Nuorten lahjakkuuksien menestymismahdollisuudet Suomessa

[Madridlandia]

Joo, no ei ihan lapsia olla . 18-20 - vuotiaita oli koko porukka ja puolet porukasta pelaa suomen 1. divaria. Siksi vähä hymyilytti kun sanoi, että ei oo teiän taidoista kiinni .

[joks11]

Joo, no ei ihan lapsia olla . 18-20 - vuotiaita oli koko porukka ja puolet porukasta pelaa suomen 1. divaria. Siksi vähä hymyilytti kun sanoi, että ei oo teiän taidoista kiinni .

Ok

Tosiaan ei ne vaksit siellä tunnista toiseen päivystä eikä tietenkään voi mitään sakkoja antaa.

[Kepes]

Kesällä vaan n. 20.00 eteenpäin pelaamaan. Päivän viimeisetkin sarjapelit ovat loppuneet, mutta valoa ja lämpöä riittää kentällä vielä yllin kyllin. Vaksinkin pitäisi olla jo lähtenyt.

[bakricioglu]

Olisin ehkä joskus nuoruudessani voinut olla jotain toista. Olisin voinut omistaa aivot jo ala-asteikäisenä, ja tajuta potentiaalini futariksi. Miten olisin voinut omistaa ne, niin siinäpä pohdittavaa. Ehkä murrosikäni oli vain semmoinen, että kehityin henkisesti vasta niin myöhään, että tuosta ei olisi ikinä tullut mitään. Mutta ehkä se toisaalta tarkottaa, että kehitykseni on vielä nuorten kengissä. Voin vielä vanhempana pelata paremmin kuin keskiverto ihminen.

ps. lisää brenkkua ->

[Ricardo Leite]

Olisin ehkä joskus nuoruudessani voinut olla jotain toista.

Happy birthday, you're not special.

Määrätietoisella ja oikeanlaisella harjoittelulla kenestä tahansa terveestä pikkujunnusta voi tulla jalkapalloilija. Hyväkin sellainen. Fyysiset valmiudet ammattijalkapalloilijan uraan on noin 80 prosentilla tarkkailuryhmästä, nuorista pojanviikareista.

Sinulta puuttui se ainoa asia, mikä lopulta erottaa höntsäilijät ja jalkapalloilijat. Älä siis ole katkera. Sinulla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

[drizl]

Keskustelu käyntiin: Miksi vaikka golf-kentät ovat aina nurmikenttiä eivätkä koskaan hiekkakenttiä? Vaikuttaako niin oleellisesti se, että se tallautuu harvemmin? Onko joku testannut?

Tämä erään golfkentän kenttämestarilta kuultuna, että golfkentän nurmen kasvatusta ei voi mitenkään verrata futiskenttiin juuri tuon rasituksen takia. Griinit leikataan lyhimmiksi ja jokainen kentän pelaava golfari kävelee tuolla noin 600 neliömetrin alueella, mutta muistaakseni näitäkään rasituksia ei voinut vertailla. Muistelisin kenttämestarimme kertoneen, että keväällä tapahtuva rankka rasitus (ennen kasvamisen alkua) on erityisen suuri ongelma futiskentille. En tiedä kuinka futiskenttien kanssa yleensä toimitaan, mutta golfkentällämme muutaman kerran otettiin tietoinen riski ja aurattiin lumet griineiltä, kun koettiin pahimman talven taittuneen ja aurinko lämmitti jo päivisin. Näin saatiin nurmelle valoa mahdollisimman aikaisin ja luonnollisesti ne suojattiin harsoilla öiksi. Tähän nimenomaan liittyi oma riskinsä, sillä harsokaan ei voi mahdottomia suojella ja muistaakseni kenttämestari puhui muutamien -10 öiden tekevän jo melko pahaa vahinkoa.

[jykke]

Määrätietoisella ja oikeanlaisella harjoittelulla kenestä tahansa terveestä pikkujunnusta voi tulla jalkapalloilija. Hyväkin sellainen. Fyysiset valmiudet ammattijalkapalloilijan uraan on noin 80 prosentilla tarkkailuryhmästä, nuorista pojanviikareista.

