaviin hyökkäyksiin koko timantin tullessa pelatuksi ulos 1-2 syötöllä. Pahimmillaan ensimmäisen puoliajan jälkeen sekä kärjet, että koko tilamtti ovat väsyneitä sivuttain sahaamisesta ja pakitkin puuskuttavat, kun täytyy hilata jatkuvasti alas keskityksien ja pystysyöttöjen perässä ja toisaalta tukea "painostusta" ylhäällä. Toisaalta kuviota ei kannata mielestäni pudottaa alaspäin sellaisenaan, sillä siihen sitten sopii tehokkaammin 4-4 linjojen pelaaminen. Mielestäni siis kyseisellä timantti - ohjaus keskelle on kuluttavaa ja tehotonta. Siinä ikäänkuin annetaan vastustajalle yksi askel eteen koko ajan.

eikös tuo nyt oo pikkasen epäloogista että keskusta on täynnä omia miehiä ja pallo halutaan ohjata sinne missä niitä ei ole? miksi? eikö pallo haluta juuri sinne missä vastustajalla ei ole tilaa eikä aikaa ja on riittävästi miehiä tekemään riisto?

[susu]

eikös tuo nyt oo pikkasen epäloogista että keskusta on täynnä omia miehiä ja pallo halutaan ohjata sinne missä niitä ei ole? miksi? eikö pallo haluta juuri sinne missä vastustajalla ei ole tilaa eikä aikaa ja on riittävästi miehiä tekemään riisto?

Tietenkin peli/painostus kaatuu sille laidalle, johon peli ohjataan. Ensin tarvitaan pelote keskellä, että peli saadaan ohjattua laitapakille. Vastustajan keskikenttä ja laiturit ovat jo pidettyinä. Kun vihu tekee ratkaisunsa, eli syöttää laitapakille, ohjataan "piiska" laidalle, jolloin koko keskikenttä valuu pari muutaman askeleen reunaa kohti, jotta laitapakin syöttömahdollisuudet entisestään harvenevat. Muita mahdollisuuksia vastustajalla ovat pitkä syöttö, jonka pakisto toivottavasti poimii tai sitten yrittää liikkuvalla keskikentän avulla lyhytsyötöillä läpi. Jos vastustaja onnistuu, on hyökkäys yleensä vaarallinen, mutta yrittäessään sitä heillä on hyvin vähän aikaa ja tilaa, sillä alueella on aika paljon ukkoja.

[Pussikalja]

Mielestäni agressiivinen prässi on järkevää vain syvällä hyökkäyksessä muutaman sekunnin ajan pallonmenetyksen jälkeen, jolloin voitetaan aikaa ryhmittää pelin passiivisen puolen ryhmitys ottaa vastaan tuleva vastaisku. Eli toisinsanoen pakottaa puolustava joukkue pelaamaan alaspäin, kun pallo on menetetty.
Ohjaus/ aluepelissä oleellista on linjojen syvyyssuunnan välit.
Se että ohjataanko laitaan vai keskelle riippuu siitä pelataanko yhdellä vai kahdella keskikentän pohjalla.
Usein näkee junnuporukoiden ohjaavan yläkolmiolla pelin laitaan ja alin keskimenttämies vetää 50 metrin vetoja poikki kentän tukemaan pallollisen puolen topparin etupuolta. Sellaisen höynän jälkeen jos vielä pystyy tekemään peliä on kyseessä hiihtäjälahjakkuus, ei jalkapalloilija. Eli jos pelaatte kahdella pohjalla ohjataan peli laitaan, jos yhdellä niin keskelle.
Ja alakerta ei tietenkään saa valua liian alas.
Aina kun vastustaja turvautuu pitkään palloon alakerrasta, tai pudottaa maalivahdille on puolustuspeli onnistunut.

[defcon1]

Mielestäni agressiivinen prässi on järkevää vain syvällä hyökkäyksessä muutaman sekunnin ajan pallonmenetyksen jälkeen, jolloin voitetaan aikaa ryhmittää pelin passiivisen puolen ryhmitys ottaa vastaan tuleva vastaisku.

