Ajatusleikki: Veikkausliigaan vaikka väkisin (mitä Suomen huipulle vaaditaan)

[feedback]

Kyllähän tuo teoriassa on mahdollista jos edes jostain joukkuelajista olisi kokemusta junnuiästä. Päivä pitäisi toki elää saatanan kurinalaisesti.

Tekniikka 5h sali1,5 , lenkki1,5 , teoriaa 2h ja loppu aika sitten nukkumiseen, syömiseen ja tekniikkaan.

Sanoisin kyllä että ei ole mahdollista enää 20 vuotiaana aloittaa futista ja päästä veikkausliigaan. Ei edes 3 divariin, niin että siellä pysyisi muiden kyydissä. Ehkä joksikin nelosen joukkueen joukon jatkeeksi voisi olla mahdollisuuksia.

[Lortto]

Ei edes 3 divariin, niin että siellä pysyisi muiden kyydissä. Ehkä joksikin nelosen joukkueen joukon jatkeeksi voisi olla mahdollisuuksia.

Paskapuhetta. Esimerkiksi Joensuusta kolmosen kärkijoukkue Riverball:ista löytyy yksi pelaaja joka aloitti pelaamisen 5 divisioonassa vuonna 04 vasta 22 vuotiaana ja pelaa nykyisin lähes jokaisessa Riverin ottelussa. Kolmosen tasolla pärjää ihan välttävästi yllättävänkin rajallisilla ominaisuuksilla kunhan vain on joku erittäin hyvä ominaisuus jollainen on mm. nopeus

[Kepes]

Paskapuhetta. Esimerkiksi Joensuusta kolmosen kärkijoukkue Riverball:ista löytyy yksi pelaaja joka aloitti pelaamisen 5 divisioonassa vuonna 04 vasta 22 vuotiaana ja pelaa nykyisin lähes jokaisessa Riverin ottelussa. Kolmosen tasolla pärjää ihan välttävästi yllättävänkin rajallisilla ominaisuuksilla kunhan vain on joku erittäin hyvä ominaisuus jollainen on mm. nopeus

Niin, hän kuuluu siihen n. 2 % joukkoon, jotka 20 v aloittaessaan pääsevät vielä jonkinlaiseen hyvään joukkueeseen.

[Lortto]

Niin, hän kuuluu siihen n. 2 % joukkoon, jotka 20 v aloittaessaan pääsevät vielä jonkinlaiseen hyvään joukkueeseen.

Tottakai tietty liikunnallisuus täytyy olla takana, että tuollekin tasolle pääsee. Esimerkiksi ko. kaverilla oli suhteellisen menestyksekäs n.10-15 vuoden tennisura takanaan jonka ansiosta kaverilla oli keskiverto futariin nähden todella kova lähtönopeus.

[Jyrä]

Englannissahan joku sankari tuossa viime vuonna päätti pistää kaiken peliin & opetella ainakin osin tähtipelaajia matkimalla jalkapalloilemaan huipputasolla. Tavoite taisi olla joko Valioliiga tai ylimmät divarit, aikaa muistaakseni muutama vuosi. Muistaako kukaan tarkemmin, mistä saisi lisätietoa? Joku topiccikin aiheesta oli..

Arton Baleci on hepun nimi.

[Arpin Lusène]

Paskapuhetta. Esimerkiksi Joensuusta kolmosen kärkijoukkue Riverball:ista löytyy yksi pelaaja joka aloitti pelaamisen 5 divisioonassa vuonna 04 vasta 22 vuotiaana ja pelaa nykyisin lähes jokaisessa Riverin ottelussa. Kolmosen tasolla pärjää ihan välttävästi yllättävänkin rajallisilla ominaisuuksilla kunhan vain on joku erittäin hyvä ominaisuus jollainen on mm. nopeus

Jyskälässä kolmosta väänsi viime vuoteen asti eräs suuruus, joka käsittääkseni aloitti uransa parikymppisenä. Harmittavasti vakava loukkaantuminen lopetti tämän ikinuoren kuohkeahiuksisen rock-kukon uran vasta vähän yli nelikymppisenä. Toivottavasti maalinteko onnistuu pelikenttien ulkopuolella.

