Vai veikö vitutus mielenkiinnon?
Äh, enemmän ongelma on siinä, ettei ottelusta löydä juuri mitään todellista kommentoitavaa noin otteluna. Oikeastaan mieleen ei painunut muuta kuin Schalken lukemattomat hukatut maalipaikat sekä Pinton täydellinen sunnuntaiosuma, joka valitettavasti ratkaisi voiton huonoille hannoverilaisille. Pelillisesti taas ottelusta voisi löytää enemmän kommentoitavaa, varsinkin yhteydessä useisiin mediassa esiintyneisiin väitteisiin 'vahvasta' Schalkesta. Vahvaahan kuninkaansinisissä ei mielestäni ollut luotujen maalipaikkojen määrää lukuun ottamatta mikään. (Ja tuolla viimeistelyllä se ei meinaa yhtään mitään.)
Hannoverin tasoista nippua vastaan Schalken älykkäästi rakennetut tilanteet nähtiin lähespä yksinomaan ensimmäisten muutaman minuutin aikana. Paremmalla tuurilla se olisi tosin riittänyt, Farfan ei nimittäin kovin kaukana ollut tolppakudissaan. Kobiashvilin yritys paluupalloon oli sen sijaan puhdasta taitamattomuutta. Kauhea suoritus. Westermannilla oli oma tilaisuutensa juuri ennen Pinton maalia iskeä Schalke johtoon yhdestä ottelun harvoista onnistuneista vapaapotkuista, mutta viimeisten pelien tapaan Heikollakaan ei viimeistely enää suju alkukauden tahtiin. Alustuksen Westermannille antanut Farfan muuten järjesteli vielä pari kolme hyvää maalintekopaikkaa ensimmäisellä puolikkaalla, mutta Altintopin pusku pysähtyi Enken refleksiparaatiin ja Asamoahin yrity[k]s[et] täydelliseen osaamattomuuteen. Mahtoi perulaista taas vituttaa. Hannoverin puolustus oli täysin hukassa näissä tilanteissa.
Jälkimmäisen puoliskon aikana Schalke painoi edelleen päälle, mutta hallitusti rakennellut hyökkäykset olivat aika harvinaista kamaa. Lähinnä tilanteita syntyi hannoverilaisten maatessa hiton tiiviisti oman puoliskonsa keskisektorilla, jättäen laidat auki usein. Näiden kautta Schalke sai tarpeeksi kauan yrittäessään heitettyä pari puolionnistunutta keskitystä, joissa hannoverilaiset hieman seikkailivat kunnes Enke tahi nuori Rausch ehtivät viimein väliin. Valmentaja Fred Ruttenin kuningasidean, Rafinhan vaihtamisen, jälkeen tosin näistäkin mahdollisuuksista jouduttiin luopumaan ja jättämään kaikki sattuman varaan. Asamoah kumppaneineen kuitenkin onnistui hukkaamaan ne harvat syntyneet paikat.
Analyysi näistä maalipaikoista oli varsin yksiselitteinen: ainoastaan ensimmäinen syntyi keskustan kautta keskikentän luomuksena - muut olivat laitamiesten käsialaa. Ja ihan rehellisiä kun ollaan, ensimmäinen tilanne oli kaikista vaarallisin ja olisi ollut sitä myös parempaa vastustajaa vastaan. Useimmat muista tilanteista olisivat luultavasti jääneet tyystin näkemättä paremman puolustuksen ollessa edessä, tai ne olisi saatu selvitettyä huomattavasti suuremmalla prosentilla. Nähdyn kaltaisilla pelinteollisilla otteilla voidaan vielä näyttäytyä Hannoverin tasoista vastustajaa vastaan, mutta kovempien kohdalla voidaan luopua suosiolla koko ottelun pelaamisesta. Tuosta ei nimittäin tule lasta eikä...
Ja sitten syy näihin pulmiin: ylemmän kenttäpuoliskon täysin vääränlainen miehitys systeemistä pelaajavalintoihin. Aika monelta
Schalkerilta on kärsivällisyys loppunut tätä Ruttenin sekä aiemmin Slomkan harrastamaa 4-3-3:a kohtaan, ja syksystä lähtien olen myös henkilökohtaisesti alkanut olla yhä enemmän sitä vastaan. Ainakin tällä materiaalilla pelattaessa. Schalken keskikenttä on, kuten myös tilastot kertovat, ollut tällä kaudella totaalinen
Ausfall alusta loppuun hyökkäyssuunnassa. Paljon parjattu 'triplakutonen' on osoittautunut termin täydelliseksi stereotypiaksi - vahvaksi alakertaan, mutta olemattomaksi yläkertaan.
