Ei lisää Shefkejä, kuinka treenata salilla oikein?

[tuuma]

Jalkapalloilijan ei vaan ole mitään järkeä alkaa tekemään tuollaisia 50 toiston sarjoja kuntosalilla. Kuntosalilla treenataan voimaa ja lihaskestävyys harjoittuu lajinomaisissa harjoitteissa.

Ja Sportacus, luepas niitä viestejä nyt oikein.
Ihmettelit tietämättömänä mikä logiikka on 50 toiston sarjalla. Minä valaisin sinulle (ja muillekin tietämättömille) yleisellä tasolla mitä se tarkoittaa jos tekee tuon toistomäärän sarjan/sarjoja. En minä maininnut mitään jalkapalloilijan harjoittelusta siinä yhteydessä.

[Pussikalja]

Itsellä on paha tapa joko tai asetteluun, myönnetään. Vinkkinä muillekin, säbä on yliopistoihmisten kehittämä laji ja sieltä löytyy tutkimustietoa pallopeliin valmistavasta voimaharjoittelusta kokonaisvaltaisemmin, kuin pakkotoisto.comista.

Ennenkään ei jätetty räjähtävyyttä ja maksimivoimaa pois harjoittelusta. Puntti jaksotettiin kolmeen  vaiheeseen, eli lihaskestävyyteen, perusvoimaan ja maksimivoimaan. Itselle tehokkaimmaksi osottautui 3 viikkoon jaksotettu rytmi, jolloin perusvoimajaksollakin toinen kolmenviikon kierros kyettiin hieman isoimmilla painoilla heittämään.

Se virhe silloin tehtiin, että pelikaudella voimaharjoittelu jäi kokonaan pois, jolloin joka kausi puntti lähti ikäänkuin nollasta. Itsellä esim. kyykky oli siellä 200 haitukoissa 90 testissä niin 25 vuotiaana, kuin 30 vuotiaana. Siinä mielessä kehitystä ei tapahtunut. Toisaalta syksyisin sama liike lähti aina jostain 170 kilon vaiheilta, joten jonkunlainen teho treenaamisella oli, kun ne 30 kiloa tankoon punttikaudella aina löytyi. Hyvä puoli oli siinä, että massa ei hirveästi noussut.

Ihan samalla tavalla kunto ajateltiin kolmevaiheisesti hengityksen, sydämmen ja verenkierron kannalta kehittäviin tunnin lenkkeihin jotka valmistivat juoksemaan intervallimaisia vetoja, jotka taas valmistivat elimistöa kestämään spurtteja. Minkään osa-alueen ei ajateltu olevan pois miltään muulta osa-alueelta, vaan mieluumin tukevan toisiaan. Veto harjoittelukin tehtiin aluksi pitkillä vedoilla ja hiljaisemmalla vauhdilla, kevättä kohti matkan lyheten ja vauhdin kasvaen. Huomion arvoista oli myös se, että elimistön annettiin levätä kauden jälkeen kuukausi pari, jolloin vain rauhalliset pitkät lenkit kuuluivat ohjelmaan ja 1-2 leikkimielistä pienpeliä viikossa jossain salissa, että vähän pallotatsi säilyi.

Itselle kävi normaali polven hajoaminen 30 kymppisenä, jolloin pelit vakavissaan oli pelattu. Pelihommat silti alasarjoissa jatkui ja treenistä pitkät lenkit ja puntista pitkät sarjat jäi pois. Itsellä lihasmassa nousi kunnioitettaviin kiekkoilijan mittoihin, kun vain näitä lyhkäisiä sarjoja tuli pumpattua, mutta tulokset esim kyykyssä eivät nousseet, vaikka reidet kyllä paksuuntui entisestään. Ja se teki liikkumisen kentällä raskaaksi ja vaikeaksi. Mitä enemmän lihasta, sen kovemmalle sydän verta pumpatessaan joutuu ja hyytyminen on vastassa aiemmin. Väsyminen taas vie pelistä taidon ja sijoittumisesta älyn.

Se mikä pitäisi juniorina puntilla muistaa, on se, että voimaa hommataan aikuisijän uraa varten. Nuorena kehitys ei taukojenkaan aikana juuri laske ja palautuminen on tosi nopeaa. Aikuisena jo pelkkä tason säilytys vaatii työtä ja sen kehittäminen tosi paljon työtä. Silloin peruskunnon kaikkien osa-alueiden niin lihaksiston, kuin hengitys ja verenkierron puolella olisi syytä olla kunnossa, jotta sen harjoittelumäärän kykenee tekemään. Pelit ovat palkinto kovasta harjoittelusta, mutta harjoitteluun kykeneminen vaatii myös perustyötä, mitkä suoraan eivät pelissä välttämättä näy. Niiden tekemättä jättäminen kyllä näkyy...

