Ottelun AM oli muuten hulppea 594.
Näytti jotenkin vähäisemmältä, mutta uskotaan nyt kuulutusta.
Ihan hieno voitto Suomelta, vaikkakin meinattiin päästää Ruotsi tekemään Ruotsit. Jo pelkästään toisen puoliajan lisäajalla (4min) vierailla taisi olla kaksi, ellei kolme hyvää maalipaikkaa.
Matsin ensimmäinen puolituntinen mentiin aika lailla Ruotsin komennossa, ja pulustus oli aika pinteessä. Avausjakson loppupuolella Suomi pääsi kuitenkin oikein hyvin peliin mukaan, ja toisella jaksolla Suomi oli jopa hallitsevampi osapuoli. Lukuunottamatta loppuhetkiä, jossa svedut päästettiin kieltämättä turhan helposti myllyttämään. Viimeinen vartti meni kyllä puolin ja toisin aika rikkonaiseksi, ja keltainenkin heilahti muistaakseni kolme kertaa, Suomen puolelta Lähteelle ja Mäntylälle.
Ruotsalaisjunnut vaikuttivat itänaapureitaan selkeästi kookkaammilta ja fyysisesti kehittyneemmiltä, mutta toisaalta joidenkin suomalaisten juoksuvoima tuntui kestävän hyvin vertailussa ottelun edetessä. Erityisesti isokokoisia toppareita vastaan Suomella ei ollut ilmapalloissa juurikaan aseita. Ruotsin pelin sielu oli Kamal Mostafa, ja edukseen erottui myös kapteeni Muamet Asanovski. Parhaana palkittiin Ludvig Öhman.
Sitten suomalaisten pelaaja-arvioita:
- Maalivahti Pentti Pussinen onnistui erinomaisesti. Pussinen venyi muutamaan hienoon reaktiotorjuntaan, ja perusominaisuudet vaikuttivat olevan kunnossa. Tosin keskityspalloissa oli ajoittain vaikeuksia, ja kaksi aika pahaa arviointivirhettäkin tuli. Ensimmäisestä oli takaiskumaali myös erittäin lähellä, ja vain tuttu ruotsalaisten huono tuuri, ja tolppa pelasti.
- Vasen puolustaja Kim Alonen piti isokokoisen Asanovskin laidallaan hyvin kurissa ja oli Juho Lähteen ohella harvoja suomalaisia, jotka taisivat voittaa enemmän kaksinkamppailuja kuin hävitä. Hyökkäyssuuntaan Alonen ei paljonkaan esittänyt, mutta pelasi mukavan kovaa ja taklasi oikea-aikaisesti.
- Topparipari Liespuu-Mäntylä oli alun puolituntisessa aika helteessä, mutta yhteispeli alkoi luonnistua paremmin ottelun edetessä. Liespuu oli jalalla aika järkyttävän kankea, mutta nähdäkseni suomalaisten isokokoisimpana pelaajana paini välillä ihan kivasti. Sijoittumisessa ajoittain rajuja puutteita. Mäntylä puolestaan oli pääpelissä suhteellisen suvereeni, miltei ilmatilan herra, mutta mitä nyt pudotti lopussa yhden pallon suoraan ruotsalaishyökkääjän jalkaan. Pitkät avaukset Mäntylällä olivat luvattoman huonoja, mutta Teron pitkästä rajaheitosta syntyi Suomen maali. Mukava olisi ollut nähdä Mäntylää myös laitapuolustajana.
- Puolustuksen oikealla laidalla olivat tänään Suomen suurimmat ongelmatapaukset. Hintelä Valtteri Moren oli avausjaksolla täysin kusessa Alistaja-Mostafan kanssa, mutta sai sentään plussapuolelle yhden loistavan keskityksen, josta nähdäkseni Lehtonen (?) puski ehkä metrin maalin ohi. Tauolla Morenin tilalle vaihdettiin Juuso Salonen, joka pärjäsi puolustussuuntaan hieman paremmin, mutta ei tainnut saada yhtään syöttöä omille.
