Ajatusleikki: Veikkausliigaan vaikka väkisin (mitä Suomen huipulle vaaditaan)

[Dirkki]

Esimerkiksi motorisessa lahjakkuudessa voi olla suuriakin eroja, mutta ihan vauvaiästä lähtien liikkumisella on kertautuvien vaikutusten takia huomattavan suuri rooli. Toisin sanoen kehdossa pitkään pidetty ja liikkumasta kieletty lapsi jää jo varhaisessa vaiheessa jälkeen ikätovereistaan. Tämän takia perinnöllisten tekijöiden osuutta on hankala erotella. Yksi perinnöllisyyden osuutta osuvasti kuvaava esimerkki on toisen polven urheilijat: lahjakkaasta lapsesta sanotaan että "hänellä on isänsä voima ja äitinsä notkeus eli varmasti huippu-urhelijan geenit". Niin varmaan onkin, mutta todennäköisesti urheilevat vanhemmat ovat laittaneet lapselle pallon jo varhaisessa vaiheessa käteen ja lähteneet liikkumaan, toisin kun perusperheessä.

Aivojen toiminta on huikean monipuolista. Motorisessa keskuksessa, pikkuaivoissa, jotka kontrolloivat myös ajoitukseen liittyviä toimintoja (mm. rytmitaju 'sijaitsee' täällä, vrt. "sambafutis" ja videot Ronaldinhosta rumpu sylissä), huomataan esimerkiksi ammattipianisteilla selviä rakenteellisia muutoksia vertailtaessa normiväestöön. Tässä mielessä jonkin tekeminen paljon lisää sitä valmiutta, mikä tavallisesti mielletään synnynnäiseksi lahjakkuudeksi.

Eli suurin työ siihen tuleeko lapsesta tulevaisuudessa liikunnallisesti pätevä urheilija huipulle, tehdään jo siellä VARHAISlapsuudessa liikkumisella. Jos tulee, liikkunnallisista geeneistä saa lisähyötyä jatkossa. Jos ei, geeneistä tuskin on enää suurta apua huipulle pyrkiessä, sillä lapsella on jo suuri vaje liikunnallisissa ominaisuuksissa.

Näinkö tarkoitit?

[koera]

Eli suurin työ siihen tuleeko lapsesta tulevaisuudessa liikunnallisesti pätevä urheilija huipulle, tehdään jo siellä VARHAISlapsuudessa liikkumisella. Jos tulee, liikkunnallisista geeneistä saa lisähyötyä jatkossa. Jos ei, geeneistä tuskin on enää suurta apua huipulle pyrkiessä, sillä lapsella on jo suuri vaje liikunnallisissa ominaisuuksissa.

Näinkö tarkoitit?

En ihan. Kyllä myöhemminkin liikkumisen aloittavasta lapsesta voi tulla huippu-urheilija. Kiinni ottaminen vaatii vaan vielä enemmän töitä. Aivot pysyvät melko dynaamisina aina teini-iän loppuun saakka. Toisekseen motoriset taidot ovat vain yksi osa esimerkiksi futarin kykyjä, vaikkakin tärkeä sellainen. Maintisemani Ronaldinhon kyvyt ajan, tilan ja oman kroppansa hahmottamiseen ovat ilmiömäiset, mutta silti kankeahko ja kulmikkaasti liikkuva Jaap Stam vie tämän jalasta pallon toisensa jälkeen.

Lisäksi nuorten kehitys on melko arvaamatonta. Kuusivuotiaana ikäluokan kirkkaasti taitavin saattaa jämähtää vuosiksi paikalleen muiden mennessä ohi. Geenien vaikutuksista ei ole konsensusta edes tutkijoiden kesken, joten en uskalla itsekään kovin voimakkaita väittämiä asiasta tehdä. Mutuni sanoo että lahjakkuuden suurin vaikutus johtuu siitä, että lahjakkuus ikään kuin ohjaa nuorta tekemään paljon sitä missä on hyvä.   