[Messi]

Itsellä on paha tapa joko tai asetteluun, myönnetään. Vinkkinä muillekin, säbä on yliopistoihmisten kehittämä laji ja sieltä löytyy tutkimustietoa pallopeliin valmistavasta voimaharjoittelusta kokonaisvaltaisemmin, kuin pakkotoisto.comista.

Ennenkään ei jätetty räjähtävyyttä ja maksimivoimaa pois harjoittelusta. Puntti jaksotettiin kolmeen  vaiheeseen, eli lihaskestävyyteen, perusvoimaan ja maksimivoimaan. Itselle tehokkaimmaksi osottautui 3 viikkoon jaksotettu rytmi, jolloin perusvoimajaksollakin toinen kolmenviikon kierros kyettiin hieman isoimmilla painoilla heittämään.

Se virhe silloin tehtiin, että pelikaudella voimaharjoittelu jäi kokonaan pois, jolloin joka kausi puntti lähti ikäänkuin nollasta. Itsellä esim. kyykky oli siellä 200 haitukoissa 90 testissä niin 25 vuotiaana, kuin 30 vuotiaana. Siinä mielessä kehitystä ei tapahtunut. Toisaalta syksyisin sama liike lähti aina jostain 170 kilon vaiheilta, joten jonkunlainen teho treenaamisella oli, kun ne 30 kiloa tankoon punttikaudella aina löytyi. Hyvä puoli oli siinä, että massa ei hirveästi noussut.

Ihan samalla tavalla kunto ajateltiin kolmevaiheisesti hengityksen, sydämmen ja verenkierron kannalta kehittäviin tunnin lenkkeihin jotka valmistivat juoksemaan intervallimaisia vetoja, jotka taas valmistivat elimistöa kestämään spurtteja. Minkään osa-alueen ei ajateltu olevan pois miltään muulta osa-alueelta, vaan mieluumin tukevan toisiaan. Veto harjoittelukin tehtiin aluksi pitkillä vedoilla ja hiljaisemmalla vauhdilla, kevättä kohti matkan lyheten ja vauhdin kasvaen. Huomion arvoista oli myös se, että elimistön annettiin levätä kauden jälkeen kuukausi pari, jolloin vain rauhalliset pitkät lenkit kuuluivat ohjelmaan ja 1-2 leikkimielistä pienpeliä viikossa jossain salissa, että vähän pallotatsi säilyi.

Itselle kävi normaali polven hajoaminen 30 kymppisenä, jolloin pelit vakavissaan oli pelattu. Pelihommat silti alasarjoissa jatkui ja treenistä pitkät lenkit ja puntista pitkät sarjat jäi pois. Itsellä lihasmassa nousi kunnioitettaviin kiekkoilijan mittoihin, kun vain näitä lyhkäisiä sarjoja tuli pumpattua, mutta tulokset esim kyykyssä eivät nousseet, vaikka reidet kyllä paksuuntui entisestään. Ja se teki liikkumisen kentällä raskaaksi ja vaikeaksi. Mitä enemmän lihasta, sen kovemmalle sydän verta pumpatessaan joutuu ja hyytyminen on vastassa aiemmin. Väsyminen taas vie pelistä taidon ja sijoittumisesta älyn.

Se mikä pitäisi juniorina puntilla muistaa, on se, että voimaa hommataan aikuisijän uraa varten. Nuorena kehitys ei taukojenkaan aikana juuri laske ja palautuminen on tosi nopeaa. Aikuisena jo pelkkä tason säilytys vaatii työtä ja sen kehittäminen tosi paljon työtä. Silloin peruskunnon kaikkien osa-alueiden niin lihaksiston, kuin hengitys ja verenkierron puolella olisi syytä olla kunnossa, jotta sen harjoittelumäärän kykenee tekemään. Pelit ovat palkinto kovasta harjoittelusta, mutta harjoitteluun kykeneminen vaatii myös perustyötä, mitkä suoraan eivät pelissä välttämättä näy. Niiden tekemättä jättäminen kyllä näkyy...

Tämä oli hyvä empiiriseen kokemukseen perustuva kirjoitus.

[Pussikalja]

Niinpä tietysti, kun kirjoittaa pitemmän jorinan, niin se itse asia unohtuu..

Minä ymmärrän logiikan tässä nykyisessä suosituksessa, jossa haetaan pelin näkökulmasta ihanteellista voimaharjoittelua. No, oletetaan että jengissä olisi tälläinen Oulun Ojalan tyyppinen superlahjakkuus, niin itse en hetkeäkään epäilisi, etteikö kyvyt riittäisi ihan mihin jengiin missä vaan, kunhan kaveri miehistyy. Jos asiaa ajattelee valmentajan näkökulmasta, niin harjoituttaisinko minä kaveria nykysuuntauksen mukaisesti peruskunto joukkuetreeneissä pelaamalla ja puntilla kropasta tehot irti tässä hetkessä, tyylillä. (Oletetaan, että jengi treenaisi suomalaisittain hyvin, esim 5 kertaa viikossa plus peli ja että kaveri vielä tekniikkaa päälle omalla ajalla hieroisi.)

