Miten on käynyt janarin/odotuksen?

[Callit]

Aina kun Suomi-poika lähtee maailmalle, niin maa/seuravalinta herättää keskustelua, ja myös ennusteita gloriasta, maitojunasta ja kaikesta siltä väliltä esitetään. Osa porukasta noituu Veikkausliigan menetystä, osa korostaa lähtemisen välttämättömyyttä Huuhkajien kannalta. Rupesin miettimään omalta kohdaltani, että kuinka hyvin ja huonosti olen osannut ennakoida kavereitten menestystä Euroopan kentillä. Joukkoon mahtuu tietysti sekä positiivisia yllätyksiä että karvaita pettymyksiä. Jos alla olevaa listaa katsoo määrien valossa, niin kai joudun toteamaan, että olen taipuvainen ylioptimismiin, ainakin joskus. Olen kommentoinut vain sellaisia pelaajia, joitten lähdön aikaan tuli edes jotenkin ajateltua, että mitähän tästä tulee. Kalliot, Heikkiset ym. puuttuvat siksi.

Positiiviset yllätykset:
Litti - en ole ikinä Littiä dissannut, mutten todellakaan osannut arvata, että liigastamme lähti yksi maailman parhaista pelaajista.
Sammy - nousi Hollannin liigan kautta yhdeksi maailman parhaista toppareista.
Njasse Kuqi - Birminghamin, Hollannin ja Jenan aika vastasi odotuksia 100%:sti, Koblenzissa yllättänyt positiivisesti.
Pekka Lagerblom - hauska tapaus, koska olin niin hiton oikeassa, kun totesin aikanaan, että hankinta oli Bremeniltä erikoinen ratkaisu. Voitti Saksan mestaruuden, ja Bremen luopui saman paikan samanikäisestä Simon Rolfesista antamatta sille peliäkään.  Muutoin vakiintuminen zweiten pelaajaksi vastannut odotettua tasoa.

Odotuksia vastaten
Tainio - sen mitä on loukkaantumisiltaan pelannut, on taso ollut odotetun korkea
Shefki - oli poikkeuksellisen lupaava(tai puhuttu) Veikkausliigan maalikunkku, jonka vakiintuminen kakkostason maalijyräksi ei poikkea odotetusta.
Eremenkot - Hyviä kavereita, muttei mitään ylikylän jätkiä, liigajengit ja asema niissä juuri odotettuja, vaikka mutkien kautta onkin kuljettu.
Sadik - saattaa tehdä Njasset, mutta toistaiseksi odotuksien mukaan.
Myntti - sama kuin Sadik
Riihilahti - terveenä ollut täsmälleen sama pelaaja kuin HJK:ssa 1998
Saarinen - 1860 Münchenin fanikaupan myyjä hehkutti sopimuksen jälkeen kuin Roberto Carlos olisi hankittu, enkä voinut kuin ihmetellä. Ei riittänyt, ei pitänytkään riittää. 
Nurmela - oli aina sellainen nearly man kv-ympyröissä.

Pettymykset:
Miklu - ei ole noussut sille tasolle, mitä odotin PISTE. Haastattelujen määrä toki kuin kahdella maailmantähdellä yhteensä.
Kolkka - Ajaxin testeissä vain Finidi George oli nopeampi ja päälle vielä huikea tekniikka. Kuitenkin vain sellainen "nearly man".
Väyrynen - polkenut paikallaan, vika on aina loukkaantumisissa tai valmentajissa. Ehkä vain odotin liikaa.
Mäksä - huippunopea maalitykki, Shefkin päällä se olisi edes pimpissä.
Roiha - sama kuin Mäksään.
Sjölund - piti olla huippulupaus Valjun ressuissa, muttei lähelläkään valjutasoa.
Petrescu - oli niin pirun hyvä Tamu:n europeleissä, että kuvittelin riittävän edes jossain vaiheessa Italian aakkosia.

[hombre]

Itselle Roman Eremenko on ollut todellinen yllätys. Junnuna mies ei ollut mikään kirkkain lupaus, ihan taitava toki, mutta hirveä tuittupää-itkijä. Ailahtelevainen kundi, jonka sai parilla kunnon taklauksella "pois pelistä" pitkäksi aikaa. Nousi muistaakseni vasta C-ikäisenä HJK:n edariin(korjatkaa toki jos olen väärässä). Ei mahtunut Vintiöihin (ok, 86 ikäluokkaa pääasiallisesti, mutta oli siellä kasiseiskojakin muutama). Taisi sitten 16-17 vuotiaana kehittyä kovastikin kun Pietarsaareessa nousi nopeastikin edustukseen ja pelasi ilmeisen hyvin, mutta siirto Udineseen tuli kuitenkin aika puskista. Suurin yllätys oli se, että sai Serie A pelejä jopa 30 vyölleen ja nyt pelasi jo Mestareiden liigaa. En vaan olisi uskonut.

