Ajatusleikki: Veikkausliigaan vaikka väkisin (mitä Suomen huipulle vaaditaan)

[Sope]

Joskus on tullut leikiteltyä ajatuksella, että kuinkahan pitkälle pääsisi jossain urheilulajissa, jos olisi mahdollisuus käyttää kaikki aika ja tarmo treenaamiseen. Jalkapallon (ja oikeastaan monen muunkin urheilulajin) suhteen ajatus on ihan hukkaanheitetty. Olen kohta 30-vuotias enkä ole nuorempana harrastanut tosissaan mitään urheilua. Minulta on siis jäänyt väliin ne tuhannet tunnit omakohtaista treeniä ja samalla herkkyyskaudet ovat menneet ohi. Tosiasia on se, että en varmasti pärjää E-junioreille räjähtävässä nopeudessa enkä ketteryydessä jne.

Mutta entä jos kyseessä olisikin 21-vuotias Yanar? Yanarilla olisi käynyt jussisalonojamainen tapaus ja hän on perinyt niin paljon rahaa, että hän voi käytännössä tehdä melkeinpä mitä haluaa.

Ja Yanar haluaa Veikkausliiga-pelaajaksi. Hän ei ole vain koskaan pelannut jalkapalloa. Ehkä hän on nähnyt sitä ja ymmärtää mistä pelissä on kysymys ja hänellä voi olla selvyys siitä mistä pelissä on kyse. Kaiken lisäksi Yanarin naapuri on ilmoittanut, että Veikkausliiga on vain potkupalloa ja siellä voisi pelata kuka tahansa halutessaan. Miljardööri-Yanar aikoo ottaa asiasta selvää. Hän on valmis laittamaan kaikki rahansa ja voimavaransa peliin. Kiellettyihin aineisiin hän ei kuitenkaan koske.

Millainen tausta Yanarilla pitäisi olla? Millaisia erikoisominaisuuksia hänellä pitäisi olla? Miten paljon treeniä? Olisiko koko homma edes millään mahdollista?

Tosiasiahan on, että Suomessa on älytön määrä pelaajia, jotka ovat käyttäneet helvetisti tarmoa ja aikaansa jalkapalloon, mutta joiden taso ei ole lopulta riittänyt kuin ykköseen, kakkoseen tai kolmoseen. Tällaiset Yanarin ikäiset tyypit ovat treenanneet koko elämänsä.

[Sope]

Yanar 1:

Yanar on harrastanut koko ikänsä esimerkiksi koripalloa. Hänen lihaksensa ovat kehittyneet hyvin, ja häneltä löytyy fyysiset valmiudet pelata futista (räjähtävä nopeus, ketteryys, tasapaino, askeltiheys, kestävyys, voima...). Jalkapallossa vaadittavaa tekniikkaa hän ei ole koskaan harjoitellut.

Monesti sanotaan, että huipputaso missä tahansa vaatii 10 000 tuntia harjoittelua. Se tekee 3 tuntia harjoittelua kymmenen vuoden aikana JOKA päivä. Yanar pyrkii kuitenkin "vain" Veikkausliigaan. Ja tuo 10 000 tuntia voi sisältää jotain sellaista, mitä Yanar on saanut koripallotreeneissä.

Kuinka paljon tekniikkaa Veikkausliiga vaatii? Eroaako tekniikan vaatimustaso paljon esimerkiksi kakkosesta? Ehkäpä se Veikkausliigassa pelaava tyyppi on vain vähän onnekkaampi, kun on saanut mahdollisuuden? Tai voihan se olla vain vähän älykkäämpi kentällä. Tekee aina tai ainakin lähes aina järkeviä ratkaisuja.

Pystyisikö tämä Yanar treenaamaan enää aikuisiällä siihen kuntoon, että hän olisi joskus valmis veikkausliigaan, jos hänellä olisi luontainen peliäly (joka vielä kehittyisi, kun treenivuosien aikana tulisi "satoja miesten pelejä")?

[jiibzter]

Onhan noita Shefkejä.