Itse ehkä, kun kaverin kyvyistä pelillisesti ei epäilystäkään ole, pyrkisin valmistamaan poikaa kestämään ammattimaisen harjoittelun 2 x päivässä, senkin hinnalla, että pojan suorituskykyä ei ihan maksimaalisesti junnuna vielä saisi hyödynnettyä. Pitäisin huolen että nivelet, tukilihaksisto jne esim kuminauhajumpalla tulisi vahvistettua, liikeiden "puhtaus" niin jalkapalloilullisesti kuin voimaharjoittelun puolelta tulisi selkärankaan iskostettua ja että peruskunto rakennettaisiin huolella tulevia vuosia varten. Jalkapalloilullisesti liikumisen oikeellisuudella tarkoitan esim sitä, että suunnanvaihdoksissa nilkan ja polven kulmat olisi fiksuja, eivätkä sitä huonoa päivää odottavia "kunhan käännyn" pyörähdyksiä. Ja sen verran järkeä päässä on, että näistä perusedellytyksistä kestää jalkapalloa vuosia, vastaisi joku itseäni fiksumpi valmentaja...

[Sportacus]

Itselle kävi normaali polven hajoaminen 30 kymppisenä, jolloin pelit vakavissaan oli pelattu. Pelihommat silti alasarjoissa jatkui ja treenistä pitkät lenkit ja puntista pitkät sarjat jäi pois. Itsellä lihasmassa nousi kunnioitettaviin kiekkoilijan mittoihin, kun vain näitä lyhkäisiä sarjoja tuli pumpattua, mutta tulokset esim kyykyssä eivät nousseet, vaikka reidet kyllä paksuuntui entisestään. Ja se teki liikkumisen kentällä raskaaksi ja vaikeaksi. Mitä enemmän lihasta, sen kovemmalle sydän verta pumpatessaan joutuu ja hyytyminen on vastassa aiemmin. Väsyminen taas vie pelistä taidon ja sijoittumisesta älyn.

Jos lyhyitä sarjoja tekemällä reidet paksuuntuu, mutta voimatasot ei nouse, niin jokin tuossa yhtälössä ei nyt oikein toimi. Voitko kertoa vähän tarkemmin mitä tuo "lyhyiden sarjojen" treeni on pitänyt sisällään: liikkeet, sarjapituudet, toistomäärät, treenikerrat viikossa, progressiivinen ohjelmointi, jne.

Se lienee selvää, että iän myötä ja treenin vähentyessä aktiiviuran jälkeen se juoksukunto kentällä laskee merkittävästi, teki puntilla sitten lyhyttä tai pitkää sarjaa.

Minä ymmärrän logiikan tässä nykyisessä suosituksessa, jossa haetaan pelin näkökulmasta ihanteellista voimaharjoittelua. No, oletetaan että jengissä olisi tälläinen Oulun Ojalan tyyppinen superlahjakkuus, niin itse en hetkeäkään epäilisi, etteikö kyvyt riittäisi ihan mihin jengiin missä vaan, kunhan kaveri miehistyy. Jos asiaa ajattelee valmentajan näkökulmasta, niin harjoituttaisinko minä kaveria nykysuuntauksen mukaisesti peruskunto joukkuetreeneissä pelaamalla ja puntilla kropasta tehot irti tässä hetkessä, tyylillä. (Oletetaan, että jengi treenaisi suomalaisittain hyvin, esim 5 kertaa viikossa plus peli ja että kaveri vielä tekniikkaa päälle omalla ajalla hieroisi.)

Itse ehkä, kun kaverin kyvyistä pelillisesti ei epäilystäkään ole, pyrkisin valmistamaan poikaa kestämään ammattimaisen harjoittelun 2 x päivässä, senkin hinnalla, että pojan suorituskykyä ei ihan maksimaalisesti junnuna vielä saisi hyödynnettyä. Pitäisin huolen että nivelet, tukilihaksisto jne esim kuminauhajumpalla tulisi vahvistettua, liikeiden "puhtaus" niin jalkapalloilullisesti kuin voimaharjoittelun puolelta tulisi selkärankaan iskostettua ja että peruskunto rakennettaisiin huolella tulevia vuosia varten. Jalkapalloilullisesti liikumisen oikeellisuudella tarkoitan esim sitä, että suunnanvaihdoksissa nilkan ja polven kulmat olisi fiksuja, eivätkä sitä huonoa päivää odottavia "kunhan käännyn" pyörähdyksiä. Ja sen verran järkeä päässä on, että näistä perusedellytyksistä kestää jalkapalloa vuosia, vastaisi joku itseäni fiksumpi valmentaja...

