Nuorten lahjakkuuksien menestymismahdollisuudet Suomessa

[Kepes]

Espoonlahti. Liekö sitten Leppävaarassa parempi meno

Lepuskiinhan avattiin juuri toukokuun lopulla uusi tekonurmi. Sellaisia ei ainakaan Espoossa muualla ole ollut, jos on, niin juuri tuolla uudella tekiksellä Espoonlahdessa, jossa en ole käynyt. Tuuhea, jossa on hiukan enemmän kumirouhetta kuin esim. TUP:ssa tai Matinkylässä.

Onhan Leppävaarassakin maahanmuuttajia ja monta seuraa, jotka siellä treenaavat, mutta kun nyt on kaksi tekonurmia vieritysten, on varsinkin kesällä aina tilaa jommassa kummassa. Lisäksi on sellainen pieni panna-kenttä.

[Karl Fazer]

Palloa vään ylämummoon ja eom, lutuuria.

[bakricioglu]

Kuvitellaan tämmöinen tapaus. Herra x on lahjakas jalkapalloilija. Herra x on parikymppinen, ja lopettanut palloilun joskus junnuna, innostuakseen siitä taas uudestaan. Lahjakkuutensa ansiosta pärjää aivan hyvin Kolmosessa, johon hän liittyy. Muutama harjoitus mennään läpi, homma hoituu. Yhtenä päivänä valmentaja soittaa, että Herra x:n on varauduttava siihen että tulee jäämään vähälle peliajalle ensi kaudella, koska joukkue on aloittanut junioreiden sisäänajon. Ideana on, että suuressa potentiaalisessa kehitysiässä olevat juniorit pääsevät tasoansa vastaavaan joukkueeseen ja näin puolletaan suomalaisen jalkapalloilun tulevaisuutta. Ehkä kokonaisuudessaan, mutta aina on joku joka on jäämässä junan alle.

Olen huomannut, että jalkapallossakin täytyy olla jokin uskottava Curriculum Vitae, että pääsee pelaamaan tasoaan vastaavaan seuraan ja näin edetäkseen mahdollisimman pitkälle rajallisena kehityskautenaan. Pelaaja joka on keskikastia, mutta on pelannut koko ikänsä jalkapalloa, pääsee todennäköisemmin hyvään seuraan kuin lahjakkuus, joka on ollut jonkin aikaa pelaamatta, mutta on silti vähintään edellämainitun pelaajan tasoinen.

Jos ilmoitat olevasi lahjakkuus ja lähetät sähköpostia vaikka Kakkosen jengiin, postiisi ei vastata, vaikka periaatteessa jos on uskottava posti niin pitäisi kutsua edes kerran try-outteihin. Pari kertaa olen Kakkosen jengeille lähettänyt postia, ja Kolmosen jengille kerran. Kolmosessa vastasivat kyllä. Jos ei todisteita ole, niin homma tyssää helposti siihen.

[BrDead]

Jos ilmoitat olevasi lahjakkuus ja lähetät sähköpostia vaikka Kakkosen jengiin, postiisi ei vastata, vaikka periaatteessa jos on uskottava posti niin pitäisi kutsua edes kerran try-outteihin. Pari kertaa olen Kakkosen jengeille lähettänyt postia, ja Kolmosen jengille kerran. Kolmosessa vastasivat kyllä. Jos ei todisteita ole, niin homma tyssää helposti siihen.

Kuvitellaanpa näin, että soitat seuraavalla kerralla. Ja kyllä off-seasonilla joka jengissä on avoimet ovet (joulu-tammikuu) ainakin Kolmosessa. Kolmosessa ainakin otetaan ihan kuka vaan treeneihin haistelemaan tasoa. Toki, jos jalkoihin jää, niin kyllä aika nopsasti sanotaan, että ehkä paikka on jossain muussa joukkueessa.

[joks11]

Taas kerran vika on kaikissa muissa. Jos sä vaan olet paska?

