Muiden lajien harrastaminen

[rokelvis]

Itse ainakin koen hyötyneeni lyhyellä futisurallani eniten yleisurheilussa käytetyistä reaktiolähtöharjoituksista. Kun lähdettiin mitä erilaisemmista asennoista lyhyeen juoksukilpailuun, niin siitä saadut opit olivat hyödyksi futiskentällä. Vaikka en ollut nopea yleisurheiluradalla, olin nopea futiskentällä.

Tosin juoksutapani ei ollut kyllä samanlainen futiksessa ja yleisurheilussa. Kuten edellä mainittiin, niin futiskentällä harvemmin joutuu niin pitkää vetoa juoksemaan että täyteen vauhtiin pääsisi. En siis sanonut, etteikö yleisurheiluvalmentajilta kannata kysyä vinkkejä futaajien valmentamiseen, mutta pitää olla tarkasti määriteltynä, että mitä sieltä halutaan. Ja yu-valmentajan pitää olla ees vähän hajulla futiksesta.

[Mateush]

Nostetaan ylös. Junnuvuosina koutsi lisäsi käsipallon meidän treeneihin. Hieno laji ja kehittää hyvin pallottomien liikkumista ja vartalon hallintaa. Varsinkin vartaloharjoitukset parani itsellä huomattavasti. Mielestäni toi paljon uutta mielenkiintoa futisreenejä kohtaan. Sattuipahan nämä ajat vieläpä pahimpiin angstausvuosiin, joten koutsille siitä rispiktit.

Viime aikoina oon innostunut taistelulajeista ja etenkin nyrkkeilystä. Päkijöillä liikkuminen, ketteryyttä ja aina valmiina väistämään, torjumaan/lyömään. Plussana tietty kropan hallintaa, yläkropan vahvistumista jne.

Muutaman kesän tullut junnuja valmennettua (joskus viisi vuotta sitten), ja joskus tulen sitä jatkamaan. Ajatuksena olisi nostaa talveksi ainakin yksi laji, jota voitais vetää ihan kunnolla 1-2krt/viikossa. Sitten muina reenikertoina 2-3krt/viikossa pallollista reeniä. Ja nimenomaan paljon töitä pallon kanssa, koska tohon muuhun lajiin ei luonnollisesti kuuluisi jalkapallo ollenkaan. Tai no ehkä hieman taktista ajattelua ja liikkumista parantaen ja tämäkin funtsimalla skidien kanssa yhdessä.

Täyspainoisesti junnut pystyy helposti treenaamaan 2-3 lajia 14-15 vuotiaiksi asti. Onpahan meillä joukoittain entisiä huippufutareita, jotka menestyivät myös käsipallossa erinomaisesti. Omalla kohdalla kaikki lajit on enemmän tai vähemmän olleet kesäpainotteisia, joten talvet tuli vaan treenattua kesää varten, mikä ei ollut hyvä asia. Parasta varmaan olisi yksi selvä kesä- ja talvilaji. Esim. futis ja käsipallo/koripallo. Luonnollisesti harjoitteluun kuuluisi myös yleistä nopeus-/kuntolenkkeilyä ja punttailua.

[Rehellinen mustalainen]

Hieno teksti mateushilta. Itekin oon haaveillu joku päivä junnuja koutsaavani ja on myöskin tullut mietittyä erinäisiä reenailuvaihtoehtoja. Toinen laji ehottomasti mukaan ja futis futiksena. Eli kun on futisreenit niin pallo on koko ajan harjoituksissa mukana. Toinen laji juurikin tuo käsipallo tai koripallo. Sen verran omasta historiasta, että koripalloa tuli pelattua reilu 10 vuotta todella aktiivisesti; varmaan koko ajanjakson aikana alle 5 treenit jätin väliin. Se oli sitä aikaa kun flunssasta ynnä muista pikkuvaivoista ei itketty. On muuten sinälläänkin hieno laji, että sitä voi Suomessakin harrastaa 12kk vuodessa ja kesäisin vieläpä ilmaisiksi. Pointtina on se, että näin vähän vanhempana olen alkanut pelata jalkapalloa puulaakijoukkueessa. Tekniikaltani olen aivan järkyttävän huono, mutta itseäni kehumatta, voin todeta että kentällä sijoittuminen/pelisilmä on huomattavasti parempi kuin niillä jotka junnuina väänsi sen 6v futista. Ja tämä mielestäni on joukkuelajeissa kuitenkin se melkolailla tärkein yksittäinen detalji.