Olemme ihan samaa mieltä siitä, että tukilihaksisto, lihastasapaino, liikkuvuus, jne. pitää olla kunnossa ja asioita pitää katsoa pitkäjänteisesti. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että noiden tavoitteiden saavuttamisessa ne pitkät jumppasarjat kuntosalilla ei auta mitään. Noista asioista pitää huolehtia myös, mutta voimaa ja nopeutta pystytään kuntosalilla kehittämään parhaiten isoilla painoilla ja lyhyillä sarjoilla. Niillä pitkillä pumppailusarjoilla ei jalkapalloa ajatellen ole juurikaan annettavaa, vaan tuollaiset lihaskestävyys, maitohappo, jne. treenit kannattaa ennemmin tehdä siellä pelikentällä ja omalla painolla jumppaillen.

[Pussikalja]

No puhtaasti omakohtaiset tuntemukset puntista ovat suunnilleen tämänkaltaiset. Koska etu/takareidet, erilaiset askelkyykyt, maastaveto, rinnalleveto, kyykky, syväkyykkyä ei kykene polvien takia enää tekemään, puhdas penkki, vatsat, selät jne on treenattu aiemmin esittämällä tavalla, niin lihakset ovat aivan eri tyyppiset, kuin nyt peliuran jälkeen ohjelmaan tulleet hauis, yläselän ja olkapään lihakset jne.

Näitä lihasryhmiä, mitä myös lihaskestävyyden osalta on harjoitettu on helppo tauon jälkeen ihan parin kolmen varoivaisen treenin jälkeen kuormittaa, ihan entiseen malliin. Niiden voimataso on ja pysyy siinä 70-80 prosenttia maksimista ja niihin on vaikea saada edes tuntemuksia, jollain 5-7 toiston sarjalla 50-60% maksimista. Parin viikon 2-3 kertaa salilla käymisen jälkeen vanhakin nuskaltaa testata maksimit ja niistä 75-80 prosenttia on painot, jolla niitä turvallisesti itseään särkemättä uskaltaa treenata. Esim.  rinnalleveto jos sen jollain 110 uskaltaa kerran rykästä, menee helposti 80 kilolla 10- 15 kertaa, ennenkuin sellainen lihasväsymys, tukkoisuus lihaksiin tulee, jonka jälkeen vielä muutaman helposti puristaa. Sarjan voi toistaa helposti 2-5 kertaa, ihan riippuen miten nyt jaksaa tai viitsii ja onko halukkaita samalle tellingille tulossa. Sama pätee kyykkyyn, reiden ojentajiin ja koukistajiin jne..Mutta koska tarkoituksena on saada kroppaan kiva olo, niin ei maksimitulosten parantelu ole edes tarkoituksena. En juuri koskaan viitsi niin isoja painoja laittaa, että 1-2 sarjat olisivat järkeviä.

Hauis, joka vasta vanhemmalla ijällä ihan turhamaisuutta treeniin tuli on taas ihan eri juttu. Helposti siihen paukku syntyi, mutta se kyllä nopeasti myös tauolla häviää. Sekin äkkiä kyllä veivaamalla palaa, mutta kun hauis väsyy, niin suoritus katkeaa jopa kesken koukistuksen ja ei puhettakaan seuraavasta toistosta, kun ne väsymisilmiöt siihen iskevät. Sarjojen toisto vaatii pitemmän palautuksen ja silti toistomäärä tuppaa lyhenemään, jos painoa ei pudota. Näillä lihasryhmillä mitä lihaskestävyydellä ei ole harjoitettu, käytännössä kympin sarjat menee isommasta koko ajan painoja vähentäen esim kolme kympinsarjaa tehden läpi.
Liekö henkimaailman asioita vai mitä, mutta tällä tavalla omassa elimistössä kuntoilu painoilla ilmenee.

[Mason]

Näitä lihasryhmiä, mitä myös lihaskestävyyden osalta on harjoitettu on helppo tauon jälkeen ihan parin kolmen varoivaisen treenin jälkeen kuormittaa, ihan entiseen malliin. Niiden voimataso on ja pysyy siinä 70-80 prosenttia maksimista ja niihin on vaikea saada edes tuntemuksia, jollain 5-7 toiston sarjalla 50-60% maksimista. Parin viikon 2-3 kertaa salilla käymisen jälkeen vanhakin nuskaltaa testata maksimit ja niistä 75-80 prosenttia on painot, jolla niitä turvallisesti itseään särkemättä uskaltaa treenata. Esim.  rinnalleveto jos sen jollain 110 uskaltaa kerran rykästä, menee helposti 80 kilolla 10- 15 kertaa, ennenkuin sellainen lihasväsymys, tukkoisuus lihaksiin tulee, jonka jälkeen vielä muutaman helposti puristaa. Sarjan voi toistaa helposti 2-5 kertaa, ihan riippuen miten nyt jaksaa tai viitsii ja onko halukkaita samalle tellingille tulossa. Sama pätee kyykkyyn, reiden ojentajiin ja koukistajiin jne..Mutta koska tarkoituksena on saada kroppaan kiva olo, niin ei maksimitulosten parantelu ole edes tarkoituksena. En juuri koskaan viitsi niin isoja painoja laittaa, että 1-2 sarjat olisivat järkeviä.

