Rovaniemen Palloseura
Rovaniemen Palloseura kausi 2009 - vaikea toinen kausi vai lopullinen läpimurto?
3.1 Hetken mielijohteesta keksittyä otsikkoa ei ole syytä muuttaa. Mielestäni se kuvastaa hyvin RoPSin nykyistä tilannetta kotimaisella jalkapallokartalla. Seura pelasi pitkään pääsarjassa yhtäjaksoisesti, kunnes tippui vuonna 2001 puolalais-sirkuksen siivittämänä. Uskaltaisiko sanoa, että modernin jalkapallon aikakaudella RoPS ei ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa liigassa. Ei, vaikka nykyisin pelataan 14 joukkueen sarjaa. 2000-luvulla RoPS ei ole pelannut vielä yhtään ehjää liigakautta. Viime kaudelle RoPS keräsi paperilla parhaan pelaajamateriaalinsa vuosikausiin. Vaikka pakka oli valmentajasekoiluineen pahasti levällään, oli alkukausi suurmenestys. Arvokisatauolle lähdettäessä RoPSin kannattajilla oli pitkästä aikaa syytä hymyyn myös liigatasolla. Joukkue oli pelannut alkukauden hyvää ja voittavaa jalkapalloa, eikä putoaminen näyttänyt vaihtoehdolta. Peli meni kuitenkin ropsilaiseen tyyliin heti paineiden laannuttua totaaliseen umpisolmuun. Putoamispeikko kurkisti jälleen. Kuvaan astuivat myös sekoilut ulkomaalaispelaajien kanssa. Sopupelitapaukset ja ilmasilta kesken kauden ovat tuttua tavaraa Palloseuran rosoiselta 2000-luvulta.
Mainitut seikat ovat tärkeimmät syyt RoPSin hapuilevalle nousulle kohti vakaata liigasakkia. Ensimmäinen ja tärkein urheilullinen panostus tulisi tehdä päävalmentajaan, joka saa riittävästi aikaa omien kuvioidensa sisään ajamiseksi, saa osallistua joukkueen rakentamiseen ja vasta tätä kautta vastaa selkänahastaan epäonnistumiset kentällä jos peli ei käy. RoPSin toiminnassa valmentaja vastaa kyllä tuloksellisesta epäonnistumisesta, mutta ei saa riittävästi oikeuksia mihinkään joukkuetta koskeviin asioihin. Edellinen kausi osoitti, että Rovaniemellekin on mahdollista koota paperilla kyvykäs liigajoukkue. Kauden aikana ongelmaksi muodostunut materiaalin kapeuskin on ratkaistavissa, jos työ on pitkäjänteistä ja perustukset ovat kunnossa. Toinen puhetta herättävä keskustelu on RoPSin pelaajapolitiikka. Kauden 2009 alkaessa Rovaniemen Palloseuran miehistöstä löytyy 11 ulkomaalaista pelaajaa. Nämä seuran toimintatavat, hyvät ja huonot käydään läpi seuraavassa ennakossa. Lisäksi tarkastellaan hieman nykyistä joukkuetta ja sen peliä.
3.2
Seuran pelaajapolitiikkaJotta nähdään nykyisen tilanteen perusta ja selkäranka, täytyy mennä ajassa taaksepäin. RoPSin aikaisemman toiminnan huomioon ottaen jopa hämmästyttävän kauas. Kolmen vuoden taakse. Kaudella 2006 RoPS yritti uutta nousua kovan valmentajanimen Jukka Ikäläisen avulla. Kausi oli kuitenkin yhtä haparointia ja seuralla edellisen liigasta putoamisen jälkeen kova itsetutkiskelun ja uuden linjauksen paikka. Ikäläisestä ei valmentajana ollut liigaprojektin vetäjäksi, eikä hänen kehutut kontaktinsa lopulta tuoneet pelaajamarkkinoilla mitään uutta. Ikäläisen kaksivuotinen sopimus purettiin yhteisymmärryksessä. Valmentajaksi palkattiin kovana treenarina tunnettu Kari Virtanen. Hän otti välittömästi uudeksi teemaksi ammattimaisuuden joukkueen harjoituskentällä. Sanotaan Virtasen ongelmista ja hätäilystä sambialaispelaajien suhteen mitä tahansa, niin juuri hänen aikanaan joukkue pelasi koko kauden hyvällä fyysisellä kunnolla, pelikurilla ja taktiikalla.
Pelaajapuolella RoPS oli kulkenut niin sanotusti maasta toiseen, kultajyvää etsiessään. On ollut Sambiaa, Puolaa, Unkaria ja Balkanin alueen videotähtiä. Kun suomalaispelaajien houkutteleminen napapiirille on osoittautunut seuralle ylivoimaisen vaikeaksi, päätettiin ottaa uuteen tehokäyttöön operaatio Sambia. Seurahistorian tärkein pelaaja Zeddy Saileti, sekä vanha tuttu George Chilufya scouttasivat kotimaastaan RoPSille 4 nuorta ja lupaavaa pelaajaa. Vanhin heistä oli vasta 22-vuotias. Pelaajat vakuuttivat seurajohdon ja heidän kanssaan tehtiin peräti 4-vuotiset sopimukset. Operaatio oli jättimenestys. Joukkueen pelityyli muuttui kertaheitolla perusropsilaisesta sumputus/pitkä päätyyn ja perään -taktiikasta moderniksi lyhytsyöttöpeliksi. Joukkue dominoi ykkösdivaria ja nousi lopulta karsintojen kautta takaisin Veikkausliigaan. Nchimunya Mweetwa löi seuran maaliennätykset uusiksi ja Chanda Mwabasta mm. Jyrki Heliskoski totesi, että kyseessä on lahjakkain Suomessa koskaan pelannut 18-vuotias. Jokainen Sambiasta pitkillä sopimuksilla tullut pelaaja kuuluu tänä päiväkin joukkueen aloituskokoonpanoon. Seura löysi vihdoinkin pitkäjänteisyyttä toimintaansa.