Linkkiä tutkimukseen?

[Ricardo Leite]

Linkkiä tutkimukseen?

Palloliiton junnuvalmennuskirjasesta löytyy tuo lukema. Viitteen varsinaiseen tutkimukseen löytäisi kai tuon lähdeluettelosta, mikäli kirjasen edelleen omistaisin. Käsittääkseni lukema on kuitenkin melko yleispätevä ja koskee oikeastaan kaikkea muutakin huippu-urheilua.

[jykke]

Palloliiton junnuvalmennuskirjasesta löytyy tuo lukema. Viitteen varsinaiseen tutkimukseen löytäisi kai tuon lähdeluettelosta, mikäli kirjasen edelleen omistaisin. Käsittääkseni lukema on kuitenkin melko yleispätevä ja koskee oikeastaan kaikkea muutakin huippu-urheilua.

Minkähän ikäisiin tässä viitataan? Urheilullisuudessa on valtavia eroja jo ihan pienestä lähtien, mutta tietenkin fyysinen kehitys tasaa eroja myöhemmin. Tuntuu tuo 80 % vaan todella korkealta lukemalta.

[Ricardo Leite]

Minkähän ikäisiin tässä viitataan? Urheilullisuudessa on valtavia eroja jo ihan pienestä lähtien, mutta tietenkin fyysinen kehitys tasaa eroja myöhemmin. Tuntuu tuo 80 % vaan todella korkealta lukemalta.

Aaa.. anteeksi. "Fyysiset valmiudet" tulisi ehkä korvata termillä "anatomiset edellytykset", tai jollain vastaavalla. Tarkoitan kuitenkin sitä, että kenestä tahansa pikkujunnusta, jolla ei ole synnynnäisiä fyysisiä vammoja, voi teoriassa tulla loistava jalkapalloilija.

[Callit]

Monet Veikkausliigan ja Ykkösen pelaajat ovat harmitelleet sitä, kuinka treenasivat lapsuusvuosinaan. Ongelma ei niinkään ollut ajan käyttö jalkapalloon, vaan laatu. Monet olivat kaveriensa kanssa kesälomilla 6-9h kentällä (jopa tekonurmella) ja vahtimestari joutui illan tullen hätistämään heidät pois. Mutta mitä he tekivät? Potkivat koko sen ajan liikkumatonta palloa tai tekivät näitä "hienoja maaleja" vapareista ja pilkuista.

1000% sama. Meijän aikana futiskulttuuri ja -tietämys oli niin täysin olematonta, että emme ikinä opetelleet mitään, oltiin ja hönzäiltiin vaan. Ei ollut pompottelua, ei pujottelua, ei yhtään mitään. Lauottiin paljon, ja siitä on muistona "maailmanluokkaiset" kulmapotkut ja joka vuosi ikiksissä maaliin uppoava vapari tai kaks. Olen itse opettanut 6-vuotiaille 6 kuukaudessa 10 kertaa enemmän asioita kuin mitä mulle itselleni ikinä opetettiin junnuaiakoina. Ja tämä vailla katkeruutta, ei siihen aikaan ollut kotimaista eikä ulkolaista futista, josta oltaisiin unelmoitu.

[Ricardo Leite]

1000% sama. Meijän aikana futiskulttuuri ja -tietämys oli niin täysin olematonta, että emme ikinä opetelleet mitään, oltiin ja hönzäiltiin vaan. Ei ollut pompottelua, ei pujottelua, ei yhtään mitään. Lauottiin paljon, ja siitä on muistona "maailmanluokkaiset" kulmapotkut ja joka vuosi ikiksissä maaliin uppoava vapari tai kaks. Olen itse opettanut 6-vuotiaille 6 kuukaudessa 10 kertaa enemmän asioita kuin mitä mulle itselleni ikinä opetettiin junnuaiakoina. Ja tämä vailla katkeruutta, ei siihen aikaan ollut kotimaista eikä ulkolaista futista, josta oltaisiin unelmoitu.