Käsittääkseni sillä nyt ei ole niin merkitystä, onko niitä lihaksia aikaisemmin treenattu voima- vai bodytyyliin, jälkeenpäin lihasmuistin avulla ne aikaisemmat voimatasot on silti helpommin haettavissa. 5-7 toistoa 50-60% maksimista on kyllä vielä lämmittelysetti, että ei nyt ihmekään jos sillä ei poltetta tule.

Itse särjen itseni helpommin noilla 10+ sarjoilla ku 3-5. Pitkissä sarjoissa ekat menee helposti, kun painoa on niin vähän, lopussa taas lihakset on hapoilla ja tekniikka menee perseelleen. Ja tuo oikea tekniikka on kuitenkin aika kriittinen isoissa liikkeissä. Ykkösten hakeminen nyt ei järkevää olekaan, ellei kisaile voimanostossa.

[Kikkara]

Paska otsikko. Lisää Shefkejä!

[tuuma]

Olemme ihan samaa mieltä siitä, että tukilihaksisto, lihastasapaino, liikkuvuus, jne. pitää olla kunnossa ja asioita pitää katsoa pitkäjänteisesti. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että noiden tavoitteiden saavuttamisessa ne pitkät jumppasarjat kuntosalilla ei auta mitään. Noista asioista pitää huolehtia myös, mutta voimaa ja nopeutta pystytään kuntosalilla kehittämään parhaiten isoilla painoilla ja lyhyillä sarjoilla. Niillä pitkillä pumppailusarjoilla ei jalkapalloa ajatellen ole juurikaan annettavaa, vaan tuollaiset lihaskestävyys, maitohappo, jne. treenit kannattaa ennemmin tehdä siellä pelikentällä ja omalla painolla jumppaillen.

Nyt tuli hölmö olo. Eli esim. kuminauhoilla jumppailu salilla ei ole kehittävää mutta ulkona kentällä taas on? Siis paikkako sen määrittelee onko sama harjoitus kehittävä vai ei?

[Sportacus]

Nyt tuli hölmö olo. Eli esim. kuminauhoilla jumppailu salilla ei ole kehittävää mutta ulkona kentällä taas on? Siis paikkako sen määrittelee onko sama harjoitus kehittävä vai ei?

En puhunut tuossa mistään kuminauhalla tehtävistä olkapääjumpasta tai vastaavasta. Ne toki kannattaa tehdä salilla osana treeniä. Mutta miksi lihaskestävyyttä ja maitohappotreeniä vedettäisiin salilla, eikä pelikentällä juosten, hyppien, jne. Mikä olisi se hyöty tuollaisten treenien tekemisessä salilla?

[Pussikalja]

En puhunut tuossa mistään kuminauhalla tehtävistä olkapääjumpasta tai vastaavasta. Ne toki kannattaa tehdä salilla osana treeniä. Mutta miksi lihaskestävyyttä ja maitohappotreeniä vedettäisiin salilla, eikä pelikentällä juosten, hyppien, jne. Mikä olisi se hyöty tuollaisten treenien tekemisessä salilla?

Yksi hyvä syy ainakin on se, että ihan niillä samoilla lihaksilla liikutaan niin kentällä, kuin salilla. Pienillä painoilla on helpompi ja turvallisempi hakea liikeradat ja pitkät sarjat kuormittavat myös hengityselimiä, verisuonistoa, lihasten aineenvaihduntaa jne...Lisäksi kun kenttävuoroista on aikamoinen kapelo, niin niitä kannattaa käyttää jalkapallon opetteluun mieluummin. Siitä olen kyllä ehdottoman yhtämieltä, että kuntosaliharjoittelu pitää futiksessa siirtää juoksunopeudeksi samanaikaisesti, eli puntti ja juoksutreeniä vedetään yhtäaikaisesti viikottain.

Voisitko muuten selittää, mistä johtuu jos etunojapunnerruksia harjoittaa ihan rajoille asti ja saa ne nousemaan esim 20 toistosta 80 toistoon, niin penkkipunnerrustulos kasvaa kymmeniä prosentteja? Paras nosto vain punnerruksia tekemällä on itse todistajana ollessa nähty 60 kilosta 90 kiloon penkissä. Silloin kaveri punnersi sata etunojaa putkeen, kun lähtö oli jostain alle 20 toiston siimakäsissä. Sen ei nykyoppien mukaan pitäisi olla mahdollista.