Palloa on pystytty liikuttelemaan vain sivuttaissuunnassa, johtuen muun muassa vääränlaisesta roolijaosta sekä yleisesti pelaajien ominaisuuksista. Fabian Ernst on pelannut parhaat pelinsä hyökkäyssuuntaan, kun edestä on löytynyt yhdestä kahteen selkeää syöttöväylää laitojen lisäksi. Orlando Engelaar toimii parhaiten saadessaan kontrolloida koko kenttää. Jermaine Jones taas on se varsin yksipuolinen taisteluporsas keskustassa, jolta sopii odottaa lähinnä nopeaa perussyöttöä viereen tai satunnaisia nousuja sopivan raon auetessa. Nähty on tähän mennessä seuraavaa: Ernstin edessä kentällä ammottaa valtava kuilu, tyhjä tila ilman yhtään omaa pelaajaa. Engelaar on sysätty laitaan, jossa mies joutuu heti ankaran prässin alle, ei löydä haluamiansa syöttöväyliä tarpeeksi nopeasti eikä pysty ottamaan minkäänlaista kontrollia ottelusta. Jones taas joutuu toimimaan lähinnä dynaamisuutensa vuoksi pelintekijänä, mikä sellaisenaan jo aiheuttaa ongelmia - menossa on usein enemmän vauhtia kuin älliä. Näin homma ei voi pyöriä.
Ajoittain Rutten on myös sen ymmärtänyt, ja kokeillut Ivan Rakiticia keskustassa. (Muita vaihtoehtojahan ei pahemmin löydy.) Kroaattinuorukainen käy kuitenkin läpi niin valtaisaa
Formtiefia, ettei tuosta ole saatu mitään irti. Rakiticin otteista uupuu itseluottamus tyystin, mies hätäilee hirveästi sekä tekee poikkeuksetta vääriä ratkaisuja. Yhdistettynä kroaatin pelin suurimpaan heikkouteen, hitauteen, tämä on tappava yhdistelmä Schalken hyökkäyspelille. (Etenkin puolihyökkäävässä roolissa.) Hannoverissa kaikki tämä näkyi taas harvinaisen selkeästi, Rakitic ei ehtinyt oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan, syötöt olivat hätäisiä sekä epätarkkoja tai lähtivät liian hitaasti. Nuorukainen ei pystynyt millään vastamaan pelinteon haasteisiin, mikä oli tuhoisaa keskustassa etenkin Ruttenin vietyä oikealta laidalta kuninkaansinisten henkiraon Rafinhan nousujen muodossa. Ja kun edes lepäävästä pallosta ei tapaa enää syntyä, Jena -matsin onnistumista lukuun ottamatta, paljoa, niin Rakiticin pistäminen kentälle alkaa tuntua kerta kerralta tarpeettomammalta.
Nämä pulmat heijastuvat tietysti myös kärkikalustoon, joka itsessäänkään ei ole täysin ongelmaton. Kuten aiemmin todettua, nykyinen peluutus karsii pahasti muutamien kärkimiesten parhaimman osaamisen. Normaalitilanteessa Halil Altintopin paikka löytyy laidalta, vaikka miehen kyvyt selvästi viittaavat vastahyökkäyspeliin erikoistuneeseen sentteriin. Farfan on omasta mielestäni monessa suhteessa samanlainen. Perulainen keskustassa vahva kärkipari tukenaan, luomassa tilanteita sekä viimeistelemässä vastahyökkäyksiä... 20 maalia per kausi. Ailton näytti mallia. Kuranyi taas osataan ottaa nykyisin huomattavasti helpommin pois pelistä - vain siitä syystä, ettei Schalken edes odoteta käyttävän keskustaa pelintekoväylänä, vaan turvautuvan yksinomaan keskityksiin laidalta. Tasapaino on tyystin kateissa. Asamoahia en kommentoi - ainakaan nyt.