[burmis]

Jyskälässä kolmosta väänsi viime vuoteen asti eräs suuruus, joka käsittääkseni aloitti uransa parikymppisenä. Harmittavasti vakava loukkaantuminen lopetti tämän ikinuoren kuohkeahiuksisen rock-kukon uran vasta vähän yli nelikymppisenä. Toivottavasti maalinteko onnistuu pelikenttien ulkopuolella.

Ja kauhun sekaisin tuntein pelkään, että siirtää energiansa laulamisen puolelle.  Hattu ainaiselle uskolle omaan hyvyyteen kentillä ja myös musiikissa.

Tuosta Wususta sen verran, että tosiaan aloitti joukkueessa 17-vuotiaana, pelaili nuorempana kotimaassa aikuisten kanssa joten siitä ehkä riittävä taidon kehittyminen ja romuluisuus.
 Poikkeuksellisen lahjakas fyysisiltä ominaisuuksiltaan ...en aiemmin ole nähnyt kenenkään puskevan palloa kroppa lähes 90 asteen kulmassa kovana takaylänurkkaan.

 Ihmisenä hieno ja myöskin tietoinen omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan sekä kokoajan halukas kehittämään itseään, varsinkin taidollisesti. Kuten varmasti olette huomanneet hänen rajalliset kykynsä hallita palloa, välillä pallo vie miestä.

[Scouser]

Sanoisin kyllä että ei ole mahdollista enää 20 vuotiaana aloittaa futista ja päästä veikkausliigaan. Ei edes 3 divariin, niin että siellä pysyisi muiden kyydissä. Ehkä joksikin nelosen joukkueen joukon jatkeeksi voisi olla mahdollisuuksia.

Veikkausliigan ei tietenkään. On alentavaa suomalaista jalkapalloa kohtaan, että tällaista edes kieli poskessa hypoteettisesti pohdiskellaan. Sanoisin kuitenkin, että luonnostaan lahjakkaalla parikymppisellä, joukkuelajeja harrastaneella, futisintoilijalla on mahdollisuudet kolmoseen.

[jykke]

Sanoisin kyllä että ei ole mahdollista enää 20 vuotiaana aloittaa futista ja päästä veikkausliigaan.

Usain Bolt on nyt 22-vuotias. Jos hän alkaisi treenata nyt futista, niin luulen että olisi aika nopeasti vähintään Ykkösessä ja taitojen parantuessa Veikkausliigassa. Fyysiset ominaisuudet varmaan riittävät ja samanlaisella treenaamisella myös tekniikka tulisi siihen kuntoon, että miehen voisi kentälle päästää.

[Pyrkka]

Tekniikka nyt muutenkin liian yliarvostettua. Nopeudella ja peliälyllä jossa perustekniikka kunnossa pärjää ykkösessä varmasti.

[Dirkki]

Usain Bolt on nyt 22-vuotias. Jos hän alkaisi treenata nyt futista, niin luulen että olisi aika nopeasti vähintään Ykkösessä ja taitojen parantuessa Veikkausliigassa. Fyysiset ominaisuudet varmaan riittävät ja samanlaisella treenaamisella myös tekniikka tulisi siihen kuntoon, että miehen voisi kentälle päästää.

Ei ikinä tulisi pääsemään Veikkausliigaan. Ei todellakaan. Jos heppu ei ole edes nuorena pelannut futista, niin tuskin asiaa edes kakkoseen puhumattakaan ykkösestä.

Peliälyn ja tekniikan jalostaminen pitää aloittaa jo nuorena. Ja tämän takia ei mitään asiaa, vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan ehkä pärjäisikin.