[koera]

No härkä on härkä. Aika harvalla jannulla on samanlaiset fyysiset valmiudet. Ehkä juuri koko ja voima ovat sellaisia ominaisuuksia, joilla taitoa voi edes vähän kompensoida. Mitä itse kysymykseen tulee, perusveikkausliigapelaajan tekniset kyvyt ovat kyllä täysin saavuttamattomissa esimerkki-iässä. Kannattaa pitää mielessä että sinne Veikkausliigaankin on jo valikoitunut suuresta määrästä yrittäjiä ne, jotka A) ovat olleet usein koko junnu-uransa aikana oman jenginsä ja ikäluokkansa parhaimmistoa B) joilla on ollut riittävästi sitkeyttä ja määrätietoisuutta, ja C) joilla on vähintään yksi tai kaksi poikkeuksellista kykyä (tämä erotuksena useimpiin divaripelaajiin).

Jos ajatusleikin takia kuitenkin oletetaan, että Yanar löytää tekniikkavalmentajan ja treenaa 2-3 kahden tunnin sessiota päivässä jalkapallotekniikkaa apunaan joukko hyviä sparraajia ja huolellisesti suunniteltu treeniohjelma. Parin vuoden päästä tekniikka alkaa olla ihan hyvällä tasolla. Yanar saa korkeatkin pallot pehmeästi haltuun, osaa muutaman sähäkän harhautuksen, hänellä on erinomainen lyhytsyöttötekniikka ja pitkät pallot lähtevät ainakin sinne päin. Nyt pitää hoitaa kuntopuoli, joka toki on parantunut perustreenissäkin, mutta nyt pitäisi juosta 90+ minuuttia välillä täyttä spurttia, välillä hölkkää, useimmiten näiden välimaastossa. Yanar palkkaa kuntovalmentajan, treenaa peruskunnon kohdilleen ja alkaa käymään punttiksella. Muutokset Yanarin fysiikassa tosin pudottavat teknistä tasoa, koska kroppa ei vastaakkaan samalla tavalla kuin tekniikkaa treenatessa. Yanar uskoo kuitenkin kuntokauden jälkeen teknisen herkkyyden löytyvän.

Yanar menee ennaltalähetettyjen rahalahjojen kera pääkaupunkiseutulaisen 1-divarijengin talvitreeneihin. Juoksukunto kestää kolmisen varttia jengin hitaimpien tasolla, jonka jälkeen Yanar on aika puhki. Yanar sai kuitenkin muutaman ihan hyvän syötön perille. Yksi iso ongelma oli se, että Yanar oli joka kerta turvallaan kontaktin tullessa. Hänen juoksuasentonsa oli sellainen, että tasapaino meni odottamattoman kontaktin (näitä tulee futiksessa usein) tullessa. Talvikauden edetessä Yanar oppi ainakin hiukan paremmin haistamaan tulevat kontaktit. Esimerkiksi pallon tullessa jalkaan muutaman kymmenyksen päästä usein joku oli nojaamassa kylkeen. Jos palloa ei suojannut, sen menetti. Toinen vaihtoehto oli pelata yhden kosketuksen syöttö. Tämän Yanar oppi heti kun ymmärsi pitää katseensa koko ajan kentässä ja kanssapelaajissa, ei jaloissaan. 

Talvikauden treenipeli 4-divarijengiä vastaan meni ihan hyvin. Pelikaverit, jotka tykkäsivät Yanarista (tosin Yanar epäili tämän johtuvan osin rahoistaan) huutelivat neuvoja ja juoksivat vapaisiin paikkoihin pyytäen palloa. Muutaman kerran Yanar menetti pallon, mutta isokokoinen toppari Tomppa paikkasi hurmaavan hymyn kera. Joukkueen valmentaja ajatteli itsekseen, että Yanar ei olekaan ihan täysi katastrofi, vaan rahoineen tarjoaa jopa mahdollisuuden. Yanarille voi hyvin antaa jämäminuutteja divarimatseissa, jotka on jo hävitty.

