KIUSAMINEN JALKAPALLOKENTÄLLÄ

[ELMERIIII]

Itse ainakin kapteenina aikoinaan olin hyvinkin määräilevä kentällä, mutta pelin tapahtumat on tarkoituskin pitää täysin erillään muusta elämästä.

Niinhän se pitää ollakin, eri maailmahan se on. :

[tupoleevi]

Itse ainakin kapteenina aikoinaan olin hyvinkin määräilevä kentällä, mutta pelin tapahtumat on tarkoituskin pitää täysin erillään muusta elämästä.

Ajatuksena se, että pitää pelihommat erillään muusta elämästä, on lähinnä teoreettinen.
Kyseessä on ihmiskäsitys. Ihminen ei ole kone, jonka ajattelu ja mieli voidaan kääntää OFF:lle lähdettäessä pois kentältä ja taas sinne palatessa käännetään ON-nappula päälle.
Yksikään jalkapalloilija (tai urheilija yleensäkään) ei ole muussa elämässä poissa ajatuksissaan urheilustaan. Jo pelkkänä ajatuksen ilmiö olisi absurdi.
Kehittymiseen lajissa tarvitaan paljon, paljon muuta kuin itse kentällä pelaamista ja harjoittelua. Eräs tunnettu jalkapallovalmentaja on todennut, että hyvä pelaaja on onnellinen.
Pohdi seuraavaa: kiusattu, alistettu, haukuttu, vähätelty jne. pelaaja; onko hän muussa elämässä onnellinen?
Miten hän hitsautuu joukkueeseen, jossa asemansa hankkineet "terrorit" dominoivat?
Vihje: "ota joukkueen terrorit kiinni". Pyydä parantamaan tapansa tai muutoin lähtemään joukkueesta muualle.

[äägee]

Itse asiassa sekin voitaisiin laskea kiusaamiseksi. Joku pelaaja saattaa tehdä liukutaklauksen juuri siinä kohtaa. Pari talvea sitten katselin Uusi Lahti Cupissa muistaakseni toisena aamuna kentän laidalta, kun muuan eestiläinen pelaaja, joka ei mahtunut pelaavaan kokoonpanoon, koska toipui loukkaantumisesta, verrytteli hölkkäämällä kenttää ympäri. Ilmeisesti kusihätä yllätti, joten kaveri oli tekevinään shortseissa jotain venyttelyjä haarat levällään ja kaivoi matalassa venyttelyasennossa kullin esiin housunlahkeesta ja sojotti lirut matonreunalla saumakohtaan.

Tämä siis Suurhallissa?

[Keskilinkki]

Tämä siis Suurhallissa?

Kyllä.

[TeQ]

Ajatuksena se, että pitää pelihommat erillään muusta elämästä, on lähinnä teoreettinen.
Kyseessä on ihmiskäsitys. Ihminen ei ole kone, jonka ajattelu ja mieli voidaan kääntää OFF:lle lähdettäessä pois kentältä ja taas sinne palatessa käännetään ON-nappula päälle.
Yksikään jalkapalloilija (tai urheilija yleensäkään) ei ole muussa elämässä poissa ajatuksissaan urheilustaan. Jo pelkkänä ajatuksen ilmiö olisi absurdi.
Kehittymiseen lajissa tarvitaan paljon, paljon muuta kuin itse kentällä pelaamista ja harjoittelua. Eräs tunnettu jalkapallovalmentaja on todennut, että hyvä pelaaja on onnellinen.
Pohdi seuraavaa: kiusattu, alistettu, haukuttu, vähätelty jne. pelaaja; onko hän muussa elämässä onnellinen?
Miten hän hitsautuu joukkueeseen, jossa asemansa hankkineet "terrorit" dominoivat?
Vihje: "ota joukkueen terrorit kiinni". Pyydä parantamaan tapansa tai muutoin lähtemään joukkueesta muualle.

Tarkoitin tietenkin tällä, että esimerkiksi kovia käskyjä annettaessa, on pelaajan itsensä vika, mikäli ne vielä vie elämäänsä. Pelikenttä on pelikenttä ja jollei sitä ymmärrä, onkin parempi pysyä poissa harjoituksista ja joukkueesta. Mitä tuohon kiusaamiseen sinällään tulee, niin jalkapallokenttä on kaikkea muuta kuin suuri ongelma kiusaamisen suhteen. Enemmän kiusaamista tapahtuu varmasti pelireissuilla busseissa, pelin ennen ja jälkeen kopissa. Jalkapallokentillä on ympärillä niin paljon vanhempia silmiä, ettei kiusausta varmastikaan tapahdu näin paljon. Kaiken lisäksi junioripeleissä kiroilukin on kiellettyä, joka sinällään vähentää törkeästi sanomista toista kohtaan.