Joten junnuille vaikkapa koris (on muuten toki todella kamala peli, porukassa joka ei hallitse lajia yhtään). Pienessä tilassa tapahtuvaa liikkumista, jatkuvaa pallon hakemista ja kropan hallintaa.

Teksti melkeen pitäs olla jossain junnufutis-topicissa, mutta tulipa nyt tänne.

[member of global family]

Parasta olisi että joukkuelaji olisi pelkkä futis kuten lähes kaikilla maailman huipuilla. Jotku brassit ehkä pelanneet futsalia, britit rygbyä ja litti kendoa, mutta paskapuhetta että joku toinen joukkuepeli jossa operoidaan käsillä pelivälinettä tukisi futista paskan vertaa ellei vaihtoehtoina ole sohvalla makaaminen ja tämä toinen laji. Futis ja joku fysiikkaa kehittävä yksilölaji(ylesiurheilu, voimistelu, paini tai jotain) on paras vaihtoehto.

[ikharo]

Kuten aikaisemmin käsitelty, kamppailulajit kyllä saavat motoriikan ja tilanteen hahmottamisen toimimaan suhteellisen hyvin, potkutilanteessa siis. Myös hyvän fysiikan antaa.
Esimerkiksi Ibrahimovicilla musta vyö tae kwon dosta. Näkyy myöskin peleissä.

Enkä täysin allekirjoita, etteikö joku joukkuelaji tyyliin salibandykin auttaisi futiksen lomassa, kun on paljon vähemmän aikaa ja tilaa pelata, kuin futiksessa normaalisti. Lisäksi käsipallo on kyllä erittäin hyvä laji ihmiskeholle, futiksessa aika monet huippuveskat on aikoinaan pelannut käsipalloa.

[Ricardo Leite]

Parasta olisi että joukkuelaji olisi pelkkä futis kuten lähes kaikilla maailman huipuilla. Jotku brassit ehkä pelanneet futsalia, britit rygbyä ja litti kendoa, mutta paskapuhetta että joku toinen joukkuepeli jossa operoidaan käsillä pelivälinettä tukisi futista paskan vertaa ellei vaihtoehtoina ole sohvalla makaaminen ja tämä toinen laji. Futis ja joku fysiikkaa kehittävä yksilölaji(ylesiurheilu, voimistelu, paini tai jotain) on paras vaihtoehto.

Olet väärässä. Muiden lajien harrastaminen kehittää ajattelemaan pelejä laaja-alaisemmin. Syy-seuraussuhteen, tilan ja ajan, sekä etäisyyksien hahmottaminen kehittyy. Ja esimerkiksi koripalloa tai käsipalloa harrastamalla pallottomana liikkumisen, kuten myös vartioinnin merkitys kirkastuu aivan eri tavalla.

Etenkin niin kauan kuin jalkapallon kilpailukausi kestää Suomessa seitsemän kuukautta, on muidenkin joukkuelajien harrastaminen talvisin suositeltavaa.

edit: Mutta jos jalkapallon rinnalla kuljetetaan vain yhtä urheilulajia, voisi olla optimaalista, että se olisi nimen omaan jokin ensisijaisesti vartalonhallintaa ja koordinaatioita kehittävä laji.

[Noviisi]

Kuten aikaisemmin käsitelty, kamppailulajit kyllä saavat motoriikan ja tilanteen hahmottamisen toimimaan suhteellisen hyvin, potkutilanteessa siis. Myös hyvän fysiikan antaa.
Esimerkiksi Ibrahimovicilla musta vyö tae kwon dosta. Näkyy myöskin peleissä.

