Kaikki pelaa

[Herkkä Pipari]

Kaikki pelaa kriitikot voisi hieman miettiä sitä, että miksi pikkupojat pelaavat jalkapalloa ja mikä on pelaamisen tarkoitus: voittaa vastustaja ja kilpailla pelikavereitaan vastaan vai pitää hauskaa ja oppia pelaamaan? Ainakin junnuilla pelaaminen on nimenomaan hauskanpitoa, vaikka toki tavoitteellista (kehittyminen on tavoite numero yksi).

Juuri sen takia, että harrastaminen säilyisi kaikille hauskana ja mielekkäänä, tarvitaan tasojoukkueita. Ketä palvelee se, että huonompi kaveri seisoo kentällä kykenemättä osallistumaan peliin tai saamatta syöttöäkään joukkuekavereiltaan? Ei ketään muuta kuin vanhempia, joiden mielestä tasa-arvo toteutuu ummistamalla silmät lasten keskinäisiltä eroilta.

Kun jokainen pääsee pelaamaan ja harjoittelemaan omalla tasollaan, liikunta on hauskaa ja sopivan haastavaa. Itse olen aina ollut kehno pelaaja ja pelannut lajissa kuin lajissa kakkos- tai kolmosporukoissa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt minua nauttimasta liikunnasta ja, kiitos tasoluokittelun, saamasta toisinaan onnistumisen elämyksiäkin.

Myöskään itsetuntoni ei ole romahtanut siitä havainnosta, etten ole ollut kovin hyvä missään urheilulajissa. Jotenkin kummasti vanhempien ja muiden läheisten on aikanaan onnistunut viestiä minulle, ettei minun arvoni ole kiinni siitä kuinka kovaa juoksen tai potkaisen. Liika kilpailullisuus on pahasta ja tappaa lasten ja nuorten urheiluharrastuksen helposti. Liikunnan pitää olla hauskaa, mutta se täytyy myös toteuttaa mielekkäästi ja tosiasiat tunnustaen.

[Raian]

Kun olen itse niin pieneltä paikkakunnalta, etten tunne tasojoukkueiden toimintaa, niiiiiiii kuinka liikkuvaa tuo joukkueiden vaihtaminen on?

Kun nimenomaan yksi tärkeimmistä asioista kaiken ikäisille on se oma joukkue. Kuinka ihmiset saadaan sitoutettua vaihtuviin joukkueisiin?

[Wecce]

Kaikki pelaa, hieno järjestelmä, miksei kukaan luo myös järjestelmää Kaikki harjoittelee.

[Hincha en cancha]

Juuri sen takia, että harrastaminen säilyisi kaikille hauskana ja mielekkäänä, tarvitaan tasojoukkueita. Ketä palvelee se, että huonompi kaveri seisoo kentällä kykenemättä osallistumaan peliin tai saamatta syöttöäkään joukkuekavereiltaan? Ei ketään muuta kuin vanhempia, joiden mielestä tasa-arvo toteutuu ummistamalla silmät lasten keskinäisiltä eroilta.

Kun jokainen pääsee pelaamaan ja harjoittelemaan omalla tasollaan, liikunta on hauskaa ja sopivan haastavaa. Itse olen aina ollut kehno pelaaja ja pelannut lajissa kuin lajissa kakkos- tai kolmosporukoissa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt minua nauttimasta liikunnasta ja, kiitos tasoluokittelun, saamasta toisinaan onnistumisen elämyksiäkin.

Myöskään itsetuntoni ei ole romahtanut siitä havainnosta, etten ole ollut kovin hyvä missään urheilulajissa. Jotenkin kummasti vanhempien ja muiden läheisten on aikanaan onnistunut viestiä minulle, ettei minun arvoni ole kiinni siitä kuinka kovaa juoksen tai potkaisen. Liika kilpailullisuus on pahasta ja tappaa lasten ja nuorten urheiluharrastuksen helposti. Liikunnan pitää olla hauskaa, mutta se täytyy myös toteuttaa mielekkäästi ja tosiasiat tunnustaen.

Tässä viestissä ollaan asian ytimessä.

- Junnuvalmentajan on turhauttavaa laatia harjoituksia pitäen rimaa alhaalla hitaammin edistyneiden takia, jolloin edistyneimmät turhautuvat.
- On parempi antaa onnistumisen elämyksiä ja vastuuta myös heikommin edistyneille. Siksi heidän tulee harjoitella ja pelata omaa tasoaan vastaavassa porukassa.