[Jii]

Kiusaamisen mallia Brasiliasta

http://www.youtube.com/watch?v=q7Q--I12Ohk

[Pahansuopa]

Tarkoitin tietenkin tällä, että esimerkiksi kovia käskyjä annettaessa, on pelaajan itsensä vika, mikäli ne vielä vie elämäänsä. Pelikenttä on pelikenttä ja jollei sitä ymmärrä, onkin parempi pysyä poissa harjoituksista ja joukkueesta. Mitä tuohon kiusaamiseen sinällään tulee, niin jalkapallokenttä on kaikkea muuta kuin suuri ongelma kiusaamisen suhteen. Enemmän kiusaamista tapahtuu varmasti pelireissuilla busseissa, pelin ennen ja jälkeen kopissa. Jalkapallokentillä on ympärillä niin paljon vanhempia silmiä, ettei kiusausta varmastikaan tapahdu näin paljon. Kaiken lisäksi junioripeleissä kiroilukin on kiellettyä, joka sinällään vähentää törkeästi sanomista toista kohtaan.

Tapoja esittää asioita on monia ja onneksi/valitettavasti sama tapa ei toimia kaikille. Katujen kasvatti Zlatan sanoo kirjassaan, että parantaa peliään kun hänet haukutaan pataluhaksi ja yleisön vislaus ja haukkuminen vain lisää vettä hänen myllyynsä, negatiivinen ympäristö saa hänet suoriutumaan paremmin. Sanoisin kuitenkin että itse tuntemistani ihmisistä harvempi on Zlatan ja useammin kannustus toimii paremmin kuin vittuilu ja huutaminen. Itse en ymmärrä esimerkiksi hollantilaisten tyyliä avautua pelikavereille jokaisesta virheestä kesken pelin. Mielestäni näyttää todella naurettavalta ja kakaramaiselta ja mielestäni vie energiaa itse pelistä. Huipputason pelaajien luulisi ymmärtävän ilman vittuiluakin milloin ovat virheen tehneet. Tietenkin puhe ja pelinohjaus on hyvä asia ja varmasti eri joukkeilla on erilaiset tavat ohjata peliä. Itse en kuitenkaan ymmärrä avautumista pelikavereille pelin aikana. Sanoisin, että pääosin aivan turhaa energian haaskausta, toki joukkueen pelinjohtajan on hyvä antaa palautetta jos joku pelaa pelisuunnitelman vastaisesti, ymmärrän että ohjataan kovaäänisesti ja käskevästi, mutta virheen jälkeinen nillittäminen lienee useimmiten aivan turhaa vaikka oltaisiin alatasoillakin.

[L]

Miksi ne kiusaa Pukkia?

[Stürmer]

Tyttöfutispuolella tapahtuu välillä ihmeellisiä asioita.  Joukkueen sisälle saattaa syntyä kaikenlaisia klikkejä, pelaajia eristetään mykkäkouluilla, juoruamalla, "supsuttelemalla" ym.  Nää on joskus ihan uskomattomia juttuja mitä miesvalmentajat eivät yleensä edes havaitse -  tytöillä/naisilla kun on keinot viestiä keskenään hyvinkin vahvasti ilman sanoja.  Erityisen käsittämättömäksi tällainen "työpaikkakiusaaminen" muuttuu silloin, kun kyse on jo täysi-ikäisistä pelaajista.  Ilmeisesti tytöillä/naisilla sosiaalinen ulottuvuus kaikessa toiminnassa on niin paljon vahvempi, että erilaisille keskinäisille valtapeleille syntyy aina kasvualusta.

[joku roti]

[avautuminen]
Oma futisurani loppui junnuna toisen lajini, koriksen, valintaan, kun ei jaksanut maalivahtina ottaa paskaa niskaan joka matsissa. Ehkä en ollut tarpeeksi hyvä veska, mutta kovasti seuraavalla kaudella samat janarit kyseli mua takaisin jo talviharjoituskaudella, kun "uusi maalivahti on niin paska". Viimeisellä kaudellani harrastettiin turnauksissa rotaatiota ja halukkaat pääsi kokeilemaan maaliin ja itse taas kentälle. Keskikentän oikealta laidalta tuli tehot viidessä pelissä neljä maalia ja pari syöttöä. Olin joukkueen tehotilastossa kauden jälkeen top 5:ssä. Oliko ne kenttäpelaajatkaan niin hyviä? Ei kelvannut silti mun otteet maalin suulla.

