Kiitos. Ei siis sovi ifk:n jos on tavoitteita kehittää toimintaa, pelaajia ja kasvattaa junioreja. Seurajohto kuitenkin lienee sellasia huru-ukkoja, että saattavat hätäpäissään palkatakin, mene ja tiedä.Remmelhän ei jatka.
Pakko siteeraa tässä nimimerkki pumpernikkelin ajatuksia toisesta topikista koska siitä löytyy hyviä pointteja myös tämän keskustelun työkaluiksi nimimerkki Plummer Joen kysymyksiin liittyen:
Tyypillisiä piirteitä 1900-luvun harjoittelussa:1. treenataan treenaamisen vuoksi, koska meillä on nää "kivat Talin hukit". Pelaajat eivät tiedä, miksi harjoitellaan mitäkin asiaa, koska koutsi ei kerro/ei osaa kertoa, miten harjoitteet liittyvät futikseen ja ylipäätään omaan pelitapaan.
2. vaatimustaso on nollassa, koska toimitaan enemmänkin "perheseuran tai frendiajattelun" pohjalta. Valmentaja siis käytännössä laittaa harjotteen käyntiin, viheltää pilliin, ottaa sekkarilla aikaa, viheltää pilliin ja painaa sekkarinsa stop-näppäintä ja sanoo: "hyvä kundit, nyt oli hyvä draivi!"
3. alkulämpö otetaan lähes poikkeuksetta ilman palloa kenttää ympäri juosten, koska näin on aina tehty.
4. fyysinen valmennus rajoitetaan talvikauteen, koska ei ymmäretä mitä on kokonaisvaltainen pelaajan kehittäminen fyysisessä mielessä. Muutenkin fyysinen valmennus toteutuu lenkkiä juosten ja punttiksella harjoitellen.
5. perustaito on perinteistä perustaitoa 1900-luvun hengessä eli seistään kahdessa jonossa vastakkain ja pallo liikkuu jonojen välissä miesten vaihtaessa jonoja. Kuinka usein pelissä tapahtuu vastaavia syöttöjä? Kuinka paljon pelaajat joutuvat ajattelemaan näin mekaanisessa harjotteessa?
6. kaikki pelaajat harjoittelevat samoja asioita läpi kauden, hyvänä esimerkkinä "kiva" mukavuusalueen treeni, jossa pelaajat asettuvat 1900-luvun mukaiseen jonoon pallon kanssa. Kuljetus, seinä ja maalilaukaus! Yes, ylämummoon meni! Tässä mallissa saat ehkä yhden suorituksen per 5-6 minuuttia, koska ensin haet useimmin maalin ylimennyttä palloa pari minuuttia ja sitten seisot jonossa rupatellen ja odottaen suoritusta numero kaksi. Yksittäisen pelaajan toistomäärä on näin ollen rajallinen (5-8 skotea) ja miksi kaikkien pelaajien täytyy tehdä samaa harjotetta ylipäätään?
Tyypillisiä piirteitä 2000-luvun harjoittelussa:1. Pelaajat tietävät mitä harjoitellaan ja miksi harjoitellaan, koska valmentaja kertoo syyn ja toivotun seurauksen. Näin ollen jokainen harjote saa merkityksen, ei vain treenata mekaanisesti treenaamisen vuoksi.
2. Vaatimustaso on tapissa, koska useimmiten vaatimalla saat parempia tuloksia. Loppupeleissä pelaajat savat itsestään enemmän irti ja ehkä jopa ymmärtävät jonain päivänä miksi toi koutsi mouhoo koko ajan. Vaatiminen on myös pelaajista välittämistä.
3. Alkulämpö otetaan mieluummin pallojen kanssa kuin ilman palloja, koska kyseessä on pallopeli. Jos kyse olisi yleisurheiluseurasta, niin alkulämpö otettaisiin useimmiten perinteisellä hölkällä. Jo pallollisen alkulämmön aikana pelaajat saadaan keskittymään ja ajattelemaan enemmän kuin mekaanisessa hölkässä kentän ympäri.
4. Fyysinen valmennus nähdään myös prosessina eikä talvikauden projektina. Näin ollen fyysisiä ominaisuuksia kehitetään koko kauden ajan ja mieluummin erillisen fyysisen valmentajan johdolla. Pallovalmentajalla on jo tarpeeksi hommia omalla vahvuusalueellaan, joka on pallovalmennus ja vastuu kokonaisuudesta.
5. ns. perustaito-osuudet linkitetään niin, että niissä tapahtuu pelinomaisia asioita omaa pelitapaa palvellen. Näissä pelaajat laitetaan myös ajattelemaan eikä suorittamaan mekaanisesti.
6. pelipaikkakohtainen harjoittelu: hyökkääjät keskittyvät niihin asioihin, joita he yleensä pelissä joutuvat kohtaamaan. Hyökkääjät tekevät esim. omaan pelitapaan liittyviä maalintekoharjotteita, muun joukkueen keskittyessä oman pelipaikan vastaaviin harjotteisiin. Kaikki tähtää siihen, mitä valmentaja haluaa, että yksittäinen pelaaja tekee ottelutilanteessa omaa joukkuetta palvellen.
lähde: pumpernikkeli, lps-topic
