Seuratoiminta, puuhastellaan yhdessä.

[Valonheitin]

Ajattelin aloittaa uuden aiheen seuratoiminnasta. Aikaisemminhan täällä on kyllä keskusteltu seuran perustamiseen liittyvistä asioista, mutta nyt olisi tarkoitus painiskella jokapäiväisen seuratyön kanssa.

Eli tänne voi laittaa kokemuksia ja mietteitä esim. varainhankinnasta tai huonoista harjoitteluajoista.

Itse olen juuri saanut painoon erään julkaisun, jonka mainostuloilla olisi tarkoitus kattaa iso osa talven hallimaksuista. Taloudellisen epävarmuuden kyllä huomaa ja mainoksia onkin vaikeampi myydä, kuin viime vuonna. Tuosta sainkin ajatuksen keksiä korvaavia ideoita ja ideamylly jauhaa linnunpönttöjen myynnin ja pukkipalvelun välillä.

Toivottavasti foorumilta löytyy innokkaita puuhamiehiä/naisia ja saadaan keskustelua aikaan.

[Maakuntasatraappi]

Mukava avaus, turisen jotain omia kokemuksia ja fiiliksiä ruohonjuuritason seuratoiminnasta paremmalla ajalla.

[joks11]

Sama. Erilaisia seuroja on maa pullollaan. Mukava lukea juttuja ja kokemuksia muualta.
Itsekin kirjoitan hieman myöhemmin lisää.

[Ricardo Leite]

Seuratoiminta on kyllä parhaimmillaankin turhauttavaa. Cervantes sai takuulla inspiraationsa seuratoimijan elämästä. Myöhemmin tosiaan lisää. Vertaistuelle on aina tilauksensa  .

[Stürmer]

Avaajalle  .  Hieno otsikko myöskin, puuhastelu on usein juurikin oikea sana kuvaamaan seuratoimintaa yleensäkin, mutta erityisesti urheiluseuratoimintaa.  Seuratoiminta - ihmisille, joilla on enemmän intoa kuin osaamista...

Mielenkiintoista keskustelua tulossa varmastikin. 

[one happy camper]

Seuratoiminta - ihmisille, joilla on enemmän intoa kuin osaamista...

Internet-päteminen - ihmisille, jotka eivät jaksa nostaa läskiä persettään ylös sohvalta, vaikka tietämystä tuntuu piisaavan.

Do or die, motherfuckers!

Edit: Pyydän anteeksi hieman karkeaa kielenkäyttöäni ja avaajalle kuten muillekin TEKIJÖILLE ehdottomasti 

[Valonheitin]

Hienoa, että saadaan keskustelua aikaiseksi. Vertaistukea tosiaan...

No päätin ainakin omalta osaltani panostaa tulevalla kaudella järjestelmällisyyteen. Oma paheeni on, että luotan muistiini aivan liikaa. Tämän aamun olen (myöhästyin perhana vielä töistä) viettänyt arparahojen laskentaan. Olisi perhanan helppoa, jos viitsis tarkemmin kirjata ylös myyjät ja arpojen määrät, mutta eihän sitä aina ehdi... No sain summat onneksi täsmäämään.

Seuraavaksi kai pitäis keskittyä edustusjoukkueen kasaamiseen, kuka mitä ja missä

[Hincha en cancha]

Erittäin tärkeä ketju.

Listaanpa muutaman asian, jotka oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan tekevät seuratoiminnasta puuhastelua.

* Rahan puute on tietysti se perimmäisin toimintaa rajoittava tekijä. Liian vähän rahaa -> liian vähän mahdollisuuksia maksaa seuratoimijoille -> liian kevyissä kantimissa olevaa seuratoimintaa jne. Tästä ei tarvinne kertoa enempää.

* Vanhempien asenne lastensa vapaa-ajan harrastustoimintaa kohtaan on valitettavan usein luokkaa "vien lapset 'hoitoon' jalkapalloharjoituksiin", minkä seurauksena turhan monet (eivät kaikki!) vanhemmat pesevät kätensä talkoisiin osallistumisesta ja seura-aktiivien konkreettisesta auttamisesta. Seuratoimintaa ei pitäisi kokea "palveluna", vaan osana yhteisön rakentamista, johon kaikki osallistuvat vaikka eivät olisikaan joka treeneissä juomapulloja täyttämässä. Seuratoiminta on turhan usein seura-aktiivien keskinäistä ja/tai yksinäistä puuhaa.