No divarikausi alkoi. Ensimmäisessä voitokkaassa ja toisessa tasapeliin päättyneessä matsissa Yanar sai tyytyä lämmittelemään penkkiä. Kolmanessa matsissa tulikin vastaan sarjan ennakkosuosikki, joka johti puoliajan jälkeen 3-1. 75. minuutilla pelin ollessa 4-1 valmentaja päätti käyttää tilaisuuden pitää raha-Yanar tyytyväisenä, olihan hän kustantanut joukkueelle uudet pelipaidat ja uutuuttaan kiiltävän bussin. Yanar aloitti oikeana laitalinkkinä. Ensimmäiset syötöt hän sai perille vastustajan prässätessä melko varovasti, jos ollenkaan. Sitten lähdettiin hyökkäykseen. 10-paikan pelaaja levitti laitaan. Yanarin pulssi kohosi. Keväisellä, hiukan epätasaisella kentällä pallo pomppasi hieman. Yanar ei myöskään älynnyt lähteä palloa vastaan ajoissa. Ensimmäinen kosketus oli silti ihan hyvä. Mutta pakki oli jo iholla. Pieni nojaus oikeaan aikaan, huomaamaton kopautus jaloille, ja Yanar seurailikin vastahyökkäykseen lähtevän pakin selkää.

Reilussa vartissa kerkesi tulla muitakin tilanteita. Ukot viuhuivat silmissä kun piti antaa syöttöä. Yanarin piti keskittyä niin moneen liikkuvaan palaseen kerrallaan, että hän välillä suorastaan tarjosi pallon vastustajan jalkaan. Suuri osa Yanarin huomiosta meni tasapainoisen asennon pitämiseen ja pallon hallintaan hankalalla kentällä. Syöttösuuntien hahmottaminen oli usein täysin mahdotonta, vastustaja kerkesi hyviinkin syöttöihin. Yanar ei myöskään ymmärtänyt, kuinka voisi pelata hyökkääjelle, jonka naama osoittaa ihan toiseen suuntaan.

Puolustuksessa Yanar oli vielä pahemmin pihalla. Kerran hänen laidallaan oli kaksi vapaata vastustajan ukkoa. Kumpi tulisi merkata? Yanar ryntäsi pitämään toista, joka oli juuri vastaanottamassa pitkää palloa. Yanar tuli selustasta luullen yllättävänsä kaverin. Yhdellä pehmeällä pyöräytyksellä vastustaja peippasi Yanarin ja jatkoi suoraan sille vapaaksi jääneelle kaverille. Yanar ryntäsi tämän perään, johon saman laidan pakkikin oli ennättänyt Yanarin huomaamatta. Hyökkäjä syöttikin yllättäen vielä takaisin Yanarin peipanneelle kaverille, joka laukoi vastapalloon 16. rajalta 5-1 lukemat.

[Hong Song]

Yanarista ei voi tulla VL-pelaajaa, vaikka fysiikka ja tekukin saataisiin jotenkin kuosiin; jalkapallopelin nopeiden tilanteiden oikein hahmottaminen (peliäly) ei synny kaksikymppisenä aloittaessa ja vaikka rahaa olisi loputtomiin. Tuossa hienon tekstisi loppupään "pelikohtauksessa" onnistuit havainnoillistamaan tämän pointin kerrassaan upeasti!

[jykke]

Yanarhan tuolla sanoo, että hänellä on luontainen peliäly, jota ehtii 10 vuoden pelaamisella vielä ihan hyvin jalostaa paremmaksi.

[koera]

Yanarhan tuolla sanoo, että hänellä on luontainen peliäly, jota ehtii 10 vuoden pelaamisella vielä ihan hyvin jalostaa paremmaksi.

Kymmenen vuoden päästä Yanarilla olisikin varmasti ihan kelvollinen peliäly. Luontainen peliäly ei riitä kovin pitkälle ilman jalostusta.
Yritän avata hiukan miksi. Otetaan vertailukohdaksi kaikken tuntema kasipallo. Siinä on samat suunnat ja alussa melkein yhtä monta liikkuvaa palaa, ja vielä omia sekä vastustajan palloja. Aika moni meistä pysähtyy miettimään viimeistään hankalan lyönnin kohdalla. Pöydän voi kiertää varmistaakseen, että pallo mahtuu jostain reiästä. Tähän kentän hahmottamiseen voi mennä monta minuuttia ennen lyöntiä. Moni päättää parista lyöntivaihtoehdosta vasta viime tingassa.