Junnujoukkueiden ja junnuvalmennuksen suhteen tästä ihan eri mieltä, perusteet ylempänä. Junnuilla hoituu aggressiivisen prässin mahdollisesti aiheuttama väsyminenkin helpommin, kun sallittuja vaihtoja on enemmän ja edestakaisina.
Aikuisjoukkueissakin homma voi olla toisin, kun peli perustuu aloitteellisuuteen, pallon pitämiseen ja "hallintapeliin" - esimerkiksi vaikka Barca. Ei ne koko ajan prässää täysillä, mutta pyrkivät kuitenkin aika aggressiivisesti ottamaan pallon ja aloitteen itselle.

Aina kun vastustaja turvautuu pitkään palloon alakerrasta, tai pudottaa maalivahdille on puolustuspeli onnistunut.

Näinhän se on. Silti: omalla joukkueella on hankalimmat vastustajat aina olleet ne jotka pelaa ryhmityksellä ~6-0-4 ja taktiikalla, että alakerta roiskaisee aina pitkän kun annetaan mahdollisuus

[Pussikalja]

Itse en suosi edestakaisija vaihtoja palautumismielessä, vaan mieluummin pelipaikkojen kierrätyksen merkeissä.
Rajulla prässillä ja vaihtorumballa ei saavuteta tavoitetta kasvattaa pelaajia edustusjoukkueisiin. Suomi on täynnä duunaripelaajia, jotka puolustavat tiukasti mutta eivät hallitse 40 metrin rintapotkua tai tilantekojuoksua pallottomana.
Pitäisi pystyä opettamaan havainnoimaan koko kenttää ja kanssapelaajien sijoittumista, äänenkäyttöä, tilanteiden ennakointia yms. "tärkeää".
Väsyneinä näihin ei kykene 35v konkari saati 12 junnu. Kova prässi johtaa kovaan tempoon ja suosii urheilullisia ikäistään kypsempiä pelaajia ja fiksut mutta heiveröiset taiturit kärsivät.
Tempo ennen taitoa johtaa roiskimiseen, mutta kun pelin palikat opitaan vähitellen, pelin vauhti kasvaa ikäänkuin itsestään. Roiskinta ja nopea kärki on tietysti paras keino voittaa pelejä, mutta en tiedä miten se tukee pelaajien kehitystä.
Ajatuksella puolustaminen johtaa kyllä nopeisiin pallonriistoihin ja jos energiaa on myös hallita palloa ajatuksella, hyvään kehittävään jalkapalloon.
Silloin kun pelaajat kykenevät yhteispeliin, syntyy tarve kehittää myös henkilökohtaisia taitoja. Kyllä junnut huomaavat jos puolenvaihto kariutuu potkutekniikkaan, kun ovat kypsiä moisen vaihtoehdon pelissä huomaamaan.

[Kaihlamo]

Saa sitä fysiikkaa treenata jo nappulanakin, joten itse ainakin lähden siitä, että pelaamisessa on alusta asti korkea tempo niin pallollisena kuin pallottomanakin - niin hyökätessä kuin puolustaessa. Tämähän lähtee jo harjoituksista, joissa pitää olla tekemisessä koko ajan korkea intensiteetti. Paljon korkeampi mitä se pääosin joka puolella tällä hetkellä on. Taitoharjoittelu kun aika usein Suomessa tehdään lähes kävelyvauhtia.

Muutenkaan en kyllä ymmärrä, miten tempo olisi jotenkin synonyymi roiskinnalle. Tempo kun ei synny pelkästä juoksemisesta vaan se syntyy ensisijaisesti pallon liikuttamisesta.

[Ricardo Leite]

Junnujoukkueiden ja junnuvalmennuksen suhteen tästä ihan eri mieltä, perusteet ylempänä. Junnuilla hoituu aggressiivisen prässin mahdollisesti aiheuttama väsyminenkin helpommin, kun sallittuja vaihtoja on enemmän ja edestakaisina.

Err opetat siis pelaajat pelaajat prässäämään jatkuvasti aggressiivisesti ja näiden väsyessä otat nämä huilaamaan? Ok. Junnut oppivat takuulla prässäämään, mutta tärkeämpää olisi opettaa se miten, milloin, missä ja minkä verran kuuluisi prässätä. Kukaan ei koskaan tai missään kykene prässäämään aggressiivisesti ylhäältä koko ottelun ajan. Tuossa ei ole jalkapalloilijan kasvattamisen kannalta mitään järkeä.