Junior sitten aika lailla päinvastainen tapaus. Oli todella dominoiva Veikkausliigassa aikoinaan jo nuorena poikana. Kiinnostusta taisi olla vähän joka eri huippuliigasta. Päätyi Lecceen, jota pidettiin hyvänä nuoren miehen kasvualustana. Loisti maajoukkueessa, mutta siirtoa suurempiin ympyröihin ei vaan kuulunut. Ei Venäjän liiga huono pysäkki ole, mutta enemmän odotin.

Eli omassa listassa (vrt. Callit) Roma siirtyisi pykälän ylöspäin ja Ere pykälän alaspäin. Ihan puhtaasti kun miettii mistä lähtökohdista miehet lähtivät maailmalle.

[Viinioksa]

Ei mahtunut Vintiöihin (ok, 86 ikäluokkaa pääasiallisesti, mutta oli siellä kasiseiskojakin muutama).

Vaikea mahtua ilman kansalaisuutta.

[rivers]

Itselle Roman Eremenko on ollut todellinen yllätys. Junnuna mies ei ollut mikään kirkkain lupaus, ihan taitava toki, mutta hirveä tuittupää-itkijä. Ailahtelevainen kundi, jonka sai parilla kunnon taklauksella "pois pelistä" pitkäksi aikaa. Nousi muistaakseni vasta C-ikäisenä HJK:n edariin(korjatkaa toki jos olen väärässä). Ei mahtunut Vintiöihin (ok, 86 ikäluokkaa pääasiallisesti, mutta oli siellä kasiseiskojakin muutama). Taisi sitten 16-17 vuotiaana kehittyä kovastikin kun Pietarsaareessa nousi nopeastikin edustukseen ja pelasi ilmeisen hyvin, mutta siirto Udineseen tuli kuitenkin aika puskista. Suurin yllätys oli se, että sai Serie A pelejä jopa 30 vyölleen ja nyt pelasi jo Mestareiden liigaa. En vaan olisi uskonut.

Junior sitten aika lailla päinvastainen tapaus. Oli todella dominoiva Veikkausliigassa aikoinaan jo nuorena poikana. Kiinnostusta taisi olla vähän joka eri huippuliigasta. Päätyi Lecceen, jota pidettiin hyvänä nuoren miehen kasvualustana. Loisti maajoukkueessa, mutta siirtoa suurempiin ympyröihin ei vaan kuulunut. Ei Venäjän liiga huono pysäkki ole, mutta enemmän odotin.

Eli omassa listassa (vrt. Callit) Roma siirtyisi pykälän ylöspäin ja Ere pykälän alaspäin. Ihan puhtaasti kun miettii mistä lähtökohdista miehet lähtivät maailmalle.

Itse suhtaudun varauksella kommentteihin jossa joku on pelannut jotain staraa vastaan junnuissa. Poikkeuksetta todetaan että ei ollut kova. Eremenko juniorista useampi tuttu sanoi ettei ollut erityisen hyvä nuorena.

Muistan Veikkaajan liigaennakon jossa oli juttu Eremenkojen perheistä. Roma oli kait 14 vai 15v ja mm. Kimmo Lipponen sanoi että Romalla on parempi tekniikka kuin Litillä.

[hombre]

Vaikea mahtua ilman kansalaisuutta.

Touché. Ei sitä kaikkea voi muistaa...

[Callit]

Itselle Roman Eremenko on ollut todellinen yllätys.

Näitä on tosi hauska lukea, koska onhan junnuvastustajien kokemuksilla oma lisäarvonsa koko forumille. Kiitos. Kun itse kuulin Romanista ensi kerran, joskus 16-17v, niin viesti oli selkeä: parempi kuin Ere junnu, eikä ollenkaan samanlainen leija. Mutta ilmeisesti pojan kehitys vaan sitten meni jossain kohtaa oikein, jos on ollut itkijäsorttia nuorempana.

