Pannaanpa pari omaakin aatosta pelistä. Oikein mukava ja leppoisatunnelmainen tilaisuus oli. Yleisössä ei kauheasti elämöintiä ollut, Sinikaartinkaan laulujoukot eivät olleet tänään paikalla, mutta muuten oli oikein kotoisa tamperelaisen jalkapalloperheen kohtaaminen. Tosin ensimmäisellä puoliajalla takanani jotain persenaalin ihannekokoonpanoa puineet nuormieshuorat naks naks
Itse peliin siis. Avaukset taisivat olla about:
Ilves:
----------Sipiläinen----------
----------Karvonen----------
-Ollikainen----------Kulokorpi-
------Hevonkorpi-Pessi-------
-Mattila-Poukka-Salli-Putkonen
-----------Mäkelä------------
TamU:
---------Kangaskolkka-Myntti-------
----------------Hjelm---------------
-Pirinen-----------------Ruuskanen-
---------------James---------------
Ojanperä-Mononen-Lindström-Rafinha
--------------Soukiala--------------
TamU siis pelasi viime kauden lopussa käyttöön otetulla kahden kärjen ja timantin mallilla, Ilves oli hiukan rukannut systeemiään niin, että Karvonen pelasi kymppipaikalla ennemmin kuin toisena kärkenä, vaikka välillä olikin käytännössä toinen kärki.
Ensimmäinen puoliaika meni tosiaan komeasti Ilveksen merkeissä, ja vain huono tuuri säästi Unitedin takaiskulta tai parilta. Unitedin avauspeli oli taas takkuista ja toisaalta Ilves oli tehnyt läksynsä ja osasi pysäyttää sen hyvin. Yleensä TamU joutui pelaamaan pitkällä ristipallolla Jamesilta tai Monoselta kohti laitureita, usein Piristä. Näistä ei kuitenkaan kovin paljon hyviä paikkoja syntynyt. Ilveksen hyökkäävien pelaajien luovuus tuntui aiheuttavan paljon enemmän hankaluuksia TamUn linjalle. Miki oli heitetty ainoaksi selväksi maalitauluksi puolustajille, ja Karvonen, Kulokorpi ja Ollikainen pystyivät juoksuillaan aiheuttamaan sekaannusta sinipaitojen päähän. Toisella puoliajalla TamU olikin sitten paremmin hereillä ja ratkaisi pelin puoliajan alkuun parilla taitavalla suorituksella. Varsinkin Jonnen vapari oli ottelun parasta antia, muurin yli ja ristikkoa hipoen ylänurkkaan.
Kentän ykkösnimi hyökkäyssuuntaan oli erittäin hienosti esiintynyt Jusu Karvonen. Poika ei hätkähtänyt aikuisten peleissä tippaakaan ja näytti, miksi Manchesterissa miehestä on oltu kiinnostuneita. Muutama upea oivaltava syöttö, laukaus tolppaan ja lähietäisyydeltä yli. Miinuksen miehelle voi merkitä huolimattomuudesta maalipaikoissa, koska ei hyvistä paikoistaan maalia onnistunut tekemään. Senpä takia taisi Jusu itsekin pudistella hiukan päätään kun tuli vaihtoon. Ehdottomasti positiivinen esitys ja toivottavasti nähdään keltapaidassa useamminkin kaudella. Voi nimittäin olla, että kauaa ei enää Suomessa viihdy.
Ilves oli selkeästi valinnut nuoren TamU-pakki Monosen painostuksen kohteeksi. Masse ja toisella puoliajalla Kujala otettiin kiinni, ja Mononen pyrittiin pakottamaan avauksiin. Sitten välillä käytiin kolmellakin kiinni ja koitettiin painostaa nuorukaista virheisiin. Muutama huono avaus yli rajoista ja omien ulottumattomiin Johannekselta tuli, mutta vain yksi pahempi virhe puolustussuuntaan, kun hävisi Miki Sipiläiselle pääpallon keskikentällä, mistä syntyi paha paikka Ilvekselle.
TamUn nuorisosta Pirinen näytti hiukan hermostuneelta, eikä pystynyt lunastamaan niitä odotuksia, joita raportit akatemiapelien hyvistä otteista olivat ainakin itselleni herättäneet. Ei kuitenkaan varsinaisesti pettänytkään. Pirinen joutui epäonnekseen pelaamaan yhtä kentän parhaista pelaajista, Ilveksen Sakari Putkosta vastaan. Sakke katkoi hienolla itseluottamuksella ja alisti muutaman kerran Piristä pahan kerran.
Rafinhan esitys laitapakkina oli jotain, mistä ehkä cup-peli Honkaa vastaan viime kaudella jo varoitteli. Osoitti aivan uudenlaista kovuutta ja pelasti muutaman kerran muun puolustuksenkin oikea-aikaisilla väliintuloillaan. Tosin taas kerran saatiin nauttia parista rafinhamaisesta keskityksestä...
Aleksei Kangaskolkka teki maalin ja paukautti kerran ensimmäisellä puoliajalla hyvänlaisen pommin lähes Ilveksen maalin ylänurkkaan. Muuten liike oli kuitenkin hiukan laiskan oloista, eikä mies ihan huippusuoritukseen päässyt. Hyökkääjälle maali on toki aina hyvä, ja varsinkin kaukolaukauspelote miellyttää.
Jonne Hjelm pelasi Aton paikalla kymppinä. Jonne oli TamUsta ehkä taistelevin Rafinhan kanssa. Komea vaparimaali kruunasi esityksen, johon kuului myös yksi hyvä kaukolaukaus, jonka karoille Myntti pääsi. Jonnen lisääntyvä peluutus kymppipaikalla voisi tämän perusteella olla aika hyvä ajatus sekin.
Pettymys kentällä oli jossain määrin Miki Sipiläinen, jonka otteissa ehkä paistaa viime kauden kovien pelien puute. Miki ei ollut maalipaikoissa terävimmillään, vaikka muutaman kerran pääsikin nopeuttaan väläyttämään. Kunhan terävyys saadaan paikoissa kohdalleen, tekee Miki kuitenkin vielä monta maalia. Myntti näytti aika pehmeältä tänään, mutta iso mies ja Pirkkahalli nyt vain eivät sovi yhteen. Joka tapauksessa hävisi käytännössä kaikki kaksinkamppailut, eikä saanut Jonnen karojakaan sisään.
Kummankin joukkueen osalta tietysti näkyi, että peli ei ollut valmista. Silti oikein hieno talvikauden avaus. Junnuille lippurahat, junnutyötä tukevassa A-hallin kahvilassa kahvit ja Ipa-tytöiltä arpoja junnutyön hyväksi. Tuli oikein hyväntekijäolo. Näitä lisää