[jykke]

Peliälyn ja tekniikan jalostaminen pitää aloittaa jo nuorena. Ja tämän takia ei mitään asiaa, vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan ehkä pärjäisikin.

Yksittäinen vahva ominaisuus eli Boltin kohdalla nopeus antaisi niin suuren edun kaikkiin vastustajiin nähden, että eiköhän tuollaiselle kaverille käyttöä löytyisi. Jos 10 metrin matkalla pystyy tekemään 2 metriä eroa puolustajaan, ja varmaan nyt joskus osuu palloonkin, niin eiköhän sieltä pari maalia kaudessa tulisi. Sen tarkemmin Boltia tuntematta sanoisin, että myös ponnistusvoimassa on varmaan parempi kuin suurin osa liigapelaajista, puhumattakaan voimasta ja lähes kaikista muistakin fyysisistä ominaisuuksista. Hauskahan näillä on spekuloida, mutta harmi vaan että tällaista lajinvaihtoa tuskin koskaan tullaan näkemään. Ja eiköhän tuon Boltin ottaisi riveihinsä ihan jokainen Kakkosen seura saman tien, jos vaan saisi.

[Chief]

olisihan Boltin kanssa kiva tehdä PR-hommia (Public Reactions niinku nykänen sanoo)

[zorkie]

Sanoisin kyllä että ei ole mahdollista enää 20 vuotiaana aloittaa futista ja päästä veikkausliigaan. Ei edes 3 divariin, niin että siellä pysyisi muiden kyydissä. Ehkä joksikin nelosen joukkueen joukon jatkeeksi voisi olla mahdollisuuksia.

Eräs tuntemani pelaaja pelasi kolmosessa vuosi pari takaperin ja vaikutti kutosdivarissa pelaavan jengin höntsäpeleissä aika kömpelöltä, vaikka fyysistä preesenssiä ja peliälyä oli.

[Ändy]

Puhun nyt omasta kokemuksestani ja samalla luon yhden Yanar skenarion.

Olen harrastanut pienestä pitäen kaikenlaista urheiluun liittyvää ja faijan futaamisen myötä pallo on ollut jalassa hyvinkin nuoresta lähtien. Jostain syystä en kuitenkaan skidinä halunnut aloittaa futaamista missään seurassa eikä faija halunnut pakottaa, joten futisurani jatkui seinäänpotkimisen ja pomputtelun merkeissä.

Ala-asteen ekalla luokalla aloitin pelaamaan salibandyä () ja innoistuinkin siitä todella paljon. Salibandyn ohella pelasin jalkapalloa päivittäin takapihalla potkien ja kikkoja harjoitellen, helposti kymmenen/kymmeniä tunteja viikossa, satoi tai paistoi. En kyllästynyt pallolla leikkimiseen missään vaiheessa. Vuodet vierivät ja huomasin ylä-asteella ja lukiossa koulun futispeleissä, että pystyin pelaamaan täysin tasaväkisesti kavereideni kanssa joista monet pelasivat siihen aikaan junnujen SM-sarjatasolla.  Ja tekniikaltani olin ainakin omasta mielestäni parempikin kuin monet.

Tästä innostuneena päätin lähteä kaveriporukan mukaan Hesacuppiin pelaamaan (olin ehkä 16-17 tällöin) ja kokeilemaan miltä "oikea futis" tuntuu. Kun viimein odotettu ensimmäinen ottelu lähti käyntiin, olin aivan hukassa. En pystynyt hahmottamaan millään kenttää ja työn määrä jota joutui tekemään, jotta pystyi pitämään itsensä pelattavana/tilanteissa hyödyllisenä, oli valtaisa. Yksittäisissä tilanteissa pystyin kyllä pitämään pintani,suojaamaan,pitämään palloa ja kikkailemaan, mutta kokonaistilanteen hahmottaminen vei aina toivottoman kauan. Ilmasyöttöjä oli turha edes kuvitella. Pelini parani ehkä hieman turnauksen loppua kohden, mutta henkilökohtaisesti olin hyvin pettynyt.