Junior sitten aika lailla päinvastainen tapaus. Oli todella dominoiva Veikkausliigassa aikoinaan jo nuorena poikana. Kiinnostusta taisi olla vähän joka eri huippuliigasta. Päätyi Lecceen, jota pidettiin hyvänä nuoren miehen kasvualustana. Loisti maajoukkueessa, mutta siirtoa suurempiin ympyröihin ei vaan kuulunut. Ei Venäjän liiga huono pysäkki ole, mutta enemmän odotin.

Itse scouttasin Losan niin tarkkaan kuin pystyin, ja poika on vastannut odotuksia ihan 1:1. Hirveä hehkutushan sen ympärillä oli, mutta U21 maaottelut huippumaiden junnuja vastaan antoivat hivenen valjun kuvan. Pidin yhdessä matsissa oikein tilastoakin sen tekemisistä. Ei ollut huono, päinvastoin, muttei aiheuttanut mitään sykähdyksiäkään. Olin sitten aika yllättynyt, kun arvostamani valmentaja Klaus Toppmöller halusi pojan Hampuriin.

[hombre]

Näitä on tosi hauska lukea, koska onhan junnuvastustajien kokemuksilla oma lisäarvonsa koko forumille. Kiitos. Kun itse kuulin Romanista ensi kerran, joskus 16-17v, niin viesti oli selkeä: parempi kuin Ere junnu, eikä ollenkaan samanlainen leija. Mutta ilmeisesti pojan kehitys vaan sitten meni jossain kohtaa oikein, jos on ollut itkijäsorttia nuorempana.

En sitten tiedä oliko jotain sarkasmia tuossa mukana, mutta kyllä; Roma oli aikamoinen leija/vittupää/itkijä ainakin kentällä... Muistaakseni ainakin 12-14/15 vuotiaana hän pelasi vielä klubin haastejoukkueissa, eikä edarissa. No eihän tuo toisaalta mitään kerro, kun suomalaisten junnuvalmentajien arvostelukyky välillä on mitä on noin pelaajavalinnoissa. Itselleni kuitenkin on ollut yllätys näinkin kova menestys kansainvälisillä kentillä ja nousu maajoukkueeseen poikkeuksellisen nuorena.

[joks11]

Ere sr. kehui Roman jo vuosia sitten Losaa paljon lahjakkaammaksi. Siis joskus silloin kun Losa otti ensi askeliaan Veikkausliigassa.

[Callit]

En sitten tiedä oliko jotain sarkasmia tuossa mukana, mutta kyllä;

Ei todellakaan ole sarkasmia.

[Juustohöylä]

Positiiviset yllätykset:
Pukki - Debytoinut jo La Ligassa nuorella iällä.

Pettymykset:
Dalla Valle - Jämähtänyt junnujoukkueeseen vaikka taidot riittävät parempaan. Väärä seuravalinta.

[smiba]

pilataan nyt tämäkin topic

[Viinioksa]

pilataan nyt tämäkin topic

Niinpä. Itse en jaksa aloittaa Espanja vs. Englanti -kiistaa täällä. Sen sijaan voisi ana lyyttisesti pohtia, ovatko tulevaisuuden parhaiten menestyvät janarit niitä, jotka lähtevät koviin ympyröihin mahdollisimman aikaisin (oli se laadukkaampi ympäristö sitten Englanti tai Espanja)?

Kun katselee Liverpoolin akatemian peliä, niin syöttöjen kovuus ja tarkkuus vetää kevyesti vertoja Veikkausliigalle. Kumpikohan on parempi kehitysympäristö lupaavalle nuorelle?

[abuuva]

Dalla valle (todella lupaava nuori pelaaja edelleen, uskon hienoon tulevaisuuteen valioliigassa)
Pukki (yllättänyt positiivisesti)
Tero Mäntylä (ylittänyt nyt jo kaikki odotukseni, tulevaisuuden kovimpia suomalaispelaajia)


Usko näihin kolmeen on kova. Ei ole mitään kukavittuja nämä. Kovia pelimiehiä jokainen ja ylittänyt kaikki odotukseni.

[Ricardo Leite]

Peukkua.

Jussi Jääskeläinen

- Ei Jussista tuollaista pitänyt tulla. Vaasan aikaan oli nähtävissä, että rahkeet riittäisivät takuulla keskitason ulkomaisiin pääsarjoihin. Mutta se, että Jääskeläinen on torjunut palloja kymmenen vuotta valioliigatasolla on laskettava positiiviseksi yllätykseksi. Myös lopullinen nousu maajoukkueen kiistattomaksi ykkösvaihtoehdoksi oli pienoinen yllätys. Kuvittelin Jääskeläisen jäävän Niemen varjoon kunnes nuoremmat ajaisivat ohi.