* Intohimon puute vaivaa liian monen seuran toimijoita. On tietty ymmärrettävää, että ilman korvausta tai vähäisellä kulukorvauksella on vaikeaa tuottaa elämää suurempia elämyksiä ja saavuttaa mainetta ja kunniaa, mutta omistautumisen aste tai edes sen esittäminen puuttuu kovin, kovin monesta seurasta. Yksittäiset lajiniilot tekevät kyllä tuloksia, mutta ovat valitettavan harvassa. Melko usein näille veijareille vieläpä naureskellaan selän takana - aina siihen päivään asti, kun veijarin suojatit pelaavat maajoukkueessa. Sitten kyllä kovasti kehutaan, että "meidän veijarihan se tämän teki".

* Esikuvat junioritoiminnassa annetaan/otetaan melko usein suoraan ja ainostaan telkkarista, vaikka esim. pelin ymmärtämisen ja pelinlukutaidon keskeisiä osa-alueita opitaan katsomalla futista paikan päällä. Suoraan sanottuna esikuvat ovat väärät, jos niiden vuoksi ei onnistuta luomaan minkäänlaista seuraan ja/tai yhteisöön kuulumisen tunnetta seuratoiminnassa. Vähäkylän Palloseuran junnujen pitäisi Messin ja Ronaldon ihailemisen lisäksi oppia olemaan ylpeitä omasta itsestään, joukkueestaan, seurastaan ja kotipaikastaan. Näin saataisiin tähänkin maahan kasvatettua jalkapallosta yhteisöllisenä ilmiönä pitäviä ihmisiä, jotka myöhemmälläkin iällä arvostavat paikallista ja kotimaista futista yhdessä lastensa kanssa. Seuratoimijoiden on tajuttava kannustaa suojattejaan tähän.

Tämmöistä näin äkkiseltään.

[Nasde]

En kyllä tiedä miten esim. suomifutiksen köyhä taso taktiikoissa auttaa suomalaisjunnuja taktisesti.. 8 miestä vähintään pallon alla, pari syöttöä omalla alueella ja sitten 50m roiskaisu vastustjan maalivahdille. Jo itse pelaajat tunnustavat olevansa hukassa siirtyessään ulkomaille, jossa taktinen taso on aivan toisesta maailmasta kun suomifutiksen puuhastelukerhossa, jossa valitaan avauskokooonpano selänpesutaitojen mukaan ja valmentajien (pl. Dragstma) taktinen taitotaso on niin köyhää.

[Hincha en cancha]

En kyllä tiedä miten esim. suomifutiksen köyhä taso taktiikoissa auttaa suomalaisjunnuja taktisesti.. 8 miestä vähintään pallon alla, pari syöttöä omalla alueella ja sitten 50m roiskaisu vastustjan maalivahdille. Jo itse pelaajat tunnustavat olevansa hukassa siirtyessään ulkomaille, jossa taktinen taso on aivan toisesta maailmasta kun suomifutiksen puuhastelukerhossa, jossa valitaan avauskokooonpano selänpesutaitojen mukaan ja valmentajien (pl. Dragstma) taktinen taitotaso on niin köyhää.

Tiedät itsekin, että kommenttisi on värittynyt ja vääristynyt. Tiedäthän? Vai väitätkö vakavissasi, että suomalaisjunnujen pitäisi opetella pelikäsitystä ja taktiikkaa tv-kuvasta, jossa näkyy parhaimmillaankin alle 50% oleellisista pelitapahtumista (tavallisesti paljon vähemmän) ja muutama puolustaja antamassa toisilleen poikittaissyöttöjä omalla alueella vastustajan ylimmän hyökkääjän kävellessä keskiympyrässä?!

[Yourworstnightmare]

En kyllä tiedä miten esim. suomifutiksen köyhä taso taktiikoissa auttaa suomalaisjunnuja taktisesti.. 8 miestä vähintään pallon alla, pari syöttöä omalla alueella ja sitten 50m roiskaisu vastustjan maalivahdille. Jo itse pelaajat tunnustavat olevansa hukassa siirtyessään ulkomaille, jossa taktinen taso on aivan toisesta maailmasta kun suomifutiksen puuhastelukerhossa, jossa valitaan avauskokooonpano selänpesutaitojen mukaan ja valmentajien (pl. Dragstma) taktinen taitotaso on niin köyhää.