Asiaa. Junnuvalmentajan tärkein tehtävä on opettaa lapset harjoittelemaan omatoimisesti oikein.

[Callit]

Tarkoitan kuitenkin sitä, että kenestä tahansa pikkujunnusta, jolla ei ole synnynnäisiä fyysisiä vammoja, voi teoriassa tulla loistava jalkapalloilija.

Erittäin mielenkiintoinen aihe, josta olen joskus koittanut oikein etsiä tietoja, niitä kuitenkaan löytämättä. SportBildissä oli kerran artikkeli, jossa vertailtiin eri lajien vaatimia "luontaisia lahjoja" ja ties mitä muita edellytyksiä. Arviot olivat hyvin epätieteellisiä lajiensa ammattilaisten arvioita, ja futiksessa itse asiassa arvioitiin lahjojen osuus aika korkeaksi. Mutta päinvastaistakin infoa ja esimerkkejä on. Itse olen vakaasti päättänyt selvittää tämän asian todellisen laidan, jos en tieteellisesti, niin ainakin sellaiselle tasolle, että itse kuvittelen tietäväni mistä on kyse.

Fyysisesti kaverille olisi eduksi, jos kykenee 100m juoksemaan n.12 sekuntiin ja Cooperissa menisi yli 3000m. Nuo ovat sellaisia lukemia, että niihin pystyy, jos ei kaikki, niin suurin osa kuhan harjuuttelevat. Ja jos ei satanen menekään 12 sekuntiin, niin voi lohduttautua jollain Gascoinella, joka oli kuulemma Newcastlen hitain junnu.

Mutta onko tekniikassa sitten jotain lahjakkuuskynnystä? Onko joku tai suurin osa niin kertakaikkisen puujalkaisia, etteivät pysty ikinä kehittymään huipputasolle? Mene ja tiedä. Itse olen nassikoitten kanssa voinut todeta valtavia eroja siinä, miten pallo tottelee, ja olen myös koittanut vähän selvitellä taustoja siitä, kuinka paljon pallon kanssa on tullut leikittyä. Siinäkin on kyllä selkeitä eroja, mutta nyt haluan selvittää, kuinka paljon harjoittelulla ja oikealla opettamisella niitä voidaan tasoittaa.

Yksi mielenkiintoinen ero alottelevissa junnuissa pistää myös silmään. Joittenkin lasten aivokoppa toimii siten, että kun niillä itsellä on pallo ja vastustaja on edessä, niin ne pyrkivät viemään palloa. Muut lapset pitävät näitä junnuja "meidän parhaimpina". Osa ihan vastaavalla liikunnallisella tasolla olevista junnuista taasen on sellaisia, että ne aina laukaisevat pallon, räiskäävät, ja ovat lisäksi usein hyvin tyytyväisiä "tykkiinsä". Osa tästä on taatusti opittua reaktiota, kun ei luoteta omiin taitoihin jne, mutta väitän kyllä, että osalla tuo tapa tulee ihan omasta pääkopasta. Valkun haaste on tietysti saada opetettua kaikille, ettei sen pallokosketuksen aina tarvitse kestää vain 1/100 sekuntia.

[Tresor]

Kiinnostavaa pohdintaa.

Sellainen erityispiirre futiksessa kuitenkin joka tapauksessa on, että aivan hirveän erilaisilla fyysisillä ominaisuuksilla on varsinkin vielä joku aika sitten ollut mahdollista pelata peliä korkealla tasolla. Pelipaikkojen ominaisuudet voivat olla niin erilaisia, ja päälle vielä taktisten variaatioiden määrä. Jopa aivan huipulla on niin, että kaikkia keskeisiä ominaisuuksia ei esiinny parhaimmillaan kenessäkään: ei ole yhtään nopeaa, isoa ja vahvaa, erittäin teknistä, henkisesti vahvaa ja huipputason pelisilmän omaavaa, joka voisi pelata vaikka Barcelonan jengissä mitä tahansa haluamaansa pelipaikkaa joukkueen tason laskematta. Siksi laji on varmasti geneettisesti demokraattisimpia.