On kaunis ajatus antaa kaikille onnistumisen elämyksiä ilman jakoa "hyviin" ja "vähemmän hyviin" "kaikki yhdessä tsempaten". Valitettavan usein onnistumiset ovat suoraa seurausta kanssapelajien tasosta, joka ei saa olla liian korkea eikä liian matala. Nimen omaan pitkässä juoksussa on järkevää, että jokainen harjoittelee ja pelaa omaa edistymis-, osaamis- ja innostumistasoaan vastaavassa ryhmässä.

[muumi]

Samaa mieltä edellisten kanssa, vaikka Hekku Pipari kirjoittikin alunperin viestinsä minun viestin vastineeksi. Tasoerojen kasvaessa liian suuriksi, harjoittelu tosiaan menettää helposti tehoaan. Mutta käsittääkseni (joku paremmin tietävä korjatkoon, jos olen väärässä) Kaikki Pelaa systeemi ei ole mitenkään ristiriidassa tasoryhmien kanssa, kunhan kaikki tosiaan pelaa. Vaikka sitten omantasoistensa kanssa. Ryhmien ei toki kannata olla kiveen kirjattuja vaan vaihtelua niiden välillä voi olla paljonkin. Ja pienemmillä paikkakunnilla ei riitä pelaajia useaan joukkueeseen, joten kaikki pelaa samassa joukkueessa, mikä vaatii valmentajalta kykyjä.

[Hincha en cancha]

Tuli muuten mieleen yksi juttu, jota Kaikki pelaa -keskustelussa ei ole huomioitu juurikaan.

Kaikki pelaa edellyttää, että kaikki pelaa. Hyvä niin. Pikkujunnuissa se tarkoittaa puolen pelin takuuta jokaiselle ottelun pelimiehelle. Päällisin puolinhan on reilua, että jokainen saa osallistua.

Mutta mitäs sitten kun harjoitteluaktiivisuus pelaajalla A on 95% ja pelaajalla B 20%, ja peliaika jakaantuu kuitenkin 50-50?!? Onko tämä enää reilua?

Tämänkin takia tasoryhmät ovat mielestäni hyvä ratkaisu, sillä ne todella mahdollistavat oikeudenmukaisen peluutuksen ja innostavan harjoittelun. Ja kuten muumi tuossa yllä totesi, ei tasoryhmät taida ollakaan millään tavalla ristiriidassa Kaikki pelaa -periaatteiden kanssa. On sitten valmentajan kykyjen ja näkemyksen vastuulla, että (saman seuran/joukkueen sisällä) tasoryhmiä ei "lukita" missään vaiheessa, vaan ne pidetään jatkuvasti avoimina, jolloin siirtyminen tasolta toiselle on mahdollista.

[Herkkä Pipari]

Samaa mieltä edellisten kanssa, vaikka Hekku Pipari kirjoittikin alunperin viestinsä minun viestin vastineeksi. Tasoerojen kasvaessa liian suuriksi, harjoittelu tosiaan menettää helposti tehoaan. Mutta käsittääkseni (joku paremmin tietävä korjatkoon, jos olen väärässä) Kaikki Pelaa systeemi ei ole mitenkään ristiriidassa tasoryhmien kanssa, kunhan kaikki tosiaan pelaa.

En ole lukenut Kaikki pelaa -sääntöjä läpi, mutta jos maaleja ei lasketa, tai tuloksista pidetä kirjaa, miten sitä tasoa sitten mitataan? Sääntöihin kai kuuluu, että otteluiden on tarkoitus olla tasaisia, mutta miten tämä käytännössä varmistetaan?

[jiibzter]

Sääntöihin kai kuuluu, että otteluiden on tarkoitus olla tasaisia, mutta miten tämä käytännössä varmistetaan?

Piirisarjassa joukkueet ilmoittavat itse tasonsa. 1 paras, 4 heikoin. Tai siis kauimmin yhdessä pelanneet ja vähemmän yhdessä pelanneet..

[Wecce]

Tuli muuten mieleen yksi juttu, jota Kaikki pelaa -keskustelussa ei ole huomioitu juurikaan.

