Muiden lajien harrastaminen

[SenderosinTaitokynä]

Lasten monipuolinen liikkuminen pitäisi tehdä peruskoulun avulla.

Joka päivä tunti liikuntaa, ja eri lajeja joka päivä. Lajeiksi jalkapallo/futsal, koripallo, salibandy/jääkiekko ja lentopallo. Viidentenä päivänä yleisurheilu/voimistelu. Vuodenajan ja olosuhteiden mukaan tietenkin.

Ei vitussa.

[hauman]

Kirjoitit nämä peräkkäin, joten oletan että koet lauseilla olevan jotain yhteyttä. Avaisitko vähän.

Niin, yritän vain sanoa, että nykyinen trendi,missä valmentajat - niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin-
vaativat tasoryhmien ja lajivalinnan tekemistä hyvin aikaisessa -liian aikaisessa vaiheessa.
Tasoryhmiä tehdään jo 8-9 vuotiaana ja lajivalintaa vaaditaan tehtäväksi11-12 vuotiaana. Toki on niitäkin
valmentajia ja joukkueita, jotka vaativat lajivalinnankin tekemistä jo 8-9 vuotiaana.

Itsestäni vanhana ukkona-   yhden urheilijanuorukaisen jo täysikäisyyteen saattaneena  ja 11 vuotiaan urheilullisesti lahjakkaan
pojan isänä- tuntuu nykyinen meno aika kovalta. Kovat arvot puhaltavat lasten urheilussa.  Kenen etuja oikeasti haetaan ?
Valmentajan, seuran...kenen. Ei välttämättä lapsen etua.   Keneltä se on oikeasti pois jos lapsi haluaa harrastaa kahta lajia
- ja vielä, kuten meidän tapauksessa, poika on vielä lahjakaskin kummassakin lajissa. Miten ja millä eväillä voin sanoa
hänelle että toinen laji pitää pois- valmentajasedät määräävät.

Keneltä se oikeasti on pois, jos harrastaa kahta lajia. Mielestäni, kuten joku muukin kirjoitti, eri lajit tukevat toisiaan.  Eivät kiekkoilijat
ainakaan vielä 11 vuotiaana ole sen huonompia jalkapallisteja kuin läpi vuoden jalkapalloilua harrastaneet.OLisiko mitenkään mahdollista,
että valmentajat eivät olisi mustasukkaisia omasta ja pelaajistaan ja löytyisi yhteinen ratkaisu millä kahden lajin harrastaminen onnistuisi.
(keskustelua valmennusajoista- tavoista, tavoitteista yms yms...)

14 - 15 vuotiaana on jo pakko tehdä lajivalinta, mutta senkin jälkeen jää aikaan kehittymisen kannalta tarpeellisiin toistomääriin.

[hauman]

Niin, yritän vain sanoa, että nykyinen trendi,missä valmentajat - niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin-
vaativat tasoryhmien ja lajivalinnan tekemistä hyvin aikaisessa -liian aikaisessa vaiheessa.
Tasoryhmiä tehdään jo 8-9 vuotiaana ja lajivalintaa vaaditaan tehtäväksi11-12 vuotiaana. Toki on niitäkin
valmentajia ja joukkueita, jotka vaativat lajivalinnankin tekemistä jo 8-9 vuotiaana.

Itsestäni vanhana ukkona-   yhden urheilijanuorukaisen jo täysikäisyyteen saattaneena  ja 11 vuotiaan urheilullisesti lahjakkaan
pojan isänä- tuntuu nykyinen meno aika kovalta. Kovat arvot puhaltavat lasten urheilussa.  Kenen etuja oikeasti haetaan ?
Valmentajan, seuran...kenen. Ei välttämättä lapsen etua.   Keneltä se on oikeasti pois jos lapsi haluaa harrastaa kahta lajia
- ja vielä, kuten meidän tapauksessa, poika on vielä lahjakaskin kummassakin lajissa. Miten ja millä eväillä voin sanoa
hänelle että toinen laji pitää pois- valmentajasedät määräävät.

Keneltä se oikeasti on pois, jos harrastaa kahta lajia. Mielestäni, kuten joku muukin kirjoitti, eri lajit tukevat toisiaan.  Eivät kiekkoilijat
ainakaan vielä 11 vuotiaana ole sen huonompia jalkapallisteja kuin läpi vuoden jalkapalloilua harrastaneet.OLisiko mitenkään mahdollista,
että valmentajat eivät olisi mustasukkaisia omasta ja pelaajistaan ja löytyisi yhteinen ratkaisu millä kahden lajin harrastaminen onnistuisi.
(keskustelua valmennusajoista- tavoista, tavoitteista yms yms...)