[Jau]

Olen lähes satavarma, että jokaikiseen suomalaiseen kakkosessa pelaavan seuran harjoituksiin voi mennä näyttämään taitojaan talvella

[tupoleevi]

Olen lähes satavarma, että jokaikiseen suomalaiseen kakkosessa pelaavan seuran harjoituksiin voi mennä näyttämään taitojaan talvella

Niin voikin mennä.
Mutta annas olla, jos siellä on seuran seniorimylly, jonka taidot ovat nippa nappa kakkosen tasolla.
Mieluummin joukkue häviää, kuin ottaa nuoren taiturin. Psykologinen syrjiminen on kyllä hanskassa.
Penkille nuori, jos ei ole valmentajan sukulainen tai työtoverin lapsi. Sylkykupiksi kelpaa.

[Atmosphere]

Niin voikin mennä.
Mutta annas olla, jos siellä on seuran seniorimylly, jonka taidot ovat nippa nappa kakkosen tasolla.
Mieluummin joukkue häviää, kuin ottaa nuoren taiturin. Psykologinen syrjiminen on kyllä hanskassa.
Penkille nuori, jos ei ole valmentajan sukulainen tai työtoverin lapsi. Sylkykupiksi kelpaa.

Missä näin toimitaan??
Kun selvästi omakohtaista kokemusta on.

[jykke]

Sportmagasinetissahan oli juttua tästä aiheesta. Esimerkkinä oli nuorten jääkiekkoilijoiden uraputki Oulussa. Siellä yläasteikäiset olivat aamuharjoituksessa hallilla ennen koulun alkamista. Suunnitelmissa oli jopa tehdä yhteistyötä ala-asteiden kanssa, että saataisiin herkkyyskaudet mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Jalkapallossa tällaiset yhteistyökuviot lienevät harvinaisia vai onko niitä ollenkaan?

[Yourworstnightmare]

Olen lähes satavarma, että jokaikiseen suomalaiseen kakkosessa pelaavan seuran harjoituksiin voi mennä näyttämään taitojaan talvella

Aivan varmasti näin!

Sportmagasinetissahan oli juttua tästä aiheesta. Esimerkkinä oli nuorten jääkiekkoilijoiden uraputki Oulussa. Siellä yläasteikäiset olivat aamuharjoituksessa hallilla ennen koulun alkamista. Suunnitelmissa oli jopa tehdä yhteistyötä ala-asteiden kanssa, että saataisiin herkkyyskaudet mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Jalkapallossa tällaiset yhteistyökuviot lienevät harvinaisia vai onko niitä ollenkaan?

Siis mistä? Mihin juttuun tää liittyy, kun yllä on puhuttu lähinnä tuosta että pääseekö nuori pelaamaan/näytille?

[jykke]

Siis mistä? Mihin juttuun tää liittyy, kun yllä on puhuttu lähinnä tuosta että pääseekö nuori pelaamaan/näytille?

Luin vain otsikon. Ohjelmassa oli puhetta lahjakkuudesta ja siitä miten se urheilussa pitäisi parhaalla tavalla hyödyntää.

[Naama Velli]

Pelaaja joka on keskikastia, mutta on pelannut koko ikänsä jalkapalloa, pääsee todennäköisemmin hyvään seuraan kuin lahjakkuus, joka on ollut jonkin aikaa pelaamatta, mutta on silti vähintään edellämainitun pelaajan tasoinen.

Parempi pelaaja pääsee todennäköisemmin hyvään seuraan kuin huonompi pelaaja. Ei ne siellä sun potentiaalia ja ns lahjakkuuttasi rupee tutkimaan, vain se merkkaa miten osaa fudaa.

Ei se, että muut pitää sua huonompana pelaajana kuin sie itte pidät itteäs, oo välttämättä niiden tyhmyyttä.

[Isopää]

Missä näin toimitaan??
Kun selvästi omakohtaista kokemusta on.

