Nuorten lahjakkuuksien menestymismahdollisuudet Suomessa

[Kepes]

Matinkylässä on lämmitetty tekkari, mutta se on se vanha hiekkatekonurmi, ei uusi. Ja lämmitetään tammi-maaliskuussa.

Hyi helvetti, siitäkin kentästä pelkkiä huonoja muistoja. Saisi jo korjauttaa nuo hiekkatekonurmet joko kokonaan hiekaksi tai "oikeaksi tekonurmeksi".

[bakricioglu]

Matinkylän uusi tekonurmi tehdään ensi kuussa myös lämmitettäväksi, ja Espoonlahden hiekkatekonurmi korvataan muistaakseni ensi vuonna kumirouhetekonurmeksi Matinkylän tapaan. Lämmityksestä en Espoonlahdessa tiedä.

[koera]

Lueskelen juuri kirjaa, jossa sivutaan mm. lahjakkuutta geenitukimuksen ja neurotieteiden kannalta. Eri alojen huippuja (musiikki, matematiikka, shakki, urheilu) tutkittaessa hämmästyttävän usein on todennettu ns. 10000 tunnin teesi. Teesin mukaan minkä tahansa alan huippuosaajaksi kehittyminen vaati vähintään sen kymmentuhatta tuntia harjoittelua. Tämä tarkoittaa kolmea tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan. Jopa poikkeuksellisten lapsinerojen (mm. Mozart) on todettu harjoittelleen kyseisen määrän ennen todellista huipulle nousemista.

Aika harvassa taitavat olla ne suomalaiset junnut, jotka viihtyvät vähintään tuon mainitun 3 tuntia päivässä pallon kanssa. Litmanen on hyvä malli ja esimerkki kenelle vaan. Talvella olisi miltei välttämättömyys päästä halleihin itsekseen treenailemaan ja tilanteen huonous on aiemmissa viesteissä otettu hyvin esille.

[Johnny99]

Lueskelen juuri kirjaa, jossa sivutaan mm. lahjakkuutta geenitukimuksen ja neurotieteiden kannalta. Eri alojen huippuja (musiikki, matematiikka, shakki, urheilu) tutkittaessa hämmästyttävän usein on todennettu ns. 10000 tunnin teesi. Teesin mukaan minkä tahansa alan huippuosaajaksi kehittyminen vaati vähintään sen kymmentuhatta tuntia harjoittelua. Tämä tarkoittaa kolmea tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan. Jopa poikkeuksellisten lapsinerojen (mm. Mozart) on todettu harjoittelleen kyseisen määrän ennen todellista huipulle nousemista.

Aika harvassa taitavat olla ne suomalaiset junnut, jotka viihtyvät vähintään tuon mainitun 3 tuntia päivässä pallon kanssa. Litmanen on hyvä malli ja esimerkki kenelle vaan. Talvella olisi miltei välttämättömyys päästä halleihin itsekseen treenailemaan ja tilanteen huonous on aiemmissa viesteissä otettu hyvin esille.

"Luova lahjakkuus on harjoituksen tulos."

[bakricioglu]

Toisaalta esim. piirtäminen taitaa olla aika suuressa määrin luontaista lahjakkuutta. Kyllähän ne jotka osaa piirtää niin piirtääkin enemmän, mutta luulen että heidän lähtötasonsakin on parempi kuin muilla.

[tupoleevi]

Lueskelen juuri kirjaa, jossa sivutaan mm. lahjakkuutta geenitukimuksen ja neurotieteiden kannalta. Eri alojen huippuja (musiikki, matematiikka, shakki, urheilu) tutkittaessa hämmästyttävän usein on todennettu ns. 10000 tunnin teesi. Teesin mukaan minkä tahansa alan huippuosaajaksi kehittyminen vaati vähintään sen kymmentuhatta tuntia harjoittelua. Tämä tarkoittaa kolmea tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan. Jopa poikkeuksellisten lapsinerojen (mm. Mozart) on todettu harjoittelleen kyseisen määrän ennen todellista huipulle nousemista.