14 - 15 vuotiaana on jo pakko tehdä lajivalinta, mutta senkin jälkeen jää aikaan kehittymisen kannalta tarpeellisiin toistomääriin.

Vielä tasorymistä- miten liian aikainen tasoryhmäjako huomio myöhemmin kehittyvät ? Ongelma on se, että kun tasoryhmät lyödään
lukkoon liian aikaisessa vaiheessa, niin käytännössä jaon hetkellä tasoryhmän ulkopuolelle jääneet eivät tule koskaan pääsemään ja
"rikkomaan"  huippuryhmän kokoonpanoa.  Osa syynä on se, että paras valmennusresurssi ohjataan juuri tälle huippuryhmälle ja
ns. "haastajat" saavat sitä valmennusta mitä sattuu jäämään...ei sitä parasta ohjausta kuten toinen ja parempi ryhmä. Toisena
syynä on se, että huippuryhmän vetäjätkään  eivät ole valmiita rikkomaan omaa porukkaansa. Ettei jäisi väärinkäsitystä, oma
poikani pelaa ns. "edarissa"- kuvitelkaa 11 vuotiaiden edarissa, lapsia ne on kuitenkin- en tästäkään huolimatta oikein
niele tasojakoa näin aikaisessa vaiheessa.

[Sope]

Autot pois kaikilta, koska jotkut rikkovat liikennesääntöjä? En olisi itse valmis kieltämään tasoryhmiä siksi, että jotkut lyövät ne "lukkoon" aikaisin ja keskittävät voimavarat ykkösryhmään.

Miten tasoryhmät ottavat huomioon myöhemmin kehittyvän? Hyvin. Hän pääsee joka iässä pelaamaan omalla sen hetkisellä tasollaan olevia pelaajia vastaan.

Entä jos tasoryhmiä ei ole? Sekajoukkueissa paremmat pelaajat turhautuvat huonompiin pelikavereihin sekä treeneissä että peleissä, treeneissä tempo on toisille liian löysä ja toisille liian kova, huonommat pelaajat saavat todella vähän onnistumisen tunteita ja eivät kehity. Pelasimme joskus nyt talven aikana treenien lopuksi sekaporukalla 7 vs. 7, kun oli vähemmän porukkaa paikalla. Loppupeliä seurannut valmennuspäällikkö oli laskenut, että viimeisenä kymmenenä minuuttina 3 pelaajaa ei koskenut kertaakaan palloon. Ja tämä 8-vuotiaissa. 11-vuotiaana ero voi olla vielä suurempi.

[hauman]

Autot pois kaikilta, koska jotkut rikkovat liikennesääntöjä? En olisi itse valmis kieltämään tasoryhmiä siksi, että jotkut lyövät ne "lukkoon" aikaisin ja keskittävät voimavarat ykkösryhmään.

Miten tasoryhmät ottavat huomioon myöhemmin kehittyvän? Hyvin. Hän pääsee joka iässä pelaamaan omalla sen hetkisellä tasollaan olevia pelaajia vastaan.

Entä jos tasoryhmiä ei ole? Sekajoukkueissa paremmat pelaajat turhautuvat huonompiin pelikavereihin sekä treeneissä että peleissä, treeneissä tempo on toisille liian löysä ja toisille liian kova, huonommat pelaajat saavat todella vähän onnistumisen tunteita ja eivät kehity. Pelasimme joskus nyt talven aikana treenien lopuksi sekaporukalla 7 vs. 7, kun oli vähemmän porukkaa paikalla. Loppupeliä seurannut valmennuspäällikkö oli laskenut, että viimeisenä kymmenenä minuuttina 3 pelaajaa ei koskenut kertaakaan palloon. Ja tämä 8-vuotiaissa. 11-vuotiaana ero voi olla vielä suurempi.

Miten luulet, että pelaaja "haastajista", joka kokee haastajien harjoitusten olevan liian löysiä tai helppoja,  pääsee  kokeilelemaan edarin harjoituksia.
Pahimmillaan tasoryhmät /edarit ovat niin kiinteitä, että käytännössä sinne ei yksinkertaisesti ole muualta tulevilta asiaa...
Valmentajatkaan eivät halua rikkoa omaa huippuporukkaansa ottamalla mukaan "ulkopuolisia".

Huippuryhmienkin pitäisi olla sillä tavalla eläviä, että sinne  voidaan ottaa mukaan myös alkuperäisestä jaosta poisjääneitä, jos vaan taitotaso ja motivaatio
on hyvä.  Haastaja porukassa pelaajvallekin pitäisi antaa mahdollisuus "nousta ylöspäin".  Nykyisin tätä mahdollisuutta ei välttämättä ole.