Vaikka olin harrastanut salibandya ja saanut sen pohjalta hyvän kunnon, niin lihakset ja kunto, minkä jalkapallossa tarvitsee on täysin erilainen. Pitää olla kestävyyttä ja räjähtävyyttä, ei niinkään anaerobista vääntöä. Tämän voi treenaamalla korjata. Tekniikka oli mielestäni riittävä karkeloihin ja sen osalta ei valittamista ollut. Suojaaminenkin ja tasapainon pitäminen kovassa väännössäkin onnistui hyvin. Eli kovalla omatoimisella harjoittelulla ja "pallon rakastamisella" pötkii hyvinkin pitkälle.

Sitten se pahin eli pelin käsittäminen. Salibandykentällä ja pienellä futiskentällä syöttäminen on helppoa etenkin, jos on luontaista pelikäsitystä. Matkat ovat lyhyitä ja tilanteen muutosta on vähän siinä ajassa, kun pallo lähtee jalasta ja saavuttaa syötön kohteen. Puolustamisen osalta ei ollut käryäkään, mitä kentällä pitäisi tehdä etenkään, kun mitään taktiikoita ei käytännössä ollut. Tosin tämän tämän vuoksi pelasin paikkaa, jossa ei juurikaan puolustuksellisia velvotteita ollut. Ensimmäisen Hesacupin jälkeen olen pelannut ehkä parikymmentä enemmän tai vähemmän vakavaa ottelua isolla kentällä ja toki tässä ajassa olen jo oppinut paljon, mutta etumatkaa pelaajiin jotka ovat lajia koko elämänsä pelanneet kovalla tasolla on jo auttamatta liikaa, vaikka kymmenen vuotta tai 20 vuotta ajaisin takaa.

Eli summa summarum: Tekniikan ja kunnon saa harjoittelemalla, mutta isolla kentällä pelattavalle jalkapallolle ominaista peliälyä on äärettömän vaikeaa/mahdotonta oppia ilman isolla kentällä pelaamista.

[Ior Bock]

Mielestäni hyvän esimerkin mahdollisuudesta antaa se että afrikastahan noita bongitaan harvase viikko pääsarjaan pelaamaan. Kaikki on varmasti pelannut futista kaveripiirissä ja/tai kouluissa ym. Jos aloittaa täysin tyhjästä niin silloin minkä tahansa lajin huipulle pääseminen on mahdotonta mutta jos edes pientä kokemusta ja muuten halua ja tahtoa on niin uskon tuon olevan täysin mahdollista joskin äärimmäisen epätodennäköistä.

[zmxncbv]

VEIKKAAN, ETTÄ AIKA PITKÄLLE PÄÄSEE, JOS TREENAA SEURASSA 5-7 VUOTIAANA ALOITTAEN JA AINA TUPLAA SEURAN TREENIT OMATOIMISELLA NIIN VOI TULLA HYVÄ TULOS

[pexx]

Siitähän se lähtee että on pelannut noin 7-10 vuotiaasta lähtien futista. Urheilullinen kaveri, sekä ollut joukkueensa parhaita junnuiässä. Lahjoja pitää jonkun verran olla tietysti. B-juniori iässähän se oikeastaan päätetään aikooko panostaa futikseen kunnolla. Seuraava askel on hyvässä tapauksessa A-junnut, jos seuraan tulee ne. Jos ei, siirtyminen toiseen seuraan. Siinä pari vuotta ja sen jälkeen ollaankin siinä vaiheessa, että riittääkö lahjat. Aika "helposti" pääsee vielä pelailemaan lähikuntien 3-4 divaria. Sen jälkeen askel askeleelta ylöspäin.

