Erikoistilanteet, ivurajaheitot. Mitä näiden kanssa?

[tupoleevi]

Stoken pelaaja Rory Delapin sanotaan heittävän sivurajalta palloa lähes 50 metriä. Olen monasti ihmetellyt sitä, ettei rajaheittoihin kiinnitetä joukkueissa enempää huomiota. Treeneissä ei harjoitalla sivurajoja juurikaan. Ikäänkuin ne olisivat vain sääntöihin kuuluva kummajainen. Hyvällä rajaheitollahan voitetaan palloja esim. keskikentällä. Olen nähnyt vain muutaman pelaajan liigasta kakkoseen, joilla on tarkat (ja pitkähköt ehkä myös matalat ja kovat) rajaheitot. Kun pelissä heittää vaikkapa kymmenen tarkkaa/pitkää heittoa omilleen (nimenomaan omilleen, sillä vastustajalle heittäjiä on aivan tarpeeksi), eikö kyseessä ole näiltä osin loistava keskikenttämies. Siihen, että häviää pari pääpalloa keskikentällä, kiinnitetään valtavasti huomiota, mutta jos heittää omilleen 10 heittoa 20 - 30 m:n päähän, ei mitenkään kiitellä. Kyllä hyvällä heitolla voidaan vapauttaa pelikaveri hyviin asemiin, ei siitä mihinkään pääse.

Myös vapaapotkut ovat tehokaita. Miksi joukkueissa on usein vain yksi ehkä kaksi vapareiden antajaa? Nämä ovat kuitenkin potkuiltaan yleensä hyvin yksipuolisia. Siksikö, että maine on joskus saatu? Kun kentän eri paikoilta (eri kulmista ja etäisyyksiltä) annetaan vapaapotkuja, ei yhden pelaajan potkuvalikoima riitä. Joukkueissa tulisi olla esim. 4 - 5 vakiovaparin antajaa, joilla on tietty "vaparipotkupaikka" kentällä (yksi 20 m:stä, toinen 30 m:stä sivulta joku kovapotkuinen/tarkka antaa keskeltä 40 - 50 m:stä jne. Vapareilla ratkaistaan usein tasaisia pelejä. Motivaatio pelaajalla harjoitella lisää vapareita kasvaisi, kun tietää, että tietystä paikasta hän antaa vaparit. Ei riitä, että yksi  matalan laakan osaaja antaa kaikki vaparit vaparin sijainnista riippumatta. 

[Zippendaali]

Yleensä se vaparispesialisti harjoittelee niitä vapareita sen verran enemmän omalla ajallansa kuin muut, että hän osaa antaa parhaat vaparit joka paikasta. Eipä monellakaan joukkueella ole varaa hankkia tämänkaltaisia vaparispesialisteja joukkueeseensa. Pitkälle heittäjätkin tuntuvat olevan luonnonlahjakkuuksia, toiset heittävät pitkälle ja toiset eivät. Eipä tuo niin kummoinen ominaisuus ole jalkapalloilijalla.

[winnie]

sivurajaheitoissa yritetään useimmiten tehdä sitä samaa vanhaa ja toimivaa kuviota, eli pelaaja, joka on 10m pallosta, tekee pystyjuoksun tehden samalla tilaa. Näin heittäjällä on kaksi mahdollisuutta, joko heittää pystyynjuoksevalle pelaajalle "pystyheitto", tai heittää jalkaan tyhjään tilaan tulleelle pelaajalle. Tämä kuvio ei vaadi heittäjältä paljoakaan, ja sen takia näitä ei harjoitella. Paitsi tietenkin tuota kuviota joskus junnuna.

Jos taas joukkueesta löytyy Delapin tai Reizigerin tapaisia sivurajaheittospesialisteja, Saatetaan näitä harjoitella enemmänkin, ja monia kuvioita varsinkin läheltä päätyrajaa tuleviin heittoihin on olemassa. <- tuosta en tietenkään voi olla varma kun en itse ole ikinä pelannut tällaisen spesialistin kanssa samassa joukkueessa, mutta näin oletan.

[Sound Of The Suburbs]

Hyvä topikki! 