[Ricardo Leite]

Muutenkaan en kyllä ymmärrä, miten tempo olisi jotenkin synonyymi roiskinnalle. Tempo kun ei synny pelkästä juoksemisesta vaan se syntyy ensisijaisesti pallon liikuttamisesta.

Ottelun tempon ymmärretään tosiaan valitettavan usein tarkoittavan sitä millä frekvenssillä peli etenee päädystä toiseen.

[Atmosphere]

Saa sitä fysiikkaa treenata jo nappulanakin, joten itse ainakin lähden siitä, että pelaamisessa on alusta asti korkea tempo niin pallollisena kuin pallottomanakin - niin hyökätessä kuin puolustaessa. Tämähän lähtee jo harjoituksista, joissa pitää olla tekemisessä koko ajan korkea intensiteetti. Paljon korkeampi mitä se pääosin joka puolella tällä hetkellä on. Taitoharjoittelu kun aika usein Suomessa tehdään lähes kävelyvauhtia.

Sama.
Harjoituksiss akun tehdään hyvällä intensiteetillä/tempolla niin se palvelee pääasiaa eli pelaamista.
Ja kyllä meillä ainakin jaksaa pelaajat(13-15v tytöt) prässätä koko ottelun ajan aktiivisesti. Vaihdoilla ei paljon taakkaa kevennetä kun harvoin vaihtareita on.

[rukkanen]

Tämähän lähtee jo harjoituksista, joissa pitää olla tekemisessä koko ajan korkea intensiteetti. Paljon korkeampi mitä se pääosin joka puolella tällä hetkellä on. Taitoharjoittelu kun aika usein Suomessa tehdään lähes kävelyvauhtia.

Tämä on edelleen esim. meillä yksi teemoista, joita joudutaan jatkuvasti opettelemaan. Kyllähän kaikki pelaajat sen tajuavat, että mitä enemmän saadaan itsestä treeneissä irti, sitä enemmän kehitytään ja sitä paremmin pelataan, mutta vielä sitä saa 11-vuotiaille tuon tuosta muistuttaa. Etenkin syyskauden ja talvikauden siirtymävaihe, jolloin pelaajia on ollut vaihtelevasti treeneissä paikalla, on ollut omiaan syömään harjoittelukulttuurin kehittymistä.

[Ricardo Leite]

Sama.
Harjoituksiss akun tehdään hyvällä intensiteetillä/tempolla niin se palvelee pääasiaa eli pelaamista.
Ja kyllä meillä ainakin jaksaa pelaajat(13-15v tytöt) prässätä koko ottelun ajan aktiivisesti. Vaihdoilla ei paljon taakkaa kevennetä kun harvoin vaihtareita on.

Paskan vitut jaksavat tai sitten ymmärrämme aktiivisen prässin hiukan eri tavalla.

[defcon1]

Err opetat siis pelaajat pelaajat prässäämään jatkuvasti aggressiivisesti ja näiden väsyessä otat nämä huilaamaan? Ok. Junnut oppivat takuulla prässäämään, mutta tärkeämpää olisi opettaa se miten, milloin, missä ja minkä verran kuuluisi prässätä. Kukaan ei koskaan tai missään kykene prässäämään aggressiivisesti ylhäältä koko ottelun ajan. Tuossa ei ole jalkapalloilijan kasvattamisen kannalta mitään järkeä.

Menee kinaamiseksi tai ei, mutta minä priorisoin sen näin: aika tuolle oikean prässihetken lukemisen opettamiselle tulee myöhemmin. Huomautus, jos ylempänä meni ohi: tyttöjoukkueessa, jossa monella "luontainen" pelitapa on passiivinen ja reagoiva, on aktiivisuuden, aggressiivisuuden, pelitemmon [...] opettaminen minusta yksi tärkeimpiä asioita. Tämä menee naispuolella liiga/majutasolle asti, tempo on ihan liian hidasta kansainväliseen verrattuna. Ja siis: jalkapalloilijan kasvattamisen kannalta tässä on järkeä - sun tapa ei takuulla ole se ainoa oikea.

