Sinä iltana Lahti haastoi EuroopanLahden Kuusysi horjutti päivälleen 20 vuotta sitten maanosan jalkapalloeliittiä mestarijoukkueiden Euroopan cupissa. Menestyspiikki jäi yksittäiseksi, mutta pelasti seuran konkurssilta ja siivitti osan pelaajista luomaan uraa ulkomaiden ammattilaiskentille.
Sen illan, 19. maaliskuuta 1986, muistavat ikuisesti kaikki paikalla olleet lähes 33 000 ihmistä ja sadat tuhannet katsojat, jotka seurasivat ottelua televisiosta.
Lahtelainen jalkapallojoukkue on tunkeutunut kahdeksan parhaan joukkoon Euroopan mestareiden cupissa ja taistelee häpeilemättä romanialaista Steaua Bukarestia vastaan lumikasojen reunustamalla Helsingin Olympiastadionin nurmella.
Eri puolilta Suomea saapuneiden bussikaravaanien täyttämä katsomo kannustaa raivokkaasti omiaan, jotka taipuvat vasta vähän ennen ottelun loppua, kun mies nimeltä Victor Piturca ampuu pallon ohi loistavan ottelun pelanneen Ismo Korhosen.
Staeaua voittaa ja etenee aina cupin loppuotteluun, jossa kaataa mahtavan Barcelonan. Kuusysin pelaajat nieleskelevät pettymystään stadionin pukusuojassa. Kunnianhimoisia nuoria miehiä ei tippaakaan lohduta, että he olivat ensimmäisenä suomalaisjoukkueena yltäneet Euroopan jalkapalloeliitin arvostetuimmassa kilpailussa puolivälieriin. He olisivat halunneet vielä pidemmälle.
- Pärjäsimme hyvin, mutta olisimme voineet pärjätä vieläkin paremmin. Missään vaiheessa ei ottelun aikana tullut tunnetta, että voisimme hävitä, joukkueen kapteeni ja henkinen johtaja Esa Pekonen muistelee nyt.
Mikä teki vuoden 1986 Kuusysistä niin hyvän, ettei sen saavutusta ole yksikään suomalaisjoukkue kyennyt ylittämään?
Hyvä joukkuehenki ja rautainen itseluottamus, vastaavat kahden vuosikymmenen takaiset sankarit.
- Tunsimme toisemme hyvin. Suurin osa meistä oli pelannut yhdessä jo junioreissa, huomauttaa Pekonen.
Voitontahto pelaajiin oli iskostunut hyvien saavutusten myötä. Vaikka joukkue oli keski-iältään reilusti alle 25 vuotta, se oli jo voittanut Suomen mestaruuksia, ja useimmilla pelaajilla oli takanaan runsaasti kokemusta eurocupeista ja maaotteluista.
- Pelasimme lyhyen ajan sisällä kymmenkunta kovaa kansainvälistä ottelua alkukierrokset ja harjoitusottelut mukaan lukien. Hyvät pelit vahvistivat uskoa menestykseen, Ismo Korhonen korostaa.
Itseluottamusta oli entisestään ruokkinut se, että matkallaan puolivälieriin Kuusysi oli raivannut tieltään kovien jalkapallomaiden Jugoslavian ja Neuvostoliiton mestarit.
- Tietenkin nykyään on vaikeampi päästä niin pitkälle. Silti Sarajevon ja Leningradin pudottaminen oli silloin kova juttu, ja herätti laajaa huomiota, Pekonen muistuttaa.
Vähäinen ei ollut valmentaja Keijo Voutilaisen rooli. Hänellä ei ollut tapana pelätä etukäteen, oli vastassa kuka hyvänsä, ja hän onnistui tartuttamaan asenteensa myös nuoriin pelaajiinsa.
- Kun muut murehtivat arvonnan jälkeen, että saimme vastaamme Steauan emmekä Barcelonaa tai Juventusta, Keijo ilmoitti heti että "myöhän mennään jatkoon", Korhonen tietää.
- Olen aina ollut rohkea luonne. Asuin 60-luvulla Australiassa. Siellä päin ei helpolla suostuta häviämään, Voutilainen itse kertoo.
"Velho" oli yksi pettyneimmistä ottelun jälkeen. Valmentajaa jäi kaivelemaan, mihin Kuusysi olisi pystynyt, jos esimerkiksi toppari Hannu Jäntti ei olisi ollut pelikiellossa tai hyökkääjä Keijo Kousa sairaslistalla. Puhumattakaan siitä, että käytettävissä olisi ollut maalintekijä luojan armosta, Ismo Lius, joka oli rahapulassa vuokrattu Belgiaan koko talveksi.