Jalkapallo on kehittynyt valtavasti viimeisen puolen vuosisadan aikana. Taktiikka on muuttunut radikaalisti puolustusvoittoisemmaksi, pelaajat ovat nopeampia ja voimakkaampia kuin koskaan ennen, maalimäärät ovat vähentyneet. Tiukentuneen kilpailun vuoksi jokainen yksityiskohta pelin sisällä on optimoitu parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi.

Silti yksi asia on ja pysyy: yksipuoliset ja mielikuvituksettomat lähivapaapotkut. Stadin kutosesta aivan terävimmälle huipulle asti näyttää vetoetäisyydellä vihellettyjen vapaapotkujen antoon olevan tasan yksi vaihtoehto: suora veto -  yleensä karkeasti yli, ohi tai päin muuria. En ole nähnyt tilastoja, mutta uskaltaisin väittää, että 25 metrin säteellä maalista annetuista vapareista ei johda maaliin edes joka viides.

Tuntuu täysin käsittämättömältä, että näinkin tärkeisiin ja ratkaiseviin erikoistilanteisiin ei keksitä mitään muuta vaihtoehtoa kuin epätoivoinen sutaisu päin helvettiä. Puolustavan joukkueen asettaessa 6-7 pelaajaa muuriksi pallon tielle, luulisi jollekin juolahtavan mieleen, että syöttäminen muurin viereen tai taakse saattaisi olla yrittämisen arvoista. Mutta ei.

Kertokaa nyt joku fiksumpi, miksi helvetissä emme näe enempää tällaisia osumia? http://www.youtube.com/watch?v=_06AkZvjgxU

Eikö huippujoukkueissa muka ole aikaa harjoitella minkäänlaisia vapaapotkukuvioita vai ollakko pelaajat ja valmentajat yksinkertaisesti vahe cp? Jo parilla erilaisella syöttökuviolla luulisi saavan aikaan tuhoisaa jälkeä.

[Freddy]

Kertokaa nyt joku fiksumpi, miksi helvetissä emme näe enempää tällaisia osumia? http://www.youtube.com/watch?v=_06AkZvjgxU

Eikö huippujoukkueissa muka ole aikaa harjoitella minkäänlaisia vapaapotkukuvioita vai ollakko pelaajat ja valmentajat yksinkertaisesti vahe cp? Jo parilla erilaisella syöttökuviolla luulisi saavan aikaan tuhoisaa jälkeä.

Täysin samaa asiaa olen miettinyt ja ihmettelyt, sen takia viime viikonloppuna oli mukavaa nähdä tämä Barcelonan vaparikuvio: http://www.youtube.com/watch?v=-gHOxOuZIq8&feature=related

[Hylje]

Kai siihen on syynä yksinkertaisesti se, että suorassa vaparissa ei ole muita muuttujia kuin vetäjän tekniikka.

Mutta jos haetaan sitä vaparikuviota, niin niitä pitäisi olla sitten eri kuvioita eri paikkoihin. Ja samanaikaisesti puolustajien pitää olla tietyissä paikoissa.
Toki voidaan olettaa, että yleensä puolustava joukkue ryhmittäytyy tietyllä tavalla, jolloin niitä vapareita voisi koittaa useamminkin.
Eli, en tiedä miksi niitä ei yritetä useammin... 

Itse olen ehdottomasti noiden jekkuvapareiden kannalla. Ja niitä saisi nähdä enemmän. Tosin ei Catanian tyyliin...  :

e: Varsinkin sellaiset joukkueet joilta löytyy "hyvä" (nimenomaan lainausmerkeissä) vaparinantaja tyyliin C.Ronaldo, Gerrard, Van Persie tai R.Carlos voisivat koettaa noita kuvioita useammin, kun kaikki kuitenkin odottavat sitä suoraa vetoa (päin muuria). Jokainen pelaajista tekee enemmän tai vähemmän säännöllisesti maaleja vapareista, mutta verrattuna yritysten määrään todella nihkeästi.

[tupoleevi]

Teoreettinen katsaus:
Miksei voisi etukäteen arvioida esim. 3 - 5 todennäköisimmin syntyvää vaparinpaikkaa. Harjoitellaan niitä. Sijoitetaan pelaajat niin, että rakosia vastustajan muurin vierelle tms. syntyy. Sovitaan rakoseen liikkuva pelaaja, joka on pallotaitava ja molempijalkainen. Ei ole epäilystäkään, etteikö kauden aikana saataisi vaikkapa  muutama maali enemmän kuin perinteisellä muuria päin "katsotaan miten käy" vedolla. Jos pisteitäkin heruisi vaikkapa 5 -10, ei ajatuksena varmaan hassumpi.