Niklas Moisander

- Ajaxin akatemiasta ulostuneen ja kroonisesti loukkaantuneen turkulaisen ei koskaan pitänyt nousta Eredivisen kirkkaimmalle huipulle. Zwolle-siirron jälkeen odottelin pikaista paluuta Turkuun tai paulusroihamaista kiertolaiselämää haalien ansioluetteloon seuran jos tusinan. Toisin kävi, Zwolle-siirto osoittautui siunaukseksi, kuten myös myöhempi siirto Alkmaariin. En uskonut.

[betluck]

Petrescun Italian-loma oli kyllä pettymys. Sen sijaan nämä Lehtiset, Sadikit ja kumppanit, jotka viime vuonna lähteneistä floppasivat, olivat ihan odotetun paskoja.

E. Halsti oli tosin vielä huonompi kuin oletin.

Jääskeläisen ura on kyllä ollut odotuksiin nähden todella upea. Miklun suhteen varmasti monella oli ehkä liian suuret odotukset, on ollut kuitenkin Hannoveria lukuun ottamatta terveenä ollessaan hyvä ja pärjännyt. Lähtö Birminghamista näin jälkiviisasteluna oli varmasti virhe.

[Jyrä]

Saarelmalla piti olla Chelseassa loistava tulevaisuus niin kuin miklullakin. Toisin kävi, nyt molemmat höntsäävät jossain saksassa.

Suuria pettymyksiä molemmat.

[kezzzman]

Parhaiten on mennyt niillä, joita ei ole hehkutettu jo etukäteen. Niillä joilla on ollut maltillinen ja pitkä kehityskaari. Tästä karkeimpana ja suurimpana esimerkkinä loistava ja periksiantamaton Shefki Kuqi. Mitä pienempää hälyä, sitä yllättävämmin pelaaja on noussut esiin. Tai ehkä se siitä juuri johtuukin.

Suurin pettymys ehdottomasti on Mikael Forssell. Muistan jo pikkuisena nassikkana lehdestä tavuttaneeni jonkun Mikael Forssellin nimeä ja samassa yhteydessä mainitun miehen laukoneen kymmeniä maaleja per ottelu HJK:n junnupaidassa. Chelseassa sitten räjähti ja nimi syöpyi tatuoinnin lailla aivojeni syövereihin, kun poika 17-vuotiaana täräytti kaksi osumaa liigacupissa. Silloin luulin todellisen Ronaldon syntyneen Suomeen. Mikä meni vikaan?

Toki Miklun ura on jalkapalloa ammatiksi harjoittavan ihmisen kannalta hyvä ja ihanteellinen, mutta silti, niin paljon suurempaa olisin odottanut. Miestä joka johdattaa tämän kendolandian Litmasen kanssa ensimmäistä kertaa arvokisoihin, miestä joka kannattelee Mestareiden liigan pokaalia käsivarsillaan ja parhaan maalintekijän palkintoa takataskussaan. Sitä minä näin silloin vuonna 1999.

[Rikkiviisas]

Niinpä. Itse en jaksa aloittaa Espanja vs. Englanti -kiistaa täällä. Sen sijaan voisi ana lyyttisesti pohtia, ovatko tulevaisuuden parhaiten menestyvät janarit niitä, jotka lähtevät koviin ympyröihin mahdollisimman aikaisin (oli se laadukkaampi ympäristö sitten Englanti tai Espanja)?

Samaa turhaa vääntöä sekin on ja tästäkin on väännetty aiemmin.
Sinusta Veikkausliiga on paskaa, suomalaiset pelaajat paskoja ja suuremmilla budjeteilla, etenkin Englannissa, valmennetaan parhaat pelaajat.

Ongelma on vain, että näyttö puuttuu:

Maajoukkuepelaajat, jotka eivät ole ennen läpimurtoa pelanneet Veikkausliigaa: Daniel Sjölund.

Maajoukkuepelaajat, jotka ovat ennen läpimurtoa ulkomailla pelanneet Veikkausliigaa: Loput.

Sama juttu sitten suunnilleen kaikkien ulkomaisilla pääsarjatasoilla pelaavien suomalaisten kanssa eikä esim. Pukki tilannetta muuta.