Aika harvassa taitavat olla ne suomalaiset junnut, jotka viihtyvät vähintään tuon mainitun 3 tuntia päivässä pallon kanssa. Litmanen on hyvä malli ja esimerkki kenelle vaan. Talvella olisi miltei välttämättömyys päästä halleihin itsekseen treenailemaan ja tilanteen huonous on aiemmissa viesteissä otettu hyvin esille.

Asialla on puolensa ja puolensa. Kyllä nyky-Suomesta löytyy jo nuorempiakin pelaajia, jotka ovat yltäneet tuolle harjoitustasolle. Geeni- ja neurologiatutkimus vaan yrittää tulla "apajille". Ja mille apajille? Vastaan itse: selittelyjen ja vallan apajille todennäköisesti. Saadaan vaikkapa tutkijoille uusia työpaikkoja ja joutavanpäiväistä touhuilua.

Mutta. Mitä pelaajan tulee tehdä sitten, kun nämä 10 000 tuntia on saatu hoidettua?
Tässä 10 kohdan teesi, josta on hyvä aloittaa.

1. On löydettävä seura, jossa hommasta nimeltä jalkapallo tiedetään muutakin kuin että siinä lajissa juostaan sinne sun tänne vaahto suupielessä. Litmasesta ei olisi todennäköisesti ikänään tullut Littiä, jos hän olisi palloillut vaikkapa Käpykynnan Palloräätälien Palloseurassa.

2. Valmentaja, joka tietää, mitä on jalkapallo,.tällaisia valmentajia ei kasva joka oksalla.

3. Valmentaja, joka ei alista, mutta vaatii ja treenauttaa.

4. Valmentaja, joka ei väittele, vaan keskustelee.

5. Valmentaja, joka keskustelee rakentavasti.

6. Valmentaja, joka tietää, että jalkapalloa on muuallakin kuin Käpykunnan pukukoppien takana olevalla hiekalla.

7. Että muutkin saavat kannustusta ja pääsevät joukkueeseen kuin vain Käpykunnan papin ja opettajan poika sekä opettajan maanviljelijä-kalakaverin poika.

8. Että havaitaan jo junnuna pelaaja, jolla on sisäinen palo eli että hän saa arvoisensa valmennuksen.

9. Tuetaan onnistumisia, eikä aina korosteta epäonnistumisia.

10. Kokonaisuutena joukkueessa on hyvä mieli = tulokset n. 30 % parempia kuin salailun, kuiskailun, piilottelun, kaunan, valehtelun, epäoikeudenmukaisuuden  jne. joukkueessa.

[Johnny99]

Toisaalta esim. piirtäminen taitaa olla aika suuressa määrin luontaista lahjakkuutta. Kyllähän ne jotka osaa piirtää niin piirtääkin enemmän, mutta luulen että heidän lähtötasonsakin on parempi kuin muilla.

Mutta jos nature vs nurture kiistan jälkimmäiselta osapuolelta kysytään, niin se lähtötaso on määräytynyt aiempien tekojen mukaan. Toinen vauva on saanut vanhemmilta aina iloista palautetta kun on käyttänyt käsiään nätisti ja näin vauva haluaa tehdä tätä lisää. Vauva b puolestaan on saanut aina uuden fyysisen kehityksen tehdessään vanhemmat innostumaan ja antamaan sitä positiivista huomiota, joten b haluaa sitä lisää ja yrittääkin sinnikkäästi oppia karkeaa motoriikkaa paremmin ja paremmin. Tämä siis tällainen kirveellä veistetty havainnollistus.

Myönnän suoraan kuuluvani tähän porukkaan, selitys on looginen ja tutkimukset tukevat sitä. Myöskään tämä "se johtuu geeneistä/lahjoista/muista taikavoimista"  ei oikein innosta.

Ja tupoleevi, luvalla sanoen järjettövän sekavan ja rönsyilevän viestisi yksi monista ristiriitaisuuksista on se että geenitutkijat yrittäisivät apajille. Geenien piikkiin pistäminenhän on äärimmäisen muodikas ilmiö (ainakin rikollisuus, panohimo ja koulukiusaaminen on tullut viim. kk aikana vastaan), mutta tässähän nimenomaan korostetaan että asioiden opettelu on kiinni toistoista ja niiden laadusta. Harjoittamisesta ja harjoittamisen sisällöstä. Ei geeneistä.

