vs.
Lauantaina käydään Castrenin urheilupuistossa äärimmäisen mielenkiintoinen Kakkosen C-lohkon kärkikamppailu oululaisen FC OPan isännöidessä 'vieskalaista FC YPA:a.
Aiemmat kohtaamiset aikojen saatossa;
Harjoitus 22.03.2009 Heinäpää FC OPA - FC YPA 0-2 (0-1)
Kakkonen 17.07.2008 Safari FC YPA - FC OPA 1-3 (1-1)
Kakkonen 04.10.2008 Castren FC OPA - FC YPA 1-1 (1-1)
Harjoitus 05.04.2008 Heinäpää FC OPA - FC YPA 0-0 (0-0)
Harjoitus 01.04.2007 Heinäpää FC OPA - FC YPA 2-0 (0-0) Sarjataulukko;
ott. W T L Gf/Ga pst.
1. FC OPA 2 2 0 0 6 - 1 6
2. FC YPA 2 2 0 0 5 - 0 6
... Ottelut;
OPA: YPA:
Norrvalla 2-1 OLS v 3-0
JBK v 4-0 VIFK 2-0Maalintekijät; OPA: YPA:
Mahlakaarto Janne 3 Pejic Dragan 2
Essomba Titi 2 Pakola Joni 1
Järvitalo Vesa 1 Peura Antti 1
Vuletic Alexander 1 Lähtökohdat;
Ottelussa kohtaa kaksi C-lohkon kärkijoukkuetta, joka tuo oman lisämausteensa jo ennestään mielenkiintoiseen asetelmaan. Kumpikin joukkue on asettanut viralliseksi tavoitteekseen nousun.
YPA;Ylivieskassa, tuossa pohjoispohjanmaan epävirallisen junttikeskittymän hedelmässä, toinen toistaan tasottomimpien autokauppojen keitaassa, jonka monet tuntevat lähinnä läpiajettuna takapajuisena perseenreikänä matkalla kohti tuntematonta sekä tietenkin myös erään bisnesintoisen lestadiolaisen kauppaimperiumin kehtona. Onhan Ylivieska tuottanut maailmalle yhden presidentinkin. Sekä toki tuhansia muitakin ihmisiä. Lähinnä masentuneita ihmisraunioita. Kuitenkin, 'vieskassa eletään kenties kaikkien aikojen kovinta jalkapallohuumaa. Toki ylivieskalaisen seurajalkapalloilun juuret kantavat aina 1948 perustetun FC YPA ry:n alkulähteille, josta matka on jatkunut 'vaihderikkaana' aina vuoteen 1998, jolloin nykyinen toiminimi FC YPA näki ensimmäisen kerran päivänvalon - mikäli se ylivieskassa ylipäänsä on mahdollista. Kaikesta huolimatta YPAn sarja-avauksen katsojapopulaatio, neljä ja puolisataa, on kunnioittettava määrä ja ainahan se on iloista nähdä, että kun tekemisen meininkiä ja tavoitteellista toimintaa havaitaan, niin sen takana ollaan myös valmiita seisomaan. Tästä ylimielinen nyökkäys 'vieskan piioille ja rengeille - hienoa, että tuette joukkuettanne matkalla 'ylöspäin'. Mitä se sitten ikinä onkaan.
Ylivieskan päävalmentajan, Marko Myllykankaan, käsissä on laadukas, nimekäs, joskin kapea pelaajakatras. Viime vuotisen kuudennen sijan petraamista pidän erittäin todennäköisenä, joskin hehkutuksen asettumisesta yhdeksi sarjan suurimmista ja parhaimmista joukkueista pitkässä juoksussa näen tässä vaiheessa kevättä varsin epätodennäköisenä. Jaa, miksikö? YPA:n pelaajapolitiikka kauden alla perustui hyvin pitkälti muutamien vahvojen syömähampaiden, uraltaan uusia tuulia hakevien nimekkäiksi luokiteltavien pelaajien hankkimiseen. Juntusen namulaivasta 'ryövätyt' serbit Aleksandr Vuletic ja Dragan
vapahtaja Pejic muodostavat YPAlle tärkeän superduon niin pelillisesti kuin imagollisestikin. Vaikka Pejiciäkin on tullut parjattua allekirjoittaneenkin toimesta lukuisia kertoja tämän vuosituhannen aikana, niin eihän sitä käy kiistäminen, etteikö se pelin kaunein osa-alue, eli maalinteko, olisi hallussa tällä taivaallisen viimeistelytaidon äidinmaidosta saaneella omalaatuisella taiteilijalla. Miiga parjasi, mutta tiesi kuitenkin Pejicin merkityksen. Uudistuksiin kauteen lähteneeseen apinalaumaan vapahtaja ei kelvannut, joskin viime kauden 10 maalia oikeuttivat juntusten sisäisen maalintekijätilaston kärkisijaan. Olihan niitä vaikeuksiakin... Hyvä kattaus on Pejicillä kuitenkin nytkin. Erittäin mielenkiintoista nähdä palkkaturvan liigaan nostaneen serbin kevätvire huomenissa.
