Reilu viikko tuli vietettyä Barcelonassa ja sinä aikana Barca pelasi kahteen kertaan Camp Noulla. Liput molempiin otteluihin olin ostanut etukäteen netistä ja ne sai lunastettua stadionin läheisyydestä samaa Electronia, jolla liput oli maksettu, näyttämällä.
Finnairin/Iberian suora lento Helsinki-Vantaalta El Pratille oli etuajassa, ja lentokentän edestä nappasin A1 Aerobusin Placa Catalunyalle (muistaakseni 2,75e, ei paha). Catalunyalta parin korttelin päässä sijaitsi hostelli, johon oli tarkoitus majoittua. Hostelli löytyi helposti ja reception oli onnekseni 24/7 auki. Sain hintaan 18e/yö 12 hengen dormin pelkästään itselleni pariksi päiväksi ennen kuin lisää porukkaa saapui, ei taida marraskuu olla high seasonia Barcelonassakaan. Olin lentokoneessa huomannut, että Espanyolilla on saapumisiltanani vieraana Valencia, mutta aikataulu-/jaksamisongelmat estivät lähtöni Lluis Companysille. Ensimmäisenä iltana ei jaksanut vaeltaa kauas, joten kadun toisella puolella sijainnut Tapa Tapa sai toimia iltapalapaikkana. Pienehkö tortilla española, annos grillattuja herkkusieniä ja iso tuoppi San Miguelia toivat hinnaksi lähes kymmenen oiroa, ei ole Kataloniassa halpaa.
Keskiviikkona Barca kohtasi pikkuseura Badalonan Copa del Reissä. Ensimmäinen osaottelu Avenida de Navarralla oli päättynyt Barcan 2-1 –vierasvoittoon, joten jatkopaikka oli jo lähes itsestäänselvyys. Matka Camp Noulle kävi tuttuun tapaan sinisellä metrolinjalla Collblancin asemalle, josta on stadionalueelle vielä noin puolen kilometrin kävely. Stadionalue itsessään onkin valtava pitäen sisällään myös La Masian, Palau Blaugranan, FCBotigan ja lukuisia muita rakennuskomplekseja. Kannattaakin tarkistaa lipusta etukäteen mistä suositellaan alueelle sisäänmenoa. Joissain tapauksissa Les Cortsin metroasema saattaa olla parempi vaihtoehto.
Istuin Camp Noun mahdollisesti parhailla paikoilla, ensimmäisen
graderian ensimmäisessä rivissä keskiviivan kohdalla. Hämmästyksekseni kaksi riviä ylemmäs osui edellisiltana hostellin common roomissa tapaamamme reilu nelikymppinen lädi, joka oli kaupungissa kalja-/bisnesmatkalla. Pelaajat menivät todella läheltä ja heille oli mahdollista huudella yhtä jos toista (etenkin Oleguer sai kotiyleisöltä kannustavia "u-u-uleger"-huutoja). Harmi vain, että Barcan starat eivät pelanneet, vaan olivat lepovuorossa. Aloitusyksitoistikko oli Jorquera Belletti-Oleguer-Thuram-Sylvinho Motta-Gio-Iniesta Giuly-Saviola-Ezquerro. Pelin ollessa selvä jo etukäteen ja tähtien loistaessa poissaolollaan (paitsi esim. Iniesta), oli Camp Noun lehtereille vaivautunut vain 12 916 katsojaa, joka on Laportan ajan heikoin yleisömäärä. Barca sai avausmaalinsa 23. minuutilla hienon syöttökuvion jälkeen, kun Belletti vapautti Gion maalintekoon. Lisää tuli ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Ezquerro törkkäsi keskityksen sisään, 2-0. Tunnelma oli kohtalainen, vaikka stadion olikin lähes tyhjillään. Suurimmat suosionosoitukset Barcan maalien ohella saikin Rayo Vallecano, jonka ilmoitettiin johtavan Espanyolia Montjuïcilla 0-1. Näin ollen paikallisvastustaja oli putoamassa Copasta ja stadion antoikin kuulutukselle
standing ovationin. !Vamos Rayo! -huudot tahdittivat koleahkoa iltaa.
Toisella puoliajalla Rijkaard laittoi Jeffrenin lämmittelemään, ja oli selvää, että Saviolaa oltiin ottamassa vaihtoon. Tästä argentiinalainen tulistui ja iski kaksi maalia viiteen minuuttiin ja käveli sen jälkeen kylmästi pois kentältä. Jälkimmäinen näistä kahdesta maalista oli hauskaa katseltavaa, kun Oleguer pelattiin yksin läpi. Miehellä ei itse ratkaiseminen käynyt varmaan mielessäkään, vaan tuloksena oli maalivahdin harhauttaminen ja syöttö sivulle Saviolalle, joka laittoi pallon tyhjiin. Iniestan tilalle 77. minuutilla tullut Crosas jäi mieleen hyvän pelin pelanneena. Viimeiset 15 minuuttia mies syötteli tehokkaasti ja avasi Barcalle maalipaikkoja. Selvästi Guardiolan, Xavin ja Andrésin jalanjäljillä. Matsi päättyi siis 4-0.