[tupoleevi]

Ja tupoleevi, luvalla sanoen järjettövän sekavan ja rönsyilevän viestisi yksi monista ristiriitaisuuksista on se että geenitutkijat yrittäisivät apajille.

Johnny99lle kiitos asiallisesta kommentista.
Sanomani tiivistettynä pähkinänkuoreen oli siis:
10 000 toiston jälkeen saavutettu tekninen osaaminen ei riitä alkuunkaan. On siis selviydyttävä monista, monista muista loukuista ja ansoista, joita suomalaisessa jalkapallossa on (kulttuuriperintö?).

Kyse ja ihmettely johtuu juuri siitä, että Suomi ei millään tahdo menestyä kansainvälisessä jalkapallossa.
Niinpä syitä on haettava kulttuurirakenteista (tavoista, perinteistä jne.).

[Stürmer]

Sanomani tiivistettynä pähkinänkuoreen oli siis:
10 000 toiston jälkeen saavutettu tekninen osaaminen ei riitä alkuunkaan. On siis selviydyttävä monista, monista muista loukuista ja ansoista, joita suomalaisessa jalkapallossa on (kulttuuriperintö?).

Jos oikein runttaamalla tiivistää, niin kysehän on pohjimmiltaan aina siitä miten saadaan houkuteltua yksilö tekemään tuo 10 000 tunnin urakka.  Pakolla sitä ei tee kukaan, vaan ainoastaan jos siitä saa positiivisia kokemuksia.  Kyseisellä maratonilla ei säntäilystä ole iloa, vaan pitäisi pystyä etenemään tasaista tahtia motivaatiotaso säilyttäen.  Vain palava rakkaus lajiin kantaa vaikeiden hetkien yli, joten futiskulttuuriin kasvattaminen olisi ainakin yhtä tärkeää kuin taitojen ja taktiikan opettaminen.

[maihero]

Tähän vielä kun lisätään, että täällä junttilassa lähin halli on 75km:n päässä Kuopiossa.
Edes parkettialustalle pääsy on ollut talven aikana vaikeaa vaikka joukkue pelaa B1-divassa. Pari kertaa jouduttu menemään 25km päähän edes parketti harjoituksiin..
Ongelmat kaikilla omansa, mutta teillä siellä on ees halli 

[daja]

Joo toi tiksin uusi tekonurmi on kyllä hieno juttu. Ennen siinä oli kauhea "perunapelto". EOM 

[futfun]

Joo, lisää tekonurmikenttiä Suomeen, siitä se taso nousee. Itse asun Turun puolessa ja olen hämmäs-
tellyt vuosia miksei tänne saada rakennettua kunnon jalkapallohallia. Impivaaran halli on joskus rakennet-
tu harjoitushalliksi, se on auttamattoman pieni. Turussa ja Kaarinassa on tekonurmikenttiä muistaakseni yhteensä seitsemän kappaletta, lämmitettäviä kolme. Onneksi talvet ovat olleet lämpimiä, joten niillä on päässyt treenaamaan mukavasti. On se kumma, että lähes joka kirkonkylään saadaan kyllä jäälato, ei kun
AREENA, niinhän se oli, mutta ei yhtään kunnon jalkapallohallia. Veikkaanpa käyttökustannusten jäävän
tällaisina talvina aika pieniksi, eihän hallissa lämpötilan tarvitsisi olla kuin muutaman asteen plussan puolella. Jääkiekkoon kyllä tuntuu riittävän rahaa keinotekoisten olosuhteiden luomiseen, miksei jalkapal-
lolle luoda vastaavia olosuhteita talveksi, pelataanhan kiekkoakin joissain halleissa koko kesän! En tiedä Ruotsin tilannetta, mutta veikkaanpa siellä olevan jalkapallohalleja pilvin pimein. Onhan siellä jalkapallo-
kulttuurikin vähän toisella tasolla kuin meillä. Ruotsissahan jäähallit ovat yleensä aika pieniä, siellä on ta-
juttu se, ettei ole mitään järkeä rakentaa 12000 katsojan hallia, jos katsojia saadaan keskimäärin 7000.
Olin muuten katsomassa TPS-JYP matsia pari päivää sitten, katsojia muutama tuhat, kapasiteetti taitaa
olla 12000. Tunnelmasta ei tietoakaan, tämä on sitä kiekkokulttuuria. Nyt pitäisi pistää käyntiin joku "Pe-
lastakaa jalkapallonuoret jääkiekolta"- kampanja, niin monta lahjakasta palloilijaa on siirtynyt kiekon puo-
lelle, katteettomien mielikuvien ja lupausten takia! Yleensä nämä nuoret ovat taitavia molemmissa lajeis-
sa, valitettavasti ne dollarin kuvat, mitä valtameren takana ammattilaiset tienaavat, välkkyvät liikaa vanhempien ja valmentajien silmissä.