Näyttäisi siellä YPAssa olevan muitakin asioita tehty, kuin hankittu Pejic. 25-vuotiaan Antti Peuran sainaaminen Rovaniemeltä on sekin loistava hankinta tältä kyläseuran pahaselta. Uransa RoPsin sambialaissikermässä mottiin ajanut Peura tuo hänkin YPAlle ratkaisuvoimaa hyökkäyspäähän, joka tuolla kaksikolla, Pejic - Peura, on kiistämättä yksi Kakkosen laadukkaimpia. Muista YPAn merkillepantavista 'pelimiehistä' mainittakoon keväällä nimensä jatkosopimukseen laittanut kapteeni sekä puolustuksen pelillinen ja henkinen johtohahmo Antti Kukkola. YPAn puolustus onkin ollut kauden ensimmäisissä otteluissa todella hyvin tilkitty. Oulun luistinseuraa vastaan pelatussa ottelussa YPAlle riitti lähinnä fyysisen preesensin tuoma selkeä ylivoima heiveröiseen vastustajaan nähden, mutta kohtuullisen taitavana nippuna tunnetun Vasa IFK:n nollaaminen olikin sitten jo kovempi juttu. Liikaa ei tule kuitenkaan tilastoja tuijottaa.
Ennen OLSia vastaan pelattua ottelua YPAn tekemistä tuli seurattua lähemmin joukkueen kohdatessa OPan maaliskuun 23.päivänä. YPAn voittoon päättynyt ottelu ei kuitenkaan antanut todellista kuvaa joukkueiden silloisesta iskukyvystä, sillä noihin aikoihin kapealla pelaajamateriaalilla operoineen OPan otteissa näkyi radikaalisti toissapäiväinen kamppailu ruotsalaista ISK:ta vastaan. Onnistuin kuitenkin OPan heikosta ja väsyneestä performanssista huolimatta poimimaan esille vierasjoukkueen suurimmat pelilliset ongelmat ja vahvuudet. Mielenkiintoista nähdä, onko valmentaja Myllykangas todella onnistunut tekemään niin laadukasta valmennuksellista kehitystyötä, entä mitä tulokset antavat ymmärtää. Tuolloinen YPA ei pelannut kovinkaan tiiviillä paketilla, vaan pelaajien väliset etäisyydet venyivät paikoitellen todella pitkiksi. Toki alakerran työmoraali oli todella kiitettävällä tasolla, mutta konseptin paikoittainen hajanaisuus aiheutti pienet rutiininomaiset
facepalmit. Kärjessä pelannut Pejic pelasi jo tuolloin ilmiömäisen ottelun iskemällä kaksi maalia OPan reppuun. Serbialaisen työmoraali ja OPa-puolustukselle annettu paine yllättivät aktiivisuudellaan totutusti laiskanpulskeasti, joskin tehokkaasti, esiintyvän Pejicin otteissa. Pejic toimi jo tuolloin eräänlaisena kuvaavana pelaajan koko YPAn joukkueesta; taitoa löytyy, pelirohkeuskin saadaan kaivettua esiin, mutta saadaanko sillä kuitenkaan paikattua pahimpia pelillisiä puutteita? Onko YPA riittävän kokonaisvaltainen, rajoittuuko osaaminen vain muutamille sektroreille? Tekeekö tämä sen ratkaisevan pesäeron muihin kakkosen kärkikamppailuun kuuluviin joukkueihin?
OPA;OPassa eletään hienoa aikaa. Joukkue on sarjakärjessä ja peli tuntuu hiljalleen asettuneen uomiinsa. Pidän OPaa Titi Essomban hankinnan jälkeen Kakkosen pallollisesti varmimpana joukkueena. Pallovarmuus yhdistettynä joukkueen kurinalaiseen yleisperiaatteeseen omanpään puhtaana pitämisestä ja keskustan tiiviydestä saavat kasaan oikein laadukkaan kokonaisuuden. Avauspelissä ongelmia tuottanut hermokontrollin pitämättömyys saatiin kuntoon edellisen viikon aikana pidettyjen harjoitustuokioiden aikana. Toisessa ottelussaan Pietarsaaressa OPa esitti kypsän ysikymmenminuuttisen, jossa käyntiinlähtemisprosessin jälkeen tahkottiin vastustajasta ilmat pihalle oikein suvereenilla, kokonaisvaltaisella performanssilla. Puolustus pysyi tiiviinä, palloa pelattiin riittävän nopeasti pituussuunnassa eteenpäin - tämän aiheuttaessa vastustajalle ylitsepääsemättömiä esteitä pitää pelinsä kasassa. Janne Mahlakaarron kolme maalia tulivat tärkeään paikkaan, sillä
Jatan rooli korostuu entisestään kauden mennessä eteenpäin.