[Sope]

Kuten itse sanot: pahimmillaan.

On sääli, kun joissain paikoissa tasoryhmäjakoa väärinkäytetään, mutta onneksi ei kaikkialla.

Eikä missään voi välttyä väärinkäytöltä. Nyt sentään kaikki pelaa ainakin teoriassa (ja ilmeisesti käytännössäkin) mahdollistaa kaikille kokeilumahdollisuuden ja mahdollisuuden harrastaa edes jollakin tasolla.

Valmentajan näkökulmasta tuossa on sitten se toinen puoli: "Tätä meidän Jaakko-Irmeliä ei tunnu mikään liikunta kiinnostavan, niin tuon sen jalkapalloharjoituksiin. Tehkääs nyt siitä futaaja, kun minä maksan."

Näitä ei ole onneksi ollut vuosien varrella kuin pari.

[Pussikalja]

Edustusryhmä: 16-20 pelaajaa, oheistreenit, 2-3 valmentajaa, useampia tapahtumia/viikko, isommat tilat esim puolenkentän vuorot inhimilliseen aikaan, enemmän turnauksia/pelejä jne...Ja näihin ryhmiin muuten kuuluu myös ne monilajilahjakkuudet...

Harrastelijaryhmä; 30 tai yli pelaajaa/1 valkku/ treenit missä sattuu esim kolme jengiä treeneissä samalla kentällä samanaikaisesti/ ei juuri turneita jne...Eikös se suunilleen näin mene.

Käytännössä jaon jälkeen joka ikinen viikko aikuisten ratkaisuilla sitä eroa ja mahdollisuutta oppia kasvatetaan aikuisten päätöksillä ja ratkaisuilla isommaksi. Ei se ihan oikein ole, varsinkin kun kyse on joskus todella pienistä junnuista. Toivottavasti koskaan syynä ei ole valintaratkaisujen oikeellisuuden "varmistaminen" toiminnan pitämisellä puuhasteluna harrastelijaryhmissä...

Ja miksi harrastelijaryhmiä roikotetaan isoissa seuroissa mukana...Nämä on ne ryhmät, mitkä eivät juuri kuluta seuran resursseja, mutta kuukausimaksuilla rahoittavat ne edareiden päätoimiset valkut. Eivät tosin saa rahoilleen aina juuri vastinetta, valitettavasti.

Lohdullista kuitenkin on se, että kun se drop out jossain vaiheessa iskee ne harrastelijaryhmäläisten omalla ajalla töitä tehneet pelurit vaan tuppaavat sinne edariin pikkuhiljaa pelaajapulan myötä nousemaan. Näin tapahtuu valitettavasti vasta B/A junnuiässä. Lopputuloksena iso osa aikuisikään asti jaksaneista puurtajista ei ole käytännössä saanut tärkeimpinä kehitysvuosinaan juurikaan valmennusta. Ja sitä sitten miesten peleissä pelin tason puutteina sinisilmäisesti ihmetellään.

 Kyllä se syy sarjojen pelintason heikkouksissa on ihan omasta tekemisestä ja varsinkin junnutoiminnasta kiinni. Niitä ahkeria ja sitkeitä urheilijoita ei pitäisi sinne harrastelijaryhmiin päästä hukkumaan ja niiden ryhmien treenauksen tasoa tulisi lähentää edarin touhuihin varrattavaksi. Se, että harrastelijaryhmäläiset eivät seuraa edusta ja ole niin kilpailullisia, on omalla tavallaan etu. Jos niitä valmennetaan hyvin, ne ovat ideaalinen kehitysympäristö oppia peliä, jos vain harjoitusolosuhteet porukalle taataan. Ideana olisi kuitenkin olla parhaimmillaan aikuisena, eikä 11 vanhana.

[joks11]

En vieläkään ymmärtänyt miten tasoryhmät ja lajivalinta liittyvät toisiinsa.

Toistetaan vielä jo mainittu: autot kiellettävä koska joku ajoi punaisia päin.

[nozick]

En vieläkään ymmärtänyt miten tasoryhmät ja lajivalinta liittyvät toisiinsa.

Pahimmillaan niin, että edariin ei valita tai siitä pudotetaan pois, ellei suostu lopettamaan "kilpailevan" lajin harrastamista. Perusteluna käytetään tietysti sitä, että toinen laji aiheuttaa sen, että kaikkiin harjoituksiin ei pysty osallistumaan, koska toisen lajin harjoitukset osuvat samalle ajalle.

Tällä systeemillä pelitaidoiltaan mahdollisesti ylivoimainen pelaaja ohjataan harjoittelemaan taidoiltaan heikompaan joukkueeseen.

Toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä.