Sekö on taktisesti väärää ja köyhää, kun pelaajia on pallon alla puolustettaessa vähintään 8kpl?

[tupoleevi]

En kyllä tiedä miten esim. suomifutiksen köyhä taso taktiikoissa auttaa suomalaisjunnuja taktisesti.. 8 miestä vähintään pallon alla, pari syöttöä omalla alueella ja sitten 50m roiskaisu vastustjan maalivahdille. Jo itse pelaajat tunnustavat olevansa hukassa siirtyessään ulkomaille, jossa taktinen taso on aivan toisesta maailmasta kun suomifutiksen puuhastelukerhossa, jossa valitaan avauskokooonpano selänpesutaitojen mukaan ja valmentajien (pl. Dragstma) taktinen taitotaso on niin köyhää.

Kyllä. Pelejä katsoessa sillä silmällä huomaa, että monissa joukkueissa pelaajat pelaavat kukin omalla tyylillään , vaikka kyseessä on yksi ja sama peli ja joukkue. Puuttuu punainen lanka eli yksinkertaiset "sopimukset" siitä, mitä tehdään vaikkapa jonkin maalintekopaikan luomiseksi. Erikostilanteita ei näytetä harjoitellun, maalintekopaikkoja harjoitellaan keskityspalloilla. Selkeitä keskikentän ja laitojen yhteistyökuvioita ei näe harjoitellun jne. Enemmän suomalainen jalkapallo muistuttaa usein päämäärätöntä juoksentelua kentällä. Silloin pärjäävät kovat tilanteisiin menijät ja koheltajat, koska näyttää siltä, että hei, tuossahan meillä pelimiehiä. Tietylle tasolle saakka pärjääkin potkimalla silmittömästi, juoksemalla kovaa, "käymällä runkoon", valittamalla tuomarille, potkimalla kauas osoitteettomia palloja (joille "asiantutneva" yleisö antaa kannustavia ablodeja), näyttelemällä, moittimalla pelitovereita, kiroilemalla jne. Joku voisi jatkaa tätä luetteloa, joka varsin monilta osin on tämän päivän suomalaista jalkapalloa. Valitettavasti.   

[vargas]

* Intohimon puute vaivaa liian monen seuran toimijoita. On tietty ymmärrettävää, että ilman korvausta tai vähäisellä kulukorvauksella on vaikeaa tuottaa elämää suurempia elämyksiä ja saavuttaa mainetta ja kunniaa, mutta omistautumisen aste tai edes sen esittäminen puuttuu kovin, kovin monesta seurasta. Yksittäiset lajiniilot tekevät kyllä tuloksia, mutta ovat valitettavan harvassa. Melko usein näille veijareille vieläpä naureskellaan selän takana - aina siihen päivään asti, kun veijarin suojatit pelaavat maajoukkueessa. Sitten kyllä kovasti kehutaan, että "meidän veijarihan se tämän teki".

Intohimoa ja omistautumista siellä nimenomaan löytyy kun puuhastelevat ilmaiseksi. Elämää suurempia elämyksiä saa varmasti moni junnu. Tosiasia vaan on, että suomessa seuratoiminta pyrkii tarjoamaan lapsille harrastuksen ja elämyksiä, ei valmentamaan tulevia tähtipelaajia. Seuratoimijan palkinto on lasten ja nuorten iloiset ilmeet, ei ammattilaissopimukset. Erittäin arvokasta toimintaa, sekä jalkapallon että yhteiskunnan kannalta.

[_rok]

2002 perustettiin jätkien kanssa "Sepon puulaakiin" Nokialle oma joukkue. Pelaajia tuntui olevan kaveripiiris tarjolla ja 2006 kaudeks sit 6. divariin.
Hommahan ei ole sit mitään halpaa lystiä. Ekana vuonna ry maksut, rekisteröintimaksut palloliittoon ja jne...
Ja joka vuosi jäsenmaksu ja sarjamaksu. Nokialla se hyvä puoli että ainoastaan otteluista täytyy maksaa kenttävuokraa se on 5e tunti joten 10e per peli uppoo niihin.