Mietitään 8-pallon lyöjän tilalle futispelaaja, joka oman puolustusalueen laidalla pallo jalassa, valmiina antamaan avaavan syötön. Tilanne on otollinen vastahyökkäykselle, mutta tämän keskivertoforumistikin tajuaisi, omat juoksevat ylös ja viittoilevat siihen malliin. Tässä ensimmäinen ero kasipalloon: pelin palaset liikkuvat, joten kenttä ei ole koskaan staattinen. Pitkässä syötössä pelaajan on pidettävä mielessään vähintään oman lähialueen pelaajat (joista osa saattaa olla selän takana) ja sen alueen pelaajat, jonne meinaa syöttää. Pelitilanteen ympäri ei voi myöskään kiertää hahmottaakseen sitä paremmin. Nopeimmissa tilanteissa pelaajan on toisin sanoen luotava muutamalla silmäyksellä kartta melko isosta osasta kenttää.

Hyvillä kasipallon pelaajilla on valmiita ratkaisumalleja kiperiin tilanteisiin. Näitä tarvitsee myös futari, mutta futarilla ei ole aikaa jäädä miettimään. Futarin pitää hahmottaa monen liikkuvan palan peliä jatkuvan fyysisen rasituksen alaisena. Miten? Hänellä on mielessään valmiina tuhansia aikaisempia pelitilanteita treeneistä ja kentältä. Helpoimmat ratkaisumallit liittyvät 1vs1, 2vs1, 1vs2, 2vs3, jne. -tilanteisiin, lyhytsyöttöpeliin ja harhautteluun.

Hankalammissa tilanteissa on enemmän liikkuvia pelaajia ja vähemmän aikaa. Pelkkä kyky kentän visualiseen hahmottamiseen ei tosin riitä. Pallon haltijan vaihtuminen muuttaa usein kaikkien pelaajien käyttäytymistä. On siis ennakoitava, sekä omien että vastustajien liikkeitä. Mietitään vaikka Litmasta, kun hänen joukkueensa tekee pallonriiston: mies ottaa heti pienen spurtin, vilkaisee pään käännöllä selustaan, ottaa pallon haltuun, kääntyy ja levittää laitaan, jonne kukaan ei odottanut syöttöä. Kolme kosketusta, pelin painopisteen vaihtaminen ja kaikki näytti todella helpolta. Hän on kuitenkin A) hakeutunut vapaseen paikkaan oikeaan aikaan B) ennakoinut minne ja milloin oma vapaa pelaaja liikkuu C) varmistanut tilan ja ajan syötölle, sekä välttänyt paljastamasta sitä liian aikaisin ja D) syöttänyt.

[jykke]

Yanarilla on kuitenkin kokemusta esimerkiksi koripallosta tai muusta joukkuepelistä, joten lähtötilanne ei ole ihan nollatasolla.

[koera]

Yanarilla on kuitenkin kokemusta esimerkiksi koripallosta tai muusta joukkuepelistä, joten lähtötilanne ei ole ihan nollatasolla.

Ei ihan, mutta koripallo on hyvin erilainen peli. Siinä useimmiten puolustus on ryhmittynyt valmiiksi ja pallon tuo alueelle pelintekijä. Minäkin osaan pomputtaa korista katsomatta käsiini ollenkaan, mutta hyvätkin futispelaajat joutuvat esim. liikkuvaan palloon syötettäessä tai vedettäessä katsomaan palloa ja jalkojaan. Ympäristön tarkkailu pitää siis hoitaa muutamalla vilkaisulla. Suoraan syötöstä vedettäessä pitää arvioida yhdellä vilkaisulla mihin vetoa peittämään ryntäävä puolustaja ennättää ja miten maalivahti on sijoittunut. 2vs1 -seinäsyötöt ja muut pienpelitilanteet ovat kieltämättä samankaltaisia, mutta nämä ovat niitä kaikkein helpoimmin opittavia tilanteita. Futiksessa puhtaalla hyökkääjällä on kaikkein eniten 1vs1, 1vs2, 2vs2, jne. -tilanteita, mikä ehkä osaltaan selittää Shefkin kaltaisten pelaajien nousun huipulle myöhemmällä iällä.