Aivan tuolla tavalla ei varmaan missään toimita, mutta kyllähän tuossa sellainen hyvin pieni totuuden siemen on, että joskus kakkos-kolmosdivarissa peliaika ansaitaan enemmän vanhoilla meriiteillä kuin sen hetkisellä kunnolla. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että tarpeeksi hyvä pelaaja saa peliaikaa aina, sarjatasosta riippumatta.

[Puskás]

Kyllähän tätä kokenut vs. kokematon pelaaja -asettelua on tasolla kuin tasolla, ja junnumpi siinä jää helposti jalkoihin. Kuitenkin kun kilpaurheilusta puhutaan, niin kyllä päävalmentajallakin aina jokin peruste tälle valinnalleen on. Siinä vaiheessa, jos ei mihinkään Kakkosen tai Kolmosen joukkueeseen mahdu, suosittelen lukemaan sanakirjasta sen kohdan "lahjakas" ja katsomaan peiliin.

[Noviisi]

Siinä vaiheessa, jos ei mihinkään Kakkosen tai Kolmosen joukkueeseen mahdu, suosittelen lukemaan sanakirjasta sen kohdan "lahjakas" ja katsomaan peiliin.

Ja kysymään rohkeasti valmentajalta perusteet siihen, miksi ei mahdu joukkueeseen.

Mahdollisia syitä voi olla jokin näistä tai usein yhdistelmät näistä:
- fysiikka ei riitä: nopeus ei riitä (tämä liittyy tietysti sijoittumiseen), rohkeus kaksinkamppailuissa ja kropan käyttö ei riitä, terävyys oikeaan aikaan puuttuu jne.
- taito ei riitä: (toivottavasti tämä olisi yhä harvempien nykyjunnujen puute...), ei ole laadukasta syöttöarsenaalia, haltuunotot eivät ole laadukkaita tai eivät vie peliä eteenpäin, tulee kiire pallollisena jne.
- pelikäsityksessä isoja puutteita: sijoittumisessa virheitä (näitä ei edes nopeudella paikata), ei hyviä liikkeitä pallottomana, ei osaa ennakoida peliä (esim. miettiä etukäteen kenelle pelaa)
- pää ei kestä paineita näytöissä: yliyrittäminen, joka kostautuu sillä, että pelisilmä sumenee ja ei pysty antamaan taidoistaan hyvää käsitystä

--> sitten voi tosiaan katsoa peiliin ja miettiä millä osastolla on ne isoimmat puutteet. Sitten voi miettiä, mitä näille puutteille voi tehdä. Fyysisille puutteille voi tehdä jotain parantamalla pelikäsitystä ja esim. sijoittumistaan ja harjoittelemalla kovuutta kaksinkamppailuihin (pelikäsyksen omatoiminen opetteleminen on varmasti aika haastavaa?). Taitoa pystyy toki vielä 16-19 ikäisenä parantamaan vaikka kuinka paljon omatoimisella treenaamisella kunhan perusteet on kunnossa. Se vaatii vain todella paljon toistoja ja laadukasta treenaamista.

[tupoleevi]

Ja kysymään rohkeasti valmentajalta perusteet siihen, miksi ei mahdu joukkueeseen.

Mahdollisia syitä voi olla jokin näistä tai usein yhdistelmät näistä:
- fysiikka ei riitä: nopeus ei riitä (tämä liittyy tietysti sijoittumiseen), rohkeus kaksinkamppailuissa ja kropan käyttö ei riitä, terävyys oikeaan aikaan puuttuu jne.
- taito ei riitä: (toivottavasti tämä olisi yhä harvempien nykyjunnujen puute...), ei ole laadukasta syöttöarsenaalia, haltuunotot eivät ole laadukkaita tai eivät vie peliä eteenpäin, tulee kiire pallollisena jne.
- pelikäsityksessä isoja puutteita: sijoittumisessa virheitä (näitä ei edes nopeudella paikata), ei hyviä liikkeitä pallottomana, ei osaa ennakoida peliä (esim. miettiä etukäteen kenelle pelaa)
- pää ei kestä paineita näytöissä: yliyrittäminen, joka kostautuu sillä, että pelisilmä sumenee ja ei pysty antamaan taidoistaan hyvää käsitystä