Aiemmin kestävyysvoiman sanottiin nostavan maksimivoimaa n.5-10% perusvoiman 10-20%  ja maksimivoiman 1-2 toiston sarjoilla jopa 30%. Minkään ei siis pitäisi tuon teorian mukaan voimaharjoittelussa laskea maksimivoimaa. Lisäksi selitettiin, että ainut tapa siirtää sitä omien rajojen nopeasti saavutettavaa maksimitulosta, on rakentaa vahvempi lihaskestävyys ja perusvoimataso, että maksimillekin on pohja mistä puristaa tulosta ylös, siis ilman mömmöjä. 

Itse koen, että suurin hyöty kestävyysvoimasta oli siinä, että lihasten palautumiskyky on hyvä ja ettei lihasvoima katoa heti, vaan pikkusen hapoillakin pelivaraa taistella vielä joitakin hetkiä on. Perusjuju koko hommassahan on siinä, että pitää treenata niin kovaa fyysisesti treeneissä, ettei peleissä suoritukset pelin rasituksen myötä kärsi. Ei pelin pidä olla se raskain fyysinen suoritus, kun peli kuitenkin joidenkin mielestä on myös taitopeli ja ihan friikkien mielestä jopa taito ja älypeli. Fyysisesti sen pitäisi olla helppoa, että nämä muut osat esille pääsevät.

[Messi]

Väittäisin, että Sportacus on tässä nyt lähimpänä oikeilla jäljillä. Tosin, voihan sitä salilla toisinaan (harvoin) tehdä supersarjoja ihan noin vain välipalana. Pitää nyt kaikkien kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia fysiikaltaan. Se, mikä sopii toiselle ei välttämättä ole hyvä toiselle. Siksipä fyysisessä valmennuksessa yksilöllisyys olisi ensiarvoisen tärkeää. Mutta tuohon peruskysymykseen pikaisesti hatusta vetäen:
Oikeaoppisesti fyysinen harjoitteluhan kannattaisi pilkkoa osiin (aivan kuten Pussikalja sanoi). Esim:
1. Ylimenokausi heti kauden päätyttyä.
2. Peruskuntokausi I eli harjoitteluun harjoittelua. Kestovoima ja aerobinen kestävyys. Ts. pitkät sarjat pienellä vastuksella.
3. Peruskuntokausi II. Maitohapoton nopeuskestävyys ja nopeusvoima. En ala periaatteita selvittämään.
4. Peruskuntokausi III. Nopeus ja nopeusvoima (itse en suosi(ttele) maksimivoimaharjoittelua jalkapalloilijoille. Vaikka voi sitä välillä vetääkin.)
5. Peruskuntokausi IV. Maitohapllinen nopeuskestävyys ja nopeus, voimaharjoittelu? Kannattaako ja tarvitseeko voimaharjoittelua vai olisiko se lihaskuntoa ylläpitävää.
6. Valmistava kausi. Kevyttä, ylläpitävää harjoittelua.

Tähän pitäisi vielä sotkea taito, taitavuus ja peliharjoittelu l. ns. lajiharjoittelu. Ja nuo jaksotukset pitäisi pystyä integroimaan harjoitusohjelmaan, jotta vältetään "päällekkäin" treenaamista.

Jaksotuksen olen itse joskus tehnyt esim 2+2+2+2+2+2 X 2 tai 4+4+4+4+4+4 tai jotain ihan muuta. Vain taivas on rajana treenaamiselle, tärkeintä on olla parhaassa iskussa sillon kun pilli ensimmäisen kerran viheltää.

Se, minkä itse olen havainnut, on että useat valmentajat menevät sieltä missä rima on matalin. Ts treenataan läpi vuosi jonkun tietyn kaavan mukaan, eikä pahemmin osata jaksottaa treenaamista. Voin toki olla väärässäkin. Tuo ohjelma on suurin piirtein sitä mitä olen itse joskus aikoinaan vetänyt (ja päivääkään en kadu). Tosin ylikunto tuli aioinaan useammin kuin kerran (Johtui siitä, että joukkueharjoittelu ja omatoiminen oli jo liian rankkaa), mutta ehkä kohtuu treenaamisella tuo voisi johonkin johtaakin.

[Pussikalja]

Ei nyt ihan mestarien liigan 5 maalia vastaava kirjoitus Messiltä, mutta perus hattutemppu sarjassa kuitenkin.

Ne on kaksinkamppailussakin asenne ja vauhti aika paljon tärkeämpiä tekijöitä kuin tulos penkissä, saati kyykyssä. Pitkälle riittää kun vain  huolehtii, että jaksaa juosta ja sen verran on lihasta, että paikat kestää.

[A.I.Virtanen]

Paras nosto vain punnerruksia tekemällä on itse todistajana ollessa nähty 60 kilosta 90 kiloon penkissä. Silloin kaveri punnersi sata etunojaa putkeen, kun lähtö oli jostain alle 20 toiston siimakäsissä. Sen ei nykyoppien mukaan pitäisi olla mahdollista.

Eli kaveri kävi tekemässä penkkipunnerruksen salilla ja huomasi, että 60 kiloa nousee. Sitten vetäytyi muutamaksi kuukaudeksi tekemään etunojapunnerruksia kotiin ja sen jälkeen nousikin 90 kiloa? Tässä välillä ei koskenut lisäpainoihin?