Itselleni tämä puoli jalkapallosta, jota edellä olen yrittänyt avata, tekee pelistä kuningaslajin. Maailmalla on järkyttävä määrä teknisesti ja fyysisesti huikeita pelaajia, jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse terävimmälle huipulle. Sitten on Litmasen kaltaisia hahmoja, jotka nopeutensa ja voimansa puolesta antavat paljon tasoitusta muille, mutta silti suorastaan dominoivat huipputason matseja.

[qwerty23]

Kysytäämpäs koeralta seuraavaa. Entäpäs jos Yanar on harrastanut ennen Futsalia intensiivisesti ja höntsäilly satunnaisesti pienissä futismatsesissa, esim. Juninhon tapaan. Onko siis Yanarilla mahdollisuuksia dominoida jalkapallokenttiä niin kuin futsalissa.

[Sope]

Kysytäämpäs koeralta seuraavaa. Entäpäs jos Yanar on harrastanut ennen Futsalia intensiivisesti ja höntsäilly satunnaisesti pienissä futismatsesissa, esim. Juninhon tapaan. Onko siis Yanarilla mahdollisuuksia dominoida jalkapallokenttiä niin kuin futsalissa.

En ole koera, mutta vastaan kuitenkin jotain.

Brasiliassahan Falcao oli sellainen pelaaja, joka kokeili futiksen puolella Santosissa tässä joku vuosi sitten. Hänhän on futsalissa ihan ilmiömäinen, mutta ilmeisesti futiksessa ei sitten ihan. En sen tarkemmin asioita tiedä, mutta taisi palata aika pian sitten vähin äänin futsalin pariin. Ehkä on vaikea tyytyä peruspelaajan rooliin, kun on jossain toisessa lajissa tähti.

Onhan noita "hyvä futsalissa, ihan ok futiksessa" -tyyppejä Suomessakin.

[c93]

Brasiliassahan Falcao oli sellainen pelaaja, joka kokeili futiksen puolella Santosissa tässä joku vuosi sitten. Hänhän on futsalissa ihan ilmiömäinen, mutta ilmeisesti futiksessa ei sitten ihan. En sen tarkemmin asioita tiedä, mutta taisi palata aika pian sitten vähin äänin futsalin pariin. Ehkä on vaikea tyytyä peruspelaajan rooliin, kun on jossain toisessa lajissa tähti.

Onhan noita "hyvä futsalissa, ihan ok futiksessa" -tyyppejä Suomessakin.

Vähän offtopiccina, mistäköhän tuo johtuu? Luulisi kuitenkin että futsalista on helpompi vaihtaa jalkapalloon kuin toistepäin.

[wilshere]

Futsal ei vaadi välttämättä jatkuvaa miettimistä jne. kun syöttöjä ja vetoja on helpompi peittää, linjan taakse ei oikeastaan voi laittaa ja näin, joten puolustuspeli on helpompaa. Tempo on sitten tietenkin pienemmällä kentällä kovempi, ja se taito mitä lajeissa tarvitaan on melko lailla erilaista. Futsalissa Dinhomaisten kikkojen osaaminen on ilman muuta hyödyllistä pienen tilan takia, mutta jalkapallossa ne jäävät oikeastaan pois, ellei ole oikeasti todella hyvä niissä.

[reijokinnas]

Eikös Babatunde Wusu ole aloittanut futiksen vasta lähes aikuisena?

[Sope]

Eikös Babatunde Wusu ole aloittanut futiksen vasta lähes aikuisena?

No, tuosta en tiedä, mutta Wusu tuli siis aikoinaan Suomeen opiskelemaan eikä jalkapallon takia. Ehkä alkoi pelata tosissaan vasta Suomessa?

Pitää korjata tuosta Falcaosta. Ei siis pelannut Santosissa, vaan vain muutaman pelin Libertadores Cupissa Sao Paolon paidassa. Osaisiko Vava kertoa tarkemmin miten Falcaolla meni futiksen puolella?