Kaikki pelaa edellyttää, että kaikki pelaa. Hyvä niin. Pikkujunnuissa se tarkoittaa puolen pelin takuuta jokaiselle ottelun pelimiehelle. Päällisin puolinhan on reilua, että jokainen saa osallistua.

Mutta mitäs sitten kun harjoitteluaktiivisuus pelaajalla A on 95% ja pelaajalla B 20%, ja peliaika jakaantuu kuitenkin 50-50?!? Onko tämä enää reilua?

Tämänkin takia tasoryhmät ovat mielestäni hyvä ratkaisu, sillä ne todella mahdollistavat oikeudenmukaisen peluutuksen ja innostavan harjoittelun. Ja kuten muumi tuossa yllä totesi, ei tasoryhmät taida ollakaan millään tavalla ristiriidassa Kaikki pelaa -periaatteiden kanssa. On sitten valmentajan kykyjen ja näkemyksen vastuulla, että (saman seuran/joukkueen sisällä) tasoryhmiä ei "lukita" missään vaiheessa, vaan ne pidetään jatkuvasti avoimina, jolloin siirtyminen tasolta toiselle on mahdollista.

Tätä koitin itsekkin tuossa vihjailla, eli miksi puututaan pelkästään pelaamiseen, eikös myös harjoittelu pitäisi olla kaikille.

Vituttaa sellaiset vanhemmat joiden lapsien treeniprosentti on alle 50 ja sitten ihmetellään että miten se meidän pikku Kalle ei saa niin paljoa peliaikaa kun naapurin Ville joka on paikalla harjoituksissa aina ja muutenkin asuu kentällä.

Eli miksi kaikille pitää antaa puolipeliä, eihän parturikampaajillekkaan anneta ylioppilasjuhlia, peli on juhla ja harjoitus on duuni joka johtaa juhlaan.

[Herkkä Pipari]

Piirisarjassa joukkueet ilmoittavat itse tasonsa. 1 paras, 4 heikoin. Tai siis kauimmin yhdessä pelanneet ja vähemmän yhdessä pelanneet..

Eli koko tason arviointi on valmentajien mielivallan alla? Olisiko se ihan perinteinen pistelasku sitten niin traumatisoivaa, että tämä on todellakin se parempi vaihtoehto.

[Wecce]

Eli koko tason arviointi on valmentajien mielivallan alla? Olisiko se ihan perinteinen pistelasku sitten niin traumatisoivaa, että tämä on todellakin se parempi vaihtoehto.

Kyllä tämä on se ehdottomasti paras vaihtoehto, mieti millaiset traumat Matille tulee jos ne ottaa nappulaklubilta 24-0 turpaan ja Mattikin tekee kaksi omaa maalia.

[Herkkä Pipari]

Kyllä tämä on se ehdottomasti paras vaihtoehto, mieti millaiset traumat Matille tulee jos ne ottaa nappulaklubilta 24-0 turpaan ja Mattikin tekee kaksi omaa maalia.

Eiköhän ne traumat tule tai jää tulematta riippuen siitä miten valmentajat ja vanhemmat siihen tappioon suhtautuvat. Sitä paitsi, jos edelleen pyritään siihen tasaisuuteen, mitään 24-0 -pelejä ei pitäisi tulla.

[Savon keisari]

Mitenkäs sitten pitäisi toimia tilanteessa jossa 8-vuotias Matti harrastaa pelkästään jalkapalloa ja pystyy käymään kaikissa harjoituksissa ja saman joukkueen samanikäinen Pekka harrastaa jalkapallon lisäksi voimistelua ja painia eikä pääse kaikkiin harjoituksiin mutta harjoittelee yleisesti liikuntaa aktiivisemmin.

Kyllähän Matti osaa jalkapalloa enemmän harjoittelumäärän johdosta myös pelata paremmin, mutta sen perusteella ei todellakaan voi tehdä johtopäätöstä että hänellä olisi paremmat edellytykset kehittyä hyväksi jalkapalloilijaksi.

[joks11]

Kaikki pelaa edellyttää, että kaikki pelaa. Hyvä niin. Pikkujunnuissa se tarkoittaa puolen pelin takuuta jokaiselle ottelun pelimiehelle. Päällisin puolinhan on reilua, että jokainen saa osallistua.

Mutta mitäs sitten kun harjoitteluaktiivisuus pelaajalla A on 95% ja pelaajalla B 20%, ja peliaika jakaantuu kuitenkin 50-50?!? Onko tämä enää reilua?