Tämä erona lähes kaikkiin yksilölajeihin ja vaikkapa kendoon.

[Ricardo Leite]

Tilan ja ajan hahmottaminen, koordinaatiokyky, kuten myös nopeus ja moni muu jalkapalloilijalle elintärkeä taito kulkee jossain määrin geeneissä. Tästä olen varma ilman yhtään vedenpitävää tutkimustakaan. Kuitenkin jokaisella terveellä (määrittele tosiaan "terve") lapsella nämä ominaisuudet ovat olemassa siinä määrin, että tarpeeksi aikaisin aloitetulla määrätietoisella ja oikeanlaisella harjoittelulla ne ovat kehitettävissä riittäviksi. Jälleen väittämä, jonka todistavaa tutkimusta en kuitenkaan pysty esiin kaivamaan.

Jalkapallossa on kuitenkin niin monenlaisia rooleja, että vahvuudet maksimoimalla ja heikkoudet minimoimalla uskallan väittää, että mikäli terveys kestää ja motivaatio on oikeanlainen, on tarvittava taso esimerkiksi Veikkausliigassa pärjäämiseen saavutettavissa kenellä tahansa.

Aivan liian heppoinen viesti tähän äärettömän mielenkiintoiseen aiheeseen. Palatkaamme takaisin paremmalla ajalla.

[Lortto]

Asiaa. Junnuvalmentajan tärkein tehtävä on opettaa lapset harjoittelemaan omatoimisesti oikein.

Minusta valmentajalla ei ole tärkeintä tehtävää. Junnuvalmentajan homma on niin laaja alainen ettei valmentajan tehtäviä voi oikeastaan pistää tärkeysjärjestykseen. Tässä muutama oma pointti.
- Junnuvalmentajan aivan ensimmäinen tehtävä on saada lapset kiinnostuneeksi jalkapallosta, eli saada lapset tulemaan kerta toisensa jälkeen harjoituksiin. Tämä myös johtaa todennäköisesti siihen, että juniorit viettävät kentällä omatoimisesti useita tunteja päivässä.
- Valmentajan tulee korjata virheet ja vahvistaa pelaajia positiivisesti oikeanlaisen suorituksen jälkeen.
- Valmentajan on hallittava itse kaikki pelaajilta vaatimansa tekniset suoritteet. Toki mitä vanhempiin junnuihin mennään niin pelaajat saattavat olla parempia teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin valmentajat, jolloin asia ei ole enää niin tarkka (juniorimaajoukkueiden pelaajat todennäköisesti ovat taitavampia kuin kovinkaan moni valmentaja).
- Valmentajilla on myös kasvatuksellinen vastuu. Valmentajien täytyy olla sellaisia roolimalleja joiden kaltaisiksi pelaajat haluavat.

Tuossa muutamia pointteja hetken miettimisen jälkeen. Varmaan paljon asioita jäi kirjaamatta, mutta omasta mielestäni valmentajalla ei ole ns. tärkeintä tehtävää vaan kaikki nuo ylläolevat tehtävät ovat yhtä tärkeitä.

Fyysisesti kaverille olisi eduksi, jos kykenee 100m juoksemaan n.12 sekuntiin ja Cooperissa menisi yli 3000m. Nuo ovat sellaisia lukemia, että niihin pystyy, jos ei kaikki, niin suurin osa kuhan harjuuttelevat. Ja jos ei satanen menekään 12 sekuntiin, niin voi lohduttautua jollain Gascoinella, joka oli kuulemma Newcastlen hitain junnu.

Ei huippufutaajien tarvitse vetää 100 metriä 12 sekuntiin. Toki tästä on etua, mutta tärkeintä on 10-30 metrin pyrähdys. Esimerkiksi todella pienillä pelaajilla on varmasti suuria vaikeuksia vetää 100 metriä noin nopeasti mutta silti he kentällä näyttävät suhteellisen nopeilta, johtuen siitä, että suurin osa spurteista on alle 50 metrin pituisia.