[kosh]

No, tuosta en tiedä, mutta Wusu tuli siis aikoinaan Suomeen opiskelemaan eikä jalkapallon takia. Ehkä alkoi pelata tosissaan vasta Suomessa?

"Tuo Tunde oli teini-ikäinen Babatunde Wusu, joka oli tullut pieneen Konneveden kuntaan kansainvälisen vaihto-ohjelman kautta. Hän työskenteli päiväkodissa, eikä ollut pelannut koskaan jalkapalloa joukkueessa."

http://puoliaika.wordpress.com/2009/04/22/paivakodista-pelikentille/

[koera]

http://puoliaika.wordpress.com/2009/04/22/paivakodista-pelikentille/

Tunde ei ollut pelannut missään, mutta hänestä näki heti, että hänessä on potkua ja potentiaalia. Hän oli jo silloin vahva, kimmoisa ja räjähtävän nopea [- -]
Tunde on kehittynyt pelaaja, mutta hänen pelinsä on edelleen samantyylistä kuin Pallohaissa: Hän on vahvimmillaan, kun vastustaja pitää linjaa ylhäällä ja hänelle pelataan pystypalloja.

Haluan toki menestyä ja tehdä maaleja, mutta ennen kaikkea haluan kehittyä pelaajana. Minun täytyy kehittää jokaista osa-aluettani, oli kyse sitten tekniikasta, fysiikasta tai taktisesta osaamisesta. [- -]
En kadu sitä, etten mennyt pelaamaan jalkapalloa joukkueeseen aikaisemmin. Pidin katufutiksen pelaamisesta ja opin siitäkin paljon.

Kiinnostava juttu ja sopii hyvin otsikon alle! Wusuun näyttäisi pätevän tuo. mitä aikaisemmin pohdiskelin: hyökkäyksessä on eniten näitä pienpelin omaisia tilanteita, joten hyökkääjän tontti on tuon kentän hahmottamisen kannalta vähemmän vaativa. Tosin linjan taakse juoksuissa pitää osata huomioida koko puolustuslinja, ajoittaa juoksunsa oikein ja tarvittaessa juosta esim. linjan suuntaisesti tarkkaillen samalla milloin syöttö lähtee. Toisaalta todella hyvä syöttelijä helpottaa hyökkääjän hommaa, tämä kun voi kirmata katsomatta taakseen tietäen silti välttävänsä paitsion ja löytävänsä pallon kohta edestään.

Pihapelit koulivat tekemään nopeita päätöksiä pallon kanssa. Kikat, seinät, pienessä tilassa kääntyminen, jne. Vähän saman tyyppistä peliä kuin aiemmin esiin otettu futsal. En tiedä Nigerian jalkapallosta yhtään mitään, mutta voisin silti kuvitella että vähäisestä seuratoiminnasta huolimatta jalkapalloa pelataan joka kylässä. Merkillepantavaa on, että Afrikan maista suoraan Euroopan kentille tulevat pelaajat lyövät usein itsensä läpi hyökkääjinä, ja toisaalta Suomen kaltaisissa maissa (jossa kovatempoiset pihapelit ovat harvinaisuus) kaivataan kaikkein eniten juuri ratkaisukykyisiä hyökkääjiä. Afrikan maiden ongelmana MM-peleissä oli pitkään joukkuepelin organisointi. Nyt kun yhä useammat pelaajat ovat käyneet eurooppalaisen valmennusmyllyn läpi, tämä ongelma alkaa hiljalleen hävitä. Mistä saataisiin Suomeen pihapelejä?

[Kepes]

Mistä saataisiin Suomeen pihapelejä?

Pakko kielletään pleikkarit ja muutkin viihdykkeet ja vahvistetaan "Joga Bonitomaista" -brändiä.

[zorkie]

Mistä saataisiin Suomeen pihapelejä?

http://futisforum2.org/index.php?topic=60856.0 joka koulun pihalle tollanen minikenttä. Juttelin kerran erään keski-ikäisen miehen kanssa Espoon Niittykummun koulun pihalla ja sanoi, että eivät edes maksa paljon. Ja kovassa koululaisten pihapelikäytössä oli heidän kenttänsä ollut.