- Kun katsoimme toukokuussa tv:stä loppuottelua, silloinen vaimoni totesi, että kyllä mekin olisimme Barcelonan voittaneet.
Aina voidaan kysyä, mikä olisi ollut Kuusysin tulevaisuus, jos Steauan maalivahti Helmut Ducadam ei olisi vaivoin onnistunut torjumaan Jarmo Kaivonurmen terävää laukausta vain muutama minuutti ennen romanialaisten voittomaalia.
Tilanteen pohjusti taitavalla syötöllään Petri Tiainen, ottelun parhaana palkittu 19-vuotias varusmies Hennalasta.
- Olihan se aikamoinen paikka. Itselleni jäi sillä hetkellä mieleen vain rytmi ja helppous, jotka omaan suoritukseeni liittyivät, Tiainen huokaa nähdessään tilanteen 20 vuoden jälkeen videolta.
Jossittelemaan hän ei suostu vieläkään. Vaikka Kuusysi pelasi osin varamiehisenä, Tiainen kiittelee kaikkien asennetta.
- Esimerkiksi Seppo Nordman pelasi juuri oikealla asenteella, mikä on tärkeintä tällaisissa otteluissa.
Vaikka tappio tulikin, ei Kuusysi aivan tyhjin käsin jäänyt.
Täysi stadion takasi seuralle miljoonan markan potin. Rahat olivat enemmän kuin tarpeen, sillä silloinen puheenjohtaja Hannu Vilkman tunnustaa, että muuten edessä olisi ollut konkurssi. Seuraa painoi yli kahden miljoonan markan velkataakka, verottaja oli kimpussa ja rahahanat tukossa.
Ei ihme, että tammikuussa taivas oli pudonnut Vilkmanin niskaan, kun arpa oli langettanut vastustajaksi ainoan cupissa mukana olevan itäeurooppalaisen joukkueen.
- Arvonnassa Zürichissa oli etukäteen selvää, että jos saamme vastaamme minkä tahansa länsieurooppalaisen joukkueen, selviämme taloudellisesti kuiville. Kun korista nousi Steaua, ympärilläni pyörineitä agentteja ei näkynyt enää missään.
Alun perin Kuusysi oli suunnitellut pelaavansa kotiottelunsakin ulkomailla yleisötulojen ja Suomen talven takia. Kun agenttien kiinnostus katosi, Vilkmanin mieleen välähti, että peli voitaisiin kenties pelata luonnonvoimia uhmaten lämmitettävällä stadionin nurmella.
Kova riski kannatti. Sää oli suotuisa, kenttä saatiin kelpo kuntoon ja katsomoon enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin jalkapallo-ottelussa Suomessa. Ennakkomyynti oli räjähtänyt kasvuun Kuusysin venyttyä maaliskuun alussa vierasottelussa maalittomaan tasapeliin. Sen jälkeen yleisökin alkoi uskoa, että lahtelaisilla on mahdollisuus menestyä.
Velkataakkaansa Kuusysi pääsi lyhentämään myös siirtokorvauksilla, joita se sai seuraavina kuukausina Euroopan kentille myymistään pelaajistaan.
Ottelun tähti Tiainen lähti seuraavana syksynä Amsterdamin Ajaxiin raivaamaan tietä Jari Litmaselle. Pekonen ja Jari Hudd kaupattiin kohta perään Tukholmaan AIK:hon.
- Moni muukin olisi pärjännyt, Tiainen uskoo.
Voutilaisen mielestä avainpelaajien menetykset olivat keskeinen syy siihen, ettei Kuusysi koskaan kyennyt uusimaan ihmetekoaan. Nykyään vastaavan saavutuksen toistaminen on suomalaiselle joukkueelle käytännössä mahdotonta.
- Seurat ovat liian heikkoja, koska lupaavat suomalaispelaajat lähtevät niin nuorina Eurooppaan.
Samaa mieltä on Voutilaisen luottomies Pekonen.
- Vielä 80-luvulla parhaat suomalaiset pelasivat Suomessa. Tiesin, että meillä oli mahdollisuus menestyä, jos kaikki osuu kohdalleen ja henkinen kantti pitää.
Vuoden 1986 Kuusysillä se piti.
Edelleenkin kansainvälistä tasoa, Kuusysin parhaana palkittu Petri Tiainen arvioi joukkueensa silloista esitystä seuratessaan Steaua-ottelua videolta 20 vuoden jälkeen. ESS / Katja LuomaJukka Airo
20.03.2006 10:56
Hitto vie, olikohan tän jutun yhteydessä luettelo miehistä missä ne nykyään ovat..?
