Pannaanpas Juhan ensimmäinen haastattelu kazakstanilaiselle medialle tähän.
SHAHTERIN SUOMALAINEN PÄÄMAJA
Kuandyk Nauryzbekov, 13. helmikuuta 2007
http://sport.gazeta.kz/art/?aid=27967Suomalainen Juha Malinen on uusi kasvo jalkapallossamme. Karagandalaisen Shahterin päävalmentajan ominaisuudessa vetämänsä ensimmäisen leirin lopussa hän vastasi ”Supersportin” kysymyksiin. Tämä on ensimmäinen Juha Malisen antama haastattelu kazakstanilaisille toimittajille.
Uuteen joukkueeseensa – seuraan Kazakstanista – suomalainen valmentaja tutustui …Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Karagandan Shahter piti leiriään siellä.
Aikaisemmin Juha Malinen valmensi Skandinavian maiden seuroja. Hän on johtanut Suomen nuorten maajoukkuetta. ”Supersport” soitti suomalaiselle ammattilaiselle Emiraatteihin Shahterin leirin viimeisinä päivinä.
- Juha, kuinka Karagandan Shahterin johto pääsi jäljillenne?
- Suomessa oli ihmisiä, jotka työskentelevät kazakstanilaisen jalkapallon parissa. Satuin heidän näkökenttäänsä. Välillämme syntyi keskustelu. Sen tuloksena on sopimus Shahterin kanssa.
– Mitä tiesitte kazakstanilaisesta jalkapallosta ja maastamme yleensä?
– Jos ollaan rehellisiä, niin melko äskettäin en tiennyt juuri mitään Kazakstanista. Kuitenkin viime aikoina aloin kiinnostua kaikesta, mitä tapahtuu maassanne. Pääinformaatiolähteeksi tuli Internet.
– Millainen on ensivaikutelmanne Karagandan Shahterista?
– Voin sanoa, että meillä on paljon kovia kavereita, jotka haluavat tehdä työtä ja pelata jalkapalloa. Joukkueessa on loistavia yksilöitä. On kokeneita pelaajia, on nuoria. Minun mieleeni on, että kukaan meidän joukkueestamme ei pidä häviämisestä. Se on hyvä ominaisuus.
– Eroavatko kazakstanilaisten seurojen talousnäkymät suomalaisten seurojen budjeteista?
– Suomessa on jokaisella seuralla oma budjettinsa, joten on vaikea sanoa. Seuran taloudellinen tilanne ei kylläkään ole minulle tärkein tekijä. Jos olen rehellinen, niin en tiedä edes nyt, mikä Karagandan Shahterin budjetti on. Muista seuroista en osaa sanoa enää yhtään mitään.
– Meillä on joukkueita, joiden budjetti on viisi miljoonaa dollaria tai enemmän. Onko se paljon vai vähän Suomessa?
– Suomalaiselle jalkapallolle ne ovat hyvin suuria rahoja.
– Kazakstanin ja Suomen maajoukkueet ovat kilpailijoita EM-kisojen karsintaturnauksen ensimmäisessä ryhmässä. Katsoitteko näiden joukkueiden pelin lokakuussa?
– Ilman muuta. Peli Almatyssa oli vaikea joukkueellemme, 2-0 –voitosta huolimatta. Kazakstanin maajoukkueella on potentiaalia. Sen heikkona kohtana on vaan maalipaikkojen hyödyntäminen. Ilman maalejahan ei tule menestystä.
- Onko teidän näköpiiriinne sattunut kazakstanilaisia jalkapalloilijoita, jotka ovat esiintyneet eri vuosina Suomen mestaruusliigassa?
– Tunnen Denis Volodinin. Minulle on kerrottu, että hän pelasi viime kaudella pääkaupungin joukkuessa ”Astana”. Muistan Ilja Fomitshevin. Hänellä on hyvät fyysiset edellytykset. Tämä puolustaja voisi hyvin pelata Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Hän ei ole kuitenkaan pystynyt antamaan näyttöä kyvyistään ja on esiiintynyt ykkösdivisioonassa.
– Millaisia toiveita asetatte kazakstanilaiseen jalkapalloon?
– Haluan voittaa Karagandan Shahterin kanssa mitalit Kazakstanin mestaruusliigassa.
– Pidättekö yhteyttä joukkueeseen englanniksi vai aiotteko opiskella venäjää?
– Joukkueen lääkäri puhuu hyvin englantia. Hän on tulkkinani. Aion kyllä opiskella venäjää. Toisinaan on hyvin tärkeää keskustella pelaajan kanssa kahden kesken, saada kuulla hänen ongelmistaan, löytää yhteinen kieli. Mutta luulen, että tarvitaan puolitoista – kaksi vuotta, jotta voi omaksua venäjän kielen täysin. Toistaiseksi osaan sanoa ”спокойной ночи” (hyvää yötä), ”доброе утро” (hyvää huomenta) ja vielä joitakin muita fraaseja. Minua miellyttää kovin, että maassanne ennen syömään ryhtymistä sanotaan ”приятного аппетита” (hyvää ruokahalua). Samalla toivon, että pelaajat alkavat opiskella englantia. Euroopassa pelaamiselle tämä taito on aivan välttämätön.
– Sanoistanne päätellen olette valmis asettumaan pitkäksikin aikaa maahamme?
– En ole mikään joukkueen usein vaihtamisen puolestapuhuja. Pidän yhdessä seurassa pysymisestä pidemmän aikaa, jotta voisin tehdä työtä perusteellisesti ja laadukkaasti. Menestys ei tule yhdessä kuukaudessa.
– Onko perhe teille kielletty aihe?
– Ei. Perheeni on vaimo ja kaksi tytärtä. Vanhempi on 11 vuotta, nuorempi täytti 9. He molemmat harrastavat enimmäkseen tennistä. Menestystäkin on jo. Vaimo on harrastanut lentopalloa ja sulkapalloa. Koko perheemme on urheilullinen. Vaimo ja tyttäret tulevat Kazakstaniin kesällä, kun lukuvuosi päättyy ja lomat alkavat. Sain jo tyttäriltä tehtävän: löytää heidän tuloonsa mennessä hyvä tennisvalmentaja.