[Messi]

Itse suosittelen jokaiselle "omatoimiharjoittelijalle" kipaisua kirjaston kautta ennen salille ja juoksemaan lähtemistä. Oma "raamattu" oli aikoinaan kirja "Nopeus- ja nopeuskestävyys harjoittelu", tekijää en muista (Taisi yksi tekijä olla Helin). Varmaan löytyy uudempiakin teoksia.  Laatikaa oma harjoitusohjelma. Kolmas mikä kannattaa tehdä on keskustella joukkueen valmentajan kanssa. Ottakaa keskusteluun mukaan tämä oma harjoitusohjelmanne. Eiköhän ammattitaitoinen valmentaja pysty sanomaan kestääkö kroppa (ja pää) harjoittelua. Tällöin myös valmentaja on tietoinen teidän mahdollisesta väsymystilasta ja osaa suhtautua siihen oikein. Itsellä meni aikanaan ura vähän poskelleen kun ei tuo yhteispeli valmentajien kanssa toiminut. Nyt toimisin toisin. Sitten kun lähdette toteuttamaan niitä omia treeniohjelmia, niin lukekaa mieluummin omaa kroppaa enemmän kuin sitä harjoitusohjelmaa.

[Pussikalja]

Eli kaveri kävi tekemässä penkkipunnerruksen salilla ja huomasi, että 60 kiloa nousee. Sitten vetäytyi muutamaksi kuukaudeksi tekemään etunojapunnerruksia kotiin ja sen jälkeen nousikin 90 kiloa? Tässä välillä ei koskenut lisäpainoihin?

Jep, muistaakseni jotain olkapäävammaa ja selkävikaa kaverilla taustalla oli, jonka vuoksi pitkä tauko joukkuetreeneistä. Paranteli itseään ihan kotikonstein. Taisipa olla sellainen 20v kaveri silloin kyseessä. Punttia ei nostellut omalla ajalla lainkaan, ihan oman ruumiin painoilla kuntopiiriä oli vedellyt.

[vähänkäytettyperuspiitti]

Pitäisi alkaa reenata salilla yläkroppaa, ja tarvitsisin hieman vinkkejä siihen. Onnistuisiko tämmöinen 2-jakoinen: 1. rinta,ojentajat,olkapäät. 2. Selkä, Hauis. Kolmantena päivänä sitten lepoa + vatsalihakset.
     Pitäisikö mun alottaa pitkillä vai lyhyillä sarjoilla?

[Sportacus]

Tämän ketjun aihe on jalkapalloilijan järkevä voimaharjoittelu. Tuollaiset ylävartalopumppailut voi suorittaa tuossa toisessa ketjussa:
http://futisforum2.org/index.php?topic=115923.1700

[L-Val.]

Tämän ketjun aihe on jalkapalloilijan järkevä voimaharjoittelu. Tuollaiset ylävartalopumppailut voi suorittaa tuossa toisessa ketjussa:
http://futisforum2.org/index.php?topic=115923.1700

Eikö ylävartalovoiman harjoittaminen ole järkevää voimaharjoittelua?

Onko tämä taas sitä että voimatreenaus ymmärretään aina vain massan hankkimisena eikä esim. voimantuottoon vaikuttavana seikkana, sekö ei ole "järkevää" voimaharjoittelua?

[Sportacus]

Eikö ylävartalovoiman harjoittaminen ole järkevää voimaharjoittelua?

Onko tämä taas sitä että voimatreenaus ymmärretään aina vain massan hankkimisena eikä esim. voimantuottoon vaikuttavana seikkana, sekö ei ole "järkevää" voimaharjoittelua?

"Jalkapalloilijan voimaharjoittelu" ja "Pitäisi alkaa reenata salilla yläkroppaa" eivät oikein soinnu yhteen. Jalkapalloilijan voimaharjoittelu painottuu ala- ja keskivartaloon. Jos kaveri ei aio treenata jalkoja ollenkaan, niin on aivan silkkaa ajanhukkaa puhua mistään futaajan treeneistä.

[tuuma]

"Jalkapalloilijan voimaharjoittelu" ja "Pitäisi alkaa reenata salilla yläkroppaa" eivät oikein soinnu yhteen. Jalkapalloilijan voimaharjoittelu painottuu ala- ja keskivartaloon. Jos kaveri ei aio treenata jalkoja ollenkaan, niin on aivan silkkaa ajanhukkaa puhua mistään futaajan treeneistä.

Ns. olympianostoliikkeet ovat tehokkaimpia jalkojen ja lantion voimantuoton harjoittamiseen. Miten niitä voidaan teknisesti tehdä oikein jos yläkropassa ei saa olla jerkkua?