Opettavat kehon kokonaisvaltaista hallitsemista ja käyttämistä suritusten aikana. Iskut, torjunnat ja potkut "lähtevät jalkapohjasta" eli koko keho osallistuu liikkeisiin. Tästä on todella paljon hyötyä futksessa esim. kamppailutilanteissa. Osaa ottaa koko kropan mukaan eikä ole helposti horjutettavissa.

[Ricardo Leite]

Opettavat kehon kokonaisvaltaista hallitsemista ja käyttämistä suritusten aikana. Iskut, torjunnat ja potkut "lähtevät jalkapohjasta" eli koko keho osallistuu liikkeisiin. Tästä on todella paljon hyötyä futksessa esim. kamppailutilanteissa. Osaa ottaa koko kropan mukaan eikä ole helposti horjutettavissa.

Ymmärrän sanomasi, mutta kielikuva on mielestäni helvetin typerä kun kaiken tekemisen urheilussa, etenkin juuri kamppailulajeissa, tulisi lähteä päkiöiltä .

[Lortto]

Olet väärässä. Muiden lajien harrastaminen kehittää ajattelemaan pelejä laaja-alaisemmin. Syy-seuraussuhteen, tilan ja ajan, sekä etäisyyksien hahmottaminen kehittyy. Ja esimerkiksi koripalloa tai käsipalloa harrastamalla pallottomana liikkumisen, kuten myös vartioinnin merkitys kirkastuu aivan eri tavalla.

Etenkin niin kauan kuin jalkapallon kilpailukausi kestää Suomessa seitsemän kuukautta, on muidenkin joukkuelajien harrastaminen talvisin suositeltavaa.

Itse asiassa minä en allekirjoita muiden lajien harrastusta pakollisena. Jalkallotreenien pitäisi oikeasti olla tarpeeksi monipuolisia, ettei välttämättä olisi tarvetta muiden lajien harrastuksille. Muiden lajien harrastaminen on kuitenkin hyväksi usein (eihän liikunnasta ikinä haittaa ole), koska suurin osa futisvalmentajista (koskee myös muita lajeja) eivät pidä tarpeeksi monipuolisia harjoitteita ja D-junnujen 3 harjoituskerralla/viikko liian monipuoliseen (tarkoitan että lyödään laimin taitoharjoittelua treeneissä esim pelaamalla muita lajeja) ei pidä edes mennä, mutta jos treenikertoja on 4-5/viikko niin monipuolisuutta pitäisi pystyä lisäämään helposti. Esimerkiksi erilaisissa peleissä ei aina tarvitse pelata palloa jaloin vaan voi käyttää enemmän käsiä apuna. Tällöin voidaan tehdä myös hiukan enemmän harjoitteita ilman palloa.

e: onpas "hiukan" epäselvä kirjoitus, mutta koittakaa kestää

[Ricardo Leite]

Itse asiassa minä en allekirjoita muiden lajien harrastusta pakollisena. Jalkallotreenien pitäisi oikeasti olla tarpeeksi monipuolisia, ettei välttämättä olisi tarvetta muiden lajien harrastuksille. Muiden lajien harrastaminen on kuitenkin hyväksi usein (eihän liikunnasta ikinä haittaa ole), koska suurin osa futisvalmentajista (koskee myös muita lajeja) eivät pidä tarpeeksi monipuolisia harjoitteita ja D-junnujen 3 harjoituskerralla/viikko liian monipuoliseen (tarkoitan että lyödään laimin taitoharjoittelua treeneissä esim pelaamalla muita lajeja) ei pidä edes mennä, mutta jos treenikertoja on 4-5/viikko niin monipuolisuutta pitäisi pystyä lisäämään helposti. Esimerkiksi erilaisissa peleissä ei aina tarvitse pelata palloa jaloin vaan voi käyttää enemmän käsiä apuna. Tällöin voidaan tehdä myös hiukan enemmän harjoitteita ilman palloa.