[tuulipuku87]

Ensimmäisen Hesacupin jälkeen olen pelannut ehkä parikymmentä enemmän tai vähemmän vakavaa ottelua isolla kentällä ja toki tässä ajassa olen jo oppinut paljon, mutta etumatkaa pelaajiin jotka ovat lajia koko elämänsä pelanneet kovalla tasolla on jo auttamatta liikaa, vaikka kymmenen vuotta tai 20 vuotta ajaisin takaa.

Eli summa summarum: Tekniikan ja kunnon saa harjoittelemalla, mutta isolla kentällä pelattavalle jalkapallolle ominaista peliälyä on äärettömän vaikeaa/mahdotonta oppia ilman isolla kentällä pelaamista.

Vain harva päätyy veikkausliigatasolle saati korkeammalle, vaikka harjoittelisi aiempien esimerkkien mukaisesti 5-vuotiaasta saakka. Ändyn perusteellinen kuvaus kertoo, että pelikentälle ei voi noin vain tupsahtaa vaikka yksittäin luetellen pelaajalle hyviä ominaisuuksia olisikin. Kuitenkin täällä kerrotut muutamat poikkeukset osoittavat, että ei ole yksiselitteistä kaavaa joka vain vie veikkausliigaan. Monipuolisesti liikuntaa harrastanut voi hyvällä asenteella päästä pitkälle vielä 15-, jopa 20-vuotiaana aloittaen. Toki monta palasta on loksahdettava kohdalleen (eikä vähiten joukkue ja valmennus). Mutta mistä löytyy motivaatio harjoitella ammattimaisesti 3-5 vuotta, oleellisesti seuratovereitaan rankemmin, mahdollisesti noustakseen alasarjoista liigajoukkueen penkinpäähän? 

[Quaresma]

Uskoa omaan tekemiseen pitää löytyä. Ilman sitä ei pitkälle pötkitä. Tästä esimerkkinä Demba Ba,nykyinen Hoffenfeim-kärki, joka pelasi n. vajaa 4 vuotta sitten Ranskan 4.pimpissä. Toki mies pelannut ihan nuoresta asti jalkapalloa, mutta nousu huipulle on ollut nopea. Vastaavia nousuja aladivareista pääsarjatasolle on useampiakin. Uskoa ei siis pidä koskaan menettää, jos huipulle halajaa

[idänihme]

Vain harva päätyy veikkausliigatasolle saati korkeammalle, vaikka harjoittelisi aiempien esimerkkien mukaisesti 5-vuotiaasta saakka. Ändyn perusteellinen kuvaus kertoo, että pelikentälle ei voi noin vain tupsahtaa vaikka yksittäin luetellen pelaajalle hyviä ominaisuuksia olisikin. Kuitenkin täällä kerrotut muutamat poikkeukset osoittavat, että ei ole yksiselitteistä kaavaa joka vain vie veikkausliigaan. Monipuolisesti liikuntaa harrastanut voi hyvällä asenteella päästä pitkälle vielä 15-, jopa 20-vuotiaana aloittaen. Toki monta palasta on loksahdettava kohdalleen (eikä vähiten joukkue ja valmennus). Mutta mistä löytyy motivaatio harjoitella ammattimaisesti 3-5 vuotta, oleellisesti seuratovereitaan rankemmin, mahdollisesti noustakseen alasarjoista liigajoukkueen penkinpäähän? 

Tämä on myös aika olennainen kysymys. Ihan eri motivaatio on junnuna ykkösessä/liigassa pyörivällä joka yrittää päästä "huipulle" ja saada sopimuksen norjaan kuin kolmosta tai nelosta samanikäisenä pelaavalle, jolla tavoitteena on puoliammattilaissopimus liigan häntäpään jengiin.