--> sitten voi tosiaan katsoa peiliin ja miettiä millä osastolla on ne isoimmat puutteet. Sitten voi miettiä, mitä näille puutteille voi tehdä. Fyysisille puutteille voi tehdä jotain parantamalla pelikäsitystä ja esim. sijoittumistaan ja harjoittelemalla kovuutta kaksinkamppailuihin (pelikäsyksen omatoiminen opetteleminen on varmasti aika haastavaa?). Taitoa pystyy toki vielä 16-19 ikäisenä parantamaan vaikka kuinka paljon omatoimisella treenaamisella kunhan perusteet on kunnossa. Se vaatii vain todella paljon toistoja ja laadukasta treenaamista.

Entäs jos valmentaja on perinteisen suomalaisen futkisen kasvatti, osaaja ja omaa vankan kokemuksen suomalaisen futiksen olemuksesta?
Jos Litmanen ilmestyisi yhtäkkiä I-dis:aan nimellä Pekka Mähönen ja naama muistuttaisi Martti Ahtisaarea.
Nopeustesti jo taitaisi karsia hänet joukkueesta.

Ei tämä Mähönen kova painijakaan ole. Syöttelee loistavasti, mutta kaverit eivät ymmärrä ja niinpä joukkueen kapteeni yhdessä valmentajan kanssa kehuvat syöttötaitoa, mutta ei ole nopea ja häviää usein kaksinkamppailut. Ei sovellu joukkueeseen.
Penkille.
Suomalainen jalkapalo ei ole juuri lainkaan pärjännyt maailmalla.
Siitä huolimatta toiminta ei muutu.
Potkutekniikka on 96% heikkoa Suomessa. Kaikkein tärkein syy menestykseen/menestyksettömyyteen on juuri tämä. Fysiikka ja nopeus riittävät, pelikäsityskin, mutta voi.. kun pitäs laittaa pallo oikeaan osoitteeseen, niin voi helkkari sentään.

Suomalaisessa jalkapallossa on joukkuetta kohti n. 1 - 1,5 potkutaitoista. Ne muut pelaavat ja potkutaitoiset ovat sivussa, koska pelikaverit ja valmentajat eivät ole tottuneet siihen. Orpo olo taiturilla.
Tuloksena on suomalaista potkupallon, jalkapallon ja futiksen sekoitusta. Siis suomalaista "jalkapalloa".
Sitä ei viitsi kauniina kesäiltana lähteä katsomaan. Tulee pahalle tuulelle.

[Noviisi]

Potkutekniikka on 96% heikkoa Suomessa. Kaikkein tärkein syy menestykseen/menestyksettömyyteen on juuri tämä.

Suomalaisessa jalkapallossa on joukkuetta kohti n. 1 - 1,5 potkutaitoista. Ne muut pelaavat ja potkutaitoiset ovat sivussa, koska pelikaverit ja valmentajat eivät ole tottuneet siihen. Orpo olo taiturilla.
Tuloksena on suomalaista potkupallon, jalkapallon ja futiksen sekoitusta. Siis suomalaista "jalkapalloa".

TamU:n europelejä katsellessa tuli kyllä tämä huomattua jo joukkueiden ottaessa alkulämpöjä kentällä. Kyllä niiden ulkomaalaisten pallotatsi, syötöt, keskitykset ja vedot vaan olivat monta pykälää TamU:n kavereita laadukkaampia. Pisti oikein silmään tämä ero.

[joks11]

Entäs jos valmentaja on perinteisen suomalaisen futkisen kasvatti, osaaja ja omaa vankan kokemuksen suomalaisen futiksen olemuksesta?

No sitten kannattaa hakeutua johonkin toiseen joukkueeseen.