En kyllä tiedä mistä keksit, että minä sitä pakollisena pitäisin. Ehkä tekstini saa halutessaan niin tulkittua. Todellisuudessahan sanoin vain mogf:n olevan väärässä siinä, että jalkapallon pitäisi olla ainoa joukkuepeli ja että muiden pelien harrastamisesta ei olisi hyötyä jalkapalloa ajatellen. Ei muiden lajien harrastaminen välttämättä erikoisen hyödyllistä ole, saati välttämätöntä, mutta on väärin sanoa, ettei siitä mitään hyötyä olisi. Jotain tarttuu takuulla mukaan.

[Lortto]

En kyllä tiedä mistä keksit, että minä sitä pakollisena pitäisin. Ehkä tekstini saa halutessaan niin tulkittua. Todellisuudessahan sanoin vain mogf:n olevan väärässä siinä, että jalkapallon pitäisi olla ainoa joukkuepeli. Ei muiden lajien harrastaminen välttämättä erikoisen hyödyllistä ole, mutta ei niiden harrastamisesta takuulla haittaakaan ole.

Joo nytpä luin uuestaan. Aloin vaan heti miettimään kun useat ihmiset puhuvat, että monien lajien harrastaminen on hyväksi ja usein melkein pakollista/suositeltavaa huipulle mieliäkseen. Kuitenkin treenien pitäisi olla sellaisia, että ne ovat tarpeeksi monipuolisia jolloin muita lajeja ei olisi pakollista tai edes suositeltavaa harrastaa. Tällöin oltaisiin myös askeleen lähempänä tulevaisuuden jalkapalloyhteiskuntaa

[tuplawee]

Itse olin aikoinaan mukana junnujoukkueessa (d-, c-junnut), jossa oheistreeninä tehtiin painisalilla voimaa, koordinaatiota, ketteryyttä, akrobatiaa, liikkuvuutta. Noihin aikoihin eivät tietääkseni muut moista tehneet, joten ainakin silloin koin, että jonkinlaista etua seurasi fysiikan puolella (tuloksena mm. Suomen mestaruus). Paljon oli joukkueessa myös lahjakkaita yleisurheilijoita. Myös käsipalloa pelasimme, josta tosin en kokenut hyötyväni mitenkään (lähinnä vitutti koko laji). Itse pelasin sivussa myös koripalloa ja kendoa, joista en kokenut olevan merkittävää hyötyä tai haittaa.

Oman kokemukseni mukaan ennen murrosikää tehdyt fysiikkatreenit antoivat tuolloin etulyöntiaseman, joka kuitenkin heti parin vuoden kuluttua ja murrosiän saapuessa menetettiin. Käteen ei jäänyt juuri muuta kuin kasa junnumitaleja. Omasta ikäluokastani ei Turun seudulta tullut lopulta ainoatakaan todella kovaa pelimiestä. 81-syntyneistä Forssell ja Väyrynen eivät tietääkseni treenanneet juuri muita lajeja, vaan ainoastaan paljon omatoimisesti futista, jonka lisäksi olivat poikkeuksellisen lahjakkaita. Lisäksi Moisanderin touhuja sivusta seuranneena voin vahvistaa samankaltaisen tarinan.

Ei tietenkään voi muutaman tapauksen perusteella tehdä mitään kaikkia tapauksia koskevia yleistyksiä, vaan varmasti reittejä huippupelaajaksi on yhtä paljon kuin on pelaajiakin. Ajankäytön ja motivaation kannalta näkisin kuitenkin, että kaikki muu harrastustoiminta on pikemminkin este kuin apu huippujalkapalloilijan uraa ajatellen. Todettava myös, että niin fysiikkapuolella kuin peliälyssäkin suurin osa on perimää eli lahjakkuutta. Jos ulottuvillasi on jalkapallossa hyvä juniorimylly, et tarvitse pelisilmääsi kehittämään mitään muuta lajia. Jos sinulla on taipumusta hahmotta peliä, niin pelejä tulee ihan tarpeeksi muutenkin. Ennen murrosikää opettelisin ainoastaan juoksemaan, koska väärän juoksutekniikan korjaaminen vanhemmalla iällä on työlästä puuhaa. Täytyy muistaa kuitenkin myös, että juoksutekniikalla pääsee vain tiettyyn vauhtiin asti. Loput on genetiikkaa. Ns. akrobatialajeista en näkisi koituvan mitään ratkaisevaa etua.