Edellämainittu brittiäijä toisteli lähes koko matsin ajan samoja fraasejaan
"oh, unlucky" ja
"I just can't believe how much time they have on the ball, it's like a different game compared to England!" Jätin taitofutiksessa ei ryntäillä -huomautukseni sanomatta. Kickoff oli ollut vasta klo 22, joten ottelu päättyi puolen yön tietämissä, jolloin meni myös viimeiset metrot. Näin jouduinkin ottamaan taksin keskustaan random-sveitsiläispariskunnan kanssa, kun bussejakaan ei oikein enää mennyt. Tästä pyyhkeet Barcalle.
Keskiviikkoiltana toinen härmäläinen saapui kaupunkiin, ja ei ollut löytää ulos Placa Catalunyan metroasemalta. Suomipoika suurkaupungissa voi olla ongelma. Perjantaina menimme stadionille vierailemaan FCB Museussa ja samalla väijymään ykkösjoukkueen treenejä La Masiaan. Lähes kaikki avauskokoonpanon miehet olivat jalkeilla, ja harjoitusten lopuksi pelattu pienimuotoinen matsi oli varsin tasokasta höntsää. Etenkin Messi oli varsin tulinen vetäen Sylvinhon pari kertaa näyttävästi vipuun ja tehden yhden komean maalin. Harkkamatsin jälkeen Ronaldinho ja Gudjohnsen jäivät kokeilemaan Valdesia, joka oli hyvässä vedossa eikä päästänyt montaa palloa taakseen.
Kaupungin kulttuuriantia tuli ihailtua päänähtävyyksien osalta, etenkin turistirysistä pahin Sagrada Familia vakuuttaa aina. Rakennus suorastaan pysäyttää puhtaalla vertikaalisuudellaan. Lisäksi pieni vuorikiipeily Montjuïcille tuli suoritettua, olympiastadion oli remontissa ja työmaan läpi saattoi kävellä suoraan sisään. Autiota, likaista ja kolkkoa stadionia katsellessani ei käynyt mielessänikään, että pari päivää aiemmin siellä oli vieraillut yksi Euroopan huippujoukkueista Valencia. Muutoin Montjuïc on Parc Güellin ohella mukavaa vaihtelua smogin keskellä yskimiseen, ikään kuin keidas suurkaupungin yläpuolella. Ei-turistikohteista kannattaa tsekata hieno Gracian alue L'Eixamplen pohjoispuolella. Alue muistuttaa hieman Prahan Zizkovia tai kotoista Kalliota; turisteja on harvemmassa, taiteilijakaupunginosa tulvillaan asiallisia lounasravintoloita ja iltaisin periespanjalaisia baareja. Liikkuminen Barcelonassa on yleisesti ottaen helppoa, 10 matkan metrolippu bungaa n. 6,50 euroa ja metrolla pääsee lähes kaikkialle.
Kulttuurin parhaaseen osa-alueeseen, juomakulttuuriin, tuli siihenkin tutustuttua jonkin verran. Hostellin common roomissa oli etenkin australialaisia paljon joka ilta, lädejä ja duudejakin esiintyi. Kalja oli halpaa ja meininki OK. Aloittelupaikkana sinänsä ihan hyvä. Ala-Ravalin pahamaineisella alueella tuli pistäydyttyä pariin otteeseen, etenkin eräs katalaanibaari Carrer de Sant Joaquinilla jäi mieleen, nimeä en muista. Paikallisten miehittämät baarit olivat tottakai parhaita, mutta meininkiin oli niissä hieman vaikea päästä sisään turistiespanjalla ja olemattomalla katalaanilla. Yökerhopuolelta vierailimme Placa Reialin laidalla sijaitsevassa Sidecarissa ja parissa muussa mestassa. Ei niinkään turistimestoja, vaan paikallisten klubituspaikkoja. Maremagnumin yrittämä kusetus jäi ikävästi mieleen. Ramblasilla klubin plokkari antoi käteen lapun, jossa luvattiin ilmainen sisäänpääsy ja ilmainen drinkki. Kun kävelimme paikalle noin 1,5km (Rambla del Mar oli suljettu), paljastui, että vain tytöt ilmaiseksi sisään ja ilmaisia juomia ei jaeta enää kenellekään. Kaipa näitä on kaikkialla turistikaupungeissa.
Sunnuntain ottelu olikin sitten suuremman mittakaavan taisto, sitä rummutettiin kaikissa medioissa kiitettävän paljon. Vastaan asettui siis hyvässä vireessä ollut Real Zaragoza (tai Saragossa oikeaoppisesti sanottuna
). Menimme stadionille noin 1h 15min ennen kickoffia, turvatarkastus on tuntematon käsite Espanjassa. Reppukaan ei stevejä kiinnostanut. Hieman mietitytti että miten helppo Camp Nou olisi pommittaa, mutta toisaalta jos sadantuhannen katsojan munia ruvettaisiin kaivelemaan, ei pelaamaan päästäisi ollenkaan.