[Noviisi]

Varmasti on niin, että perintötekijöiden ja ympäristön vaikutusta on hankala tarkasti erotella.
Uskoisin kuitenkin, että geenit antavat tietyt raamit, joiden puitteissa ihminen voi kehittää itseään lähelle
tuota raamin huippukohtaa. Esim. pikajuoksussa tämä on paljon selvempää kuin jalkapallossa. Joillakin
on geneettisesti sen tyyppiset lihakset, että soveltuu paremmin lyhyelle kuin pitkälle matkalle.

Jalkapallossa sitten on niin paljon erilaisia ominaisuuksia, jotka ovat kaikki tärkeitä, että harvoin edes on niin, että
pelaaja olisi kaikissa geneettisesti muita huomattavasti paremmassa asemassa. Niinpä meillä on usean tyyppisiä hyviä pelaajia ja laji onneksi mahdollistaa sen, että hyvinkin erilaiset pelaajat voivat olla hyviä eri pelipaikoilla.

Mutta sitten päästään tähän tosiasiaan, että sen jälkeen jos geenit antavat riittävät raamit kehittyä huippu-urheilijaksi, täytyy todella harjoitella suotuisassa ympäristössä suotuisten virikkeidän äärellä (ympäristövaikutus), että pääsee kehittymään lähelle geenien suomia maksimirajoja. Tietysti nuo maksimirajat ovat hieman hupaisa termi, sillä kaikki varmasti voivat allekirjoittaa, ettei pelaaja oikeastaan koskaan ole täysin valmis. Aina voi peliään kehittää jollakin tapaa.

Uskallan siis väittää, että koska geenit määräävät tietyt rajat lahjakkuuden kehittämiselle, ei kaikista voi tulla huippu-urheilijoita. Osalla lahjakkuus painottuu muille alueille kuin urheilemiseen.

[Akata]

k

[Arpin Lusène]

Onko esim. 16v jampalla, jonka pomputteluennätys on 20 luokkaa, mahdollista nousta Veikkausliiga tasolle? Harrastanut futista aiemmin 12-vuotiaaksi asti, jolloin ei tekniikkaharjoittelu kiinnostanut.

Osaako tehdä tilaa?

[Yeovil Town]

Entä reilu parikymppisellä, jolla pomputteluenkka on yli 2500, ja joka pomputtelee päivittäin palloa himassa ja osallistuu treeneihin ja peleihin sen minkä pystyy pimeän talven aikana, ja joka harrastanut nuorempana muutaman vuoden futista ja aloittanut pari vuotta sitten uudestaan?

Eipä näihin taida oikeaa vastausta olla olemassa? Kantapään kautta se kai on vedettävä ja katsottava myöhemmin, kannattiko

[Ia]

Jokuhan voisi tehdä aiheesta empiirisen tutkimuksen. Löytyykö nykyisestä Veikkausliigasta myöhään jalkapallon peluun aloittaneita pelaajia. Entä Ykkösestä tai Kakkosesta? Entä ulkomailta?

[# 15]

Jokuhan voisi tehdä aiheesta empiirisen tutkimuksen. Löytyykö nykyisestä Veikkausliigasta myöhään jalkapallon peluun aloittaneita pelaajia. Entä Ykkösestä tai Kakkosesta? Entä ulkomailta?

Olisi kyllä mielenkiintoinen idea.

[BorisC]

Jokuhan voisi tehdä aiheesta empiirisen tutkimuksen. Löytyykö nykyisestä Veikkausliigasta myöhään jalkapallon peluun aloittaneita pelaajia. Entä Ykkösestä tai Kakkosesta? Entä ulkomailta?

Vasu siis aloitti 18-vuotiaana.

[Savon keisari]

Jotenkin luulen kuitenkin että Romaniassa voinut pari kertaa potkaista palloa ns. höntsäilymielessä, ja kuitenkin ihan tosissaan urheillut sitä ennen.

[jykke]

Kyllä urheilutausta tarvitaan. Ei 18-vuotiaasta enää tehdä jalkapalloilijaa, jos siihen asti aika on kulunut tietokoneen ääressä.

[BorisC]

Jotenkin luulen kuitenkin että Romaniassa voinut pari kertaa potkaista palloa ns. höntsäilymielessä, ja kuitenkin ihan tosissaan urheillut sitä ennen.