Maalissa OPalla jatkaa joukkueen kapteeni Jani Luukkonen, jonka OPan menneisiin vuosiin nähden ylivertainen verbaalinen kanssakäyminen puolustuksen kanssa kuuluu ehdottomasti yhdeksi ottelun avainasioista. Aiemmin mainitussa OPA-YPA - pelissä YPAn molemmat maalit syntyivät hyvin pitkälti OPa-puolustuksen hasardeista, kommunikaatio-vaikeuksista. OPan topparipari Ville Väisänen - Olli Laukkanen saa nauttia erinomaisesta ohjailevasta tuesta altapäin. YPA-ottelussa kaksikon on entistä ahkerammin pyrittävä pelaamaan kaikki ylimääräinen tila ja aika pois juonikkaalta Pejiciltä, joka pystyy edelleen tekemään itse tarvittavat maalipaikkansa. Eikä niitä paikkoja tarvita montaa. YPAn sortuessa pelaamaan pitkää palloa ei OPAlla ole hädänpäivää. Joka tapauksessa Pejicin ja Peuran yhteispelaaminen tulee ottaa tarkasti ja tässä kohtaa tärkeäksi nousee myös OPan ankkurina alkukaudella toimineen Harri Saarelan rooli topparikaksikon yläpuolella. Katkojana Saarela on erinomainen, mutta nyt tarvitaan lisää fyysistä aspektia tukahduttamaan Peuran ja kumppaneiden syöttökombinaatiot.
Keskikentän haltuunottamiseen OPalla on hyvät eväät. OPalla on selkeä pyrkimys pelaamaan keskikentän timantilla, jossa Saarela pohjustaa, Järvitalo ja Kauppila säestävät ja Mahlakaarto tukee tarvittaessa. Keskikentän keskustan kaksikko Järvitalo - Kauppila onkin se kaksikko, jonka kautta homma pyörii. Molemmat ovat kyvykkyitä pelaamaan palloa laadukkaasti eteenpäin, toimivaa on myös rikkova peli, jossa varsinkin Kauppilalla on runsaasti kannuksia. OPan
edgardavidsin panos ratkaisee huomenna paljon. Mikäli Kauppila ottaa keskikentän herran ja hidalgon roolin haltuun heti alussa, niin se avaa puolestaan rinnalla pelaavalle Järvitalolle - tai mahdollisesti samantyyppiselle Ollikaiselle - enemmän offensiivisia mahdollisuuksia. Ratkaisevaa onkin siis miehityksen kannalta Mamadou Konaten pelitilanne. Mikäli norsunluurannikkolainen on rivissä, niin asetelma on ideaali, eli Järvitalo pelaa Kauppilan rinnalla. Jos taas
black bomberia ei kehissä nähdä, niin Järvitalo ottaa roolin hieman ylempää (ei kuitenkaan aivan Mamadoun roolia) ja Ollikainen asettuu keskustaan. Kokonaisuus ei tällöin ratkaisevasti muutu, joskin oikean laidan käyttö muuttuu siinä mielessä, että laitapuolustajana aloittava Sami Hyvärinen saanee avoimempia käsiä hyökkäyspäähän, Kauppilan ja Järvitalon paikatessa, tarvittaessa.
YPA:a vastaan OPan suurimmat pelilliset haasteet rakentuvat hyvin pitkälti JBK:ta vastaan saavutetun henkisen ja pelillisen elinvoimaisuuden ylläpitämiseen. Alla on vahva spirit - nyt kaivataan jatkumoa. JBK:ta vastaan ja sitä ennen opiskellut asiat tulee nyt iskostaa tarkasti mieliin heti alusta alkaen, sillä
junamaiseen kiihdytykseen ei ole tällä kertaa varaa. Valmistautuminen on ontava huippuluokkaa. Kaikki lähtee valmistautumisesta. 95% valmistautuminen saattaa johtaa 50% suoritukseen, mutta sen tiedän, että se tulee vaikeuttamaan ainakin pelinsisäisen momentumin eheyden muodostamisprosessia. Se, kumpi joukkueista on paremmin valmistautunut, klaaraa kaksinkamppailut, ottaa henkisen yliotteen, ottaa keskikentän haltuun, samoin pallonhallinnan, myös voittaa ottelun. Luulen sen olevan OPa.
Arvio: OPa voittaa kahden maalin marginaalilla. Vuletic ajetaan punaisella ulos. Castrenin illassa on läsnä OPan seurahistorian ennätysyleisö ja sinimusta legioona jatkaa vakuuttavaa marssiaan kohti taivaanrantaa.