Summa summarum heti kun jalat kantaa niin pallo jalkaan ja yleisurheilukentille. Murrosikään asti 4-5 kertaa viikossa jalkapalloa, johon omatoimiset potkiskelut päälle. Murrosiästä eteenpäin alkaen jalkapalloa tukevat fysiikkatreenit rinnalle. Näillä eväillä takaat jo riittävät onnistumismahdollisuudet. Se tuleeko sinusta divarijyrä, veikkausliigapelaaja vai kansainvälistä uraa tekevä pelaaja, riippuu lopulta 90% lahjoista ja onnesta. Lopuista 10%:sta 9% on tahtoa ja 1% on se, mitä muita lajeja harrastit poikasena.  

[rossoneri]

Itse olin aikoinaan mukana junnujoukkueessa (d-, c-junnut), jossa oheistreeninä tehtiin painisalilla voimaa, koordinaatiota, ketteryyttä, akrobatiaa, liikkuvuutta.

Milloin aloititte boldattujen asioiden treenaamisen?

Ajankäytön ja motivaation kannalta näkisin kuitenkin, että kaikki muu harrastustoiminta on pikemminkin este kuin apu huippujalkapalloilijan uraa ajatellen.

Riippuu minkä ikäisistä pelaajista puhutaan.

Todettava myös, että niin fysiikkapuolella kuin peliälyssäkin suurin osa on perimää eli lahjakkuutta.

Tätä en jaksa edes lähteä kommentoimaan... Tai siis voisitko tarkentaa tätä lausettasi?

Se tuleeko sinusta divarijyrä, veikkausliigapelaaja vai kansainvälistä uraa tekevä pelaaja, riippuu lopulta 90% lahjoista ja onnesta. Lopuista 10%:sta 9% on tahtoa ja 1% on se, mitä muita lajeja harrastit poikasena.  

Onnea todellakin tietysti tarvitaan, mutta lahjakkaasta pelaajasta ei tule mitään jos ei ole tahtoa tehdä monin kerroin kovempaa duunia kuin muut. Tahtoa täytyy huipulle päästäkseen olla aivan jumalattomasti.

[tuplawee]

En muista milloin aloitimme treenit. Ala-asteella. Voi olla, että e-,f-junnuna.

Oma näkemykseni on, että pikkupojille ei tee haittaa pelailla kaiken näköistä, mutta ei saavuteta juuri hyötyäkään. Myöhemmin voimatreenillä saavutetaan lajissa vaadittavat fyysiset ominaisuudet.

Ts. huippu-urheilijaksi synnytään. Veikkausliigapelaajaksi voi vielä vähemmilläkin lahjoilla (tai joillakin puutteilla) päästä kovaa treenaamalla. 

No joo tahdon määrä menee aikalailla suhteessa annettuihin lahjoihin.

Sanotaan nyt vaikka näin, että puutteita voi paikata oheislajeja treenaamalla ja erityisominaisuuksia vastaavasti kehittää, kuitenkin tiettyyn rajaan asti eli hyöty on täysin satunnainen ja marginaalinen. 

[AlNU]

Olet väärässä. Muiden lajien harrastaminen kehittää ajattelemaan pelejä laaja-alaisemmin. Syy-seuraussuhteen, tilan ja ajan, sekä etäisyyksien hahmottaminen kehittyy. Ja esimerkiksi koripalloa tai käsipalloa harrastamalla pallottomana liikkumisen, kuten myös vartioinnin merkitys kirkastuu aivan eri tavalla.

Näistä koripallossa myös pelilukemisen kehittyminen pallollisena. Koska pallonhallinta on huomattavasti futista helpompaa, niin näkee samalla paremmin miten pallottomat liikkuvat ja samalla oppii tuntemaan mitä omat pelikaverit seuraavaksi tekevät (vaikka tämä liikkeet eivät samoja futiskentällä olekkaan, niin samat lainalaisuudet näissä silti vallitsevat). Samalla pallottomana oppii hakemaan paremmin vapaata tilaa/paikkaa. Harmittavan paljon näkee futiskentillä näitä, jotka eivät tajua aivan selkeitä vapaita paikkoja syöttää tai varsinkaan juosta, kun syöttäjä näkee vapaan tilan muttei pysty siihen syöttämään, kun palloton pelaaja ei osaa ottaa paria askelta oikeaan suuntaan, jolloin syöttölinja avautuisi.

