Kun pitkä kausi on saatu pelattua loppuun, korkki hukattu ja viimein löydettykin, lienee aika pikaisen tilinpäätöksen.
Warkaus JK:n kaudesta kesästä 2009 povattiin karua passiota, taistelua jopa putoamista vastaan kun hienon kesän 2008 joukkueesta noin puolet vaihtoi maisemaa päävalmentajineen kaikkineen. Joukkueen kasaaminen menikin tavallista myöhemmäksi kun vuodenvaihteen tienoillakaan joukkueella ei ollut nimettyä päävalmentajaa sen enempää kuin kymmentä sopimuspelaajaakaan.
Kun vuosi vaihtui ja talvi taittui kohti kevättä alkoi kuitenkin tapahtua: valmentajaksi vahvistettiin viime vuosien kakkosvalmentaja Veli-Matti Mensonen, joka sai pian parikseen Teemu Kervisen. Kuopiontien vahvistusten sopimuksia alettiin julkaista, vanhat varkautelaiset Dima Klimovin ja Anssi Laakkosen johdolla kiinnitettiin takaisin joukkueeseen. Ensimmäiset harjoitusottelut eivät, kiitos tyngäksi jääneen harjoituskauden ja heikkojen harjoitusolosuhteiden, liikoja lupailleet.
Maaliskuussa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen kun Warkaus JK voitti TUL:n cupin Eerikkilässä ja pelaajat alkoivat päästä jyvälle toistensa aivoituksista.
Kun kausi alkoi huhtikuun lopulla Varkauden Keskuskentän Saharassa oli ilmassa jo pientä toiveikkuutta kauden suhteen: kaudesta ei välttämättä tulisikaan pitkällistä kärsimysnäytelmää rumine loppuineen.
Alkukauden otteluissa Klubin puolustuspelaaminen oli mukavassa kunnossa ja Kuopiosta värvätty, loukkaantumisten runtelemana jalkapallosta välivuoden pitänyt Samuli Kaivonurmi nakutti maaleja tahtiin, jollaista ei Varkaudessa oltu ennen nähty keikkui Warkaus JK kaikkien yllätykseksi lohkon kärjessä. Hienojen otteluiden kruununa voitaneen mainita upea 0-3 vierasvoitto MP:stä. Ja illuusio oli valmis.
Kaikki tosiaan muistavat miten Klubi näytti marssivan sarjataulukon kärjessä kohti uljasta lohkovoittoa sinivalkoiset liput heiluen ja Säkkijärven polkan soidessa kenttätoimiston iänikuisesta gramofonista repeatilla. Siinä missä joukkueen fanit ansaitusti tuulettelivat sarjajohtoa, oli monelta jäänyt huomaamatta, että ensimmäisestä 12 ottelustaan Warkaus JK oli pelannut kotonaan kahdeksan, eikä vieraspainotteinen toinen puolisko kaikkien silmissä herättänyt suuria lupauksia. Amatöörisarjoissa kotiedun merkitystä lienee turha korostaa ja sarjatauon jälkeinen vieraskiertue antoi siitä karkean muistutuksen.
Sarjan toinen puolisko osoittautui Klubille juuri niin vaikeaksi kuin pelättiinkin: alkukaudesta graniitin lailla hyökkäyksiä kestänyt puolustus alkoi säröilemään kautta linjan, eivätkä Kaivonurmen ja Klimovin yksilösuoritukset enää jaksaneet kantaa joukkuetta voittoon toisensa perään.
Niinpä Klubi putosi sarjan piikkipaikalta ja valuminen kohti sarjan keskikastia alkoi näyttää surullisen vääjäämättömältä, kunnes joukkue jälleen piristyi hiukan kauden loppua kohden. Lopullinen sarjasijoitus neljäntenä tasapistein kakkosen ja kolmosen, Gnistanin ja Käpylän Pallon kanssa oli lopulta enemmän kuin tyydyttävä.
Niin kuin nälkä kasvaa syödessä, kasvattaa menestyminen myös kunnianhimoa. Siksi onkin mietittävä mihin joukkue olisi pystynyt, mikäli sillä olisi ollut käytettävissään esimerkiksi yksi mitat täyttävä keskikenttäpelaaja, yksi laituri ja kenties yksi vaihtoehto hyökkäykseen. Jo kolmella pelaajalla joukkueeseen olisi saatu leveyden lisäksi aito, terve kilpailutilanne, mikä olisi kenties riittänyt estämään kauden keskivälin notkahduksen ja Ykkönen olisi ollut erittäin lähellä.
Silti: mikäli joku olisi luvannut kauden alussa Klubin sijoittuvan sarjassa tasapisteisiin sarjakakkosen kanssa, olisivat kaikki organisaatiossa takuulla hyppineet riemusta.
Missä joukkue sitten onnistui? Kun Warkaus JK teki kaudella 2009 yhteensä 49 maalia, voidaan seuran suurin yksittäinen onnistuminen löytää pelaajavärväyksestä: Samuli Kaivonurmi voitti Kakkosen A-lohkon (ja koko Kakkosen) maalintekijätilaston 24 maalillaan. Siis yhden vaille puolet koko joukkueen maaleista. Siinä on onnistumista kerrakseen. Tuon värväyksen merkitystä kauden joukkueelle lienee turhaa ja mahdotontakin korostaa.
Toinen selkeä plussa oli raikas ja energinen ote. Etenkin alkukaudesta pelissä oli hirvittävä määrä liikettä, vauhtia ja tekemisen meininkiä. Älyä siinä ei aina ollut puoliksikaan niin paljon kuin intoa, mutta jo pelkkä liikkeen ja energian määrä riitti kaatamaan etelän äijäjengit, MP:n ja monet muut.
Miinuksina on sanottava joukkueesta riippumaton materiaalin kapeus, puolustuksen tason tippuminen ja läpi kauden jatkunut erikoistilanteiden laadun surullinen alennustila. Myös kollektiivisen hyökkäyspelisuunnitelman puuttuminen tai sen toteuttamisen laatu ansaitsee miinuksen, joskin sitä paikattiin antamalla vapaat kädet yksilöille, jotka sitten kykenivät tai eivät kyenneet ratkaisevia maaleja tekemään.
edit: Tästä poikki, ettei tule ähkyä ja myöhemmin lisää.
Lopuksi on kuitenkin sanottava itsensä toistamisen uhallakin, että kausi lopulta odotuksiin nähden, etenkin tulosten valossa, erinomainen ja jokainen pelaaja, valmentaja sekä seuratoimija saa olla tyytyväinen ja ylpeä suorituksestaan. Vaikka enemmänkin oli tarjolla.
Kohti ensi kautta.
Jatkakaahan pelaajaspekulaatiota! Väitän, että Warkaus JK tarvitsee vahvistusta keskikentälle. Mitä vastaat? Pelaaja-arvostelut koulunumeroin ja perusteluin sallittava!