Mikäli pelissä ei vihelletylle vaparille synny harjoituksissa sovittua tilannetta, vedetään vapari sitten sillä perinteisellä huitaisulla sinne jonnekin; ei siinä sen kummempaa.

Harjoituksista ei paljoa aikaa vie esim. juuri 5:n paikan hiomista vaikkapa kerran pari viikossa. Omat pelaajat tietävät tarkalleen etukäteen, minne pallo pelataan ja miten siihen vastataan. Vastustaja ei tiedä (yleensä) ja vaikka tietäisikin, voitaisin sopia etukäteen laukojat ja liikkujat (ynnä tietysti harhautusliikkujat ja -sijoittujat), kuten videonpätkässäkin. Nämä 3 - 5 tilannetta.

[referee3000]

Oman näkemykseni mukaan Suomessa erikoistilanteet ovat aliarvostettuja ja niiden harjoittelu on määrällisesti pientä. Joukkueista suurimman osan erikoistilanteet noudattavat seuraavanlaista systeemiä. Kulmapotkut antaa jätkä, joka saa pallon lentämään ilmassa maalille ja joukkueen isoimmat kaverit seisovat aika lähellä maalia ja koittavat ohjata pallon sisään. Vapaapotkuissa kauempaa laukomaan laitetaan myös se, joka saa pallon lentämään ilmassa maalille asti ja lähempää joku kovemman laukauksen omaava kaveri ampuu. Sivurajat noudattavat kaavaa laitaa pitkin ylös tai vastaantulevalle kaverille pallo jalkaan.

Nämä ovat kaikki perusjuttuja, että pelaajatkin olettavat vastustajan pelaavan erikoistilanteessa yllämainitulla tavalla. Missä on mielikuvitus? Väittäisin, että joukkue, joka on harjoitellut erikoistilanteita ja niiden erilaisia variaatioita lähtee otteluun henkinen etu puolellaan, koska heidän joukkueen pelaajat tietävät, että heillä tiedossa jo miten missäkin tilanteessa erikoistilanteet suoritetaan. Tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin ja niiden taitajat muistetaan, joten foorumin junnuvalmentajat, harjoitelkaa erikoistilanteita nykyistä enemmän ja laadukkaammin.

[Sportacus]

Itsellä pistä ainakin TamU-Rosenberg peleissä silmään tuo valtava ero erikoistilanteissa. Sivurajaheitoissa TamU ei montaakaan kertaa saanut palloa pelattua omille, pallo vain heitettiin vähän sinne päin ja Rosenborgin kaverit nappasivat sen 9 kertaa kymmenestä. Toisin päin taas Rosenborg onnistua varsin hyvällä prosentilla ottamaan sivurajaheitot haltuun omalle joukkueelle. Ja vapareissakin jälki oli Rosenborgilla aika vakuuttavaa.

[koera]

Kertokaa nyt joku fiksumpi, miksi helvetissä emme näe enempää tällaisia osumia? http://www.youtube.com/watch?v=_06AkZvjgxU

Suurin syy lienee kuitenkin se, että kuviota voi käyttää vain kerran, koska seuraavassa matsissa vastustajalla on se jo tiedossa. Ja aika usein kyllä tuollainen kärkkymään menevä pelaaja merkataan tai jätetään kylmästi paitsioon. Noissa vaparikikoissa tärkeintä on, että suurinta uhkaa (tuossa Arg. vs Eng. vaparissa se olisi suora veto) ei yllättäen käytetäkkään, vaan tehdään jotain muuta. Myös jos joukkue profiloituu usein kikkoja harrastavaksi, vastustajat osaavat olla varuillaan. Sinänsä esim. europeleissä suomalaisia joukkueita ei skoutata niin hyvin, joten noita varten ehdottomasti kannattaisinkin harjoittella parit kikat.