Fiksuna miehenä varmaan ymmärrät melko nopeasti että puolen pelin takuu ja tasan jaettu peliaika eivät ole sama asia.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mutta mitäs sitten kun harjoitteluaktiivisuus pelaajalla A on 95% ja pelaajalla B 20%, ja peliaika jakaantuu kuitenkin 50-50?!? Onko tämä enää reilua?

Tämänkin takia tasoryhmät ovat mielestäni hyvä ratkaisu, sillä ne todella mahdollistavat oikeudenmukaisen peluutuksen ja innostavan harjoittelun.

PPT ei tarkoita sitä, että peliajan tulisi jakautua 50-50. Ajatellaanpa 7v7-otteluita. Peliaika olkoon nyt vaikkapa 30 minuuttia. Ottelussa on mukana 10 pelaajaa, joista kaksi maalivahtia puolittavat pelin. Kahdeksan muun pelaajan kanssa peliaika voi jakautua niinkin, että heistä neljä pelaavat 15 minuuttia (puoli peliä) ja loput neljä raatavat koko ottelun. Lasten kohdalla otteluita tulisi ajatella omanlaisina harjoitustapahtumina ja peliin osallistuminen tulisi kirjata treeniaktiivisuuden piikkiin.

Tasoryhmien kannalla olen vahvasti ihan nuoresta pitäen. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa ykkös- ja kakkosjoukkueen sijaan esimerkiksi ryhmäjakoa harjoituksissa niin, että edistyneimmät treenaavat keskenään. Lisäksi tulisi pyrkiä siihen, että taitavimmille pystyttäisiin tarjoamaan lisähaasteita vaikkapa vuotta vanhemman ikäluokan peleissä. Innokkaille treenaajille taas tulisi luoda omia lisäharjoitusryhmiä (taitokoulu), jotka voivat pelata myös omana porukkanaan (taitokoulujoukkue). Ajattelun pitää lähteä puhtaasti yksilöstä. Jako "hyvät ja huonot" tai "innokkaat ja laiskat" ei riitä. Syyt hyvyyteen ja huonouteen tai innokkuuteen ja laiskuuteen voivat olla hyvinkin erilaisia yksilöiden välillä. Savon keisarin esimerkki onkin hyvä. Valmentajan tulisi olla aina tietoinen pelaajansa muista harrastuksista. Matti saattaa käy kolme kertaa viikossa futisharkoissa ja pelaa loppuajan pleikkaria. Pekka käy kaksi kertaa viikossa jalkapalloharjoituksissa, jonka lisäksi kerran painissa ja pari kertaa voimistelemassa. Kuka onkaan tällöin innokas?

[Raian]

Tuota vastaan joutuu nyt ottamaan kantaa. Kyllähän me aikuisina ymmärrämme, että kaikille on hyvä, että kaikille tarjotaan oman tasonsa vastaavia haasteita. Tässä ajattelussa on vain negatiivisena puolena sen hajoittava elementti. Lapsille kuitenkin syntyy tai on jo syntynyt ennen joukkuetta ystävyyssuhteita joukkueen muihin pelaajiin. Kun nyt kaikille tarjotaan yksilöllistä, niin tämä tarkoitta, että se on pois yhdessä tekemisestä. Sitä tutun kaverin yhdessä tekemistä kuitenkin moni nappula haluaa.

Ymmärrän ja hyväksyn tasoryhmät, mutta en pysty hyväksymään liian vapaata liikkuvuutta joukkueiden ja jopa ikäryhmien välillä. Tämä minun mielestäni pätee mitä nuoremmista lapsista on kyse.

[aleks1]

Jos samalla seuralla on monta juniorijoukkuetta siis näissä kaikkipelaa ikäisissä, niin voisihan siellä olla joku yläjoukkuekin jolla olisi omia pelejä ja vaikka kerran viikossa harjoitukset. Joukkueeseen pääsisi tietenkin mukaan lajista innostuneimmat omalla ajalla harjoittelevat ja harjoituksissa innokkaimin käyvät junnut. Tai vaihtoehtoisesti eri seuratkin voisivat järjestää junnuillensa tällaista toimintaa.

[idän_ihme]

Kaikki pelaa edellyttää, että kaikki pelaa. Hyvä niin. Pikkujunnuissa se tarkoittaa puolen pelin takuuta jokaiselle ottelun pelimiehelle. Päällisin puolinhan on reilua, että jokainen saa osallistua.