Rahaa ei meinaa saada pieni seura mistään. Kaksi isompaa sponsoria ollaan saatu kolmes vuodessa, niillä rahoitettu paidat 2x 20kpl sekä painatukset.
Talkoita ei hirveesti ole tarjolla täällä päin. Kaikki tuntuu menevän isommille seuroille. Niitä kun tässä Tampereen lähellä kuitenkin suhteellisen paljon.
Seuran pyöritys vaatii puuhamiehiltä aivan helvetisti aikaa. Jotenkin aina tuntuu että vaikka kuinka oltais foorumia nettiin laitettu jossa ilmoitetaan treeneistä ja pyydetään kuittaus tai vaikka tekstiviestiä pistää ja pyydetään kuittaus niin niitä ei jostain vitun syystä kuulu.

Sitten kun tulee tapauksia joissa seuraasi tulee omasta kaveripiiristä jätkä joka ei osaa käyttäytyä missään tilanteessa asiallisesti vaan pitää roolia vetää aina niin sittenhän siitä hauskaa tulee. Tai kun kaveriporukalle kasaatte porukan ja harrastesarjoissa pärjännyt jätkä osottautuukin isolla kentällä ihan paskaksi. Miten nyt sit ilmaiset ystävällesi että sori maksoit just 140e kausimaksuu ja lisenssii ja kävit kuudesti talkoissa mutta silti sulla ei oo pelipaikkaa oikeen tarjolla.

Yksi mistä tulee ongelmia on myöskin luottamus. Se korostuu kauden alkaessa.
"Ootko maksanut lisenssin"
"oon oon"
"Iha varmasti"
"No vittu etkö luota muhu vai?"
sit soi puhelin piiristä seuraavall viikoll.
"Piirist päivää, Teillä pelas X ilman lisenssii viime pelissä"
ja sit:
"no vittu mutsi lupas maksaa ku mull ei ollut cashii, se kai unohti"

Eli te jotka aiotte ryhtyä leikkiin mukaan. Tarkistakaa hermojenne kestävyys ennen ku alotatte leikin.

edit:lisätääs vielä nää tapaus tyttöystävät mukaan. Sovitaan joku tapahtuma, olkoot se nyt talkoot, saunailta tai treenit. Kaikki on mukana joo joo lupaudun mukaan. Sit 1h- 48h ennen tapahtumaa soi puhelin. Joko kierrellään kaarreellaan "Mä oon varmaan tän illan kotona, on vähä heikko olo" tai sit sanotaan suoraan "Muija haluu mut leffaan"

[futebooli]

Edellä oleva tarina kuullosti aika realistiselta kai se on niin että kivirekeä vetää kun joukkuetta johtaa.Palloliitto voisi järjestää suomessa kursseja joissa olisi neuvoja ja tietoa mitä seuran tai joukkueen pyörittäminen vaatii ja maksaa.Myös tuohon sponsoreiden hakuun olisi hyvä saada vinkkejä palloliitolta esim peliasut painatuksineen on jo aika kallis hankinta paita+painatukset+housut ja sukat se on helposti  30-70 halvimmillaan ja kun se kerrotaan sit 20 niin rahaa menee.Sponsori hankintaan oma neuvo liikkeisiin sähköpostia ja selkeä asia mitä haluatte ja mitä sillä saa.

[No niin]

Kivirekeä tosiaan.....

Itse olen "puuhastellut" lähes kaikissa mahdollisissa tehtävissä 10+ vuotta, ja joka ainoassa hommassa törmää ihan samoihin ongelmiin.
Hommien hoitaminen makaa aivan liikaa yksittäisten ihmisten "niskassa". Suurin osa porukasta ei tee juuri muuta kuin valittaa.
Luvataan hoitaa hommia aktiivisesti, ollaan mukana maksamassa kuluja ja hoidetaan hommat hyvässä yhteisymmärryksessä.......
Itseasiassa juuri mistään ei olla samaa mieltä, mitään ei haluta tehdä asioiden eteen, aikaa ei haluta käyttää yhtään enempää kuin on tarvis jne jne.

Tämä on nähty, ja uudevuoden lupaukseni onkin, että tuleva kausi on itsellä viimeinen kausi vähään aikaan.

Katsotaan "aikuistuuko" porukka yhtään muutaman välivuoden jälkeen..... veikkaan että ei.

[JarinToveri]

Kivirekeä tosiaan.....