[Nice10]

TamU:n europelejä katsellessa tuli kyllä tämä huomattua jo joukkueiden ottaessa alkulämpöjä kentällä. Kyllä niiden ulkomaalaisten pallotatsi, syötöt, keskitykset ja vedot vaan olivat monta pykälää TamU:n kavereita laadukkaampia. Pisti oikein silmään tämä ero.

Pallotatsi paranisi Tamun keskivertopelaajalla hivenen, jos annettaisiin 30-50 milliä budjettiin lisää. 7-10 maajoukkuetason pelaajaa ulkomailta ja Suomen maajengistä heti alkuun sisään, niin paranee kaaripallot. Kyllä asioita pitää tarkastella aivan erilaiselta kantilta. Se nyt on kuitenkin selvä asia, että mikään poppakonsti tai systeemin muutos ei saa aikaan määräänsä enempää kotimaisia kv-tason huippupelaajia ... eikä saa missään muuallakaan Suomen kokoisessa jalkapallomaassa. Ja aivan sama vaikka niitä kv-tason pelaajia saataisiin tuosta vain vaikkapa 100 lisää tyhjästä, ulkomaille nekin siirtyisivät. Juurikin parantamaan näiden Rosenborgien alkulämmittelyjen tasoa. Miljoonan pelaajabudjetilla operoiva seura missä tahansa tulee aina olemaan helvetisti laaduttomampi kuin vaikkapa 20 miljoonan euron joukkue. Aina, riippumatta tippaakaan maan juniorituotannon tilasta. Jos tällaisia juttuja haluaa vertailla, niin reilumpaa olisi vertailla vaikkapa Suomen maajoukkueita Norjan, Bulgarian, Slovakian jne kanssa. Seurajoukkuepelit ovat täysin eri maailmansa, missä raha ratkaisee.

Koko keskustelu muutenkin pyörii täysin mielikuvien varassa. Liikaa sekoitetaan asioita, jotka eivät liity toisiinsa. Esimerkiksi suomalaisten pelaajien potkutekniikat nyt eivät ole suhteessa muihin taitoihin paljon sen heikompia kuin muuallakaan. Aivan samalla tavalla esimerkiksi suomalaisten fysiikkaa korostetaan ja jauhetaan mantroja. Sillä puolella kun on puutteita jopa enemmän kuin esimerkiksi keskivertopelaajan potkutekniikassa.

[Noviisi]

Pallotatsi paranisi Tamun keskivertopelaajalla hivenen, jos annettaisiin 30-50 milliä budjettiin lisää. 7-10 maajoukkuetason pelaajaa ulkomailta ja Suomen maajengistä heti alkuun sisään, niin paranee kaaripallot. Kyllä asioita pitää tarkastella aivan erilaiselta kantilta. Se nyt on kuitenkin selvä asia, että mikään poppakonsti tai systeemin muutos ei saa aikaan määräänsä enempää kotimaisia kv-tason huippupelaajia ... eikä saa missään muuallakaan Suomen kokoisessa jalkapallomaassa. Ja aivan sama vaikka niitä kv-tason pelaajia saataisiin tuosta vain vaikkapa 100 lisää tyhjästä, ulkomaille nekin siirtyisivät. Juurikin parantamaan näiden Rosenborgien alkulämmittelyjen tasoa. Miljoonan pelaajabudjetilla operoiva seura missä tahansa tulee aina olemaan helvetisti laaduttomampi kuin vaikkapa 20 miljoonan euron joukkue. Aina, riippumatta tippaakaan maan juniorituotannon tilasta. Jos tällaisia juttuja haluaa vertailla, niin reilumpaa olisi vertailla vaikkapa Suomen maajoukkueita Norjan, Bulgarian, Slovakian jne kanssa. Seurajoukkuepelit ovat täysin eri maailmansa, missä raha ratkaisee.

