Toista vuotta käynnissä oleva Australian A-liiga ansaitsee oman topikin, vaikka tämä menneekin yksinpuheluksi. Seurailen liigaa Sydneyn näkökulmasta kun täällä kerran asustelen tällä hetkellä. Laitetaan alkuun pieni liigan yleisesittely ennen kun pureudutaan tähän kauteen ja Sydney FC tilanteeseen.
Liiga on perustettu vuonna 2004 ja ekan kerran mestaruudesta pelattiin kaudella 2005-2006. Aiemmin täällä on ollut jotain sarjoja, mutta ainakin kuulemieni huhujen perusteella niissä peliin alkoi tulla liikaa nationalismista johtuvia lieveilmiöitä, koska joukkueet olivat pääosin eri etnisten ryhmittymien joukkueita. Tämän ja tietysti rahan vuoksi perustettiin uusi uljas koko Australian kattava ammattilaissarja.
Sarjassa on kahdeksan joukkuetta ja puitteet pojilla on kunnossa, koska aussit on tunnetusti urheiluhullua kansaa niin isoja rugby- ja aussifudiskenttiä löytyy. Alla lista joukkueista ja, kotistadioneista, stadionien kapasiteeteista ja yleisökeskiarvoista. Yleisön suhteen eteenpäinmenon varaa on vielä rutkasti.
Adelaide United FC Hindmarsh Stadium 16,500 10,947
Central Coast Mariners FC Bluetongue Central Coast Stadium 20,059 7,899
Melbourne Victory Olympic Park/Telstra Dome 18,500/55,000 14,157
Newcastle United Jets EnergyAustralia Stadium 28000 8,486
New Zealand Knights FC North Harbour Stadium 25000 3,909
Perth Glory FC Members Equity Stadium 18,450 9,734
Queensland Roar FC Suncorp Stadium 52000 14,785
Sydney FC Aussie Stadium 41,159 16,668
Lienee kulttuurin nuoruudesta johtuen liigassa pelataan pudotuspelit. Runkosarja käsittää 21 ottelua jonka jälkeen runkosarjan voittaja kruunataan A-League Premiers tittelillä. Neljän joukkueen pudotuspelien voittaja on A-league champion. Molempien tittelien voittaja pääsee osallistumaan Aasian Champions liigaan.
Ensimmäisellä A-liiga kaudella mestariksi nousi Pierre Littbarskin valmentama Sydney FC joka voitti finaalissa Central Coast Marinersin, joka taas oli yllättäen pudottanut suurimman suosikin ja runkosarjan voittajan Adelaide Unitedin välierissä.
Sarjan suurimpia tähtiä viime kaudella oli Dwight Yorke jonka panos Sydneyn mestaruudessa ja kuuleman mukaan myös kaupungin yöelämässä oli merkittävä. 22 pelissä 7 maalia, mutta Yorke pelasi pääasiassa pelintekijänä ja nousi jopa seuran kapteeniksi. Yorke oli kuulemma työmoraaliltaan esimerkkillinen, niin no tuskin kapteeniksi muuten voisi päästäkään. Tällä hetkellä sarjan suurin tähti lienee Melbourne Victoryn Archie Thompson, joka kävi kääntymässä 2005 PSV Eindhovenissa. Muita kuuluisuuksia ovat 4 pelin sopimuksella Sydneyssä pelannut Benito Carbone ja juuri Adelaideen samanlaisen sopparin tehnyt vanha kettu Romario.
Alkukaudesta Sydneyn peli kangerteli ja vasta viimeisissä peleissä on maalihanat saatu kunnolla auki. Kolmen perättäisen voiton johdosta joukkue on noussut sarjassa toiseksi. Heikko alku vaikutti katsojamääriin ja valmentaja Terry Butcherin pallikin horjui jo uhkaavasti. Nyt tilanne on rauhoittunut ja lehtikolumneissa on faneja arvosteltu siitä että monet ovat hylänneet joukkueen heikon alun vuoksi. Lehdissä yleisesti käsitellään futista kiittevän paljon, otteluapäivän lehdessä on kattavat ennakot ja seuraavan päivän otteluraportitkin ovat ok, vaikka esim juuri alkanut kriketin Ashes-sarja Australian ja Englannin välillä viekin ensimmäiset 10 sivua urheiluliitteestä.
Tällä kaudella Melbourne Victory on ollut täysin omaa luokkaa ja sllä onkin 13 pelin jälkeen 11 pisteen kaula Sydneyyn. Sarjautaulukko tämän illan otteluita:
1. Melbourne Victory FC------13---11--1--1---34
2. Sydney FC----------------14----6--5--3---23
3. Adelaide United FC--------13----7--1--5---22
4. Queensland Roar FC-------14----4--4--6---16
5. Central Coast Mariners FC-13----4--4--5---16
6. Newcastle Jets FC--------13----4--4--5----16
7. Perth Glory FC------------13----4--2--7----14
8. New Zealand Knights FC---13----2--1--10---7
Kuten katsojakeskiarvoista voikin päätella lippuja otteluihin saa helposti vielä pelipäivänä. Päätyyn Sydney Armyn viereen lippu maksaa 23 AUDia eli noin 14 euroa. Tunnelma on fanien läheisyydessä ihan kohdallaan mutta muissa osissa tunnelma enemmän katkarapuleipäosastoa. Tyypillisesti kannattajat ovat sonnustautuneet joukkueen väreihin (paita, huivi ja/tai lippis) ja kannustus on pääasiassa laulua, repertuaarissa kaikki normibiisit. Tuntuisi ehkä että When The Saints Go Marching In on se Sydney FC ”oma” biisi. Sitten tietysti perus ”Come on, Sydney” klap klap. Oma mielenkiintoinen lisä on se että bisseä roudataan katsomoon urakalla (kts. Kuva) ja maalin tullen jengi heittelee muovituopit sisältöineen taivaalle. Ei siis Armanin puvussa glooryhunttaamaan.
Kuvat ottelusta Sydney FC - New Zealand Knights 4-0, 10.11.2006