[Peab]

Asiaa

[Zabala]

Turun viime aikoina rakennetuissa tekonurmissa (Kupittaa 2, Urh.puisto yläk.) mokattiin kyllä siten, että lämmitys puuttuu, ja kup2:lta puuttuu jopa valaistus. Kustannukset olisivat toki huomattavasti suuremmat kuin näissä "kylmissä" kentissä, mutta luulisi että huomattavan paljon kasvava käyttöaste (lue: ympäri vuoden käytettävissä) kattaisi aika paljon. Kupittaan 2:lla treenaaminen käy valon puutteen takia vähäiseksi jo syksyllä. Toki leudot talvet mahdollistavat treenaamisen myös talvella päivisin, mutta kyllä treenivuorot ovat todella kiven alla, jos ei satu pelaamaan suuremmissa seuroissa (TPS, Inter, TPK jne.).

[ELMERIIII]

Nyt pitäisi pistää käyntiin joku "Pe-lastakaa jalkapallonuoret jääkiekolta"- kampanja, niin monta lahjakasta palloilijaa on siirtynyt kiekon puo-lelle, katteettomien mielikuvien ja lupausten takia! Yleensä nämä nuoret ovat taitavia molemmissa lajeissa, valitettavasti ne dollarin kuvat, mitä valtameren takana ammattilaiset tienaavat, välkkyvät liikaa vanhempien ja valmentajien silmissä.

Antaa kendojanareiden unelmoida siitä nelosketjun sentterin paikasta änärissä.

[Ricardo Leite]

Tähän vielä kun lisätään, että täällä junttilassa lähin halli on 75km:n päässä Kuopiossa.
Edes parkettialustalle pääsy on ollut talven aikana vaikeaa vaikka joukkue pelaa B1-divassa. Pari kertaa jouduttu menemään 25km päähän edes parketti harjoituksiin..
Ongelmat kaikilla omansa, mutta teillä siellä on ees halli 

Niin. Varkaudessa jalkapalloa yli kaksi vuosikymmentä pelanneena on niin kovin huvittavaa kuunnella hallipaikkakuntalaisten valituksia kehnoista harjoitusmahdollisuuksista. Varkautelainen jalkapalloinfrastruktuuri on järkyttävän huono vitsi.

[No niin]

Asialla on puolensa ja puolensa. Kyllä nyky-Suomesta löytyy jo nuorempiakin pelaajia, jotka ovat yltäneet tuolle harjoitustasolle. Geeni- ja neurologiatutkimus vaan yrittää tulla "apajille". Ja mille apajille? Vastaan itse: selittelyjen ja vallan apajille todennäköisesti. Saadaan vaikkapa tutkijoille uusia työpaikkoja ja joutavanpäiväistä touhuilua.

Mutta. Mitä pelaajan tulee tehdä sitten, kun nämä 10 000 tuntia on saatu hoidettua?
Tässä 10 kohdan teesi, josta on hyvä aloittaa.