[Atmosphere]

Muutaman kesän tullut junnuja valmennettua (joskus viisi vuotta sitten), ja joskus tulen sitä jatkamaan. Ajatuksena olisi nostaa talveksi ainakin yksi laji, jota voitais vetää ihan kunnolla 1-2krt/viikossa. Sitten muina reenikertoina 2-3krt/viikossa pallollista reeniä. Ja nimenomaan paljon töitä pallon kanssa, koska tohon muuhun lajiin ei luonnollisesti kuuluisi jalkapallo ollenkaan. Tai no ehkä hieman taktista ajattelua ja liikkumista parantaen ja tämäkin funtsimalla skidien kanssa yhdessä.

Its eolen ainakin toiminut näin.
Kolme kertaa viikossa on ollut jalkapallo/futsali lajiharjoittelua ja kerran viikossa muita lajeja.
Tänä talvena ohjelmassa on ollut salibandy,koripallo,käsipallo,yleisurheilu,hiihto,uinti. Tulossa vielä kendoa, spinningiä ja body pumppia.
Kyseessä siis 97-95 tytöt.
Vaikka tulokset ei juurikaan merkkaa niin näke eniistä vähän onko kehitytty. Toissatalvena oltiin futsalissa sarjan toiseksi viimeinen(2voittoa koko talvena) ja tänä talvena oltiin kolmansia(1 tappio koko talvena).
Monipuolinen treenaminen vaikuttaa ihan selvästi jo itse jalkapallon/futsalin harjoitusmotivaatioon, samojen juttujen toistaminen viikosta toiseen luonnollisesti kyllästyttää ja tappaa mielenkiinnon lajia kun lajia kohtaan.

[member of global family]

Kyllähän toiset lajit on pois nimenomaan futiksen toistomääristä, jos siis tilanne on 5 kertaa futista tai 3 futista ja 2 jotain säbää. Ei Maradoonat mitään vitun ilmaveivejä reenailleen vaan se oli pelkkä futista ja samoja asioita, että toistomäärät tulivat valtaviksi, se jos motivaatio ja kiinnostus loppuu ei jätkästä maailman huipulle edes olisi ollut. Tietenkin maailman huipulle pääsy ja pikkutyttöjen kiinnostuksen ylläpitäminen on vähän eri asioita.

[tuplawee]

Näin itsekin näkisin asian. Harrastetasolla oheislajit ihan hyvä homma. Kun puhutaan sitten huipulle tähtäävästä määrätietoisesta harjoittelusta, on tilanne päinvastainen. Kiinnostuksen ylläpito onkin sitten hankalampi homma. Todettakoon kuitenkin, että todennäköisimmin ensiksi yksipuoliselta tuntuvaan yhden lajin treenamiseen kyllästyvät ne, joiden potentiaali joka tapauksessa ei olisi antanut myöden huippu-uraa ajatellen. Karsiutuminen on siis melko luonnollista.

[Atmosphere]

Näin itsekin näkisin asian. Harrastetasolla oheislajit ihan hyvä homma. Kun puhutaan sitten huipulle tähtäävästä määrätietoisesta harjoittelusta, on tilanne päinvastainen. Kiinnostuksen ylläpito onkin sitten hankalampi homma. Todettakoon kuitenkin, että todennäköisimmin ensiksi yksipuoliselta tuntuvaan yhden lajin treenamiseen kyllästyvät ne, joiden potentiaali joka tapauksessa ei olisi antanut myöden huippu-uraa ajatellen. Karsiutuminen on siis melko luonnollista.

Onhan tuossa meidänkin joukkueessa piirnjoukkuetason pelureita 3-5 kappaletta joilla ei olisi mahdollisuutta pelata ellei näitä "lahjattomia" puujalkoja koiteta samalla pitää mukana harrastamassa.