Mutta mitäs sitten kun harjoitteluaktiivisuus pelaajalla A on 95% ja pelaajalla B 20%, ja peliaika jakaantuu kuitenkin 50-50?!? Onko tämä enää reilua?

Useimmiten asia ei ole näin. Kyllä niitä tasoeroja on myös niiden kaikissa/useimmissa/kaikissa johon ehtivät treeneissä käyvissä, eikä tämän takia ole järkeä pitää osaa pelaajista koko ajan penkillä. Tuon kaikki pelaa ohjelman pohjalla on oikeasti hyviä ideoita.

Itsekkin ymmärrän että todella epätasaisen (siis joukkueen sisällä) peluuttaminen on aika turhauttavaa kun toiset eivät saa koskea palloon. Omassa joukkueessani (pikkukenttäaikaan) oli innovatiivinen ratkaisu pistää porukka kahteen kentälliseen, jos pelaajia oli paljon. Heikommassa kentällisessä huonompikin pääsi peliin hyvin mukaan eikä se tasoero kuitenkaan niin iso ollut että omiin olisi paljon maaleja mennyt(oltiinkin tosin keskivertoa kovempi jengi).

[stream]

Minä olen jo pitkän aikaa ollut sitä mieltä, että kaikki pelaa ohjelma olisi käytännössä turha jos jokaisella joukkueella olisi pätevät valmentajat. Hyvälle juniorivalmentajalle on kaikki pelaa- ideologia (jokaisen yksilöllinen kehittäminen, joukkuehenki, positiivisuus) itsestäänselvyys. Seuroissa resursseja ei tähän (junnuvalmennus) tietenkään ole, mutta eipä ole myöskään palloliitto valmennuskoulutuksissaan asiaan kiinnittänyt huomiota. D-tason kurssit eivät yksittäisen pelaajan kehitykseen juurikaan anna apua. Suurin osa junnukoutseista ovat kuitenkin juuri tämän tason (poislukien isot seurat) käyneitä pelaajien vanhempia, joten syytä olisi.

Ongelma eritavoin harrastavista matista ja petestä ei olisi ongelma jos valmentaja olisi kiinnostunut jokaisen pelaajan kehittämisestä tulevaisuutta ajatellen. Tulevaisuudella ei tarkoiteta seuraavaa peliä eikä edes meneillään olevan kauden sijoitusta. Junioreiden valmennuksessa tulisi keskittyä siihen, että pelaaja saa positiivisia kokemuksia ja pysyy lajissa mukana mahdollisimman pitkään sekä jokaisen pelaajan henkilökohtaisen taidon kehittämiseen. Verinen kilpailu kuuluu aikaisintaan B-junnuihin jolloin mukana pyörineet pojat ja tytöt voivat itse jo päättää haluavatko olla mukana ja millä panoksella.

Mutta koska taloudellisia resursseja ei ole, on kaikki pelaa- ohjelma luotu edistämään pelaajamassan säilyvyyttä. Keinot eivät ehkä ole parhaat mahdolliset (pistelaskun puuttuminen junnuissa ei edistä mitään, puolen pelin takuu on epäreilu, mutta sovellettavissa oleva), mutta samat kaikille.

[magico gonzalez]

Ongelmahan tässä peluuttamisessa on se homman meneminen överiksi sekuntikellon kanssa, kun joka jengin vanhemmissa on muutama sellainen, kenellä on keltaista päässä.

Omassa jengissäni (E10) tilannetta on ratkottu näin:
- Harjoituksissa tasoryhmät (jolloin enemmän oppineet eivät kärsi säätäjien hutipotkuista).
- Paljon treeneissä käyvät pelaavat myös paljon.
- Muiden lajien harrastaminen (lähinnä hoki, koris) katsotaan hyväksi asiaksi ja siitä ei rankaista.
- Edistyneempien ryhmä pelaa välillä vuotta vanhempia vastaan.
- Vähemmän innokkaille (ns. harrastajille) etsitään oman tasoisia vastustajia. Tai joukkue kootaan sen mukaan, minkätasoinen vastustaja on luvassa.

Tämä kaikki edellyttää toki sitä, että joukkueessa on paljon poikia (15-20). Kaikki pelaa ei estä kenenkään kehittymistä hyväksi futaajaksi, mutta kyllähän se monenlaista epätietoisuutta ja sotkua on aiheuttanut junnufutikseen.