Hommien hoitaminen makaa aivan liikaa yksittäisten ihmisten "niskassa". Suurin osa porukasta ei tee juuri muuta kuin valittaa.
Luvataan hoitaa hommia aktiivisesti, ollaan mukana maksamassa kuluja ja hoidetaan hommat hyvässä yhteisymmärryksessä.......
Itseasiassa juuri mistään ei olla samaa mieltä, mitään ei haluta tehdä asioiden eteen, aikaa ei haluta käyttää yhtään enempää kuin on tarvis jne jne.

Näinhän se menee tiivistettynä. Sitten kun ehdotetaan vastuun siirtämistä jollekin toiselle (kenties juuri tällaiselle kriittiselle henkilölle?), niin "No kyl sä sitä hommaa oot ihan hyvin hoitanu" tmv..

Mutta kyllä oman seuratoiminnan vetäminen osaa olla ihan kiitollistakin hommaa. Välillä. Mut tosiaan kaksi suurinta ongelmaa nyt vuoden vispaamisen jälkeen ovat olleet ehdottomasti 1. Raha 2. Pelaajien sitoutuminen.

Nykypäivänä raha on niin helvetin keskeisessä osassa ihmisten elämässä ("mahollisimman pienet kulut mutta mahollisimman paljon nautintoa"), että oman seuran toiminnan tukemiseen jäsenmaksun muodossa satakin (100) euroa vuodessa voi joillekin olla helvetin vaikea kynnys ylittää. Lisäksi asioita ei osata laittaa oikeanlaiseen perspektiiviin. Tuo 100 euroa - ja enemmänkin - menee perusforumistin viikonlopputarpeisiin Sedulassa, mutta jostain kumman syystä saman summan maksaminen huomattavasti antoisampaan tarkoitukseen on lähes poikkeuksetta ainakin jonkun kokoisen kiven takana. Varsinkin alkuun oli kyllä todella kallista, kuten _rok asian ilmaisikin.

Sitten tosiaan tää pelaajien sitoutuminen. "mä en tuu jos en saa autokyytiä" on ehkä karkeimmasta päästä. Tapahtumia jätetään väliin ilmoittamatta, ja joskus voidaan olla puolikin vuotta ilmoittamatta mitään, mutta sitten tulee viestiä, että voisin tulla seuraavaan peliin. Noh, kaveri on maksanut jäsenmaksun ja lisenssin niin pakkohan sen on antaa pelata, ettei tule paha mieli. Asenneongelmatkin on aika perseestä.

Eniten ehkä vituttaa narina sikariportaan asioiden hoitamisesta, kun lähtökohtaisesti kukaan muukaan ei ole valmis sitä kivirekeä perässään vetämään.

[_rok]

Näinhän se menee tiivistettynä. Sitten kun ehdotetaan vastuun siirtämistä jollekin toiselle (kenties juuri tällaiselle kriittiselle henkilölle?), niin "No kyl sä sitä hommaa oot ihan hyvin hoitanu" tmv..

Mutta kyllä oman seuratoiminnan vetäminen osaa olla ihan kiitollistakin hommaa. Välillä. Mut tosiaan kaksi suurinta ongelmaa nyt vuoden vispaamisen jälkeen ovat olleet ehdottomasti 1. Raha 2. Pelaajien sitoutuminen.

Nykypäivänä raha on niin helvetin keskeisessä osassa ihmisten elämässä ("mahollisimman pienet kulut mutta mahollisimman paljon nautintoa"), että oman seuran toiminnan tukemiseen jäsenmaksun muodossa satakin (100) euroa vuodessa voi joillekin olla helvetin vaikea kynnys ylittää. Lisäksi asioita ei osata laittaa oikeanlaiseen perspektiiviin. Tuo 100 euroa - ja enemmänkin - menee perusforumistin viikonlopputarpeisiin Sedulassa, mutta jostain kumman syystä saman summan maksaminen huomattavasti antoisampaan tarkoitukseen on lähes poikkeuksetta ainakin jonkun kokoisen kiven takana. Varsinkin alkuun oli kyllä todella kallista, kuten _rok asian ilmaisikin.

