Kaikenmaailman verinoille ja muille tusinaulkomaalaisille kyllä löytyy topikit, muttei maailmankaikkeuden sympaattisimmalla albaanilla eli Ansi Agollilla syystä tai toisesta sellaista vielä ollut. Näin sopivasti ennen vappua ja Ansin paluuta Vaasaan kannattaakin Veikkausliigan ystävien palauttaa mieliinsä kuinka hyvä pelaaja tuo Albanian paidassa Cristiano Ronaldon kevyesti pysäyttänyt kaveri onkaan, otsikkohan on sikäli harhaanjohtava että Agolli on pelaajatyyppinä lähes täysin Köpin vastakohta. Videolta voi ihailla paitsi miehen loistavia nousuja ja nappisyöttöjä, myös Vepsun käsittämättömän heikkoa viimeistelyä viime kesältä:
http://www.youtube.com/watch?v=NVy5oIajsY4Ennen Vepsua albaani pelasi Sveitsissä, kausi 2005-2006 vierähti Neuchatel Xamaxissa, jonka suomalaiset varmaan paremmin tietävät Niklas Tarvajärven nykyisenä seurana. Tuolloin Agolli pelasi muoviseuran (perustettu 1970) keskikentällä avauksen miehenä koko kauden, ja otteet herättivät suurempienkin seurojen mielenkiinnon. Asiat kuitenkin menivät kuten menivät, ja seuraavaksi kaudeksi Ansi siirtyi FC Luzernin väreihin. Luzernissa asiat sitten menivätkin huonommin alkaen ristiriidoista valmentajan kanssa ja pikkuvammatkin vaivasivat koko kauden, peliminuuttejakaan ei loppujen lopuksi hirvittävästi kertynyt, oli uusien tuulien aika...
Suomeen Agolli saapui kriisissä paniikkiapuja etsineen Klubin kutsumana. Suomessa Agolli järkyttyi ensimmäisenä kylmästä säästä, sen jälkeen taas Keke Armstrongista. Puolikuntoinen pikkumies antoi näyttönsä, ja Keke & Saarnio tekivät kenties paskimman valintansa vuosikausiin, ja Agolli jäi edelleen ilman seuraa. Seuraavaksi vuorossa olikin kutsu kunniakkaan raitapaidan testattavaksi länsirannikon valkeaan helmeen, Vaasaan.
Oli uuden ajan alku. Ansi tuli Pyykölän puujalkojen jengiin testattavaksi nimenomaan laiturina tai laitahyökkääjänä, joka kykenee pelaamaan tarvittaessa myös muita paikkoja keskikentällä. Huonosta kunnosta huolimatta jopa Pyykölä vakuuttui huikeasta pelinäkemyksestä ja pallollisesta osaamisesta, ja niin Agollille tarjottiin vuoden sopimusta johon hän tarttui saman tien. Ongelmat kuitenkin vaivasivat edelleen varsinkin alkukaudesta niin vammojen muodossa kuin kurinpidollisista syistäkin, Ansi ei Pyykiksen antifutiksesta ja pallottomasta treenistä juuri perustanut eikä epäröinyt myöskään sanoa mielenpidettään. Alkoi aika jolloin penkki tuli jälleen tutuksi. Vihdoin käärme saatin hätistettyä ulos paratiisista, ja joukkuetta yritettiin saamaan pelaamaan jalkapalloa ikuisen juoksemisen sijaan.
Paperitehtaiden poika Janne Lindberg, mies joka tunnettiin tinkimättömästä ja raastavasta pelitavastaan ja siitä rasismikohusta Shefki Kuqin kanssa oli epätodennäköinen Messias tässä tilanteessa. Oli miten oli, Lindbergin tultua ruoriin piristyi VPS:n peli Agollista puhumattakaan. Ansin uusi pelipaikka oli vasemman pakin tontti, josta käsin hän kantoi suuren osan vastuuta Vepsun pelinteosta ja pelinavaamisesta. Yhdessä Ruotsista lainalla olleen Scheweleffin kanssa Agolli muodostikin vahvan pelotteen vastustajille. Liigan paras laitapakki oli paikalla. Loistavan loppukauden jälkeen kyselijöitä riitti mm. eräästä Suomen Rosenborgiksi vast'ikään yrittäneestä muoviseurasta, mutta Agolli päätti jäädä Vaasaan solmimalla kahden vuoden sopimuksen. Kaikki näytti hyvältä vaikka olikin selvää ettei Lindberg seurassa jatkaisi. Muut kuitenkin puhuivat paljon hyvää aikaisemmissa seuroissaan aktiivisesta futista suosineesta Tomi Kärkkäisestä joka saapui naapuriseurasta puikkoihin.
Kausi 2008 alkoikin VPS:n osalta varsin mainiosti, talvikauden treenirääkki sujui Agollin osalta hyvin, ja kevään kruunasi harjoitusleiri Italiassa. Alkukauden pelilliset esitykset olivat sitten muiden runsaista loukkaantumisista huolimatta parasta ja aktiivisinta Vepsua vuosikausiin, vain käsittämätön kämmäily hyökkäyspäässä esti vaasalaisten paikan sarjataulukon aivan kärkipäässä. Paljon iloa oli myös Ruotsista lainalle saapuneesta nuorten maajoukkuekapteeni Tim Sparvista, joka yhdessä Agollin kanssa vastasi Vepsun pelitavan toteuttamisesta lähes täysin. Samalla Ansin mieltä painoi kuitenkin huoli, sillä kotimaasta kantautui uutisia isän heikosta terveydentilasta. Agolli oli noussut jo maansa maajoukkueeseen ja sai kyselyitä suuremmilta seuroilta Euroopasta, mutta lopulta perhesuhteet veivät voiton. Ansin kasvattajaseura SK Tirana ja VPS kävivät pitkään neuvotteluita lainasiirrosta, joka lopulta syntyikin ja Agolli palasi kotimaahansa hoitamaan sairasta isäänsä. Agollin ja Sparvin lähdön myötä romahti myös VPS, joka ei katastrofaalisesta vireestään huolimatta menettänyt sarjapaikkaansa.
Vappuna 2009 Agolli tulee palaamaan lähes täysin erilaiseen seuraan kuin mistä lähti. Paljon on muuttunut paitsi pukukopissa, niin myös seuraorganisaatiossa Reinin myötä. En näe mitään syytä etteikö Agollin ura lähtisi jälleen huikeaan nousuun entistä paljon paremmassa Vepsussa, toivottavasti myös Reini ja Eero ovat jälleen hereillä ja sopivat mahdollisimman pian Ansin jatkosopimuksesta.