Loppujen lopuksi aina ja ikuisesti kaikki on kiinni valmennuksen tasosta (sekä treenien yleisestä vaatimustasosta).   

[Herra]

Omasta mielestäni tämä "kaikki pelaa"-systeemi on Suomen urheilun suurin syöpä. Tämän kokoisessa maassa, jossa resursseja ei ole niin kauhean paljon, niin kyllähän kaikki potentiaali pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin. Kuinkahan monen hyvän pelaajan kehitys on viime vuosina jäänyt kesken, kun sen naapurin läski-petterin on ollut pakko päästä myös pelaamaan. Onko esimerkiksi Ruotissa vastaavanlaista systeemiä? Brasilioista ja muista nyt on turha puhua, koska siellä kulttuuri on aivan erilaista.

En ole kyllä tietoinen systeemeistä, joiden mukaan tällä hetkellä mennään, mutta eiköhän se aikamoista löysäilyä ole. Nörttivalmentajat eivät uskalla laittaa junioreita tekemään mitään, vaan koko ajan pitää olla tosi kivaa ja harkkojen jälkeen syödään aina välillä herkkumunkkeja tai ainakin niitä kivoja grillimakkaroita. No nämä kokemukset perustuu toki kesäisiin höntsäilyihin, jolloin jotkin junnujoukkueet ovat harjoitelleet samaan aikaan. Eihän se voi oikeasti niin olla, että harjoitusten jälkeen ostetaan jotain karkkia/herkkumunkkeja valmentajan silmien edessä? Tämä nyt sinänsä on ihan tyhmää, mutta jotenkin tulee sellainen löysäilyfiilis tuostakin.

[joks11]

"en ole tietoinen systeemistä mutta silti se on urheilun syöpä"

jepjep.

[sopraano]

Vittu lapset salille vääntämään penkkiä!

[idän_ihme]

Kyllä tuollaiselle "kaikki pelaa" systeemille ihan oikeasti on tilausta kun miettii miten tosissaan sitä oltiin jo ihanpikkujunnuissa menestymisen kanssa. Sen ymmärtää vielä että enemmän treenaavat pelaa enemmän, mutta junnusarjoissa se menestys ei kuitenkaan ole tärkeintä. tuo menestys oli se joka monissa seuroissa meni "kaikkipelaa" meiningin edelle, ei niinkään pelaajien kehittäminen. Joku järkevä välimuoto olisi keksittävä, mutta niin kauan kun sitä ei ole on "kaikkipelaa" suuntaus ehkä kuitenkin parempi.

Ei tuo liika kilpailuhenkisyys todellakaan edistä kehitystä sen enempää. Alle kymmenvuotiaissa ei vielä kannattaisi heittää niitä vähemmän kehittyneitäkään pois lajin parista. Tämä näkyy paitsi ohuempana materiaalina aikuisten sarjoissa (varsinkin divareissa, mutta varmasti toisinaan myös liiga/maajoukkuetasolla) myös lajin matalampana suosiona kun huonosti kohdeltu junnu alkaa vihaamaan lajia (tuttua toisista lajeista varmasti monille tämänkin palstan lukijoille).

Puolen pelin takuuhan on periaatteessa ihan hyvä idea niin kauan kun joukkueen pelaajamäärä on sille sopiva. Esim pikkukentälllä (6+1) tuo puoli peliä ei luulisi olla vaikea antaa kaikille jos joukkueessa on 10 pelaajaa. Toki 12 pelaajan kanssa voi tehdä vähän tiukempaa.

[Raian]

Omasta mielestäni tämä "kaikki pelaa"-systeemi on Suomen urheilun suurin syöpä. Tämän kokoisessa maassa, jossa resursseja ei ole niin kauhean paljon, niin kyllähän kaikki potentiaali pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin. Kuinkahan monen hyvän pelaajan kehitys on viime vuosina jäänyt kesken, kun sen naapurin läski-petterin on ollut pakko päästä myös pelaamaan. Onko esimerkiksi Ruotissa vastaavanlaista systeemiä? Brasilioista ja muista nyt on turha puhua, koska siellä kulttuuri on aivan erilaista.