Palataan asiaan sitten kun niistä kovista ympyröistä ja laadukkaammista ympäristöistä saadaan muutama pääsarjatason pelaaja, saati joku maajoukkueeseen.

[I am the answer]

En sitten tiedä oliko jotain sarkasmia tuossa mukana, mutta kyllä; Roma oli aikamoinen leija/vittupää/itkijä ainakin kentällä... Muistaakseni ainakin 12-14/15 vuotiaana hän pelasi vielä klubin haastejoukkueissa, eikä edarissa. No eihän tuo toisaalta mitään kerro, kun suomalaisten junnuvalmentajien arvostelukyky välillä on mitä on noin pelaajavalinnoissa. Itselleni kuitenkin on ollut yllätys näinkin kova menestys kansainvälisillä kentillä ja nousu maajoukkueeseen poikkeuksellisen nuorena.

Väärin muistat, pelasi aina "edareissa".

[hombre]

Väärin muistat, pelasi aina "edareissa".

Ok, no se oli sitten varmaan 87 edarit, jotka vaan ovat pelanneet vuotta vanhempien sarjoissa..

[Tresor]

Parhaiten on mennyt niillä, joita ei ole hehkutettu jo etukäteen. Niillä joilla on ollut maltillinen ja pitkä kehityskaari. Tästä karkeimpana ja suurimpana esimerkkinä loistava ja periksiantamaton Shefki Kuqi. Mitä pienempää hälyä, sitä yllättävämmin pelaaja on noussut esiin. Tai ehkä se siitä juuri johtuukin.

No, kahdella esimerkillä onkin hyvä tehdä sääntö... Jos tässä on tarkoitus arvioida menestystä vrt. odotukset, niin tuo etukäteiskohuhna vaikuttaa suoraan toiseen muuttujaan eli odotuksiin. Se ei siis ole ilmiötä selittävä tekijä vaan osa muuttujaa. Yhtä mielekästä olisi sanoa, että hyvin pärjänneet ovat yleensä pärjänneet paremmin odotuksiin nähden kuin huonosti pärjänneet.

Odotuksiin vaikuttaa sekin, että vielä Miklun ja Dajan lähtiessä saarille kuviteltiin, että lupaavista junioreista tulee aina tähtiä. Usko oli seurausta osittain suomalaisten kokemattomuutta suurseurojen junioripelaajasysteemien toiminnasta, mutta osittain siitä, että 90-luvulla lähes kaikki ulkomaille lähteneet olivat menestyneet niin hyvin. Tämä taas mielestäni johtuu siitä, että silloin ulkomaille pääsyn kynnys oli sen verran korkeampi, että yrittäjät olivat jo itsensä pelaajina tehneet, kun nyt taas reissuun lähtee puolivalmisteita, joiden tulevaisuus on hyvin avoin.

Tapaus Miklu on voinut olla aika terveellistä Litin, Hyypiän, Kolkan ja Johanssonin urien sokaisemalle suomalaiselle  jalkapalloväelle. Taas on muistettu Aaltoset, Rantaset ja Rautiaiset, ja kuinka kovaa kisa on.

[I am the answer]

Maajoukkuepelaajat, jotka eivät ole ennen läpimurtoa pelanneet Veikkausliigaa: Daniel Sjölund.

Niki Mäenpää ja Juha Hakola eivät ole Veikkausliigassa esiintyneet.

Tim Sparv voitaneen laskentatavasta riippuen laittaa tähän kategoriaan. Kausi 2007 Halmstadissa oli toki rikkonainen, eikä mies vielä tuolloin tainnut maajoukkueringissä pyöriä. Viime vuonna kävi Suomessa pelaamassa kahdeksan ottelua, joiden merkitystä uralle on toki vaikea näin ulkopuolisena arvioida, mutta tuskin ne kehityksen kannalta aivan välttämättömiä olivat.

Lisäksi löytyy pelaajia, jotka ovat pelanneet vain vähän Veikkausliigaa, kuten Roman Eremenko (19 peliä) tai Niklas Moisander (9 peliä). Tämänkaltaisessa vertailussa paras mittari ei kuitenkaan liene Veikkausliigapelien määrä, vaan se, onko pelaaja lähtiessään Suomesta ollut Veikkausliigatasoa, jota esim. molemmat yllä mainitut kiistatta lähtiessään olivat. Joka tapauksessa tämä hyvin mielenkiintoinen tutkimus on akatemioihin lähtemisen tuoreuden takia tällä hetkellä varsin puutteellinen, ja astetta luotettavimpia ja paremmin suuntaa antavia tuloksia saataneen vasta 10-15 vuoden päästä. Nykyisellään otoskoko on auttamattoman pieni.