Aikomuksen ollessa edelleen varmistaa sarjapaikan ohella myös europaikka, on Schalken syytä hakeutua kohti uutta suuntautumista. Uudet hankinnat kun jäivät väliin tammikuussa, voi materiaalin todeta huoletta olevan kaikkea muuta kuin soveltuvan Ruttenin 4-3-3:en. Harkintaan, sekä mieluiten aina toteutukseen asti, toivoisi 4-4-2:ta, aivan sama minkä keskikenttävariaation muodossa. Kunhan vain keskikentältä löytyy lisää omiin rooleihinsa soveltuvia miehiä sekä hyökkäyksestä selkeä liki yksinomaan maalintekoon keskittyvä kärkipari. Rutten saa myös luvan löytää lisää vaihtoehtoja peluutukseensa, 14 miehen rotaatio ei riitä 40+ ottelun kauteen. Viimeisimpien siirtojen, joista myöhemmin lisää, jälkeen se tarkoittaa entistä enemmän nuoriin lupauksiin panostamista. Jahka Levan Kenia on toipunut täyteen pelikuntoon, georgialaista vain rohkeasti kehiin. Predrag Stevanovicin voi myös päästää tunnustelemaan aikuisten meininkiä ammattilaistasolla, tosipeleissä. Junnu ei ainakaan olisi voinut heikentää Schalken pelintekoa Hannoverissa lauantaina. Ja ehkä, huomio,
ehkä Carlos Grossmüllerin kyykyttämisen päättämistä voisi harkita jossain vaiheessa. Uruguaylainen ei mikään sateentekijä tule koskaan olemaan, mutta terveen asenteen kakkosporukassa - viime pelissä muuten pari maalia - löytäessään voisi yhä sopia Schalken rinkiin.
Hahmotelmia 'uudesta' Schalkesta...
------------------- Farfán -------- Kuranyi --------------
----------------- (Asamoah) ----- (Altintop) -------------
---------------------------------------------------------
Laitamies* ------------------------------------ Laitamies*
---------------------------------------------------------
---------------- Engelaar -------- Jones -----------------
-------------- (Kobiashvili) ------ (Latza) ----------------
---------------------------------------------------------
Westermann ---- Bordon -------- Höwedes ------- Rafinha
- (Pander) ----- (Krstajic) ------- (Pachan) --- (Zambrano)
---------------------------------------------------------
------------------------ Neuer --------------------------
---------------------- (Schober) ------------------------
Laitamiehen (*) tonteille tarjolla: Rakitic, Kenia, Stevanovic, Sanchez. Varauksin Kobiashvili, Westermann, Jones, Pander. Äärimmäisessä hädässä Asamoah, Farfán.
------------------- Farfán -------- Kuranyi --------------
----------------- (Asamoah) ----- (Altintop) -------------
---------------------------------------------------------
Laitamies * ---------- Kymppipaikka** -------- Laitamies*
---------------------------------------------------------
------------------------ Jones --------------------------
---------------------- (Engelaar) ------------------------
---------------------------------------------------------
Westermann ---- Bordon -------- Höwedes ------- Rafinha
- (Pander) ----- (Krstajic) ------- (Pachan) --- (Zambrano)
---------------------------------------------------------
------------------------ Neuer --------------------------
---------------------- (Schober) ------------------------
Laitamiehen (*) tonteille tarjolla samat miehet kuin yllä. Kymppipaikan (**) mahdollisuudet: Kenia, Rakitic, Stevanovic. Varauksin Farfán. Äärimmäisessä hädässä Grossmüller, Westermann.
Kahdesta esitetystä versiosta ylempi perustuu lähes täysin samalle ajatukselle kuin Slomkan taannoinen systeemi Ivan Rakiticin ja Mesut Özilin kanssa. Laitamiehet, tällöin suositeltavina vaihtoehtoina Rakitic, Kenia sekä Stevanovic, suhteellisen vapaissa rooleissa matkalla ympäri kenttää. Jones ottaa keskustassa vetovastuun puolustuksesta, Engelaar pyrkii avaamaan peliä. Toista variaatiota voi kutsua nimellä 'Brunolabbadia'. Mistä se juontaa juurensa, ei liene epäselvää.
Ja vielä sanan jatkosta, tulevana kesänä on pakko suunnata markkinoille, mikäli taloudellinen tilanne vain antaa myöten. Malliesimerkit, eivät siis ehdotukset, ovat: Trochowski, Barnetta, Marin, [Bayernin] Zé Roberto. Nykymiehistöön mahtuisi myös eräs Lincoln, tosin asteittaisen lobotomian vaatien. Varmaan tulossa on kuitenkin mies á la van Bommel.