En ole kyllä tietoinen systeemeistä, joiden mukaan tällä hetkellä mennään, mutta eiköhän se aikamoista löysäilyä ole. Nörttivalmentajat eivät uskalla laittaa junioreita tekemään mitään, vaan koko ajan pitää olla tosi kivaa ja harkkojen jälkeen syödään aina välillä herkkumunkkeja tai ainakin niitä kivoja grillimakkaroita. No nämä kokemukset perustuu toki kesäisiin höntsäilyihin, jolloin jotkin junnujoukkueet ovat harjoitelleet samaan aikaan. Eihän se voi oikeasti niin olla, että harjoitusten jälkeen ostetaan jotain karkkia/herkkumunkkeja valmentajan silmien edessä? Tämä nyt sinänsä on ihan tyhmää, mutta jotenkin tulee sellainen löysäilyfiilis tuostakin.

No niin. Saatiin hyvä esimerkki. Tämän takia on olemassa Kaikki Pelaa-ideologia. Kun vielä haluat lukea sitä kuin piru Raamattua, niin tottahan sieltä löytyy kärjistyksiä.

Tässä ollaan huudettu monessa viestissä, että nämä säännöt on tehty aikuisille, jotka jostain ihme syystä haluavat tappaa leikinomaisuuden kilpailuttamalla lapsia aivan turhanpäiten. Tuo sinun tiesi on juuri sitä potenttiaalin hukkaamista, kun valtavat massat vieraantuvat liikunnan parista. Armeija meno sopii Venäjälle, koska siellä on ihmisiä, joista valita lahjakkaimmat. Sen hetken silmäyksellä lahjakkaimmat. Eikä näissä "kehitysmaissa" ole tarkoituskaan palvella yhteiskuntaa. Suomessa on pakko "roikottaa" pelaajia mahdollisimman kauan mukana, jotta saadaan siivilöityä paras osa. LISÄKSI suurin osa saattaa saada kipinän liikunnallisesta elämäntavasta, mikä olisi suunnaton palvelus Suomelle.

Ongelmahan tässä peluuttamisessa on se homman meneminen överiksi sekuntikellon kanssa, kun joka jengin vanhemmissa on muutama sellainen, kenellä on keltaista päässä.

Omassa jengissäni (E10) tilannetta on ratkottu näin:
- Harjoituksissa tasoryhmät (jolloin enemmän oppineet eivät kärsi säätäjien hutipotkuista).
- Paljon treeneissä käyvät pelaavat myös paljon.
- Muiden lajien harrastaminen (lähinnä hoki, koris) katsotaan hyväksi asiaksi ja siitä ei rankaista.
- Edistyneempien ryhmä pelaa välillä vuotta vanhempia vastaan.
- Vähemmän innokkaille (ns. harrastajille) etsitään oman tasoisia vastustajia. Tai joukkue kootaan sen mukaan, minkätasoinen vastustaja on luvassa.

Tämä kaikki edellyttää toki sitä, että joukkueessa on paljon poikia (15-20). Kaikki pelaa ei estä kenenkään kehittymistä hyväksi futaajaksi, mutta kyllähän se monenlaista epätietoisuutta ja sotkua on aiheuttanut junnufutikseen.

Loppujen lopuksi aina ja ikuisesti kaikki on kiinni valmennuksen tasosta (sekä treenien yleisestä vaatimustasosta).   

Tämä teidän ohjelmanne kuulostaa erittäin hyvältä. Punainen lanka näyttäisi olevan yksilön kehitys/etu. Eikö sen pitäis olla kaiken lähtökohta? Tulevalle maailman tähdelle tarjotaan parasta mahdollista ja naapurin nörtti-Reiskalle mukavaa liikuntaa. Ohjelmassa rikotaan kyllä joukkueen eheyttä, mutta kuka sen sanoo, rikotaanko liikaa. Mitä mieltä muuten pelaajat tästä ovat?

Toisin sanoen joukkueenne näyttää muuntuvan hyvin monipuoliseksi, eikä tällöin välttämättä tarvitse tehdä liikaa kompromisseja, jotka sortaisivat jotakin pelaajaa. Taustalla on tiedostettu Kaikki Pelaa-ideologia, mutta käytännössä on käytetty maalaisjärkeä. Tätähän tarvitaan, kun tulkitaan Kaikki Pelaa-ajatusta. Tosin tuota ei olisi tarvinnut koskaan kehitelläkään, jos kaikilla aikuisilla olisi jokin käsitys todellisuudesta.