[Sound Of The Suburbs]

Oman näkemykseni mukaan Suomessa erikoistilanteet ovat aliarvostettuja ja niiden harjoittelu on määrällisesti pientä. Tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin ja niiden taitajat muistetaan, joten foorumin junnuvalmentajat, harjoitelkaa erikoistilanteita nykyistä enemmän ja laadukkaammin.

Ihan hyvää pohdintaa, vaikka olenkin aika vahvasti eri mieltä. 

Erikoistilanteita ei juurikaan harjoitella, koska niitä on vaikea harjoitella koko joukkueen kannalta mielekkäästi. Esim. vapareitahan ei käytännössä voi harjoitella muuten kuin siten, että yksi pelaaja kerrallaan potkaisee samalla kun muut seisovat muurissa tai muuten toimettomina. Vaikka harjoiteltaisiin jotain syöttökuvioita lähivapareihin, voisi suoritukseen osallistui vain muutama pelaaja kerrallaan. Lyhyellä aikavälillä näillä kuvioilla voidaan toki tehdä maaleja ja voittaa pelejä, mutta se ei ole olennaista ennen B-juniori-ikää (jos silloinkaan). Erikoistilanteiden harjoitteluun käytetty aika voidaan käyttää pelaajien pitkäaikaisen kehittymisen kannalta niin paljon tehokkaamminkin, että niiden harjoittelussa ei mielestäni ole juuri mitään järkeä ainakaan ennen isolle kentälle siirtymistä.

Suurin syy lienee kuitenkin se, että kuviota voi käyttää vain kerran, koska seuraavassa matsissa vastustajalla on se jo tiedossa. Ja aika usein kyllä tuollainen kärkkymään menevä pelaaja merkataan tai jätetään kylmästi paitsioon. Noissa vaparikikoissa tärkeintä on, että suurinta uhkaa (tuossa Arg. vs Eng. vaparissa se olisi suora veto) ei yllättäen käytetäkkään, vaan tehdään jotain muuta. Myös jos joukkue profiloituu usein kikkoja harrastavaksi, vastustajat osaavat olla varuillaan. Sinänsä esim. europeleissä suomalaisia joukkueita ei skoutata niin hyvin, joten noita varten ehdottomasti kannattaisinkin harjoittella parit kikat.

Tämä on varmasti yksi syy. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi näitä kuviota ei yritetä edes sitä ensimmäistä kertaa. Olen nyt ehkä hieman harhaanjohtavasti puhunut hienosti kuvioista ja kikoista, vaikka usein riittäisi yksi syöttö muurin ohi.

Samaa mieltä siitä, että etenkin kansainvälisissä peleissä erilaiset kuviot voisivat olla erittäin ratkaisevassa roolissa. Eritoten maajoukkueiden luulisi harjoittelevan näitä aika paljon. Suomen 3-3 tasoitus Saksaa vastaan olikin loistava kuvio. Toivotaan, että erikoistilanteista syntyy maaleja myös jatkossa. 

[tupoleevi]

Esim. Argentiina-Englanti -peli oli hyvä esimerkki siitä, kuinka paitsio vältetään kevyesti juoksemalla kentän poikkisuunnassa. Ei lähelläkään ollut paitsiota. Sopii harjoiteltavaksi eri tasoilla miesten peleissä, eikä junnuillekaan ole ollenkaan pahitteeksi ainakin tietää asiantila eli mutamissa harkoissa tuoda esille asia.

Sitten tulevaisuudessa aikuisten harkoissa voidaan tehdä hionnat ja sopimukset. Jonossa ja rivissä seisominen toki on ikävää harkoissa, mutta eivät ne viivajuoksutkaan niitä ilahdutavimpia asioita jalkapalossa ole. Eikä niitä muurissa seisomisia tarvitse sietää kuin parikymmentä minuuttia viikossa; vähemmälläkin oppii. Toistoharjotuksia vaan - joka viikko tai vaikkapa joka toinen.

[Sound Of The Suburbs]

Jonossa ja rivissä seisominen toki on ikävää harkoissa, mutta eivät ne viivajuoksutkaan niitä ilahdutavimpia asioita jalkapalossa ole.

Siksi molempia pitääkin välttää kaikin keinoin.