[nozick]

Edustusryhmä: 16-20 pelaajaa, oheistreenit, 2-3 valmentajaa, useampia tapahtumia/viikko, isommat tilat esim puolenkentän vuorot inhimilliseen aikaan, enemmän turnauksia/pelejä jne...Ja näihin ryhmiin muuten kuuluu myös ne monilajilahjakkuudet...

Harrastelijaryhmä; 30 tai yli pelaajaa/1 valkku/ treenit missä sattuu esim kolme jengiä treeneissä samalla kentällä samanaikaisesti/ ei juuri turneita jne...Eikös se suunilleen näin mene.

Itse tunnen paremmin ainoastaan Hongan nappulatoimintaa. Ainakaan Hongassa se ei mene näin. Omien havaintojen mukaan Akatemia vs. muut joukkueet saavat seuran puolesta identtiset kenttävuoromäärät. Oman pojan joukkue, joka ei siis ole Akatemia treenaa määrällisesti yhtä paljon kuin Akatemia ja yhtä hyvissä olosuhteissa. Valmentajia näyttää olevan paikalla 2-3 per vajaat 20 pelaajaa kun Akatemialla on ehkä 3-4.

Pelejä ja turnauksia on juuri niin paljon kun joukkue jaksaa pelata. En näe isoja puutteita valmennuksessa.

Toivon että tuo Pussikaljan juttu on ns. legendaa, eikä arkitodellisuutta muissa suomalaisissa seuroissa.

[joks11]

Pahimmillaan niin, että edariin ei valita tai siitä pudotetaan pois, ellei suostu lopettamaan "kilpailevan" lajin harrastamista. Perusteluna käytetään tietysti sitä, että toinen laji aiheuttaa sen, että kaikkiin harjoituksiin ei pysty osallistumaan, koska toisen lajin harjoitukset osuvat samalle ajalle.

Tällä systeemillä pelitaidoiltaan mahdollisesti ylivoimainen pelaaja ohjataan harjoittelemaan taidoiltaan heikompaan joukkueeseen.

Toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä.

Niin, pahimmillaan. Viittaan viestini toiseen lauseeseen.

[hauman]

Itse tunnen paremmin ainoastaan Hongan nappulatoimintaa. Ainakaan Hongassa se ei mene näin. Omien havaintojen mukaan Akatemia vs. muut joukkueet saavat seuran puolesta identtiset kenttävuoromäärät. Oman pojan joukkue, joka ei siis ole Akatemia treenaa määrällisesti yhtä paljon kuin Akatemia ja yhtä hyvissä olosuhteissa. Valmentajia näyttää olevan paikalla 2-3 per vajaat 20 pelaajaa kun Akatemialla on ehkä 3-4.

Pelejä ja turnauksia on juuri niin paljon kun joukkue jaksaa pelata. En näe isoja puutteita valmennuksessa.

Toivon että tuo Pussikaljan juttu on ns. legendaa, eikä arkitodellisuutta muissa suomalaisissa seuroissa.

Valitettavasti ainakin seudulla, missä me olemme, tämä on täyttä arkipäivää....Keskustelun paikka, vai mitä
niin valmentaja, joukkue kuin seuratasollakin

[hauman]

Pahimmillaan niin, että edariin ei valita tai siitä pudotetaan pois, ellei suostu lopettamaan "kilpailevan" lajin harrastamista. Perusteluna käytetään tietysti sitä, että toinen laji aiheuttaa sen, että kaikkiin harjoituksiin ei pysty osallistumaan, koska toisen lajin harjoitukset osuvat samalle ajalle.

Tällä systeemillä pelitaidoiltaan mahdollisesti ylivoimainen pelaaja ohjataan harjoittelemaan taidoiltaan heikompaan joukkueeseen.

Toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä.

Valitettavan yleistä tämä on meilläpäin...kaikki alueen valtaseurat harrastavat tätä.
Tämä olisi suuremman linjan vedon ja keskustelun paikka..avainasemassa valmentajat
joukkueet ja seurat..

[hauman]

Edustusryhmä: 16-20 pelaajaa, oheistreenit, 2-3 valmentajaa, useampia tapahtumia/viikko, isommat tilat esim puolenkentän vuorot inhimilliseen aikaan, enemmän turnauksia/pelejä jne...Ja näihin ryhmiin muuten kuuluu myös ne monilajilahjakkuudet...

Harrastelijaryhmä; 30 tai yli pelaajaa/1 valkku/ treenit missä sattuu esim kolme jengiä treeneissä samalla kentällä samanaikaisesti/ ei juuri turneita jne...Eikös se suunilleen näin mene.