Mutta onko tekniikassa sitten jotain lahjakkuuskynnystä? Onko joku tai suurin osa niin kertakaikkisen puujalkaisia, etteivät pysty ikinä kehittymään huipputasolle? Mene ja tiedä. Itse olen nassikoitten kanssa voinut todeta valtavia eroja siinä, miten pallo tottelee, ja olen myös koittanut vähän selvitellä taustoja siitä, kuinka paljon pallon kanssa on tullut leikittyä. Siinäkin on kyllä selkeitä eroja, mutta nyt haluan selvittää, kuinka paljon harjoittelulla ja oikealla opettamisella niitä voidaan tasoittaa.

Yksi mielenkiintoinen ero alottelevissa junnuissa pistää myös silmään. Joittenkin lasten aivokoppa toimii siten, että kun niillä itsellä on pallo ja vastustaja on edessä, niin ne pyrkivät viemään palloa. Muut lapset pitävät näitä junnuja "meidän parhaimpina". Osa ihan vastaavalla liikunnallisella tasolla olevista junnuista taasen on sellaisia, että ne aina laukaisevat pallon, räiskäävät, ja ovat lisäksi usein hyvin tyytyväisiä "tykkiinsä". Osa tästä on taatusti opittua reaktiota, kun ei luoteta omiin taitoihin jne, mutta väitän kyllä, että osalla tuo tapa tulee ihan omasta pääkopasta. Valkun haaste on tietysti saada opetettua kaikille, ettei sen pallokosketuksen aina tarvitse kestää vain 1/100 sekuntia.

Kyllähän tekniikan oppimisessa on eroja. Kyllä motorisesti lahjakkaalla lapsella on huikeat edellytykset oppia erittäin vaikeita teknisiä suoritteita. Ja motorisesti lahjakas lapsi oppii useat asiat yleensä nopeammin vaikka lähtötaso on heikompi kuin monella muulla pelaajalla. Mitään takeitahan motoriikka ei takaa kenestäkään tuleeko pelaajasta huippua vai ei, mutta erinomaiset avaimet se antaa ainakin teknisten taitojen oppimiseen.

Ja sitten tuohon toiseen kappaleeseen. Lapsien kehityshän menee niin, että 8 ikävuoteen asti he ovat erittäin itsekeskeisiä. Tämän huomaa kaikkialla kuten mm. lasten leikkiessä ja jalkapallokentällä. Tuon ikäisten lasten leikit ovat usein aika itsekeskeisiä, eikä toisia oteta välttämättä kovinkaan hyvin huomioon. Sama näkyy pelikentällä, missä pelaajat käsittävät yleensä vain itsensä ja pallon. Tämän takia joskus ihan pienten junnujen peli on joskus sellaista että kaikki pelaajat ovat pallon ympärillä ja yksi pyrkii lähtemään pallon kanssa ja kuljettaa sitä. Vasta 8 ikävuoden jälkeen itsekeskeisyydestä aletaan pääsemään eroon ja hahmottamiskyky paranee jolloin aletaan päästä minä ja muut asetelmaan.

Sitten tuo pallon roiskaisu juttu. Näitähän näkee ja valmentajan onkin joka kerta tälläisen tapauksen jälkeen muistutettava että pallo pitää ottaa ensin haltuun. Ja kun haltuunotto tapahtuu on tästä heti muistettava kehua pelaajaa. Valitettavan usein kuulee kentän laidalta huutoa pois pois! kun pelaajille pitäisi huutaa ennemminkin haltuun haltuun! tai vastaavaa.

[Kordari]

Ei me sillon nappuloina kuunneltu vaksien varotuksia. Vaksin tullessa lähemmäs piti olla vain tarkkana ettei pallo karkaa sille. Se jos mikä on kehittävää ku kovan paineen alasena pitää kaverinkaa syötellä tarkkoja passeja ku vaksi juoksee peräsä!!

Tolleen se meni sillon suurinpiirtein.

[Callit]

Ei huippufutaajien tarvitse vetää 100 metriä 12 sekuntiin. Toki tästä on etua, mutta tärkeintä on 10-30 metrin pyrähdys.

Joo, joo. Otin vain tuon satasen esimerkiksi, kun se on asteikkona paljon tutumpi kuin 30m.