Saa sitä fysiikkaa treenata jo nappulanakin, joten itse ainakin lähden siitä, että pelaamisessa on alusta asti korkea tempo niin pallollisena kuin pallottomanakin - niin hyökätessä kuin puolustaessa. Tämähän lähtee jo harjoituksista, joissa pitää olla tekemisessä koko ajan korkea intensiteetti.

Sama. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa nostaa junnuilla kuntoa aika tehokkaasti, ja kokonaisajankäytön kannalta pallotreeni tempolla on parempi kuin pelkkä lenkki.
Yks juttu muuten: sekä omista lapsista että nappulaikäisistä valmennettavista olen havainnut, että pienemmät liikkuu joko sataa tai nollaa, niillä ei oikein ole välimuotoa. Murkkuiän paikkeilla alkaa löytyä - hyvässä ja pahassa, peleissä ja treeneissä - semmonen mukavuushölkkävauhti, johon mielellään jämähdetään, jos joku ei huomauta että ota välillä rennosti mutta kun teet niin tee täysillä...

[Ricardo Leite]

Mielestäni yksi jalkapalloilijan tärkeimpiä ominaisuuksia on oppia pelaamaan siten, että kykenee säilyttämään saman tai lähes saman suoritustason läpi koko ottelun. Tai ainakin sen ajan, minkä viettää kentällä. En ymmärrä alkuunkaan edestakaista vaihtamista vain sen takia, että saataisiin ylläpidettyä yllä prässiä, jonka murtamiseen vastustajan taidot eivät riitä.

En usko, että tuollainen on optimaalista kummankaan joukkueen pelaajien kehitykselle. Mutta en myöskään kuvittele olevani ehdottomasti oikeassa.

[Pussikalja]

Tempo on terminä kieltämättä moniselitteinen. Omissa treeneissä tempoa "niinkuin minä sen ymmärrän" haetaan pienpeleissä kosketusrajoituksin ja pelikentän kokoa supistamalla.
Pienpeleissä painotus ja palaute on yleensä pallollisen puolen pallottomien liikkeessä. Pienpelissä ei riitä aikaa ajatella ja osa suorituksista ja liikkeistä automatisoituu selkärankaan. Varsinaisessa pelissä aikaa on isolla kentällä enemmän ja pelaamisen pitäisi tuntua junnuista hallitulta ja helpommalta kuin treenien tempopeleissä. Pienpelien hyöty pitäisi kyetä siirtämään isolle kentälle ja se vaatii aika paljon peliälyä ja en tiedä helpottaako junnuja jos vaaditaan samanlaista prässiä isolla kentällä kuin 4 vastaan 4 15*30 alueella neljän maalin pelissä.
"Tempo" tulee peliin painopisteen vaihdoksista ja monista syöttösuunnista. Jos oppii sijoittumaan järkevästi pallon ollessa omilla, niin todennäköisesti osaa myös sijoittua puolustaessa fiksusti.
Peruskunto tulee junnuille siitä, että he toivottavasti harrastavat mielellään kahta lajia sekä treenavat toistoja omalla ajalla.
Silloin kun treenataan esim. maalintekoa, niin kyllä niissä tulee suorittaa laukaus täydestä vauhdista esim. puolustajan takapaineella. Suoritusvarmuus syntyy kuitenkin jos on syntyäkseen junnujen oman ajan pelailuista ja vetelyistä. Laukoakin tulisi tunteja viikoittain ja tuskin yksikään joukkue treenaa niin usein, että se joukkuetreeneissä olisi mahdollista.
 En tiedä, paljon on pelissä opeteltavia asioita ja treenejä vain rajallinen määrä. Puolustamisen oppii kyllä aikuisenakin, jos vain oppii ymmärtämään pallopelien  lainalaisuudet.

[defcon1]

Et ehkä ole ihan väärässäkään, mutta...  
Painopisteen vaihto tai monet syöttösuunnat (sinänsä ihan hyviä opeteltavia tavoitteita) eivät yksin kerro mitään ottelun temposta, molemmat voivat johtaa rauhalliseen tai sähäkkään peliin.