Muistan yhden matsin, jossa mun piti päästä penkiltä kentälle ja toinen veska oli maalin suulla. Se sai niin paljon kuraa niskaan pelaajilta, että meni jonkun päästetyn maalin jälkeen protestiksi istumaan maalin taakse eikä suostunut enää kentälle. Omaksi pettymyksekseni valkku joutui alkaa vaihtamaan minut maalin suulle, vaikka tarkoitus oli, että menisin kenttäpelaajana siis kentälle jossain vaiheessa. Sitten tämä toinen veska kuitenkin päätti itku kurkussa mennä takaisin maalia vartioimaan, kun tajusi, että pettymyksekseni joutuisin maaliin. (Kyseessä oli siis sen aikainen hyvä ystävä.)

Korisjoukkueessa oli taas ihan eri meininki. Kyllä sai kommenttia antaa ja ottaa vastaan, mutta se tehtiin ihan eri asenteella. Ei ollut mitään klikkejä joukkueen sisällä ja paljon vapautuneempi meininki. Aika helppo valinta oli lajien välillä, vaikka futista tuntuu vieläkin ehkä hienommalta pelata ja kuitenkin mielestäni olen suhteessa paljon paskempi futari, kuin koriksen pelaaja. Päätän raporttini täältä tähän.
[/traumojen purku]

[Grosso]

Usein se kiusaaminen ei ole pelkiltä joukkuetovereilta tulevaa. Valmentajatkin tuppaavat osallistumaan siihen kiusaamiseen.

[marcelo vieira da silva]

Heikkoja vässyköitä kiusataan. Vahvat ja voittajat on niitä kun muita kiusaa.

Itteeni tietty aina kiusattu

[Mansen Miäs]

11-vuotiaana meikäläisen jengissä pelasi yksi janari joka jossain turnauksessa rankkarikisassa ei saanut palloa pilkulta maalille asti edes. Omatkin repesi ihan täysin. Vähin äänin teki katoamistempun kun sai naureskelua osakseen treeneissäkin. Janarilla oli tapana myös leikkiä legoilla treeneissä. Naurattaa edelleen kyseinen suhari. Nykyään kun pystyy facebookin kautta löytämään helposti ihmisiä niin tuli katsottua äijän nykyhabitusta ja aiheutti kyllä "kokikset näppikselle"-reaktion.

[Messi]

Itse havainnut viime aikoina kahdenlaista kiusaamista:
1. Äänetön kiusaaminen = jätetään pelin ulkopuolelle, ei syötetä, ei edes vilkaista siihen suuntaan misä kyseinen janari on.
2. Huutaminen = Huudetaan asioista, joista ei huudeta toisille.

Toisaalta aikasemmin huomannut mm:
3. Valmentajan turha penkittäminen.
4. Valmentaja ei huomioi.
5. Selän takana paskan puhuminen.

Kaikki yhtä perseestä, eikä kuulu hyvään joukkueeseen. Jos tuollaista alkaa esiintymään, ei kaikki ole kunnossa...

[PuumaTekki]

11-vuotiaana meikäläisen jengissä pelasi yksi janari joka jossain turnauksessa rankkarikisassa ei saanut palloa pilkulta maalille asti edes. Omatkin repesi ihan täysin. Vähin äänin teki katoamistempun kun sai naureskelua osakseen treeneissäkin. Janarilla oli tapana myös leikkiä legoilla treeneissä. Naurattaa edelleen kyseinen suhari. Nykyään kun pystyy facebookin kautta löytämään helposti ihmisiä niin tuli katsottua äijän nykyhabitusta ja aiheutti kyllä "kokikset näppikselle"-reaktion.

Tuottaako tää kertomus onnea sun elämään?

[Kultajalka]

Heikkoja vässyköitä kiusataan. Vahvat ja voittajat on niitä kun muita kiusaa.

Itteeni tietty aina kiusattu

Meillä taitaa olla vankilat pullollaan noita vahvoja voittajatyyppejä?
Eiköhän ne syyt kiusaajienkin käytökseen löydy lapsuuden kotioloista.

Itse havainnut viime aikoina kahdenlaista kiusaamista:
1. Äänetön kiusaaminen = jätetään pelin ulkopuolelle, ei syötetä, ei edes vilkaista siihen suuntaan misä kyseinen janari on.
2. Huutaminen = Huudetaan asioista, joista ei huudeta toisille.

Toisaalta aikasemmin huomannut mm:
3. Valmentajan turha penkittäminen.
4. Valmentaja ei huomioi.
5. Selän takana paskan puhuminen.

Kaikki yhtä perseestä, eikä kuulu hyvään joukkueeseen. Jos tuollaista alkaa esiintymään, ei kaikki ole kunnossa...

Messillä aika hyvä lista asioista joihin tulisi puuttua. Joko meillä valmentajakoulutuksessa otetaan nämä asiat huomioon?
Tarjotaanko valmentajille koulutusta ja työkaluja kiusaamisen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen?