Vapailla painoilla tehdessä esim. kontrastivoimaa jalkoihin, tarvitaan yläkroppaankin paukkuja, jotta jalkojen vaatima painomäärä saadaan pidettyä edes kontrollissa.

[Sportacus]

Ns. olympianostoliikkeet ovat tehokkaimpia jalkojen ja lantion voimantuoton harjoittamiseen. Miten niitä voidaan teknisesti tehdä oikein jos yläkropassa ei saa olla jerkkua?

Vapailla painoilla tehdessä esim. kontrastivoimaa jalkoihin, tarvitaan yläkroppaankin paukkuja, jotta jalkojen vaatima painomäärä saadaan pidettyä edes kontrollissa.

En ollut ylävartalon treenaamista kieltämässä. Totesin vain, että jos kaveri kyselee treeniohjelmaa pelkälle ylävartalolle, niin sillä ei ole mitään tekemistä järkevän jalkapalloilijan treenin kanssa. Ylävartaloakin toki kannattaa treenata, mutta jalat ja keskivartalo on ne olennaisimmat.

Painonnostoliikkeiden oikean suoritustekniikan osalta yläkropan voimatasot eivät ole kovinkaan olennaisia. Kyllä tyypillisellä jalkapalloilijalla noiden liikkeiden puhdasta suorittamista rajoittavat aivan muut asiat. Keskivertofutaajan ei muutenkaan ole välttämättä järkevää tehdä mitään raakaa rinnallevetoa monimutkaisempaa painonnostoliikettä. Jos aikaa ja resursseja tekniikan opettelemiseen ei ole, niin jonkun tempauksen tekeminen on melko turhaa.

[tuuma]

Painonnostoliikkeiden oikean suoritustekniikan osalta yläkropan voimatasot eivät ole kovinkaan olennaisia. Kyllä tyypillisellä jalkapalloilijalla noiden liikkeiden puhdasta suorittamista rajoittavat aivan muut asiat. Keskivertofutaajan ei muutenkaan ole välttämättä järkevää tehdä mitään raakaa rinnallevetoa monimutkaisempaa painonnostoliikettä. Jos aikaa ja resursseja tekniikan opettelemiseen ei ole, niin jonkun tempauksen tekeminen on melko turhaa.

Tästä jokseenkin eri mieltä.

Nimenomaan noiden olympianostojen kautta on saavutettavissa kaikkein tehokkainta voimaharjoittelua suhteessa ajankäyttöön. Noiden tekniikoiden kautta saavutettava hyöty on paljon suurempi voimantuoton kannalta kuin hinkata niitä kyykkyjä ja jalkaprässejä. Ne eivät kehitä samalla hermostoa, ainoastaan lihasta. Mutta noita tekniikoita olisi hyvä jo alkaa tehdä pohjalle jo reilusti alle 15-vuotiaana, ei vasta lähelle parikymppisenä herätä asiaan.

[Sportacus]

Tästä jokseenkin eri mieltä.

Nimenomaan noiden olympianostojen kautta on saavutettavissa kaikkein tehokkainta voimaharjoittelua suhteessa ajankäyttöön. Noiden tekniikoiden kautta saavutettava hyöty on paljon suurempi voimantuoton kannalta kuin hinkata niitä kyykkyjä ja jalkaprässejä. Ne eivät kehitä samalla hermostoa, ainoastaan lihasta. Mutta noita tekniikoita olisi hyvä jo alkaa tehdä pohjalle jo reilusti alle 15-vuotiaana, ei vasta lähelle parikymppisenä herätä asiaan.

Siis tokihan tempaus on hieno liike ja erittäin tehokas koko vartalon räjähtävän voiman liike. Kysymys on vaan siitä, että riittääkö jalkapallon puolella aikaa ja osaamista opetella tuo liike kunnolla. Jos riittää, niin toki pelaajien kannattaa sitäkin tehdä. Jos taas voimaharjoitteluun ei uhrata niin paljoa aikaa, niin silloin raaka rinnalleveto on järkevämpi vaihtoehto, oppimiskynnys on paljon matalampi. Siinä kuitenkin saadaan jaloille ja keskivartalolle käytännössä hyvin samanlainen liike aikaan. Eihän se ylävartalon osalta ole sama asia, mutta en näe tuota niin tärkeänä futaajan kannalta.

Kyykyt kyllä kehittävät hermostoa ihan yhtä lailla kuin olympianostot, kysymyshän on lähinnä painojen suuruudesta ja sarjojen pituudesta. Kyykyt ja maastavedot sopivat parhaiten perusvoiman ja maksimivoiman treenaamiseen, olympianostot taas räjähtävän voiman harjoittamiseen. Molemmille on paikkansa futaajankin treenissä.

[tuuma]

Kysymys on vaan siitä, että riittääkö jalkapallon puolella aikaa ja osaamista opetella tuo liike kunnolla.

Näihin olemme käyttäneet apuna paikallisen painonnostoseuran valmentajaa, siinä oppii itsekin sivussa.