Ensimmäisellä liigakaudella uuden nousun jälkeen RoPS teki kovan luokan kiinnityksen, kun Mika Nurmela liittyi joukkueen kokoonpanoon. Suuntaus oli täysin oikea, sillä Nurmelan myötä seuraan tuli aimo annos uskottavuutta, johtajuutta ja ammattimaisuutta. Lisenssisotkujen kanssa painineelle RoPSille kiinnitys oli kova sulka hattuun. Optimismi seuran ympärillä kasvoi, sillä juuri tällainen toimintamalli voisi olla pitkällä tähtäimellä avain jonkinlaiseen menestykseen liigatasolla. Runko muodostuisi nuorten ja kehittyvien pelaajien varaan, jota täydennettäisiin muutamalla kovalla täsmähankinnalla. Pitää muistaa, ettei nuori runko koostunut pelkästään ulkomaalaisista, vaan joukosta löytyi myös Janne Turpeenniemen, Antti Uimaniemen ja Juuso Majavan kaltaisia nousevia lappilaiskykyjä. Mika Nurmelan hankinta taas osoitti, että RoPSilla on tarvittaessa muskelia tehdä päteviä tarjouksia aivan liigan kärkikaartiin kuuluville pelaajille. Nurmelan sopimus oli koko liiga huomioon otettuna kilpailukykyinen.
Otettuaan kaksi kertaa askeleita eteenpäin, tälle kaudelle pelaajapolitiikka koki taantuman. Yhtä aikaa talouden taantuman kanssa. Sattumaako? Osittain ei, sillä myös RoPS lähtee tulevaan kauteen hieman maltillisemmalla panostuksella kuin aikaisemmin. Seuran pelaajabudjetti on selvästi liigan heppoisin. Siitä huolimatta seuran toiminnasta pelaajamarkkinoilla on jäänyt sellainen kuva, että paremminkin olisi voinut onnistua. Ensimmäinen epäkohta on Mika Nurmelan siirtyminen AC Ouluun. Nurmela oli viime kaudella mukana poikkeuksellisella sopimuksella, kalliilla ja paljon erikoisehtoja sisältäneellä paperilla. Siitä huolimatta hänen merkitystään kentällä ei voida yliarvioida. Totuus ei pala tulessakaan ja tässä tapauksessa se tarkoittaa, että Nurmelan ykkösvaihtoehto tulevalle kaudelle olisi ollut RoPS, mutta seurassa katseet käännettiin aluksi muualle, joten seuran ja Nuren tiet erosivat vuoden yhteiselon jälkeen.
Täksi kaudeksi RoPS palkkasi yhden kotimaisen liigapelaajan, kemiläisen Joonas Ikäläisen. Muut hankinnat ovat olleet alasarjatasoa. Osa hankinnoista on tehty, jotta joukkue rovaniemeläistyisi paperilla. Kyseessä on kuitenkin silmänkääntötemppu, sillä Marko Koivuranta ja Ville Syväjärvi eivät liigatason pelaajia. Tavoitteena oli löytyy kolme kotimaista profiilipelaajaa. Se tavoite jäi kauas onnistumisesta. Tässä kohtaa seuran Sambia-kortti kääntyi osittain itseään vastaan, sillä houkutus halvempaan kalaan nousee tarkan markan seurassa usein liiankin korostuneeseen asemaan. Aukot paikattiin kolmella sambialaispelaajalla. Kun listaan lisätään korealainen maalivahti, nigerialainen keskikenttäpelaaja ja brasilainen hyökkääjä, ulkomaalaispelaajien yhteismäärä on 11.
3.3
KiistalaYksi RoPSin pelaajapoliikan akilleenkantapäistä on laajuuden puute. Yhdellä miehellä on liian suuri työsarka ja vastuu koota Veikkausliigajoukkue. Suurin ongelma liittyy taas valmentajan tekemisiin. RoPSilla on ollut monenlaista mallia, oli Hamorin tuliaiset Unkarista, Ikäläisen hyvät kontaktit mm. Ruotsiin ja vaikkapa Molinin laaja näkemys pohjois-suomalaisista pelaajista. Mikään näistä ei ole tuottanut kuitenkaan kovin hedelmällistä yhteistyötä pelaajahankinnoista vastaavan Kiistalan kanssa. Kari Virtasen tyylisillä valmentajilla on oma, vaatimaton, ehkä noin 5 pelaajan lista täsmähankinnoista, joita haluaisi seuraan. Nämä listat ovat kuitenkin jääneet omaan arvoonsa heti kättelyssä. Kiistalalla on laajat kontaktit, mutta silti toiminta lepää liikaa agenttien ja Zeddyn Sambia-verkoston varassa. On käsittämätöntä, ettei joukkueen päävalmentaja osallistu mitenkään oman joukkueensa kokoamiseen. Näin nimittäin on tämän hetken RoPSissa. Toki tilanne on ollut samantyylinen jo pitkään, mutta kuten tiedetään, Bondarenkon kontaktit kuuluvat tällä hetkellä ei kiitos –listalle.
Kiistalan kiistattomaksi ansioiksi täytyy lukea hänen oma kehittymisensä pelin suhteen. Jouko on päivittänyt pelikirjansa tähän päivään. Se on temppu, joka ei ole onnistunut tuskin keneltäkään muulta iät ja ajat mukana pyörineeltä konkarilta. RoPS pelaa nykyisin modernia jalkapalloa, lyhytsyöttöpeleineen ja nopeine pelaajineen. Aika ajoi ohi ropsilaisesta "oma kauppa kiinni ja naapurin kauppaan ostoksille" -taktiikasta, joka perustui sumputukseen ja isojen miesten erikoistilanteisiin. Pelaajarunko on kasattu niin, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin pelata. Nykyisin hankinnatkin peilautuvat tähän isoon kuvaan ja joukkueeseen tulee taitopelaajiksi tituleerattavia pelaajia.