Kuten todettua, johtopäätösten vetäminen nykyisen tiedon valossa on hyvin riskistä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei kotimaisiin sarjoihin jääminen ja läpimurron tekeminen Veikkausliigassa olisi ainakaan heikompi vaihtoehto. Toki aineistonkin kasvaessa on vaikea vertailla yksilökeskeisiä tekijöitä, kuten kenelle lähtö ulkomaille nuorena sopii, kuka löisi tahansa missä tahansa ympäristössä ja kuka ei.

[betluck]

Odotuksiin vaikuttaa sekin, että vielä Miklun ja Dajan lähtiessä saarille kuviteltiin, että lupaavista junioreista tulee aina tähtiä. Usko oli seurausta osittain suomalaisten kokemattomuutta suurseurojen junioripelaajasysteemien toiminnasta, mutta osittain siitä, että 90-luvulla lähes kaikki ulkomaille lähteneet olivat menestyneet niin hyvin. Tämä taas mielestäni johtuu siitä, että silloin ulkomaille pääsyn kynnys oli sen verran korkeampi, että yrittäjät olivat jo itsensä pelaajina tehneet, kun nyt taas reissuun lähtee puolivalmisteita, joiden tulevaisuus on hyvin avoin.

Näinhän se on. Nyt kun Dalla Vallesta ja Teemu Pukista leivotaan Suomi-fudiksen pelastajia, mennään 95% todennäköisyydellä metsään. Jos vaikka toinen kykenee Miklun uraan ja toinen Dajan, olen ainakin minä jo tyytyväinen; molemmista kehittyy kv-tason hyökkääjiä & Huuhkajien runkopelaajia.

Molemmissa tapauksissa enteet hyviin uriin ovat olemassa, joten mtn Saarelman kaltaisia floppeja tuskin, paino sanalla tuskin, heistä tulee. Mutta mihinkään Litin tai Hyypiän kaltaisia maailmantähtiä heistä nyt ei varmaankaan kehity.

E. Rikkiviisaan kysymykseen vielä yksi vastaus: Miika Koppinen. Tuo ei kylläkään ole mikään perustelu mihinkään, on ilmiselvää että valtaosa maajoukkuepelaajista on jossain vaiheessa pelannut Veikkausliigassa, sillä tämä pikkujunnuina lähteminen on niin uusi ilmiö, ettei näistä kavereista ole vielä ehtinyt mitään syntyä.

[DE3]

Positiiviset yllätykset:
Pukki - Debytoinut jo La Ligassa nuorella iällä.

Pettymykset:
Dalla Valle - Jämähtänyt junnujoukkueeseen vaikka taidot riittävät parempaan. Väärä seuravalinta.

Vähän nyt niinku jäitä hattuun ja valoja päälle. LDV on 17 ja vuosia on vielä edessä.
Pukin kohdalla olen pettynyt kun minuutteja ei ole näkynyt yhden yhtä niiden ekojen jälkeen...

[I am the answer]

Molemmissa tapauksissa enteet hyviin uriin ovat olemassa, joten mtn Saarelman kaltaisia floppeja tuskin, paino sanalla tuskin, heistä tulee. Mutta mihinkään Litin tai Hyypiän kaltaisia maailmantähtiä heistä nyt ei varmaankaan kehity.

Tässä on hyvä esimerkki myös tämänkaltaisen vertailun haastavuudesta. Saarelma ei ole tainnut koskaan kuulua oman ikäluokkansa kärkinimiin, johon taas esimerkiksi Dalla Valle ja Pukki omissa ikäluokissaan ilmeisen kiistattomasti kuuluvat (ja ovat kuuluneet). Nykyään tilanne on se, että ulkomaille lähtee sekä ikäluokan aivan terävintä kärkeä että selvästi heikompaakin materiaalia. Jos menestystarinoita ja floppeja vertaillaan vain sen perusteella, mihin seuraan nämä ovat lähteneet, pelaajat asetetaan samalle viivalle ja vertailusta tulee ongelmallista. Optimitilanteessa pitäisi löytää lukuisia pareja, jotka ovat tietyssä vaiheessa olleet samantasoisia, mutta urat ovat kuljettaneet eri suuntiin. Tämän jälkeen voitaisiin paremmin analysoida, kumpi valinta on kannattanut.