Perkele kun tämä Kissojen oma aihe jää aina vähän unohduksiin, kun Kaakkois-Suomen Kolmonen -topissa vääntö peppuleiden ym. kanssa käy niin kovana.
Kyrpäjyrän ja ehkä jonkun muunkin iloksi voisi yrittää nyt vääntää pientä analyysin tynkää menneestä kaudesta, kun pelejä on jäljellä enää ne pari hassua, joskin erittäin tärkeää.
Odotuksiin nähden tämä kausi on ollut selvästi positiivinen yllätys. Nousua ei ole varsinaisesti lähdetty hakemaan, mutta silti se on edelleen ihan mahdollinen, joskin apuja kaivataan Kouvolan suunnalta kun Oranjekin petti eilen. Päävalmentaja Vänni on saanut joukkueen pelaamaan taas omaa peliään, eli iloista ja energisesti liikkuvaa lyhytsyöttöpeliä heti kauden ensimmäisen hiekalla käydyn KoRe-kangertelun jälkeen, eli pelit ovat olleet myös ns. esteettisesti mukavaa katseltavaa. Kauden selkeä kohokohta on ollut tähän asti Rantakylässä heinäkuun lopussa käyty kiimainen derby SavUa vastaan. Vaikean ensimmäisen puoliajan jälkeen peli käännettiin väkisin voitoksi ja sillä on selvästi ollut myös positiivinen vaikutus joukkueen itseluottamukseen ja esityksiin seuraavissa peleissä.
Pelaajakohtaisesti erityisiksi onnistujiksi laskisin toppari Teemu Kokon, keskikentän työmyyrä Jonne Ikosen, maalivahti Pirkka Multaharjun sekä monipuolisen Pauli Marttiinin, joka on palannut kentille onnistuneesti vaikean loukkaantumisensa jälkeen. Kokko on topparina ollut taas ehdottomasti sarjan eliittiä, samoin Ikonen keskikentällä hyökkäävässä roolissa. McDaden lähtö on tosin tuonut hieman ongelmia, sillä nyt Jonnekin on joutunut välillä siihen puolustavampaan rooliin, jossa ei selvästi ole parhaimmillaan. Multaharju on heittänyt useimmissa vähänkin tiukemmissa matseissa ainakin yhden game saverin ja lienee myös yksi Kaakon Kolmosen parhaimmista veskareista. Pelinohjaaminen on parantunut myös selvästi aiemmista vuosista, harmi vain että ulostuloja mies ei taida oppia koskaan. Marttiinia on siis nähty tällä kaudella puolustuksessa, keskikentällä ja hyökkäyksessä ja mies on kaikkialla täyttänyt paikkansa oikein hyvin. Erityisesti target-pelaaminen muuten niin pienikokoisessa Kissojen hyökkäyksessä on miellyttänyt omaa silmääni. Ja mainitaan nyt vielä se tankkimainen McDade, joka oli kesän ajan loistava vahvistus keskikentän ankkuriksi ja myös erikoistilanneosaajaksi pitkien heittojensa ansiosta. Welcome back next summer!
Kauden suurin pettymys pelaajarintamalla on varmastikin pelkän kevätkauden Punakoneessa pelannut Tuomas Hynönen. Ilmeisesti työ, perhe ym. vei mielenkiinnon syksyn peleistä, ja kyllähän keväällä jo näki miehen otteista, ettei hirveästi kiinnosta. Muutaman maalin Tumppi tekaisi, mutta muuten panos Kissojen peliin oli aika paljoltikin pyöreä 0. Mielestäni Kissojen hyökkäyspeli on muutenkin toiminut nyt syyskaudella paremmin Topi Sariola - Joona Ikonen -kaksikolla, vaikka kumpikaan ei näkemissäni peleissä ole kuitenkaan vielä parasta potentiaaliaan näyttänyt. Erityisesti muutama vuosi sitten MP:ssä muutamassa Ykkösen pelissäkin potentiaaliaan väläytellyt Joona on ollut (jättiläismäisiin) odotuksiin nähden vähän vaisu. Loukkaantumiset eivät ole onneksi miestä tällä kaudella pahemmin riesanneet, toisaalta kyllähän hän todella varovasti jokaisessa pelissä pelaa.
Jäljellä siis enää kolme kovaa peliä, joista ensimmäisenä superhypervittusentään-matsi PEPO:a vastaan Urskissa. Sekin jos hoidetaan, niin edelleen on jäljellä sarjan ennakkosuosikki
Sudet vieraissa, ja TsV sitten kotona viimeisessä ottelussa. Sudet pelaa tuolloin PEPO:a vastaan Kouvolan keskuskentällä ja sieltä tietysti odotellaan kotivoittoa muna kovana. TsV:n kaataminen lienee kuitenkin myös oma taiteenlajinsa, Taipalsaarihan on viimeisestä kolmesta Kissa-kohtaamisesta voittanut yhden ja pelannut tasan kaksi.
Vaikka nousua tarunhohtoiseen Kakkoseen ei tällä kaudella tulisikaan, niin hyvä maku tästä kaudesta ehdottomasti jää. Kissojen kaunista peliä on ollut mukava katsella aina kun matseihin on päässyt, erityisesti Ikonen & Sariola Bros sekä Micke Pasanen keräävät varauksettomat kiitokseni.
Ensi kausi on tällä hetkellä vähemmän yllättäen hämärän peitossa. Vännilläkin loppuu sopimus taas tähän syksyyn ja jatkosta pitäisi alkaa neuvottelut kai kohtapuoliin. Toivotaan ehdottomasti että Vänni jatkaa edelleen peräsimessä ja samoin toki ikinuori Topi kapteenina ja ykköstykkinä. Junnuista erityisesti Tiirikaiselta voisi alkaa vähitellen odotella läpimurtoa, ja eiköhän näistä B-ikäisistäkin jokunen ala vähitellen nousemaan vakituisemmin edariin.
Vähän jo ennen aikojaan, mutta kuitenkin: kiitos Kissat 2009 <3