Nyt kun Kiistala on osoittanut pysyvänsä pelin kehityksen mukana, näin kannattajana toivoisi, että seurajohtaja ottaisi sen viimeisen nöyryyden askeleen kohti lopullista läpimurtoa ja RoPS siirtyisi edustusjoukkueen osalta päävalmentajavetoiseen aikakauteen. Väitän, että se on ainut tie menestyä tämän päivän huippu-urheilussa. Seurassa on pitkään lueteltu kaikenmaailman syitä valmentajien epäonnistumisille. Tosiasia on kuitenkin se, että ainut syyllinen löytyy valmentajan palkanneesta ja hänelle olosuhteet luoneesta tahosta. Suomalaisen osaavan päävalmentajan palkkaaminen 2-3 vuoden sopimuksella ja sitoutuneella yhteistyöllä koetaan tässä seurassa riskinä. Kysyn vain, miksi? Nykyinen tie, jossa päävalmentaja vaihtuu vuosittain ja annettaan aina tasoitusta ennen kauden alkua, on kuljettu loppuun. Piste. Huippuvalmentajan palkkaaminen ei näy vain edustusjoukkueen pistepussissa, vaan myös tämän kiistatta lahjakkaan ryhmän kehittymisessä. Lahjakkain 18-vuotias ikinä on liioittelu, mutta miten käy Chanda Mwaban kehityksen ropsilaisessa menossa? Perusvalmennus tekee peruspelaajia.
3.4
Omat porotUlkomaalaisten suuri määrä seurassa nostaa aika-ajoin keskustelun omien poikien kohtalosta. Joissain yhteyksissä annetaan ymmärtää, että RoPSin juniorit eivät saa mahdollisuutta edustusjoukkueessa suuren ulkomaalaispelaajien määrän takia. Ajatustapa on väärä. 2000-luvulla kaikki riittävän hyvät pelaajat ovat saaneet mahdollisuuden edustusjoukkueeseen. Parhaimmat ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa ja nousemaan liigatasolle, esimerkkeinä Mika Hänninen ja Janne Turpeenniemi. Hyviä pelaajia ei yksinkertaisesti löydy. On turha väittää, etteikö mahdollisuuksia olisi annettu. RoPS on tehnyt pitkiä sopimuksia omien junioreiden kanssa ja antanut heille mahdollisuuden nousta edustusjoukkueeseen. Joissakin tapauksista voi jopa sanoa, että ilman rovaniemeläisstatusta heillä ei olisi mitään asiaa koko rinkiin. Tällä hetkellä ringissä koittavat sellaiset nimet kuin Mika-Matti Maisonvaara, Juuso Majava, Jukka Yrjänheikki ja Juha-Pekka Inkeröinen. Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille se seikka, että noista Maisonvaaraa lukuunottamatta kaikki ovat samaa ikäluokkaa kuin Chanda Mwaba, Echiabi Okodugha ja Godfrey Chibanga. Jokainen voi verrata näiden samanikäisten ulkomaalaisten ja omien poikien otteita kentällä. Kaikella kunnioituksella rovaniemeläisiä pelaajia kohtaan, mutta kyllähän ero on järkyttävän suuri. Toivon todella, että noistakin pojista nousisi edustukselle käyttökelpoisia pelimiehiä tulevalla kaudella. Tässä kuitenkin yksi näkökulma asiaan, joka jää monesti huomaamatta. Lasken Janne Turpeenniemen lahjakkuudeltaan samaan kastiin Mwaban ja Okun kanssa ja siksi hän on pelaavassa kokoonpanossa.
Silti on väärin väittää, että Rovaniemellä oltaisiin onnistuttu jalkapalloilijoiden kasvattamisessa. Myös RoPSilla on isona toimijana ja lippulaivana peiliin katsomisen paikka. En ole juniorijalkapalloilun asiantuntija enkä lähde tähän asiaan pureutumaan isommin, mutta yksi tekijä nousee tässäkin asiassa ylitse muiden. Valmennus. Tämä ketju kattaa koko matkan aina pienistä junioreista Rovaniemen Palloseuran edustusjoukkueen päävalmentajan postiin. Valmennusta ei edelleenkään osata arvostaa riittävästi, koska vain asiantuntevalla valmennuksella voidaan saada tuloksia aikaan. Nythän tilanne on kohtalainen, kun Lynxin b-junnuja valmentaa Vesa Tauriainen ja RoPSin vastaavia Mika Lumijärvi. Kuitenkin esimerkiksi RoPSin a-junnut ovat vuosikaudet (silloin kun joukkue ylipäänsä on toiminut!) olleet lähes oman onnensa nojassa. Valmentaja on usein ollut yhden pelaajan isä, olkoonkin että heiltä on löytynyt vankkaa RoPS-taustaa. Lisäksi edustusjoukkueessa ei RoPSilla ole ollut tyyppiä, jolla olisi mahdollisuuksia tai taitoja kehittää läpimurron kynnyksellä olevia pelaajia. Toinen kysymys on sitten, ollaanko jo pahasti myöhässä jos vasta b/a-junnuissa saadaan huippuluokan valmentaja?
3.5
ValmennusRoPSilla on ensimmäistä kertaa (?) seurahistoriassaan valmennustiimi. Siinä missä ennen päävalmentajarukka joutui tekemään kaiken itse ja kuuntelemaan sivussa vanhan, kärryiltä pudonneen rovaniemeläisjäärän puujalkavitsejä, on nyt valmennusjohdossa peräti 3 jäsentä. Ja mikä parasta, kaikkien heidän voidaan katsoa olevan edes auttavasti mukana tämän päivän jalkapalloilussa. Valeri Bondarenkon apureina toimivat seuralegenda Zeddy Saileti ja nuoremman polven rovaniemeläisvalmentaja Mika Lumijärvi. Paperilla homma näyttää vähintäänkin lupaavalta. Saileti toimii taktisena takapiruna, Lumijärvi on tietynlainen tsemppari ja tarvittaessa kovakin ja Bondarenko vastaa valmennuksen kokonaisuudesta.