Ja niitä toistojako ei kuulu tehdä omalla ajalla ollenkaan.?
Jos 14 vuotiaan kuuluis harrastaa liikuntaa vähintään 17 tuntia viikossa niin mitensiihen määrään päästään jos harjoitellaan viisi kertaa viikossa 5 metrin sisäsyrjäsyöttöä puoltoistatuntia koulun salissa. Treenipäivinä kun kukaan harvemmin muuta liikuntaa harrastaa. Jos taas ei ole jonain päivänä treenejä saattaa monelle vierähtää koko päivä futiskentällä tai jossain muussa liikunnalllisessa jutussa.

[Ilmari Autere]

Tulipa tässä erästä jääkiekkotoimittajaa luettuani mieleen, että voisi noille junnuillekin opettaa riittävän pienien kenkien käyttöä. Siis jopa niin että varpaita ei pääse oikaisemaan, antaa kuulemma lätkässä tuntuman jäähän paremmin. Toisaalta kyllä juoksunopeuteen vaikuttaa, jos varpaita pitää koukussa.

Mutta siis, itseäni kanssa tää homma kiinnostanut paljon siltä osin, että kiinnostaisi noiden koordinaatio-, juoksu-, sun muiden juttujen kanssa olla tekemisissä nuorten pelaajien kanssa. Junnuvalmentajaksi ei omat rahkeet riittäisi, mutta noihin riittäisi.

Itte ainakin näkisin tärkeänä kaikki tasapainoa lisäävät lajit. Ja harjoitteista ottaisin heti käyttöön yleisurheilusta tutut reaktiolähdöt. Ja juoksuhommiin ottaisin tuon nurmella paljain jaloin juoksemisen. Tässä nyt muutamia mieleeni tulleita asioita.

[jykke]

Ilmarilla selvästi yu-tausta. Mitäs lajia harrastit?

[Ricardo Leite]

Mutta siis, itseäni kanssa tää homma kiinnostanut paljon siltä osin, että kiinnostaisi noiden koordinaatio-, juoksu-, sun muiden juttujen kanssa olla tekemisissä nuorten pelaajien kanssa. Junnuvalmentajaksi ei omat rahkeet riittäisi, mutta noihin riittäisi.

Ehdottomasti mukaan. Oma seurani käytti läpi talven yleisurheiluseuran juoksuvalmentajan palveluja hyväkseen ja tulokset olivat melko mykistäviä. Jo yhden talven aikana paitsi juniorit, myös aikuispelaajat oppivat kokonaan uudenlaisen, aivan eri tavalla eteenpäinvievän juoksutekniikan. Tai ainakin alkeet siitä.

Erot ovat silmiinpistäviä. Lyhyellä (30m) matkalla selkeitä parannuksia testituloksista ei vielä varsinaisesti näkynyt, mutta junioripelaajat ovat itsekin huomanneet, että saman maksiminopeuden saavuttaminen kuluttaa nykyisin huomattavasti vähemmän energiaa.

Kaikkien suomalaisten junnufutaajien pitäisi olla oikeutettu saamaan juoksuopetusta jo pikkujunnusta lähtien. Siksi, Ilmari, kaltaisillesi osaajille olisi huutavat tarve. Me vanhat futisjyrät juoksemme itsekin aivan väärällä tekniikalla, emmekä todellakaan osaa oikeaa tekniikkaa opettaa.

[Ilmari Autere]

No pitää katsoa mitä pääsykokeet Vierumäelle sanoo, jos pääsen sisään, niin sitten toivottavasti onnistun erikoistumaan jossain vaiheessa.

[Ricardo Leite]

No pitää katsoa mitä pääsykokeet Vierumäelle sanoo, jos pääsen sisään, niin sitten toivottavasti onnistun erikoistumaan jossain vaiheessa.

Todennäköisesti tapaamme siis Vierumäellä .

[Ilmari Autere]

Todennäköisesti tapaamme siis Vierumäellä .

Loistavaa