[Savon keisari]

Nigeria on Afrikan väkirikkain valtio ja kaikki pojat potkivat palloa, joten on selvää että sieltä nousee joitakin hyviä pelaajia, joista lahjakkuudet pääsevät sitten jonkinlaisiin jalkapallokouluihin. Motivaatiota ja kunnianhimoa löytyy kun elämässä ei muita mahdollisuuksia paljon ole. Sama monissa muissa köyhissä maissa. Ei eurooppalaisilla teollisuusmailla ole paljoa opittavaa sikäläisestä valmennuksesta.

[Arpin Lusène]

http://futisforum2.org/index.php?topic=60856.0 joka koulun pihalle tollanen minikenttä. Juttelin kerran erään keski-ikäisen miehen kanssa Espoon Niittykummun koulun pihalla ja sanoi, että eivät edes maksa paljon. Ja kovassa koululaisten pihapelikäytössä oli heidän kenttänsä ollut.

Yhteen maaliin koulun kentällä joka välituntisin pelit, vahvin luokka saa maalin haltuunsa ja riplailijoiden täytyy tyytyä pelaamaan sivussa. Näin päästään eroon geelitukkaisista pomputtelijoista, jotka kaatuvat kun tuulee pohjoisesta.

[sven]

Yhtälö on aika yksinkertainen.

Kuten Vierumäen valmennuksen johtaja Kyösti Lampinen sanoi eilisessä Urheilukanavan haastattelussa: ihmisten lahjakkuudessa ei ole loppujen lopuksi suuria eroja. Kaikki on kiinni tehdyn työn määrästä.

Hänen haastattelujensa mukaan kansalliselle huipulle voi nousta, jos harjoittelee/urheilee 20h/vk taaperoiästä aikuisuuteen asti (2-3v.-18v.). Kansainväliselle huipulle päästäkseen tarvitaan harjoitustunteja 30h/vk lapsuudesta aikuisuuteen.

Jos lapsuuden herkkyysikäkaudet jäävät hyödyntämättä, tehdyn työn määrä pitää olla nuoruudessa vielä noitakin lukuja suurempi.

Yhdestä suomalaisesta ikäluokasta nousee noin 15-30 jalkapalloilijaa Veikkausliigaan asti, kun yhden ikäluokan pelaajien määrä on vuosien varrella useita tuhansia. On käsittämätöntä, miten helpoksi Suomessa luullaan kansalliselle huipputasolle pääsyä. Enkä tarkoita tätä topicia, vaan yleistä ihmisten mutu-tuntua.

[jykke]

Hänen haastattelujensa mukaan kansalliselle huipulle voi nousta, jos harjoittelee/urheilee 20h/vk taaperoiästä aikuisuuteen asti (2-3v.-18v.). Kansainväliselle huipulle päästäkseen tarvitaan harjoitustunteja 30h/vk lapsuudesta aikuisuuteen.

Oliko kyse nimenomaan jalkapallosta vai urheilusta yleensä? Löytyyhän tuolta lajikirjosta paljon sellaisiakin lajeja, joiden huipulle pääsyyn ei noita tuntimääriä vaadita. Paljon harrastettuihin lajeihin tuo varmaan pätee ihan hyvin.

[betluck]

Englannissahan joku sankari tuossa viime vuonna päätti pistää kaiken peliin & opetella ainakin osin tähtipelaajia matkimalla jalkapalloilemaan huipputasolla. Tavoite taisi olla joko Valioliiga tai ylimmät divarit, aikaa muistaakseni muutama vuosi. Muistaako kukaan tarkemmin, mistä saisi lisätietoa? Joku topiccikin aiheesta oli..

[Ior Bock]

Kyllähän tuo teoriassa on mahdollista jos edes jostain joukkuelajista olisi kokemusta junnuiästä. Päivä pitäisi toki elää saatanan kurinalaisesti.

Tekniikka 5h sali1,5 , lenkki1,5 , teoriaa 2h ja loppu aika sitten nukkumiseen, syömiseen ja tekniikkaan.