Sitten tosiaan tää pelaajien sitoutuminen. "mä en tuu jos en saa autokyytiä" on ehkä karkeimmasta päästä. Tapahtumia jätetään väliin ilmoittamatta, ja joskus voidaan olla puolikin vuotta ilmoittamatta mitään, mutta sitten tulee viestiä, että voisin tulla seuraavaan peliin. Noh, kaveri on maksanut jäsenmaksun ja lisenssin niin pakkohan sen on antaa pelata, ettei tule paha mieli. Asenneongelmatkin on aika perseestä.

Eniten ehkä vituttaa narina sikariportaan asioiden hoitamisesta, kun lähtökohtaisesti kukaan muukaan ei ole valmis sitä kivirekeä perässään vetämään.

Mutta kaikesta paskasta huolimatta suosittelen kaikkien seurojen johdoissa olevia henkilöitä olevia jatkamaan työssä. Vaikka tää vituttaa välillä aika huolella niin kyllä kiitokseksi moni henkilö saa harrastaa kuningaslajia oman panoksesi takia. Se on se suurin syy miksi esm.Ilveksellä vapaaehtoisena valmentelen junnuj kesäisin ja puuhailen Triben taustalla yhdessä Valdaniton ja mdm:n kanssa.

[vargas]

oman seuran toiminnan tukemiseen jäsenmaksun muodossa satakin (100) euroa vuodessa voi joillekin olla helvetin vaikea kynnys ylittää.

Jep. Valittavat että on liian kallista, sitten kun samoja ihmisiä yrittää saada talkoohommiin niin kertovat maksavansa mielummin.

[Valonheitin]

Jep. Valittavat että on liian kallista, sitten kun samoja ihmisiä yrittää saada talkoohommiin niin kertovat maksavansa mielummin.

Tämä on meidän edustusjoukkueessa aika normaalia. Kitistään joka helvetin asiasta ja halutaan verkkareita ja sukkia. Sit kun pyytää talkoisiin, niin katsellaan nappiksen kärkiä ja mumistaan jotain paskaa. No lyön nykyään kausimaksulaput kouraan ja selitän mihin tuolla summalla päästään.

Junnujen vanhemmat ovat vastaavasti olleet kiitettävästi mukana ja ovat omatoimisesti keränneet esim. turnauksiin rahaa myymällä karkkia jne.

[Sakallio]

Samat kokemukset on omalla kohdalla myös yhdistystoiminnan saralla kuin muutamalla tässä edellä. Vaativaa hommaa ja itsellä tuli jokin aika sitten raja vastaan ja jätin asiat muiden hoitoon.

[Valonheitin]

No niin haudon tässä uusia ideoita varainhankintaan. Talouden taantuma vaikuttaa jo selvästi ja sponsoreita onkin ollut vaikea saada innostumaan pienen seuran sponssaamisesta. Netistähän löytyy muutamia sivuja, jotka antavat tuotteitaan myyntiin ilman "omaa riskiä". Noita voisi harkita, mikäli seurasta vaan löytyisi innokkaita myyjiä.

Toki voisi harkita esim. pitkäaikaistyöttömän palkkausta. Kuulemma eräs seura oli palkannut työttömän kutomaan ja myymään mattoja. Näyttäviä mattoja saa varmasti myytyä ja niistähän voi jo jotain pyytäkin. No mietintämyssyä tiukasti päähään ja matkaan.

[batteri]

Sama tähän. Muutaman kerran on tullut kirottua näitä janareita jotka ilmottaa tulevansa mut sit tulee soitto 1h ennen peliä tai treeniä ettei tuukaan. Ja voi **ttu tän päivän sukupolvi ei tajua näitten talkoitten merkitystä.
-Eka sanotaan, että ei oo rahaa pelata.
-No teet talkoilla lisenssin.
-Ok
-Talkoita edeltävissä treeneissä jokainen joka oli tulossa talkoisiin niin on joko töissä/muijankaimanserkunhäissä/mumolassa/krapulassa/tai sit ei vaan kuulu mitään.
-No ei muuta ku lappu kouraan ja pappa betalar.
Järjetön määrä hommaa ekaks siihen että saa jostain talkoot, mut mut. Sit ihmetellään ettei oo saunailtaa tai saunaillassa ei oo juomaa. Ja vittu sukat meni rikki saanks uudet. No et saa.