- Keskikentällä Santeri Mäkinen oli jokseenkin turha tapaus. Isokokoinen ja kankea kaveri, joka sai helpot perussyötöt kohtuullisella prosentilla omille, mutta muuten Mäkinen oli lähinnä hyökkäysten jarruna. Mäkinen antoi ainakin oikealta Suomen kulmapotkut, mutta lyhyiksi taisivat jäädä kaikki.
- Juho Lähde oli huikea kaksinkamppailuissa, ja raatoi erinomaisesti puolustussuuntaan. Voi hyvin kuulua jatkossakin tämän ikäluokan runkopelaajiin. Hyökkäyssuuntaan Lähteellä ei tosin ollut juurikaan annettavaa.
- Juuso Simpanen oli aika peruskauraa. Lähinnä jäi mieleen pelinopeuden ja peliälyn puute, mutta toisaalta Simpanen väläytti kertaalleen aika hyvää potkutekniikkaa, ja hieman paremmalla onnella olisi vedon myötä voinut verkko heilua. Ja kun tekniset ominaisuudet ovat kunnossa, voi kaverista vielä tulla jotakin.
- Johannes Westö oli itselleni pettymys. Aika flegmaattista neppailua, eikä lainkaan voimaa. Lisäksi Westö puski yhdestä hyvästä paikasta 5-6 metristä vielä ohi. Kerran Westö pyöräytti itsensä hienosti vapaaksi päätyrajan tuntumassa, mutta maalin edustalla oli lopulta aivan liikaa keltapaitoja. Jäi mielestäni pahasti Riskin varjoon.
- Juho Lehtonen oli myös jonkinmoinen pettymys. Kenties PoPassa on tarjoilu toiminut paremmin, mutta nyt Lehtonen ei oikein tahtonut löytää vapaisiin paikkoihin. Siitä yhdestä Morenin keskityksestä olisi voinut puskea häkkiinkin (en tosin ole ihan varma, oliko se edes Lehtonen).
- Roope Riski oli Suomen ylivoimaisesti vaarallisin pelaaja. Lähes kaikki avausjakson vaaralliset paikat syntyivät Riskin järjesteleminä, ellei jopa sooloilemina. Kaksinkamppailuissa Riski oli jokseenkin heiveröinen, ja hän näytti myös suhteellisen väsyneeltä loppuhetkillä, mutta isäntien pelin sielu hän ilman muuta oli. Riskin peliäly oli Suomen joukkueessa muita piirun edellä, ja hän käänsi peliä ihailtavan nopeasti hyökkäyssuuntaan. Varsin yleisöönmenevä pelaaja, josta luultavasti kuullaan vielä paljon.
- Kalle Sotka jäi aika näkymättömäksi, vaikka juoksikin kerran itsensä hyvin vapaaksi linjan taakse Riskin pystysyöttöön. Asenne oli kyllä kohdallaan.
- Alexander Ring oli Riskin ohella Suomen ehdotonta parhaimmistoa, ja hänet palkittiinkin Suomen parhaana, vaikkei Ring ollutkaan kentällä kuin puolisen tuntia. Oikeastaan aina, kun Ring sai pallon, oli lupa odottaa jotain vaarallista. Voittomaali oli kuitenkin enemmän tahto- kuin taitomaali. Vaikutti varsin juoksuvoimaiselta pelaajalta, mutta helppoahan se on vaihtomiehenä.
- Keskisuomalaisyleisön suosikki Patrick Poutiainen pääsi kentälle vain vartiksi, eikä saanut ihmeitä aikaan. Vaikutti vähän ylilatautuneelta, eikä turhautumisvaroituskaan jäänyt kauaksi. Fyysinen pelaaja, jonka hyökkäyspään anti jäi tänään näkemättä.
Tässä jonkinlaisia pelaaja-arvioita, jotka venähtivät pidemmiksi kuin suunnittelin. Ikäluokan ihannejoukkueesta puuttui vielä Toivomäki, Schüller ja LDV, joten jos heidät saadaan joskus mukaan, niin hyvä tästä voi vielä tulla. Jatkoon ehdottomasti Lähde, Alonen, Ring, Pussinen, Riski ja Mäntylä. Tarkkailun alle Liespuu, Westö ja Simpanen. Muut olivat tänään enemmän tai vähemmän turhakkeita.