Varmasti tämä budjettiasia menee näin. Mutta itseäni silti kiinnostaa Suomen junioritoiminnan tila. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että junioritoiminnalla on suorat syy-yhteysseuraukset Veikkausliigaan. Toinen pointti on se, että esimerkki ja mallisuoritukset innoittavat junnuja todella paljon. Kun se näkee Veikkausliigapelissä keskivertoja ja huonoja pallotatseja, vetoja, syöttöjä, keskityksiä ei syty sellaista kipinää, että "Vau, nyt kentälle treenaan tota vetoa niin kauan, että osaan sen yhtä hyvin kuin *jonkun veikkausliigapelaajan nimi*. Ilmeistä kuitenkin on, että nuo pallon syöttämiseen ja vetämiseen liittyvät taidot tulee hiottua sinne huippuunsa juuri omalla ajalla. Joukkuetreeni antaa mahdollisuuden oppia alkeet, mutta huippuunsa viety tekninen osaaminen vaativassa pelitilanteessa vaatii suurta omistautumista omatoimiseen treenaukseen. Kyllä minua ainakin puhuttelee nämä muutamat videonpätkät tuolla Potkutekniikka-ketjussa, joissa kotimaiset ja ulkomaiset junnut vetävät aivan uskomattomia vapareita. Tulee heti sellainen olo, että olisi kyllä mahtavaa kun itsekin osaisi ja alkaa suunnittelemaan, että pääsisi kentällä kokeilemaan.

Eli: Nuorten lahjakkuuksien menestymismahdollisuuksia Suomessa parantaa todella paljon, jos potkutekniikka & pallotatsit on hiottu huippuunsa (ohi keskimääräisen Veikkausliigatason). Uskon, että tämä on mahdollista saavuttaa suurella omatoimisen treenin määrällä, kun saa ohjausta ja virikkeitä riittävästi. Ja jälleen päästään tähän ikuisuuskysymykseen: miten saada yhä suurempi määrä junnuja tekemään sitä omatoimista treeniä riittävän suuria määriä?

[No niin]

Suomalainen jalkapalo ei ole juuri lainkaan pärjännyt maailmalla.
Siitä huolimatta toiminta ei muutu.

Potkutekniikka on 96% heikkoa Suomessa. Kaikkein tärkein syy menestykseen/menestyksettömyyteen on juuri tämä.

Ensimmäiseen voi vaan todeta, että näin on!
Toiseen voi sitten sanoa, että tämä ei ole syy, vaan seuraus tuosta lihavoidusta kohdasta.
Miksi sitten ei asioita muuteta?

Tässä maassa valitettavasti on niin paljon erilaisia "kuruja", jotka ei ole juurikaan mistään samaa mieltä.
Joku jossain keksii jotain, jonka "asiantuntijat" sitten tyrmäävät ja sama oravanpyörä vain jatkuu.
Yhtenä esimerkkinä vaikka tämä kaikki pelaa systeemi, josta osa on ehdottomasti sitä mieltä, että se on Suomalaisen jalkapallon kehittymisen suurimpana esteenä, eikä ole edes valmis keskustelemaan asiasta, puhumattakaan siitä, että noudattaisi sitä muuten kuin "paperilla"

Homma ei tule kehittymään niin kauan, kun tämä ongelma poistetaan.
Tai pitäisikö sanoa tämäkin ongelma... Ei valitettavasti ole ainoa, mutta kovasti helpttaisi, jos asioista ainakin yritettäisiin olla samaa mieltä, tai edes malttaa kuunnella mitä muut sanoo, tuon ehdottoman kieltämisen sijaan.

[morcenardo]

Palloliiton Helsingin ja Uudenmaanpiirin uusimmassa jalkapallojulkaisussa (90min - täyttä futista) on loistava artikkeli lahjakkuudesta.

Kuinka moni foorumisti tietää, että henkinen puoli, asenne on myös lahjakkuutta?

Veikkaan, että monelta tulee vastaus: "Kyllä minä tiedän." Mutta mitä henkinen lahjakkuus sitten oikeasti on? Yhtä ainoata oikeata vastausta ei tähän kysymykseen ole. 

