Hyvä ja tärkeä aihe. Olin toista vuotta peräkkäin toukokuun lopussa valmentajan roolissa c-junnujen kanssa Tanskassa. Kahden vuoden aikana olemme kohdanneet joukkueita muista Pohjoismaista, Englannista, Irlannista, Hollannista ja Brasiliasta. Joka pelissä olen huomannut valtavan eron peleihin Suomessa, ja se ero on nimenomaan voitontahdossa ja asenteessa. Olemme pärjänneet taidollisesti ja tuloksellisestikin ihan hyvin, mutta taidollisesti ja pelillisesti heikompiakin vastaan olemme olleet ongelmissa tilannekovuuden ja kaksinkamppailuiden kanssa. Toisaalta näistä peleistä on opittu niin joukkue- kuin yksilötasollakin valtavasti.
Suomessa kuulee usein puhuttavan "isosta kuvasta". Tuloksia ei pitäisi junioreissa tuijottaa, tärkeintä on yksilöiden kehittäminen. Tietyssä mielessä väite pitää paikkansa, mutta tällainen ajattelu on erittäin vaarallista, etenkin jos se syötetään pelaajille. Voittaminen on taito. Jokaiseen peliin on lähdettävä voittamaan, ja tappioon ei saa tyytyä, etenkään tasaväkisissä otteluissa. Voittavan jalkapallon ja hyvän jalkapallon välillä on suuri ero. Lapsille ja nuorille tulisi pienestä pitäen opettaa, että jalkapallo on nimenomaan peli, jossa tavoitteena on voittaminen. Vain sitä kautta voimme opettaa pelaajille, että jokainen voitettu ykkös- ja kakkospallo, jokainen taklaus (joita ei muuten Suomessa näe lainkaan) ja hankittu vapaapotku palvelevat voittamista. Uskon, että voittavaan jalkapalloon pyrkimisen myötä myös tilannekovuus ja tempo kasvavat ja pelaajat kehittyvät niin mentaalisesti, taidollisesti kuin fyysisestikin tehokkaammin, ja oppivat kehittämään ja käyttämään ominaisuuksiaan optimaalisemmin.
En ole ristiretkellä yksilölliseen pelirohkeuteen, pallonhallintaan ja pallollisten ominaisuuksien kehittämiseen tähtäävää jalkapalloa vastaan, päinvastoin. Voittaminen lähtee pienistä asioista: valmistautuminen otteluun, keskittyminen, fyysinen valmius ja halu antaa ja ottaa vastaan iskuja joukkueen puolesta. Pelipaitaa tulee kunnioittaa ja pelipäivän pitäisi olla juhlapäivä. Sillä ei ole niin väliä, miten tukka on laitettu tai minkä väriset Vaporit on jalassa. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa yksilö on olemassa joukkuetta varten, ja se on lahjakkuuksienkin syytä tiedostaa. Sen takia on mielestäni oleellisen tärkeää, että suomalaiset juniorijoukkueet pelaisivat riittävästi kovia kansainvälisiä otteluita, kuten muutkin eurooppalaisjoukkueet, sillä kotimainen kilpailu ja kulttuuri ei tarjoa välttämättä oikeaa ilmapiiriä ja haastetta parhaille juniorijoukkueillemme. Toivottavasti suomalainen voittamisen kulttuuri olisi mahdollista synnyttää/elvyttää, mutta muutosta on vaikea toteuttaa lyhyellä aikavälillä.