Vopite olla. Harrasti kreikkalais-roomalaista painia ennen kuin aloitti jalkapallon.

[Kaihlamo]

Entä reilu parikymppisellä, jolla pomputteluenkka on yli 2500, ja joka pomputtelee päivittäin palloa himassa ja osallistuu treeneihin ja peleihin sen minkä pystyy pimeän talven aikana, ja joka harrastanut nuorempana muutaman vuoden futista ja aloittanut pari vuotta sitten uudestaan?

Eipä näihin taida oikeaa vastausta olla olemassa? Kantapään kautta se kai on vedettävä ja katsottava myöhemmin, kannattiko

Pelikäsitystä tuskin pomputtelemalla oppii, joten kyllä se kansallisen tasonkin juna on tälläisellä kaverilla mennyt jo aikoja sitten. Nämä pomputteluenkat on kuitenkin täysin toissijaisia asioita kun oikeasti aletaan pelaamaan. Toki ei siitä haittaa ole, että osaa pomputella mutta se ei todellakaan ole mikään mittari pelitaitojen suhteen.

[Noviisi]

Pelikäsitystä tuskin pomputtelemalla oppii, joten kyllä se kansallisen tasonkin juna on tälläisellä kaverilla mennyt jo aikoja sitten. Nämä pomputteluenkat on kuitenkin täysin toissijaisia asioita kun oikeasti aletaan pelaamaan. Toki ei siitä haittaa ole, että osaa pomputella mutta se ei todellakaan ole mikään mittari pelitaitojen suhteen.

Tämä ihan totta. Suomessa ollaan varmaan vasta nyt tosissaan heräilemässä tämän pelikäsityksen opettamisen tärkeyteen. Siis seuroissa ja palloliitossa pohditaan, miten tuota pelikäsitystä tehokkaimmin opetettaisiin jo aivan pienillekin junnuille. Bäxterikin pohtii, että mikä olisi se "suomalainen pelikäsitys". Yksin takapihalla pomputtelemalla ei opi havainnoimaan ison kentän lukuisia tapahtumia ja muutoksia ja sovittamaan omaa liikettä näihin muutoksiin. Ei opi kommunikoimaan kaverin kanssa, että nyt spurttaan pistä juoksuun pakkien välistä. Ei opi viemään puolustavaa pelaajaa taakse ja spurttaamaan sitten terävästi hakemaan palloa jalkaan. Ei opi ohjaamaan peliä laitaan, jossa voidaan sitten iskeä pallo vastustajalta. Ongelma on juuri se, ettei näitä taitoja juuri opi omatoimisella treenillä. (ellei sitten ole jo ikään kuin takaraivossa tilanteet ja osaa mielikuvituksen kanssa toistaa niitä itse kentällä tai kaverin kanssa. --> näin voisi treenata joukkuetreenin lisäksi näitä juttuja).

Eli jos olisi liikunnallisesti todella lahjakas kaveri, joka olisi itse treenannun tekniikan kuntoon, tarvittaisiin vielä yksilövalmentaja, joka lähtisi päivittäin treenaan näitä pelikäsitysasioita ja sittten vielä joukkue ja sen valmentaja, joka uskoisi siihen, että kaveri todella tulee ne 1-2 vuodessa oppimaan (vaikka alku olisi täyttä hakuammuntaa). Ei siis täysin mahdotonta, mutta vaatisi todella kovia satsauksia eikä sittenkään olisi varmaa, että kaverin pelikäsitys nousisi riittävälle tasolle. 

[bakricioglu]

Eli jos olisi liikunnallisesti todella lahjakas kaveri, joka olisi itse treenannun tekniikan kuntoon, tarvittaisiin vielä yksilövalmentaja, joka lähtisi päivittäin treenaan näitä pelikäsitysasioita ja sittten vielä joukkue ja sen valmentaja, joka uskoisi siihen, että kaveri todella tulee ne 1-2 vuodessa oppimaan (vaikka alku olisi täyttä hakuammuntaa). Ei siis täysin mahdotonta, mutta vaatisi todella kovia satsauksia eikä sittenkään olisi varmaa, että kaverin pelikäsitys nousisi riittävälle tasolle. 