Artikkelissa on haasteltu mm. urheilupsykologi Bill Beswickiä. Hän on englantilainen, työskennellyt viimeisen 15 vuoden aikana Derbyssä, Manchester Unitedissa, Middlesbroughissa ja Englannin maajoukkueen henkisenä valmentajana. Joten luulisi kaverin puhuvan asiaa. Tai ainakin kaverilla on hyviä näkökulmia ja kokemusta.

Kuinka paljon joukkueesta voi saada enemmän irti hyvällä henkisellä valmennuksella?

"Jopa 20 prosenttia. Jokainen peli on voitettavissa tai hävittävissä. Lähes kuka tahansa koulutettu valmentaja pystyy virittämään joukkueensa fyysisesti, teknisesti ja taktisesti hyvään iskuun, mutta se ei enää nykyjalkapallossa riitä. Kun näihin osa-alueisiin lisätää pelaajien henkisen puolen "huippukunto", joukkueen iskukyky nousee 20 prosenttia" - kuuluu Billin väite.

Oma mielipiteeni asiasta on, että kyllä tuo on totta. Mutta 20 prosenttia kuulostaa aika suurelta luvulta

"Jos pelaajalla on sekä asenne että pelillinen lahjakkuus kunnossa, hänestä tulee tähti. Vaikka pallo pysyy koukussa ja pelin lukeminenkin on hallussa, mutta henkinen kantti ei ole parasta mahdollista, pelaaja on valmentajalle ja joukkueelle pelkkä ongelma." - kuuluu Beswickin väite.

Itse allekirjoittaisin ensimmäisen lauseen. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi se, mitä huipulle vaaditaan. Toinen lause on hieman epäselvä: pelaaja olisi valmentajalle ja joukkueelle pelkkä ongelma? Eihän se nyt niin voi mennä.

Lisäksi Beswickin mielestä täydellinen jalkapalloilijan pitää täyttää kuusi piirrettä: fyysinen valmius, tekninen taito, taktinen älykkyys, henkinen voima, tunteiden hallitsemisen ja elämäntapojen kurinalaisuuden.
-"Lahjakkuus määrää mitä voit tehdä kentällä, motivaatio kuinka paljon olet halukas tekemään ja asenne määrää kuinka hyvin teet kaiken."

Lainausmerkkien sisällä oleva lause on mielestäni hyvä, ytimekäs tiivistelmä kolmesta eri termistä.   

Lehdessä on myös artikkeli Niken järjestämästä Elite Training tapahtumasta. Siinä on haastateltu Turun FC Interin päävalmentaja Job Dragsmaa.

Hän pitää asennetta jalkapalloilijan tärkeimpänä ominaisuutena.

"Pallon kanssa lahjakkaat nuoret pelaajat pääsevät liian helpolla. Hollannissa pistetään asennevammaiset talentit pihalle jo 15-vuotiaana. Pienessä massa, kuten suomessa taidollisesti lahjakkaat, mutta henkiseltä kantiltaan heikot pelaajat on pyrittävä pitämään mukana mahdollisimman pitkään. - Vain asenteeltaan vahvat pelaajat raivaavat tiensä huipulle. Pidän henkistä lujuutta pelaajan tärkeimpänä ominaisuutena." - Job Dragsma

Aina Suomesta ajatellaan, että pieni maa ja meillä ei ole lahjakkaita pelaajia. Tästä tulee mieleen, että fyysinen valmius, tekninen taito ja taktinen älykkyys meillä Suomessa ei ole kohdallaan?

Vaiko olemmeko vain henkisesti loppujenlopuksi niin heikkoja, että ei täältä tule huippupelaajia?

[koera]

Tuossa ei vielä edes päästy ryhmädynamiikkaan ja henkisten johtajien merkitykseen kentällä ja kentän laidalla, joten vaikka prosenttilukujen heittäminen on vähintäänkin ongelmallista, voisi tuon lukeman heittää ylemmäksikin. Monet aivan terävimmän tason valmentajat (esim. Capello) nostavat mentaalipuolen myös joukkuemenestyksen kannalta kaiken muun yläpuolelle, kuten Dragsma tuossa yksittäisen pelaajan kannalta.