Käytännössä jaon jälkeen joka ikinen viikko aikuisten ratkaisuilla sitä eroa ja mahdollisuutta oppia kasvatetaan aikuisten päätöksillä ja ratkaisuilla isommaksi. Ei se ihan oikein ole, varsinkin kun kyse on joskus todella pienistä junnuista. Toivottavasti koskaan syynä ei ole valintaratkaisujen oikeellisuuden "varmistaminen" toiminnan pitämisellä puuhasteluna harrastelijaryhmissä...

Ja miksi harrastelijaryhmiä roikotetaan isoissa seuroissa mukana...Nämä on ne ryhmät, mitkä eivät juuri kuluta seuran resursseja, mutta kuukausimaksuilla rahoittavat ne edareiden päätoimiset valkut. Eivät tosin saa rahoilleen aina juuri vastinetta, valitettavasti.

Lohdullista kuitenkin on se, että kun se drop out jossain vaiheessa iskee ne harrastelijaryhmäläisten omalla ajalla töitä tehneet pelurit vaan tuppaavat sinne edariin pikkuhiljaa pelaajapulan myötä nousemaan. Näin tapahtuu valitettavasti vasta B/A junnuiässä. Lopputuloksena iso osa aikuisikään asti jaksaneista puurtajista ei ole käytännössä saanut tärkeimpinä kehitysvuosinaan juurikaan valmennusta. Ja sitä sitten miesten peleissä pelin tason puutteina sinisilmäisesti ihmetellään.

 Kyllä se syy sarjojen pelintason heikkouksissa on ihan omasta tekemisestä ja varsinkin junnutoiminnasta kiinni. Niitä ahkeria ja sitkeitä urheilijoita ei pitäisi sinne harrastelijaryhmiin päästä hukkumaan ja niiden ryhmien treenauksen tasoa tulisi lähentää edarin touhuihin varrattavaksi. Se, että harrastelijaryhmäläiset eivät seuraa edusta ja ole niin kilpailullisia, on omalla tavallaan etu. Jos niitä valmennetaan hyvin, ne ovat ideaalinen kehitysympäristö oppia peliä, jos vain harjoitusolosuhteet porukalle taataan. Ideana olisi kuitenkin olla parhaimmillaan aikuisena, eikä 11 vanhana.

Pussikalja pukee sanoiksi omiakin ajatuksia...hyvä Pussikalja.. Tämä on täysin yleistä, mutta tarvitseeko tilanteen olla näin...?
Valmentajat, joukkueet ja seurat keskustelkaa..Harrastelija ja "haastajat" pidetään mukana rahan vuoksi ja mahdollistamassa
edarin toiminta...Mielestäni valmentajien ja joukkueiden pitäisi selkeästi tuoda tämäkin esille vanhemmille.

[joks11]

Pussikalja pukee sanoiksi omiakin ajatuksia...hyvä Pussikalja.. Tämä on täysin yleistä, mutta tarvitseeko tilanteen olla näin...?
Valmentajat, joukkueet ja seurat keskustelkaa..Harrastelija ja "haastajat" pidetään mukana rahan vuoksi ja mahdollistamassa
edarin toiminta...Mielestäni valmentajien ja joukkueiden pitäisi selkeästi tuoda tämäkin esille vanhemmille.

Ei ole.

[Sope]

Ei minunkaan käsityksen mukaan. Meillä on seurassa tehty tänä vuonna jako aktiivi/haastaja/harrastaja. Aktiiviryhmään on valittu parinkymmenen pelaajan rinki ja annettu vaatimukseksi 70% osallistumisprosentti harjoituksiin. Haastajapuolella taitaa olla 50% ja harrastajapuolella vapaa. Ketään ei ole kuitenkaan pakotettu luopumaan muista harrastuksista ja taitaa suurimmalla osalla tuosta aktiiviporukasta olla yksi tai kaksi muuta aktiiviharrastusta. Aktiivi- ja haastajapuoli treenaavat yhdessä ja liikkuvuus on auki.

Tuosta tuli yksi toisesta yhteydestä tuttu isä valittamaan, että ihan älyttömiä vaatimuksia. Hänen poikansa osallistui edellisenä vuonna vähän yli 10%, mutta sellaisten ehdoilla pitäisi mennä. Kuulemma lätkässä pääsisi aktiiviporukkaan joku tuota luokkaa osallistuva, jota on kyllä vaikea uskoa. Tai tuskin pääsisi ykkös- tai kakkosketjussa vääntämään joku tuollainen satunnaisharrastaja, vaikka isä vaatisikin...

[joks11]

Kuinka AKTIIVINEN on sellainen lapsi joka käy suunnilleen joka kymmenennessä harjoituksessa

[Juoksentelija]

Loppulausuntona voisi vielä todeta, että esimerkiksi Espanjasta ja Brasiliasta tulee aika hyviä futareita, vaikka ne ei pelaa edes jääkiekkoo vaan pelkästään futista.