Itse ajattelen juuri samoin, tosin en noin pitkälle toistaiseksi. Tekstille

Nykyfifojen peluukin, ainakin be a pro -moodin, voisi kuvitella kehittävän oikealla pelikentällä tarvittavaa pelikäsitystä jo aika lailla. Fifa 10:ssä pallon lentoradat ym. alkanevat olla jo sen verran aitoja. Normaalisti koko joukkueella pelatessa ongelmaksi tosin muodostuu ettei sivusta kuvaavalla kameralla kovin helposti näe mihin sijoittaa avaukset puolustuksesta, jolloin pieni syöttöpeli vie helppoutensa takia voiton.

[Ändy]

Nykyfifojen peluukin, ainakin be a pro -moodin, voisi kuvitella kehittävän oikealla pelikentällä tarvittavaa pelikäsitystä jo aika lailla. Fifa 10:ssä pallon lentoradat ym. alkanevat olla jo sen verran aitoja. Normaalisti koko joukkueella pelatessa ongelmaksi tosin muodostuu ettei sivusta kuvaavalla kameralla kovin helposti näe mihin sijoittaa avaukset puolustuksesta, jolloin pieni syöttöpeli vie helppoutensa takia voiton.

Vitsi?

[Kaihlamo]

Vitsi?

Ja huono sellainen.

[bakricioglu]

Itse ainakin uskon oppivani pelikäsitystä, eli miten pallo liikkuu, minne kannattaa sijoittua, jne. katsomalla futismatseja, esim. Afrikan mestaruusturnausta. Miksei sama toimisi sitten Fifan peluussa Xbox 360:llä (ei puhuta niinkään mistään PS2:sta tai FIFA99:stä PC:lle)? Siinä kun vielä itse ohjataan pelaajia, jolloin reaktiot eri tilanteisiin kehittyy. Ei se ero loppujen lopuksi, pelaatko omalla kropallasi kentällä vai jotain nykyaikaista konsolipeli-fifaa kotonasi, ole niin ratkaiseva, koska pelikäsitys rakentuu lopulta siihen miten nopeasti pääsi ratkoo nopeita tilanteita. Eri juttu tietysti, jos olet koko ikäsi pelannut vain konsolipeli-fifaa, tällöin et ole harjoitellut elämäsi aikana tarpeeksi hermoratoja ts. motorisia yksiköitä jotta osaisit soveltaa oikeassa pelissä fifa-oppimaasi

[Kaihlamo]

Itse ainakin uskon oppivani pelikäsitystä, eli miten pallo liikkuu, minne kannattaa sijoittua, jne. katsomalla futismatseja, esim. Afrikan mestaruusturnausta. Miksei sama toimisi sitten Fifan peluussa Xbox 360:llä (ei puhuta niinkään mistään PS2:sta tai FIFA99:stä PC:lle)? Siinä kun vielä itse ohjataan pelaajia, jolloin reaktiot eri tilanteisiin kehittyy. Ei se ero loppujen lopuksi, pelaatko omalla kropallasi kentällä vai jotain nykyaikaista konsolipeli-fifaa kotonasi, ole niin ratkaiseva, koska pelikäsitys rakentuu lopulta siihen miten nopeasti pääsi ratkoo nopeita tilanteita. Eri juttu tietysti, jos olet koko ikäsi pelannut vain konsolipeli-fifaa, tällöin et ole harjoitellut elämäsi aikana tarpeeksi hermoratoja ts. motorisia yksiköitä jotta osaisit soveltaa oikeassa pelissä fifa-oppimaasi