1. On löydettävä seura, jossa hommasta nimeltä jalkapallo tiedetään muutakin kuin että siinä lajissa juostaan sinne sun tänne vaahto suupielessä. Litmasesta ei olisi todennäköisesti ikänään tullut Littiä, jos hän olisi palloillut vaikkapa Käpykynnan Palloräätälien Palloseurassa.

2. Valmentaja, joka tietää, mitä on jalkapallo,.tällaisia valmentajia ei kasva joka oksalla.

3. Valmentaja, joka ei alista, mutta vaatii ja treenauttaa.

4. Valmentaja, joka ei väittele, vaan keskustelee.

5. Valmentaja, joka keskustelee rakentavasti.

6. Valmentaja, joka tietää, että jalkapalloa on muuallakin kuin Käpykunnan pukukoppien takana olevalla hiekalla.

7. Että muutkin saavat kannustusta ja pääsevät joukkueeseen kuin vain Käpykunnan papin ja opettajan poika sekä opettajan maanviljelijä-kalakaverin poika.

8. Että havaitaan jo junnuna pelaaja, jolla on sisäinen palo eli että hän saa arvoisensa valmennuksen.

9. Tuetaan onnistumisia, eikä aina korosteta epäonnistumisia.

10. Kokonaisuutena joukkueessa on hyvä mieli = tulokset n. 30 % parempia kuin salailun, kuiskailun, piilottelun, kaunan, valehtelun, epäoikeudenmukaisuuden  jne. joukkueessa.

Yksin noiden lihavoitujen kohtien täyttyminen on oman kokemukseni mukaan verrattavissa lottovoiton hyperextrasuper jättipottiin....ikävä kyllä 

[Stürmer]

Olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut oman perheen tuen merkitystä superjunnujen kehittymisessä.  Omat havaintoni puoltaisivat sitä, että vanhempien kiinnostus jalkapalloa ja superjunnun harrastusta kohtaan erottaa ne potentiaalisimmat huiput muuten vaan hyvistä.  Aika monella huipulla on isä tahi äiti aktiivisesti taustajoukoissa mukana - ei vain kuskaamassa ja maksamassa.   Ja vaikka suomalaiset pahemmanlaatuisia gloorihunttereita ovatkin, väitän silti, että näiden osalta vanhempien aktiivisuus on mahdollistanut junnun menestyksen eikä päinvastoin.

Lapsi, jonka vanhemmat ovat kiinnostuneita jalkapallosta, voi saada kotoa sellaista kannustusta, opastusta ja sparrausta, että intoa omatoimiseen harrastamiseenkin löytyy tavallista enemmän.  Vähätellä ei sovi myöskään jalkapallo-otteluiden seuraamisen merkitystä.  Aktiiviset vanhemmat vievät lapsiaan säännöllisesti futismatseihin, joita seuraamalla pelikäsitys kehittyy luonnostaan. Kun suurin osa junnuista on kuitenkin tyyppiä "pelaan, mutten seuraa", on selvää, että ajan kanssa eroa alkaa aktiivisten hyväksi syntymään.

Ehkä tärkeimpänä "kodin perintönä" voi superjunnulle kehittää rakkauden lajiin.  Jos jalkapallosta puhutaan usein ja monipuolisesti, se ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti asennepuolella.  Jos kokee jalkapallon hienoksi asiaksi, niin haluaa ja jaksaa myöskin harjoitella.  Kuinkahan monessa perheessä puhutaan jalkapallosta ?  Valitettavan usein kentän laidalla ei juuri vanhempia näy - sen paremmin treeneissä kuin peleissäkään.  Aktiivisuus saattaa hieman kohota, jos joukkue menestyy hyvin - kiinnostus oman lapsen urheiluharrastukseen on siis jossain määrin ehdollinen...

[No niin]

Olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut oman perheen tuen merkitystä superjunnujen kehittymisessä.  Omat havaintoni puoltaisivat sitä, että vanhempien kiinnostus jalkapalloa ja superjunnun harrastusta kohtaan erottaa ne potentiaalisimmat huiput muuten vaan hyvistä.  Aika monella huipulla on isä tahi äiti aktiivisesti taustajoukoissa mukana - ei vain kuskaamassa ja maksamassa.   Ja vaikka suomalaiset pahemmanlaatuisia gloorihunttereita ovatkin, väitän silti, että näiden osalta vanhempien aktiivisuus on mahdollistanut junnun menestyksen eikä päinvastoin.