Minusta yksi pienpelien tuoma hyöty (verrattuna hitaisiin, vanhakantaisiinkin tyyppidrilleihin, tai ex-tyypilliseen koko jengin pelailuun treenien lopuksi) on pelin nopeuttaminen: kun pallollisella ei ole aikaa eikä tilaa, on ratkaisut tehtävä nopeammin. [Päähyöty kuitenkin pelitaidon puolella.] Ja suomalaisen (maajoukkue)futiksen yhtenä syntinähän on pidetty liian hidasta peliä verrattuna muiden maiden futikseen...
En ole vaatinut 11v11-peliin samanlaista prässiä kuin 4v4-peliin, mutta en myöskään ymmärrä miksi tempoa pitäisi tahallaan hidastaa junnupeleissä.

Monipuolista harrastamista ja liikkumista omalla ajalla olen tukenut aina. Ei se kuitenkaan liity futiksen treenien tempoon tai rasittavuuteen, kunhan lepoajoista huolehditaan.

Mielestäni yksi jalkapalloilijan tärkeimpiä ominaisuuksia on oppia pelaamaan siten, että kykenee säilyttämään saman tai lähes saman suoritustason läpi koko ottelun. En ymmärrä alkuunkaan edestakaista vaihtamista vain sen takia, että saataisiin ylläpidettyä yllä prässiä, jonka murtamiseen vastustajan taidot eivät riitä.
En usko, että tuollainen on optimaalista kummankaan joukkueen pelaajien kehitykselle. Mutta en myöskään kuvittele olevani ehdottomasti oikeassa.

Näitä olkinukkeja riittää - en ainakaan löydä kirjoittaneeni että vaihtoja pitäisi tehdä vain prässin ylläpidon takia. Linjasi mukaisena provona: ilmeisesti sinusta kaikissa ikäluokissa pitäisi vaihtaa vain max kolme pelaajaa ja hylätä kunkin ikäluokan sallima vaihtomäärä, ja tietysti edestakaisuus?

Ikävä jos sinusta aktiivisesti prässäävä joukkue haittaa vastustajan optimaalista kehitystä kun taidot eivät riitä prässin murtamiseen. Pohdin asiaa, ja ehkä jatkossa opetan joukkuetta antamaan vastustajalle sen verran tilaa ja aikaa mitä he tarvitsevat kehittyäkseen optimaalisesti.

[Rino]

Ikävä jos sinusta aktiivisesti prässäävä joukkue haittaa vastustajan optimaalista kehitystä kun taidot eivät riitä prässin murtamiseen. Pohdin asiaa, ja ehkä jatkossa opetan joukkuetta antamaan vastustajalle sen verran tilaa ja aikaa mitä he tarvitsevat kehittyäkseen optimaalisesti.

Sinänsä aika suuri dilemma. Suomalaisessa juniorijalkapallossa hyökkäyksiin lähteminen omalta alueelta on surkeassa tilassa. Siinä ollaan kautta linjan avuttoman huonoja. Haetaan läpisyöttöä välittömästi ja tehdään juoksuja pystyyn. Jos kaikki joukkueet jatkuvasti pyrkivät tekemään riiston vastustajan puolustuslinjassa juoksemalla täysillä päin pallollista, niin tämä ongelmakohta ei kehity omalla joukkueella, kun sitten riiston tehnyt kuljettaa täysillä pystyyn ja vetää tai ehkä jos kuljetus ajautuu päätyrajalle niin sitten keskittää. Näin saadaan varmasti paras tulos, mutta ketä valmentajaa pitäisi tuloksen kiinnostaa jossain 12-vuotiaissa??
Jos tehdään edestakaisia vaihtoja joilla pidetään yllä tätä munaravia, niin koskaan ei kohdata todellisuutta, väsymistä, joka tulee esiin aikuisten peleissä ja jonka takia pelitempoa on syytä oppia vaihtelemaan, palloa pitämään joukkueella ja myös puolustamaan passiivisesti. Sitten onkin jo myöhäistä tajuta jalkapalloa nopeassa tahdissa syvällisemmin, mahdollisuudet huipulle menivät jo. Ehkä puhutte aivan pikkujunnuista omalta kohdalta, mutta kyllä ne A:ssa ovat vielä samat ongelmat läsnä ja siinä vaiheessa ollaan myöhästytty.