Uskoa voit mitä tahansa, mutta ei se ihan kuitenkaan näin mene. Pelinlukeminen ja pelikäsitys muutenkin taitaa olla sulla hieman sekoittuneet. Pelikäsitykseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä pelinlukeminen ja kentällä oikein sijoittuminen. Miten esimerkiksi Fifaa pelaamalla opit sen, että teet oikean ratkaisun tilanteessa, jossa sulla on monta erinlaista vaihtoehtoa toimia? Tuskin kuitenkaan pystyt kääntämään pelissä tekemiäsi ratkaisumalleja pelikentälle? Jo se, että konsolipelissä muuttuvat tekijät on rajattu vähemmäksi kuin oikeassa pelissä tämän estää. Lisäksi oikeassa elämässä pelaajan käyttämä tekniikkavalikoima (ainakin toivottavasti) on laajempi kuin konsolilla pelattaessa. Esim. syöttöä annettaessa joudut oikeassa elämässä tekemään päätöksiä, kuten kummalla jalalla annat, kummalle jalalle annat, laitatko kierrettä, mitä jalan osaa käytät etc... Konsolilla näihin asioihin et voi kauhiasti vaikuttaa. Nämä asiat tulee toistojen, mallinnusten, pelaamisen ja visualisoinnin kautta ja millään konsolipelillä ei näitä voi oppia. Eli pelkkä ongelmanratkaisutaito päänupissa ei riitä siihen, että saa asian käskytettyä myös lihaksistoon niin, että ne oikeat ratkaisut syntyy. Sama oikeastaan koskee kaikkia pelitilanteita. Pelinlukemiseen konsolipelaamisella voi jotain (pientä) merkitystä olla sellaisilla "pelaajilla", joiden peliura on täysin alkutekijöissä tai aloittavat pelaamisen esimerkiksi aikuisena. Mutta tuskin pelaajilla, jotka ovat olleet joukkuetoiminnassa mukana niin on mitään vaikutusta pelaamiseen sillä onko pelannut fifaa tai ei.

[muumi]

Varmaan näiden nykyaikaisten jalkapallopelien pelaamisella voi hiljalleen oppia pelikäsitystä jossain määrin lähes yhtä hyvin kuin katsoisi televisiosta jalkapalloa. Katsominenhan opettaa myös pelikäsitystä, toki paikanpäällä katsominen paremmin, joten voihan tuossa sinänsä olla ajatusta. En nyt tiedä mitä kautta katsoessa oppi menee päähän, tuleeko sitä itse sitten tehtyä mielikuvaharjoituksia vai mitä. Eli tavallaan voisi kehittää, mutta enemmän kehittäisi pelien katsominen paikan päällä. Ja toki parhaiten oppisi, kun pelaisi itse ja saisi siitä monipuolista palautetta.

[Ändy]

Kuten sanottua pelikäsitystä ei pelejä pelaamalla tai pelejä katsomalla saa kehitettyä kovinkaan kummoisia määriä. Tähän auttaa vain siellä kentällä oleminen, harjoittelu ja pelaaminen. Kuitenkin näiden pelejen pelaamisella ja etenkin otteluiden katsomisella on mielestäni korvaamaton merkitys muuten pelaajan kehittymiselle. Sieltä tulee ne unelmat ja idolit. Junnu katsoo ihaillen kun Ronaldo heittää vastustajalta puikot, Litmanen vapauttaa joukkuetoverinsa verrattomalla syötöllä, Zidane tekee pyörähdyskikan tai Beckham taivuttaa pallon ylänurkkaan. Ja mitä tapahtuukaan: pallo kaivetaan harkkakassista ja mennään takapihalle astelemaan esikuvien jalanjäljissä. Seuraavissa harkoissa näytetään kavereille uutta kikkaa: "Ronaldo teki tällee". Ilman tälläsiä inspiraation lähteitä monen juniorin motivaatio harjoitella olisi varmasti huomattavasti alhaisempi ja etenkin omatoiminen harjoittelu olisi huomattavasti vähäisempää.

Success is no accident. It is hard work, perseverance, learning, studying, sacrifice and most of all, love of what you are doing or learning to do.
Pele

[koera]

Varmaan näiden nykyaikaisten jalkapallopelien pelaamisella voi hiljalleen oppia pelikäsitystä jossain määrin lähes yhtä hyvin kuin katsoisi televisiosta jalkapalloa.