Valitettavasti kaikki asiat eivät aina toteudu käytännössä. Bondarenkon asemasta on kantautunut huhuja pitkin talvea. Kun muistetaan, että jo viime kaudella hädän hetkellä Kiistala joutui tulemaan valmennuksen avuksi, ei kerroin virolaisvalmentajan potkuille kovin suuri ole. Bondarenkon harjoitukset menivät loppukaudesta pitkiksi taktisiksi palavereiksi, mikä kyllästytti pelaajat ja peli meni entistä pahempaan solmuun. Bondis tuli seuraan hyvänä taktiikan luojana ja onnistuikin alkukaudella saamaan pelin raiteilleen. Voidaan kuitenkin aidosti kysyä, kuinka paljon tästä oli päävalmentajan ansiota? Iso merkitys oli myös Mika Nurmelan ja Zeddy Sailetin kokemuksella. Bondarenko tuli tunnetuksi pelin aikana suolapatsasta muistuttavasta olemuksestaan. Häntä on puolusteltu sillä, ettei valmentaja voi enää pelin aikana kovin paljoa vaikuttaa pelin kulkuun ja harjoituskentällähän se valmentaja työnsä tekee. Tämä onkin varmasti osittain totta, muttei poista sitä faktaa että lähes kaikki muutokset mitä Bondarenko teki pelien aikana, meni metsään. Turhan usein hyvin hallussa olleet ottelut Keskuskentällä, kääntyivät puoliajalla vastustajalle valmentajavelhon muutosten jälkeen. Muistetaan mitä pitempään Bondarenko sai harjoituskentällä touhuta, sitä enemmän otteet kentällä heikkenivät. Kaikki ei mene valmentajan piikkiin, iso osa myös kapean materiaalin syytä. Kysymys kuuluukin, miksi Bondarenkon kanssa tehtiin jatkosopimus, vaikka luottamus ei ole sataprosenttinen?
Muutoin valmennuksen suhteen on käytetty tällä kertaa hieman järkeäkin. Matti Vikmanin, Matti Helinin ja kumppaneiden aika liigavalmennuksessa on ohi. Mitä vähemmän liberokoulukunnan kasvatit Ounashallin harjoituskentällä pyörivät, sen parempi. Tarvitaan uutta ja energistä otetta. Mika Lumijärvi on hyvä osoitus, ettei siltoja tarvitse polttaa vaikka epäonnistumisia tuli. Lumijärvi on tulisieluisesti jaksanut kehittää itseään, vaikka liigavalmentajana epäonnistuminen otti varmasti koville. Rooli, jossa nuorehko valmentaja osallistuu sekä seuran junioreiden kehittämiseen että edustustusvalmentajan auttamiseen, on ihanteellinen. Zeddy Saileti nousee jonain päivänä RoPSin päävalmentajaksi. Sisäänajo on alkanut. Toivottavasti se päivä ei vain tule liian aikaisin.
3.6
PelaajamateriaaliMaalivahtiosastolla tilanne on lähtökohtaisesti se, että Kwon pelaa kaikki liigaottelut ja Syväjärvi odottaa vastuuta cupin otteluista. Kwon on meriiteiltään ja harjoituspelien otteiltaan vankkaa liigatasoa, mutta kuten historia osoittaa, tästä osastosta ei kannata lähteä mitään varmaa sanomaan.
Materiaalin kapeus tulee karmeimmillaan esille toppariosastolla, jonne ei ole yhtään puhdasta varamiestä. Seuraavat vaihtoehdot ovatkin Syvjärvi ja Saileti. Simwanza on liian arvokas mies pois keskikentältä. Ikäläinen ja Kunda pelaavat kaikki ottelut, joissa ovat terveenä ja edustuskelpoisia. Jaksan edelleen uskoa siihen, ettei tällä osastolla ole ainakaan hävitty. Vertailu on siis Ikäläinen vastaan Kulik.
Laitapakkeina aloittavat Janne Turpeenniemi ja paluumuuttaja Marko Koivuranta. Tälle osastolle varamiehiä ovat jokapaikanhöylä Ville Syväjärvi sekä nuoret JP Inkeröinen, Jukka Yrjänheikki sekä mahdollisesti Mika-Matti Maisonvaara.
Keskikentän keskusta on eniten keskustelua herättänyt osa-alue. Viime kaudella tähän oli heittää Mika Nurmelan ja Daniel Bauerin kaltaisia huippunimiä. Nyt lasketaan Chanda Mwaban ja Whiteson Simwanzan varaan. Tämän hetken tiedoilla ongelmaksi tulee kovuuden ja kaksinkamppailun voiman puute. Kauas on tultu muutaman vuoden takaa. Tuntuisi hurjalta jos RoPS pelaisi kahden kärjen systeemillä ja keskustassa hääräävät kahdestaan Mwaba ja Simwanza. Todennäköisesti kausi mennään aika pitkälti siten, että keskikentällä on viisi miestä. Sambilaisten kaveriksi ovat vahvimmin tyrkyllä Saileti, Chinbanga ja Syväjärvi. Hätätapauksessa jopa Pires.
Laitapeli on viime vuotiseen tapaan jämäkkää. Chibwe ja Okodugha ovat lähtökohtaiset aloittajat ja he ovat omalla tontillaan vankkaa liigatasoa. Varamiehiäkin löytyy, varsinkin kun vasemman laidan ravihevonen Jarno Tenkula pääsee kuntoon. Muita vaihtoehtoja ovat Chibanga, Maisonvaara ja Juuso Majava. Pires laiturina tuntuisi hauskalta.
Puhtaita kärkimiehiä on kaksi. Mweetwa ja Musonda. Heistä jälkimmäinen aloittaa ja ensiksi mainittu on yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista, kunhan nyt ensin pääsisi kuntoon. Heidän lisäkseen kärkimiesaikaa kyttäävät Majava, sekä alasvedettynä kärkenä Saileti ja Pires. Myös Chibwe on kelvollinen auttaja varsinaiselle kärkimiehelle.