Lapsi, jonka vanhemmat ovat kiinnostuneita jalkapallosta, voi saada kotoa sellaista kannustusta, opastusta ja sparrausta, että intoa omatoimiseen harrastamiseenkin löytyy tavallista enemmän.  Vähätellä ei sovi myöskään jalkapallo-otteluiden seuraamisen merkitystä.  Aktiiviset vanhemmat vievät lapsiaan säännöllisesti futismatseihin, joita seuraamalla pelikäsitys kehittyy luonnostaan. Kun suurin osa junnuista on kuitenkin tyyppiä "pelaan, mutten seuraa", on selvää, että ajan kanssa eroa alkaa aktiivisten hyväksi syntymään.

Ehkä tärkeimpänä "kodin perintönä" voi superjunnulle kehittää rakkauden lajiin.  Jos jalkapallosta puhutaan usein ja monipuolisesti, se ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti asennepuolella.  Jos kokee jalkapallon hienoksi asiaksi, niin haluaa ja jaksaa myöskin harjoitella.  Kuinkahan monessa perheessä puhutaan jalkapallosta ?  Valitettavan usein kentän laidalla ei juuri vanhempia näy - sen paremmin treeneissä kuin peleissäkään.  Aktiivisuus saattaa hieman kohota, jos joukkue menestyy hyvin - kiinnostus oman lapsen urheiluharrastukseen on siis jossain määrin ehdollinen...

Tuota en ole aiemmin ajatellutkaan, ja täytyy sanoa, että olen samaa mieltä. 

[Sope]

Olen tässä jo jonkin aikaa pohdiskellut oman perheen tuen merkitystä superjunnujen kehittymisessä.  Omat havaintoni puoltaisivat sitä, että vanhempien kiinnostus jalkapalloa ja superjunnun harrastusta kohtaan erottaa ne potentiaalisimmat huiput muuten vaan hyvistä.  Aika monella huipulla on isä tahi äiti aktiivisesti taustajoukoissa mukana - ei vain kuskaamassa ja maksamassa.   Ja vaikka suomalaiset pahemmanlaatuisia gloorihunttereita ovatkin, väitän silti, että näiden osalta vanhempien aktiivisuus on mahdollistanut junnun menestyksen eikä päinvastoin.

Lapsi, jonka vanhemmat ovat kiinnostuneita jalkapallosta, voi saada kotoa sellaista kannustusta, opastusta ja sparrausta, että intoa omatoimiseen harrastamiseenkin löytyy tavallista enemmän.  Vähätellä ei sovi myöskään jalkapallo-otteluiden seuraamisen merkitystä.  Aktiiviset vanhemmat vievät lapsiaan säännöllisesti futismatseihin, joita seuraamalla pelikäsitys kehittyy luonnostaan. Kun suurin osa junnuista on kuitenkin tyyppiä "pelaan, mutten seuraa", on selvää, että ajan kanssa eroa alkaa aktiivisten hyväksi syntymään.

Ehkä tärkeimpänä "kodin perintönä" voi superjunnulle kehittää rakkauden lajiin.  Jos jalkapallosta puhutaan usein ja monipuolisesti, se ei voi olla vaikuttamatta positiivisesti asennepuolella.  Jos kokee jalkapallon hienoksi asiaksi, niin haluaa ja jaksaa myöskin harjoitella.  Kuinkahan monessa perheessä puhutaan jalkapallosta ?  Valitettavan usein kentän laidalla ei juuri vanhempia näy - sen paremmin treeneissä kuin peleissäkään.  Aktiivisuus saattaa hieman kohota, jos joukkue menestyy hyvin - kiinnostus oman lapsen urheiluharrastukseen on siis jossain määrin ehdollinen...