Erikoistilanteethan eivät vaadi mitään erityistä tekniikkaa, jota ei voisi harjoitella muutenkin. Erilaisia laukaus- ja syöttökuvioita voidaan harjoitella paljon mielekkäämminkin kuin varsinaisia erikoistilanteita hiomalla. Aikuisten peleissä erikoistilanteet perustuvat aika yksinkertaisiin sopimuksiin, joita on mielestäni aikalailla turha harjoitella juniori-iässä. Toki sitten C-junioreista ylöspäin näihinkin täytyy alkaa kiinnittämään huomiota.

[Veslagas]

http://www.youtube.com/watch?v=jrYBHH2JW0k

n. 1.10 ajassa nähtävä keskitys on kuvio jonkalaisia toivoisi näkyvän hieman useamminki vaparitilanteissa.

[Väärä Cowboy]

http://www.youtube.com/watch?v=jrYBHH2JW0k

n. 1.10 ajassa nähtävä keskitys on kuvio jonkalaisia toivoisi näkyvän hieman useamminki vaparitilanteissa.

Monet meidänkin joukkueesta pistää vaparin lähinnä vain suorana, mutta jos kauempaa tulee vapari tai esimerkiksi itse sen puolustajana annan, yritän semmosta hieman roikumpaa rankkaripilkun kohdalle. Jos veto onnistuu ja tippuu muurin / puolustuslinjan taakse, on tällainen vapari äärimmäisen vaarallinen, kuten jo tuosta videosta näkee.

[Speedi]

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28009456

Tuossa alussa näkyy Tepsin kulmakikka RoPSia vastaan. Ihan hauska yritys. Erityisesti huvittaa avustavan erotuomarin täydellinen mukanaolo. Yrittää oikein hiljaa viestittää Tepsi-pelaajalle, että homma on ok, koska tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää. Sitten nopea reagointi erotuomarille.

[jiibzter]

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28009456

Tuossa alussa näkyy Tepsin kulmakikka RoPSia vastaan. Ihan hauska yritys. Erityisesti huvittaa avustavan erotuomarin täydellinen mukanaolo. Yrittää oikein hiljaa viestittää Tepsi-pelaajalle, että homma on ok, koska tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää. Sitten nopea reagointi erotuomarille.

 

Voisi itekkin koittaa tuommoista junnumatseissa. Saattaa yllättää vastustajat aika pahasti.

[Maikson]

Voisi itekkin koittaa tuommoista junnumatseissa. Saattaa yllättää vastustajat aika pahasti.

Joskus koitettiin, mutta ei ollut avustavaa erotuomaria, joten tuomari ei tietenkään nähnyt että pallo oli jo laitettu peliin.

[Väärä Cowboy]

Mua rupes ärsyttämään valmentaessa vastustajan tuollanen temppu. Okei yksi syy oli ehkä, että se oli juuri vastustaja joka sen teki, mutta joka tapausksessa on mielestäni hieman epäurheilijamaista huutaa toiselle pelaajalle, että "tuu sä antamaan", vaikka onkin pistänyt pallon peliin. Samaan luokkaan kuuluu vastustajien "syötä mulle" huudot selän takaa.

[ikinätunnisteta]

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28009456

Tuossa alussa näkyy Tepsin kulmakikka RoPSia vastaan. Ihan hauska yritys. Erityisesti huvittaa avustavan erotuomarin täydellinen mukanaolo. Yrittää oikein hiljaa viestittää Tepsi-pelaajalle, että homma on ok, koska tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää. Sitten nopea reagointi erotuomarille.

Kerran tollanen tullu vastaan tuomaroidessa ja annoin pelata ku tajusin sen, vaikka avustajia ei ollutkaan. Nyt kuitenkin jälkeenpäin mietittynä ja muiden kanssa jutelleena tollasesta epäsuora vapaapotku epäurheilijamaisesta käytöksestä.

En tiedä osaako moni edes valmentaa sivurajoja.. Tuntuu, että jotkut vaan ovat siinä helvetin hyviä, eikä se riipu koosta tai voimasta. Esim viime Stadi Cupissa olisko ollu VanPan -93 tyttöjoukkue tjsp. hyöty ihan vitusti siitä, että niillä oli yks tyttö, joka pysty heittämään palloa ilmassa päälle 30 metriä, minkä johdosta jokainen sivurajaheitto vastustajan kenttäpuoliskolla oli vaarallinen erikoistilanne.