Sitten tuo pallon roiskaisu juttu. Näitähän näkee ja valmentajan onkin joka kerta tälläisen tapauksen jälkeen muistutettava että pallo pitää ottaa ensin haltuun. Ja kun haltuunotto tapahtuu on tästä heti muistettava kehua pelaajaa.

Voit lyödä pääsi pantiksi siitä, että juuri näin olen menetellyt.

Valitettavan usein kuulee kentän laidalta huutoa pois pois! kun pelaajille pitäisi huutaa ennemminkin haltuun haltuun! tai vastaavaa.

"Ei ikinä jäädä sen pallon kanssa triplaileen, pallo heti pois" - autenttinen koko kentälle kuulunut yleisohje Keravalla junnuturnauksessa muistaakseni v.2004.

[koera]

Kiinnostavaa keskustelua, pitää ottaa laajemmin kantaa paremmalla energialla. Muutama juttu noista fyysisistä valmiuksista tuli heti mieleen. Tärkeintä mille tahansa huippuominaisuudelle on, että se kehittyy tasaisesti aina aikuisikään asti, niin että pelaaja oppii jo varhaisessa vaiheessa käyttämään sitä ja taito kantaa aina huipputasolle asti.

Kehityksen kannalta kaikkein turvallisin valmius on laadukas tekniikka, jota on onneksi ainakin isoissa junnuseuroissa hiljalleen ruettu treenaamaan täälläkin tarpeeksi. Laadukas ja perusteellisesti opeteltu tekniikka ei häviä muuten kuin loukkaantumiskierteellä. Sillä on myös käyttöä joka pelipaikalla. Nopeus käy taas esimerkistä, joka voi olla jollain tapaa vaarallinenkin ominaisuus. Pelaaja joka on 10-17 vuotiaana aina kentän nopein oppii pelitilanteissa luottamaan nopeuteensa ja käyttämään sitä. Sitten miesten peleissä pelaaja saattakin huomata että muutkin ovat nopeita, eikä haastoissa pääse aina ohi pelkällä rytminvaihdoksella. Joku taas saattaa olla kentän pisin pelaaja ja ilmatilan suvereeni dominoija, kunnes kasvu tyssääkin 15-vuotiaana ja muut menevät ohi.

Valmennuksessa ja treenauksen suunnittelussa fyysisen kehityksen tietty ennakoimattomuus otetaan suurmaissa huomioon siten, että tiettyyn ikään asti kaikki joutuvat treenaamaan paljon tekniikkaa ja vaihtelemaan pelipaikkoja. Tämä lisää myös ymmärrystä pelistä. Erikoistuminen aloitetaan vaiheittain ja kun pahin kasvuvaihe on ohitettu, voidaan fyysisiä ominaisuuksia alkaa systemaattisesti jalostaa. Pelikäsityksen opettaminen taas on kuin sitä kuuluisaa rahan pankkiin laittamista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori pelaaja alkaa itse tekemään johtopäätöksiä pelitilanteista, sitä pitempi itämisaika peliälyllä on.

[Lortto]

Voit lyödä pääsi pantiksi siitä, että juuri näin olen menetellyt.

No pelaajat kyllä sen sitten oppivat. Tätä on vain jauhettava jokaisessa treenissä ja pelissä.

Valmennuksessa ja treenauksen suunnittelussa fyysisen kehityksen tietty ennakoimattomuus otetaan suurmaissa huomioon siten, että tiettyyn ikään asti kaikki joutuvat treenaamaan paljon tekniikkaa ja vaihtelemaan pelipaikkoja. Tämä lisää myös ymmärrystä pelistä. Erikoistuminen aloitetaan vaiheittain ja kun pahin kasvuvaihe on ohitettu, voidaan fyysisiä ominaisuuksia alkaa systemaattisesti jalostaa. Pelikäsityksen opettaminen taas on kuin sitä kuuluisaa rahan pankkiin laittamista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori pelaaja alkaa itse tekemään johtopäätöksiä pelitilanteista, sitä pitempi itämisaika peliälyllä on.