Tässä kannattaa kuitenkin huomioida ne "jalkapallosta innostuneet" vanhemmat, jotka vaativat lapselta jotain littimäisiä juttuja ja painostavat. Olen muun muassa nähnyt yhden pojan, joka voisi olla todella hyvä pelaaja, mutta meinaa joka pelissä sortua isän asettamien henkisten paineiden alla. Lisäpahana vielä pojalla on neljä vuotta vanhempi isoveli, joka myös pelaa. En tiedä kuinka paljon kotona tulee epäedullista vertailua näiden poikien kesken. Kaiken huipuksi tämä isoveli, joka on selvästi isän suosikki, ei ole edes mikään erityisen erikoinen pelaaja. Mulla olisi sellainen tuntuma, että tämä nuorempi veli voisi olla neljän vuoden päästä paljon parempi pelaaja kuin veljensä nyt, mutta epäilen, että poika lopettaa koko harrastuksen sitä ennen, koska ei jaksa paineita.

Sitten on toinen tapaus, jossa isä on superjunnun valmentajaporukassa mukana. Poika on todella hyvä pelaaja, mutta joka rikkeen jälkeen tulee epäuskoisia katseita isän suuntaan. Kaiken lisäksi tässä kävi valitettavasti niin, että tämän pojan ikäluokkajoukkue seurassa oli erinomainen joukkueena koko Suomen tasolla, jolloin nämä vanhemmat alkoivat huorata joukkueen menestyksen puolesta. Sairasta on vielä se, että kyseessä oli ala-asteikäisten porukka.

Nämä vanhemmat eivät edes itse tajua tekevänsä hallaa lastensa harrastukselle, vaan varmasti uskovat kannustavansa ja auttavansa. Mieluummin jopa itse valmentajana valitsisin ne vanhemmat, jotka eivät käy siellä kentän reunalla ja vain kuskaavat lapsensa harjoituksiin.

Ideaalitapaus olisi vanhempi, joka olisi toiminnassa mukana johonkin kymmeneen ikävuoteen asti, jonka jälkeen hitaasti vetäytyisi pois ainakin valmennushommista. Tämä vanhempi kävisi silloin tällöin katsomassa pelejä ja harjoituksia. Ehkä joka kolmansissa. Kotona oltaisiin kuitenkin kiinnostuneita miten pelit sujuivat ja keskusteltaisiin futiksesta muuten. Pihalla voitaisiin sitten ottaa pikkuhöntsää välissä ja yhdessä käytäisiin katsomassa pelejä paikanpäällä. Toivoisin itse olevani joskus tällainen vanhempi, jos lapseni harrastaisi jotain lajia.

[Stürmer]

Tässä kannattaa kuitenkin huomioida ne "jalkapallosta innostuneet" vanhemmat, jotka vaativat lapselta jotain littimäisiä juttuja ja painostavat. Olen muun muassa nähnyt yhden pojan, joka voisi olla todella hyvä pelaaja, mutta meinaa joka pelissä sortua isän asettamien henkisten paineiden alla.

Sitten on toinen tapaus, jossa isä on superjunnun valmentajaporukassa mukana. Poika on todella hyvä pelaaja, mutta joka rikkeen jälkeen tulee epäuskoisia katseita isän suuntaan. Kaiken lisäksi tässä kävi valitettavasti niin, että tämän pojan ikäluokkajoukkue seurassa oli erinomainen joukkueena koko Suomen tasolla, jolloin nämä vanhemmat alkoivat huorata joukkueen menestyksen puolesta. Sairasta on vielä se, että kyseessä oli ala-asteikäisten porukka.

Nämä vanhemmat eivät edes itse tajua tekevänsä hallaa lastensa harrastukselle, vaan varmasti uskovat kannustavansa ja auttavansa. Mieluummin jopa itse valmentajana valitsisin ne vanhemmat, jotka eivät käy siellä kentän reunalla ja vain kuskaavat lapsensa harjoituksiin.