Minkä ikäisenä Jari Litmanen lopetti jääkiekkoilun? Jos olisi lopettanut aikaisemmin, olisi saattanut yltää brassien ja epsanjalaisten tasolle.

[Jarkka]

Oma poika on harrastanut kahta lajia 6-vuotiaana, kolmea lajia 7-8-vuotiaana ja taas kahta lajia 9-12 -vuotiaana.

Viimeiset n. kolme vuotta jalkapallo on ollut "kakkoslaji" josta on joustettu enemmän. Osallistumisaktiivisuus  harjoituksiin on ollut 50-70% tasolla, ja omatoiminen jalkapalloharjoittelu on ollut vähäistä. Päälajin lajiharjoituksia poika harjoittelee 4-6 kertaa viikossa, jalkapalloa 1-3 kertaa viikossa, päälle pelaa molemmissa lajeissa käytännössä kaikki matsit ja tekee 2-4 tuntia viikossa oheisia. Noin 1,5 vuotta tästä ajasta jalkapallojoukkue oli vielä lähempänä harrastelijaporukkaa kuin kilpajoukkuetta.

On ollut jokseenkin outoa nähdä, että pojan suhteellinen taso jalkapalloilijana ei ole tippunut viimeisen kolmen vuoden aikana verrattuna niihin pelikavereihin, jotka ovat pelanneet vain futista. Tietysti vuosia jatkunut vähennetty pallokosketusmäärä näkyy pallonhallinnassa ja potkutekniikassa jonkin verran, mutta pelikäsitys tuntuu parantuneen ja fysiikkaominaisuudet (nopeus, kestävyys) ovat kehittyneet suhteessa futaajiin selvästi. Poika on vähäisestä lajiharjoittelusta huolimatta suhteessa parempi pelaaja kuin hän oli muutama vuosi sitten, tosin vahvuusalueet ovat matkan varrella muuttuneet.

Pitkällä tähtäimellä on vaikea nähdä, että pojasta voisi enää kovin hyvää jalkapalloilijaa tulla. Tekniikassa ja pallonkäsittelyssä hän on antanut liikaa tasoitusta. Mutta kuten todettu, jalkapallo onkin ollut selkeä kakkoslaji. Jos tilanne olisi toisinpäin, jalkapalloharjoitukset hoidettu 90%+ ja omatoimiset keskitetty futiskentälle, uskoisin että hän olisi "hyvässä kyydissä".

Edut:
- liikuntamäärä: tuppaa jäämään nykyaikana liian vaatimattomaksi yhtä lajia pelaavalle
- monipuolisuus: tasaisempi kuormitus eri lihasryhmille ym, myös into säilyy ja pää kestää, kun laji ja tekeminen vaihtuu usein viikon ja vuoden mittaan ja eri lajeissa on eri ihmisverkostot
- urheilijan elämäntapa: syö hyvin, nukkuu hyvin, hoitaa koulun tehokkaasti tahmaamatta läksyjen kanssa tunteja

[Sope]

Tuo muuten on jännä nykypäivänä (viittaamatta sinuun Jarkka), että liikuntamäärä on olematon, jos ei harrasta lajia jossain urheiluseurassa.

Vielä minun lapsuudessani myös ne, jotka eivät harrastaneet jotain lajia seurassa kävivät uimassa, potkimassa palloa, luistelemassa, hiihtämässä, laskemassa mäkeä, leikkimässä jotain leikkiä, jossa juostiin, pyöräilemässä jne.

Liikunta oli liikuntaa ja urheilu oli urheilua. Urheiluseurassa ei käyty liikkumassa vaan urheilemassa. Nykyään, kun katsoo meidänkin seurassa onnettomimpia mukanaroikkujia, tulee mieleen, että ollaanko urheiluseurassa sen takia, että saadaan olla urheiluseurassa ja kuulua johonkin porukkaan.

Jotenkin tuntuu, että nykypäivänä saattaa jollain urheilijalla (eli urheiluseuraan kuuluvalla) olla liikunta vaikka 7 (en tiedä tarkkaan, mutta voisin kuvitella, kun katsoo kuinka liikunnallisia tai epäliikunnallisia he ovat). Pahin tapaus oli, kun viime kesänä tuli kentän reunalle paikallisen pikkulajin B-juniorit hörppien energiajuomia sätkät huulessa. Tuli mieleen, että yksikään ei olisi saanut kasia parempaa liikunnasta meikäläisen aikana (rimppakinttuisia miestissijanareita). Kuulin sitten, että he ovat Suomen mestareita omassa lajissaan. VITTU Suomen mestareita!