Tekniikkahan on kaiken perusta, jota ilman ei voi pelata jalkapalloa. Tuosta pelikäsityksen opettamisestahan on pari englantilaista heppua kiertänyt ympäri suomea esitellen TGFU (Teaching games for understanding) mallia. Tässä pelaajat oppivat kaikki teknisetkin asiat pienpelien kautta ja käytännössä kaikki treenit ovat pelaamista. Tarkoittaa sitä, että normaalia teknisen suoritteen harjoittelua ei harjoituksissa tarvitse edes olla. Pelaajat laitetaan myös itse ajattelemaan harjoitusten ja pelien sisällä omia taktiikoitaan, että miten he pystyvät ryhmässä saamaan parhaan tuloksen.

Esimerkiksi yksi esimerkki oli kun toinen valmentajista valmensi 7 vuotiaiden joukkuetta. Ennen peliä hän antoi pelaajien päättäa oman peliryhmityksen. Peliryhmitys oli silloin 1-1-4 (muistaakseni) ja joukkue hävisi ensimmäisen puoliajan 2-0. Puoliajalla valmentaja kysyi ainoalta puolustajalta miksi he ovat tappiolla. Pelaaja totesi että koska hän on ainoastaan yksin puolustamassa. No valmentaja antoi sitten tämän ainoan puolustajan päättää seuraavan jakson ryhmityksen ja tällöin ryhmitys muuttui 2-1-3 (muistaakseni). Joukkue pystyi tekemään yhden maalin, mutta vastustaja ei tehnyt yhtään joten peli päättyi 2-1.

Tällä tavoin harjoituksissa ja peleissä oikeanlaisia kysymyksiä kyselemällä pelaajat saadaan ajattelemaan ja ymmärtämään jalkapalloa.

[bakricioglu]

Tekniikkahan on kaiken perusta, jota ilman ei voi pelata jalkapalloa. Tuosta pelikäsityksen opettamisestahan on pari englantilaista heppua kiertänyt ympäri suomea esitellen TGFU (Teaching games for understanding) mallia. Tässä pelaajat oppivat kaikki teknisetkin asiat pienpelien kautta ja käytännössä kaikki treenit ovat pelaamista. Tarkoittaa sitä, että normaalia teknisen suoritteen harjoittelua ei harjoituksissa tarvitse edes olla. Pelaajat laitetaan myös itse ajattelemaan harjoitusten ja pelien sisällä omia taktiikoitaan, että miten he pystyvät ryhmässä saamaan parhaan tuloksen.

Itse olen omalla ajallani kehittänyt teknistä puoltani niin, että saan jaloilla pomputeltua 2700 (Losan ennätys "yli 2500") sekä päällä 120. Kuitenkin kun menen kutosdivarijengin treeneihin ja peleihin, niin olen kuin kuka tahansa heistä. En ainakaan pidä palloa yhtään enempää, maaleja teen ehkä vähän keskivertoa enemmän. Eli tekniikka ei tosiaankaan ole kaikki kaikessa, sen olen saanut itse huomata. Pelasin junnuna noin neljä vuotta, nyt olen pelannut noin puoli vuotta ja tuottaa edelleen suuria vaikeuksia ymmärtää pelin luonne: missä paikassa pitää minäkin hetkenä olla. Tämä turhauttaa, sillä se saa ajattelemaan että missä oikein olisin, jos nykyisen tekniikan lisäksi olisin junnuvuosinani saanut treenattua itselleni kunnon pelikäsityksen. 
Voi tietysti olla että se, että kaverit eivät vaan jostain syystä syötä minulle (eivät ehkä ymmärrä kykyjäni/ovelia aikomuksiani) synnyttää minulle illuusion omasta huonosta pelikäsityksestäni.

[Ricardo Leite]

Itse olen omalla ajallani kehittänyt teknistä puoltani niin, että saan jaloilla pomputeltua 2700 (Losan ennätys "yli 2500") sekä päällä 120. Kuitenkin kun menen kutosdivarijengin treeneihin ja peleihin, niin olen kuin kuka tahansa heistä. En ainakaan pidä palloa yhtään enempää, maaleja teen ehkä vähän keskivertoa enemmän. Eli tekniikka ei tosiaankaan ole kaikki kaikessa, sen olen saanut itse huomata.