Erinomaisia pointteja nämä.  Kuten valmentajilla, myös vanhemmilla lähtee kyllä helposti mopo käsistä ja tukemisesta tuleekin äkkiä painostusta, kun aikuisten kunnianhimo ja odotukset saavat yliotteen.  Minun puhunnassani tukeminen tarkoittaa aitoa kiinnostusta, kannustamista ja lapsen valintojen tukemista, ei edes tavoitteiden asettamista saati minkäänlaista pakottamista.  Kyse ei myöskään välttämättä ole joukkueen valmennukseen osallistumisesta, mutta innokkaan superjunnun tukeminen omalla ajalla harjoittelussa kuuluu mielestäni asiaan - mikäli se lähtee junnun omasta aloitteesta.

Mitä vanhempien läsnäoloon joukkueen tapahtumissa tulee, pidän kyllä itse erittäin suotavana, että ainakin pelejä käytäisiin seuraamassa.  Mitään sen isompaa numeroa ei asiasta toki tarvitse tehdä, enkä näitä ylikorostuneen menestyshakuisuuden tuottamia lieveilmiöitä kentän reunalle kaipaa.   

[bakricioglu]

Itselläni alkaa piakkoin kausi kutosessa. Mennessäni erään jengin harkkoihin Tapiolassa olin varautunut tekonurmeen, mutta jouduin Copa Mundialeineni pettymään. Viereisellä kentällä oli ykkösen matsi käynnissä tekonurmialustalla, mutta kutosessa alustana on aina hiekka.
Siinä sitten höntsäiltiin jonkin aikaa, ihan hauskaa oli kaiken kaikkiaan, tosin pallo pomppi vähän väliä kuin rantafutiksessa konsanaan, ero oli huomattava verrattuna talvikauden sisähallien tekonurmikenttiin. Pelin kuohuttavin hetki oli kun tasaisesti vierinyt pallo pomppasi pelin tuoksinnassa tulleesta hiekannyppylästä metrin korkeudelle.

Miksi ylädivareissa pelataan tekonurmi-/nurmikentillä, mutta alemmissa hiekkakentillä? Jos olisin tulevaisuuden lupaus ja aloittaisin kutosesta, niin ainakin hiekkakentät jarruttaisivat futiksesta kumpuavaa mielenkiintoa oleellisesti ja vain harva potentiaalisista kyvyistä saa puserrettua itsensä tämän seulan läpi parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Suomessa pitää olla hyvä, jotta pääsee kehittymään.

Keskustelu käyntiin: Miksi vaikka golf-kentät ovat aina nurmikenttiä eivätkä koskaan hiekkakenttiä? Vaikuttaako niin oleellisesti se, että se tallautuu harvemmin? Onko joku testannut?

[morientes]

Miksi ylädivareissa pelataan tekonurmi-/nurmikentillä, mutta alemmissa hiekkakentillä? Jos olisin tulevaisuuden lupaus ja aloittaisin kutosesta, niin ainakin hiekkakentät jarruttaisivat futiksesta kumpuavaa mielenkiintoa oleellisesti ja vain harva potentiaalisista kyvyistä saa puserrettua itsensä tämän seulan läpi parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Suomessa pitää olla hyvä, jotta pääsee kehittymään.

Itse taas olen todistanut pari kertaa pks. kun viereisellä nurmikentällä pelaa 5-3 Divaripeliä ja hiekkakentällä Nuorten Aluesarjaa .

[morcenardo]

Jos olisin tulevaisuuden lupaus ja aloittaisin kutosesta, niin ainakin hiekkakentät jarruttaisivat futiksesta kumpuavaa mielenkiintoa oleellisesti ja vain harva potentiaalisista kyvyistä saa puserrettua itsensä tämän seulan läpi parempiin olosuhteisiin harjoittelemaan.

Mutta tuskin olet tulevaisuuden lupaus. Jos olisit sellainen, pelaisit vähintäänkin sitten junnuiän loputtua tuota Kakkosta.

Jos olet vielä junnuikäinen ja lahjakas, miksi ihmeessä olet mennyt kutosdivarijengin kanssa pelaamaan? PK-seudulla jos asuu niin johonkin jengiin mikä pelaa vähintäänkin junnujen valtakunnallista Ykköstä tai jopa SM-sarjaa.

[zorkie]

k