[defcon1]

Kannattais varmaan lukea ketjua (ja mieluummin enemmänkin kuin viimeisimmän viestin loppu), eikä pelkästään kirjoittaa..?

[Rino]

Mitä puolustava joukkue/maalivahti voi tehdä muuta kuin pitää kiinni pelaajan joka tulee maalivahdin eteen kulmatilanteissa?

Saitpa tähän läjäpäin asiallisia vastauksia...
Jos pelaaja tulee maalivahdin eteen kulmatilanteessa ei hän saa millään tavoin liikkua estämään maalivahdin pelaamista. Hänen tulee seistä paikallaan tai pelata palloa, yrittämällä estää maalivahdin liikkumista hän syyllistyy obstruktioon ja siitä pitää viheltää vapari puolustavalle joukkueelle. Jos tuomari ei tätä tajua, häntä voi muistuttaa mainitsemalla, että maalivahdin pelaamista estetään, josko kiinnittäisi siihen huomiota. Muutenhan pelaajan suhteen ei periaatteessa voi tehdä mitään, hän saa mennä seisomaan minne huvittaa. Tietenkin häntä voi puolustaa tavalliseen tapaan ja vähän työntää pois aivan maalivahdin edestä. Toisaalta maalivahtia voi myös haitata enemmän, jos hänen edessään seisoo vastustajan lisäksi omakin pelaaja, joka ei pysty vastustajaa minnekään liikuttamaan.

En luottaisi, että tuomarit osaavat viheltää obstruktion pois, joten laittaisin jonkun puolustajan työntämään tätä hyökkääjää kauemmas puskutraktorin lailla, kunnes tuomari ehkä kieltää jossain vaiheessa, jokatapauksessa hänen huomionsa kiinnittyy silloin maalinedustaan. Tai sitten maalivahti työntää kaveria kunnolla juuri kun kulmapotku lähtee, jotta saa tilaa itselleen. Voipa maalivahti mennä seisomaan aluksi puolitoista metriä viivan ulkopuolelle ja sitten kun kulmapotkun antaja lähtee vauhtiin tönäisee hieman tätä janaria ja ottaa pari askelta viivalle, jolloin edessä on hyvin tilaa liikkua. Maalivahtia häiritsevää hyökkäävää puolustava pelaaja voi sitten blokata kaverin liikkumisen viivalle päin ja puolustaa tätä normaalisti samalla.

[Tresjoli]

Olen tuota kärkipelaajien paikan vaihtoa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen että siinä saattaa hyvinkin olla yksi jalkapallotaktiikan seuraavista askelista. Perinteiset puhtaat kärkipelaajat ovat jo vähän aikaa olleet katoava luonnonvara ja tämä kehitys tuskin on pysähtymässä. Voisiko teidän mielestänne ajatuksen tasolla kärkipelaaja vaihtaa tasaisin väliajoin pelipaikkaa esimerkiksi puolustavan keskikenttäpelaajan kanssa?

Ns. Makelele-roolissa toki liikutaan paljon, mutta liike on tasaista, eikä siihen liity niin paljoa nopeita spurtteja. Kärjen liikkuminen kentällä on lähes päinvastaista. Uskon että jatkuva vaihtelu auttaisi pelaajia jaksamaan kentällä pidempään ja jakamaan vastuun kentällä ravaamisesta tasaisemmin. Ovatko jalkapalloilijat niin putkiaivoja etteivät kykenisi pelaamaan ottelun aikana kahtaa erilaista roolia? Tietenkin kysymys on myös pelaajien taidoista ja niiden sopivuudesta erilaisille pelipaikoille, mutta en pidä mitenkään mahdottomana ajatuksena topparin peluuttamista ensin targettina ja sitten linjassa vaihdellen edestakaisin ottelun ajan. Tämä antaisi myös mahdollisuuden taktisiin variaatioihin ottelun aikana.