[Jarkka]

Vähe off-topic, mutta kyllä urheiluharrastusten ulkopuolella tapahtuva liikuntamäärä on tippunut merkittävästi. Usein se johtuu (meistä) vanhemmista, jotka pitävät lastaan keskimäärin paljon tarkemmassa kontrollissa kuin ennen. Kännykät, Wilmat, ohjatut iltapäivätoiminnat jne., joutilasta luovaa aikaa on vain 2000-luvun kakaroilla vähemmän.

Toisaalla näkyy myös facebook, kännykkäpelit, pleikat, kasvanut TV-tarjonta jne. jotka syövät lasten aikaa enemmän kuin Vic-20 teki 80-luvulla. Toisaalta potkiskelukenttien ja levymaalien tilalla on yhä useammin aidattu ja vuorojen ulkopuolella lukittu uuden sukupolven kumirouhekenttä, jonne pääsy on kielletty muuten kuin varatulla harjoitusvuoroilla. Höntsäilytiloja on vähemmän, joten kysyy ihan eri tavalla sinnikkyyttä kasata kaverit (sieltä pleikkojen äärestä) ja mennä kentälle, kuitenkaan ei mahdu mihinkään.

En siis selitä etteikö lapset vieläkin voisi elää aktiivista ja liikunnallista elämää urheiluharrastusten ulkopuolella. Omat lapseni pyörivät kyllä pihalla, pelailevat omiaan, käyvät keskenään uimassa jne. Mutta harvinaisempaa se varmasti nykyään on kuin ennen.

[Jortsukka]

Vähe off-topic, mutta kyllä urheiluharrastusten ulkopuolella tapahtuva liikuntamäärä on tippunut merkittävästi. Usein se johtuu (meistä) vanhemmista, jotka pitävät lastaan keskimäärin paljon tarkemmassa kontrollissa kuin ennen. Kännykät, Wilmat, ohjatut iltapäivätoiminnat jne., joutilasta luovaa aikaa on vain 2000-luvun kakaroilla vähemmän.

Jeps. Samoin on hyvä huomioida se että jos lasta viedään liikuntaharrastuksesta toiseen joka päivä, niin tuskin energiaa ja intoakaan löytyy niin siihen itsekseen urheilemaan lähtemiseen, siis monella. Sisäinen mielikuvakin siitä että urheilua harrastetaan vain treeneissä voi monelle syntyä.

Mutta siis vaikuttavia tekijöitä on useita ja ei sitä voi yhden "syyksi" laittaa.

Mukavaa muuten Jarkka sinulta antaa realistinen ja oikea arvio oman poikasi kohdalta. Itse uskon että se vielä noin meneekin yleensä. Nuorimmissa lapsissa vielä korostuu se monilajisuus muutamilla siinä että ovat yleisesti urheilullisempia. Toki tämä ei kaikkia koske, mutta useita. Usein kun on eroa sillä että haluaako lapsi harrastaa useita lajeja(kuten varmasti Jarkan tapauksessa) vai haluaako isä/äiti viedä lasta useaan lajiin(omalla kohdallani näitäkin useita tullut vastaan).

Kuten jo aiemmin totesinkin, niin mielestäni ne muut urheilulajit ovat hyväksi aina silloin kun ne sopivat lapselle ja tuovat jotain lisää hänen urheiluunsa. Koska useimmiten se on kuitenkin niin että jos Pertti harrastaa jalkapalloa ja koripalloa, niin vaikka hän lopettaa sen koripallon ei se jalkapallon harrastaminen välttämättä yhtään sen aktiivisemmaksi tule. Tai välttämättä(kuten selvästi Jarkan esimerkissä) se ns. kakkoslaji ei ole pois ykköslajilta.

Noin tiivistettynä siis, optimaalinen tilanne jalkapalloilijaksi kehittymisen kannalta on että juniori harrastaa seurassa missä oheisharjoittelu on hyvää ja laadukasta ja sen lisäksi juniori käyttää useita(kymmeniä) tunteja viikossa/kuukaudessa omaan harjoitteluun. Valitettavasti harvemmin päästään tähän optimaaliseen tilanteeseen ja silloin on ihan sama sitten harrastaako kaveri vain fudista vai vaikka 5 lajia, huippupelaajaa sellaisesta kaverista ei tule koskaan. Samoin jos nuo aiemmat asiat toteutuu, niin voi hyvin sen lisäksi harrastaa jotain muutakin, niin hänestä voi tulla hyvin futaaja(kuten esim. Litmanen osoitti ja moni nykyinenkin maajoukkuepelaaja on jonkun aikaa muuta lajia pelannut eikä se ole ollut fudikselta pois).