3.7
Taktiikka ja peliryhmitysKuten jo alussa tuli todettua, Rovaniemellä siirryttiin vihdoin vuonna 2007 modernin futiksen aikaan. Käytännössä perusropsilainen pelityyli, jolla rimpuiltiin vuosikausia liigassa, heitettiin romukoppaan. Peli perustui sumppupuolustukseen, isojen miesten vahvuuteen erikoistilanteissa ja kovaan uskoon, että sarjasta löytyy aina muutama huonompi joukkue. Kuviteltiin, että 80-luvun opeilla voidaan pärjätä tänä päivänä. Sambialaiset toivat RoPSiin aivan uudenlaisen rungon, joka oli taitava ja nopea. Siirryttiin lyhytsyöttöpeliin ja pyrittiin ottamaan peli omaan hallintaan. Nämä teemat kantavat joukkuetta myös kaudella 2009.
Bondarenkon taktinen peliajatus on ainakin allekirjoittaneelle jäänyt vielä hitusen epäselväksi. RoPSilla oli viime kaudella niin vahvat yksilöt, jotka johtivat toimintaa, että vasta tällä kaudella Bondiksella on paikka näyttää mitä hänen työkalupakistaan löytyy. Aikaa pelitavan hiomiseen on nyt ollut riittävän kauan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Bondarenko paikkaamaan pelaajamateriaalin puutteita taktisella osaamisellaan.
Viime kaudella materiaalin kapeus iski pahiten hyökkäyspäähän. Mweetwan loukkaannuttua yksinäisenä kärkenä pelannut Philip Edeipo ei pystynyt auttamaan joukkuettaan riittävästi. Edeipon tilalle on hankittu sambialainen Christopher Musonda, jonka osaaminen on täysi kysymysmerkki. Yksi tärkeimmistä menestysteemoista onkin Mweetwan pelikunto. RoPS on pelannut pitkän aikaa yhdellä varsinaisella kärkimiehellä. Yksi syy on Zeddy Saileti, joka on maestroinut peliä alasvedettynä kärkenä, piilokärkenä, ihan miksi sitä haluaakin sanoa. Toinen syy on se, että RoPS on vuosittain kerännyt kaikki munat yhteen koriin ja hankkinut vain yhden varsinaisen vahvistuksen kärkimiesosastolleen.
Bondarenko peluutti viime kaudella joukkuetta hyvin pitkälle 4-1-4-1 –taktiikalla, jossa keskikentän keskustassa pelasi siis 3 pelaaja, joista Mika Nurmela selkeästi ankkuripelaajana. Zeddy Sailetin paikka oli keskikentän kolmion toinen kärki. Kun edetään alkukauteen ja ensimmäiseen otteluun Pietarsaaressa, on selvää että RoPS aloittaa yhdellä kärjellä. Musonda pelaa piikissä. Jatkaako Bondarenko viime kaudelta tuttua linjaansa, vai palaako Saileti takaisin omalle paikalleen alasvedetyksi kärjeksi? Ongelmaksi voi muodostua keskikentän pehmeys, sillä keskustassa varmuudella aloittavat Chanda Mwaba ja White Simwanza eivät ole tunnettuja kovuudestaan. Keskustaa voidaan vahvistaa myös Godfrey Chibangalla tai Ville Syväjärvellä. Näistä viimeksi mainittu ottaisi paikan keskikentän pohjalta. Jeferson Pires voisi pelata Sailetin roolia piilokärkenä, mutta hänen otteensa harjoituskaudella eivät ole vakuuttaneet. Arviointia vaikeuttaa se, ettei RoPS ole päässyt pelaamaan yhtään ottelua toistaiseksi parhaalla kokoonpanollaan eikä aloittava kärkimies ole esiintynyt kentällä vielä kertaakaan.
---------------------Musonda----------------------------
------------------------------------Saileti----------------
----Chibwe----------Mwaba-------------------Okodugha--
--------------------------------Simwanza----------------
--Koivuranta----Ikäläinen-----Kunda------Turpeenniemi----
-----------------------Kwon-----------------------------
Tältä voisi näyttää aloituskokoonpano Pietarsaaressa. Kysymysmerkkejä tässä kohtaa ovat Sailetin pelikunto, ainakin toiseksi viimeisessä harjoituspelissä Torniota vastaan vanha mestari näytti olevan erinomaisessa kunnossa. Lisäksi oikean pakin paikalle itseoikeutetusti tulevan Janne Turpeenniemen harjoituskausi on ollut rikkonainen. Jos Saileti ei aloita, on kokoonpano todennäköisesti samanlainen kuin viime kaudella, eli näin:
------------------------Musonda------------------------
---------------------------------------------------------
----Chibwe-----Mwaba------Chibanga-------Okodugha----
------------------------ Simwanza-----------------------
--Koivuranta----Ikäläinen-----Kunda------Turpeenniemi----
-------------------------Kwon---------------------------
Kotiotteluissa RoPS pyrkii ottaman pelin hallinnan itselleen. Uskallan sanoa tässä vaiheessa, että tämä materiaali riittää siihen. Viime kaudesta viisastuneena varsinkin keskikastin joukkueet tulevat Rovaniemelle varovaisemmin ja kotijoukkue voi saada ihan suosiolla näennäisen hallinnan. Tämä pitää vain osata käyttää hyväkseen. Kärkijoukkueita vastaan RoPS pystyy kotonaan kamppailemaan pelillisesti tasaväkisesti. Jalkapallossa ei kuitenkaan ole kysymys pallonhallinnasta, vaan maaleista.