Noin tunti ennen alkua lämmittelemään tulivat ensin maalivahdit ja sitten kenttämiehitykset. Ronaldinho ja Deco syöttelivät vakuuttavasti puolen kentän mittaisia yhden kosketuksen syöttöjä. Barcan avaus oli muodossa Valdes Zambrotta-Marquez-Puyol(joka sai valtaisat suosionosoituksen kentällepaluun myötä)-Sylvinho Iniesta-Edmilson-Deco Messi-Gudjohnsen-Ronaldinho.
Peli alkoi Ronaldinhon hyvällä vaparilla ja parilla komealla hyökkäyskuviolla Messin toimesta, mutta sitten iski Zaragoza. Vieraiden ensimmäinen kulmapotku ja käsittämätön merkkausvirhe blaugranan puolustukselta. Gabi Milito pääsi iskemään pallon reppuun vitosen viivalta aivan rauhassa. Valdesin pallo. Messi mursi jalkansa jo ottelun 8. minuutilla, mutta jatkoi vielä hetken kunnes käveli tuskaantuneena vaihtoon 22. minuutilla. Tämän jälkeen Edmilson loukkaantui pahannäköisesti ja Rijkaard joutui käyttämään jo toisen vaihtonsa. Molempien Barca-pelaajien loukkaantumisiin johtaneissa tilanteissa mukana ollut Zapater saikin vahvat ”¡cerdo!” –huudot yleisöltä, kun teloi vielä Iniestaakin. Barca tuli takaisin 30. minuutilla, kun Ronaldinho puski Decon kulmurin sisään silmiemme edessä.
Toinen puoliaika oli pitkälti Barcan pyöritystä, mutta todelliset maalipaikat jäivät uupumaan. Ottelun 71. minuutilla Motta läpsäisi vahingossa pesäpaskaa Diego Militoa kasvoihin pallontavoittelutilanteessa ja valkopaita aloitti Oscarin©arvoisen näyttelemisen. ”Rafa-no-me-jodas” halusi varastaa shown ja astui parrasvaloihin jälleen kerran. Vihattu ja pilkattu linjuri siis neuvoi päätuomari Iturraldea antamaan Mottalle ”roja directan”, ja tästähän Camp Nou pillastui. Seurasi viiden minuutin pelikatko, jonka aikana etenkin penkkimies Thuram oli käydä Rafaan käsiksi
.
Kun peli vihdoin sai jatkua, oli Saviola karata läpi ja Gabi Milito repi hänet maahan. Sellaista meteliä, mikä tuosta tilanteesta syntyi, en ole kuullut missään milloinkaan
. Camp Nou oikeastaan huusi Militon suihkuun. Tämän jälkeen peli normalisoitui, mutta kortteja jaettin yhä runsaasti. Lopulta Ronaldinhon upea vapari 85. minuutilla vapautti Barcan ja yleisö räjähti. Oli ilo seurata etenkin Rollen omaa reaktiota, kun mies juoksi Rijkaardin syliin ja ei ollut pysyä housuissaan. Vapauttava maali tosiaankin. Zaragozalla oli heti tämän jälkeen loistava maalipaikka, jonka Zapater tuhlasi shefkimäiseen tyyliin. Barca iski vielä kerran lisäajalla, kun Ronaldinhon jälleen erittäin vaarallisen vaparin ylärimasta kimmonneeseen irtopalloon ehti paitsiosta Saviola, joka niittasi loppunumerot 3-1. Seuraavan päivän Sport otsikoi aiheellisesti ”Eres nuestro Dios, Ronaldinho.”
Hiljainen hetki Sergi Lopézin ja Josep Puyolin muistolle Badalona -ottelussa:
http://www.youtube.com/watch?v=sIKGi3vNln4Ronaldinhon vapari 1. puoliajalla:
http://www.youtube.com/watch?v=ZTlgJ3fwxHAYleisön reaktio Ronaldinhon 2-1 -maaliin:
http://www.youtube.com/watch?v=IHIrzlJSIwA
Ränsistymään jätetty Lluis Companys Montjuïcilla.
Camp Noun stadionalueen rappioromantiikkaa. On muistettava, että kolossi on kohta 50-vuotias.
UCL-pysti ja Bellettin plääkät Pariisin finaalista.
Bulgaria oli jättänyt terveisensä Sagrada Familian sähkökaappiin.
Tästä miehestä ei välttämättä Barcelonassa pidetä.
Parhaat paikat?
Kulttuurikasvatus aloitetaan jo nuorena. Huomaa valotaulun vieressä Badalona-fanien meri.
Rolle ja Gudde treenaamassa La Masiassa.
Ronaldinho ottaa lämpöä (huomaa showmiesmäisyys tässäkin).
Camp Nou iltavalaistuksessa.
Maanantain Sport osui oikeaan.