[Jarkka]

Jeps. Samoin on hyvä huomioida se että jos lasta viedään liikuntaharrastuksesta toiseen joka päivä, niin tuskin energiaa ja intoakaan löytyy niin siihen itsekseen urheilemaan lähtemiseen, siis monella. Sisäinen mielikuvakin siitä että urheilua harrastetaan vain treeneissä voi monelle syntyä.

Tästä tulee mieleen vielä yksi pointti. Lapsen ajankäytön yliohjelmointi ja ohjaaminen vanhempien taholta on varmasti yksi omatoimista liikuntaa vähentävistä asioista, vaikkei sitä moni helposti tunnusta.

Kuvasin yllä pojan harjoitusmääriä ja ne voivat jo aiheuttaa jossain lukijassa hirvitystä. Nuo määrät eivät pysy vuodesta toiseen ylhäällä ilman lapsen omaa intoa ja aktiivisuutta. Väittäisinkin, että homma olisi täysin tuhoontuomittua, jos junnu esim. menisi kaikkiin näihin harjoituksiin vanhempien kuskaamana. Varmasti siinä hämärtyisi pahemman kerran, kenen harrastuksesta loppupelissä onkaan kysymys. Ei siis ainoastaan niin, että urheilua harrastetaan vain treeneissä. Vaan myös niin, että urheilua harrastetaan kun isä vie treeneihin urheilemaan

Meidän tapauksessa poika liikkuu bussilla, pyörällä ja jalan n. 50% treenimatkoistaan. Usein käydään poimimassa hänet pois hallilta ja viedään autolla matseihin, vaikean etäisyyden treeneihin ja tiputetaan omalla työmatkalla aamutreeneihin. Näin yritämme tasapainoilla toisaalta välittämisen ja auttamisen, ja toisaalta lapsen itsenäisyyden, omatoimisuuden ja itseään varten tekemisen välillä. Niskan takana hönkimistä vältetään niin hyvin kuin osataan.

Vanhempien rooli sen sijaan on mielestäni auttaa urheiluseuravalinnoissa ja pitää yllä rakentavia suhteita valmentajiin, jotta löydetään lähellä kotia toimivat seurat ja valmentajat jotka näkevät kahden lajin harrastamisen myönteisenä ja ovat valmiita joustamaan. Olemme kieltäytyneet mm. paikoista niissä kovatasoisemmissa joukkueissa jotka eivät ole suosineet toisen lajin täyspainoista harrastamista. Tuplabuukkauksia tulee väkisin, eikä niistä voi ottaa huonoa omaatuntoa. Ne vältetään mitä voidaan ja muista kerrotaan avoimesti ja ajoissa.

[eiks oo kauheet]

Jos perheessä on auto en ymmärrä miksi vanhemmat ei voisi kuskata lapsiaan harrastukseen. Kun vanhempien tärkein tehtävä pitäsi olla kuljetus, kustannus ja kannustus. Kuljetus kun on yksi tuki lapselle mitä tulee harrastamiseen. En oikein ymmärrä mitä siinä tehdään väärin jos lasta kuskataan, mitä pelätään? Tiedän muutamia maajoukkue pelaajia jotka ovat saaneet kaiken tuen kotonaan ja myöhemmin ovat vanhempiaan kiittäneet ja sanoneet ilman heitä en olisi tässä. Toki tiedän myös vanhempia jotka eivät ole osnneet napanuoraa katkaista riittävän aikaisin ja säätävät lapsiaan heidän ollessa 20v. Jossain vaiheessa on siirryttävä etäämmälle, tämä olisi hyvä muistaa.

[joosar]

Noin tiivistettynä siis, optimaalinen tilanne jalkapalloilijaksi kehittymisen kannalta on että juniori harrastaa seurassa missä oheisharjoittelu on hyvää ja laadukasta ja sen lisäksi juniori käyttää useita(kymmeniä) tunteja viikossa/kuukaudessa omaan harjoitteluun. Valitettavasti harvemmin päästään tähän optimaaliseen tilanteeseen ja silloin on ihan sama sitten harrastaako kaveri vain fudista vai vaikka 5 lajia, huippupelaajaa sellaisesta kaverista ei tule koskaan. Samoin jos nuo aiemmat asiat toteutuu, niin voi hyvin sen lisäksi harrastaa jotain muutakin, niin hänestä voi tulla hyvin futaaja(kuten esim. Litmanen osoitti ja moni nykyinenkin maajoukkuepelaaja on jonkun aikaa muuta lajia pelannut eikä se ole ollut fudikselta pois).

Minkäslaista oheisharjoittelua mielestäsi olis alle 10-vuotiaille hyvää ja laadukasta? (joukkueharjoitteluna?)