[Spank-The Monkey]

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28009456

Tuossa alussa näkyy Tepsin kulmakikka RoPSia vastaan. Ihan hauska yritys. Erityisesti huvittaa avustavan erotuomarin täydellinen mukanaolo. Yrittää oikein hiljaa viestittää Tepsi-pelaajalle, että homma on ok, koska tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää. Sitten nopea reagointi erotuomarille.

Meidän joukkue teki vastaavalla kikalla maalin viime kauella Kakkosessa ja myös valmentamani junnujoukkueet on käyttäny tuota samaa kikkaa menestyksekkäästi useita kertoja. Onhan se ehkä hieman epäurheilijamaista,mutta toisaalta ah niin nautittavaa kun itse tuulettaa maalia vastustajien levitellessä hölmistyneinä käsiään tai huutaessa naama punaisena tuomarille 

[FinGer]

... myös valmentamani junnujoukkueet on käyttäny tuota samaa kikkaa menestyksekkäästi useita kertoja. Onhan se ehkä hieman epäurheilijamaista,mutta toisaalta ah niin nautittavaa kun itse tuulettaa maalia vastustajien levitellessä hölmistyneinä käsiään tai huutaessa naama punaisena tuomarille 

Kyllä mun mielestä pitäs junnufudiksessa keskittyä ihan muihin asioihin, kuin siihen miten saadaan huijaamalla tehtyä maali kulmasta.

Yhtä tyhjän kanssa, kuin joidenkin pikkukentillä vielä palloilevien tapa räiskiä palloa ylös ja jättää vastustajan boksiin kookkaimmat odottelemaan. Kun ei paitsiosääntökään ole voimassa.

En tiedä mitä näiden tulisi junnuille opettaa, kun valmentajat voitonhimoissaan keksivät mitä kummallisimpia pelinraiskaustaktiikoita voittaakseen.

[Spank-The Monkey]

Kyllä mun mielestä pitäs junnufudiksessa keskittyä ihan muihin asioihin, kuin siihen miten saadaan huijaamalla tehtyä maali kulmasta.

Yhtä tyhjän kanssa, kuin joidenkin pikkukentillä vielä palloilevien tapa räiskiä palloa ylös ja jättää vastustajan boksiin kookkaimmat odottelemaan. Kun ei paitsiosääntökään ole voimassa.

En tiedä mitä näiden tulisi junnuille opettaa, kun valmentajat voitonhimoissaan keksivät mitä kummallisimpia pelinraiskaustaktiikoita voittaakseen.

Luovuutta,sitä että asioita ei ole aina pakko tehdä samalla tavalla kuin kaikki muut,eikö se nimenomaan kehitä pelaajia? eikä se niin hirveästi oo muusta opettamisesta pois jos kertoo ennen peliä kahdelle pojalle mitä voidaan kulmassa kokeilla joskus...

[misteri]

Joskus koitettiin, mutta ei ollut avustavaa erotuomaria, joten tuomari ei tietenkään nähnyt että pallo oli jo laitettu peliin.

Käytettiin itse junnuna samaa kikkaa aika paljon, ihan yleisesti tiedossa. Toki kerrottiin tuomarille pelin aikana/ennen peliä, että tuollain tehdään, ja pallo siirrettiin SELVÄSTI ulos alueelta.

[FinGer]

Luovuutta,sitä että asioita ei ole aina pakko tehdä samalla tavalla kuin kaikki muut,eikö se nimenomaan kehitä pelaajia? eikä se niin hirveästi oo muusta opettamisesta pois jos kertoo ennen peliä kahdelle pojalle mitä voidaan kulmassa kokeilla joskus...

Luovuutta se olisi vasta jos he sen itse keksisivät.

En nyt tiedä onko mielestäsi ainoa muu vaihtoehto antaa kulma räiskäisemällä se boksiin, yksiselitteisesti? Kyllä sitä luovuutta voi siinäkin harrastaa niin paljon kuin jaksaa.

Mielestäni menee vain epäurheilijamaisuuden kastiin, eikä opeta junnuille juuri yhtään mitään. Sillä kun ei ole mitään merkitystä kehityksen kannalta, tehdäänkö piirisarjaottelussa yksi maali kyseisellä menetelmällä vai ei.