Junioreiden kanssa siihen asti kunnes sisäinen motivaatio alkaa olla vahva ja pelaaja riittävän itsenäinen (saattaa mennä hyvin kauan, usein jopa parikymppiseksi, toiset eivät taas koskaan täysin itsenäisty) yleisellä tunnelmalla, valmentajan otteella ja pelaajien välisellä kunnioituksella voidaan tehdä tai tuhota pelimiehiä. Valmentajan ylikriittisestä ja vittuilevasta tai vastaavasti positiivisesta ja rakentavasta otteesta tulee ennemmin tai myöhemmin yleinen normi myös pelaajien väliseen käyttäytymiseen. Samoin jos valmentaja ei huomaa tai jättää tahalleen huomaamatta pelaajien väliset kitkat, ilmapiiri mätänee helposti.

Varsinkin teini-ikäiset osaavat olla todella häijyjä toisilleen. Esimerkkejä löytyy hyvätasoisista joukkueista joissa on valmentajanvaihdoksen jälkeen ensin lähtenyt ryhmäkuri lapasesta ja hyvin nopeasti perään myös menestys. Dragsman kotimaassa, jossa treenien ilmapiiriin suhtaudutaan tosissaan, kotiin saattaa tulla monisivuinen läpyskä joissa ohjeistetaan hyvin tarkasti käytännön asioita käyttäytymiseen liityvine sääntöineen. Nuoretkin pelaajat tietävät hyvin tarkkaan milloin jutustelu on kiellettyä, eikä heille tulisi mieleenkään kuittailla kaverin epäonnistuneesta suorituksesta. Ylimitoitettua? Ehkä, mutta toisaalta luo mahdollisuuden todella keskittyneihin ja tehokkaisiin harjoituksiin. Kääntöpuolella tosin ovat karsinnan ja kilpailun luomat paineet.

[defcon1]

Totta totta. Itsekin tunnustan että mentaalipuoli jää liian vähälle, vaikka siihen on yritettykin kiinnittää huomiota. Usein vaan se rajallinen aika menee lajitreenin puolelle, ennen matseja taktiikalle jne. Hyvää mieltä on koitettu levittää ennen matseja, tehty jopa muutama keskittymisharjoite ja NLP-tyyppinen mielikuvajuttu, mutta ei aina tarpeeksi.

Mutta Capellolla ja muilla huippujoukkueiden valmentajilla on kyllä pikku etu puolellaan: teku ja taktiikat on (= pitää olla) jo pelaajilla hallussa, viimeistä hiontaa voi silloin tehdä pään sisällä.
Ihan ymmärrettävää, että kahdesta fyysisesti tasavahvasta joukkueesta voittaa henkisesti vahvempi, samalla tavalla kahdesta yhtä hyvästä pelaajasta maajoukkueeseen valitaan se jolla asenne on oikea.
Suuressa maailmassa se toinen sitten on valmentajalle "pelkkä ongelma" siinä joukkueessa mihin jää, jos nyt puhutaan äärityypistä (= tekee joka junnumatsissa pari maalia, mutta pilaa asenteellaan omat ja muidenkin treenit).
[Ai niin, sinimustilla on vissiin nyt teku+taku kunnossa, jos Dragtsmakin ehtii keskittyä asenteeseen ]

Beswickiltä yks artikkeli, josta voi olla hyötyä ihan tavalliselle junnuvalmentajallekin:
Mental Game Plan

[referee3000]

Jos asiaan haluaa enemmänkin paneutua, niin kannattaa hankkia tai lainata kirjastosta sellainen kirja kuin Football: Raise Your Mental Game. Jos jaksaa paneutua ja osaa sisäistää nämä asiat, niin tästä opuksesta voi saada ties kuinka paljon hyötyä.