RoPS pelasi kotonaan viime kaudella parhaimmillaan rohkeaa ja toimivaa prässipeliä, joka sotki vastustajan kuviot riittävän tehokkaasti. Tässäkin Nurmela oli avainhahmo, joka ohjasi ja psyykkasi muut pelaajat oikeanaikaiseen karvaukseen. Vaikka Nurmelan ankkuripelistä oli monenlaista mielipidettä ja hänen kova karvaushalukkuutensa toi harmaita hiuksia, niin pelinjohtamisessa ja organisoimisessa samanlaista pelaaja ei RoPSilla nyt ole. Vastuu siirtyy enemmän valmentajalle, miten harjoituskentällä joukkue ohjataan pelaamaan yhteistyönjalkapalloa. Rovaniemellä odotan aktiivista RoPSia. Hävitä saa, mutta saappaat jalassa.
Vieraspelit sujuivat viime kaudella tuttuun tyyliin, kehnosti. Voittoja tuli vain kaksi ja nekin loppukaudella umpisurkeista KooTeePeestä ja KuPSista. Pelimatkat ovat pitkät ja uudistuneesta ilmeestä huolimatta joukkue lähtee edelleen vierasotteluihin lähinnä selviämään. Jokainen piste on plussaa. Vieraskentällä joukkue pelaa varovaisemmin ja luottaa vastahyökkäyksiin. Kovin ruusuista taivalta matkaotteluista ei edelleenkään ole luvassa.
Jos RoPSin hyökkäyspeliä yrittäisi kuvailla, niin toivon ja luotan, että joukkueen laitapeli pysyy yhtä hyvällä tasolla kuin viime kaudella. Titi oli yksilönä ylivertainen ja virtuoosi, joka vei painetta vastustajan päätyyn ja sytytti yleisön. Chibwe sai enemmän kritiikkiä, vaikka oli Titiä tehokkaampi. Hän ei ole yhtä näyttävä, mutta älykkäämpi ja parempi tilanteiden päättäjä. Ongelma on ollut puolustuspelaaminen. Joidenkin näkemyksien mukaan Uimaniemi oli viime kaudella Chilen laiskan puolustamisen takia vaikeuksissa. Väite pitää osittain paikkaansa, sillä Chilellä on entisenä hyökkääjänä taipumus harhautua keskelle hyökkäysalueella ja jäädä sinne. Kysymys ei ole laiskuudesta eikä peliälystä, vaan yksinkertaisesti taustakoulutuksesta. Vasemman laidan ongelmat johtuivat kuitenkin loppupeleissä enemmän Uimaniemen henkilökohtaisista virheistä, kuin Chilen huonosta puolustamisesta. Tällä kaudella kuitenkin asiaan pitää kiinnittää entistä enemmän huomioita, koska takana pelaa astetta heikompi Koivuranta.
Erikoistilanteissa RoPS nojasi viime kaudella vahvasti kaksikkoon Nurmela-Kulik. Nuren vapaapotkut löysivät kiitettävällä tehokkuudella Kulikin pään, vaikka suorata vaparit jäivät muutaman kehikko-osuman varaan. Nyt siis tarvitaan tälle osastolle uutta verta. Ykköstarget näissä tilanteissa ensi kaudella on Ikäläisen pää. Hänellä on potentiaalia myös onnistua hyökkäyspäässä. Tarjolla on myös Simwanzan muulinpotku, josta voi kauden aikana olla vielä yllättävästi iloa. Puolustuspään erikoistilanteissa joukkue onnistui viime kaudella yllättävän hyvin, ottaen huomioon Kallen viivaseisoskelun ja joukkueen suhteellisen kevyen fyysisen rakenteen.
(Taktiikkapuoli jää tässä ennakossa nyt torsoksi. Jos selityksiä etsitään, niin RoPSin harjoitusotteluiden puute on yksi. Ounashallissa, kentän tasalta katsoessa, ei ihmeitä pysty näkemään. Lisäksi Bondarenkon pelikirja selviää kokolaajuudessaan vasta tulevalla kaudella. Olen ilolla huomannut miten tällä forumilla on ainakin RoPSin kohdalla menty valtavasti eteenpäin itse pelin käsittelyn suhteen viime vuosina. Siitä kiitos tietysti monille tahoille, mutta ennen kaikkea uusille tuttavuuksille näissä ketjuissa. Luotto on kova, että ensi kaudella sama tahti jatkuu kiivaampana. Muistammehan, että mitä kauemmas pelistä keskustelu menee, sitä turhempaa se on. )
3.8
Pelaajat 20093.8.1 MAALIVAHDIT
Jung-Hyuk Kwom
Syntynyt 1978
Sopimus 2009
Uusi ykkösmaalivahti, jonka meriittilistalta löytyy MM-2002 turnauksen maalivahtirinki-status. 193-senttisenä kaverina ulottuvuutta riittää, eikä korealainen ole jalallakaan aivan toivoton. Pelinohjaus rajoittuu toistaiseksi yhteen sanaan (HEI!) ja loput ohjeet tulevat korealaisina sotahuutoina. Jos kyse olisi puhtaasti urheilullisesta osaamisesta, RoPSilla olisi tällä kaudella erinomainen maalivahtitilanne. Historian tuntien, en uskalla analysoida tätä osa-aluetta yhtään sen enempää.
Kari-Pekka Syväjärvi
Syntynyt 1987
Sopimus 2009
Lapin poika pääsi viime kaudella haistelemaan liigatunnelmaa muutaman ottelun verran tolppien välissä. Otteet olivat ihan lupaavia, mutta lopullista osaamista tällä tasolla on vielä vaikea sanoa. Jos Kwon on sitä mitä seura haluaa, ei pelaa tällä kaudella yhtään liigaottelua. Mahdollisuuksia voi aueta cupin otteluissa.