2002 perustettiin jätkien kanssa "Sepon puulaakiin" Nokialle oma joukkue. Pelaajia tuntui olevan kaveripiiris tarjolla ja 2006 kaudeks sit 6. divariin.
Hommahan ei ole sit mitään halpaa lystiä. Ekana vuonna ry maksut, rekisteröintimaksut palloliittoon ja jne...
Ja joka vuosi jäsenmaksu ja sarjamaksu. Nokialla se hyvä puoli että ainoastaan otteluista täytyy maksaa kenttävuokraa se on 5e tunti joten 10e per peli uppoo niihin.

Rahaa ei meinaa saada pieni seura mistään. Kaksi isompaa sponsoria ollaan saatu kolmes vuodessa, niillä rahoitettu paidat 2x 20kpl sekä painatukset.
Talkoita ei hirveesti ole tarjolla täällä päin. Kaikki tuntuu menevän isommille seuroille. Niitä kun tässä Tampereen lähellä kuitenkin suhteellisen paljon.
Seuran pyöritys vaatii puuhamiehiltä aivan helvetisti aikaa. Jotenkin aina tuntuu että vaikka kuinka oltais foorumia nettiin laitettu jossa ilmoitetaan treeneistä ja pyydetään kuittaus tai vaikka tekstiviestiä pistää ja pyydetään kuittaus niin niitä ei jostain vitun syystä kuulu.

Sitten kun tulee tapauksia joissa seuraasi tulee omasta kaveripiiristä jätkä joka ei osaa käyttäytyä missään tilanteessa asiallisesti vaan pitää roolia vetää aina niin sittenhän siitä hauskaa tulee. Tai kun kaveriporukalle kasaatte porukan ja harrastesarjoissa pärjännyt jätkä osottautuukin isolla kentällä ihan paskaksi. Miten nyt sit ilmaiset ystävällesi että sori maksoit just 140e kausimaksuu ja lisenssii ja kävit kuudesti talkoissa mutta silti sulla ei oo pelipaikkaa oikeen tarjolla.

Yksi mistä tulee ongelmia on myöskin luottamus. Se korostuu kauden alkaessa.
"Ootko maksanut lisenssin"
"oon oon"
"Iha varmasti"
"No vittu etkö luota muhu vai?"
sit soi puhelin piiristä seuraavall viikoll.
"Piirist päivää, Teillä pelas X ilman lisenssii viime pelissä"
ja sit:
"no vittu mutsi lupas maksaa ku mull ei ollut cashii, se kai unohti"

Eli te jotka aiotte ryhtyä leikkiin mukaan. Tarkistakaa hermojenne kestävyys ennen ku alotatte leikin.

edit:lisätääs vielä nää tapaus tyttöystävät mukaan. Sovitaan joku tapahtuma, olkoot se nyt talkoot, saunailta tai treenit. Kaikki on mukana joo joo lupaudun mukaan. Sit 1h- 48h ennen tapahtumaa soi puhelin. Joko kierrellään kaarreellaan "Mä oon varmaan tän illan kotona, on vähä heikko olo" tai sit sanotaan suoraan "Muija haluu mut leffaan"

[paveldo]

Muutama vuosi sitten minut valittiin kolmosdivariseuran rahastonhoitajaksi ja joukkueenjohtajaksi kun en uutena pelaajana joukkueessa osannut sanoa ei. Täytyy myöntää, että parivuotinen pesti oli kyllä silmiäavaava kokemus, erityisesti rahavarojen niukkuus oli yllätys seurassa jossa taustaorganisaatio on paperinohut.

Tulot muodostuivat 90%:ti kausimaksuista jotka olivat useita satoja euroja per ukko, kolmosessa rahaa paloi melkoisti reenivuorojen lisäksi tuomarimaksuihin ja lisensseihin jotka vielä silloin sisälsivät pakollisen vakuutuksen. Toisena vuonna kukin sai maksaa lisenssinsä ja vakuutuksensa itse ja toimittaa siitä kuitin, jotta pääsi pelaamaan. Tämä vähensi huomattavasti ressiä kun ei keväällä tarvinut kytätä peliä edeltävänä päivänä tiliä onko varaa maksaa kaikkien lisenssit vai ei. Pääasiassa kaverit maksoivat maksunsa ajallaan, tosin joitain luistelijoitakin oli, joilta taitaa olla maksuja vieläkin rästissä. Kun keväällä sluibailijoita katsottiin "maksan ensi viikolla"-lupausten jälkeen vielä läpi sormien, syksyllä pelaajapulassa ei sitten ollut enää varaa sanoa että et pääse pelaamaan jos et maksa, ja niin maksut jäivät.