Kolmiulotteista pelaajan näkökulmasta tehtyä malliinnusta käytetään jonkin verran, esimerkiksi juniorikoulutuksessa. Tilanteen voi pysäyttää ja kysyä vaihtoehtoja ja myös eri valinnat ja niiden seuraukset on helppo käydä läpi. Hahmottamisen kannalta aito pelitilanne on kuitenkin kovin erilainen. Pelaajan keho on liikkeessä, pää ja silmät pyörivät. Monitorilla kaikki yksityiskohdat ovat teräviä, kentän tasolla pelaaja näkee tarkasti paljon pienemmän alueen kerrallaan. Tämän takia hyvin kenttää näkevät pelaajat pyörittävät päätään paljon. Toisaalta kuuloaistilla. sekä kontaktitilanteissa tuntoaistilla pelaaja saa myös näkökentän ulkopuolelta tietoa.

Ihminen pystyy keskittymään tietoisella tasolla yhteen asiaan kerrallaan, muun on tultava selkäytimestä. Sellaisen taito-, hahmottamis- ja automaatiotason saavuttaminen, että pelaaja pystyy keskittymään ylemmän tason ajatteluun kentällä vaatii todella rankan määrän muistiin "ohjelmoituja" tilanteita. Alkuvaiheessa, kun superjunnun kaikki energia kentällä menee oman kropan ja pallon hahmottamiseen, kuvien ja miksei animaatioidenkin käyttö voi olla ihan hyvä tapa käydä läpi peliä. Pelaajan kannalta pelikäsitys pitää lopulta aina viedä käytännön tasolle, jos siitä oikeaa hyötyä halutaan. Valmennuksen opettamisen kannalta tietotekniikan käyttö onkin jo paljon kiinnostavampi aihe.

Noihin videopeleihin en osaa kommentoida, kun en juurikaan harrasta, mutta ainakin jokunen vuosi sitten kun tuollaista tuli hakattua, koneen ohjaamat pelaajat eivät liikkuneen kentällä kovin luontevasti, eivät hakeneet kovin aktiivisesti paikkaa, toisaalta heillä tuntui olevan silmät selässä ja juoksuvoimaa doupatun ravihevosen verran. Hauskaahan tuo kieltämättä silti oli.

[feedback]

Jotenkin kyllä ihmetyttää koko keskustelu. Suomessa on noin 100 000 nappulafutaajaa, joista heistäkin vain pari prosenttia koskaan pääsee veikkausliigaan. Valtaosalla se ei toki ole tavoitekaan, mutta aika moni harrastaa kuitenkin lajia ainakin osin tosissaan ikävuodet 5-15, kunnes teini-iässä keksivät "parempaakin" tekemistä ja/tai myös alkavat vihdoin tajuta, että ehkei ihan riitä resurssit ManUun tai Barcaan, eikä edes siihen paikallisen B-1 divarin porukkaan.

Ihan täyttä paskaa kuvitella, että kukaan esim 15- vuotiaana nollasta aloittava (olkoon kuinka liikunnallisesti lahjakas muuten), voisi mitenkään saada kiinni niitä liikunallisesti ihan yhtä lahjakkaita tyyppejä, jotka ovat lajia jo kymmen vuotta harrastaneet. Kyllä ne motoriset herkkyyskaudet ovat aikaa sitten menneet.

Toki niitä, jotka eivät 15 ikävuoteen mennessä ole koskaan futista potkineet on käytännössä 0% terveestä väestöstä, joten näitä tyyppejä jotka muka väittävät aloittaneensa futiksen joskus teini-iässä ja päässeensä esim veikkausliigaan tai edes kolmosdivariin, ei oikeasti edes ole, vaan ovat kyllä potkineet enemmän tai vähemmän säännöllisesti koko ikänsä palloa yksin/kaveriporukoissa/koulussa jne. Veikkausliigan en usko pääsevän ketään joka ei ole aloittanut futista viimeistään 10 vuotiaana.

[Lortto]

Veikkausliigan en usko pääsevän ketään joka ei ole aloittanut futista viimeistään 10 vuotiaana.

Muistelen, että entinen liigapelaaja Kiljusen Aapo aloitti futiksen jossain 12 vuoden tienoilla. Toki on maalivahti joten sikäli ei ole välttämättä vertailukelpoinen kenttäpelaajiin nähden.

[tatu77]

e