Ähh... No niin. Tekniikka on niin paljon muutakin kuin pomputtelua. Tekniikkaa käsittää teoriassa kaikki pallon kanssa tehtävät suoritukset ja vain sen jälkeen kun tekniikka on kunnossa, on pelaajalla mahdollisuus valita tietty tekniikka käytettäväksi tietynlaisessa tilanteessa. Mikäli tekniikassa on puutteita, joutuu pelaaja tekemään kompromisseja. Kompromisseihin itsensä pakottavasta pelaajasta ei koskaan tule huippupelaajaa. Pelikäsityksen jalostumisen herkkyyskausi tulee teknisen ruutiinin omaksumisen kautta myöhemmin, joten on perusteltua sanoa, että tekniikka on perusta kaikelle.

Luulen, että ymmärrät käsitteen "tekniikka" hiukan suppeammin kuin Lortto tai moni muu asiaan perehtynyt.

Valmennuksessa ja treenauksen suunnittelussa fyysisen kehityksen tietty ennakoimattomuus otetaan suurmaissa huomioon siten, että tiettyyn ikään asti kaikki joutuvat treenaamaan paljon tekniikkaa ja vaihtelemaan pelipaikkoja. Tämä lisää myös ymmärrystä pelistä. Erikoistuminen aloitetaan vaiheittain ja kun pahin kasvuvaihe on ohitettu, voidaan fyysisiä ominaisuuksia alkaa systemaattisesti jalostaa. Pelikäsityksen opettaminen taas on kuin sitä kuuluisaa rahan pankkiin laittamista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori pelaaja alkaa itse tekemään johtopäätöksiä pelitilanteista, sitä pitempi itämisaika peliälyllä on.

Toki Suomessakin, Palloliiton kursseillakin, tutustutaan lasten ja nuorten herkkyyskausiin. Tietoa on olemassa ja sitä on kaikilla juniorivalmentajilla saatavissa. Ongelma on pitkäjänteiseen kehitystyöhön sitoutuneiden valmentajien puute.

[bakricioglu]

Perussetti taas. Menin uudelle tekonurmelle päivällä vetelee nii vartin päästä oli jo eka tyyppi ajamassa ulos. Sanoi että hänen junnujoukkueensa harkat alkavat ja kysyi voisinko mennä tonne viereiselle maalille. No sinne menin mutta se oli varattu parin pikkupojan toimesta. Sitten katoin takas kenttäpuoliskolle josta lähdin niin eikös valmentaja junnujoukkueineen käyttänyt siitä vain pikku osaa jossa junnut vetivät tälle vapareita. Kolmannella maalilla nuorisojengi makoili läppää heittäen ja kentän viereinen minikenttä oli myös otettu joksikin yläastemaahanmuuttajien norkoilupaikaksi. Ei sillä että olisi kauheesti kiinnostanut, mutta näin tänään

[Kepes]

Perussetti taas. Menin uudelle tekonurmelle päivällä vetelee nii vartin päästä oli jo eka tyyppi ajamassa ulos. Sanoi että hänen junnujoukkueensa harkat alkavat ja kysyi voisinko mennä tonne viereiselle maalille. No sinne menin mutta se oli varattu parin pikkupojan toimesta. Sitten katoin takas kenttäpuoliskolle josta lähdin niin eikös valmentaja junnujoukkueineen käyttänyt siitä vain pikku osaa jossa junnut vetivät tälle vapareita. Kolmannella maalilla nuorisojengi makoili läppää heittäen ja kentän viereinen minikenttä oli myös otettu joksikin yläastemaahanmuuttajien norkoilupaikaksi. Ei sillä että olisi kauheesti kiinnostanut, mutta näin tänään

Kumpi, Leppävaara vai Espoonlahti?

[bakricioglu]

Kumpi, Leppävaara vai Espoonlahti?

Espoonlahti. Liekö sitten Leppävaarassa parempi meno