Talkoita ei "minun aikaan" edes yritetty järjestää, koettiin kupeen kaivuu kokonaisuutena helpommaksi. Pientä napinaa maksujen suuruudesta kuului kyllä, mutta se hiljeni, kun vaihtoehdoksi lyötiin tiilien mättäminen räntäsateessa sunnuntai-iltana.

Varustehärdellistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta sen verran voi lyhyesti sanoa että kannattaa pitää tarkkaa kirjaa mitä seuralla ylipäätään on, ja mitä kamppeita on kenelläkin. Vaiva palkitaan kauden päätteeksi kun kamoja kerätään pois.

Joukkueellamme oli käytössä nettiforum joka on mielestäni erittäin mainio tiedotuskanava, jossa hoituu ilmoitukset paikallaoloista tai poisjäänneistä, ainakin jos kaikki sitä muistavat ja viitsivät seurata. :

Koska koin usein helpommaksi tehdä asioita itse (kuten varailla reenivuoroja, hankkia tarvittavia varusteita, hoitaa otteluilmoitukset jne...) kuin nakittaa hommia muille, meinasi homma kaatua toisen vuoden kevättalvella niskaan. Myös sanomista tuli jonkin verran kun hääräsin liiaksi ominpäin. Onneksi mukaan tuli uusia innokkaita tyyppejä joille vastuuta saatiin siirrettyä.

Tuo parivuotinen nakki oli kyllä kokemuksena huikea, uusia tuttuja tuli tosi paljon ja lopulta sain kiitosta hyvin hoidetusta hommasta. Se  on kuitenkin myönnettävä, että tehtävät haittasivat pelaamista aika paljon.

Vinkkinä muille puuhastelijoille sanoisin, että kannattaa laatia alasarjoissakin tiukat pelisäännöt ja jopa kirjalliset sopimukset mitä ja miten joukkueessa toimitaan. Se helpottaa kaikkien oloa kun on paperille kirjattu velvoitteet ja sanktiot noudattamatta jättämisistä. Mikäli joku ei pysty niitä noudattamaan potkitaan sellaiset porukasta pois.

[Stürmer]

Koska koin usein helpommaksi tehdä asioita itse (kuten varailla reenivuoroja, hankkia tarvittavia varusteita, hoitaa otteluilmoitukset jne...) kuin nakittaa hommia muille, meinasi homma kaatua toisen vuoden kevättalvella niskaan. Myös sanomista tuli jonkin verran kun hääräsin liiaksi ominpäin. Onneksi mukaan tuli uusia innokkaita tyyppejä joille vastuuta saatiin siirrettyä.

Monestihan asiat tosiaan tekee itse samalla vaivalla kuin toiselle selittämällä.  Sitten on vielä se hangaround-porukka, joka kyllä mieluusti hamuaa itselleen näyttäviä toimenkuvia, mutta ei kuitenkaan hoida niitä.  Näiden paimentaminen syö kaikkein eniten resurssia, kun ei voi luottaa siihen, että hommat tulee tehtyä.  Tämäkin saa sitten monet luovuttamaan ja tekemään kaiken itse, kun pääsevät siten luultavasti hieman vähemmällä stressillä.

Vinkkinä muille puuhastelijoille sanoisin, että kannattaa laatia alasarjoissakin tiukat pelisäännöt ja jopa kirjalliset sopimukset mitä ja miten joukkueessa toimitaan. Se helpottaa kaikkien oloa kun on paperille kirjattu velvoitteet ja sanktiot noudattamatta jättämisistä. Mikäli joku ei pysty niitä noudattamaan potkitaan sellaiset porukasta pois.

Teoriassa tietysti näin, mutta kuten itsekin huomasit:

Kun keväällä sluibailijoita katsottiin "maksan ensi viikolla"-lupausten jälkeen vielä läpi sormien, syksyllä pelaajapulassa ei sitten ollut enää varaa sanoa että et pääse pelaamaan jos et maksa, ja niin maksut jäivät.

Täältä massiviset  kaikille seuratoiminnassa aktiivisesti ja tunnollisesti toimiville miehille ja naisille.