3.8.2 PUOLUSTUS
Joonas Ikäläinen
Syntynyt 1982
Sopimus 2009
Seuran ainoa ns. kova kotimainen siirto tälle kaudelle. Tarjolla iso rooli joukkueen kapteenina ja puolustuksen johtavana pelaajana. Harjoituskauden epävarmat otteet ovat kuitenkin herättäneet kysymyksiä, kuinka hyvä pelaaja Ikäläinen oikeasti on ja pystyykö hän lunastamaan nämä odotukset. Vaihtoehtoja ei siinä mielessä ole, että varatoppareita ei joukkueesta löydy. Onnistuttava on, tai joukkue on isoissa ongelmissa. Rooli puolustuspelissä tulee olemaan henkisen johtajan asema. Lisäksi Ikäläiseltä odotetaan vahvaa pääpeliosaamista kentän molemmissa päissä.
Juha-Pekka Inkeröinen
Syntynyt 1988
Sopimus 2009
Oli läpimurron kynnyksellä Jukka Ikäläisen aikakaudella 2006, mutta hukkui sen jälkeen pariksi vuodeksi miesten peleistä lähes kokonaan. Viime kauden lopulla kuitenkin taas takaisin peleihin ja harjoituskaudella JP on saanut ison roolin. Tällä kertaa kärkipelaajana. On kuitenkin tyypiltään puolustusvoittoinen pelaaja ja minuutit edustuksessa ovat tulleet ja tulevat jatkossakin oikean laitapuolustajan tontilta. Ensi kaudella kuitenkin minuutit todella tiukassa.
Marko Koivuranta
Syntynyt 1978
Sopimus 2010
Tuli seuraan ”hyvän tason pakkina”. Sitä tämä yksi lahjakkaimmista rovaniemeläispelaajista varmasti olikin pelatessaan Porissa liigaa. Sen jälkeen vuosia divaritasolla, viime vuodet jopa kakkosessa. Harjoitusottelut eivät lupaa hyvää kunnon tai nopeuden suhteen, mutta ehkä kokemus näkyy sitten sarjapeleissä.
Stephen Kunda
Syntynyt 1984
Sopimus 2012
RoPSin tulevaisuuden kulmakiviä. Nousi viime kaudella väkevästi liigan topparieliittiin ja jos olisi suomalainen 24-vuotias toppari tällä pelillisellä tasolla, häntä suorastaan huudettaisiin maajoukkueeseen! Moderni toppari, joka osaa lukea peliä ja on hyvä jalalla. Tällä kaudella rooli entistä suurempi, kun joukkueessa on huutava pula johtajista. Pystyy pelilliseen johtamiseen, mutta nyt voisi kasvaa askeleen myös henkisellä puolella.
Janne Turpeenniemi
Syntynyt 1989
Sopimus 2011
Rovaniemeläisen juniorityön kirkkain helmi. Aiemmin varsin hyökkäysvoittoinen pelaaja, mutta löytänyt nyt omimman paikkansa oikeana laitapakkina. Uuden ropsilaisuuden mallioppilas, älykäs, taitava ja nopea. Ilahduttavinta on kauden jälkeen tehty pitkä jatkosopimus. Alkukausi on pienoinen kysymysmerkki, pieleen menneen harjoituskauden jälkeen.
Jukka Yrjänheikki
Syntynyt 1988
Sopimus 2009
Joukkueen nimettömimpiä pelaajia. Vastuuta voisi irrota puolustuspäässä lähinnä laitapakkiosastolla mahdollisessa loukkaantumissumassa.
3.8.3 KESKIKENTTÄ
Godfrey Chibanga
Syntynyt 1989
Sopimus 2011
Tulevaisuuden lupauksena seuraan tullut keskikenttäpelaaja voi saada tulevalla kaudella yllättävän paljon peliaikaa. Ei ole monen ikäisensä tapaan enää junnumainen, vaan otteet muistuttavat ihan elävästi jalkapalloilijaa. Saanee vastuuta keskikentällä keskustan rooleissa. Voi pelata myös laidalla, eikä laitapakin hommatkaan jättiyllätys olisi. Potentiaalista kertoo enemmän tulevat liigapelit.
Chileshe Chibwe
Syntynyt 1985
Sopimus 2012
Alkuperäisestä Sambian-klaanista se nimettömin ja tuntemattomin, mutta kovan luokan pelimies siitä huolimatta. Chibwe on saanut kritiikkiä laitapelistään viime kaudella, mutta kehitystä ensimmäiseen kauteen tapahtui valtavasti. Entisenä kärkimiehenä haahuaa itsensä edelleen keskustaan liian usein ja unohtaa puolustusvelvoitteensa. Nyt odotellaan lopullista läpimurtoa laitapelaajana. Hyökkäyspäässä vaarallinen nopeutensa, peliälynsä ja komean laukauksensa takia.
Mika-Matti Maisonvaara
Syntynyt 1991
Sopimus 2010
Tulee Turpeenniemen vanavedessä lahjakkaista rovaniemeläisistä puhuttaessa. Ei vielä läheskään valmis pelaaja, mutta saanee yhä enemmän minuutteja keskikentän laitarooleissa.
Chanda Mwaba
Syntynyt 1988
Sopimus 2012
Uusi Godar on syttynyt. Kiistellyin hahmo nykyjoukkueessa. Toiset ovat täysin varmoja, että Chandassa on RoPSin tulevaisuus, hätäisimmät olisivat jo valmiita luopumaan. Tulevan kauden jälkeen olemme kaikki tämän asian suhteen viisaampia. Hirvittävän iso rooli joukkueessa, jos floppaa täysin RoPS todennäköisesti sukeltaa divariin. Iso vastuu hyökkäyspelistä, mutta riittääkö tämän supertaitavan sambialaisen peliäly johtamaan joukkueen peliä?
Echiabhi Okodugha
Syntynyt 1988
Sopimus 2009
KuPSista tullut hyvän tason laitapelaaja. Jotkut sanovat vara-Titiksi, itse käytän mielummin ilmaisua ”viisaan miehen Titi”. Ei ole Titin tavoin virtuoosimainen harhaustuskone, mutta pelaa älykkäämpää ja eteenpäinvievää jalkapalloa. Ottanee vahvan roolin joukkueessa. Ehkä jopa niin vahvan, että saa siirron keskelle? Lähtökohtaisesti kuitenkin oikealla.