[Linkki]

Omasta mielestäni ainakin nimenomaan tuo henkinen valmennus kursseilla jätetään todella vähälle. Jokaisessa joukkueessa on klikkejä pelaajien kesken; kaverukset haluavat olla parityöskentelyssä yhdessä tai vähintään samalla puolella. Itseäni ottaa päähän joidenkin valmentajien ja liikunnanopettajien käyttämä taktiikka, että kaksi tai kolme pelaajaa valitsevat joukkueet. Ne, jotka valitaan viimeisenä yrittävät sitten olla kuin ei kiinnostaisikaan. Tähän sitten vielä se, että jos on jo se kahdeksan poikaa per puoli, niin alkuperäinen valitsija alkaa kysellä muilta, että  otanko Jonin vai Petterin. Siihen sitten muut saavat kommentoida, että ei Jonia, kun se on niin huono ja Petteri haisee.

Tässä on mielestäni niin perustavanlaatuista kiusaamista, että ihmettelen miten tällaista nykypäivänä katsotaan läpi sormien. Se viimeisenä valituksi tuleminen sattuu lapseen aivan saatanasti, eikä varmasti ainakaan motivoi. On välillä typerryttävää katsoa, että miten jotkut valmentajat loppupelijakoja miettiessään haluavat säästää sen viisi minuuttia aikaa tällä menetelmällä, kun voisivat ihan itse tehdä tasaväkiset jaot jo kotona paperille.

[Lillunen]

Itseäni kiusataan nykyisessä jalkapallojoukkueessani niin joukkueenjohdon, kuin myös kanssa pelaajien toimesta. Kentällä, sen laidalla, myös vapaa-ajalla kuin myös sosiaalisessa mediassa.
Pahinta kaikessa on se, että kiusaamiseen osallistuu myös joukkueenjohto, jonka ansiosta myös peliminuuttini ovat jääneet kaudella minimiin. On vain hetken kysymys milloin kiusaaminen muuttuu henkisestä fyysiseksi

[Manne]

Itseäni kiusataan nykyisessä jalkapallojoukkueessani niin joukkueenjohdon, kuin myös kanssa pelaajien toimesta. Kentällä, sen laidalla, myös vapaa-ajalla kuin myös sosiaalisessa mediassa.
Pahinta kaikessa on se, että kiusaamiseen osallistuu myös joukkueenjohto, jonka ansiosta myös peliminuuttini ovat jääneet kaudella minimiin. On vain hetken kysymys milloin kiusaaminen muuttuu henkisestä fyysiseksi

Yhdys sana. Yhdy ssana. Yhdyssa na.

[Bablo Aimar]

Junnujoukkueista(7-12v) puhuttaessa; harjoituksissa, peleissä ja pukukopissa tapahtuva kiusaaminen on valmentajelle, pienellä paneutumisella ja poikien välisiin kuvioihin ujuttautumalla, helposti kitkettävissä suurelta osin pois. Suurempi ongelma näissä joukkuekavereiden välisissä kiusaamisissa on vapaa-ajalla ja koulussa syntyvät kiusaamistilanteet, joista ulkopuolisella (ei kenenkään pelaajan isä tms.) valmentajalla on lähes mahdoton tietää, jotka kuitenkin heijastuvat myös harrastusmaailmaan vaikkei itse kiusaaminen siellä tapahtuisikaan. Kiusaajan oleminen paikalla riittää usein kiusatulle tuomaan epämiellyttävän ja lajista pois työntävän tunteen.

Kiusaamistilanteita ratkottaessa kuitenki edelleenkin sorrutaan vain syyttämään ja paheksumaan kiusaajia. Tottakai samalla kiusaaminen itsessään pyritään kitkemään ja tärkeäähän se onkin, mutta silti kiusaajan pitäisi saada nykyistä enemmän huomiota ja sitä kautta selvittää kiusaamisen motiivit. Tällä tavalla voitaisiin viedä juurineen koko "rikkaruoho", eikä tyydyttäisi vain repimään tuskissaan maan päälle näkyviin kerkeäviä osia siitä.

[winnie]

Kiusattavan pitää lyödä isointa ja ilkeintä kiusaajaa turpaan. Tarpeeks monta kertaa kuin tekee noin niin kiusaaminen loppuu.

[Shefki Wilson]

Kiusattavan pitää lyödä isointa ja ilkeintä kiusaajaa turpaan. Tarpeeks monta kertaa kuin tekee noin niin kiusaaminen loppuu.

Joo ja perheväkivalta loppuu, kun vaimo ja lapset hakkaavat väkivaltaisen perheenisän. :