[haggis]

Juhani Tammisen sanoin:"voi olla taitoo mut MÄ oon keksiny tälläsen käsitteen ku gamemanship. Tästä Ändy kai postas pähkinänkuoressa

[Noviisi]

Tekniikka nyt muutenkin liian yliarvostettua. Nopeudella ja peliälyllä jossa perustekniikka kunnossa pärjää ykkösessä varmasti.

Huh-huh! Ei ihme, että Veikkausliigankin taso on sitä mitä se on, jos on tällaiset asenteet kavereilla.

[Noviisi]

Yhtälö on aika yksinkertainen.

Kuten Vierumäen valmennuksen johtaja Kyösti Lampinen sanoi eilisessä Urheilukanavan haastattelussa: ihmisten lahjakkuudessa ei ole loppujen lopuksi suuria eroja. Kaikki on kiinni tehdyn työn määrästä.

Hänen haastattelujensa mukaan kansalliselle huipulle voi nousta, jos harjoittelee/urheilee 20h/vk taaperoiästä aikuisuuteen asti (2-3v.-18v.). Kansainväliselle huipulle päästäkseen tarvitaan harjoitustunteja 30h/vk lapsuudesta aikuisuuteen.

Lahjakkuudessa ei ole suuria eroja???
Miten sitten selitetään se, että kun menet katsomaan vaikkapa E-ikäisten junnujen treenejä, niin tottavie huomaat heti ketkä siellä ovat toisia lahjakkaampia liikunnallisesti. Väitätkö todella, että geenit eivät vaikuttaisi (varsin merkittävästikin) siihen, kenestä tulee ammattiurheilija ja kenestä ei? Eri asia on sitten se, kuka näistä geneettisesti lahjakkaista jaksaa tehdä kurinalaisesti työtä tuon ammattilaishaaveen eteen. Mutta kyllä se on mielestäni selvää, että kenestä tahansa ei saa ammattifutaajaa, vaikka häntä alettaisiin treenauttamaan 3-vuotiaan 30h/viikossa.
(eräs kuuluisa psykologihan taannoin väitti, että voisi kasvattaa kenestä tahansa lapsesta kirurgin, varkaan, poliitikon, rakennustyömiehen jne. valintansa mukaan... ei saanut mahdollisuutta tutkia hypoteesinsä pitävyyttä, mutta harvapa tuollaiseen väitteeseen nykypäivänä uskoo.)

[koera]

Lahjakkuudessa ei ole suuria eroja???

Esimerkiksi motorisessa lahjakkuudessa voi olla suuriakin eroja, mutta ihan vauvaiästä lähtien liikkumisella on kertautuvien vaikutusten takia huomattavan suuri rooli. Toisin sanoen kehdossa pitkään pidetty ja liikkumasta kieletty lapsi jää jo varhaisessa vaiheessa jälkeen ikätovereistaan. Tämän takia perinnöllisten tekijöiden osuutta on hankala erotella. Yksi perinnöllisyyden osuutta osuvasti kuvaava esimerkki on toisen polven urheilijat: lahjakkaasta lapsesta sanotaan että "hänellä on isänsä voima ja äitinsä notkeus eli varmasti huippu-urhelijan geenit". Niin varmaan onkin, mutta todennäköisesti urheilevat vanhemmat ovat laittaneet lapselle pallon jo varhaisessa vaiheessa käteen ja lähteneet liikkumaan, toisin kun perusperheessä.

Aivojen toiminta on huikean monipuolista. Motorisessa keskuksessa, pikkuaivoissa, jotka kontrolloivat myös ajoitukseen liittyviä toimintoja (mm. rytmitaju 'sijaitsee' täällä, vrt. "sambafutis" ja videot Ronaldinhosta rumpu sylissä), huomataan esimerkiksi ammattipianisteilla selviä rakenteellisia muutoksia vertailtaessa normiväestöön. Tässä mielessä jonkin tekeminen paljon lisää sitä valmiutta, mikä tavallisesti mielletään synnynnäiseksi lahjakkuudeksi.