Jeferson Pires
Syntynyt 1978
Sopimus 2009
Mukava mies. Sympaattinen brassi, josta ei kenelläkään voi olla pahaa sanottavaa. Outo hankinta silti liigajoukkueelle, kun tämä kaveri ei välttämättä vahvistaisi edes Miigan OPSia. Peliäly varmaankin riittäisi, mutta ei tämä nyt sentään ihan niin yksinkertainen peli ole. Saanee jossain vaiheessa vastuuta kymppipaikalla tai alasvedettynä kärkenä.
Zeddy Saileti
Syntynyt 1969
Sopimus niin kauan kuin haluaa
Mr.jalkapallo. Zeddystä on ei tarvitse sanoa kenellekään mitään. Kaikki tietävät. Ja kaikki merkit viittaavat myös siihen, että Zeddy on vielä ensi kaudellakin tärkeä pelaaja kentällä. Pelinrytmittäjänä toiselta planeetalta muiden ropsilaisten kanssa. Toivottavasti jaksaa edelleen auttaa joukkuetta kentällä.
White Simwanza
Syntynyt 1984
Sopimus 2011
Täsmähankinta numero 1. Pelaa keskikentän sydämessä ja saa ison roolin. Saman mitä Mika Nurmela kantoi viime kaudella. Osoittanut jo olevansa takuulla liigatasoa, mutta onko niin kova pelaaja kuin tässä kohtaa tarvittaisiin? Vain aika näyttää. On ennemminkin taitava kuin kova ja omaa hirvittävän muulinpotkun. Whiten onnistumisella on ratkaiseva merkitys RoPSin menestyksen kannalta.
Ville Syväjärvi
Syntynyt 1983
Sopimus 2009
Oli jo edellisellä liigavisiitillä ringissä mukana ja teki nyt paluun rovaniemeläistääkseen joukkuetta. Yleismies mihin tahansa puolustuksen ja keskikentän puolustaviin rooleihin. Pelannut harjoituskaudella yllättävän väkevästi, mutta liigaosaamisen yllä iso kysymysmerkki. Ilkeästi voisi sanoa, että mitä enemmän Syväjärvi pelaa, sitä tukalampaa RoPSilla on. Se nimittäin tarkoittaa avainmiesten poissaoloja. Hoitanee silti oman ruutunsa kohtalaisesti.
Jarno Tenkula
Syntynyt 1982
Sopimus 2009
Lahjakas pikajuoksija. Tuo erilaisia vaihtoehtoja laitapelaamiseen. Käyttöä voisi olla loppuhetkillä juoksuttamaan väsynyttä puolustusta. Taidot ja tekniikka ei likimainkaan liigatasoa, mutta yhdellä huippuominaisuudella voi tuoda jotain joukkueeseen. Koko harjoituskausi toistaiseksi sivussa, joten debyyttiä saadaan odotella jonkin aikaa.
3.8.4 HYÖKKÄÄJÄT
Juuso Majava
Syntynyt 1989
Sopimus 2009
Kaudella 2007 ykkösessä Kari Virtanen harmitteli kauden jälkeen miksei peluuttanut Juusoa enempää. Viime kaudella vastuu jäi vähäiseksi ja kun sitä tuli, rooli oli ihan väärä. Koulutukseltaan kärkimies, mutta pelannut paljon myös laidalla. Kärkimieheksi murtautuminen liigatasolle on todella monen mutkan takana. Laitapelaaminen ei ole sitä ominta Juusoa. Nyt herää kysymys, mistä se rooli kaivetaan. Toivottavasti onnistuu välttämään Antti Peuran kohtalon.
Christopher Musonda
Syntynyt 1986
Sopimus 2009
Uusi kärkimies, joka ei ole vielä esiintynyt RoPSin paidassa. Alkukaudesta iso rooli. Mweetwan kuntouduttua rooli joko toinen kärkimies tai vaihtokärki.
Nchimunya Mweetwa
Syntynyt 1984
Sopimus 2013
Viime kausi täysin piloille loukkaantumisen takia. Samaan pakettiin laitetaan mennyt harjoituskausi ja osa alkukaudesta. Kuntoon päästessään liiga parhaita hyökkääjiä. RoPSin menestyksen kannalta ei voi kun toivoa, että lääketiede onnistuu.
3.9
TavoitteetHiljaa hyvä tulee, mutta onko tämä nyt jo vähän liioittelua? Eikai pääsarjajoukkue voi lähteä näin matalalla profiililla kauteen. Materiaali on mitä se on, mutta voisihan tässä nyt kuitenkin yrittää innostaa yleisöä, kannattajia ja muita toimijoita edes ilmoittamalla kauden tavoitteet. Viime kauden huumassa jossain vaiheessa puhuttiin, että nyt olisi iskun paikka. Ei sitä nyt kuitenkaan tullut. Näen, että ainoa realistinen tavoite on sarjapaikka. Ehjä kausi, mitä minä sillä haen takaa, ei myöskään kuulosta realistiselta. Ehjä kausi pitäisi sisällään hyvin onnistuneen valmentajasuhteen, joka jatkuu tulevallakin kaudella. Sekä sekoiluvapaa kesä. Ei paniikki-ilmasiltaa, ei kymmentä tappiota putkeen eikä sopupeliskandaaleja. Näistä neljästä seikasta saadaan kesän mittaan Rovaniemeltä suurella todennäköisyydellä kuulla.
3.10
ArvioJoukkue on sarjan heikoimpia, mutta ei merkittävästi muita huonompi. RoPSilla on omat vahvuutensa hinautua kuiville ja se pystyy vahvistamaan joukkuetta kesken kauden. Kotiottelut ratkaisevat paljon, sillä vieraissa eivät sinipaidat jatkossakaan juhli. Jollain konstilla, en tiedä vielä miten, RoPS säilyy. Sijoitus on 12.
